Ruoka vaikuttaa terveyteen ja mielialaan

Ruoka vaikuttaa terveyteen ja mielialaan

– Monesti ikääntyneet miettivät, onko sillä oikeasti väliä, syönkö hyvin, mutta kyllä sillä on. Kun syö hyvin, saa energiaa ja vireystila ja mielialakin kohoavat. Myös sairauksista toipuu nopeammin, kun on hyvä ravitsemustila, eikä esimerkiksi flunssa pitkity, Keski-Suomen hyvinvointialueen ravitsemusterapeutti Eeva Nykänen toteaa.
Nykäsen mukaan ikääntyvien kannattaa huolehtia ruokailustaan. Ruokailukertoja pitäisi olla viidestä seitsemään päivässä, eikä yöpaasto saisi olla yhtätoista tuntia pidempi.
– Jos iltapalan ja aamupalan väliin jää kovin pitkä aika, alkaa elimistö käyttää meidän omia proteiinejamme, eli lihasmassa alkaa hävitä, Nykänen kertoo.
Ruokailusta huolehtimiseen kuuluu myös ruoanlaitto- ja leipomistaitojen ylläpitäminen.
– Itse tehty ruoka on parasta. Oppia uusienkin ruokalajien tekemiseen voi hakea vaikkapa Marttojen kokkikursseilta. Uusia tuotteitakin kannattaa kokeilla ja etsiä vaikkapa maitohyllystä itselleen entuudestaan tuntemattomia tuotteita proteiinin lähteiksi, Nykänen sanoo.
– Ruokaseura on ravintoa myös mielelle, eli kannattaa syödä seurassa aina kuin se on mahdollista. Kannattaa vaikka keksiä kissanristiäisiä, tai käydä vuoroin vieraissa syömässä.
Nykänen muistuttaa myös, että kiellettyjä ruokia ei ole.
– On vain ruokia, joita syödään useammin ja ruokia, joita syödään harvemmin ja vähemmän. Ne ruokapyramidin huipulla olevat sattumat ovat niitä herkkuja, joita syödään silloin tällöin, ja ruokapyramidin pohjalla olevia kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään joka päivä. Se, miten paljon syödään mitäkin, määrittää ruokavalion terveellisyyden, Nykänen opastaa.

Ikääntyneiden lautasmalli poikkeaa hieman työikäisten lautasmallista; ikääntyneillä lautanen jaetaan kolmeen osaan, joista yksi osa täytetään kasviksilla, yksi osa hiilihydraatin lähteellä ja yksi osa proteiinipitoisella ruoalla.
– Ikääntyneet tarvitsevat proteiinia hieman enemmän kuin nuoremmat. Proteiinia pitäisi saada päivän aikana 1,2 – 1,4 grammaa omaa painokiloa kohti, eli 70 kiloa painavan pitäisi saada proteiinia 84 – 98 grammaa päivässä. Jokaisella aterialla ja välipalalla pitäisi olla jokin proteiinin lähde, Nykänen kertoo ja luettelee hyviksi proteiinin lähteiksi kalan, kananmunan, broilerin, lihan, herneet, pavut, linssit ja maitovalmisteet.
– Myös täysjyväviljasta saa proteiinia, yksi viipale leipää sisältää kahdesta kolmeen grammaa proteiinia ja puurolautasellinen kolmesta viiteen grammaa. Välillä voi vaikkapa keittää puuron maitoon, tai syödä puuron lisukkeena rahkaa tai raejuustoa, niin saa vielä enemmän proteiinia, Nykänen sanoo.
– Laktoosittomat maitovalmisteet sisältävät proteiinia yhtä paljon kuin laktoosia sisältävät maitovalmisteet, myös soijajuomissa on proteiinia yhtä paljon kuin maidossa. Kaurajuomissa sen sijaan proteiinia on vähemmän.
Ravinnosta saatavan rasvan laatu on Nykäsen mukaan tärkeää paitsi sydämen ja verisuonten terveyden, myös luuston ja lihasmassan säilymisen sekä aivoterveyden ja muistin takia. Hyvää, pehmeää rasvaa saa esimerkiksi kasvisrasvalevitteistä, kasviöljyistä, pähkinöistä ja kalasta.

Riittävä kuidun saanti ehkäisee ummetusta. Ruoan kuitu vaikuttaa suotuisasti myös suoliston mikrobistoon ja auttaa pitämään veren sokeri- ja rasva-arvot normaaleina.
– Hyvä kuidun lähde on täysjyvävilja. Siinä on lisäksi sinkkiä, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja sekä rautaa, Nykänen kertoo.
– Kasviksia, hedelmiä ja marjoja joutuisimme syömään kilokaupalla, jos haluaisimme saada riittävästi kuitua pelkästään niistä, mutta ne täydentävät kuidun saantia hyvin. Myös kypsennetyistä kasviksista saa kuitua, kuidulle ei käy kuinkaan kypsennettäessä.
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi Nykäsen mukaan syödä viisi tai kuusi kourallista päivässä.
– Esimerkiksi smoothiet ovat loistavia. Kasviksia voi syödä myös kasvissosekeittona tai pataruoissa, Nykänen vinkkaa.
– C-vitamiini on huonosti säilyvää, eli pakastaminen ja kypsentäminen vähentävät C-vitamiinia. Siksi on tärkeää syödä myös tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ravintolisistä D-vitamiinia kannattaa käyttää, 10 – 20 mikrogramman annos vuorokaudessa on turvallinen. B-ryhmän vitamiinit ravintolisinä ovat yleensä niin vahvoja, ettei niitä pidä käyttää jatkuvasti, vaan ainoastaan kuuriluonteisesti korjaamaan puutostilaa. Jatkuvasti käytettynä niillä voi olla haitallisiakin vaikutuksia. Monivitamiinivalmisteen voi ottaa käyttöön, jos ruokahalu on välillä huono.
Laihduttamaan Nykänen ei ikäihmisiä patistele, päinvastoin.
– Pieni pyöreys ei ole terveysriski. Haitallisinta on, jos paino sahaa edes takaisin, painon pudotessa menetetään aina myös lihaksia. Ikääntynyt ei saa pudottaa painoa niin, ettei siihen liity liikkumista. Ilman liikuntaa lihasmassa häviää, Nykänen sanoo.
Lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta löytyy netistä, muun muassa ruokaviraston ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden sivuilta.

Tiina Lamminaho

Aina on toivoa!

Aina on toivoa!

Sankari, Sairasta elämää, Kipua ja Syöpä. Nämä neljä kappaletta löytyvät Palejackin eli Mikko Paljakan muutama viikko sitten julkaistulta EP:ltä. Jo kappaleiden nimistä voi päätellä, nyt ei luritella lemmestä tai pelailla kielikuvilla. Biisit ovat suoraa tykitystä elämän kipukohdista, joita Mikon tähänastiseen elämään on mahtunut paljon. Silti kokonaisuus ei ole synkkä, vaan enempi, että näillä mennään. Sekin tulee ilmi, että kokonaisuus olisi paljon haastavampi klaarattavaksi ilman uskoa.
Itsensä likoon laittaminen näinkin henkilökohtaisten biisien muodossa on aika rohkea teko ja siitä Mikko on saanut myönteistä palautetta. Osittain biisien teko on hänelle myös terapiaa ja asioiden läpikäymistä.
– Jos joku saa näistä rohkaisua omaan elämäänsä, niin jossain olen onnistunut, hän miettii. Palaute on ollut pääosin positiivista, tosin joku on toivonut myös iloisempia aiheita ja ehkä niitäkin on tulossa.
Nyt julkaistu EP on ensimmäinen Palejackin studiossa tehty julkaisu, mutta Youtubesta löytyy muitakin tuotoksia. Studio on jyväskyläläinen Poprock Musiikkitalo.
– Biisin teko monesti alkaa siitä, että otan kitaran käteen ja laitan nuotit ylös ja lähden kasvattamaan kappaletta. Näihinkin kappaleisiin tein kotona pohjat ja studiossa viilattiin tuote valmiiksi. Kiva olisi tehdä enemmänkin, mutta se vaatisi aikaa ja rahaa, hän kertoo.
Musiikki hiipi Mikon elämään pikkuhiljaa. Kouluikäisenä hän alkoi soittaa kitaraa, seuraava instrumentti oli rummut. Paljon äänimaailmaa syntyy myös tietokoneella.
Vaikka tämän levyn tyylilaji on rap, myöntää hän enempi olevansa rock- ja metallimiehiä. Kaikein mieluimmin hän soittaisi bändissä rumpuja, sillä eturivi ei ole hänelle luontevin paikka.
– Monissa rap-videoissa on aika paljon negatiivista energiaa, aseiden kanssa uhoamista ja jengikovistelua. Haluan näyttää erilaista esimerkkiä nuorisolle.

Kun Mikko Paljakka syntyi reilut 30 vuotta sitten, hänellä ei ollut ollenkaan peräaukkoa, mikä on hyvin harvinaista ja vaarallista. Ennen kuin asia korjattiin leikkauksella, hänellä oli avanne. Sairaala leikkaussaleineen on tullut hänelle hyvin tutuksi. Se mikä pärjäämistä eniten hankaloittaa ja aiheuttaa kipua on vaikea skolioosi, sen seurauksena keskivartalo jäi tavallista lyhyemmäksi ja sisäelimillä on liian vähän tilaa.
– Pyrin käyttämään hyvin vähän lääkkeitä, otan vain kun on pakko. Vaikka sairaudet ovat vieneet joskus myös mielen pohjamutiin, koskaan en ole ollut toivoton, hän sanoo.
Viimeisin isompi terveydellinen takaisku oli kivessyöpä, joka paljastui edellisvuoden syksyllä. Syövästä selvittiin leikkauksella.
Terve itsetunto ei kuitenkaan ole sairauksista tai pituudesta riippuvainen, vaikka sen rakentaminen ei aina ole helppoa. Mikko työskentelee nuorten parissa Toivakan kunnan nuoristilassa ja helluntaiseurakunnassa ja omalla esimerkillään näyttää, että erilaisuus voi olla myös voimavara.
– Nuoret on aika mutkattomasti kiinnostuneita ja kyselevät suoraan esimerkiksi, mikä selässäni on. Se on minusta hyvä, että rohkenee kysyä. Minä uskallan vastata. Olen kokenut myös kyräilevämpää epäluuloisuutta. Toimin myös valo- ja videokuvaajana ja joskus kuvauskeikalle mennessä, huomaan, että asiakas hämmentyy minut nähdessään ja ikään kuin etsii sitä ”oikeaa” kuvaajaa katseellaan. Mutta nykyään olen sinut asian kanssa, Mikko kertoo.
Myös matkailu on antanut Mikon elämään paljon sisältöä. Hän on ehtinyt reissata jo 25 maassa
– Toivakka on pieni paikkakunta ja vaikka minulla on täällä perhe, paljon hyviä ystäviä ja kotiseurakunta, niin välillä on päästävä ihan muualle, hän sanoo.

Pääsiäinen on ihan pian ja pääsiäiseen liitetään vahvasti myös kärsimys.
– Pääsiäisen sanoma on minulle tärkeä, mutta tarvitsen sitä muulloinkin kuin pääsiäisenä. Elämä on välillä taistelua sairauksien kanssa, mutta myös taistelua mielessäni, mille asioille annan vallan elämässäni. Itsekkyys, katkeruus, pahanpuhuminen, himot, ylpeys, kateus ja yli päätään synti jos saa valtaa elämässäni, niin pahasti menee pieleen. Rakennanko elämääni näille asioille? Kyllä sitä päivittäin on peiliin katsomisen paikka. Sairauksien taisteluissa monesti Jumala saa tilaa elämässäni, eikä näin ollen turhat asiat vaivaa minua. Nämä hetket voivat olla valtavan hienoja Mikko miettii.
– Pääsiäisessä kuljetaan pimeydestä valoon. Minäkin syntinen ja epäonnistunut ihminen saan tulla Jumalan eteen Kristuksen sovitustyön kautta. Ei minusta täydellistä tule tässä ajassa, mutta saan luottaa siihen että eräänä päivänä synti ja sairaudet ovat poissa. Hän on ylösnoussut!
Mikon elämään on jo ehtinyt mahtua hyvin paljon. Paljon on myös haaveita.
– Haaveilen, että voisin matkustella vielä paljon, haaveilen myös, että minulla olisi joskus vielä puoliso ja perhe. Siitäkin haaveilen ja siihen pyrin, että pystyisin tuomaan iloa muiden ihmisten elämään, että pystyisin välittämään ajatuksen, että aina on toivoa, Mikko päättää.

Hanna Lahtinen

Lentoon lähtenyt hotellihanke

Lentoon lähtenyt hotellihanke

– Ei kyllä kaduta pätkääkään, sanoo Oskari Moisio esitellessään hullunrohkeaa hanketta, joka lähti liikkeelle pikkuisen isommasta heräteostoksesta, 35-paikkaisesta SAAB 340B-potkuriturbiinikoneesta, joka päätettiin kunnostaa majoitustilaksi Uuraisilla.
Lentokonehotelli on vain yksi Moision sisarusten projekteista. Päätyö on kiinteistösijoittamiseen ja kiinteistöjen jalostamiseen erikoistunut M3 Asunnot, jossa Oskari Moisio toimii toimitusjohtajana, Mandi Moisio projektikoordinaattorina ja Elias Moisio työmaiden työnjohtajana. Lentokonehotellissa osakkaina mukana ovat myös Markus Kivelä ja Toni Saikkonen. Rakennusurakoitsijana on toiminut myös Rakennuspalvelu Vihtamäki.

– Pienet takapakit kuuluvat näin erikoiseen hankkeeseen, mutta ne selvitetään ja jatketaan eteenpäin, onneksi ei ole olut mikään valtava kiire tämän projektin kanssa, Oskari ja Mandi kertovat. Myöskään näkemyseroja ei porukalla ole suuremmin ollut.
Rakennusprojekti on edennyt suunnitellusti. Lennonjohtotorniksi ristitty lisärakennus on viittä vaille valmis ja itse lentokone tarvitsee vielä sisäpinnoituksen.


– Lennonjohtotorniin tulee muutama tilavampi makuuhuone, oleskelu- ja ruokailutilat, keittiö ja toinen sauna. Itse lentokoneeseen tulee sviitti ohjaamoon ja yhteensä neljälle nukkumapaikat, kertoo Elias Moisio.
Vaikka lentokone on se projektin jännittävin osa, varsinkin lennonjohtotornin yläkerran huoneista avautuva laaja peltomaisema on myös ainutlaatuinen. Maisema avautuu niin, että hyvällä säällä jopa Saarijärven takamailla sijaitsevat tuulivoimalat näkyvät horisontissa.


Projektin etenemistä on voinut seurata myös Instagramin puolella. – Meillä oli nimikilpailu, johon tuli paljon hyviä ehdotuksia. Kohteemme nimi päätetty ja se paljastetaan tänä keväänä, sen jälkeen alkaa lopullinen ilmeen ja brändin rakentaminen. Siitä ei ole enää pitkä matka varauskalenterin avaamiseen, Mandi Moisio kertoo ja lisää, että kiinnostusta on ollut jo etukäteen paljon. Esimerkiksi ensi kesän Jyväskylän MM-ralleissa on jo tarjolla hiukan uniikimpi yöpymispaikkavaihtoehto rallikansalle.
Kun lentokonehotelli avautuu, tarjoaa se muillekin seudun yrittäjille mahdollisuuksia tarjota lisäpalveluja ja verkostoitua. Moisioilla on myös muuta mökkimajoitusta tarjolla ja sitä kautta jo käytännön tietoa, mitä matkailija haluaa.
– Selvästi kysyntää on elämyspalveluille, esimerkiksi nuotioretkille tai vaelluksille. Myös Visit Jyväskylä Regionista saa aidosti apua matkailun edistämiseen Keski-Suomessa, Mandi Moisio sanoo.
– Markkinoida pitää laajasti, Eurooppaan saakka, Oskari lisää.

Hanna Lahtinen

Toivakassa suhtaudutaan seurakuntajakoehdotukseen avoimin mielin

Toivakassa suhtaudutaan seurakuntajakoehdotukseen avoimin mielin

Sekalainen seurakunta.
Panu Partanen on pomo, kirkkoherra. Pomottelun ja hallinnon sijaan hän haluaisi keskittyä enemmän suunnitteluun ja ihmisten kohtaamiseen.
Elina Sarlund on diakoni ja hän on työssään huomannut, että avun tarve on kasvanut, myös aivan konkreettisen, sellaisen, johon tarvitaan rahaa.
Eija Kinnunen on lastenohjaaja ja hänen työnkuvassaan muutos on ollut hiukan toisenlainen. Laki- ym muiden muutosten myötä lapset ovat enemmän varhaiskasvatuksen piirissä ja seurakunnan kerhoihin ei enää niin ehditä. Tunnustuksellinen sisältö kouluissa ja päiväkodeissa on myös jatkuvan tarkastelun alla.
Minna-Mari Kivimäki on nuorisotyönohjaaja ja jos hän saisi jokaisesta tekemästään työtunnista sellaisen palkan ja lisät, kuin jossain muulla sektorilla maksetaan, olisi hän varsin hyväpalkkainen nainen.
Sinikka Jäntti on siivooja-emäntä ja seurakuntakodin sielu, sekä tärkeä linkki kunnallisen päätöksenteon suuntaan.
Suvi Sievänen on kanttori-lähetyssihteeri-toimistosihteeri ja siinä onkin sellainen yhdistelmä osaamista, mitä ei monelta löydy.
Seppo Soininen. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, sillä seurakuntamestari tietää oikeasti kaikesta seurakunnan kiinteistöihin ja hautausmaihin liittyvästä kaiken.

He eivät kuitenkaan ole seurakunta, vaan seurakunnan työntekijät. Toivakan seurakunta on yhtä kuin seurakunnan jäsenet. Juhlapuheissa ja suunnittelupalavereissa korostetaan vapaaehtoisten merkitystä seurakuntaelämässä ja oikeasti vapaaehtoiset ovatkin kullan arvoisia, mutta pelkästään heidän varaansa ei toimintaa voi perustaa.
Lisäksi on seurakunnan vaaleilla valittu hallinto. Toivakan seurakunnan kirkkovaltuustoa kipparoi Arja Koriseva-Karmala ja hänen lisäkseen valtuustoon kuuluu 14 toivakkalaista. Varajäseniä on neljä. Kirkkoneuvosto on seurakunnan seitsenjäseninen hallintoelin, jota johtaa kirkkoherra. Lisäksi on vielä kolme vastuuryhmää, diakonian, kasvatuksen ja viestinnän, sekä jumalanpalveluksen, musiikin ja lähetyksen vastuuryhmät. Uusi kirkkolaki vaatii, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla nuorten vaikuttajaryhmä, jonka jäsenet ovat alle 29-vuotiaita. Myös Toivakkaan on hiljattain tällainen ryhmä perustettu. Taloushallinnon käytännön pyörittäminen on jo suurelta osin ulkoistettu.

Elina Sarlund, Panu Partanen, Eija Kinnunen ja Minna-Mari Kivimäki uskovat, että Toivakan seurakuntaidentiteetti ei ole nimestä kiinni.

Hiippakunnan tuomiokapituli teki ystävänpäivänä aloitteen seurakuntajaon muutoksesta Jyväskylän, Hankasalmen, Joutsan, Petäjäveden ja Toivakan seurakunnissa niin, että nämä seurakunnat lakkautettaisiin tämän vuoden lopussa ja liitettäisiin Jyväskylän seurakuntaan. Suomen suurimman seurakunnan maantieteellinen toiminta-alue laajenisi huomattavasti, mutta väestöllisesti lisäys olisi maltillisempi. Vaihtoehtoisena mallina on esitetty myös seurakuntayhtymämallia, mutta sitä pidetään vaikeammin toteutettavana Keski-Suomessa, jossa Jyväskylän seurakunta on niin huomattavan paljon suurempi muita.
Vaikka Toivakan seurakunnalla on vahva oma identiteetti, ei siellä koeta niin suurta tarvetta takertua rakenteisiin kuin muutamassa muussa seurakunnassa, jotka olivat mukana Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin seurakuntajakoselvityksessä.
– Varmasti silläkin on merkitystä, että olimme aloitteellisia asiassa yhdessä Joutsan kanssa. Seurakuntamme talous on itse asiassa kohtuullisessa kunnossa, kiinteistöt suorastaan priimakunnossa. Pystyisimme jatkamaan itsenäisenä vielä muutaman vuoden, mutta ehkä on järkevämpää toimia ajoissa kuin viimeisen pakon edessä, Panu Partanen miettii.
Aloitteen mukaisen seurakuntajaon muutoksen katsotaan nykytilaa paremmin turvaavan seurakunnan perustehtävän kokonaisvaltaisen toteutumisen alueella ja siten parantavan laajenevan seurakunnan toimintakykyä sekä toiminnan taloudellisuutta. Juuri tätä toivotaan Toivakassakin, toki tiedostaen, että toivakkalaisten ääni on vaarassa hukkua suuren seurakunnan päätöksenteossa.

Toivakan seurakunnan työntekijöiden työsuhteet ovat pitkiä.
– En kai olisi täällä jo 17 vuotta viihtynyt, ellei työ olisi mukavaa ja merkityksellistä, sekä työkaverit aivan ihania. Myös kontaktit kunnan varhaiskasvatukseen ja kouluihin ovat aina olleet toimivia, Eija Kinnunen sanoo.
Elina Sarlund tuli diakoniksi isommista seurakunnista kuusi vuotta sitten ja varsinkin viime vuosina hän on huomannut Toivakan yhteisöllisyyden voiman.
– Toivakkalaiset haluavat auttaa ja osallistua paikalliseen Toivoa Toivakkaan -keräykseen. Hyvinvointialueen muutokset, palvelujen siirtyminen kauemmaksi ja yleiset hinnankorotukset ovat lisänneet avun tarvetta huomattavasti, hän kertoo.
Pienessä seurakunnassa myös diakonin tehtävä on monipuolinen.
– On mielenkiintoista tehdä kaikkea erilaista, esimerkiksi sanajumalanpalvelusten pitäminen on ollut minulle epämukavuusalueelle menemistä, mutta siitäkin on selvitty, Sarlund lisää.

Tämän kevään iso seudullinen puheenaihe on hyvinvointialueen palveluverkkouudistus, joka uhkaa viedä esimerkiksi Toivakalta terveysaseman.
– Moni pelkää, että seurakuntajakouudistuksessa voisi käydä samoin, mutta tähän en usko. Kävimme viime keväänä Korpilahdella kuulostelemassa työntekijöiden kokemuksia, Korpilahden seurakunta liitettiin Jyväskylän seurakuntaan samaan aikaan kuin kunta, eli vuonna 2009. Siellä kokemukset olivat hyvin positiivisia. Tosin tämä uudistus olisi tällä alueella ensimmäinen, kun pelkkiä seurakuntia ollaan liittämässä ja kunnat säilyvät itsenäisinä, Panu Partanen sanoo.
– Eräs luottamushenkilö totesi, että vaikka Toivakan seurakunnan nimen katoaminen kirpaisee, niin tärkeintä on kuitenkin toiminnan turvaaminen ja että meidän työntekijöiden kanta on ratkaiseva, Minna-Mari Kivimäki jatkaa.
Viime torstaina järjestettiin aiheesta yleisötilaisuus Toivakan srk-kodilla. Lakimiesasessori Tuomas Hemminki johdatteli teemaan ja vastaili seurakuntalaisten kysymyksiin. Muutamia puheenvuoroja käytettiin seurakunnan itsenäisyyden puolesta sekä tuotiin esille huolenaiheita, joita pienen seurakunnan liittyminen suurempaan herättää. Paikalla olivat myös Jyväskylän seurakunnan johtava pappi Riku Bucht ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen. He toivat rauhoittavan viestin siitä, että Jyväskylän luottamushenkilöillä on tahtotila siitä, että myös pienten paikkakuntien kirkollisesta toiminnasta kannetaan yhdessä vastuuta. Liitoksen puolesta puhuivat työntekijät sekä muutama seurakuntalainen. Viisas oli puheenvuoro, jossa todettiin, että seurakuntalaisten asenne ratkaisee, onnistuuko liitos vai ei: Jos siinä nähdään mahdollisuuksia, se voi tuottaa hyvää. Jos taas liitos tuomitaan valmiiksi, epäonnistuminen on varmaa. Näin aktiivisen seurakuntaelämän tulevaisuuden ratkaisevat joka tapauksessa toivakkalaiset.
Tuomiokapitulin aloite on nyt seurakuntien kirkkovaltuustoilla lausuttavana. Lausunnot tulee toimittaa tuomiokapitulille 17.4.2024.

Hanna Lahtinen

Korpilahdella keskusteltiin seurakuntaliitosten vaikutuksista

Korpilahdella keskusteltiin seurakuntaliitosten vaikutuksista

Omat työntekijät halutaan pitää lähikirkkoalueella.

Neljän naapuriseurakunnan mahdollista liittämistä Jyväskylän seurakuntaan esiteltiin seurakuntalaisten kuulemistilaisuudessa Korpilahden seurakuntatalossa sunnuntaina.
– Liitos ei toisi oikeastaan mitään muutoksia Korpilahden lähikirkkoalueelle; Korpilahden lähikirkkoalue säilyisi edelleen osana Jyväskylän seurakunnan läntistä aluetta, ja täällä pysyisivät entiset työntekijät, asiaa esitellyt läntisen alueen johtava pappi Kirsi Pohjola Jyväskylän seurakunnasta totesi.
Mikäli liitos toteutettaisiin tuomiokapitulin aloitteen ja selvitysmiehen esityksen mukaisesti, Petäjäveden seurakunta liitettäisiin Jyväskylän seurakunnan pohjoiseen alueeseen ja Toivakan, Hankasalmen ja Joutsan seurakunnat Jyväskylän seurakunnan itäiseen alueeseen. Luhanka on tällä hetkellä Joutsan seurakunnan kappeliseurakunta, maantieteellisten ja toiminnallisten syiden takia harkitaan Luhangan liittämistä Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen, vaikka muu osa Joutsan seurakuntaa liitettäisiin itäiseen alueeseen. Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen kuuluvat tällä hetkellä Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Keltinmäen, Kortepohjan, Keljonkankaan ja Säynätsalon lähikirkkoalueet.
– Tällä hetkellä läntinen alue on pinta-alaltaan Jyväskylän seurakunnan alueista suurin. Jos liitos tapahtuu nyt kaavaillun mukaisesti, itäisestä alueesta tulee pinta-alaltaan suurin, Kirsi Pohjola toteaa.
– Läntisellä alueella on tällä hetkellä nelisenkymmentä työntekijää. Tiedossa ei ole työntekijöiden määrän lisäystä, vaikka Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, mutta resurssijakoperusteita ollaan kokonaisuudessaan uudistamassa. Sitä kautta on mahdollista, että läntiselle alueelle tulee lisää työntekijöitäkin, Pohjola kertoo ja toteaa, että jos Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, luultavasti Korpilahden lähikirkkoalueen työntekijät hoitaisivat myös Luhangan aluetta.
– Toki myös muut läntisen alueen työntekijät kävisivät varmasti Luhangassakin, Pohjola sanoo.

Omien työntekijöiden pysyvyys herätti keskustelua kuulemistilaisuudessa.
– Jos alue vielä suurenee, paljonkohan työntekijöiltä menee aikaa auton ratissa, Raija Ikonen mietti ja totesi kuulleensa, ettei nytkään Korpilahdella aina saa esimerkiksi hautajaisiin oman alueen tuttua pappia tai kanttoria. Myös kanttori Tiina Laiho kertoi huomanneensa, että nykyisin kanttorit kiertävät entistä enemmän eri lähikirkkoalueilla. Sekä Ikonen että Laiho sanovat seurakuntalaisten kuitenkin kaipaavan omia, tuttuja työntekijöitä.
– Minäkin olen kuullut seurakuntalaisten kyselevän, missä omat työntekijät ovat, jos tilaisuuksissa on ollut paikalla vain muita läntisen alueen työntekijöitä, Eeva Nyberg totesi ja painotti, että olisi todella tärkeää, että lähikirkkoalueella tiedettäisiin, kuka on esimerkiksi oma nuorisotyöntekijä tai oma diakoniatyöntekijä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Koivisto sanoi tunnistavansa haasteen.
– Jumalanpalveluksistahan suurimman osan pitävät lähikirkkoalueen omat papit, mutta toimituksissa täällä käy pappeja muiltakin lähikirkkoalueilta. Työ on hallinnollisesti helpompaa jakaa siten, mutta kyllä minusta olisi itsestänikin mielekkäämpää kastaa ja siunata hautaan täällä tuttujen keskellä kuin muilla lähikirkkoalueilla. Sitä pitäisi kehittää, että työntekijöiden resurssia kohdennettaisiin paremmin omalle alueelle, Antti Koivisto sanoi.
– Myös vapaaehtoisten roolia pitäisi miettiä. Luhanka voisi olla eräänlainen pilottialue, jossa voitaisiin miettiä, paljonko vastuuta voitaisiin antaa vapaaehtoisille, Koivisto lisäsi.

Antti Koiviston mukaan liitoksen olisi tarkoitus olla vain hallinnollinen.
– Parasta olisi, ettei se juuri näkyisi seurakuntalaisille, vaan jokaisen liittyvän seurakunnan identiteetti säilyisi, Koivisto totesi.
Korpilahdella seurakuntapastorin sijaisena helmikuun alusta lähtien ollut Jaana Pietiläinen totesi, että Korpilahden seurakunta on säilyttänyt oman identiteettinsä, vaikka onkin ollut osa Jyväskylän seurakuntaa jo kauan.
– Ja se jopa tarttuu. Kun minulle todettiin, että olet töissä Jyväskylässä, korjasin heti, että en, vaan Korpilahdella, Pietiläinen naurahti ja kehui, että Korpilahdella on hyvällä tavalla vahva identiteetti.
– Täällä identiteetti ei nouse siitä, että moitittaisiin toisia, vaan täällä tuodaan esille omia vahvuuksia, Pietiläinen sanoi.
Markku Lahden mukaan sillä on iso merkitys, miten liitosasia liittyville seurakunnille esitetään.
– Se on iso muutos, kun ’ikiaikaiset’ seurakunnat häviävät. Jyväskylän seurakunnan ei pidä mennä isännöimään, Lahti totesi ja ihmetteli myös Muuramen seurakunnan jättämistä ulos seurakuntajakouudistusaloitteesta.
– Pienet seurakunnat tarvitsevat leveämpiä hartioita. Muuramen seurakunnalla on talous kunnossa, pitäisihän sen kristillisen näkemyksen mukaan olla auttamassa. Ja jäähän Muurame kokonaan Jyväskylän seurakunnan sisälle, Lahti sanoi.

Seurakuntajaon tarkastelua pyysivät alun perin Joutsan ja Toivakan seurakunnat. Mukana selvityksessä olivat Toivakan ja Joutsan seurakuntien lisäksi Jyväskylän, Muuramen, Petäjäveden, Hankasalmen ja Uuraisten seurakunnat. Selvitysmies esitti Jyväskylän, Petäjäveden, Joutsan ja Toivakan seurakuntien yhdistämistä, Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli liitti aloitteeseensa vielä Hankasalmen seurakunnan. Muuramen ja Uuraisten seurakunnat jätettiin tässä vaiheessa liitosaloitteen ulkopuolelle.
– Työntekijät pienissä seurakunnissa ovat toivoneet liitosta, Antti Koivisto kertoi ja totesi, että pienissä seurakunnissa työntekijät ovat ylikuormitettuja.
– Korpilahdella ainakin isommat hartiat ovat näkyneet. Meillä on rakennettu uusi seurakuntatalo ja kirkko on remontoitu, en usko, että niitä olisi saatu, jos olisimme jatkaneet omana seurakuntana, Koivisto toteaa.
Tuomiokapitulin aloitteen mukaan Joutsan, Toivakan, Hankasalmen ja Petäjäveden seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja liitetään Jyväskylän seurakuntaan 1.1.2025 lukien. Viranhaltijat ja työntekijät siirretään laajenevan Jyväskylän seurakunnan virkoihin tai työsuhteisiin ja myös liittyvien seurakuntien omaisuus sekä velat siirtyvät Jyväskylän seurakunnalle. Kaikissa liittyvissä seurakunnissa on tällä hetkellä korkeampi kirkollisveroprosentti kuin Jyväskylän seurakunnassa, liittyvien seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 11 000, Jyväskylän seurakunnassa jäseniä on noin 92 000.
Lopullisen päätöksen seurakuntajaosta tekee kirkolliskokous vielä ennen juhannusta. Jyväskylän seurakunta antaa lausuntonsa tuomiokapitulille huhtikuun puoliväliin mennessä, seurakuntalaiset voivat antaa palautetta Jyväskylän seurakunnalle 21.3. mennessä, ohjeet löytyvät seurakunnan nettisivuilta.

Tiina Lamminaho

Rita ja Jari ”karkasivat” vihille

Rita ja Jari ”karkasivat” vihille

Rita Hakulinen ja Jari Kortesalo sanoivat ’tahdon’ Korpilahden kirkossa karkauspäivänä.
– Tämä oli sellainen spontaani juttu, ei ehtinyt stressata tai jännittää, pariskunta totesi ja kertoi tunteneensa toisensa jo vuodesta 2011.
– Kyllä meillä on ollut tarkoitus mennä naimisiin, mutta olemme vain miettineet, koska menisimme. Tässä karkauspäivän häätapahtumassa tämä onnistui kivasti ja kätevästi. Tämä ei vaatinut isoja järjestelyjä, eikä isoja investointeja.
Rita Hakulinen tunnusti miettineensä karkauspäivän häätapahtumaa pari viikkoa.
– Silloin, kun Jari kosi minua vuonna 2017, ajattelin, että haluaisin isot häät, ja nyt kun Jari ehdotti tätä karkauspäivän häätapahtumaa, piti minun vähän pohdiskella. Sitten totesin, että tämä on kyllä meidän näköinen juttu, Rita Hakulinen, vihkimisen jälkeen Kortesalo, totesi.
– Kun esikoisemme syntyi, ajattelimme, että menemme naimisiin kastejuhlan yhteydessä, mutta silloin emme ehtineet hankkia todistusta avioliiton esteiden tutkinnasta. Kun toinen lapsemme syntyi, ajatus naimisiinmenosta ei edes käynyt mielessä, silloin oli niin hektistä.
Kihloihin Hakulinen ja Kortesalo menivät 17.7.2017.
– Jos olisi halunnut jonkun samantapaisen päivämäärän hääpäiväksi kesäkuulle, olisi pitänyt odottaa vuoteen 2026. Tämä karkauspäiväkin on helppo muistaa, Jari Kortesalo toteaa ja naurahtaa, että nyt tarvitsee muistaa tuoda kukkakimppu vain neljän vuoden välein.

Naimisiinmenostaan Kortesalot eivät juuri puhuneet etukäteen läheisilleenkään.
– Ainoastaan pari kaveria tiesi tästä. Parin pariskunnan piti tulla kirkkoon todistajiksi, mutta he eivät päässeetkään, onneksi täällä oli seurakunnan puolesta todistajat, Kortesalot kertovat.
– Juhlat me pidämme joskus tulevaisuudessa. Tällainen vihkiminen tuntui hyvältä, kun saimme olla ihan omassa rauhassa.
Rita Kortesalo mietti, että olisi ollut mukavaa, jos lapset olisivat olleet paikalla.
– Toisaalta kun emme saaneet ketään vahtimaan lapsia kirkossa, oli ehkä hyvä, etteivät keväällä kaksi vuotta ja kesällä viisi vuotta täyttävät lapset olleet mukana, nyt pystyi keskittymään tilaisuuteen ja siihen, mitä pappi puhui, Rita Kortesalo totesi.
– Pappi oli tehnyt hyvän puheen, hän oli saanut hyvin kiinni meidän ajatuksistamme, Jari Kortesalo kehui.

Karkauspäivänä Korpilahden kirkossa vihittiin kolme avioparia, yhteensä Jyväskylän seurakunnassa vihittiin karkauspäivän aikana 14 avioparia. Korpilahden kirkon lisäksi vihkipaikkoina olivat kaupunginkirkko, Kuokkalan kirkko ja Palokan kirkko, lisäksi Jyväskylän seurakunnan pappi oli vihkimässä Pyhän Laurin kappelissa Ylläksellä.
– Tällaisilla matalan kynnyksen vihkimistilaisuuksilla haluamme muistuttaa ihmisille, että kirkossakin voi mennä naimisiin pienimuotoisesti, eivätkä kirkkohäät välttämättä vaadi suuria valmisteluja, Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Koivisto sanoo.
– Ennen vanhaanhan oli yleistä, että mentiin vihille pappilaan, mutta nykyään kirkolliseen vihkimiseen yleensä liitetään isot hääjuhlat. Tässä tapahtumassa kirkollinen vihkiminen on tehty pareille helpoksi, Koivisto toteaa ja kertoo, että Korpilahdella on vihitty muutamia pareja pienimuotoisesti muulloinkin kuin erillisissä häätapahtumissa.
– Vaikka häätapahtumassa parit vihittiin pienimuotoisesti, pappi kuitenkin valmistautui puhumaan juuri kyseiselle vihkiparille. Minä keskustelin jokaisen parin kanssa etukäteen, Koivisto kertoo.
Rakennusalalla työskenteleville Kortesaloille Koivisto puhui koskettavasti avioliitosta rakennustyömaana, jonka perustusten on oltava kunnossa ja jossa puolisot työskentelevät yhdessä, yksin ei avioliittoa voi rakentaa.

Tiina Lamminaho