24.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Lapset ovat todella ystävällisiä ja täällä ollaan kuin isoa perhettä, Tikkalan koulussa vieraillut Yamato Kohno totesi. Japanin opetusministeriössä työskentelevä Yamato Kohno opiskelee Helsingin yliopistossa kasvatustiedettä, tutkimusaiheenaan hänellä on Suomen opetussuunnitelma. Opintoihinsa liittyen hän on vieraillut parissa kymmenessä suomalaiskoulussa, sekä lukiossa ja yläkouluissa että alakouluissa, joukkoon on mahtunut niin isoja kuin pieniäkin kouluja.
– Suomalaisessa koulussa on enemmän vapautta niin oppilailla kuin opettajillakin. Täällä opettajat saavat vapaammin päättää, miten he opettavat, Japanissa pitää seurata tarkkoja sääntöjä, Yamato Kohno sanoo.
– Ryhmätöitä Japanissa tehdään paljon, myös isoissa kouluissa ja eri ikäisten kesken, samantyylisesti kuin esimerkiksi täällä Tikkalassa. Japanissa myös opettajat tekevät keskenään paljon yhteistyötä, yhdessä tekeminen kuuluu japanilaiseen kulttuuriin. Koululuokka on hyvin tiivis ryhmä, yksi yksikkö, joka tekee yhteistyötä toisten ryhmien kanssa, myös yläkoululaisilla on vahva luokkahenki, Yamato Kohno kertoo ja toteaa, että japanilaisessa koulussa tehdään paljon asioita yhdessä, oppilaat muun muassa siivoavat yhteisvoimin.
– Japanissa on todella paljon yhteisöllisyyttä, mutta se saattaa olla huono asia, jos se menee liian pitkälle. Jos ei ole yhtään yksilöllisyyttä, erilaisuudesta joutuu helpommin kiusatuksi, Yamato Kohno toteaa.
Eroavaisuuksia Suomen ja Japanin koululaitoksista löytyy Yamato Kohnon mukaan muun muassa erityisopetuksesta; Suomessa oppimisen tuki on laajempaa ja joustavampaa, Japanissa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat erityisluokissa tai erityiskouluissa.
– Myös suhtautuminen koulunkäyntiin on erilaista. Japanissa opettajat panostavat siihen, että oppilaat pärjäävät koulussa ja kokeissa, Suomessa panostetaan enemmän sivistykseen, hyvinvointiin ja siihen, että koululaiset kasvavat ihmisinä, Yamato Kohno sanoo.
Japanissa koulunkäynti aloitetaan kuusivuotiaana. Pakollinen peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, sen jälkeen lähes kaikki menevät lukioon, jossa voi valita myös ammatillisempia linjoja. Koulukirjat japanilaiset koululaiset saavat itselleen ilmaiseksi ja tänä vuonna myös koululounas muuttui maksuttomaksi kaikille, useissa yläkouluissa ja lukioissa käytetään koulupukua, alakouluissa koulupuku ei ole käytössä. Yamato Kohnon mukaan koulupäivät ovat Japanissa hieman pidempiä kuin Suomessa, ja koululuokat voivat olla isompia, maksimiluokkakoko on Japanissa 35 oppilasta.
– Mutta Japanissa on myös pieniä kouluja samalla tavalla kuin Suomessa Yamato Kohno toteaa.
Yamato Kohnon vierailu sopi hyvin Tikkalan koulun YK:n lasten oikeuksien sopimukseen liittyvään teemaan.
– Käsittelemme lasten oikeuksia muutaman viikon ajan ja pidämme lopuksi niihin liittyvän leikki-YK:n istunnon, koulunjohtaja Tiina Jylhä kertoo.
Tikkalan koululaiset tutustuvat kotiryhmissä eri maihin ja miettivät, miten lasten oikeudet toteutuvat kyseisissä maissa. Kotiryhmässä on eri ikäisiä oppilaita, jokaiselle kotiryhmälle on nimetty yksi valtio, johon he tutustuvat.
– Oppilaat katsovat videon maasta, johon he tutustuvat ja yrittävät sen pohjalta päätellä, miten lapsen oikeudet toteutuvat kyseisessä maassa. Mukaan on valittu maita Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. YK-kokouksen toteutamme draamallisesti. Kotiryhmät edustavat maata, johon he ovat tutustuneet ja pitävät puheenvuoroja sen maan lasten oikeuksiin liittyen, kokouksessa myös äänestetään ja tehdään julkilausuma, Tiina Jylhä selvittää.
– Yamato Kohno on tänään kertonut meille japanilaisten lasten päivästä ja olemme miettineet, miten lasten oikeuden toteutuvat Japanissa.
Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sen mukaan jokaisella lapsella on oikeus muun muassa tasa-arvoon, turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen. Tikkalan koulussa on tutustuttu aiemminkin sekä lasten oikeuksiin että muuhunkin YK:n toimintaan, koulussa on muun muassa järjestetty turvallisuusneuvoston kokous, jossa tehtiin yhteinen päätöslauselma sen puolesta, että jokaisella on oikeus olla rauhassa koulussa, rauhassa syrjinnältä, kiusaamiselta ja väkivallalta. Tikkalan koulu kuuluu UNESCO ASPnet-kouluverkostoon.
24.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Maarit Nurminen
Korpilahtelainen Hanna Kovasiipi osallistui veteraanien maastohiihdon MM-kisoihin Italian Sappadassa helmikuun alussa. Paras sijoitus oli viestikulta.
-Sappadassa oli mielestäni hyvin samanlaisia latuprofiileja kuin mitä oli olympialaisissa. Hienoa oli niissä maisemissa hiihtää, Kovasiipi sanoi.
Tänä vuonna paras sijoitus oli viestissä saatu kultamitali. 15 kilometrin vapaan hiihtotyylin kisassa Kovasiipi sijoittui neljänneksi, kymmenen kilometrin matkalla sijoitus oli seitsemäs ja 30 kilometrillä sijoitus oli viides.
Viestikulta lämmitti mieltä, mutta henkilökohtaisten matkojen tuloksiin Kovasiipi oli lievästi pettynyt.
-Sappadassa ajattelin, että olisi pitänyt tutkia latuprofiileja vieläkin tarkemmin. Toisaalta olin kyllä harjoitellut vauhdikkaitakin mäkiä. Toisaalta tänä vuonna mukana oli enemmän kovatasoisia hiihtäjiä. Italialaiset antoivat kovan vastuksen, mutta Suomi voitti mitalitilaston.
Viestipäivänä taivaalta satoi märkää lunta ja Kovasiipi kuvasi viiden kilometrin osuutta raskaaksi.
Tänä vuonna veteraanien MM-hiihdot olivat kalenterissa vähän aikaisemmin kuin viime vuonna.
-Lumella olen harjoitellut syyskuusta saakka. Viime kesän rullahiihto-treenit toivat lisää voimaa yläkroppaan.
Ensi vuonna kisat pidetään Norjan Tromssassa helmi-maaliskuussa.
17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Jyväskylän kirjastot saivat tälle vuodelle pitkästä aikaa hieman edellisvuosia isomman määrärahan aineiston hankintaan, kirjastonjohtaja Liina Mustonen-Luumi Korpilahden kirjastosta iloitsee. Aineistohankinnat tehdään keskitetysti, sillä kaikissa Jyväskylän kirjastoissa ja kirjastoautoissa on kelluva kokoelma eli aineistolla ei ole kotikirjastoa. Korpilahden kirjaston hyllyissä on tällä hetkellä vajaat 14 000 kirjaa.
– Uusilla kirjoilla on usein jo varausjono, joten kirjat lähtevät pyörimään varausten mukaisesti ja asiakkaat levittävät kirjat Jyväskylän eri kirjastoihin. Kelluvassa kokoelmassa kirja jää siihen kirjastoon, johon se palautetaan, jos siitä ei ole varausta, Liina Mustonen-Luumi selvittää.
Kirjojen varaaminen on suosittua, Mustonen-Luumin mukaan varausmäärät kasvavat koko ajan niin Korpilahdella kuin muuallakin Keskikirjastojen alueella.
– Varaaminen on maksutonta, ainoastaan noutamattomasta varauksesta peritään maksu. Kuljetukset tulevat meille maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin; jos kirja, jonka varaa, on hyllyssä jossain Jyväskylän kirjastossa, se tulee yleensä heti seuraavassa kuljetuksessa, mutta muista Keskikirjaston yksiköistä aineiston tuleminen voi kestää kauemmin, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että varukset koskevat lähinnä aikuisten kirjoja, lastenkirjoissa ei pääsääntöisesti ole isoja varausmääriä.
Asiakkaiden tekemien varausten lisäksi Korpilahdellekin tulee kirjoja kirjaston omien kellutusvarausten kautta.
– Jos havaitsemme, että meillä on melko vähän jonkun tietyn kirjailijan tai jonkin tietyn aihepiirin kirjoja ja ne ovat olleet kysyttyjä, voimme kelluttaa aineistoa tänne eli tehdä kirjastolle varauksen esimerkiksi täällä suositun kirjailijan kirjasta, jota meillä ei ole hyllyssä, Mustonen-Luumi kertoo.
Korpilahden kirjastosta tehtiin viime vuonna yhteensä 42 575 lainausta eli reilut 2000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Käyntien määrä sen sijaan hieman laski.
Lainatuimpien aikuisten kirjojen ykköseksi Korpilahden kirjastossa päätyi viime vuonna Minna Ronkaisen Kyläkaupan Katja. Seuraavana listalla olivat islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Repeämä, suomalaisen Nilla Kjellsdotterin dekkari Taivaankartano ja Enni Mustosen historiallinen romaani Kartanonrouva. Viidenneksi eniten lainattiin Marja Ahon rikosromaania Kuun kahdet kasvot, seuraavana tulivat Patricia Cornwellin dekkari Kalmankalpea ja Virpi Hämeen-Anttilan historiallinen romaani Sarastus.
Varatuimpien kirjojen listan kärkeä piti Korpilahdellakin Satu Rämö kirjallaan Tinna, varatuimpien listan kärkipäässä olivat myös Lisa Ridzenin Kurjet lentävät etelään, Kirsi Pehkosen Unelmien talo Jylhäsalmelta, Maija Kajannon Talvikaupungin valot sekä Minna Rytisalon Sylvia.
Lainatuimpien lastenkirjojen ykkönen oli Mestarietsivä Peppunen: hylätyn hotellin mysteeri. Saman sarjan toinen kirja, Mestarietsivä Peppunen: voittamaton rosvojoukko ylsi lainatuimpien sijalle neljä ja kolmas Mestarietsivä Peppunen -kirja, Kuuttoman yön jättiläinen, löytyi sijalta kahdeksan. Mestarietsivä Peppunen -kirjoja tekevät kirjailija Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa, jotka käyttävät yhteistä nimimerkkiä Troll. Suomalaisista kirjoista lasten luetuimpien kirjojen listalle pääsivät Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja viileä Venla ja Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu kesäleirillä. Sven Nordqvistin Viiru osaa pääsi sijalle kolme ja Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt sijalle viisi.
Nuorten kirjoissa ylivoimaisesti luetuin kirjailija oli Jeff Kinney; listalla on niin Neropatin päiväkirja -sarjaa kuin Maailman parhaan kaverin -sarjaa.
– Lasten ja nuorten aineistoa lainataan meiltä hieman enemmän kuin aikuisten aineistoa, mutta kovin isoa eroa lainamäärissä ei ole, Liina Mustonen-Luumi kertoo.
Lehtienlukutilaan tilattavien lehtien määrää Korpilahdellakin on Mustonen-Luumin mukaan jouduttu karsimaan. Sanomalehdistä Korpilahden kirjastoon tulevat edelleen Keskisuomalainen, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Korpilahti-lehti, Jämsän Seutu sekä Muuramelainen.
– Aikakauslehtiäkin meille tulee, mutta niitä on pitänyt karsia, kun lehtien tilausmaksuista on pitänyt säästää, mutta toisaalta lehtien hinnat ovat nousseet, Mustonen-Luumi sanoo.
– Olemme muun muassa vaihtaneet hyvin kalliita lehtiä useampaan edullisempaan. Täällä luetaan tosi paljon lehtiä. Meille on haasteellista miettiä, mitä lehtiä tilaamme tänne ja mitä jätämme pois, kun siitä ei ole mitään tilastoja, mitä lehtiä ihmiset lukevat täällä paikan päällä, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että myös aikakauslehtiä voi lainata ja niitä pystyy varaamaankin.
Kirjojen ja lehtien lisäksi Korpilahden kirjastosta voi lainata av-aineistoa ja lautapelejä.
17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Maarit Nurminen
Jyväskylän kaupungin kaavoittajat jalkautuivat karttoineen ja muine aineistoineen Korpilahden yhtenäiskoulun ruokasaliin viime keskiviikkona. Esittelyssä oli monta kaavoituskohdetta. Asukkaat pääsivät katselemaan aineistoja, esittämään kysymyksiä ja huomioita suoraan kaavoittajille.
Esillä oli Jyväskylän kaupungin yleiskaava 2050, joka ei tuo suuria muutoksia Korpilahden alueelle.
-Saadun palautteen perusteella Raspio-Iloniemen kaava säilyy kokonaan voimassa entisellään. Teollisuusalue Petäjävedentien varressa palautettiin yleiskaavaluonnoksen toisessa ehdotuksessa saman laajuiseksi kuin mitä se on ollutkin. Oittila lisättiin kylähelmeksi saadun palautteen perusteella, yleiskaavasuunnittelija Jouni Mäkäräinen kertoi.
Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan muutos on tullut vireille.
-Tarkoituksena on muuttaa Päijänteen rantaosayleiskaavaa ja tarkastella samalla Iloniemen ranta-alueita. Kaavoituksessa Iloniemen osalta tutkitaan, onko sinne mahdollista osoittaa yksittäisiä rakennuspaikkoja. Muutoin kaavamuutoksen tarkoituksena on se, että voitaisiin muuttaa loma-asuntoja vakituisiksi asunnoiksi kyseisellä alueella.
Uusia rakennuspaikkoja kaava ei ole todennäköisesti mahdollistamassa Kärkisten pohjoisrannalle, koska alue on jo rakennettua.
-Kaavoituksessa määritetään ne ehdot, joilla vapaa-ajanasunto on muutettavissa pysyväksi asunnoksi, Outi Toikkanen sanoi.
-Tavoitteena on, että ehdotus yleiskaavasta 2050 valmistuisi tämän vuoden aikana. Parhaillaan uudistetaan alueiden käyttölakia ja odotamme sen valmistumista, jotta uusi yleiskaava olisi sen mukainen, Mäkäräinen totesi.
Jyväskylän yleiskaava 2050 toisen luonnoksen nähtävilläoloaika päättyi maanantaina.
Entisen Teletalon ja päiväkodin Teletiellä sijaitsevan tontin kaavaa ollaan myös muuttamassa. Kaavamuutoksella alueelle halutaan asumisen lisäksi mahdollistaa palveluasumista. Asiasta ei ole käyty neuvotteluja hyvinvointialueen kanssa ja kaavoitus lähti käyntiin kaupungin aloitteesta. Kaavoitusillassa todettiin kuitenkin, että palveluasumisen mahdollistavalle kaavalle voisi olla kysyntää tulevaisuudessa.
Pinta-alaltaan yhteensä noin 2,7 hehtaarin kokoinen suunnittelualue on Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Teletien kaavamuutoksesta on laadittu jo osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Siinä todetaan muun muassa, että maisema tulisi pitää avoimena ja suosia puurakentamista.
Kiinteistö Oy Riikankulma on hakenut kaavamuutosta, joka mahdollistaisi myös palveluasumista. Kaavamuutos ei ole tullut vielä vireille. Kaavoitusillassa kerrottiin, että kaavamuutoksen yhteydessä tutkitaan Postitien kohtaloa. Yksi mahdollisuus on sulkea tie moottoriliikenteeltä ja tehdä tiestä kevyenliikenteenväylä.
Päivänvarjontielle suunnitellaan kaavamuutosta, jolla myynnissä olevien omakotitonttien lukumäärä puolittuisi. Tonteista halutaan suurempia, jotta niille olisi helpompi rakentaa. Samassa yhteydessä tutkitaan myös esimerkiksi lisärakentamisen mahdollisuutta Tähtiniemen pihapiiriin.
Reiviläntiellä on alkanut asemakaavamuutos valtatie 9:lle suunniteltujen ohituskaistojen parantamisen vuoksi. Asemakaavamuutoksen tavoitteena on osoittaa rinnakkaistielinjaus tiesuunnitelmassa esitetyn mukaisesti sekä muuttaa ympäröivää asemakaava tarvittavilta osin.
10.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Saku Koistinen perusti viime keväänä toiminimiyrityksen Perinnekorjaus Koistinen. Yrityksen toimialaan kuuluu muun muassa vanhojen hirsitalojen korjaaminen.
– Koen, että vanhojen rakennusten korjaaminen on tärkeää työtä. Vanhat rakennukset ovat iso osa suomalaista kulttuuriperintöä, olisi tärkeää, että taloista pidettäisiin huolta, Koistinen sanoo ja toteaa, että suomalainen hirsitalo on loistava keksintö, joka on satojen vuosien ajan hioutunut juuri Suomen ilmastoon sopivaksi.
– Arvostan vanhoja taloja. Olemme itsekin asuneet pitkään vanhoissa taloissa, ja se on myös opettanut, Koistinen toteaa.
Ennen yrityksensä perustamista Koistinen työskenteli kulttuurin alalla monipuolisesti.
– Pari vuotta sitten rupesin miettimään, että jotain uutta pitäisi keksiä. Rakentaminen on ollut minulle tuttua pienestä pitäen, isäni rakensi paljon ja minä olin hänen mukanaan talonrakennustyömaalla jo pienenä poikana, Koistinen kertoo.
– Kun sitten sain tietää, että hirsikorjaajista on pulaa, totesin, että tämä on minun juttuni.
Koistinen opiskeli perinnekorjauksen linjalla Keski-Uudenmaan ammattiopistossa.
– Rakentamiseen liittyviä taitoja minulla oli ennestään, opinnot toivat lisää tietoa perinnekorjaamisesta. Tein koulutussopimuksen Hirsityö Heikkilän kanssa ja siellä pääsin todella hyvään oppiin. He ovat kovan luokan hirsiammattilaisia ja minä pääsin tekemään paljon, ja myös opin paljon, Koistinen kertoo.
– Yhteistyömme Hirsityö Heikkilän kanssa on jatkunut edelleen, olen tehnyt heille töitä alihankkijana.
Koistinen on tehnyt perinnekorjaustöitä Keski-Suomen alueella, lähinnä Jyväskylän eteläpuolella.
– En ole tehnyt tarkkaa rajausta, mihin lähden ja mihin en lähde, kesällä on helpompi tehdä keikkatyötä vähän kauempanakin. Tässä lähitienoilla olen tehnyt kylätimpurin hommia, esimerkiksi koira-aitaa, portteja ja omakotitalon saneerausta, mitä ihmiset ovat tarvinneet. Minua ei haittaa yhtään, että saan tehdä monipuolisesti kaikenlaista, päinvastoin vaihtelu tuo mielekkyyttä työhön, Koistinen toteaa.
Perinnekorjauspuolella Koistinen kertoo muun muassa korjanneensa vanhaa hirsitaloa, joka tulee kesämökkikäyttöön.
– Siihen vaihdettiin vanhojen, huonojen hirsien tilalle uutta hirttä noin 70 metriä, Koistinen kertoo.
– Perinnekorjauksessa tarvitaan paljon luovaa ongelmanratkaisua, kaikki korjauskohteet ovat erilaisia ja jokaisen kohdalla on mietittävä erikseen alusta asti, miten juuri tämä kohde korjataan. Tämä on myös vastuullista työtä, tässä täytyy miettiä koko ajan. mitä on tekemässä niin, ettei remontti aiheuta ongelmia myöhemmin. Onneksi ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia esimerkiksi hirsitalon hengittävyyden merkityksestä, eikä enää laiteta hirsiseinään siihen sopimattomia materiaaleja.
Töitä Koistisella on riittänyt.
– Ensimmäiset puoli vuotta meni oikeastaan yli odotusten. Talvella on vähän hiljaisempaa. Yllättävän monia asioita pystyisi tekemään talvellakin, mutta ihmiset suunnittelevat remontteja kesälle. Rakennusalallahan on nyt todella hiljaista, mutta siitä huolimatta minulla on ollut hyvin töitä ja toivon, että niitä riittää jatkossakin. Nyt alalla alkaa jo ehkä olla patoutunutta kysyntää, joten nyt olisi hyvä aika teettää rakennusalan töitä, Koistinen toteaa.
10.02.2026 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi
Maarit Nurminen
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiön kehityspäällikkö Katriina Koponen sanoo, että käsillä on Petäjävedelle sijoittuvan vierailukeskuksen kohtalon vuosi. Petäjäveden vanhan kirkon ja Struven kolmiomittausketjun maailmanperintökohteiden yhteisen vierailukeskuksen rakentamisen aloittamisesta on tarkoitus päättää tänä keväänä. Ensi maanantaina Petäjäveden kunnanvaltuusto käsittelee Petäjäveden Vanhan kirkon säätiölle pankin myöntämän lainan 215.000€ omavelkaista määräaikaista takausta.
-Säätiö hakee elinvoimakeskukselta hankkeelle tukea, joka kattaa 65 prosenttia vierailukeskuksen rakentamisen kustannuksista. Elinvoimakeskus maksaa tuen toteutuneita kuluja vastaan, joten tarvitsemme hankkeeseen välirahoituksen. Omavastuuosuus alkaa olla kasassa, mutta mukaan toki pääsee vielä, Koponen kertoo.
Museovirasto puoltaa vierailukeskusta Unescon vastuuviranomaisena Suomessa. Museoviraston mukaan vierailukeskuksen suunnitelmat tukevat Petäjäveden vanhan kirkon ja sen arvojen säilymistä laajassa merkityksessä.
Vierailukeskuksen toteutuessa Petäjäveden vanhalla kirkolla voi vierailla ympärivuotisesti. Tällä hetkellä Petäjäveden vanhalla kirkolla on vuosittain noin 13 000 kävijää, joista valtaosa käy maailmanperintökohteessa kesällä, mutta kiinnostus talvikaudella vierailuihin kasvaa koko ajan.
-Tänä talvena on ollut selvästi aiempaa vilkkaampaa. Talvella vanhassa kirkossa on voinut vierailla etukäteisvarauksella. Olemme tehneet sopimuksen yhden kansainvälisen matkanjärjestäjän kanssa ja tänä talvena ryhmien vierailuja on ollut viikoittain.
Koponen sanoo, että mikäli Aalto-kohteista tulee Unesco-kohteita, se lisännee kiinnostusta myös jo olemassa oleviin maailmanperintökohteisiin Keski-Suomessa.
-Nähtävissä on matkailijoiden lisääntyvä kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan.
Koponen sanoo, että tällä hetkellä kirkon autenttisuus kärsii asianmukaisten tilojen puutteesta.
-Tällä hetkellä tuotteita myydään vanhojen ruumispöytien päällä, ja kirkon tiloissa myydään pääsylippuja. Vierailukeskus toisi lisäksi oppaille asianmukaiset sosiaalitilat.
Vuosina 1763 – 1765 rakennettu vanha kirkko on luonnontilassa eikä siellä ole koskaan ollut lämmitystä. Vierailukeskukseen suunnitellaan maailmanperinnöstä kertovaa näyttelyä osaksi keskuksen toimintaa. Näyttelyn suunnitelmaa on tarkoitus päivittää tänä keväänä. Näyttelyssä on esillä Petäjäveden vanhan kirkon lisäksi Struven kolmiomittausketjun piste Korpilahden Oravivuoressa.
– Vierailukeskuksen myötä voimme tarjota tulevaisuudessa tuhansille kävijöillemme ympäri maailman entistä monipuolisemmin tietoa siitä, miksi yhteistä maailmanperintöämme kannattaa vaalia. Unescon maailmanperintökohteet tarvitsevat arvoisensa vierailukeskuksen, Koponen toteaa.
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö sr rekisteröitiin 31.1.2001, joten säätiö täytti juuri 25 vuotta. Säätiön perustehtävänä on järjestää Petäjäveden vanhan kirkon opastustoimintaa ja kehittää sitä. Säätiö edistää Petäjäveden vanhan kirkon saavutettavuutta ja tunnettuutta. Myös kirkkoon liittyvä kulttuuritoiminta, Suomen maailmanperintökohteiden välinen yhteistyö ja kirkon matkailupalveluiden kehittäminen kuuluvat säätiölle.
