26.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Höyry-gallerian heinäkuun näyttely on taidegraafikko Anne Mäkelän ”Siihen liittyy vesi”. Nimensä mukaisesti näyttely keskittyy veteen, sen eri olomuotoihin ja merkitykseen kulttuurissamme. Vesi näkyy näyttelyssä myös teosten nimissä, seinillä on muun muassa ”Valjastettu vesi”, ”Kannettu vesi” ja ”Kaivolla”, myös keskelle näyttelytilaa asetellut grafiikkatalot ovat vesiaiheisia.
– Meneillään on 30-vuotistaiteilijajuhlavuoteni. Ensimmäiset maalaukseni olivat Kallaveden ja Pohjois-Karjalan pulleita saaria. Vesi on ollut mukana koko taiteilijaurani ajan, vuonna 2006 aloitin laajan Itämeren suojeluun liittyvän sarjan, ja se jatkuu edelleen tässäkin näyttelyssä, Anne Mäkelä kertoo.
– Myös pulleat saaret ja hieman naivistiset muodot ovat edelleen mukana. En halua kilpailla kameran kanssa vaan muunnan muodot simppeleiksi.
Mäkelä sanoo olleensa lapsuutensa ja nuoruutensa laiturinnokassa, marja- ja sienimetsässä.
– Luonto on iso osa minua. Muutimme seitsemän vuotta sitten ihan maalle, järven rannalle metsän keskelle. Nyt minulla yhdistyy työ, asuminen ja mökkeily samassa osoitteessa, Mäkelä kertoo.
– Eläimiä en kuvaa kovin paljoa, mutta nyt töihini on ilmestynyt koskikara, sellainen asustaa talomme lähistöllä. Olen yrittänyt opetella tunnistamaan lintujen ääniä entistä enemmän, kun luonto on koko ajan läsnä. Järvikin on joka päivä erilainen; aloitan päiväni katselemalla järvelle ja kesäiltaisin istumme laiturilla ja seuraamme vesilintuja, kaloja ja vesikirppuja.
Mäkelä käyttää teoksissaan sekä öljyvärejä että grafiikkaa, suuri osa grafiikastakin on uniikkeja vedoksia kankaalle. Kolmiulotteiset talot ovat grafiikkavedoksia puulle.
– Kaikki työskentelyvaiheeni, vedostaminen, sommittelu, paperin leikkaaminen ja liimaaminen kollaaseiksi, ovat käsityötä. Yhdessä kollaasissa voi olla jopa yli 50 palasta, kokoan kollaaseja kuin palapelejä, Anne Mäkelä kertoo.
– Työskentelytapa on hyvin aikaa vievää, samoin tapani tehdä öljyväreillä. Öljyväritöissäni on todella monta kerrosta, työtunteja ei kannata laskea.
Grafiikkataloja Anne Mäkelä alkoi tehdä sairaslomallaan, satutettuaan kätensä.
– En voinut tehdä käteni takia mitään raskasta. Talot ovat saaneet hyvän vastaanoton ja olen itsekin tykästynyt niihin, joten niitä on nyt syntynyt sairaslomani jälkeenkin, Mäkelä kertoo.
– Suurin osa taloistakin liittyy veteen, esimerkiksi kaivoon tai kaivon paikkaan. Aikoinaan vesipiste, lähde tai vastaava, oli elinehto ja edellytys talonpaikalle. Olen usein miettinyt, miten onnekkaita me suomalaiset olemme, kun meillä on järviä ja täällä riittää vettä, suuressa osassa maailmaa kärsitään vesipulasta ja vettä säännöstellään.
Näyttelyn teokset ovat kaikki uusia, suurin osa tältä vuodelta. Höyry-galleriassa ne ovat esillä 20. heinäkuuta asti.
Höyry-galleria Anne Mäkelä: Siihen liittyy vesi
28.6. – 20.7.
Tiina Lamminaho
23.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Voitto Pihlajamäen tontilla Parkkopohjassa kasvaa kymmeniä erilaisia puita, lajikkeita on yli 70. Pelkästään pihlajia on yli 20 lajiketta, muun muassa keltaisia marjoja tekevä sitruunapihlaja, valkoisia marjoja tekevä pihlaja ja hopeapihlaja.
– Täytyyhän sitä pihlajia olla, kun sukunimi on Pihlajamäki, Voitto Pihlajamäki naurahtaa.
Pihlajamäen tila, Autio, on Voitto Pihlajamäen mummon eli isänäidin kotitila.
– Tämä nykyinen talo on mummon ja papan, Alma ja Kalle Pihlajamäen rakentama. Papereitten mukaan tämä talo on rakennettu vuonna 1926, mutta on tässä asuttu jo sitä ennen. Ilmeisesti tontilla on ollut vanhempi talo, Voitto Pihlajamäki kertoo.
– Kalle Pihlajamäki tuli tähän kotivävyksi, ja toi tullessaan omenapuun.
Kyseinen omenapuu on vielä hengissä, ikää sillä on noin 120 vuotta, ja se tekee edelleen omenoita.
– Punaisia viinimarjoja Kalle Pihlajamäki toi tähän tontille 1930-luvulla, ja ne samat pensaat ovat myös edelleen olemassa ja tekevät marjoja. 1930- ja 1940-luvuilla täällä päin ei juuri ollut puutarhoissa punaisia viinimarjoja, naapuri muisteli, kuinka hän kävi lapsena salaa maistelemassa niitä meidän pensaista, Voitto Pihlajamäki kertoo.
Pihasta löytyvät erilaiset puut ovat Voitto Pihlajamäen sinne istuttamia.
– Viitisenkymmentä vuotta sitten toin tänne siperianpihdan, jonka pelastin tielinjalta. Silloin en vielä tiennyt puista mitään, Pihlajamäki sanoo.
– 1990-luvulla näin Metsälehdessä ilmoituksen ja tilasin siemeniä Mustilan arboretumista. Siitä tämä on pikku hiljaa laajentunut, olen ostanut taimia milloin mistäkin. Minä käyn puutarhoilla katsomassa nimenomaan puita, en kukkia.
Pihlajamäen tontilla on niin lehtipuita kuin havupuitakin, pihlajien lisäksi on muun muassa tammia, vaahteroita, koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihtoja. On Koreasta ja Japanista kotoisin olevia puita ja Amerikasta kotoisin olevia puita, on pyrennettenpihjala ja makedonianmänty, ja paljon muita.
– Lännenhemlokki pitää suojata liialliselta auringonpaisteelta, Pihlajamäki kertoo ja esittelee pientä havupuuta. Talvisuojausta Pihlajamäen puut eivät tarvitse.
– Olen valinnut tänne sellaisia puita, joiden pitäisi kestää nämä meidän pakkaset. Ja ovat ne ainakin tähän asti kestäneet.
Lähes satavuotias talo on remontoitu niin sisältä kuin ulkoakin, mutta ulkomuoto on alkuperäinen.
– Mansardikatto on minun mielestäni niin nätti, että sitä en kyllä lähtisikään muuttamaan, Pihlajamäki toteaa.
– Rakentamisen jälkeen talo oli parikymmentä vuotta hirsipinnalla, ensimmäinen ulkoverhous tehtiin vuonna 1947. Ja minä uusin sen vajaat kymmenen vuotta sitten. Samoin ikkunanpuitteet on uusittu, vanhan mallin mukaisiksi. Talo on ollut joskus keltainen, mutta 1980-luvulta lähtien tämä on ollut punainen. Talo on luonnonkivien päällä, alapohja tuulettuu hyvin.
Vanha navetta on Pihlajamäen arvion mukaan vanhempi kuin talo, lehmiä siinä on viimeksi ollut 1990-luvulla. Navetan seinää koristaa pari hyönteishotellia, linnunpönttöjä tontilla on kymmeniä.
Tiina Lamminaho
17.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Riika Raition viime kesäisellä juttukeikalla tiettävästi Suomen pienimpään kesäteatteriin oli odottamattomia seurauksia. Tänä kesänä Riika on samaisella pienellä näyttämöllä yhdessä viime kesäisen haastateltavansa, Reijo Ahosen kanssa.
-Olin kai silloin jonkinlaisessa viidenkympin villityksessä, vaikka täytinkin vasta tänä vuonna. Riika arvelee.
Riika palaa näyttämölle noin 30 vuoden tauon jälkeen. Hän harrasti aktiivisesti näyttelemistä yläaste- ja lukioikäisenä Vammalan teatterissa.
Tämä harrastus tuli viime kesänä haastateltavan kanssa puheeksi. Asia jäi hetkeksi, mutta tuli uudelleen puheeksi, kun Riika meni katsomaan Reijon monologia. Lopputulos on nähtävissä Älä kanaa katso -näytelmän ensi-illassa heinäkuussa Paljakan Performanssissa.
Nuoruusvuosinaan Riika on tehnyt muun muassa ilmanhenki Arielin roolin Kaarina Helakisan näytelmässä Ainakin miljoona sinistä kissaa Vammalan teatterissa.
– Isoin roolini oli Dario Fon monologi Kotiintulo. Sen teki teatteriryhmämme Donnat.
Älä kanaa katso -näytelmän teksti on Harri István Mäen kirjoittama ja hän myös ohjaa näytelmän. Mäki alkoi kirjoittaa tekstiä, kun Riikan mukanaolo varmistui.
Näytelmä kertoo perheen sisäisestä dynamiikasta.
-Harrin tekstit eivät ole helppoja, eivätkä perinteistä kesäteatterin ohjelmistoa, kuten maalaiskomediaa tai musiikkinäytelmää. Tekstit eivät ole helppoja näyttelijälle, eivätkä myöskään yleisölle. Tässä tekstissä kuvataan miniän jaksamista perheessä, Riika ja Reijo kertovat.
Riika sanoo, että hänellä on kymmenkunta eri hahmoa tekstissä.
-Toiset kestävät kymmenen sekuntia ja toiset 15 minuuttia.
Teksti sisältää myös pidempiä monologiosuuksia.
Riika kuvaa, että televisiossa esiintyvän toimittajan roolista pois pääseminen on ollut ehkä vaikeinta vanhan harrastuksen herättämisessä.
-Televisioon joutuu itseään niin sanotusti pienentämään esimerkiksi eleiden suhteen. Äänenkäyttö on myös erilaista.
Paljakan Performanssi -kesäteatterin ensimmäiset näytelmät nähtiin viime kesänä.
-Kaikki alkoi samannimisestä tapahtumasta, joka tässä kotitalon pihapiirissä pidettiin muutamia vuosia sitten. Pihamaalle mahtuu noin 70 katsojaa ja talon terassi toimii näyttämönä.
Riika sanoo, että osittainen opintovapaa hierojan opintoja varten mahdollisti osallistumisen näytelmään.
-Tiesin, että näyttelemiseen kuuluu paljon harjoituksia ja on aikaa vievä harrastus. Olemme pystyneet harjoittelemaan keskellä päivää touko- ja kesäkuussa. Ilman osittaista opintovapaata tämä ei olisi ollut mahdollista.
Riika kuvaa, että meneillään on ollut muutosten vuosi. Opiskelujen lisäksi takana ovat pitkäksi venyneet yt-neuvottelut YLE:llä. Jämsän paikallistoimituksen jatko oli tiedossa, mutta toimituksessa jatkavien määrä oli epäselvä. Riika säilytti työpaikkansa ennallaan ja palaa kokoaikaiseksi toimittajaksi syksyllä.
-Hierojan ammattitutkinto on ollut pitkäaikainen haave. Päätin lähteä opiskelemaan, kun aikuiskoulutustukea vielä sai. Tarkoitus olisi erikoistua purentalihasten käsittelyyn ja mahdollisesti voice massageen. Käyn nyt tuon peruskoulutuksen, niin sen jälkeen pääsee halutessaan lisäkursseille.
Paljakan Performanssi; Älä kanaa katso -näytelmä ensi-ilta sunnuntaina 13.7. kello 15, Mäkeläntie 21, Jämsänkoski
Maarit Nurminen
09.06.2025 | Korpilahti, Lue ilmaiseksi
Erityisesti Ainolan, Pukkalan ja Ikolanmäen alueilla on tehty runsaasti rottahavaintoja viime aikoina ja jopa keskellä kirkasta päivää. Yleensä rotat liikkuvat pimeän turvin, joten alueen populaatio saattaa olla erityisen suuri.
Ympäristöterveystarkastaja Vesa Ilmola Jyväskylän kaupungilta sanoo, että ilmoituksia rottahavainnoista on tullut viime päivinä Korpilahden alueelta poikkeuksellisen paljon.
-Aikaisempina vuosina ilmoituksia on tullut yksittäisiä, ja nyt määrä on selkeästi kasvanut. Rottaongelmaa sinänsä on joka puolella Suomea.
Ainolassa asuva Susanna Välisaari sanoo, että heidän taloyhtiössään joku on nähnyt rotan päivittäin. Perheenjäsen otti kuvan, kun parvekkeelle kiivennyt rotta seisoi ikkunaa vasten.
-Kävin tarkistamassa taloyhtiön jäteastiat ja siellä kaikki oli kunnossa.
Välisaaren kodin taloyhtiö on tilannut tontille tuholaistorjuntaa tekevän yrityksen.
Kaupungin ympäristöterveyden tehtävä rottien torjunnassa on antaa neuvoja ja tiedottaa.
-Tuholaistorjunta itsessään on jokaisen kiinteistön omistajan asia, olkoon kyseessä sitten taloyhtiö tai omakotitalo.
Ilmola sanoo, että rottaongelmassa ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeitä.
–Jätehuoltorekisteristä saadaan tieto, mikäli kiinteistöllä on rikkinäisiä ja täysinäisiä jäteastioita. Jätehuoltoviranomainen myös tarkistaa alueen kiinteistöjen biojätteen käsittelyä.
Ohjeita rottien varalta:
-Jyrsijät viihtyvät pihapiirissä, jos niillä on jotain syötävää ja piilopaikkoja tarjolla.
-Torjunnan onnistumista edesauttaa, jos jokainen ihminen omalta osaltaan kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin asioihin. Jäteastioiden tulee olla ehjiä. Jäteastioiden kannet pitää olla suljetut ja pesutulppa paikallaan. -Kaikki jätteet täytyy laittaa sisälle jäteastioihin ja astiat tulee täyttää tasaisesti siten, että jokaisen astian kansi saadaan kokonaan kiinni.
-Biojätettä saa kompostoida vain sitä varten suunnitellussa, tarkoitukseen sopivassa, suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, johon haittaeläinten pääsy on estetty.
-Pihapiiri ja rakennusten ympäristö tulee pitää siistinä niin, että rotilla ei ole piilo- tai pesäpaikkoja.
-Lintuja ei ruokita maahan. Rakentamiseen liittyvät maankaivutyöt saattavat aiheuttaa paikallista rottien liikehdintää.
-Jyrsijät pääsevät sisälle rakennuksiin pienistäkin raoista. Rakennusten rakojen ja läpivientien tilkitseminen tai verkkojen asennus ovat hyviä keinoja torjunnassa. Rotta pääsee sisälle jo kahden senttimetrin kokoisesta raosta.
-Kuluttajakäyttöön ei ole hyväksytty jyrsijämyrkkyjä rottien tai myyrien torjuntaan. Yksittäisten rottien pyydystäminen onnistuu perinteisellä tappoloukulla. Loukkuun voi asettaa houkuttimeksi esim. ruisleipää, juustoa, viljatuotteita, keitettyä kananmunaa, kuivattuja hedelmiä tai suklaata.
-Rottia voi pyydystää myös elävänä pyydystäviin loukkuihin, jos pystyt lopettamaan rotan nopeasti ja kivuttomasti kuten eläinten hyvinvointilaissa edellytetään. Loukkujen sijoittamisessa tulee kiinnittää huomiota, ettei ne vahingoita muita eläimiä tai ihmisiä. Loukut on tarkastettava päivittäin.
-Rotan vuotuinen poikastuotto/naaras/vuosi on keskimäärin 38. Rottien torjunta on melko haasteellista ja saattaa viedä aikaa. Rotalle on tyypillistä geeniperintönä saatu ympäristön muutosten ja uusien esineiden vieroksunta (neofobia). Sen vuoksi rotta saattaa karttaa jonkin aikaa sille tarkoitettua syöttiä, eikä syöttiä kannata siirtää toiseen kohtaan.
-Taloyhtiöt ja rakennuksen omistajat voivat tarvittaessa tilata tuholaistorjunta yrityksiltä apua rottien torjuntaan ja hävittämiseen.
Maarit Nurminen
05.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden teatterikesän aloittanut Rempallaan -näytelmä tempaisee katsojansa keskelle vastaperustetun uusperheen remonttielämää. Monelle tilanne voi olla aika tuttua juttua. Vaikka tilanteet ovat melko käsittämättömiä ja menevät niin sanotusti yli, näytelmän hahmoihin ja juonen kulkuun, taustalla vaikuttaviin tunteisiin ja toiveikkuuteen on helppo samaistua. Ja näin vanhan talon omistajalle komedia oli melkoisen kuumottava kokemus.
Roope Lipastin komediassa vastavihityt Timo ja Hanna ovat ostaneet uusperheelleen talon melkoisen vaaleanpunaiset lasit silmillään. Tilanne oli sen verran tuttu omasta menneisyydestä, jotta se nostatti vienon punan poskille.
Näytelmän ohjaaja Suvi Salomaa sanoo käsiohjelman tekstissään samaa. Hän löysi näytelmätekstistä paljon tuttua ajalta, kun hän rakensi miehensä kanssa talon. Salomaa kertoo paitsi nauraneensa myös itkeneensä lukiessaan tekstiä ensimmäistä kertaa.
Näytelmässä on paljon tuttua myös muusta kuin remontoinnista. Varsinainen röhönauru pääsi, kun kaavoituspäällikkö esitetään näytelmässä melkoisen kaikkivaltiaana viranhaltijana, jonka pakeille on liki mahdotonta päästä. Puhumattakaan, että kaavoituspäällikkö muuttaisi mielensä asiassa, joka virkamiesten päissä on syntynyt. Jos ei nyt ihan kaikkea laiteta kaavoituspäällikön piikkiin, tekstissä vihjataan myös kaavoituslautakunnan käyttävän melkoista valtaa.
Rempallaan on sopivan vauhdikas ja erilaisia käänteitä sisältävä näytelmä kesäteatteriin. Näyttelijöitä lavalla nähdään vain kolme, mutta rooleja sitten senkin edestä.
Eniten muuntautumiskykyä ja vauhtia vaaditaan Elias Seppiseltä, jolla on näytelmässä peräti 21 roolihahmoa. Seppinen onnistuu nopeissa vaihdoissa loistavasti ja hänellä on kyky muuttaa koko olemustaan sormia napsauttamalla. Mieliinpainuvimmat hahmot olivat kaavoituspäällikkö ja putkimies.
Aki Reinikainen nähdään Timon lisäksi Aantsina ja KaraåkeKattina. Reinikainen tekee vakuuttavaa työtä rakastuneena uusperheen isänä. Eeva-Liisa Tammi näyttelee Hannan roolin lisäksi Alinan ja anopin roolit. Tammen suoritus oli uskottavaa ja varmaa. Tekstissä miehen mielenmaisema saa enemmän tilaa; joskin stereotypioiden kautta.
Nopeatempoinen näytelmä on mukavaa seurattavaa, sillä vauhti on sopiva. Kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen näytelmässä on onnellinen loppu. Tarinassa käy, kuten elämässäkin usein; kaikki kyllä järjestyy.
Maarit Nurminen
26.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Tikkalan koulussa valmistauduttiin viime viikolla kovalla tohinalla kevätjuhlaesitykseen. Tämänvuotinen esitys on nimeltään ”Lumikki ja sivistyksen kruunu”, ja perinteiseen tapaan mukana oli koko koulu. Tikkalan koulun kevätjuhlaa vietetään huomenna tiistaina.
– Meillä on jo kauan ollut sellainen perinne, että teemme yhdessä halukkaiden kanssa käsikirjoituksen kevätjuhlanäytelmään ja sitten on kysytty halukkaita rooleihin. Jokainen oppilas saa valita itselleen sopivan roolin, jos ei halua puheroolia, voi olla mukana joukkokohtauksissa, Tikkalan koulun johtaja Tiina Jylhä kertoo.
Tämänvuotisessa tarinassa pohjalla oli ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä” -satu, mutta mukaan oli otettu muutakin, esimerkiksi ”Tähkäpää”. Tarinassa maailmasta puuttuu sivistys, ihmiset käyttäytyvät tympeästi ja ajattelevat itsekkäästi. Sivistyksen kruunu on kateissa, Lumikki lähtee etsimään sitä kääpiöiden kanssa, myös paha äitipuoli havittelee sivistyksen kruunua.
– Kääpiöiden pitää muun muassa löytää reisiluu, joka on avain torniin, jossa sivistyksen kruunu on. Tähän liittyy hieno tarina siitä, mitä sivistys on. Tutkimuksissa on löydetty kauan sitten eläneen ihmisen reisiluu, joka oli murtunut, mutta ihminen oli elänyt vielä kauan murtumisonnettomuuden jälkeen. Tästä pääteltiin, että toiset ihmiset ovat pitäneet hänestä huolta ja tämä ihmisten huolenpito loukkaantuneesta toveristaan on ensimmäinen merkki sivistyksestä, Tiina Jylhä selvittää ja kertoo, että sivistys oli myös Unesco-koulujen vuoden teema.
– Joka vuosi emme pidä näin isoja kevätjuhlia, mutta nyt halusimme juhlia myös sen takia, kun viime vuonna meillä tuli täyteen 30 vuotta Unesco-kouluna, Jylhä toteaa.
Kevätjuhlaesityksen tekeminen oli tälläkin kertaa alusta asti koulun aikuisten ja lasten yhteinen projekti.
– Esimerkiksi pääosan esittäjät ovat olleet mukana tekemässä käsikirjoitusta, lavastus ja puvustus on tehty myös yhdessä, Tiina Jylhä ja esitystä ohjannut koulunkäynninohjaaja Mari Putkonen kertoivat.
Esityksessä oli mukana myös musiikkia ja tanssia, eppu-toppuluokkalaiset olivat valinneet teemaan sopivia runoja.
– Minä kysyin oppilailta, millainen on sivistynyt ihminen. Vastauksissa oppilaat luonnehtivat sivistynyttä ihmistä muun muassa rauhantahtoiseksi, auttavaiseksi ja sellaiseksi, joka haluaa oppia uusia asioita. Sitten oppilaat etsivät itse sopivia runoja ja niitä löytyikin hyvin, 1. – 2. -luokan opettaja Kirsi Eronen kertoi.
Tikkalan koulussa kevätjuhlaa vietettiin viimeisen kouluviikon tiistai-iltana, lukuvuosi päättyy lauantaina 31. toukokuuta. Yhdelletoista oppilaalle kevätjuhla oli viimeinen Tikkalan koulussa, ensi syksynä he aloittavat yläkoulun Korpilahden yhtenäiskoulussa kirkonkylässä. Viimeiseen kouluviikkoon kuului myös tutustumiskäynti tulevassa koulussa.
Kuudesluokkalaiset Kaapo Riitesuo ja Melissa Baltzar kertoivat jännittävänsä yläkouluun menoa vähän, mutta etupäässä asia tuntuu kivalta.
– Jännittää hyvällä tavalla, Melissa totesi. Kaapo sanoi, että häntä vähän jännittää, mutta tuntuu myös kivalta.
– Kyllä minä selviän siellä hyvin, Kaapo sanoi ja kertoi saaneensa jo isoveljeltä ohjeita esimerkiksi bussimatkaa varten.
– Vaikuttaa kyllä siltä, että yläkoulussa on kivaa. Siellä on ehkä vähän vapaampaa, ei tarvitse olla joka välitunti ulkona, Melissa sanoi.
Molemmat ovat odottaneet kesälomaa kovasti ja suunnitelmissa on lomailua. Kaapon suunnitelmiin kuuluu myös tutkia Muuratjärveä sup-laudalla ja golfata isän kanssa.
Tiina Lamminaho
