22.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Nea Bitar opiskelee hierojaksi, koska hän on aina halunnut tehdä työtä, jossa voi olla avuksi toisille.
– Olen työskennellyt aiemmin lasten kanssa, mutta koulu- ja päiväkotimaailmassa oma työpanos ei ollut oman näköistä, koska muun muassa aikataulut asettavat siellä rajoituksia siihen, miten pystyy työtään tekemään, Nea Bitar toteaa.
– Oma kehoni on ollut jumissa, ja olen itse saanut huomata, että kehon hyvinvointi vaikuttaa paljon myös mielen hyvinvointiin, sitä kautta löytyi sellainen työ, jossa pystyn auttamaan muita.
Nea Bitar opiskelee hierojaksi oppisopimuksella, opettajana hänellä on säynätsalolainen Kati Koski-Keinänen, Nea Bitarin miehen Amir Bitarin äiti. Oppilashierontoja hän on tehnyt myös Korpilahdella, PIhlaissuolla Korpiahossa.
– Tämä on meidän kesäpaikka. Olisi kyllä ihan mahtavaa asua täällä metsän keskellä, mutta talvella sähköttömässä ja vesijohdottomassa talossa asumisessa olisi oma hommansa, Nea Bitar sanoo.
Pihlaissuo on vanha tila 1800-luvulta, talo on tehty vuonna 1917. Amir Bitar osti paikan seitsemän vuotta sitten.
– Löysin tämän ihan netti-ilmoituksesta. Talossa on asunut vanha nainen 1990-luvulle asti, sen jälkeen talo on ollut mökkikäytössä. Aikaisemmin tästä meni tie Moksiin, matkaa on noin 2,5 kilometriä. Nainen kävi kerran viikossa kaupassa Moksissa, kesällä kottikärryjen ja talvella varmaankin pulkan kanssa. Vanha tie näkyy maastossa edelleen, Amir Bitar kertoo.
– Kun olin ostanut talon, rupesin remontoimaan sitä; laitoin oikeastaan kaiken uusiksi paitsi hirsikehikon ja katon. Lattian otin kokonaan pois ja laitoin takaisin, samat turpeetkin lattian alle, ne olivat säilyneet hyvin. Talossa ei ollut yhtään kosteusvaurioita, tämä on rakennettu kallion päälle. Se olikin iso tekijä, että uskalsin talon ostaa.
Vanhaa talossa on myös tuvan iso leivinuuni.
– Se on graniittia, louhittu kuulemma tästä läheltä, Amir Bitar kertoo.
– Pihapiirissä oleva hirsinen navetta on 1800-luvun puolelta. Se oli vähän huonokuntoisempi kuin talo, ja sen remontti on vielä kesken. Ensi kesänä sinne olisi tulossa ainakin kanoja, ja mehiläisiä tänne tulee myös. Pihapiirin vanhin rakennus on luultavasti savusauna. Navetassa on ollut aikoinaan neljä lehmää ja kaksi hevosta, vanhoja rekiä ja maataloustyökoneitakin on tallessa.
– Talosta löytyi myös vanhoja kirjeitä. Tilalla on ollut maanviljelystä vielä ainakin 1960-luvulla, nyt kaikki tässä ympärillä olevat maat ovat valtion maita, Bitarit kertovat.
Nea Bitar valmistuu hierojaksi viimeistään tammikuussa, toiminimiyritys hänellä on jo.
– Yrittäjäksi ryhtyminen on jännä juttu, saa nähdä, miten käy. Mutta yrittäjänä on oma vapaus tehdä itse aikataulunsa, joten pystyn tekemään myös musiikkihommia. Teen musiikkia, sävellän, ja meillä on bändi, jonka kanssa olemme laittaneet purkkiin kappaleita. Vanhaa tuotantoa meillä on, uusi levy on tulossa vuoden päästä, Nea Bitar kertoo.
– Kun opiskelin pop-jazzlaulun perusopinnot Gradialla, tein harjoittelun Jyväskylän kaupunginteatterin West side story -musikaalissa. Silloin tuli tunne, että olisihan teatterin tekeminen ihanaa, mutta jos sitä tekisi työkseen, se olisi aikataulullisesti aika rankkaa. Muu elämä siinä ohella pitäisi olla aika pientä, Korpilahden Teatterin lavalla aikoinaan esiintynyt Nea Bitar, silloin Nea Vilhuniemi, toteaa.
Pihlaissuolle Bitarit suunnittelevat hoitohuonetta.
– Teen itse kalevalaista jäsenkorjausta, hoitohuone olisi hyvä, jotta voisimme molemmat työskennellä täällä, Amir Bitar sanoo ja toteaa, että hoitohuone voisi olla vaikkapa saunakamari.
– Joka tapauksessa sen pitää olla hirsirakennus, Amir Bitar toteaa.
Pihlaissuolle ajetaan pieniä metsäteitä useamman kilometrin verran, ja tienhaarojakin on useita.
– Asiakkaat ovat kyllä löytäneet tänne, paitsi yksi kääntyi takaisin, kun tienviitat olivat hänen navigaattorinsa kanssa eri mieltä, Nea Bitar naurahtaa.
– Ihmiset ovat tykänneet paikan tunnelmasta. Talvella täällä ei oikein voi tehdä töitä; täällä pitäisi olla koko ajan lämmittämässä, ja vaikka lämmintä riittäisikin, tie voi olla joillekin este talvikelillä.
Tiina Lamminaho
21.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Uusi rakentamislaki on tulossa voimaan ensi vuoden alusta. Laki nostaa lupakynnystä, eli uuden lain tultua voimaan ei tarvita rakentamislupaa kaikkiin sellaisiin rakennuksiin, jotka ovat vaatineet aiemmin luvitusta. Asuinrakennuksille ja vapaa-ajanasunnoille on kuitenkin aina haettava rakentamislupa.
– Tavallisille kaupunkilaisille suurin muutos uudessa laissa on nimenomaan lupakynnyksen nostaminen, ammattirakentajille taas suurimmat muutokset liittyvät vähähiilisyyden tavoitteluun ja ilmastoselvityksiin, Jyväskylän kaupungin johtava rakennustarkastaja Mikko Holmberg sanoo.
Nykyään rakennukset ovat vaatineet joko ilmoitusmenettelyn, toimenpideluvan tai rakennusluvan, rakennuksen koosta riippuen, asemakaava-alueella ja haja-asutusalueella vaatimukset eroavat toisistaan. Uuden lain tultua voimaan ilmoitusmenettely ja toimenpidelupa poistuvat kokonaan, tilalle tulee yksi rakentamislupa. Rakentamislupaa ei tarvita alle 30 neliön tai 120 kuutiometrin kokoisiin rakennuksiin, jotka eivät ole asuinrakennuksia tai vapaa-ajanasuntoja. Katosten osalta lupakynnys on 50 neliötä.
– Aiemmin rakennuslupa tai toimenpidelupa on vaadittu noin kymmenen neliön kokoisille rakennuksille, ilmoitusmenettelyä ovat vaatineet joissakin tapauksissa pienemmätkin rakennukset, riippuen siitä, ovatko ne ranta-alueella, asemakaava-alueella vai asemakaavan ulkopuolisella alueella, Holmberg kertoo.
Vaikka uusi laki vapauttaa pienemmät rakennukset rakentamisluvasta, pitää niiden kuitenkin täyttää muut lakisääteiset vaatimukset sekä kaavamääräykset ja rakennusjärjestyksen määräykset.
– Jos kaavamääräyksistä tai rakennusjärjestyksen määräyksistä halutaan poiketa, pitää hakea poikkeamislupaa kaupungilta, Holmberg toteaa.
– Kaavamääräykset koskevat myös haja-asutusaluetta, siellä on voimassa yleiskaava, joka on otettava huomioon, Holmberg sanoo ja kertoo, että sekä kaupungin yleiskaavaa että rakennusjärjestystä ollaan päivittämässä.
– Kaavoituksessa ja rakennusjärjestyksessä on muun muassa rakennuksen sijaintiin liittyviä määräyksiä eli kuinka lähellä rakennus saa olla naapureita tai muita rakennuksia. Rakennuksen tekniseen rakentamiseen taas löytyy määräyksiä lainsäädännöstä tai valmiiden tuoteosien valmistajan ohjeista eli esimerkiksi kiukaan tai hormin valmistaja on yleensä määritellyt turvaetäisyydet. Lainsäädännöstä löytyy muun muassa rakennuksen käyttöturvallisuuteen liittyviä määräyksiä esimerkiksi kaiteista, kattotikkaista ja lumiesteistä, Holmberg kertoo.
– Uuden yleiskaavan olisi tarkoitus olla valmiina vuonna 2026, uusi rakennusjärjestys taas on oltava valmiina vuoden 2027 alkuun mennessä, sekä yleiskaavan että rakennusjärjestyksen hyväksyy lopullisesti kaupunginvaltuusto. Vanhaa rakennusjärjestystä käytetään soveltuvasti siihen asti, kun uusi valmistuu, mutta lait menevät aina rakennusjärjestyksen määräysten edelle.
Vaikka rakennus ei uuden lain mukaan tarvitsisikaan rakentamislupaa, kannattaa Holmbergin mukaan rakentamisesta keskustella naapureiden kanssa.
– Jos rakennetaan lähelle tontin rajaa, olisi hyvä sopia asiasta naapureiden kanssa ennen rakentamista ihan kirjallisesti, jotta asian pystyy todistamaan tarvittaessa myöhemmin. Jos naapurikiinteistö vaihtaa omistaa, sitoo sopimus myös uutta omistajaa, Holmberg sanoo.
– Uusi laki lisää yksilönvapautta, mutta myös yksilön vastuu kasvaa eli rakennuttajalle itselleen jää velvollisuus ottaa selvää määräyksistä. Vastuu on aina ollut rakennuttajalla, mutta tähän asti ohjeistusta ja valvontaa on tullut rakennusluvan kautta, Holmberg toteaa ja lisää, ettei mikään estä rakennuttajaa palkkaamasta suunnittelijaa ja vastaavaa työnjohtajaa itselleen avuksi, vaikka lainsäädäntö ei sitä edellytäkään.
– Ja toki rakennusvalvontakin tarjoaa neuvontaa, Holmberg toteaa.
Tiina Lamminaho
11.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Hirvijahtiin ei tarvitse yleensä ketään patistella. Vaikka seuralla on nykyään paljon muutakin toimintaa, on hirvijahti monelle se ykkösjuttu, Ylä-Muuratjärven Metsästäjien puheenjohtaja Tommi Taipalus ja sihteeri Samuli Raappana toteavat. Hirvimetsälle Ylä-Muuratjärvelläkin lähdettiin viime lauantaina.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä on 34 jäsentä kannatusjäsenet mukaan lukien.
– Ihan kaikki aktiivijäsenetkään eivät ole hirviporukassa, mutta suurin osa kylläkin. Tänä vuonna meillä on hirvijahdissa viitisentoista ampujaa, jos kaikki ovat mukana. Hirvikoiria meillä on seisemän, Taipalus ja Raappana kertovat.
– Metsästämme pelkästään viikonloppuisin, silloin kaikki pääsevät parhaiten mukaan.
Hirvilupia Ylä-Muuratjärven Metsästäjillä on tänä vuonna neljä. Koko Korpilahden riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvilupia on yhteensä 111, joista 79 maapuolella ja 32 Vespuolella, luvat jakautuvat viidelletoista seurueelle. Hirvikanta on pienentynyt, ja viime vuoteen verrattuna lupamäärissä on reilusti laskua etenkin maapuolella; viime vuonna maapuolella oli 132 hirvilupaa ja Vespuolella 30.
– Joskus vuoden 2010 paikkeilla meillä oli jopa 12 lupaa, ja silloin olikin paljon hirviä. Tosin me emme silloin kaikkia lupiamme käyttäneet, Tommi Taipalus kertoo.
– Lupamäärät ovat ohjeellisia, seuran tehtävänä on katsoa, että hirviä metsästetään sopiva määrä niin, että niitä vielä jääkin, Samuli Raappana toteaa.
– Nyt lupamäärät ovat pysyneet tasaisempana, aiemmin oli enemmän sahausta. Viime vuonna meillä oli kuusi lupaa, joista käytimme viisi. Meidän alueemme on kohtalaisen pieni, vajaat 2500 hehtaaria, joten hirvet siirtyvät helposti naapuriseurojen puolelle ja se pudottaa meidän tehokkuuttamme, miehet sanovat ja kertovat, että jahti lopetetaan yleensä marras – joulukuun vaihteen tienoilla.
– Minusta ainakin on hyvä, että jahti kestää kauemmin kuin pari viikonloppua, jahtiviikonloput ovat niitä mukavimpia viikonloppuja, Samuli Raappana sanoo.
– Metsästysseuroilla on erilaisia käytäntöjä jahtien suhteen, alueestakin riippuen. Hirvet siirtyvät yleensä suurten järvien rannoilta erämaihin talveksi; sellaisilla alueilla, joista hirvet lähtevät alkusyksyn jälkeen pois, saatetaan metsästää jahtikauden aluksi esimerkiksi kaksi viikkoa joka päivä, ja sitten taas alueilla, joille hirvet tulevat myöhemmin, saatetaan aloittaakin metsästys myöhemmin, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvenmetsästykseen paneutuminen aloitettiin Ylä-Muuratjärvellä jo jahtia edeltävällä viikolla.
– Kokoonnumme aina yhtenä iltana ennen jahtia käymään läpi säännöt ja turvallisuusasiat, turvallisuus on meille ykkösjuttu, Tommi Taipalus ja Samuli Raappana kertovat. Aseen kanssa metsään meneminen vaatii metsästyskortin suorittamisen, riistanhoitomaksun maksamisen ja hirvimerkin ampumisen, merkki on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Lisäksi seuroilla on omia sääntöjään, esimerkkisi Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä täytyy harjoitella ampumista tietty määrä, jos haluaa mukaan jahtiin.
– Kaikki käytännöt on hyvä käydä rauhassa läpi etukäteen, aloitusaamuna on kuitenkin kiire metsälle, miehet toteavat.
Jahdin aikana metsästäjillä on käytössään VHF-puhelimet, joilla pidetään yhteyttä, ja myös älypuhelimen ruudulta näkee paikannusohjelman kautta sekä koirien että metsästäjien sijainnin.
– Se on iso turvallisuustekijä, samoin turvallisuutta ovat lisänneet myös hirvitornit, koska tornista laukaus ammutaan alaspäin, Taipalus ja Raappana toteavat ja kertovat, että uusia hirvitorneja on tehty tänäkin vuonna, nyt niitä on seuralla parisenkymmentä.
Jahti aloitetaan mahdollisten hirvihavaintojen kertomisella.
– Meillä on jonkin verran riistakameroita, joista saattaa tulla havaintoja. Joskus aikoinaan vedettiin lankaa tien varteen hirvien liikkeitten havaitsemiseksi, mutta sitä ei enää käytetä, Taipalus kertoo.
– Jos hirvihavaintoja ei ole, lähdemme käymään alueita läpi koirien kanssa, saatamme etsiä useammallakin koiralla. Toivottavaa olisi, että koira löytäisi hirven ja hirvi jäisi haukkuun. Saattaa olla, että hirvi lähtee menemään koiran edellä, ja silloin se käyttää vakiintunutta reittiä. Passipaikat on yritetty laittaa nimenomaan hirvien vakituisesti käyttämien reittien varrelle. Passipaikkojen sijoittelussa otetaan huomioon myös turvallisuus, eli niitä ei laiteta esimerkiksi mihinkään yleisen ulkoilureitin lähettyville, ja ne sijoitetaan myös toisiinsa nähden turvallisesti, miehet selvittävät ja sanovat, että hirvijahdin aikaankin metsään uskaltaa mennä.
– Metsässä voi kyllä liikkua. Jos näemme jahdin aikana jonkun ulkopuolisen, siitä ilmoitetaan heti kaikille jahtiin osallistuville, Taipalus sanoo.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjät on perustettu vuonna 1987, alun perin se oli pelkästään hirvenmetsästysseura.
– Nyt jäsenet metsästävät myös kauriita, peuroja, jäniksiä, pienpetoja ja lintuja. Toiminta on koirapainotteista, seuran jäsenillä on yhteensä 15 koiraa, jotka osallistuvat metsästykseen, Tommi Taipalus kertoo.
– Ilman koiria hirvenmetsästyskin olisi vaikeaa. Ihan ehdoton koira on tilanteessa, jossa hirvi jää haavakoksi. Haavakkotilanteet hoidetaan loppuun yhteistoimin naapuriseurojen kanssa.
Seuran toiminta on Taipaluksen mukaan monipuolistunut, kun seuraan on tullut uusia jäseniä.
– Kylälle on muuttanut uusia ihmisiä, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan ja tuoneet mukanaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Meillä on nykyään aika paljon nuoriakin jäseniä, Taipalus kertoo ja toteaa, että on hyvä, kun toiminnassa on mukana monen ikäisiä.
– Jahdeissa meillä on ollut jonkin verran vieraita, esimerkiksi seuran jäsenten lapsia. Minunkin lapseni ovat olleet mukana hetken aikaa passissa ja sitten paistamme porukalla makkaraa, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvipeijaiset, joihin kutsuttiin maanvuokraajat, kyläläiset, naapuriseurojen edustajat sekä seuran jäsenet perheineen, pidettiin tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen jahdin alkua.
– Aikaisemmin meillä oli peijaiset marras – joulukuun vaihteessa. Se on aika pimeää aikaa, ja silloin metsästyskin saattaa olla vielä kesken. Viime vuonna ajattelimme kokeilla peijaisia vähän mukavamman kelin aikaan ennen jahtia, ja ajankohta oli selvästi tykätty Taipalus ja Raappana kertovat.
Tiina Lamminaho
08.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kyösti Pienmäki on alle kolmekymppinen nuori mies Uuraisten Hiirolasta. Hän on myös Suomen mestari lajissaan, mikä on mustaruutiammunta.
Pienmäki ajaa työkseen isoa säiliöautoa ja viettää ison osan elämästään pyörien päällä. Koti on tärkeä tukikohta, jonne on hyvä palata reissusta.
– Isän veli Mauri Sivula innostui ensimmäisenä vanhoista aseista ja mustaruutiammunnasta, ja sitten isä innostui. Minä olin 12, kun isä kysyi, että haluaisinko kokeilla. Siitä se lähti, minulle hankittiin ase ja nyt olen 16 vuotta kilpaa ampunut, Kyösti Pienmäki kertoo.
Ura on ollut nousujohteinen ja tällä hetkellä hän on lajissaan Suomen terävintä kärkeä. Suurimmat saavutukset ovat mustaruutikiväärin Suomen mestaruus ja pohjoismaiden mestaruuskilpailuista pronssia henkilökohtaisessa kisassa ja hopeaa joukkuekisassa. Aktiiviampujia Suomessa on 30–50 ja moni ampuu useassa eri sarjassa. Suuri osa harrastajista tulee Etelä-Suomesta. Pienmäki edustaa Oriveden ampujia.
– Kun kilpailuihin lähden, niin lähden aina voittamaan. Itselleni ei kuitenkaan voitto ole tärkein, vaan hyvä tulos. Jos voittaa omalla ennätyksellä, niin se on ihan parasta, Pienmäki sanoo.
Mustaruutiammunnassa ammutaan 100 metristä makuulta ja 50 metristä pystystä. Sarjat määritellään asetyypin ja aikakauden mukaan. Sota-aseet ja vapaat kiväärit kilpailevat eri sarjoissa, toisissa sarjoissa on avo- ja toisissa diopteritähtäimet. Puolessa tunnissa ammutaan 13 laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Maksimi on 100 pistettä.
Mustaruutiammunnan omaleimaisin piirre on, että ammukset tehdään itse. Myös lataaminen vaatii omanlaistaan osaamista. Kilpailuvälineinä käytetään aitoja alkuperäisiä vanhoja aseita tai replikoja, eli aseita, jotka mallintavat eurooppalaisia ja amerikkalaisia suustaladattavia piilukkoisia ja nallilukkoisia pistooleita ja kivääreitä. Yli satavuotiaan aseen löytäminen ei luonnollisestikaan ole ihan helppoa, eikä sellaista halvalla saa. Replikan ja tarvikkeet hankkimalla alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.
– Välineellä on iso merkitys, sen pitää olla itselle sopiva. Minulla on yksi aito vanha ase ja muutama replika. Minulle on tärkeintä, että ase toimii, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä, missä kaikkialla yli satavuotias ase on ollut mukana.
Kyösti Pienmäki väittää olevansa vähän laiska harjoittelija. Pihasta löytyy kuitenkin oma ampumarata pienoiskiväärillä ja ilmapistoolilla ampumista varten.
– Olen hankkimassa mustaruutipistoolia ja siirtymässä kilpailemaan myös siinä lajissa. Ensi vuonna aion tavoitella suomenmestaruutta, mutta helpolla se mestaruus ei irtoa, hän sanoo.
Kilpaileminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa sekä rautaisia hermoja.
– Nuorempana ei ollut mitään paineita, enkä jännittänyt. Silloin saatoin yllättää kokeneemmat ampujat. Nyt kun menestystä on tullut, niin huomaan, että viisi pistettä tipahtaa helposti tuloksesta ihan vain hermoilun vuoksi, Pienmäki miettii.
Seuraavat kisat ovat vuorossa maaliskuussa ja sitä ennen on aikaa toisille mielipuuhille. Metsästys ja kalastus ovat luontevia ja harjoittelua tukevia harrastuksia ampujalle, varsinkin jos sattuu asumaan hyvien metsästysmaiden tuntumassa kuten Kyösti Pienmäki. Hän odottaa jo innolla alkavaa hirvenmetsästyskautta. Pääasiallisesti hän metsästää petoja ja pienriistaa, lisäksi hän käy kyyhky- ja sorsametsällä ja joskus kanalintujakin etsiskelemässä.
– Eikä se niin haittaa, saako saalista edes. Mukava sitä on muutenkin istuskella kaverin kanssa nuotiolla makkaraa paistellen ja maailmaa parantaen, hän miettii.
Hanna Lahtinen
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen FC LKL -harrastejalkapallojoukkue voitti MuuRy-Comets Liigasarjan.
Sarja on aikuisille harrastepelaajille tarkoitettu jalkapallosarja/turnaus. Sarja on ennen tunnettu nimellä Comet’s Liiga. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin kahden seuran yhteistyönä: Muuramen Yritys ja Jyväskylän Komeetat. Tästä tuleekin tapahtuman nimi MuuRy-Comets Liiga. Joukkueita sarjassa oli 10.
Tänä vuonna tapahtumaa on uudistettu joukkueiden pyynnöstä myös siten, että on kaksi sarjaa: harrastesarja ja kilpasarja. Harrastesarjassa pelaavat ei niin kilpailulliset tai aktiiviset joukkueet. Näillä joukkueilla ei ole pakko olla vahvaa pelillistä kokemusta.
Harrastesarjassa on tarkoitus nauttia pelistä ja pitää hauskaa joukkuekavereiden kanssa. Pelataan tosissaan, mutta ei totisesti. Harrastesarjan määritelmänä voisi pitää, että jalkapallo on hyvää terveysliikuntaa iästä ja kunnosta riippumatta!
Tämän vuoden voittajajoukkueen, toivakkalaisen FC LKL:n, vastuuhenkilöt ovat Henri Keteli, Niko Suuronen ja Joni Kuusela. Joukkueessa on 20 pelaajaa, joista 16 on toivakkalaisia. Joukkueessa pelaavat Ketelin, Kuuselan ja Suurosen lisäksi Arttu Pylväläinen, Matti Minkkinen, Samu Åström, Tatu Pöyhönen, Toni Kontio, Eemi Ollikainen, Sami Ryynänen, Petteri Luukkonen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Eeli Hinkka, Otto Ikonen, Aleksi Liias, Aukusti Karanta, Jalmari Karanta, Tatu Leppänen ja Sampo Heiska.
MuuRy-Comets Liiga alkoi toukokuussa ja päättyi syyskuun 21. päivä lopputurnaukseen. Pelit olivat 2 x 15 minuutin mittaisia ja pelit pelattiin 7 vastaan 7 puolikkaalla jalkapallokentällä. Palkintona sarjan voittajalle oli kahden yön mökkilahjakortti Peurungan kylpylässä.
Asetelmia lopputurnaukseen haettiin joka kuukausi runkosarjan otteluilla, jotka pelattiin kerran kuussa syyskuuhun asti. Joka kerralla pelejä oli kaksi. Pelikertoja joukkueella oli kaudella viisi, ja joka kerralla joukkueella oli mahdollisuus saada kuusi pistettä kasaan runkosarjaa varten. Joukkue voitti runkosarjan 30 pisteellä, mikä tarkoitti, että joka kerta joukkue voitti molemmat pelit. Toiseksi runkosarjassa tuli FC Cash 25 pisteellä.
– Joukkueemme runko muodostuu lapsuuden kavereista Toivakasta sekä muutamista kavereista Jyväskylästä. Vahvuutemme on yhteishenki sekä kilpailuhenkisyys, ja se näkyi tämän kauden peleissä. Hienoa on, että vaikka ryhmässämme on vain kaksi pelaajaa, jotka harrastavat vieläkin jalkapalloa, ja muutamia, joilla on harrastuskokemusta, yhdessä tekemisellä parhaitten kavereitten kanssa pääsee pitkälle, vaikka taustaa ei välttämättä olisikaan lajista, kertoo Henri Keteli.
Runkosarjan voiton myötä FC LKL:n asetelmat olivat hyvät lopputurnausta varten. Joukkue sai lähtökohtaisesti helpomman tien finaaliin. Puolivälierässä vastaan tuli Hippo, joka hoitui 3-0 voitolla. Välierässä vastassa oli Jkl United, joka hävisi niukasti 1-0, kertoo Keteli.
Finaalissa vastassa oli Good Fellas. Varsinainen peliaika päättyi 2-2. FC LKL:n maalintekijöinä olivat Henri Keteli sekä Matti Minkkinen. Ottelu eteni rangaistuspotkuille, jossa FC LKL oli lopulta parempi. Molemmat joukkueet vetivät kuusi rankkaria putkeen, kunnes seitsemännellä kierroksella FC LKL:n pelaaja Aleksi Liias teki maalin ja vastustajan pelaaja epäonnistui omassa yrityksessään Henri Ketelin hyvällä torjunnalla.
– Joukkueemme repesi huutoon ja juhlintaan torjuntani jälkeen, juosten kenttää ympäri. Shampanjapullo oli ostettu päivää ennen jo valmiiksi juhlia varten, ja nyt se päästiin korkkaamaan heti ottelun jälkeen. Joukkueemme lähti lopputurnaukseen 14 pelaajalla, joista jokainen pääsi pelaamaan päivän mittaan hyvin. Joukkueemme oli itsevarma ja toiveikas, että mahdollisuus kokosarjan voittoon olisi. Päivästä tulikin aivan uskomaton, kun voitto ratkesi noin tiukan rangaistuspotkukisan jälkeen. Ryhmämme tarkoitus on nauttia Peurungan mökistä sekä aktiviteeteistä vuoden 2025 alussa.
Joukkueenjohtaja Suuronen oli hyvillään kuluneesta kaudesta.
– Kerrassaan onnistunut turnaus koko joukkueelta!
Veikko Ripatti
Kuvateksti: FC LKL – voittopelissä pelasivat seuraavat henkilöt: Ylärivissä vasemmalta: Sami Ryynänen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Samu Åström, Matti Minkkinen, Joni Kuusela, Toni Kontio. Keskellä vasemmalta lukien Aleksi Liias, Otto Ikonen, Eemi Ollikainen, Niko Suuronen, Tatu Pöyhönen. Maassa edessä vasemmalla, Henri Keteli ja Aukusti Karanta. Nimi LKL tulee sanoista Laji Kuin Laji.
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan kuntosali on käymässä pieneksi. Valtuutettu Paula Nieminen toimitti asiaa koskevan valtuustoaloitteen 30.1.2023 pidetyssä valtuuston kokouksessa ja sen jälkeen kuntosalialoitetta on valmisteltu kiinteistöohjelman rinnalla niin, että on tutkittu kunnan ennestään omistamia rakennuksia ja niiden eri tiloja mahdollisena kuntosalin uutena sijoituspaikkana.
Toimiva ja turvallinen kuntosalitila vaatii selkeän pohjaratkaisun, käyttäjämäärään nähden riittävän kokoiset sosiaalitilat, riittävän ilmastoinnin ja esteettömyyden huomioimisen. Tällaisen liikuntatilan toteuttaminen yhteenkään kunnan nykyiseen rakennukseen vaatisi varmuudella mittavat muutostyöt niin rakenteisiin, kuin talotekniikkaankin.
Uuden kuntosalin tarvitsema tilamuutos saattaisi olla mahdollinen toteuttaa edelleenkin koulukeskukselle, mutta tähän kuluisi arviolta 8-10 vuotta aikaa ennen kuin tarvittava määrä tiloja jäisi nykyisillä oppilasennusteilla vapaaksi opetuskäytöstä.
Kuntosalin sijoituspaikaksi on pohdittu myös mahdollisia Keski-Suomen hyvinvointialueen käytössä olevia rakennuksia, mikäli näissä hyvinvointialueen tilatarve tulisi supistumaan oleellisesti palveluverkkopäätösten johdosta. Näitä rakennuksia ovat terveysasema ja päivätoimintakeskus, mutta tarvittavat tilamuutokset olisivat molemmissa suuret, eikä suunnittelua tähänkään suuntaan nähdä järkeväksi edistää.
Paras, tarvetta palveleva ja pitkän elinkaaren lopputulos saadaan uudisrakennuksena toteutettavana hankkeena.
Yhtenä mahdollisena tonttivaihtoehtona pidetään vuodelle 2025 suunnitellun purettavan vanhan virastotalon tonttia, jolloin uudisrakennus sijoittuisi kaukolämpöverkoston toiminta-alueelle ja edelleenkin myös koulun läheisyyteen. Tontti uudistuisi samalla näkyvälle ja hyvin saavutettavalle keskeiselle paikalle Toivakan kuntakeskuksessa. Tonttivaihtoehtoja on muitakin, jotka kannattaa selvittää hankesuunnittelun käynnistyttyä. Rakennuspaikan valinnassa huomioitavia asioita ovat saavutettavuuden lisäksi muun muassa asemakaavallinen valmius sekä tarvittavan vesihuollon ja kaukolämmön rakentamisen kustannukset.
Kunta on kontaktoinut vuoden aikana myös yksityisiä kuntasaliyrittäjiä, mutta Toivakan nykyisessä asukaspohjassa ja markkinatilanteessa, kiinnostusta ei ole herännyt uudisrakentamiseen.
Hankkeen kehittäminen nähdään myös vahvasti Toivakan kuntastrategiaa tukevana ja kuntalaisten pito- ja vetovoimatekijänä.
Kuntaympäristölautakunta esitti ja kunnanhallitus kannatti, että uuden kuntosalin rakentamisen hankesuunnittelu käynnistettäisiin jo vuoden 2025 alusta alkaen ja että hanke perustettaisiin talousarviossa 2025 kunnan investointiohjelmaan. Hankesuunnittelussa määritellään rakennuspaikka, tilaohjelma sekä muut rakentamisen laatutavoitteet ja tämän pohjalta päästään kiinni hankkeen tarkempaan kustannusarvioon.
Toivakan kunnanvaltuusto päätti maanantain kokouksessaan käynnistää kuntosalirakennuksen uudisrakentamisen hankesuunnittelun ja osoittaa hankkeelle tarvittavan määrärahavarauksen kunnan investointiohjelmaan tuleville talousarviovuosille. Oikeistoryhmä olisi halunnut jättää päätöksestä uudisrakentamis-termin vielä tässä vaiheessa pois ja käynnistää pelkän hankesuunnittelun. Päätökseksi tuli kuitenkin äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen pohjaehdotus.
