Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksellä viidenkympin villitys

09.04.2024

Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.

Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.

Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.

Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.

Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.

Hanna Lahtinen

Eläkeliitto on sallittu piriste

Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:

Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.

Lue myös nämä: