09.07.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Soteala on ollut isossa myllerryksessä viime vuodet ja saanut osin aiheestakin paljon kritiikkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi hoitoalalla tapahtuisi myös hyvää kehitystä ja etteikö asioita oikeasti haluttaisi edistää siihen suuntaan, että hän, jonka pitäisi olla kaiken keskiössä, eli hoidettava ihminen, myös sitä aidosti olisi.
Hoitotyön hukkajahdin järjestivät Vaikuttavuusseura ry ja Hoitotyön tutkimussäätiö. Aikaisemmin on järjestetty sosiaali- ja lääkärityön hukkajahdit ja nyt vuorossa oli hoitotyön hukkajahti, johon tuli 143 ehdotusta. Hukkajahdin keskiössä oli tunnistaa vaikuttamattomia ja vähähyötyisiä toimia hoitotyössä. Kilpailussa palkittiin parhaat ideat ja jaettiin kaksi kunniamainintaa ehdotuksista, joilla voitaisiin vähentää hoitotyön hukkaa. Kolme palkittua ideaa keskittyivät ammattilaisten välisen työnjaon uudistamiseen, potilaiden omatoimisuuden lisäämiseen ja raportointikäytäntöjen lisäämiseen. Kunniamaininnan saaneissa ideoissa ehdotettiin kaksoiskirjaamisen poistamista ja palaverikäytäntöjen kehittämistä.
Keski-Suomen hyvinvointialueen palvelujohtaja Anne Pihlille jaettiin Hoitotyön hukkajahti -kilpailussa kunniamaininta palaverikäytäntöjen kehittämisestä. Pihl kokosi ehdotuksen Sairaalapalvelut Novan osastojen esihenkilöiden tuoman idean pohjalta.
Uuraislainen Anne Pihl lataa akkujaan kesälomalla Nauttiaisen rannalla ja on aidosti kiitollinen saamastaan kunniamaininnasta, mutta ei halua ottaa asiasta kunniaa kokonaan itselleen.
– Lähdin liikkeelle ottamalla yhteyttä sairaalaosastojen lähiesihenkilöihin ja kysyin, onko meillä hoitotyössä hukkaa, Pihl kertoo.
Vastaus oli melko selkeä kyllä ja viikon keräyksen jälkeen hän sai kolme sivullista erilaisia huomioita.
Mitä hukka sitten hoitotyössä on?
– Hukka on sellaisia työtehtäviä tai toimintatapoja, jotka ovat pois potilaan välittömästä eli ns. bedside-hoitotyöstä, johon hoitajan koulutus antaa parhaat perusvalmiudet. Hukkatyö on resurssisyöppö, Pihl kertoo.
Saamastaan materiaalista hän poimi käsittelyyn kolme eri kokonaisuutta, palkitun palaverikäytännön lisäksi lääkehoidon ja siirtymäosaston toiminnan.
Palkittu ehdotus keskittyy siihen, millä tavoin hoitotyön johtamisessa palaverikäytäntöjä voitaisiin kehittää asialistan, aikataulujen ja päätöksenteon suhteen.
– Ajatuksena on, että pidetään noin tunnin palavereja, joihin on asialistan hyvin valmisteltu. Palavereja varten laaditaan selkeät tavoitteet ja tehdyille päätöksille vastuuhenkilöt. Hoitotyön esihenkilöt kirjoittivat hyvin, että lopetetaan turha vatulointi. Venähtäneissä palavereissa on myös se vaara, että osallistujien fokus on jo seuraavassa asiassa, eikä itse palaveriasiaan tule keskityttyä täysillä, Anne Pihl kertoo.
Idea on jo edennyt myös käytännön tasolle, mikä on hukkajahdin tarkoituskin.
– Kun asiasta tehdään tietoinen päätös ja se tulee oikeasti toimintatavaksi, niin kaikki alkavat sitä noudattaa. Esimerkiksi jos palaveri on keskiviikkona, asialista tulee kaikille osallisille edellisenä perjantaina ja jokainen ehtii ottamaan siihen kantaa. Kokouksessa muistio tehdään saman tien ja kaikki tietävät missä se on nähtävillä, Anne Pihl kertoo.
Anne Pihlin alaisuudessa on 650 työntelijää, joten ihan pienestä työtuntimäärästä ei ole kyse. Syksyllä on vuorossa vaikuttavuuden arviointi.
-Itse haluaisin haastaa hukkajahtiin kaikkia, organisaatiosta riippumatta, sillä on kaikkien etu, että resursseja ei hukata toisarvoiseen tekemiseen, hän kannustaa.
Anne Pihl on nähnyt uuden sotemallin alkutaipaleen käynnistysvaikeudet, mutta myös onnistumiset.
– Taloustilanne on vakava ja juurisyy siihen on mielestäni rahoitusmalli. Johtamisjärjestelmää on mielestäni varaa tiivistää ja hakea sieltä säästöjä, hän sanoo.
Juha Sipilän hallitus esitti aikoinaan selkeämpää tilaaja-tuottajamallia soteuudistuksen pohjaksi ja Anne Pihlin mielestä se olisi ollut toimivampi ratkaisu.
– Nyt meillä on konsernipalvelut ja palveluntuotanto, mikä aiheuttaa sekavuutta. Nyt kuitenkin ollaan tässä mallissa ja tätä pitää kehittää ja on jo kehitetty. Esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon mallit ovat kehittyneet ja sotepuolella yhteistyö tiivistynyt. Sen sijaan paljon mainostetut sähköiset palvelut eivät ole niin helppokäyttöisiä, kuin niiden pitäisi olla. Haaste on isossa organisaatiossa kompastua byrokratian rattaisiin ja siiloutua. Myös se, että toimintaa määrittelee ja organisoi useampi laki ja useampi ministeriö, tuo haasteita.
Hyvinvointialueita ”pelotellaan”, että jos taloutta ei saada kuntoon, alueita yhdistetään. Tätä Pihl ei näe toimivana ratkaisuna.
– Ketä se hyödyttää, jos kaksi köyhää pistetään yhteen. On hyväksyttävä, että uudistus ottaa aikansa ja pitäisi pystyä ajattelemaan vaalikausia pidemmällä aikajänteellä, Pihl sanoo.
Anne Pihl on ollut mukana myös politiikassa ja viimeksi kansanedustajaehdokkaana, mutta nyt hän on jättäytymässä pois.
– Pian on aluevaalit ja toivoisin, että ehdokkaiksi lähtisi paljon henkilöitä, jotka haluavat keskittyä nimenomaan hyvinvointialueen asioihin. Eturistiriidat tulevat monessa asiassa vastaan, jos henkilö on kaksois- tai jopa kolmoisroolissa lisäksi kansanedustajana tai kunnanvaltuutettuna. Esimerkiksi kiinteistömassaa koskevat kysymykset nousevat varmasti esiin seuraavalla valtuustokaudella, hän päättää.
Hanna Lahtinen
26.06.2024 | Alueelta, Kiinnitetty
Maastopalot ovat työllistäneet Keski-Suomen pelastuslaitosta kuluneen alkukesän aikana. Ilmatieteen laitoksen maastopalovaroitus tuli Keski-Suomessa uudemman kerran voimaan keskiviikkona 26.6., joten huolellinen tulen käsittely on jälleen erittäin tärkeää.
Maastopalovaroitus on Ilmatieteen laitoksen antama varoitus, jonka aikana avotulen teko on kielletty, koska maastopalon riski on erityisen suuri. Metsänhoidollinen kulotus on tällöin sallittu mutta vaatii erityistä varovaisuutta.
Pitkään jatkuva kuivuus lisää maastopalojen riskiä merkittävästi ja maasto on erityisen altis syttymiselle. Paikallisista sateista huolimatta kuiva maapohja ei välttämättä kastu riittävästi ja riski maastopalon syttymiselle säilyy. Vaikka Ilmatieteen laitoksen maastopalovaroitus ei olisikaan voimassa, luonto voi olla silti riittävän kuivaa syttyäkseen.
Maastopalo voi syttyä monista eri syistä, esimerkiksi ihmisten toiminnasta tai puhtaasti huonosta tuurista. Suuri osa paloista voitaisiin ennaltaehkäistä, sillä moni maastopalo saa alkunsa esimerkiksi maahan heitetystä tupakantumpista, roskien poltosta, avotulen teosta, metsätöistä tai kulotuksesta. Aina erityisen kuivan maan syttymistä ei voi estää, sillä maastopalo voi syttyä esimerkiksi salaman iskusta.
Maastopalovaroituksen ollessa voimassa avotulta ei saa sytyttää lainkaan, mutta tulen käsittelyssä täytyy olla huolellinen aina, olosuhteista riippumatta. Tulen sytyttäjä on aina vastuussa ja velvollinen käsittelemään tulta varovaisuutta noudattaen.
Varoituksen aikaan maastopalotehtävät työllistävät pelastuslaitosta.
– Maastopalotehtävät sitovat määrällisesti ja pitkäaikaisesti paljon pelastushenkilöstöä verrattuna muihin tehtäviin, ja kuivina aikakausina päällekkäiset sammutustehtävät haastavat resurssien riittävyyttä, päivystävä päällikkö Mikko Thusberg Keski-Suomen pelastuslaitokselta kertoo.
Kuivissa olosuhteissa ja erityisesti maastopalovaroituksen ollessa voimassa pitää suosia virallisia tulentekopaikkoja, viivästyttää roskien polttamista ja kulottamista kunnes maa on kosteampi, hävittää tupakantumpit huolellisesti ja valmistautua tulen sammuttamiseen omatoimisesti tulta käsiteltäessä.
– Jos tulentekoon ei ole pakko ryhtyä, olisi parasta, että tulta ei nyt sytytettäisi ollenkaan, Thusberg kehottaa.
18.06.2024 | Alueelta, Kiinnitetty
Jutun myötä ihanaa keskikesän juhlaa paikallislehtien lukijoille! -Maarit ja Hanna
-Yleensä sanon vihta. Joskus myös vasta, kun sukuun on tullut myös sitä sanaa käyttäviä, Pauli Nieminen tuumii.
Murrealueesta riippuen vihta tai vasta kruunaa juhannussaunan ja usein myös joulusaunan. Nieminen muistelee kuulleensa, että mikäli mielii itse kuivattaa vihdan joulua varten, se tulisi tehdä ennen juhannusta.
Niemiselle on kertynyt kosolti kokemusta vihtojen tekemisestä; niitä valmistuu nimittäin lähes sarjatuotantona hänen käsistään palvipäiväviikonloppuna.
-Olen ainakin kymmenen vuotta tehnyt vihdat palvisaunavieraille. Yleensä kymmenkunta, joskus tusinankin. Ei ole palautetta vihdoista kyllä kuulunut.
No, hiljaisuus on yleensä hyväksynnän merkki ja tänäkin kesänä Niemiseltä on vihdat palvisaunavieraille tilattu. Ja eikä ihme; Niemisen lehtijuttua varten tekemä vihta, tai kuten jutun kirjoittaja sanoo, vasta, on jämäkkä ja miellyttävä kädessä.
Niemisen ensimmäinen muisto vihdan tekemisestä liittyy juhannukseen.
-Isosiskon kanssa teimme siihen aikaan vielä pystyssä olleen riihen kulmalla vihtoja juhannussaunaan. Isä niitä yleensä teki. Vihtaa käytettiin saunassa juhannuksen lisäksi jouluna ja joskus satunnaiseesti. Vihdat kuivuivat saunan eteisessä.
Nieminen valikoi vihtoihin tulevat vihdakset tarkkaan. Mikä tahansa oksanreuhkana ei käy.
-Minulle on sellainen oma tyyli kehittynyt, että laitan vihdan keskelle yhden tai kaksi vähän tukevampaa vihdasta. Niiden ympärille on sitten helppo koota vihtaa. Käsissäni vihtaa pyörittelen valmiiksi, vaikka joskus kehittelin siihen laitteenkin.
Sidontavitsasta Nieminen ei käytä, vaan sitoo vihdan kiinni sisalnarulla.Näin vihdasta tulee ainakin kestävä. -Rauduskoivun vihdaksia pitää olla riittävästi. Luulisin, että minun vihdoissani niitä on viitisenkymmentä.
Nieminen miettii, että saunavihtojen tekeminen voisi olla juhannuksen vieton yksi ohjelmanumero. Sukulaissakissa, kaveriporukassa tai mökkinaapureiden keskuudesta voisi ratkaista vaikkapa vastavihityn vihtamestarin tittelin. Kelpo titteli, sanoo sitten vihta tai vasta.
Maarit Nurminen
Suomen saunaseuran ohjeet saunavihdan tekoon:
Sidontavitsaksen kuori raapataan ennen vitsaksen kiertämistä molemmin puolin vetämällä vitsasta polven päällä puukon terän alla.
Vitsasta aletaan kiertää latvapäästä, tyvipää on tiukasti jalan alla. Kierteitystä ei päästetä välillä pois käsien välistä. Kierteitys jatkuu vitsaksen tyvipäätä kohti, mutta loppuun jätetään 7-8 cm kiertämätöntä osuutta. Kiertämisen jälkeen vitsas kuoritaan kokonaan ja sen tyvipää teroitetaan.
Kun side on valmis, ryhdytään latomaan vihtaa. Oksia lisätään vihtaan vain päältäpäin, viuhkamaiseen muotoon ja lehtien nurjapuoli ylöspäin. Kun noin puolet vihdasta on ladottu, lados käännetään ja toinen puoli ladotaan kuten ensimmäinen eli päältäpäin, lehtien nurjapuoli ylöspäin. Oksia asetellessa tarkkaillaan, ettei ladontaan jää ylipitkiä piiskaavia latvuksia. Kädensijan kohdasta revitään lehdet ja oksat pois. Lados on viuhkamainen ja hieman litteä.
Nyt kun vihdalla on tarpeeksi kokoa, otetaan valmis side ja ryhdytään sitomaan vihtaa. Siteen teroitettu pää pujotetaan kädensijaosuuden lävitse, lehväksien läheltä. Siteen latvusta jätetään näkyviin noin 15-20 cm, joka taivutetaan varpujen suuntaisesti kämmenen alle.
Nyt – ennen sitomista – laitetaan siteeseen uudelleen kierteitä. Kun niitä on siteessä tarpeeksi, kiepautetaan side kaksi kertaa kädensijan ympäri ja pujotetaan solmuun molempien kierroksien alta ja kiristetään voimakkaasti.
Kun ensimmäinen sidos on valmis, huolehditaan edelleen, että siteessä on kierteitä, ja pujotetaan jälleen siteen pää kädensijan lävitse, nyt noin 10-12 cm:n päähän ensimmäisestä sidoksesta. Pyöräytetään side kerran kädensijan ympäri.
Pujotetaan uusi sidos solmuun, kiristetään voimakkaasti. Pujotetaan siteen pää toisen kerran solmuun ja kiristetään voimakkaasti.
Kun molemmat sidokset ovat valmiina ja kiristettyinä, siteen loppupää taitetaan kämmenen alle siksi aikaa kun tasataan oksien päät (jottei side mene vahingossa poikki).
Kun oksien päät on tasattu, laitetaan jäljellä olevaan siteeseen kierteitä, työnnetään siteen teroitettu pää samaan kohtaan mistä se tulee ulos, pujotetaan oksien sekaan sidoksen alle ja jätetään lenkille noin 6-8 cm oksien päiden ulkopuolelle. Pyöräytetään lenkki kahdeksikon muotoon.
Tärkeää on viimeistellä kädensija poistamalla puukolla jokainen oksapiikki, mikä tuntuu käteen. Vaikka olisi miten hyvä vihta muuten, mutta jos vihdottaessa oksa pistää käteen, kyllä sen verran suututtaa, että heittää vihdan menemään eikä sen koommin vihtaa käytä.
Siinä se on vihta valmiina. Ei kun vihtomaan. Lauteille lähes kylmää vettä isohkoon astiaan johon vihta kokonaan upotetaan aina kun ei vihdota.
Vihtaa EI saa laittaa kuumaan veteen eikä kuumalle kiukaalle. Eikä jättää hetkeksikään kuumalle lauteelle
12.06.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Aluevaltuusto hyväksyi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen linjausten mukaisen palveluverkon ja palveluverkon periaatteet aluehallituksen esityksen mukaisesti yhtä muutosehdotusta lukuun ottamatta. Aluevaltuutettu Jouko Nykäsen muutosehdotus, Terhi Simonen-Jokisen, Marika Visakorpi-Kemppaisen, Sari Hovilan, Irma Hirsjärven, Tuula Peltosen, Pekka Huikon, Juha Hyötyläisen, Marko Kolulan, Leena Kautto-Koukan ja Kari Parkkosen kannattamana, koski alueellisten osastojen lukumäärän säilyttämistä entisellään ja Joutsan osaston toiminnan säilymistä, kun pohjaesityksessä esitettiin osastojen määrän muutosta 12 osastosta 11 osastoon sekä Joutsan osastotoiminnasta luopumista. Äänestyksen tulos oli 19–49, poissa 1 ja asia hyväksyttiin muutosesityksen mukaisesti.
Päätöksen myötä paikalliset sote-asemat Korpilahdella ja Uuraisilla säilyvät; Toivakkaan tulee sote-palvelupiste. Palvelupisteen tarjoamista palveluista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Päätöksen mukaisesti ikääntyneiden päivätoimintaa ja perhekeskuksien toimintaa kehitetään edelleen.
21.05.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi
Sauna ei ole pelkkä huone, joka lämmitetään kuumaksi. Sauna on aina ollut suomalaiselle fyysisen ja henkisen puhdistumisen paikka. Sauna on perinteiden siirtämisen tila. Sauna virkistää, hyväilee, rauhoittaa ja lohduttaa. Sauna on suomalaisuuden ydin. Enää saunassa ei useinkaan synnytä ja kuolla, mutta elämän perusasioiden äärellä suomalaiset saunan lauteilla yhä ovat. Saunominen on hyvin kokonaisaistillinen kokemus, se kuuluu korvissa tulen rätinänä tai savusaunan hiljaisuutena. Kun löyly sihahtaa kiukaassa, iho tuntee lämmön ja kihelmöinnin ja kun oikein sielun silmillä katsoo, niin vieressä saunan lauteilla istuvat menneet ja tulevat sukupolvet.
Johanna Teräväinen on perinnesaunottaja ja Luonnosta virtaa -ohjaaja. Yrityksen nimi on Kuu Yrttitarhassa. Aluksi Kuu Yrttitarhassa oli blogi, jonka Johanna perusti ystävänsä kanssa vuonna 2010. – Olimme silloin luonnontuotealan koulutuksessa ja opiskelin esimerkiksi villiyrttien keräämistä ja käyttöä, sekä turvehoitoja. Välissä minulla on ollut pari muuta aivan eri alan yritystä, olen koulutukseltani yrittäjyyden tradenomi ja olen käynyt myös tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Olen työskennellyt esimerkiksi sosiaalisen median ja yhteisömanageroinnin parissa. Elämäntapana luonnonmukainen juurevuus on kuitenkin aina ollut iso osa minua, Johanna kertoo.
Nelisen vuotta sitten äitiyslomalla ollessaan Johanna Teräväinen huomasi ilmoituksen perinnesaunottajana koulutuksesta ja innostui heti. Vaikka saunottajan ammatti on varmasti yksi Suomen vanhimmista, ei perinnesaunottajan koulutusta ollut, ennen kuin alan pioneeri Maaria Alén sellaisen loi. Tällä hetkellä koulutettuja perinnesaunottajia on Suomessa kolmisenkymmentä. – Ihan ensimmäiseen koulutukseen en ehtinyt, mutta toiseen. Koulutus kesti vuoden ja sisälsi hyvin laajan teoriaosion, jossa opiskeltiin esimerkiksi itämerensuomalaista saunan kulttuuriperintöä, historiaa ja tapoja. Käytännön taidoista opeteltiin esimerkiksi hoitavan vihdonnan tekniikkaa, Johanna kertoo.
Koulutettu perinnesaunottaja on ainutlaatuisen suomalaisen aineettoman saunakulttuurin ja hoitosaunaperinteen asiantuntija. Hän osaa ohjata kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja ja toteuttaa hoitosaunoja asiakkaille. – Perinnesauna on ohjattua, hoitavaa, tarinallista ja juurevaa saunomista. Se on sekoitus tutkittua tietoa ja uskomuksia. Vuodenkierto on perinnesaunomisessa hyvin suuressa roolissa ja perinnesauna eri vuodenaikaan saattaa olla hyvin erilainen ja tunnelma vaihdella hartaasta riehakkaaseen. Esimerkiksi nyt eletään helasaunojen aikaa ja mennään kohti juhannussaunoja. Kevään ja alkukesän saunaloitsut, taiat ja -laulut liittyvät vahvasti maanviljelyyn ja hedelmällisyyteen. On haluttu saada vilja kasvuun ja elämä kukoistamaan. Saunominen on myös perinteisesti liittynyt elämän erilaisiin taitekohtiin ja minäkin teen paljon esimerkiksi morsiussaunotuksia. Myös työhyvinvointisaunotukset ovat suosittuja. Perinnesaunottajan vuodenkiertoon kuuluu myös saunotusmateriaalien hankinta luonnon isosta supermarketista. Kesällä Johanna valuttaa mahlaa, tekee vastat ja kerää kukkia ja yrttejä, mutta myös talvella luonto tarjoaa esimerkiksi havupedin ainekset. – Yleensä menen metsään ennen saunottamista, se on tärkeä osa valmistautumista.
Loitsuihin ja saunataikoihin voi toki suhtautua hassuna leikkinä, mutta Johanna on huomannut, että myös nykyihmisellä on tarve heittäytyä ikiaikaisten uskomusten maailmaan.
– On tärkeää tulla perinnesaunotukseen avoimin mielin. Monelle saunakokemus on rauhoittumisen ja arjesta irtautumisen paikka, mutta voi se olla muutakin. Joku on kokenut, että perinnesaunassa syntyy vahva side esivanhempiin tai tulevaisuus näyttäytyy kirkkaampana, sillä sauna on eräänlainen aikakone, Johanna miettii.
Perinnesaunotuksessa etiketti ei ole tarkka, mutta muutamia aina toistuvia piirteitä on. Perinnesaunomisen aluksi esimerkiksi tervehditään löylyä kunnioittavasti. – Tervehdyksellä tehdään arkisesta saunasta ns. pyhä paikka. Yleensä aina mukana ovat myös vastat, ne voivat olla tehty monesta eri puulajista. Esimerkiksi haapavasta helisee ja havupuuvastoista taas tulee saunaan ihana tuoksu. Hunajaa on usein mukana ja kesällä kukkia. Usein myös laulan saunalauluja ja kerron tarinoita. Johanna on tottunut uuraislaisena puhumaan vastoista, mutta jos keskusteluun nousee aihe vasta vai vihta, hän kysyy, että entäs jos puhuttaisiinkin metsänkämmenestä tai simasulasta. Molemmat ovat vanhoja nimityksiä välineelle, jota saunassa käytetään. Perinnesaunotuksessa pukukoodi on melko vapaa, uimapuku tai pyyhe ovat sallittuja, mutta ilmankin saa olla. Ennen saunomista ei kannata syödä raskaasti ja vettä pitää muistaa juoda.
Keski-Suomi on saunamaakunta ja Johanna tekee perinnesaunotuksia koko maakunnan alueella, paljon esimerkiksi Jämsän saunakylässä. – Saunakulttuurissa on valtavasti ammennettavaa. Sauna on suomalaisille niin itsestään selvä juttu, että sen syvällisempi pohtiminen on vähän unohtunut, Johanna miettii. Suomalaisen saunaa on myös tuotteistettu yllättävän vähän. On erilaisia saunatiloja, mutta saunomisen kulttuurillisella puolella on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. – Olen luonteeltani ideoija ja innostun uusista asioista, olen myös asioiden käynnistäjä ja kehittäjä. Työskennellessäni tietotekniikan ja sosiaalisen median parissa piti tottua siihen, että kaikki muuttui koko ajan. Tässä työssä on ihanaa se, että kansanperinne ei muutu, mutta se on kuin pohjaton lähde, josta voi koko ajan ammentaa uutta. Perinnesaunottajana koen olevani ohentuneen perinteen vahvistaja, Johanna Teräväinen päättää.
Artikkelikuvan ja kesäkuvan otti Anne Kalliola.
Lisätietoja: kuuyrttitarhassa.fi, perinnesaunottajat.fi
Hanna Lahtinen
08.05.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomen hyvinvointialueen virkamiehet ovat saaneet valmiiksi päätöksentekoon menevän esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluista lähivuosina. Palveluverkkoselvityksestä annettiin runsain määrin palautetta. Saadun palautteen perusteella esityksestä on poistettu muun muassa liikkuvat palvelut, koska niitä ei koettu toimiviksi ainakaan tässä vaiheessa.
Esityksen mukaan Uuraisilla tulisi toimimaan niin sanottu paikallinen sote-asema. Toivakassa terveysaseman toiminta lakkautuisi ja tilalle esitetään sote-palvelupistettä, jossa lääkäri kävisi joitakin kertoja kuukaudessa. Sote-palvelupisteissä voi toimia esimerkiksi sairaanhoitaja ja hoitaja-avusteinen etävastaanotto. Toivakkaan on jäämässä suunterveydenhuolto ja neuvola.
Paikallisista sote-asemista esityksessä todetaan, että niissä olisi kiirevastaanottoa vaihtelevasti sekä vaihtelevasti eri ammattilaisten palveluita tarpeen mukaan tiettyinä päivinä viikossa. Esityksen mukaan Korpilahden ja Uuraisten paikallisilla sote-asemilla kiirevastaanottoa olisi arkipäivisin virka-ajalla.
Esityksen mukaan Keski-Suomen alueella toimisi tulevaisuudessa kolme alueellista sote-keskusta. Niissä tulisi olemaan laajimmat aukioloajat sekä palvelut. Alueelliset sote-keskukset toimisivat Jyväskylässä, Jämsässä ja Äänekoskella. Alueellisissa sote-keskuksissa olisi ilta- ja viikonloppukiirevastaanotto.
Seudullisia sote-asemia tulisi olemaan 10 toimipistettä ja niissä olisi kiirevastaanottoa virka-aikana. Seudullisia sote-asemia toimisi muun muassa Saarijärvellä, Laukaassa ja Muuramessa.
Ikääntyneiden päivätoimintaa järjestettäisiin kuntouttavana päivätoimintana tai kevyempänä seniorikeskus-toimintana vuoteen 2030 mennessä. Palveluverkkoesityksessä kaikki nykyiset toimipisteet säilyisivät. Kuntouttavaa päivätoimintaa järjestettäisiin 20 toimipisteessä. Lisäksi seniorikeskustoimintaa olisi saatavilla kaikissa kunnissa.
Noin 3 prosenttia yli 75-vuotiaista käyttää kuntouttavaa päivätoimintaa. Seniorikeskus-toimintaa tehdään tiiviissä yhteistyössä muun muassa kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Ikääntyvien päivätoiminnalla on merkittävä rooli ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä ja sillä voidaan ehkäistä tai viivästyttää raskaampien palvelujen tarvetta. Ikäihmisten päivätoiminnan tarpeen ennustetaan kasvavan 16–52 prosenttia kunnasta riippuen.
Alueellisen osastotoiminnan paikkamäärä pysyisi esityksen mukaan käytännössä nykyisellään; samoin ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen paikkamäärä.
Korpilahden Iltatähti ei jatkossa olisi enää toiminnassa. Esillä on ollut paikkojen siirtyminen yksityisen palvelutuotannon piiriin, mutta tästä ei ole vielä tarkempaa tietoa. Iltatähden sulkemista on perusteltu yksikön pienellä koolla ja tilojen epäsopivuudella. Iltatähdessä on yli 30 asiakasta tälläkin hetkellä.
Esityksessä perhekeskusten määrä kasvaisi 21 perhekeskukseen vuoteen 2030 mennessä ja näiden lisäksi olisi laajasti myös kevyempiä kohtaamispaikkoja. Sähköiset palvelut laajenisivat ja perhekeskuskoordinaattorit jalkautuisivat.
Perhekeskusten laaja palveluvalikoima on tavoitteena vuoteen 2030 mennessä. Perhekeskuksissa olisi neuvolatoimintaa, varhaisen tuen palveluita, perhetyötä, lastensuojelua tai perheneuvolatoimintaa. Perhekeskusten lisäksi olisi myös kohtaamispaikkoja, joissa tarjotaan matalan kynnyksen tukea lapsille, nuorille ja perheille. Perhekeskuksilla ja kohtaamispaikoilla on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli, jolla voidaan välttää raskaampien palveluiden tarvetta.
Ensimmäisen vaiheen palveluverkon muutokset tehtäisiin pääosin vuosien 2024-2025 aikana. Ilta- ja viikonloppukiirevastaanottojen osalta muutokset on tarkoitus toteuttaa tänä vuonna. Ikääntyneiden päivätoiminnan, perhekeskusten ja asumispalvelujen osalta muutokset ulottuisivat vuoteen 2030 saakka. Seuraavan vaiheen palveluverkkotyö tehdään vuoden 2026 aikana.
Palveluverkkoa koskevan esityksen mukaan säästöjä tulisi noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Näistä merkittävin säästö tulee siitä, että jatkossa kansallisten linjausten mukaisesti Keski-Suomessa on yksi erikoissairaanhoidon palveluja tarjoava sairaala. Tästä on laskettu tulevan 10 miljoonaan euron vuosittaiset säästöt. Perustason palveluista ei palveluverkkoesityksessä tule juurikaan säästöjä. Ikääntyneiden päivätoiminnan ja perhekeskustoiminnan laajentamiseen investoidaan 2,7 miljoonaa euroa vuosittain.
Nyt julkaistu esitys menee hyvinvointialueen lautakuntien arvioitavaksi ja edelleen aluehallituksen käsittelyyn. Aluehallituksen on tarkoitus päättää aluevaltuustolle menevästä esityksestä 4.6. ja aluevaltuuston on tarkoitus päättää palveluverkosta kokouksessaan 11.6.
Kuvassa Toivakan neuvolan aula.
