17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Jyväskylän kirjastot saivat tälle vuodelle pitkästä aikaa hieman edellisvuosia isomman määrärahan aineiston hankintaan, kirjastonjohtaja Liina Mustonen-Luumi Korpilahden kirjastosta iloitsee. Aineistohankinnat tehdään keskitetysti, sillä kaikissa Jyväskylän kirjastoissa ja kirjastoautoissa on kelluva kokoelma eli aineistolla ei ole kotikirjastoa. Korpilahden kirjaston hyllyissä on tällä hetkellä vajaat 14 000 kirjaa.
– Uusilla kirjoilla on usein jo varausjono, joten kirjat lähtevät pyörimään varausten mukaisesti ja asiakkaat levittävät kirjat Jyväskylän eri kirjastoihin. Kelluvassa kokoelmassa kirja jää siihen kirjastoon, johon se palautetaan, jos siitä ei ole varausta, Liina Mustonen-Luumi selvittää.
Kirjojen varaaminen on suosittua, Mustonen-Luumin mukaan varausmäärät kasvavat koko ajan niin Korpilahdella kuin muuallakin Keskikirjastojen alueella.
– Varaaminen on maksutonta, ainoastaan noutamattomasta varauksesta peritään maksu. Kuljetukset tulevat meille maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin; jos kirja, jonka varaa, on hyllyssä jossain Jyväskylän kirjastossa, se tulee yleensä heti seuraavassa kuljetuksessa, mutta muista Keskikirjaston yksiköistä aineiston tuleminen voi kestää kauemmin, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että varukset koskevat lähinnä aikuisten kirjoja, lastenkirjoissa ei pääsääntöisesti ole isoja varausmääriä.
Asiakkaiden tekemien varausten lisäksi Korpilahdellekin tulee kirjoja kirjaston omien kellutusvarausten kautta.
– Jos havaitsemme, että meillä on melko vähän jonkun tietyn kirjailijan tai jonkin tietyn aihepiirin kirjoja ja ne ovat olleet kysyttyjä, voimme kelluttaa aineistoa tänne eli tehdä kirjastolle varauksen esimerkiksi täällä suositun kirjailijan kirjasta, jota meillä ei ole hyllyssä, Mustonen-Luumi kertoo.
Korpilahden kirjastosta tehtiin viime vuonna yhteensä 42 575 lainausta eli reilut 2000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Käyntien määrä sen sijaan hieman laski.
Lainatuimpien aikuisten kirjojen ykköseksi Korpilahden kirjastossa päätyi viime vuonna Minna Ronkaisen Kyläkaupan Katja. Seuraavana listalla olivat islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Repeämä, suomalaisen Nilla Kjellsdotterin dekkari Taivaankartano ja Enni Mustosen historiallinen romaani Kartanonrouva. Viidenneksi eniten lainattiin Marja Ahon rikosromaania Kuun kahdet kasvot, seuraavana tulivat Patricia Cornwellin dekkari Kalmankalpea ja Virpi Hämeen-Anttilan historiallinen romaani Sarastus.
Varatuimpien kirjojen listan kärkeä piti Korpilahdellakin Satu Rämö kirjallaan Tinna, varatuimpien listan kärkipäässä olivat myös Lisa Ridzenin Kurjet lentävät etelään, Kirsi Pehkosen Unelmien talo Jylhäsalmelta, Maija Kajannon Talvikaupungin valot sekä Minna Rytisalon Sylvia.
Lainatuimpien lastenkirjojen ykkönen oli Mestarietsivä Peppunen: hylätyn hotellin mysteeri. Saman sarjan toinen kirja, Mestarietsivä Peppunen: voittamaton rosvojoukko ylsi lainatuimpien sijalle neljä ja kolmas Mestarietsivä Peppunen -kirja, Kuuttoman yön jättiläinen, löytyi sijalta kahdeksan. Mestarietsivä Peppunen -kirjoja tekevät kirjailija Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa, jotka käyttävät yhteistä nimimerkkiä Troll. Suomalaisista kirjoista lasten luetuimpien kirjojen listalle pääsivät Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja viileä Venla ja Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu kesäleirillä. Sven Nordqvistin Viiru osaa pääsi sijalle kolme ja Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt sijalle viisi.
Nuorten kirjoissa ylivoimaisesti luetuin kirjailija oli Jeff Kinney; listalla on niin Neropatin päiväkirja -sarjaa kuin Maailman parhaan kaverin -sarjaa.
– Lasten ja nuorten aineistoa lainataan meiltä hieman enemmän kuin aikuisten aineistoa, mutta kovin isoa eroa lainamäärissä ei ole, Liina Mustonen-Luumi kertoo.
Lehtienlukutilaan tilattavien lehtien määrää Korpilahdellakin on Mustonen-Luumin mukaan jouduttu karsimaan. Sanomalehdistä Korpilahden kirjastoon tulevat edelleen Keskisuomalainen, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Korpilahti-lehti, Jämsän Seutu sekä Muuramelainen.
– Aikakauslehtiäkin meille tulee, mutta niitä on pitänyt karsia, kun lehtien tilausmaksuista on pitänyt säästää, mutta toisaalta lehtien hinnat ovat nousseet, Mustonen-Luumi sanoo.
– Olemme muun muassa vaihtaneet hyvin kalliita lehtiä useampaan edullisempaan. Täällä luetaan tosi paljon lehtiä. Meille on haasteellista miettiä, mitä lehtiä tilaamme tänne ja mitä jätämme pois, kun siitä ei ole mitään tilastoja, mitä lehtiä ihmiset lukevat täällä paikan päällä, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että myös aikakauslehtiä voi lainata ja niitä pystyy varaamaankin.
Kirjojen ja lehtien lisäksi Korpilahden kirjastosta voi lainata av-aineistoa ja lautapelejä.
17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Maarit Nurminen
Jyväskylän kaupungin kaavoittajat jalkautuivat karttoineen ja muine aineistoineen Korpilahden yhtenäiskoulun ruokasaliin viime keskiviikkona. Esittelyssä oli monta kaavoituskohdetta. Asukkaat pääsivät katselemaan aineistoja, esittämään kysymyksiä ja huomioita suoraan kaavoittajille.
Esillä oli Jyväskylän kaupungin yleiskaava 2050, joka ei tuo suuria muutoksia Korpilahden alueelle.
-Saadun palautteen perusteella Raspio-Iloniemen kaava säilyy kokonaan voimassa entisellään. Teollisuusalue Petäjävedentien varressa palautettiin yleiskaavaluonnoksen toisessa ehdotuksessa saman laajuiseksi kuin mitä se on ollutkin. Oittila lisättiin kylähelmeksi saadun palautteen perusteella, yleiskaavasuunnittelija Jouni Mäkäräinen kertoi.
Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan muutos on tullut vireille.
-Tarkoituksena on muuttaa Päijänteen rantaosayleiskaavaa ja tarkastella samalla Iloniemen ranta-alueita. Kaavoituksessa Iloniemen osalta tutkitaan, onko sinne mahdollista osoittaa yksittäisiä rakennuspaikkoja. Muutoin kaavamuutoksen tarkoituksena on se, että voitaisiin muuttaa loma-asuntoja vakituisiksi asunnoiksi kyseisellä alueella.
Uusia rakennuspaikkoja kaava ei ole todennäköisesti mahdollistamassa Kärkisten pohjoisrannalle, koska alue on jo rakennettua.
-Kaavoituksessa määritetään ne ehdot, joilla vapaa-ajanasunto on muutettavissa pysyväksi asunnoksi, Outi Toikkanen sanoi.
-Tavoitteena on, että ehdotus yleiskaavasta 2050 valmistuisi tämän vuoden aikana. Parhaillaan uudistetaan alueiden käyttölakia ja odotamme sen valmistumista, jotta uusi yleiskaava olisi sen mukainen, Mäkäräinen totesi.
Jyväskylän yleiskaava 2050 toisen luonnoksen nähtävilläoloaika päättyi maanantaina.
Entisen Teletalon ja päiväkodin Teletiellä sijaitsevan tontin kaavaa ollaan myös muuttamassa. Kaavamuutoksella alueelle halutaan asumisen lisäksi mahdollistaa palveluasumista. Asiasta ei ole käyty neuvotteluja hyvinvointialueen kanssa ja kaavoitus lähti käyntiin kaupungin aloitteesta. Kaavoitusillassa todettiin kuitenkin, että palveluasumisen mahdollistavalle kaavalle voisi olla kysyntää tulevaisuudessa.
Pinta-alaltaan yhteensä noin 2,7 hehtaarin kokoinen suunnittelualue on Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Teletien kaavamuutoksesta on laadittu jo osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Siinä todetaan muun muassa, että maisema tulisi pitää avoimena ja suosia puurakentamista.
Kiinteistö Oy Riikankulma on hakenut kaavamuutosta, joka mahdollistaisi myös palveluasumista. Kaavamuutos ei ole tullut vielä vireille. Kaavoitusillassa kerrottiin, että kaavamuutoksen yhteydessä tutkitaan Postitien kohtaloa. Yksi mahdollisuus on sulkea tie moottoriliikenteeltä ja tehdä tiestä kevyenliikenteenväylä.
Päivänvarjontielle suunnitellaan kaavamuutosta, jolla myynnissä olevien omakotitonttien lukumäärä puolittuisi. Tonteista halutaan suurempia, jotta niille olisi helpompi rakentaa. Samassa yhteydessä tutkitaan myös esimerkiksi lisärakentamisen mahdollisuutta Tähtiniemen pihapiiriin.
Reiviläntiellä on alkanut asemakaavamuutos valtatie 9:lle suunniteltujen ohituskaistojen parantamisen vuoksi. Asemakaavamuutoksen tavoitteena on osoittaa rinnakkaistielinjaus tiesuunnitelmassa esitetyn mukaisesti sekä muuttaa ympäröivää asemakaava tarvittavilta osin.
10.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Saku Koistinen perusti viime keväänä toiminimiyrityksen Perinnekorjaus Koistinen. Yrityksen toimialaan kuuluu muun muassa vanhojen hirsitalojen korjaaminen.
– Koen, että vanhojen rakennusten korjaaminen on tärkeää työtä. Vanhat rakennukset ovat iso osa suomalaista kulttuuriperintöä, olisi tärkeää, että taloista pidettäisiin huolta, Koistinen sanoo ja toteaa, että suomalainen hirsitalo on loistava keksintö, joka on satojen vuosien ajan hioutunut juuri Suomen ilmastoon sopivaksi.
– Arvostan vanhoja taloja. Olemme itsekin asuneet pitkään vanhoissa taloissa, ja se on myös opettanut, Koistinen toteaa.
Ennen yrityksensä perustamista Koistinen työskenteli kulttuurin alalla monipuolisesti.
– Pari vuotta sitten rupesin miettimään, että jotain uutta pitäisi keksiä. Rakentaminen on ollut minulle tuttua pienestä pitäen, isäni rakensi paljon ja minä olin hänen mukanaan talonrakennustyömaalla jo pienenä poikana, Koistinen kertoo.
– Kun sitten sain tietää, että hirsikorjaajista on pulaa, totesin, että tämä on minun juttuni.
Koistinen opiskeli perinnekorjauksen linjalla Keski-Uudenmaan ammattiopistossa.
– Rakentamiseen liittyviä taitoja minulla oli ennestään, opinnot toivat lisää tietoa perinnekorjaamisesta. Tein koulutussopimuksen Hirsityö Heikkilän kanssa ja siellä pääsin todella hyvään oppiin. He ovat kovan luokan hirsiammattilaisia ja minä pääsin tekemään paljon, ja myös opin paljon, Koistinen kertoo.
– Yhteistyömme Hirsityö Heikkilän kanssa on jatkunut edelleen, olen tehnyt heille töitä alihankkijana.
Koistinen on tehnyt perinnekorjaustöitä Keski-Suomen alueella, lähinnä Jyväskylän eteläpuolella.
– En ole tehnyt tarkkaa rajausta, mihin lähden ja mihin en lähde, kesällä on helpompi tehdä keikkatyötä vähän kauempanakin. Tässä lähitienoilla olen tehnyt kylätimpurin hommia, esimerkiksi koira-aitaa, portteja ja omakotitalon saneerausta, mitä ihmiset ovat tarvinneet. Minua ei haittaa yhtään, että saan tehdä monipuolisesti kaikenlaista, päinvastoin vaihtelu tuo mielekkyyttä työhön, Koistinen toteaa.
Perinnekorjauspuolella Koistinen kertoo muun muassa korjanneensa vanhaa hirsitaloa, joka tulee kesämökkikäyttöön.
– Siihen vaihdettiin vanhojen, huonojen hirsien tilalle uutta hirttä noin 70 metriä, Koistinen kertoo.
– Perinnekorjauksessa tarvitaan paljon luovaa ongelmanratkaisua, kaikki korjauskohteet ovat erilaisia ja jokaisen kohdalla on mietittävä erikseen alusta asti, miten juuri tämä kohde korjataan. Tämä on myös vastuullista työtä, tässä täytyy miettiä koko ajan. mitä on tekemässä niin, ettei remontti aiheuta ongelmia myöhemmin. Onneksi ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia esimerkiksi hirsitalon hengittävyyden merkityksestä, eikä enää laiteta hirsiseinään siihen sopimattomia materiaaleja.
Töitä Koistisella on riittänyt.
– Ensimmäiset puoli vuotta meni oikeastaan yli odotusten. Talvella on vähän hiljaisempaa. Yllättävän monia asioita pystyisi tekemään talvellakin, mutta ihmiset suunnittelevat remontteja kesälle. Rakennusalallahan on nyt todella hiljaista, mutta siitä huolimatta minulla on ollut hyvin töitä ja toivon, että niitä riittää jatkossakin. Nyt alalla alkaa jo ehkä olla patoutunutta kysyntää, joten nyt olisi hyvä aika teettää rakennusalan töitä, Koistinen toteaa.
10.02.2026 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi
Maarit Nurminen
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiön kehityspäällikkö Katriina Koponen sanoo, että käsillä on Petäjävedelle sijoittuvan vierailukeskuksen kohtalon vuosi. Petäjäveden vanhan kirkon ja Struven kolmiomittausketjun maailmanperintökohteiden yhteisen vierailukeskuksen rakentamisen aloittamisesta on tarkoitus päättää tänä keväänä. Ensi maanantaina Petäjäveden kunnanvaltuusto käsittelee Petäjäveden Vanhan kirkon säätiölle pankin myöntämän lainan 215.000€ omavelkaista määräaikaista takausta.
-Säätiö hakee elinvoimakeskukselta hankkeelle tukea, joka kattaa 65 prosenttia vierailukeskuksen rakentamisen kustannuksista. Elinvoimakeskus maksaa tuen toteutuneita kuluja vastaan, joten tarvitsemme hankkeeseen välirahoituksen. Omavastuuosuus alkaa olla kasassa, mutta mukaan toki pääsee vielä, Koponen kertoo.
Museovirasto puoltaa vierailukeskusta Unescon vastuuviranomaisena Suomessa. Museoviraston mukaan vierailukeskuksen suunnitelmat tukevat Petäjäveden vanhan kirkon ja sen arvojen säilymistä laajassa merkityksessä.
Vierailukeskuksen toteutuessa Petäjäveden vanhalla kirkolla voi vierailla ympärivuotisesti. Tällä hetkellä Petäjäveden vanhalla kirkolla on vuosittain noin 13 000 kävijää, joista valtaosa käy maailmanperintökohteessa kesällä, mutta kiinnostus talvikaudella vierailuihin kasvaa koko ajan.
-Tänä talvena on ollut selvästi aiempaa vilkkaampaa. Talvella vanhassa kirkossa on voinut vierailla etukäteisvarauksella. Olemme tehneet sopimuksen yhden kansainvälisen matkanjärjestäjän kanssa ja tänä talvena ryhmien vierailuja on ollut viikoittain.
Koponen sanoo, että mikäli Aalto-kohteista tulee Unesco-kohteita, se lisännee kiinnostusta myös jo olemassa oleviin maailmanperintökohteisiin Keski-Suomessa.
-Nähtävissä on matkailijoiden lisääntyvä kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan.
Koponen sanoo, että tällä hetkellä kirkon autenttisuus kärsii asianmukaisten tilojen puutteesta.
-Tällä hetkellä tuotteita myydään vanhojen ruumispöytien päällä, ja kirkon tiloissa myydään pääsylippuja. Vierailukeskus toisi lisäksi oppaille asianmukaiset sosiaalitilat.
Vuosina 1763 – 1765 rakennettu vanha kirkko on luonnontilassa eikä siellä ole koskaan ollut lämmitystä. Vierailukeskukseen suunnitellaan maailmanperinnöstä kertovaa näyttelyä osaksi keskuksen toimintaa. Näyttelyn suunnitelmaa on tarkoitus päivittää tänä keväänä. Näyttelyssä on esillä Petäjäveden vanhan kirkon lisäksi Struven kolmiomittausketjun piste Korpilahden Oravivuoressa.
– Vierailukeskuksen myötä voimme tarjota tulevaisuudessa tuhansille kävijöillemme ympäri maailman entistä monipuolisemmin tietoa siitä, miksi yhteistä maailmanperintöämme kannattaa vaalia. Unescon maailmanperintökohteet tarvitsevat arvoisensa vierailukeskuksen, Koponen toteaa.
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö sr rekisteröitiin 31.1.2001, joten säätiö täytti juuri 25 vuotta. Säätiön perustehtävänä on järjestää Petäjäveden vanhan kirkon opastustoimintaa ja kehittää sitä. Säätiö edistää Petäjäveden vanhan kirkon saavutettavuutta ja tunnettuutta. Myös kirkkoon liittyvä kulttuuritoiminta, Suomen maailmanperintökohteiden välinen yhteistyö ja kirkon matkailupalveluiden kehittäminen kuuluvat säätiölle.
03.02.2026 | Alueelta, Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Aikoinaan metsästämisellä on ollut suuri merkitys metsäkylissä. Metsästämällä on saatu ruokaa pöytään ja ehkä vähän tulojakin, Jaakko Luoma Metsätorpanmaa ry:stä toteaa. Vanhoja erätarinoita kuunneltiin ja kerrottiin Jaakko Luoman johdolla Sarvenperällä, Virtasen perheen vieraana Sarvenperän entisellä koululla.
Iltapäivä aloitettiin kuuntelemalla, kun Jaakko Luoma luki pari Paavo Vehkalan kirjoittamaa erätarinaa 1950-luvulta, Paavo Vehkalan nuoruudesta. Silloin vielä Keski-Suomessa oli paljon metsoja, teeriä ja pyitä, ja lintumetsälle lähdettiin kotiovelta, yhdessä koiran kanssa.
– Vielä 1960-luvulla metsäkanalintuja oli, sitten kannat romahtivat. Me olemme sitä sukupolvea, jotka ovat joutuneet noitumaan, ettei lintuja ole missään, Ari Karila ja Kari Lahtinen totesivat.
Karila kertoi oman metsästysharrastuksensa alkaneen vuonna 1972, kun hän osti Eero Karilalta suomenpystykorvan.
– Viikonloppuisin ja iltaisin kävin koiran kanssa metsällä, mutta ei silloin saanut kymmeniä lintuja syksyssä, ehkä korkeintaan kourallisen. Joku vuosi metso oli kokoaan rauhoitettu, Karila muisteli ja kertoi, että hänen suvussaan metsästäjiä on ollut todella paljon.
– Eero Karila oli kova metsämies, muista moksilaisista metsästäjistä voisi mainita Eero Ikosen ja Eelis Lampisen, Karila sanoi.
Juhani Kuusela muisteli omia metsästysretkiään 1960-luvun lopulla.
– Silloin vielä riitti teeriä, metsoja oli jo vähemmän. Mustikkasuon keskellä oli isompaa männikköä, jossa linnut tykkäsivät olla. Hämärässä kun meni, pääsi haulikkoetäisyydelle ja yleensä saalista sai, teeriä tai pyitä. Niistä tehtiin ruokaa, ja höyhenet käytettiin tyynyt täytteeksi, Kuusela kertoi.
Kari Lahtinen luki Markku Lahden kirjoittamasta Korpilahden historia -teoksesta löytyvää metsänvartija Juho Välilän vuonna 1886 pitämää saalispöytäkirjaa. Sen mukaan Välilä saalisti puolen vuoden aikana yhteensä 775 eläintä, muun muassa 295 pyytä, 138 teertä, 34 metsoa, 11 metsäkanaa eli riekkoa, 51 jänistä ja 160 oravaa, oli joukossa myös muun muassa yksi kettu ja yksi saukko.
– Minun isäni ei juuri metsästänyt ennen 1970-lukua, mutta minun pappani veljet olivat kovia metsämiehiä. He muuttivat kaupunkiin, ja haaveilivat kirjeissään, että pääsisivät lapsuusmaisemiin metsästämään. Yksi veljistä oli Helsingissä siirtolapuutarhassa töissä. Siellä hänen työnkuvaansa kuului haittaeläinten hävittäminen eli esimerkiksi rusakoiden ampuminen, joten hän pääsi tavallaan metsästämään Helsingissäkin, Kari Lahtinen kertoi ja muisteli samaisen papan veljen kertoneen, että kun lähti metsästämään, siis oikeasti metsään, kannatti laittaa lehmänkello kaulaan. Silloin eläimet eivät pelänneet, lehmiä kun laidunnettiin siihen aikaan metsässä ja riistaeläimet olivat tottuneet lehmänkellon ääneen.
Kari Lahtisen mukaan Sarvenperälläkin metsästettiin 1950- ja 1960-luvuilla monessa talossa.
– Metsästämällä hankittiin ruokaa. Oli taloja, joissa ei metsästetty, mutta kyllä yli puolessa taloista metsästettiin, Lahtinen kertoi.
Pauli Kantrin mukaan Moksissa metsästettiin, mutta hänen kotinurkillaan Hankapohjalla ei metsästetty.
– Minulla ei ollut ketään esimerkkinä tai opettamassa metsästystä, mutta kova halu metsästämään oli. Teimme pienenä kaverin kanssa ruosteisista rautalangoista ansoja jäniksille, mutta ei niillä kyllä jäniskanta pienentynyt, Kantri totesi.
Helena Mieskolainen muisteli oman metsästäjänuransa alkua Kangasniemellä.
– Meillä kaikki suvun miehet metsästivät, ja etenkin 1960- ja 1970-luvuilla riistalla oli tärkeä osa ruokahuollossa, kaupasta ei juuri mitään ostettu. Itse ammuin ensimmäisen jänikseni 16-vuotiaana vuonna 1980, sitä ennen jo kuljin isän mukana metsällä. 1980-luvulla Kangasniemellä minä ja minun kaverini olimme ainoat naiset, jotka metsästivät, Mieskolainen kertoi ja muisteli saaneensa kaveriltaan ylioppilaslahjaksikin juuri ammutun jäniksen.
Erätarinoita riitti koko iltapäiväksi, tarinankerrontaa on tarkoitus jatkaa syksyllä.
– Yritän innostaa ihmisiä kirjoittamaan tarinoita, joissa eräjuttujen lisäksi tulisi esiin paikallista elämää ja lähipiiriä, Jaakko Luoma toteaa.
27.01.2026 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi
Maarit Nurminen
Petäjäveden ja Korpilahden osuuspankit pitävät ylimääräiset osuuskunnan kokoukset ensi tiistaina. Kokouksissa päätetään, yhdistyvätkö pankit kolmen muun pankin kanssa. Edellä mainittujen pankkien lisäksi yhdistymisaikeissa ovat Keski-Suomen osuuspankki, Multian osuuspankki ja Haapamäen seudun osuuspankki. Yhdistyessään pankin asiakasliiketoiminta olisi viime syksynä julkistetun tiedotteen mukaan noin 6 765,5 miljoonaa euroa.
Korpilahden osuuspankissa yhdistymistä Keski-Suomen osuuspankkiin koeponnistettiin vuonna 2019; tuolloin osuuskunnan kokous teki kielteisen päätöksen. Petäjäveden pankkihistoria on näiltä osin värikkäämpi. Petäjäveden osuuspankki erosi OP-ryhmästä 1990-luvulla, kun laki talletuspankkien yhteenliittymästä oli tulossa voimaan vuonna 1996. Pankista tuli POP-pankki. Myöhemmin myös POP-pankkeihin tuli yhteenliittymä ja tuolloin arvioitiin tilannetta kahden yhteenliittymän välillä ja päätettiin palata takaisin OP -ryhmään.
Nyt käytävien yhdistymisneuvotteluihin lopullisen sysäyksen antoi alati lisääntyvä pankkisääntely. Ensi vuoden alusta lukien jokaisella pankkitoimiluvan omaavalla pankilla on oltava erilliset luottohallinnon ja riskienhallinnan yksikkönsä. Käytännössä siis sama henkilö ei voi esimerkiksi myöntää luottoa ja arvioida luoton vakuuksia. OP Pohjola on kiristänyt vaatimuksiaan Euroopan keskuspankin asettamien velvoitteiden täyttämiseksi. Pienten pankkien oli siis käytännössä pakko reagoida jotenkin edessä olevaan muutokseen.
Sekä Korpilahden että Petäjäveden osuuspankkien toimitusjohtajat Tuomas Uppsala ja Anu Liimatainen ovat todenneet, että tätä vaatimusta on pienen pankin mahdoton täyttää. Henkilökuntaa jouduttaisiin palkkaamaan lisää vähintään kymmenen henkilöä, mikä puolestaan söisi pankin tulosta. Toimitusjohtajat ovat todenneet myös, etteivät pankit todennäköisesti onnistuisi rekrytoimaan sellaista määrää henkilökuntaa.
Luottohallinnon ja riskienhallinnan vaatimus on OP Pohjolassa, kuten muissakin Euroopan keskuspankin valvonnan alaisissa pankeissa, ehdoton. Mikäli jokin osuuspankki ei täytä vaatimuksia ensi vuoden alussa, sen luokitus OP Pohjolan sisäisessä luokituksessa laskee alimmalle tasolle.
OP Pohjolan liiketoimintajohtaja Harri Nummelan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kyseisessä tilanteessa keskusyhteisö olisi velvollinen ottamaan pankin niin sanottuun pankkikohtaiseen ohjaukseen ja pankin omaa päätösvaltaa muun muassa luottojen myönnössä jouduttaisiin rajoittamaan. Nummela kuvaa, että mikäli esitys pankkien yhdistymisestä hylättäisiin, olisi se hyppy tuntemattomaan.
Nummela toteaa, että viranomaisten valvontavaatimukset ovat kiristyneet viime vuosina niin paljon, että lukuisat muutkin osuuspankit ovat yhdistyneet. Osuuspankkien määrä on vähentynyt viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana 167 pankista 38 osuuspankkiin. Luvut ovat vuosilta 2017 ja viime syksyltä lokakuuhun mennessä julkistettujen yhdistymishankkeiden tilanteessa.
Petäjävedellä liittymisaikeet ovat nostaneet vastustusta yleisönosastokirjoituksissa ja sosiaalisessa mediassa. Joukko pankin asiakasomistajia haluaisi vaihtaa pankkiryhmää. Petäjäveden osuuspankin eroaminen OP Pohjolasta olisi ennakkotapaus. Yksikään pankki ei ole eronnut ryhmästä vuoden 1997 jälkeen eli sen jälkeen, kun yhteenliittymälaki tuli voimaan.
Nummela toteaa, että tilanne olisi epävarma ja mutkikas. Hän sanoo eroamisen olevan pitkä ja monimutkainen prosessi. Yhteenliittymälain mukaan pankki olisi vastuussa yhteisvastuujärjestelmän velvoitteista vielä viisi vuotta eroamisen jälkeen.
Yhdistymisen vastustajat ovat olleet huolissaan siitä, että pankille kertynyt varallisuus, noin 20 miljoonaa euroa katoaisi, eikä olisi enää käytettävissä petäjävetisten hyväksi tulevaisuudessa.
Nummela sanoo, että pankin omat varat on kerrytetty sen varmistamiseksi, että osuuspankin omistaja-asiakkailla on tarjolla heidän tarvitsemansa pankkipalvelut.
Nummela huomauttaa, että Petäjäveden osuuspankin asiakaskunnasta lähes 60 prosenttia on muualta kuin Petäjävedeltä.
Toiseen pankkiryhmään siirtymistä halutaan myös siksi, että Finanssivalvonnan alaisissa pankeissa sääntelyn vaatimukset ovat vähäisemmät kuin Euroopan keskuspankin alaisissa pankeissa. Toisaalta myös Finanssivalvonta on kiristänyt sääntelyä. Yhdistymisiä on tapahtunut myös esimerkiksi POP-pankkien keskuudessa; niiden lukumäärä oli alun perin 44 pankkia, nyt lukumäärä on 18.
