10.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Saku Koistinen perusti viime keväänä toiminimiyrityksen Perinnekorjaus Koistinen. Yrityksen toimialaan kuuluu muun muassa vanhojen hirsitalojen korjaaminen.
– Koen, että vanhojen rakennusten korjaaminen on tärkeää työtä. Vanhat rakennukset ovat iso osa suomalaista kulttuuriperintöä, olisi tärkeää, että taloista pidettäisiin huolta, Koistinen sanoo ja toteaa, että suomalainen hirsitalo on loistava keksintö, joka on satojen vuosien ajan hioutunut juuri Suomen ilmastoon sopivaksi.
– Arvostan vanhoja taloja. Olemme itsekin asuneet pitkään vanhoissa taloissa, ja se on myös opettanut, Koistinen toteaa.
Ennen yrityksensä perustamista Koistinen työskenteli kulttuurin alalla monipuolisesti.
– Pari vuotta sitten rupesin miettimään, että jotain uutta pitäisi keksiä. Rakentaminen on ollut minulle tuttua pienestä pitäen, isäni rakensi paljon ja minä olin hänen mukanaan talonrakennustyömaalla jo pienenä poikana, Koistinen kertoo.
– Kun sitten sain tietää, että hirsikorjaajista on pulaa, totesin, että tämä on minun juttuni.
Koistinen opiskeli perinnekorjauksen linjalla Keski-Uudenmaan ammattiopistossa.
– Rakentamiseen liittyviä taitoja minulla oli ennestään, opinnot toivat lisää tietoa perinnekorjaamisesta. Tein koulutussopimuksen Hirsityö Heikkilän kanssa ja siellä pääsin todella hyvään oppiin. He ovat kovan luokan hirsiammattilaisia ja minä pääsin tekemään paljon, ja myös opin paljon, Koistinen kertoo.
– Yhteistyömme Hirsityö Heikkilän kanssa on jatkunut edelleen, olen tehnyt heille töitä alihankkijana.
Koistinen on tehnyt perinnekorjaustöitä Keski-Suomen alueella, lähinnä Jyväskylän eteläpuolella.
– En ole tehnyt tarkkaa rajausta, mihin lähden ja mihin en lähde, kesällä on helpompi tehdä keikkatyötä vähän kauempanakin. Tässä lähitienoilla olen tehnyt kylätimpurin hommia, esimerkiksi koira-aitaa, portteja ja omakotitalon saneerausta, mitä ihmiset ovat tarvinneet. Minua ei haittaa yhtään, että saan tehdä monipuolisesti kaikenlaista, päinvastoin vaihtelu tuo mielekkyyttä työhön, Koistinen toteaa.
Perinnekorjauspuolella Koistinen kertoo muun muassa korjanneensa vanhaa hirsitaloa, joka tulee kesämökkikäyttöön.
– Siihen vaihdettiin vanhojen, huonojen hirsien tilalle uutta hirttä noin 70 metriä, Koistinen kertoo.
– Perinnekorjauksessa tarvitaan paljon luovaa ongelmanratkaisua, kaikki korjauskohteet ovat erilaisia ja jokaisen kohdalla on mietittävä erikseen alusta asti, miten juuri tämä kohde korjataan. Tämä on myös vastuullista työtä, tässä täytyy miettiä koko ajan. mitä on tekemässä niin, ettei remontti aiheuta ongelmia myöhemmin. Onneksi ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia esimerkiksi hirsitalon hengittävyyden merkityksestä, eikä enää laiteta hirsiseinään siihen sopimattomia materiaaleja.
Töitä Koistisella on riittänyt.
– Ensimmäiset puoli vuotta meni oikeastaan yli odotusten. Talvella on vähän hiljaisempaa. Yllättävän monia asioita pystyisi tekemään talvellakin, mutta ihmiset suunnittelevat remontteja kesälle. Rakennusalallahan on nyt todella hiljaista, mutta siitä huolimatta minulla on ollut hyvin töitä ja toivon, että niitä riittää jatkossakin. Nyt alalla alkaa jo ehkä olla patoutunutta kysyntää, joten nyt olisi hyvä aika teettää rakennusalan töitä, Koistinen toteaa.
10.02.2026 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi
Maarit Nurminen
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiön kehityspäällikkö Katriina Koponen sanoo, että käsillä on Petäjävedelle sijoittuvan vierailukeskuksen kohtalon vuosi. Petäjäveden vanhan kirkon ja Struven kolmiomittausketjun maailmanperintökohteiden yhteisen vierailukeskuksen rakentamisen aloittamisesta on tarkoitus päättää tänä keväänä. Ensi maanantaina Petäjäveden kunnanvaltuusto käsittelee Petäjäveden Vanhan kirkon säätiölle pankin myöntämän lainan 215.000€ omavelkaista määräaikaista takausta.
-Säätiö hakee elinvoimakeskukselta hankkeelle tukea, joka kattaa 65 prosenttia vierailukeskuksen rakentamisen kustannuksista. Elinvoimakeskus maksaa tuen toteutuneita kuluja vastaan, joten tarvitsemme hankkeeseen välirahoituksen. Omavastuuosuus alkaa olla kasassa, mutta mukaan toki pääsee vielä, Koponen kertoo.
Museovirasto puoltaa vierailukeskusta Unescon vastuuviranomaisena Suomessa. Museoviraston mukaan vierailukeskuksen suunnitelmat tukevat Petäjäveden vanhan kirkon ja sen arvojen säilymistä laajassa merkityksessä.
Vierailukeskuksen toteutuessa Petäjäveden vanhalla kirkolla voi vierailla ympärivuotisesti. Tällä hetkellä Petäjäveden vanhalla kirkolla on vuosittain noin 13 000 kävijää, joista valtaosa käy maailmanperintökohteessa kesällä, mutta kiinnostus talvikaudella vierailuihin kasvaa koko ajan.
-Tänä talvena on ollut selvästi aiempaa vilkkaampaa. Talvella vanhassa kirkossa on voinut vierailla etukäteisvarauksella. Olemme tehneet sopimuksen yhden kansainvälisen matkanjärjestäjän kanssa ja tänä talvena ryhmien vierailuja on ollut viikoittain.
Koponen sanoo, että mikäli Aalto-kohteista tulee Unesco-kohteita, se lisännee kiinnostusta myös jo olemassa oleviin maailmanperintökohteisiin Keski-Suomessa.
-Nähtävissä on matkailijoiden lisääntyvä kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan.
Koponen sanoo, että tällä hetkellä kirkon autenttisuus kärsii asianmukaisten tilojen puutteesta.
-Tällä hetkellä tuotteita myydään vanhojen ruumispöytien päällä, ja kirkon tiloissa myydään pääsylippuja. Vierailukeskus toisi lisäksi oppaille asianmukaiset sosiaalitilat.
Vuosina 1763 – 1765 rakennettu vanha kirkko on luonnontilassa eikä siellä ole koskaan ollut lämmitystä. Vierailukeskukseen suunnitellaan maailmanperinnöstä kertovaa näyttelyä osaksi keskuksen toimintaa. Näyttelyn suunnitelmaa on tarkoitus päivittää tänä keväänä. Näyttelyssä on esillä Petäjäveden vanhan kirkon lisäksi Struven kolmiomittausketjun piste Korpilahden Oravivuoressa.
– Vierailukeskuksen myötä voimme tarjota tulevaisuudessa tuhansille kävijöillemme ympäri maailman entistä monipuolisemmin tietoa siitä, miksi yhteistä maailmanperintöämme kannattaa vaalia. Unescon maailmanperintökohteet tarvitsevat arvoisensa vierailukeskuksen, Koponen toteaa.
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö sr rekisteröitiin 31.1.2001, joten säätiö täytti juuri 25 vuotta. Säätiön perustehtävänä on järjestää Petäjäveden vanhan kirkon opastustoimintaa ja kehittää sitä. Säätiö edistää Petäjäveden vanhan kirkon saavutettavuutta ja tunnettuutta. Myös kirkkoon liittyvä kulttuuritoiminta, Suomen maailmanperintökohteiden välinen yhteistyö ja kirkon matkailupalveluiden kehittäminen kuuluvat säätiölle.
03.02.2026 | Alueelta, Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Aikoinaan metsästämisellä on ollut suuri merkitys metsäkylissä. Metsästämällä on saatu ruokaa pöytään ja ehkä vähän tulojakin, Jaakko Luoma Metsätorpanmaa ry:stä toteaa. Vanhoja erätarinoita kuunneltiin ja kerrottiin Jaakko Luoman johdolla Sarvenperällä, Virtasen perheen vieraana Sarvenperän entisellä koululla.
Iltapäivä aloitettiin kuuntelemalla, kun Jaakko Luoma luki pari Paavo Vehkalan kirjoittamaa erätarinaa 1950-luvulta, Paavo Vehkalan nuoruudesta. Silloin vielä Keski-Suomessa oli paljon metsoja, teeriä ja pyitä, ja lintumetsälle lähdettiin kotiovelta, yhdessä koiran kanssa.
– Vielä 1960-luvulla metsäkanalintuja oli, sitten kannat romahtivat. Me olemme sitä sukupolvea, jotka ovat joutuneet noitumaan, ettei lintuja ole missään, Ari Karila ja Kari Lahtinen totesivat.
Karila kertoi oman metsästysharrastuksensa alkaneen vuonna 1972, kun hän osti Eero Karilalta suomenpystykorvan.
– Viikonloppuisin ja iltaisin kävin koiran kanssa metsällä, mutta ei silloin saanut kymmeniä lintuja syksyssä, ehkä korkeintaan kourallisen. Joku vuosi metso oli kokoaan rauhoitettu, Karila muisteli ja kertoi, että hänen suvussaan metsästäjiä on ollut todella paljon.
– Eero Karila oli kova metsämies, muista moksilaisista metsästäjistä voisi mainita Eero Ikosen ja Eelis Lampisen, Karila sanoi.
Juhani Kuusela muisteli omia metsästysretkiään 1960-luvun lopulla.
– Silloin vielä riitti teeriä, metsoja oli jo vähemmän. Mustikkasuon keskellä oli isompaa männikköä, jossa linnut tykkäsivät olla. Hämärässä kun meni, pääsi haulikkoetäisyydelle ja yleensä saalista sai, teeriä tai pyitä. Niistä tehtiin ruokaa, ja höyhenet käytettiin tyynyt täytteeksi, Kuusela kertoi.
Kari Lahtinen luki Markku Lahden kirjoittamasta Korpilahden historia -teoksesta löytyvää metsänvartija Juho Välilän vuonna 1886 pitämää saalispöytäkirjaa. Sen mukaan Välilä saalisti puolen vuoden aikana yhteensä 775 eläintä, muun muassa 295 pyytä, 138 teertä, 34 metsoa, 11 metsäkanaa eli riekkoa, 51 jänistä ja 160 oravaa, oli joukossa myös muun muassa yksi kettu ja yksi saukko.
– Minun isäni ei juuri metsästänyt ennen 1970-lukua, mutta minun pappani veljet olivat kovia metsämiehiä. He muuttivat kaupunkiin, ja haaveilivat kirjeissään, että pääsisivät lapsuusmaisemiin metsästämään. Yksi veljistä oli Helsingissä siirtolapuutarhassa töissä. Siellä hänen työnkuvaansa kuului haittaeläinten hävittäminen eli esimerkiksi rusakoiden ampuminen, joten hän pääsi tavallaan metsästämään Helsingissäkin, Kari Lahtinen kertoi ja muisteli samaisen papan veljen kertoneen, että kun lähti metsästämään, siis oikeasti metsään, kannatti laittaa lehmänkello kaulaan. Silloin eläimet eivät pelänneet, lehmiä kun laidunnettiin siihen aikaan metsässä ja riistaeläimet olivat tottuneet lehmänkellon ääneen.
Kari Lahtisen mukaan Sarvenperälläkin metsästettiin 1950- ja 1960-luvuilla monessa talossa.
– Metsästämällä hankittiin ruokaa. Oli taloja, joissa ei metsästetty, mutta kyllä yli puolessa taloista metsästettiin, Lahtinen kertoi.
Pauli Kantrin mukaan Moksissa metsästettiin, mutta hänen kotinurkillaan Hankapohjalla ei metsästetty.
– Minulla ei ollut ketään esimerkkinä tai opettamassa metsästystä, mutta kova halu metsästämään oli. Teimme pienenä kaverin kanssa ruosteisista rautalangoista ansoja jäniksille, mutta ei niillä kyllä jäniskanta pienentynyt, Kantri totesi.
Helena Mieskolainen muisteli oman metsästäjänuransa alkua Kangasniemellä.
– Meillä kaikki suvun miehet metsästivät, ja etenkin 1960- ja 1970-luvuilla riistalla oli tärkeä osa ruokahuollossa, kaupasta ei juuri mitään ostettu. Itse ammuin ensimmäisen jänikseni 16-vuotiaana vuonna 1980, sitä ennen jo kuljin isän mukana metsällä. 1980-luvulla Kangasniemellä minä ja minun kaverini olimme ainoat naiset, jotka metsästivät, Mieskolainen kertoi ja muisteli saaneensa kaveriltaan ylioppilaslahjaksikin juuri ammutun jäniksen.
Erätarinoita riitti koko iltapäiväksi, tarinankerrontaa on tarkoitus jatkaa syksyllä.
– Yritän innostaa ihmisiä kirjoittamaan tarinoita, joissa eräjuttujen lisäksi tulisi esiin paikallista elämää ja lähipiiriä, Jaakko Luoma toteaa.
27.01.2026 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi
Maarit Nurminen
Petäjäveden ja Korpilahden osuuspankit pitävät ylimääräiset osuuskunnan kokoukset ensi tiistaina. Kokouksissa päätetään, yhdistyvätkö pankit kolmen muun pankin kanssa. Edellä mainittujen pankkien lisäksi yhdistymisaikeissa ovat Keski-Suomen osuuspankki, Multian osuuspankki ja Haapamäen seudun osuuspankki. Yhdistyessään pankin asiakasliiketoiminta olisi viime syksynä julkistetun tiedotteen mukaan noin 6 765,5 miljoonaa euroa.
Korpilahden osuuspankissa yhdistymistä Keski-Suomen osuuspankkiin koeponnistettiin vuonna 2019; tuolloin osuuskunnan kokous teki kielteisen päätöksen. Petäjäveden pankkihistoria on näiltä osin värikkäämpi. Petäjäveden osuuspankki erosi OP-ryhmästä 1990-luvulla, kun laki talletuspankkien yhteenliittymästä oli tulossa voimaan vuonna 1996. Pankista tuli POP-pankki. Myöhemmin myös POP-pankkeihin tuli yhteenliittymä ja tuolloin arvioitiin tilannetta kahden yhteenliittymän välillä ja päätettiin palata takaisin OP -ryhmään.
Nyt käytävien yhdistymisneuvotteluihin lopullisen sysäyksen antoi alati lisääntyvä pankkisääntely. Ensi vuoden alusta lukien jokaisella pankkitoimiluvan omaavalla pankilla on oltava erilliset luottohallinnon ja riskienhallinnan yksikkönsä. Käytännössä siis sama henkilö ei voi esimerkiksi myöntää luottoa ja arvioida luoton vakuuksia. OP Pohjola on kiristänyt vaatimuksiaan Euroopan keskuspankin asettamien velvoitteiden täyttämiseksi. Pienten pankkien oli siis käytännössä pakko reagoida jotenkin edessä olevaan muutokseen.
Sekä Korpilahden että Petäjäveden osuuspankkien toimitusjohtajat Tuomas Uppsala ja Anu Liimatainen ovat todenneet, että tätä vaatimusta on pienen pankin mahdoton täyttää. Henkilökuntaa jouduttaisiin palkkaamaan lisää vähintään kymmenen henkilöä, mikä puolestaan söisi pankin tulosta. Toimitusjohtajat ovat todenneet myös, etteivät pankit todennäköisesti onnistuisi rekrytoimaan sellaista määrää henkilökuntaa.
Luottohallinnon ja riskienhallinnan vaatimus on OP Pohjolassa, kuten muissakin Euroopan keskuspankin valvonnan alaisissa pankeissa, ehdoton. Mikäli jokin osuuspankki ei täytä vaatimuksia ensi vuoden alussa, sen luokitus OP Pohjolan sisäisessä luokituksessa laskee alimmalle tasolle.
OP Pohjolan liiketoimintajohtaja Harri Nummelan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kyseisessä tilanteessa keskusyhteisö olisi velvollinen ottamaan pankin niin sanottuun pankkikohtaiseen ohjaukseen ja pankin omaa päätösvaltaa muun muassa luottojen myönnössä jouduttaisiin rajoittamaan. Nummela kuvaa, että mikäli esitys pankkien yhdistymisestä hylättäisiin, olisi se hyppy tuntemattomaan.
Nummela toteaa, että viranomaisten valvontavaatimukset ovat kiristyneet viime vuosina niin paljon, että lukuisat muutkin osuuspankit ovat yhdistyneet. Osuuspankkien määrä on vähentynyt viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana 167 pankista 38 osuuspankkiin. Luvut ovat vuosilta 2017 ja viime syksyltä lokakuuhun mennessä julkistettujen yhdistymishankkeiden tilanteessa.
Petäjävedellä liittymisaikeet ovat nostaneet vastustusta yleisönosastokirjoituksissa ja sosiaalisessa mediassa. Joukko pankin asiakasomistajia haluaisi vaihtaa pankkiryhmää. Petäjäveden osuuspankin eroaminen OP Pohjolasta olisi ennakkotapaus. Yksikään pankki ei ole eronnut ryhmästä vuoden 1997 jälkeen eli sen jälkeen, kun yhteenliittymälaki tuli voimaan.
Nummela toteaa, että tilanne olisi epävarma ja mutkikas. Hän sanoo eroamisen olevan pitkä ja monimutkainen prosessi. Yhteenliittymälain mukaan pankki olisi vastuussa yhteisvastuujärjestelmän velvoitteista vielä viisi vuotta eroamisen jälkeen.
Yhdistymisen vastustajat ovat olleet huolissaan siitä, että pankille kertynyt varallisuus, noin 20 miljoonaa euroa katoaisi, eikä olisi enää käytettävissä petäjävetisten hyväksi tulevaisuudessa.
Nummela sanoo, että pankin omat varat on kerrytetty sen varmistamiseksi, että osuuspankin omistaja-asiakkailla on tarjolla heidän tarvitsemansa pankkipalvelut.
Nummela huomauttaa, että Petäjäveden osuuspankin asiakaskunnasta lähes 60 prosenttia on muualta kuin Petäjävedeltä.
Toiseen pankkiryhmään siirtymistä halutaan myös siksi, että Finanssivalvonnan alaisissa pankeissa sääntelyn vaatimukset ovat vähäisemmät kuin Euroopan keskuspankin alaisissa pankeissa. Toisaalta myös Finanssivalvonta on kiristänyt sääntelyä. Yhdistymisiä on tapahtunut myös esimerkiksi POP-pankkien keskuudessa; niiden lukumäärä oli alun perin 44 pankkia, nyt lukumäärä on 18.
13.01.2026 | Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
– Ei tämä ole minulle mitään rajojen kokeilua, ulkona nukkumisesta vain tulee niin hyvä olo. Tämä on vähän kuin avantouinti; monet ajattelevat, että mikä järki tässä on, mutta kun sitä kokeilee, tulee tunne, että olipas mahtavaa, Johanna Niilivuo toteaa. Hän on nukkunut ulkona säännöllisesti, kelistä riippumatta, tänä talvena kovilla pakkasillakin.
– Olen ollut ulkoilmaihminen aina, vaeltamista ja retkeilyä olen harrastanut enemmän viitisentoista vuotta. Ulkona olen nukkunut aiemminkin silloin tällöin, muutama vuosi sitten siirryin toukokuussa noin puoleksi vuodeksi nukkumaan säännöllisesti ulkona. Parina edellisenä vuonna siirryin nukkumaan sisälle lokakuussa, mutta tänä syksynä en nähnyt syytä siirtyä nukkumaan sisälle, Niilivuo kertoo.
– Olen valinnut nukkumapaikkani lasten ehdoilla. Jos lapset ovat halunneet, että nukun sisällä, olen jäänyt sisälle, mutta nyt lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät he tarvitse minua sisällä yöllä. Ja kun nukun pihalla, olen kuitenkin lähellä, minut voi tarvittaessa herättää rappusilta huutamalla.
Enimmäkseen Niilivuo on nukkunut pihalla riippumatossa, nyt kovilla pakkasilla hän siirtyi telttaan.
– Teltassa on helpompi kömpiä usean makuupussin sisälle, mutta riippumatossa nukkumisesta pidän enemmän. Tykkään siitä, kun tunnen tuulen kasvoillani tai voin katsella kuutamoa. Teen vuosittain lyhyitä vaelluksia, ja silloin minulla ei ole mukana telttaa, vaan nukun riippumatossa. Sateella käytän laavukankaan tyyppistä tarppia riippumaton päällä, Niilivuo kertoo.
– Riippumatto on lähiretkillä hyvä senkin takia, että se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia yöpymispaikan valintaan. Keskisuomalaisessa maastossa voi olla välillä hankalaa löytää tasaista telttapaikkaa, riippumattoa varten tarvitaan vain kaksi puuta lähekkäin.
Varusteita ulkona nukkumiseen Johanna Niilivuo kertoo hankkineensa pikku hiljaa.
– Olen ostanut paljon käytettynä, eikä kaiken tarvitse olla mitään pro-vehkeitä. Makuualusta on talvella tärkeä, minulla on ilmatäytteisen makuualustan alla rautakaupasta ostettua routamattoa, joka ei maksa montaa euroa. Nyt kovilla pakkasilla minulla on vielä päällimmäisenä lampaantalja, Niilivuo kertoo.
– Makuupusseja pidän useamman päällekkäin. Ei ole mitään järkeä hankkia yhtä superlämmintä makuupussia, kun sitä ei voi käyttää kovin usein. Nyt pakkasilla olen käyttänyt kolmea kerrosta; ensin on merinovillainen makuupussin sisäpussi, sitten ohuempi makuupussi ja päällä talvimakuupussi. Sen oppii ajan kanssa, millaisia kamppeita tarvitsee mihinkin keliin, sekään ei ole hyvä, jos tulee hiki. Kerrokset ovat tärkeitä.
Niilivuo kehottaa muitakin kokeilemaan ulkona nukkumista.
– Välineitä voi myös lainata, Niilivuo vinkkaa ja sanoo, että omassa pihassa varusteita voi testata turvallisesti.
– Me asumme niin metsän keskellä, että täällä omassa pihassa on todella luonnon helmassa. Ilma on raikasta, eikä autoja ole lähitienoillakaan. Tietysti taajamassa tilanne on erilainen.
Niilivuo kertoo nukkuneensa ulkona myös Hannes-myrskyn yönä.
– Nukuin keskellä pihaa turvallisesti, se oli hieno kokemus. Luonnossa pitää olla luonnon ehdoilla, esimerkiksi kovalla tuulella pitää valita yöpymispaikka keliolosuhteen mukaan, Niilivuo toteaa.
Niilivuo opiskeli reilut viisi vuotta sitten hyvinvointivalmentajaksi JAMK:lla ja samassa yhteydessä hän kävi sekä terveysmetsäopas-kurssin että Suomen Ladun Metsämieli-vertaisvetäjäkurssin.
– Ne syvensivät entisestään minun omaa luontoyhteyttäni, etenkin terveysmetsäkurssi. Minulle luontoyhteys yhdistettynä liikuntaan on ollut tosi kannattelevaa, kun on ollut vaikeita aikoja, Niilivuo toteaa.
– Haluaisin rohkaista muitakin parantamaan luontoyhteyttään. Uskon, että ihmiset voisivat paremmin, jos heillä olisi vahvempi yhteys luontoon. Esimerkiksi Japanissa terveysmetsä on tunnustettu tapa hoitaa terveyttä ja siellä on sertifioituja terveysmetsiä. Minusta Suomessakin pitäisi käyttää enemmän ”luontoreseptejä” esimerkiksi kevyenä tukena mielenterveyden avuksi, nykyään käytetään ihan hirvittäviä määriä adhd-lääkkeitä ja mielialalääkkeitä.
Niilivuo sanoo nukkuvansa ulkona yleensä paremmin kuin sisällä.
– Toki on huonoja öitä ulkonakin, jos on esimerkiksi kiirettä töissä. Työreissuilla hotelleissa nukun todella huonosti, Niilivuo toteaa.
– Minulle ulkona nukkuminen on myös rauhoittumista. Arki on usein aika hektistä, luonto rauhoittaa. Tunnen oloni niin hyväksi siellä; kun pääsen makuupussiin ja nukun ulkona, olen onnellinen. Koen luonnossa olevani oikeassa paikassa.
Tiina Lamminaho
05.01.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Hanna Tiihonen aloitti sairaanhoitajan vastaanoton Korpilahden apteekissa joulukuun puolivälissä.
– Tarkoitus on nyt pitää vastaanottoa kerran viikossa. Jos tarvetta on, voin lisätä päiviä tai tunteja päiviin, Tiihonen kertoo.
Toiminimiyrityksen Hanna Tiihonen perusti reilu vuosi sitten, elokuussa 2024.
– Aloitin ihan puhtaasti ensiapukoulutuksilla, niitä olen pitänyt työn ohessa jo kauan. Reilu vuosi sitten jäin pois työstäni hyvinvointialueella ja keskityin ensiapukoulutuksiin oman yritykseni kautta. Koulutukset pyörivät edelleen, ja nyt kurssitoiminta on vilkastunutkin, yritykset ovat tilanneet kursseja enemmän kuin vuosi sitten, Tiihonen kertoo.
– Kyläsairaanhoitajan työ minulla on ollut mielessä koko ajan. Olen tehnyt päätyöni ohella kyläsairaanhoitajan töitä vuodesta 2015 lähtien, ensin erilaisten hankkeitten kautta ja sitten neljä vuotta Mediverstaalla. Mehän kokeilimme Mediverstaan kanssa täällä apteekillakin, mutta Fimea kielsi lääkärin vastaanoton apteekin yhteydessä.
Nyt Hanna Tiihonen pitää apteekin sivuhuoneessa sairaanhoitajan vastaanottoa. Koska laki, jonka nojalla Fimea kielsi lääkärin vastaanoton apteekissa, on edelleen voimassa, ei apteekissa ole fyysisesti lääkärin vastaanottoa.
– Minulla on yhteistyötä Esculmedin Oleg Jokelaisen kanssa, hän voi tehdä kotikäyntejä ja esimerkiksi ajokorttitarkastukset hoituvat täältä etänä, Hanna Tiihonen kertoo.
– Meillä on suunnitelmia jatkostakin. Mikäli näyttää siltä, että lääkäripalveluille on kysyntää, mietimme mahdollisesti jotain muuta tilaa Korpilahdella, mutta se jää nähtäväksi.
Tiihosen mukaan idea sairaanhoitajan vastaanotosta Korpilahdella ei lähtenyt Korpilahden terveyskeskuksen sulkemissuunnitelmista.
– Minä kävin juttelemassa ensimmäisen kerran apteekkarin kanssa jo kesällä, Tiihonen toteaa.
Tiihosen vastaanotolla hoituvat samat asiat kuin terveyskeskuksen sairaanhoitajan vastaanotolla.
– Tarjoan kiireetöntä hoitoa, eli päivystysvastaanotto tämä ei ole. Toki vastaanotolle voi tulla ilman ajanvarausta, jos olen paikalla eikä minulla ole muita potilaita, mutta mieluiten toivoisin ajanvarausta. Teen täällä muun muassa korvahuuhteluita, ajokorttitarkastuksia, rokotuksia, muistitestejä ja pieniä haavanhoitoja. Voin myös laittaa pistettäviä lääkkeitä, joita pistetään korkeintaan kerran viikossa, jos asiakas tuo oman lääkkeen, lääkevarastoa minulla ei tässä ole, Tiihonen kertoo.
– Kun teen tätä yrityksen kautta, en voi tarjota ilmaista palvelua, mutta yritän pitää hinnat järkevinä.
Rokotuksia saa jatkossa myös apteekin henkilökunnalta.
– Henkilökunta on koulutettu rokotuksiin, nyt vain odottelemme Valviran lupia. Sitten, kun luvat saamme, apteekissa voidaan antaa rokotuksia ilman lääkärin reseptiä, apteekkari Lauri Viitanen kertoo ja toteaa, että suunnitelmissa on pitää apteekissa rokotuspäivä kerran viikossa.
– Apteekin henkilökunta voi antaa rokotuksia yli 18-vuotiaille, Hanna voi rokottaa myös lapsia ja nuoria, Viitanen sanoo.
Hanna Tiihonen kertoo pitävänsä vastaanottoa ainakin aluksi eri viikonpäivinä.
– Sivukyliltä pääsee kirkonkylälle palvelulinjalla maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ne sopivat hyvin vastaanottopäiviksi, joskus pidän vastaanottoa myös perjantaisin, Tiihonen kertoo. Tammikuun vastaanottopäivät ovat kahdeksas, kuudestoista, kahdeskymmenes ja kahdeskymmeneskuudes päivä.
– Kun saamme luvat Valviralta, laitamme Hannan ajanvarauksen apteekin nettisivuille, Lauri Viitanen kertoo. Nyt Hanna Tiihosen ajanvaraus hoituu puhelimitse.
