Mutasesta tuli Vaarunranta

09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille

Seurakunnan leirikeskus Mutanen Vespuolella vaihtoi omistajaa heinäkuussa, kun toinen Vaarunhovin yrittäjä Tiia Leván ja hänen veljensä Ari Ristanen ostivat paikan. Nimikin vaihtui Vaarunrannaksi.
-Vaarunhovin kesäsesonki alkaa olla ohitse ja nyt on aikaa ryhtyä remonttihommiin, Rauno Leván sanoo.
Työt käynnistyvät päärakennuksessa syyskuun lopulla.
-Sisätilojen pinnat menevät uusiksi. Muutamme sisustusta nykyaikaisempaan suuntaan. Myös tekniikkaa uusitaan jonkin verran.
Päärakennuksen ammattikeittiötä uusitaan ja muun muassa kylmiö puretaan pois.
-Ammattikeittiö tulee meidän henkilökunnan käyttöön. Ajatuksena on rakentaa uusi, pieni keittiötila, jota asiakkaat voivat sitten itsenäisesti käyttää.
Päärakennuksen majoitustilat uusitaan ja muun muassa kerrossängyt saavat lähteä.
-Todennäköisesti tiloja yhdistellään, jotta saadaan vähän suurempia huoneita. Suihku- ja wc-tilat uusitaan myös.

Yrittäjät sanovat, että Vaarunranta tuo uudenlaisia mahdollisuuksia yritystoimintaan.
-Vaarunrannalle tulee erillinen varauskalenteri ja todennäköisesti se tulee myyntiin esimerkiksi booking.comin tai muun vastaavan alustan kautta. Tilaa voi varata esimerkiksi kokouksiin, sukutapaamisiin, pieniin juhliin tai ihan isomman porukan lomakäyttöön. Tilaa tulevat varmasti varaamaan myös Vaarunhovissa pidettävien häiden ja muiden juhlien vieraat, Levánit arvelevat.
Vaarunrantaa voi varata ja käyttää itsenäisesti.
-Toki on mahdollista ostaa ruokapalveluita Vaarunhovista, mutta niistä pitää tehdä varaukset Vaarunhovin kautta.
Saunarakennusta ehostetaan, mutta suurempi remontti tehdään myöhemmin. Ympäristöä tullaan siistimään.

Yrittäjät kertovat, että ensi kesän kalenteri viikonloppujen osalta on jo miltei täyttynyt hääjuhlista.
-Vaarunranta tuo yritykselle mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää työntekijöitämme nykyistä enemmän.
Päärakennuksen remontin yrittäjät toivovat valmistuvan keväällä; pääsiäiseksi tai viimeistään vapuksi.

Maarit Nurminen

Kanadalainen Kaylee muutti sukujuurilleen Suomeen

09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille

Koti löytyi äidin synnyinmaasta

Kaylee Valli muutti maaliskuussa Kanadasta Ylä-Muuratjärvelle.
– Olin pari vuotta sitten vierailulla pikkuserkkuni mökillä Keiteleen rannalla, ja pikkuserkkuni kysyi, miksi et muuttaisi Suomeen. Se oli tärkeä kysymys, ja niin minä rupesin ajattelemaan, että miksi ei, Kaylee Valli kertoo.
Kaylee Vallilla on suomalaiset sukujuuret, mutta itse hän ei ole aikaisemmin Suomessa asunut.
– Äitini muutti Kanadaan Saarijärveltä tasan sata vuotta sitten, hän oli silloin kolmevuotias. Isäni oli syntynyt Kanadassa, mutta hänenkin vanhempansa olivat suomalaisia, he olivat muuttaneet Kanadaan Kurikasta vuonna 1918, Valli kertoo.
– Äitini ja isäni tapasivat Torontossa ja menivät naimisiin. Isäni oli rakennusmestari, hänen työmaillaan oli paljon suomalaisia työntekijöitä, ja sen ansiosta isäni puhui paljon parempaa suomea kuin äitini. Kyllä suomen kieli säilyi äidillänikin, mutta minulle he eivät sitä opettaneet, kun olivat sitä mieltä, etten minä sitä Kanadassa tarvitse. Ulkomaalaiset saivat myös osakseen syrjintää, siksi äitini alkoi käyttää Auni-nimensä sijasta nimeä Anne.

Suomesta ja täällä olevista sukulaisistaan Kaylee Valli kertoo kiinnostuneensa isänsä kuoltua vuonna 1981.
– Ensimmäisen kerran kävin Suomessa vuonna 1983. Silloin en vielä puhunut yhtään suomea, mutta minusta tuntui, että tämä on minun maani, minun kotini, Kaylee Valli kertoo.
– Kun äitini oli ollut 60 vuotta Kanadassa, toin hänet käymään Suomessa. Kävimme siellä, missä äiti oli syntynyt, ja silloin vielä äidin yksi eno ja yksi setä olivat elossa. Sen jälkeen kävin yksissä häissä Suomessa, mutta siitäkin on kolmisenkymmentä vuotta. Sitten en päässytkään käymään pitkään aikaan, Kanadassa minua piti muun muassa äitini hoitaminen.
Suomea Kaylee Valli kertoo opetelleensa kuuntelemalla uutisia ja lukemalla.
– Pärjään arkipäivän asioissa, vaikkapa kauppa-asiat onnistuvat suomen kielellä, mutta en pysty esimerkiksi keskustelemaan politiikasta suomeksi. Voin sanoa ihmisille, että en puhu hyvin suomea, ja aina voi selittää toisella tavalla, jos ei tiedä jotain sanaa. Täällä asuessani olen myös oppinut paljon lisää, Kaylee Valli sanoo ja naurahtaa, että sanoja, jotka hän oppi muutettuaan Ylä-Muuratjärvelle maaliskuussa, ovat takatalvi ja kelirikko.
– Ensi talvea varten minulla on liiterissä puita, niin että pysyn lämpimänä. Sen olen jo huomannut, että kun aurinko laskee, täällä tulee pimeää, kun naapureiden valoja ei näy, Valli toteaa ja kertoo, että Toronton seudulla, jossa hän Kanadassa asui, on talvisin lunta ja pakkasta, mutta vähemmän kuin ennen.
– Nykyään Torontossa on harvoin jouluna lunta, mutta silloin kun olin lapsi, jouluna oli aina lunta.

Nyt Kaylee Valli asuu vuonna 1931 rakennetussa talossa, jota ei ole kovin paljoa nykyaikaistettu.
– Joku tätä katsomassa käynyt oli kuulemma valitellut, kun talossa ei ole suihkua, mutta onhan täällä pihasauna. Minä saunon vähintään kaksi kertaa viikossa, Kanadassa meillä oli isän rakentama sauna, Kaylee Valli kertoo.
– Kun muutin tänne, vettäkään ei tullut aluksi taloon, ainoastaan saunalle. Vesijohto taloon saatiin uusittua vasta keväällä. Mutta ei se ollut mikään ongelma, kyllähän minä sain ämpäreillä kannettua vettä, niinhän mumminikin aikaan tehtiin. Ennen kuin ostin talon, pikkuserkkuni kävi katsomassa sitä ja tutustuin talosta tehtyyn kuntoarvioon. Hometta täällä ei ole, talo oli kalustettu, ja entinen omistaja on auttanut ja neuvonut minua monessa asiassa.
Valli kertoo etsineensä taloa nimenomaan Keski-Suomesta, ja maalta. Kanadassa hän asui Toronton lähellä omakotitaloalueella.
– Kaupungissa en halua asua. Kun löysin netistä talon, katsoin myös, millaisessa ympäristössä tämä on ja löysin Ylä-Muuratjärven kyläseuran sivut. Totesin, että täällä on kyläseura, joka haluaa pitää alueen elävänä, siksi ajattelin, että tämä on mahtava paikka. Täällä on minulle hiljaisuutta, kun haluan hiljaisuutta, ja seuraa, kun haluan seuraa, Valli toteaa ja kertoo olleensa jo mukana kyläseuran toiminnassa, muun muassa puutalkoissa ja rallitalkoissa, ja odottavansa innolla syksyn toimintaa.
Kanadassa asuvaan 24-vuotiaaseen poikaansa ja kanadalaisiin ystäviinsä Kaylee Valli pitää yhteyttä netin välityksellä.
– Ja täältä olen saanut monia uusia ystäviä. Olen yksin, mutta en yksinäinen, Valli toteaa.

Tiina Lamminaho

Papintyö toi Helsingistä Korpilahdelle

26.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille

Jonna Kettunen aloitti työt Korpilahden lähikirkkoalueella huhtikuussa.
– Silloin olin vielä teologian maisteri, pappisvihkimyksen sain 26. toukokuuta Lapuan tuomiokirkossa, Kettunen kertoo.
– Muutimme Jyväskylään Helsingistä. Tämä oli iso muutos koko perheelle ja vaati mieheltäni paljon, hän jätti työnsä Helsingissä, Kettunen toteaa ja kertoo, että perheeseen kuuluu kolme lasta; kolmannen luokan aloittanut poika, ja kaksi tyttöä, toinen eppuluokkalainen ja toinen viisivuotias.
– Olen valmistunut teologian maisteriksi vuonna 2016. Lapset syntyivät niihin aikoihin, olin useamman vuoden kotiäitinä ja tein keikkatöitä. Ennen Jyväskylään muuttoa olin Töölön seurakunnassa suntiona ja sain tehdä myös teologina sielunhoidollisia keskusteluja. Etsin papinpaikkaa, mutta sellaista ei tahtonut pääkaupunkiseudulta löytyä. Täällä minun kykyihini uskottiin, ja olen siitä tosi kiitollinen, Kettunen sanoo.
Tällä hetkellä Kettusen määräaikainen työsopimus kestää lokakuun loppuun.
– Seurakuntapastorin paikka laitetaan hakuun ja haen paikkaa. Jos en saa tätä, toivon, että Jyväskylässä aukeaa jokin muu papin paikka, Kettunen toteaa.

Ennen pappisvihkimystään Kettunen kertoo tehneensä monenlaisia töitä.
– Olen työskennellyt muun muassa toimistovirkailijana vakuutusyhtiössä, kaupan alalla, päiväkodissa ja lähetystyössä Thaimaassa. Uskon, että monipuolisesta työkokemuksesta on hyötyä papin työssä, sen ansiosta osaan kohdata paremmin monenlaisia ihmisiä, Kettunen sanoo ja kertoo olevansa nimenomaan ihmisten kohtaaja.
– Minusta on ihanaa olla siellä, missä on ihmisiä ja papin työssä pidän etenkin siitä, että tässä saa olla aidosti läsnä ihmisten elämässä. Olin jo pienenä kiinnostunut ihmisten elämästä, kuuntelin mielelläni iäkkäiden sukulaisten elämäntarinoita ja keskustelin kavereitteni äitien kanssa, Kettunen toteaa.
– Papin työssä pidän kaikesta siihen kuuluvasta, ja tykkään siitä, kun tämä on tosi monipuolinen työ. Mikään aikaisempi työ, jota olen tehnyt, ei ole ollut näin rikasta. Tässä jokainen päivä ja jokainen viikko on erilainen.
Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Kettunen työskentelee muualla Jyväskylän seurakunnassa.
– Kesällä olin kahdella rippileirillä, toinen oli Korpilahden lähikirkkoalueen, toinen Vaajakosken. Olen varhaiskasvatuksen pappina, eli olen paljon tekemisissä lastenohjaajien kanssa ja mukana esimerkiksi lasten kirkkohetkissä. Myös kouluyhteistyö kuuluu minulle ja jonkin verran olen pitänyt hartauksia Korpihovissakin ja käynyt syntymäpäivätervehdyksillä ikäihmisten luona.

Jonna Kettunen perheineen asuu Jyväskylän keskustassa.
– Olemme viihtyneet oikein hyvin, lapsetkin ovat saaneet kavereita. Minulla on tänne puolen tunnin työmatka, Helsingissä minulla meni neljän kilometrin työmatkaan julkisilla sama puoli tuntia, Kettunen sanoo ja kehuu keskisuomalaisia maisemia.
– Täällä on niin kaunista, Jyväskylän keskustassakin luonto on lähellä.
Jonna Kettunen kertoo viihtyneensä myös Korpilahdella.
– Minut on otettu täällä tosi hyvin vastaan. Täällä ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä kuin pääkaupunkiseudulla.

Tiina Lamminaho

Jyväskylän kirjastoautot aloittivat uusilla reiteillä

23.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille

Jyväskylän kirjastoautot starttasivat uusille iltareiteilleen elokuun ensimmäisenä maanantaina. Koko kaupungin alue hoidetaan nyt kahdella kirjastoautolla, reitit on jaettu puoliksi Wivin ja uuden auton, Wäinön, kesken. Wivi kiertää Korpilahdella kahta eri reittiä, Wäinöllä on yksi reitti.
– Reitit ovat kokonaan uusia, mutta mukana on paljon vanhoja pysäkkejä. Kirjastoauton pysähtymispäivä ja -aika on monella pysäkillä muuttunut, joten oman pysäkin aikataulu kannattaa tarkistaa, osastonjohtaja Minna Myllylä Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertoo.
Viimetalvisista muutama pysäkki on jäänyt pois, mutta toisaalta joitain on tullut lisääkin.
– Katsoimme pysäkkejä käytön mukaan ja myös viime keväänä keräämämme palautteen mukaan, Myllylä kertoo.
– Toiveitten ansiosta Putkilahden pysäkki otettiin uudelleen mukaan reitille, sitä toivottiin kovasti.

Nyt kirjastoauto käy jokaisella iltapysäkillä kahden viikon välein. Wivi kiertää Vespuolella parillisen viikon maanantaina, pysäkkejä on Synsiässä, Putkilahdessa ja kaksi Raidanlahdentien varrella. Parittoman viikon maanantai-iltaisin Wivi käy Kotamäessä, Saakoskella, Korpiahossa ja Savipohjassa. Wäinö kiertää parillisten viikkojen tiistai-iltaisin Korpilahden pohjoisilla kylillä, pysäkkejä on Saukkolassa, Tikkalassa, Ylä-Muuratjärvellä, Parkkolassa ja Moksissa. Sarvenperällä Wäinö käy Kuohun-lenkillään parittomien viikkojen keskiviikkoiltana ja Tikkalan päiväkoti-koululla torstaiaamupäivisin.
– Wäinö on lasten ja nuorten kirjasto- ja kulttuuriauto. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kulttuuritapahtumissa, auton sivulle saa ulkokatoksen ja autossa pystyy muun muassa katsomaan elokuvaa tai laulamaan karaokea, Minna Myllylä kertoo.
– Wäinön reitit on suunnattu etenkin alueille, joissa on paljon lapsiperheitä, ja kokoelmassa on painotettu lasten ja nuorten aineistoa. Kokoelmaa voidaan vaihdella reittien mukaan, moduulikärryjen ansiosta mukaan voidaan ottaa jollekin reitille vaikkapa lisää aikuisten aineistoa. Ja entiseen tapaan autoon voi myös varata aineistoa, Myllylä toteaa.
Koulureiteille kirjastoautot lähtivät 26. elokuuta, kouluilla käydään joka viikko. Tikkalan koululaiset pääsevät tutustumaan Wäinöön torstaina.

Tikkalassa kirjastoauton kesätauon loppumista oli odotettu. Iltareitin pysäkillä autoa odotti niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä. Mirkka Siitari ja neljävuotias Leevi Santalahti olivat ensimmäistä kertaa kirjastoautolla.
– Muutimme kesän aikana Tikkalaan. Kun asuimme kaupungissa, kävimme usein kirjastossa. Täällä kirjastoon on pitkä matka, tämä kirjastoauto on tosi hyvä meille. Tulemme varmasti uudestaankin, tämä on kiva asia, jota odottaa, Mirkka Siitari kertoi.
– Wäinö-kirjastoauto näyttää todella hyvältä, siistiltä ja selkeältä, Siitari kehui.
– Asiakkaat ovat olleet innoissaan ja ihmeissään uudesta, upeasta autosta, kirjastoautovirkailija-kuljettaja Heidi Pellonpää kertoi.
– Ihmiset ovat kehuneet autoa. Uudet pysäkkiaikataulummekin on löydetty hyvin ja pysäkeillä on ollut lainaajia, Pellonpää totesi.
– Minä käyn kirjastoautolla joka kerta, kun se täällä käy. Tämä on kyllä tärkeä palvelu, Hellevi Paappanen totesi.

Tiina Lamminaho