Sirpa Rautio tunnetaan ensimmäisenä – hän oli koko Suomen ensimmäinen naiskunnanjohtaja ja myös Uuraisten ensimmäinen kunnanjohtaja. Pohjanmaa on kuitenkin se, mistä Rautio on tullut ja minne hän on palannut.
Mistä olet kotoisin ja missä asut nyt? Onko siellä koti? – Olen syntynyt ja kasvanut Laihialla. Jos kysytään mistä tulen, vastaus on aina ollut senhetkinen asuinpaikkakunta. Asun nykyisin syntymäkuntani läheisyydessä Vaasassa, mutta kodiksi on viime vuosina yhä enemmän tullut mökki Maxmossa meren rannalla. Pihassa ja puutarhassa riittää kesällä monenlaista puuhaa ja viihdymme puolisoni Sepon kanssa ympäri vuoden paremmin luonnon rauhassa kuin kerrostalossa.
Milloin ja missä asuit Uuraisilla? – Muutin Uuraisille vuonna 1973 ja aluksi asuin Putkassa, joka oli kunnan asunto Mansikkamäellä. Viimeisin asuntomme Uuraisilla oli omakotitalo Kuikassa Jyväskylän rajalla.
Toimit Uuraisilla kunnanjohtajana keväästä 1976 kesään 2011. Sitä edelsi myös muutama vuosi kunnansihteerinä. Mikä Uuraisissa muuttui näkökulmastasi 35 vuoden aikana? Tai mikä ei? – Suomessa luotiin voimakkaasti hyvinvointiyhteiskuntaa 1970-luvulta alkaen ja kunnat olivat palveluiden toteuttajia käytännön tasolla. Terveyskeskukset, peruskoulu, kunnallinen päivähoito ja vanhustenhuollon kehittäminen olivat niinä vuosikymmeninä uusia, isoja asioita. Rakennettiin palvelurakennuksia, palkattiin henkilökuntaa ja elettiin laajenevien toimintojen aikaa. Uuraisilla päättäjät hyväksyivät yhdeksi linjaukseksi hyödyntää kunnan sijaintia kasvukeskuksen naapurissa. Kaavoitukseen satsattiin paljon ja tontteja myytiin hyvällä menestyksellä. – Muutos on aina ja kaikkialla jatkuvaa eikä mikään pysy entisellään. Maisemat muuttuvat, rakennukset uusiutuvat, ihmiset vaihtuvat ja tavat tehdä asioita mullistuvat.
Aloittaessasi olit tehtävässä myös Suomen ensimmäinen nainen. Miten koet, että sinuun suhtauduttiin sukupuolen kannalta? Entä muuttuiko suhtautuminen vuosikymmenien aina? Onko tämä ylipäätään asia, johon kiinnitit huomiota tai joka oli arjessasi läsnä? – Kun aloitin Uuraisilla kunnanjohtajana vuonna 1976, olin sitä ennen ollut kunnansihteerinä kolmisen vuotta. Viran vaihtuminen tuntui siinä tilanteessa vain luontevalta jatkolta ja siksi valinnan saama melkoinen julkisuus yllätti. Niinpä tarjoutui tilaisuus tuoda kuntaa näkyviin ja tunnetuksi ilman maksettua mainoskampanjaa. Muutaman vuoden kuluessa tuli naiskunnanjohtajia lisää ja nykyisin naisia taitaa kohta olla enemmistö kuntien johtajien tuulisiksi käyneillä paikoilla. Omaa ”erilaisuuttaan” ei silloin arjen työssä juuri noteerannut ja aika pian ajatukseen totuttiin yleisestikin.
Uskotko, että kunnanjohtajan työ olisi ollut toisenlaista toisella paikkakunnalla, toisessa kaupungissa? – Kunnat poikkeavat toimintakulttuuriltaan toisistaan. Millaista työ muualla olisi ollut jää arvailuksi ja jossitteluhan tuppaa olemaan turhaa.
Mistä tehdystä päätöksestä olet nyt ylpeä – ja toisaalta mistä tekemättömästä? – Tyytyväinen voi olla siihen myönteiseen kehitykseen ja kasvuun, joka yhteistyöllä kunnassa käynnistyi. Ja toisaalta siihen, ettei lähdetty joutaviin paikkakunnan ”vetonaulahömpötyksiin”, joissa monet kunnat myöhemmin kompastelivat.
Milloin koet olleesi kaikista kauimpana Uuraisilta? – Kauimpana Uuraisilta tunnen olevani luonnollisesti tällä hetkellä välimatkasta johtuen. Toki seuraan paikkakunnan tapahtumia ja uutisia, mikä on nykytekniikalla helppoa lähes reaaliajassa. Kuntien toimiala ja tehtävät ovat muuttuneet niin paljon, että asioita tarkastelee nykyään mielellään kaukaa taustalta rivikuntalaisen näkökulmasta.
Milloin viimeksi kävit Uuraisilla? – Viimeisimmästä Uuraisilla käynnistäni on kulunut aikaa jo yli vuosi. Elämä vain on tällä hetkellä toisaalla, vaikka pojan mökki Kangashäkissä voisi tuttavien lisäksi olla tukikohtana.
Mikä on tällä hetkellä lyhyen aikavälin haaveesi? Mistä haaveilet loppuviikolle, -kuulle, -vuodelle? Entä loppuelämälle? – Tulevaisuudelta toivon hartaimmin rauhaa Euroopan rajoille. Henkilökohtaisesti toivon terveyttä koko perheelle ja kaikkea hyvää jälkikasvulle. Pojan perhe asuu Espoossa ja tyttären Mustasaaressa. Kummallakin on kolme lasta ja lastenlapset iältään 18-6 vuotta. Personal trainerina meillä on jackrussellinterrierin pentu, joka vie ulkoilemaan useamman kerran päivässä eri pituisille lenkeille säällä kuin säällä. Vaativin pentuvaihe on Köpillä ohi ja meneillään jääräpäinen murrosikä. Eläkeläisenä osallistun vapaaehtoistyöhön ja muitakin harrastuksia riittää leppoisaa joutenoloa unohtamatta. Kiireiset kalenterit ovat mennyttä historiaa ja aikataulut omassa hallinnassa. Toivotan näin lehden välityksellä kaikille uuraislaisille rauhallista ja mukavaa joulun aikaa.
Pääministeri Petteri Orpo tapasi maanantaina 4.12. kaksi nelosluokkalaista jokaisesta Suomen kunnasta. Toivakkaa juhlallisessa tilaisuudessa edustivat Oskari Tuovinen ja Tuomas Lottanen Kankaisten koululta, Uuraisilta puolestaan Iina Salmela ja Aapeli Hintikka Kyynämöisten koululta. Ministerit Sari Multala, Riikka Purra ja Sari Essayah kiertelivät keskustelemassa lasten kanssa. Kiinnostavuudessa he kuitenkin hävisivät kirkkaasti yllätysesiintyjä Käärijälle. – Tilaisuuteen matkattiin yhteiskyydillä muiden keskisuomalaisten kanssa, huoltajat lähtivät Helsinkiin mukaan, mutta itse tilaisuuteen heillä ei ollut asiaa. Poliisit valvoivat aluetta aidan luona ja vanhemmat saattoivat lapset vain linnalle ja sisälle saivat mennä vain lapsivieraat. Ja sitten juhlan jälkeen lapsi sai lähteä saattajakortillisen aikuisen matkaan, kertoo rehtori Leena Rintelä Kyynämöisiltä.
Matkan jälkeen juhlijat vastasivat muutamaan kysymykseen. Mikä pääministerin tapaamisessa oli jännittävintä, entä hauskinta? Tuomas: Jännää oli, että se oli niin iso paikka, että sinne saattoi eksyä. Oli hauskaa kiertää pääministerin huoneessa ja presidentin esittelyhuoneessa. Ja olihan siellä se Käärijäkin yllätysesiintyjänä. Oskari: Jännittävintä oli se, kun piti kätellä aivan yksin. Hauskaa oli, kun karkkibuffa avautui. Iina: Kättely oli jännittävintä. Piti puheen ennen yllätysesiintyjää. Aapeli: Sama, kättely jännittävintä. Sanoi kätellessä tervetuloa Valtioneuvoston linnaan. Mitä herkkuja oli tarjolla? Tuomas: Karkkeja ja kokista ja täytettyjä patonkeja ja nugetteja. Oskari: Kakkupaloja ja suklaita ja salaatteja oli ainakin. Iina: Minitikkuja, joissa oli kasviksia, karkki-buffetissa oli Suomi-kakkuja. Aapeli: Karkkia, oli karkki-buffet sekä minihampurilaisia. Tämän vuoden teema oli ystävyys ja kaveritaidot. Millainen on hyvä kaveri? Tuomas: Hyvä kaveri ei kiusaa, kaverin kanssa on kiva tehdä asioita esim. käydä pääministerin kutsuilla. Oskari: Hyvä kaveri auttaa, neuvoo, lohduttaa, ei kerro salaisuuksia muille. Iina: on kiltti toisille, puolustaa toisia, jos joku kiusaa ja auttaa jos toiseen vaikka sattuu. Aapeli: Ei kiusaa, kannustaa toisia. Seuraatteko uutisia? Mistä kanavista? Tuomas: Katson uutisia Ylen kanavilta. Netistä seuraan välillä Iltalehteä. Oskari: Ylen uutisia katson telkkarista ja joskus luen paperilehteä. Iina: Kymppiuutiset perheen kanssa katsotaan. Aapeli: Yhteiskuntaopin tunnilla katsottu joskus. Mitä tarkoittaa, että Suomi on itsenäinen maa? Oskari: Suomi voi päättää omista asioistaan ja omista rahoistaan, mitä niille tekee. Tuomas: Suomella on oma pomo ja oma lippu laitetaan itsenäisyyspäivänä salkoon. Iina: Se ei oo minkään muun vallan alla. Aapeli: Ei kuulu mihinkään muuhun maahan.
Toivakan Vanhustentukiyhdistys vietti 50-vuotisjuhlaa viime sunnuntaina. Jouluaterian tarjosi helluntaiseurakunta, joulutortut juhlaan lahjoitti K-Market Perälä ja suklaakonvehdit Sale Toivakka. Juhla pidettiin helluntaiseurakunnan toimitiloissa ja juhlaan osallistui yhdistyksen jäseniä ja tukihenkilöitä. Toivakkaan perustettiin Vanhustentukiyhdistys vuonna 1972 vanhusten rivitalon rakentamista varten. Samalla perustettiin ohjelmatoimikunta, jonka tehtäväksi määriteltiin virkistystoiminnan järjestäminen paikkakunnan ikäihmisille. Alusta alkaen alettiin järjestää päivän kestäviä erittäin suosittuja kesäretkiä lähiseudulle ja kauemmaksikin esimerkiksi Helsinkiin ja Turkuun. Toiminta näiltä osin jatkuu edelleen. Vanhustentukiyhdistyksen vanhustentalon harjakaisia vietettiin 11.4.1975 ja rakennus valmistui sittemmin syksymmällä. Nimikilpailun jälkeen valituksi tuli Alvar Tahvosen esittämä Kotisilta. Vanhustentukiyhdistys ry rakensi myöhemmin toisen yksikön nimeltään Kotisilta II. Tämä rakennus rakennettiin silloisen vanhainkodin siipirakennukseksi ja sittemmin vuonna 2009 kunta osti sen ja hoiti sitä siitä eteenpäin. Nykyään Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen puheenjohtaja on Isto Liimatainen ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana toimii Tuula Särkkä, sihteerinä Maire Jääskeläinen. Vanhustentukiyhdistyksen johtokuntaan kuuluvat tällä hetkellä Isto Liimatainen pj, Pentti Saukko, Jaana Lamberg ja Jari Bågman. Kiinteistöjen isännöinnistä vastaa Jukka Taskinen. Helluntaiseurakunnan pastori Markus Tattari lausui vieraat tervetulleiksi sekä toivotti kaikille siunattua joulunaikaa. Vanhustentukiyhdistyksen historiaan päästiin tutustumaan yhdistyksen puheenjohtaja Isto Liimataisen esittämän kuvaesityksen kautta. Lähestyvän joulun hengessä Isto Liimatainen puhui myös lahjoista ja lahjoittamisesta. Samalla kun kuvasarja eteni, monet. kuten Maire Jääskeläinen ja Irja Lamberg käyttivät puheenvuoroja ja kertoivat mitä missäkin kuvassa oli meneillään. Mielenkiintoinen oli Kotisillan asuinkiinteistön ensimmäisen talonmiehen Rauno Bågmanin kertomus Kotisillan alkuajoista. – Kun asukkaat muuttivat uusiin Kotisillan asuntoihin, he olivat erittäin tyytyväisiä, kun pääsivät asuntoihin, missä kaikki mukavuudet olivat valmiina, eikä tarvinnut esimerkiksi kantaa kaivosta vettä, kertoi Bågman. Bågman otti esimerkiksi ensimmäisistä muuttajista naisihmisen, jota hän ja monet muut kävivät tämän kotona auttamassa. Hänellä oli porsas kammarissa ja keittiö oli siinä vieressä. – Se oli semmoista rinnakkaiseloa eläinten kanssa. Kun hän sitten traktorin lavalla saapui Toivakkaan, oli lavalla tuoli, jolla hän istui. Matkassa oli kaikki hänen mukaansa ottama omaisuus. Lavalta hän huiskutti tuttuja nähdessään ja huuteli, että täällä tullaan Toivakkaan. Tällaisia mukavia muistoja sieltä jäi mieleen monista iäkkäistä ihmisistä. Sittemmin saimme heistä monia ystäviä. Moni Kotisillan asukas on vaihtanut Kotisillasta majansa jo muualle. Elämä on sellaista. Puolisoni Anja hoiteli kodissamme päivähoitolapsia. Teimme Kotisillan pihapiiriin hiihtoladunkin, missä lasten oli hyvä hiidellä. Sittemmin neljän vuoden päästä muutimme omaan asuntoomme. Vuonna 1996 olin vielä tekemässä Kotisillassa isoa remonttia, Bågman kertoi. Kunnanjohtaja Touko Aalto laittoi videotervehdyksen juhlivalle vanhustentukiyhdistykselle. – Olen iloinen, että sain kunnian ja kutsun tulla mukaan Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen 50- vuotisjuhlaan. En päässyt mukaan juhlaan, mutta sain tutustua yhdistyksen historiaan. Kaikesta siitä huokuu arvokkuus, merkityksellisyys ja tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jota on tehty vuosikymmenet yhdessä, sanoi Aalto.
Kuvassa on nuori mies, melkein poika. Hiukset on parturoitu lyhyiksi ja korvat vähän höröttävät. Ilme on totinen, lähes juro, mutta kenelläpä se ei armeijakuvassa olisi. Oletan, että hänelläkin on ollut samantapainen pilke silmäkulmassa kuin muilla suvun miehillä ja kuivakkaan lakoninen huumorintaju. Oletettavasti hän ei halunnut olla armeijassa yhtään kauempaa kuin oli pakko, arvoksi riitti sotamies. Todennäköisesti hänellä oli mielessä jo aivan muut puuhat. Lapsuudenkodin takamailta oli katsottu paikka, Haanpääksi nimetty ja sinne oli tarkoitus koti rakentaa. Ehkäpä rinnalle oli jo löytynyt sopiva tyttökin yhtä jalkaa kulkemaan. Uskon ja toivon, että hänen mielessään ei käynytkään, että sotaväessä otettu kuva päätyisi Uuraisten veteraanimatrikkelin sivulle ja siinä vieressä lukisi: Kaatui 11.12.1939 Metsäpirtin Kirvesmäessä, haudattu Uuraisten sankarihautaan. Toivon, että Reino Lahtinen ehti 23 vuotta kestäneen elämänsä aikana kokea paljon iloa, onnea ja päräyttäviä kokemuksia. Ajattelen häntä mieluummin reippaana nuorena miehenä kuin sankarivainajana. Reinon talonrakennus Haanpäähän jäi jämäkästi suoraan asennettuun kivijalkaan ja ensimmäisiin hirsikerroksiin. Kuviakaan hänestä ei tainnut jäädä kuin tuo yksi. Hän oli yksi tavallinen poika Höytiältä, joka teki velvollisuutensa. Myöhemmin talo rakennettiin valmiiksi ja siihen asettui Reinon veljenpoika vaimoineen, eli minun vanhempani. Muistot elivät, kunnes muistelijat kuolivat. Elämä jatkui. Kirjoitan tämän kirjoituksen kotona Haanpäässä, tietokoneeni on yli sata vuotta vanhalla pöydällä, jonka äärellä Lahtisen Reino on ehkä joskus istunut, ehkäpä kirjeen kirjoittanut tai voita leipäpalasen päälle sipaissut. Ja kivijalka – se on edelleen suorassa.
Pitkään puolustusvoimissa työskennellyt, eläköidyttyään Uuraisten seurakunnan palvelukseen siirtynyt Jaana Hirsjärvi piti puheen kutsunnoissa elokuussa, kun Uuraisten ensimmäinen Nato-sukupolvi astui palvelukseen. Puhe on ajankohtainen näin itsenäisyyspäivän tienoillakin.
Herra majuri, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät tulevat sotilaat, arvoisat kutsuntatilaisuuden osanottajat. Luen puheeni aluksi katkelman isoisäni päiväkirjasta jatkosodasta päivältä 14.12.1941.
”Eilen saapui kolmas patteri Karhumäestä, joten nyt koko patteristo on koossa ja meillä oli kenttäjumalanpalvelus, jonka piti kolmannen patterin päällikkö, luutnantti Hakala Tänään meillä on juhla ja katselmus täysissä varusteissa. Ja sivumennen mainitsen, että meidän psto on tässä sodassa ampunut 52.000 kranaattia, joka tekee 370.000 kg terästä. Kyllä siinä on venäläinen saanut monta kertaa omasta lääkkeestään. 864 km on ollut taistellen mentävää, 29 taistelua, 93.000 kg bensiiniä ja koko pston ajama km määrä on 260.000 km. Meidän patteristomme kokonaisvahvuus oli alkuun 472. Tänään oli myös paraati ja aulaan oli taiteiltu kartta meidän retkestämme. Keväällä lähdimme Uimaharjusta ja sen jälkeiset taistelupaikat on merkitty karttaan ristissä olevilla miekoilla. Lipunnosto meidän seistessämme kylän aukealla neliössä, oli vaikuttava. Komentaja puhui retkestämme mainiten 18 kaatunutta, 52 haavoittunutta, kaksi kadonnutta ja 47 sairauden takia riveistämme poistunutta. Ohimarssin jälkeen meillä oli juhlakahvit ja soittokunta soitti. Päivä oli sumuinen ja täällä on kova pakkanen. Illalla meillä on shakkiottelu, johon osallistuu kuusi, itse en nyt pelaa koska minä olen valvojana, että kaikki pelit menevät sääntöjen jälkeen. Ajatuksissamme on Ltn Hakalan mieliin painuva puhe, jossa hän kosketteli Karjalan kansan kohtaloita ja tulevaisuuden näköaloja. Lisäksi meillä oli arvauskilpailut, jossa minäkin olin kilpailemassa. Sitten oli vielä pullansyöntikilpailu ja juhlan lopuksi oli torvien säestyksellä Karjalaisten laulu. Loppu.”
Kun tänään nostimme seurakuntakodin lippusalkoon Suomen valtionlipun kutsuntojen merkiksi, on Suomi ollut itsenäinen 105 vuotta 8 kuukautta ja 10 päivää. Sen vapauden ovat meille omalla uhrauksellaan isovanhempamme ja heidän vanhempansa lunastaneet. Se, että olette kaikki täällä tänään, on myös osoitus siitä, että teitä tarvitaan. Teidän ikäluokkanne on täällä Uuraisillakin ensimmäinen Nato-Suomen kutsuntaerä. Ja se jos mikä, on historiallista. Yhteistä teille kaikille on tämä päivä, jolloin olette tulleet tähän kutsuntatilaisuuteen. Päivä on varmasti jännittänyt jo jonkin aika ajatuksissa, osaa jopa varmasti harmittanut. Tulevaisuus armeijan harmaissa tai ehkä sinisissä täällä kotinurkilla Tikkakoskella, on monella tapaa portti uuteen ja erilaiseen. Intin käyminen, josta ennen aikaan puhuttiin miesten kouluna, on nykypäivänä paljon erilaisempi kuin isienne ja isovanhempienne tarinoissa. Asepalveluksen suorittamien on tärkeää myös läheisillenne ja myöhemmin tuleva valapäivä on monelle vanhemmalle ylpeyden aihe ja tärkeä myös heille. Varusmiespalvelus on myös monille teistä aikaa, jolloin ollaan ehkä ensimmäistä kertaa pois kotoa pitempi aika, pois tutusta, turvallisesta omasta elämästä. Tuvan jakaminen erilaisten ja outojen ihmisten kanssa voi ajatuksena olla vielä arveluttava. Miten tottua erilaiseen päivärytmiin, aamuherätyksiin ja toimiseen muiden asettamien aikataulujen ja tavoitteiden mukaisesti. Mutta inttiaika ei pelkästään ota teidän elämästänne, se voi myös antaa. Se voi antaa teille monipuolisen koulutuksen, jossa opitte uusia taitoja, joista monista on hyötyä myös siviilielämässä. Osa teistä tulee samaan johtajakoulutusta, jota työelämässä arvostetaan ja monelle teistä voi syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita ja ehkä jollekin sitten myöhemmin jopa uran tai ammatin puolustusvoimissa. Nykyaikainen ja mielekäs palvelusaika on joka tapauksessa teille kaikille arvokasta kokemusta, jota ette muualta saa. Armeija on myös paikka, jossa omalla taustallasi ei ole merkitystä, kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvo on asia, joita toivon myös teidän kaikkien vaalivan ja puolustavan. Meillä täällä Uuraisilla on aina oltu ylpeitä siitä, että täällä jokainen saa olla mitä haluaa ja tulla miksi haluaa. Jokaisella on yhdenvertainen oikeus tavoitella hyvää elämää ja koulutusta. Niin myös teillä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omaa unelmaanne. Toivotan teille hyvää kutsuntapäivää ja rohkaisen teitä olemaan ylpeä omasta panoksestanne, jonka tulette varusmiespalveluksen myötä antamaan itsenäiselle Suomelle.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
