11.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Hirvijahtiin ei tarvitse yleensä ketään patistella. Vaikka seuralla on nykyään paljon muutakin toimintaa, on hirvijahti monelle se ykkösjuttu, Ylä-Muuratjärven Metsästäjien puheenjohtaja Tommi Taipalus ja sihteeri Samuli Raappana toteavat. Hirvimetsälle Ylä-Muuratjärvelläkin lähdettiin viime lauantaina.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä on 34 jäsentä kannatusjäsenet mukaan lukien.
– Ihan kaikki aktiivijäsenetkään eivät ole hirviporukassa, mutta suurin osa kylläkin. Tänä vuonna meillä on hirvijahdissa viitisentoista ampujaa, jos kaikki ovat mukana. Hirvikoiria meillä on seisemän, Taipalus ja Raappana kertovat.
– Metsästämme pelkästään viikonloppuisin, silloin kaikki pääsevät parhaiten mukaan.
Hirvilupia Ylä-Muuratjärven Metsästäjillä on tänä vuonna neljä. Koko Korpilahden riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvilupia on yhteensä 111, joista 79 maapuolella ja 32 Vespuolella, luvat jakautuvat viidelletoista seurueelle. Hirvikanta on pienentynyt, ja viime vuoteen verrattuna lupamäärissä on reilusti laskua etenkin maapuolella; viime vuonna maapuolella oli 132 hirvilupaa ja Vespuolella 30.
– Joskus vuoden 2010 paikkeilla meillä oli jopa 12 lupaa, ja silloin olikin paljon hirviä. Tosin me emme silloin kaikkia lupiamme käyttäneet, Tommi Taipalus kertoo.
– Lupamäärät ovat ohjeellisia, seuran tehtävänä on katsoa, että hirviä metsästetään sopiva määrä niin, että niitä vielä jääkin, Samuli Raappana toteaa.
– Nyt lupamäärät ovat pysyneet tasaisempana, aiemmin oli enemmän sahausta. Viime vuonna meillä oli kuusi lupaa, joista käytimme viisi. Meidän alueemme on kohtalaisen pieni, vajaat 2500 hehtaaria, joten hirvet siirtyvät helposti naapuriseurojen puolelle ja se pudottaa meidän tehokkuuttamme, miehet sanovat ja kertovat, että jahti lopetetaan yleensä marras – joulukuun vaihteen tienoilla.
– Minusta ainakin on hyvä, että jahti kestää kauemmin kuin pari viikonloppua, jahtiviikonloput ovat niitä mukavimpia viikonloppuja, Samuli Raappana sanoo.
– Metsästysseuroilla on erilaisia käytäntöjä jahtien suhteen, alueestakin riippuen. Hirvet siirtyvät yleensä suurten järvien rannoilta erämaihin talveksi; sellaisilla alueilla, joista hirvet lähtevät alkusyksyn jälkeen pois, saatetaan metsästää jahtikauden aluksi esimerkiksi kaksi viikkoa joka päivä, ja sitten taas alueilla, joille hirvet tulevat myöhemmin, saatetaan aloittaakin metsästys myöhemmin, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvenmetsästykseen paneutuminen aloitettiin Ylä-Muuratjärvellä jo jahtia edeltävällä viikolla.
– Kokoonnumme aina yhtenä iltana ennen jahtia käymään läpi säännöt ja turvallisuusasiat, turvallisuus on meille ykkösjuttu, Tommi Taipalus ja Samuli Raappana kertovat. Aseen kanssa metsään meneminen vaatii metsästyskortin suorittamisen, riistanhoitomaksun maksamisen ja hirvimerkin ampumisen, merkki on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Lisäksi seuroilla on omia sääntöjään, esimerkkisi Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä täytyy harjoitella ampumista tietty määrä, jos haluaa mukaan jahtiin.
– Kaikki käytännöt on hyvä käydä rauhassa läpi etukäteen, aloitusaamuna on kuitenkin kiire metsälle, miehet toteavat.
Jahdin aikana metsästäjillä on käytössään VHF-puhelimet, joilla pidetään yhteyttä, ja myös älypuhelimen ruudulta näkee paikannusohjelman kautta sekä koirien että metsästäjien sijainnin.
– Se on iso turvallisuustekijä, samoin turvallisuutta ovat lisänneet myös hirvitornit, koska tornista laukaus ammutaan alaspäin, Taipalus ja Raappana toteavat ja kertovat, että uusia hirvitorneja on tehty tänäkin vuonna, nyt niitä on seuralla parisenkymmentä.
Jahti aloitetaan mahdollisten hirvihavaintojen kertomisella.
– Meillä on jonkin verran riistakameroita, joista saattaa tulla havaintoja. Joskus aikoinaan vedettiin lankaa tien varteen hirvien liikkeitten havaitsemiseksi, mutta sitä ei enää käytetä, Taipalus kertoo.
– Jos hirvihavaintoja ei ole, lähdemme käymään alueita läpi koirien kanssa, saatamme etsiä useammallakin koiralla. Toivottavaa olisi, että koira löytäisi hirven ja hirvi jäisi haukkuun. Saattaa olla, että hirvi lähtee menemään koiran edellä, ja silloin se käyttää vakiintunutta reittiä. Passipaikat on yritetty laittaa nimenomaan hirvien vakituisesti käyttämien reittien varrelle. Passipaikkojen sijoittelussa otetaan huomioon myös turvallisuus, eli niitä ei laiteta esimerkiksi mihinkään yleisen ulkoilureitin lähettyville, ja ne sijoitetaan myös toisiinsa nähden turvallisesti, miehet selvittävät ja sanovat, että hirvijahdin aikaankin metsään uskaltaa mennä.
– Metsässä voi kyllä liikkua. Jos näemme jahdin aikana jonkun ulkopuolisen, siitä ilmoitetaan heti kaikille jahtiin osallistuville, Taipalus sanoo.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjät on perustettu vuonna 1987, alun perin se oli pelkästään hirvenmetsästysseura.
– Nyt jäsenet metsästävät myös kauriita, peuroja, jäniksiä, pienpetoja ja lintuja. Toiminta on koirapainotteista, seuran jäsenillä on yhteensä 15 koiraa, jotka osallistuvat metsästykseen, Tommi Taipalus kertoo.
– Ilman koiria hirvenmetsästyskin olisi vaikeaa. Ihan ehdoton koira on tilanteessa, jossa hirvi jää haavakoksi. Haavakkotilanteet hoidetaan loppuun yhteistoimin naapuriseurojen kanssa.
Seuran toiminta on Taipaluksen mukaan monipuolistunut, kun seuraan on tullut uusia jäseniä.
– Kylälle on muuttanut uusia ihmisiä, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan ja tuoneet mukanaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Meillä on nykyään aika paljon nuoriakin jäseniä, Taipalus kertoo ja toteaa, että on hyvä, kun toiminnassa on mukana monen ikäisiä.
– Jahdeissa meillä on ollut jonkin verran vieraita, esimerkiksi seuran jäsenten lapsia. Minunkin lapseni ovat olleet mukana hetken aikaa passissa ja sitten paistamme porukalla makkaraa, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvipeijaiset, joihin kutsuttiin maanvuokraajat, kyläläiset, naapuriseurojen edustajat sekä seuran jäsenet perheineen, pidettiin tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen jahdin alkua.
– Aikaisemmin meillä oli peijaiset marras – joulukuun vaihteessa. Se on aika pimeää aikaa, ja silloin metsästyskin saattaa olla vielä kesken. Viime vuonna ajattelimme kokeilla peijaisia vähän mukavamman kelin aikaan ennen jahtia, ja ajankohta oli selvästi tykätty Taipalus ja Raappana kertovat.
Tiina Lamminaho
08.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kyösti Pienmäki on alle kolmekymppinen nuori mies Uuraisten Hiirolasta. Hän on myös Suomen mestari lajissaan, mikä on mustaruutiammunta.
Pienmäki ajaa työkseen isoa säiliöautoa ja viettää ison osan elämästään pyörien päällä. Koti on tärkeä tukikohta, jonne on hyvä palata reissusta.
– Isän veli Mauri Sivula innostui ensimmäisenä vanhoista aseista ja mustaruutiammunnasta, ja sitten isä innostui. Minä olin 12, kun isä kysyi, että haluaisinko kokeilla. Siitä se lähti, minulle hankittiin ase ja nyt olen 16 vuotta kilpaa ampunut, Kyösti Pienmäki kertoo.
Ura on ollut nousujohteinen ja tällä hetkellä hän on lajissaan Suomen terävintä kärkeä. Suurimmat saavutukset ovat mustaruutikiväärin Suomen mestaruus ja pohjoismaiden mestaruuskilpailuista pronssia henkilökohtaisessa kisassa ja hopeaa joukkuekisassa. Aktiiviampujia Suomessa on 30–50 ja moni ampuu useassa eri sarjassa. Suuri osa harrastajista tulee Etelä-Suomesta. Pienmäki edustaa Oriveden ampujia.
– Kun kilpailuihin lähden, niin lähden aina voittamaan. Itselleni ei kuitenkaan voitto ole tärkein, vaan hyvä tulos. Jos voittaa omalla ennätyksellä, niin se on ihan parasta, Pienmäki sanoo.
Mustaruutiammunnassa ammutaan 100 metristä makuulta ja 50 metristä pystystä. Sarjat määritellään asetyypin ja aikakauden mukaan. Sota-aseet ja vapaat kiväärit kilpailevat eri sarjoissa, toisissa sarjoissa on avo- ja toisissa diopteritähtäimet. Puolessa tunnissa ammutaan 13 laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Maksimi on 100 pistettä.
Mustaruutiammunnan omaleimaisin piirre on, että ammukset tehdään itse. Myös lataaminen vaatii omanlaistaan osaamista. Kilpailuvälineinä käytetään aitoja alkuperäisiä vanhoja aseita tai replikoja, eli aseita, jotka mallintavat eurooppalaisia ja amerikkalaisia suustaladattavia piilukkoisia ja nallilukkoisia pistooleita ja kivääreitä. Yli satavuotiaan aseen löytäminen ei luonnollisestikaan ole ihan helppoa, eikä sellaista halvalla saa. Replikan ja tarvikkeet hankkimalla alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.
– Välineellä on iso merkitys, sen pitää olla itselle sopiva. Minulla on yksi aito vanha ase ja muutama replika. Minulle on tärkeintä, että ase toimii, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä, missä kaikkialla yli satavuotias ase on ollut mukana.
Kyösti Pienmäki väittää olevansa vähän laiska harjoittelija. Pihasta löytyy kuitenkin oma ampumarata pienoiskiväärillä ja ilmapistoolilla ampumista varten.
– Olen hankkimassa mustaruutipistoolia ja siirtymässä kilpailemaan myös siinä lajissa. Ensi vuonna aion tavoitella suomenmestaruutta, mutta helpolla se mestaruus ei irtoa, hän sanoo.
Kilpaileminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa sekä rautaisia hermoja.
– Nuorempana ei ollut mitään paineita, enkä jännittänyt. Silloin saatoin yllättää kokeneemmat ampujat. Nyt kun menestystä on tullut, niin huomaan, että viisi pistettä tipahtaa helposti tuloksesta ihan vain hermoilun vuoksi, Pienmäki miettii.
Seuraavat kisat ovat vuorossa maaliskuussa ja sitä ennen on aikaa toisille mielipuuhille. Metsästys ja kalastus ovat luontevia ja harjoittelua tukevia harrastuksia ampujalle, varsinkin jos sattuu asumaan hyvien metsästysmaiden tuntumassa kuten Kyösti Pienmäki. Hän odottaa jo innolla alkavaa hirvenmetsästyskautta. Pääasiallisesti hän metsästää petoja ja pienriistaa, lisäksi hän käy kyyhky- ja sorsametsällä ja joskus kanalintujakin etsiskelemässä.
– Eikä se niin haittaa, saako saalista edes. Mukava sitä on muutenkin istuskella kaverin kanssa nuotiolla makkaraa paistellen ja maailmaa parantaen, hän miettii.
Hanna Lahtinen
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen FC LKL -harrastejalkapallojoukkue voitti MuuRy-Comets Liigasarjan.
Sarja on aikuisille harrastepelaajille tarkoitettu jalkapallosarja/turnaus. Sarja on ennen tunnettu nimellä Comet’s Liiga. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin kahden seuran yhteistyönä: Muuramen Yritys ja Jyväskylän Komeetat. Tästä tuleekin tapahtuman nimi MuuRy-Comets Liiga. Joukkueita sarjassa oli 10.
Tänä vuonna tapahtumaa on uudistettu joukkueiden pyynnöstä myös siten, että on kaksi sarjaa: harrastesarja ja kilpasarja. Harrastesarjassa pelaavat ei niin kilpailulliset tai aktiiviset joukkueet. Näillä joukkueilla ei ole pakko olla vahvaa pelillistä kokemusta.
Harrastesarjassa on tarkoitus nauttia pelistä ja pitää hauskaa joukkuekavereiden kanssa. Pelataan tosissaan, mutta ei totisesti. Harrastesarjan määritelmänä voisi pitää, että jalkapallo on hyvää terveysliikuntaa iästä ja kunnosta riippumatta!
Tämän vuoden voittajajoukkueen, toivakkalaisen FC LKL:n, vastuuhenkilöt ovat Henri Keteli, Niko Suuronen ja Joni Kuusela. Joukkueessa on 20 pelaajaa, joista 16 on toivakkalaisia. Joukkueessa pelaavat Ketelin, Kuuselan ja Suurosen lisäksi Arttu Pylväläinen, Matti Minkkinen, Samu Åström, Tatu Pöyhönen, Toni Kontio, Eemi Ollikainen, Sami Ryynänen, Petteri Luukkonen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Eeli Hinkka, Otto Ikonen, Aleksi Liias, Aukusti Karanta, Jalmari Karanta, Tatu Leppänen ja Sampo Heiska.
MuuRy-Comets Liiga alkoi toukokuussa ja päättyi syyskuun 21. päivä lopputurnaukseen. Pelit olivat 2 x 15 minuutin mittaisia ja pelit pelattiin 7 vastaan 7 puolikkaalla jalkapallokentällä. Palkintona sarjan voittajalle oli kahden yön mökkilahjakortti Peurungan kylpylässä.
Asetelmia lopputurnaukseen haettiin joka kuukausi runkosarjan otteluilla, jotka pelattiin kerran kuussa syyskuuhun asti. Joka kerralla pelejä oli kaksi. Pelikertoja joukkueella oli kaudella viisi, ja joka kerralla joukkueella oli mahdollisuus saada kuusi pistettä kasaan runkosarjaa varten. Joukkue voitti runkosarjan 30 pisteellä, mikä tarkoitti, että joka kerta joukkue voitti molemmat pelit. Toiseksi runkosarjassa tuli FC Cash 25 pisteellä.
– Joukkueemme runko muodostuu lapsuuden kavereista Toivakasta sekä muutamista kavereista Jyväskylästä. Vahvuutemme on yhteishenki sekä kilpailuhenkisyys, ja se näkyi tämän kauden peleissä. Hienoa on, että vaikka ryhmässämme on vain kaksi pelaajaa, jotka harrastavat vieläkin jalkapalloa, ja muutamia, joilla on harrastuskokemusta, yhdessä tekemisellä parhaitten kavereitten kanssa pääsee pitkälle, vaikka taustaa ei välttämättä olisikaan lajista, kertoo Henri Keteli.
Runkosarjan voiton myötä FC LKL:n asetelmat olivat hyvät lopputurnausta varten. Joukkue sai lähtökohtaisesti helpomman tien finaaliin. Puolivälierässä vastaan tuli Hippo, joka hoitui 3-0 voitolla. Välierässä vastassa oli Jkl United, joka hävisi niukasti 1-0, kertoo Keteli.
Finaalissa vastassa oli Good Fellas. Varsinainen peliaika päättyi 2-2. FC LKL:n maalintekijöinä olivat Henri Keteli sekä Matti Minkkinen. Ottelu eteni rangaistuspotkuille, jossa FC LKL oli lopulta parempi. Molemmat joukkueet vetivät kuusi rankkaria putkeen, kunnes seitsemännellä kierroksella FC LKL:n pelaaja Aleksi Liias teki maalin ja vastustajan pelaaja epäonnistui omassa yrityksessään Henri Ketelin hyvällä torjunnalla.
– Joukkueemme repesi huutoon ja juhlintaan torjuntani jälkeen, juosten kenttää ympäri. Shampanjapullo oli ostettu päivää ennen jo valmiiksi juhlia varten, ja nyt se päästiin korkkaamaan heti ottelun jälkeen. Joukkueemme lähti lopputurnaukseen 14 pelaajalla, joista jokainen pääsi pelaamaan päivän mittaan hyvin. Joukkueemme oli itsevarma ja toiveikas, että mahdollisuus kokosarjan voittoon olisi. Päivästä tulikin aivan uskomaton, kun voitto ratkesi noin tiukan rangaistuspotkukisan jälkeen. Ryhmämme tarkoitus on nauttia Peurungan mökistä sekä aktiviteeteistä vuoden 2025 alussa.
Joukkueenjohtaja Suuronen oli hyvillään kuluneesta kaudesta.
– Kerrassaan onnistunut turnaus koko joukkueelta!
Veikko Ripatti
Kuvateksti: FC LKL – voittopelissä pelasivat seuraavat henkilöt: Ylärivissä vasemmalta: Sami Ryynänen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Samu Åström, Matti Minkkinen, Joni Kuusela, Toni Kontio. Keskellä vasemmalta lukien Aleksi Liias, Otto Ikonen, Eemi Ollikainen, Niko Suuronen, Tatu Pöyhönen. Maassa edessä vasemmalla, Henri Keteli ja Aukusti Karanta. Nimi LKL tulee sanoista Laji Kuin Laji.
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan kuntosali on käymässä pieneksi. Valtuutettu Paula Nieminen toimitti asiaa koskevan valtuustoaloitteen 30.1.2023 pidetyssä valtuuston kokouksessa ja sen jälkeen kuntosalialoitetta on valmisteltu kiinteistöohjelman rinnalla niin, että on tutkittu kunnan ennestään omistamia rakennuksia ja niiden eri tiloja mahdollisena kuntosalin uutena sijoituspaikkana.
Toimiva ja turvallinen kuntosalitila vaatii selkeän pohjaratkaisun, käyttäjämäärään nähden riittävän kokoiset sosiaalitilat, riittävän ilmastoinnin ja esteettömyyden huomioimisen. Tällaisen liikuntatilan toteuttaminen yhteenkään kunnan nykyiseen rakennukseen vaatisi varmuudella mittavat muutostyöt niin rakenteisiin, kuin talotekniikkaankin.
Uuden kuntosalin tarvitsema tilamuutos saattaisi olla mahdollinen toteuttaa edelleenkin koulukeskukselle, mutta tähän kuluisi arviolta 8-10 vuotta aikaa ennen kuin tarvittava määrä tiloja jäisi nykyisillä oppilasennusteilla vapaaksi opetuskäytöstä.
Kuntosalin sijoituspaikaksi on pohdittu myös mahdollisia Keski-Suomen hyvinvointialueen käytössä olevia rakennuksia, mikäli näissä hyvinvointialueen tilatarve tulisi supistumaan oleellisesti palveluverkkopäätösten johdosta. Näitä rakennuksia ovat terveysasema ja päivätoimintakeskus, mutta tarvittavat tilamuutokset olisivat molemmissa suuret, eikä suunnittelua tähänkään suuntaan nähdä järkeväksi edistää.
Paras, tarvetta palveleva ja pitkän elinkaaren lopputulos saadaan uudisrakennuksena toteutettavana hankkeena.
Yhtenä mahdollisena tonttivaihtoehtona pidetään vuodelle 2025 suunnitellun purettavan vanhan virastotalon tonttia, jolloin uudisrakennus sijoittuisi kaukolämpöverkoston toiminta-alueelle ja edelleenkin myös koulun läheisyyteen. Tontti uudistuisi samalla näkyvälle ja hyvin saavutettavalle keskeiselle paikalle Toivakan kuntakeskuksessa. Tonttivaihtoehtoja on muitakin, jotka kannattaa selvittää hankesuunnittelun käynnistyttyä. Rakennuspaikan valinnassa huomioitavia asioita ovat saavutettavuuden lisäksi muun muassa asemakaavallinen valmius sekä tarvittavan vesihuollon ja kaukolämmön rakentamisen kustannukset.
Kunta on kontaktoinut vuoden aikana myös yksityisiä kuntasaliyrittäjiä, mutta Toivakan nykyisessä asukaspohjassa ja markkinatilanteessa, kiinnostusta ei ole herännyt uudisrakentamiseen.
Hankkeen kehittäminen nähdään myös vahvasti Toivakan kuntastrategiaa tukevana ja kuntalaisten pito- ja vetovoimatekijänä.
Kuntaympäristölautakunta esitti ja kunnanhallitus kannatti, että uuden kuntosalin rakentamisen hankesuunnittelu käynnistettäisiin jo vuoden 2025 alusta alkaen ja että hanke perustettaisiin talousarviossa 2025 kunnan investointiohjelmaan. Hankesuunnittelussa määritellään rakennuspaikka, tilaohjelma sekä muut rakentamisen laatutavoitteet ja tämän pohjalta päästään kiinni hankkeen tarkempaan kustannusarvioon.
Toivakan kunnanvaltuusto päätti maanantain kokouksessaan käynnistää kuntosalirakennuksen uudisrakentamisen hankesuunnittelun ja osoittaa hankkeelle tarvittavan määrärahavarauksen kunnan investointiohjelmaan tuleville talousarviovuosille. Oikeistoryhmä olisi halunnut jättää päätöksestä uudisrakentamis-termin vielä tässä vaiheessa pois ja käynnistää pelkän hankesuunnittelun. Päätökseksi tuli kuitenkin äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen pohjaehdotus.
01.10.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Ajoimme kylältä Huutoniemen uimarannalle. Syyskuun alkupäivät olivat vielä lämpimiä. Tällä kertaa uimarannalla ei näkynyt ristin sielua. Sain vedellä selkää ihan rauhassa ja esitellä allejani lokeille. Viileä vesi poisti viimeiset unen rippeet. Vapaa päivän makea uni oli vierähtänyt pitkälle aamupäivään ja Keuruun lähtö viivästynyt.
Uinnin päälle kaivoimme eväät esille ja istuimme puupenkille aterioimaan. Omin käsin valmistetut pitsanpalat maistuivat, eikä kilo juustoa niiden päällä makua pilannut. Pari pullasorsaa lähestyi kaislikosta norkoilemaan saataviaan. Illan hämyssä olisi tukkasotkille tarjolla vain sorsastajan hauleja. Sorsien olisi hyvä silloin pysytellä piilossa kaislikkopoteroissaan.
Tänä kesänä olivat metsät täynnä mustikoita, puolukoita ja sieniä. Kotitalojen omenapuut antoivat satoa, niin paljon, että omppuja kerättiin kottikärryihin ja kärrättiin tienvarteen ohikulkijoille ilmaisjakeluun.
Sahrajärven kohdalla palautui mieleeni, kun olin ollut eräässä maatalossa perunannostotalkoissa. Vettä satoi, niin ettei perunoita erikseen tarvinnut kattilaan pestä. – Markku se syö enemmän perunoita kuin noukkii, talon velmu Maija-emäntä huokaili ruokapöydässä. Olin kovin otettu ruokahalujeni huomioinnista.
Keuruulta palattuamme kävimme uudelleen Huutoniemen rannassa polskimassa. Tällä kertaa uimassa oli “Repe Sorsien” lisäksi muitakin viileässä vedessä kiljahtelevia kaksijalkaisia. Rannalla lojui pyyhkeitä ja sandaaleita. Arviolta kaksikymmentä kiloinen hauki lähti rannasta minua pakoon. Haukkasi mennessään palan kynnestä, mutta ei jäänyt kiinni isovarpaaseen.
Huutoniemen uimarannan ulappa avautuu uimareiden eteen luonnon kauniina ja sinivihreänä akvaariona. Se on suosittu oman näköisensä- ja kokoisensa uimapaikka, ilmeisen kalaisakin. Pitkä ja matala hiekkaranta on lapsi ystävällinen. Kaksi punaista poijua on merkkinä, kun kaksimetriselläkin on aika kaivaa snorkkeli esiin ja heittäytyä aaltojen syleilyyn.
01.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
– Olen Konnevedellä syntynyt, muutin 10-vuotiaana Äänekoskelle ja sieltä lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Pappia minusta ei pitänyt tulla, vaan opettaja, Saarijärvellä harjoittelussa vuonna 2002 kuitenkin koin, että papin työ on sitä mitä minun pitää tehdä. Kyse oli siis johdatuksesta, kertoo vuonna 2004 papiksi vihitty Johanna Mehto, Uuraisten seurakunnan uusi seurakuntapastori, joka siunattiin tehtävään viime sunnuntaina.
Virkauraa on kertynyt Viitasaarella pieni pätkä, Saarijärvellä yli kuusi ja Jyväskylässä yli yhdeksän vuotta. Helmikuussa -22 hän siirtyi Petäjäveden seurakuntaan.
Nyt Johanna Mehto asuu Petäjäveden Kuivasmäessä pienessä talossa kolmen kissan kanssa. Naapurista löytyy myös Tiainen, Hanhinen ja Kuukkanen.
– Tykkäsin olla Petäjäveden seurakunnassakin töissä, mutta kun kaverit vinkkasivat Uuraisten paikasta, niin tämä kiehtoi vieläkin enemmän. Olen jo Uuraisilla ihastunut tähän elävyyteen, on paljon nuoria ja lapsia ja asioita tehdään yhdessä ilman tarkkoja työnkuvarajoja.
Uuraisten todella pitkäaikainen nuoriso-ohjaaja Merja Kinnunen jäi vastikään eläkkeelle ja siksipä iso osa Johanna Mehton työtä ovat Uuraisten nuoret, vaikka nimike onkin eri. Mehto tekee luonnollisesti myös kaikkia papin tehtäviä lukuun ottamatta kirkkoherran hallinnollisia töitä.
– Isoskoulutuksia olen aloittelemassa ja monia ideoita on mielessä. Nuorten parissa olen työskennellyt paljon ja se on hyvin luontevaa minulle. Ihan pienten lasten kanssa olen joskus vähän eksyksissä, mutta kun he alkavat lähestyä teini-ikää, niin olen kuin kala vedessä. Minusta oli myös kiva, että kun Merjan tapasin, niin hän totesi, että tämä on nyt sinun juttusi ja tee siitä oman näköisesi.
Johanna Mehto on pappi ja ihminen ja ne ovat aika lailla sama asia.
– En ole koskaan ottanut sellaista papin roolia, joka pitäisi jossain tilanteessa riisua pois. Se olisi tosi raskastakin, jos pitäisi olla eri Johanna eri tilanteissa. Toki sillä tavalla pitää olla ammatillinen, että esimerkiksi surevan ihmisen kohtaamisissa pyrin olemaan se, joka kannattelee, hän miettii.
Viime vuodet ovat olleet tuulisia. Mutta erityisesti aika on ollut outo nuorille, jotka ovat siirtyneet lapsuudesta aikuisuuteen koronan aiheuttaman eristäytymisen ja Ukrainan sotauutisten kyllästämässä ilmapiirissä.
– On iso keskivertonuorison joukko, joilla asiat on ihan ok, mutta sitten on pieni joukko, joka putoaa jonnekin ja joiden tulevaisuus näyttäytyy hyvin näköalattomana. Toisessa päässä on taas pieni ylisuorittajien joukko, jotka uupuvat yhteiskunnan ja itsensä asettamien paineiden alle. Viime vuosina pahoinvoinnin määrä on lisääntynyt ja vaikka fyysisesti nuoret saattavat päästä paljon helpommalla kuin aikaisemmat sukupolvet, on henkinen paine kovempi ja sitä tulee niin monesta suunnasta, Johanna Mehto miettii.
Se, että nuoret osaavat olla avoimia, on hänen mielestään pelkästään hyvä asia.
– Minulle on kerrottu hyvinkin suoraan esimerkiksi ulkonäköpaineista ja joukon ulkopuolelle jäämisen pelosta. Jos pystyn viestimään nuorelle, että olen turvallinen aikuinen, jolle voi puhua ja jonka kanssa pohtia asioita, koen onnistuneeni työssäni. Niitä turvallisia aikuisia ei nuorten elämässä tosiaankaan ole liikaa, hän jatkaa.
Korona seisautti yhteiskunnan ja myös esimerkiksi rippikoulut, niiden suosio on kuitenkin palannut ennalleen, mistä Mehto iloitsee.
– Yritän kertoa nuorille, että elämää ei voi elää pelon kautta. Kautta maailman historian on ollut sotia ja kulkutauteja ja silti maailmassa on myös paljon hyvää ja kaunista. Ei se ole välinpitämättömyyttä, jos koko maailman tuskaa ei koko aikaa kanna mukanaan.
Tuska ja suru ovat asioita, joista Johanna Mehto tietää enemmän kuin haluaisikaan. Hän on jäänyt kaksi kertaa leskeksi ja kokenut myös vakavan uskonkriisin.
– Kävin 2020-luvun alussa läpi vaikeita asioita. Lähdin vuonna 2020 ovet paukkuen Jyväskylän seurakunnasta ja kävin pitkän keskustelun itseni ja Jumalan kanssa ja kyseenalaistin ihan kaiken, hän kertoo.
Nyt 47-vuotias Johanna Mehto jäi ensimmäistä kertaa leskeksi 28-vuotiaana, kun hänen miehensä teki itsemurhan, hänen toinen miehensä kuoli vuonna 2021.
Petäjävedeltä löytyi vuonna 2022 työpaikka, koti ja myös paljon uutta sisältöä elämään. Ommella Johanna Mehto ei osaa, mutta hän kuuluu Ylä-Kintauden ompeluseuraan, Pengerjoen kyläyhdistykseen ja perusti Petäjäveden Martat. Hän nauttii ihmisistä, mutta myös yksinäisestä arkipuuhastelusta, kuten puuhellan lämmityksestä. Lukemisen ilokin on pitkästä aikaa löytynyt. Hän on oppinut elämään omannäköistään elämää.
Nyt Johanna Mehto sanoo, että hänen uskonsa on vahvempi kuin koskaan. Jumala on totta.
– Koen, että minulla on kaiken tämän kokeneena enemmän annettavaa ja esimerkiksi saarnojeni sisältö on voimakkaampi. En silti ajattele, että kärsimys jalostaa ja sanontaa, että kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa, suorastaan vihaan. Tällä hetkellä vallitsevin tunne on valtava kiitollisuus elämästä, hän sanoo ja näyttää tatuointia kädessään.
– Hepreankielinen Jumalan nimi tarkoittaa Minä olen. Laulujen laulun teksti merkitsee minulle Jumala on ja minä olen Jumalassa.
Hanna Lahtinen
