14.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö perusopetuksen oppitunneilla on tämän lukuvuoden alusta lähtien kielletty lain voimalla. Mobiililaitteiden käyttöä muutoin koulupäivän aikana säädellään kunta- ja koulukohtaisesti.
Korpilahdella mobiililaitteiden käyttö on alakoulun puolella kielletty koko koulupäivän ajan sekä sisällä että ulkona, laitteet pidetään koulupäivän ajan äänettömällä repussa tai laukussa. Yläkoulun puolella mobiililaitteiden käyttö on kielletty koko koulupäivän ajan koulun sisätiloissa, välitunnilla ulkona yläkoululaiset saavat käyttää mobiililaitteita. Sisätiloissa mobiililaitteet on pidettävä joko omassa lokerossa, laukussa tai repussa, laitteiden on oltava äänettömällä.
– Tämä koskee siis kaikkia mobiililaitteita eli kännyköiden lisäksi muun muassa älykelloja ja kuulokkeita, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti toteaa.
– Ei meillä aikaisemminkaan ole saanut käyttää kännyköitä ruokalassa tai oppitunneilla, paitsi joskus on saanut ”palkintona” tunnin lopussa olla puhelimella, kun kaikki tehtävät on tehty. Nyt siis tämäkin on lain nojalla kielletty. Oppitunneilla kännykän käyttö on toki sallittua edelleen oppimistarkoituksiin opettajan ohjeistuksen mukaan.
Satu Lahden mukaan mobiililaitteiden käytön kielto on otettu hyvin vastaan ja sen taustat on ymmärretty.
– Nyt syksyn aikana kerätään kokemuksia ja oppilaiden mielipiteitä, kaupungin koulujen järjestyssääntö vahvistetaan vielä uudelleen loppuvuoden aikana. Laki tuli aika nopealla aikataululla, joten tähän on haluttu vielä jättää aikaa kerätä kokemuksia rauhassa, Lahti sanoo.
– Kännykkähän on ollut myös työväline, eli oppilaat ovat tottuneet siihen, että esimerkiksi lukujärjestyksen näkee puhelimesta. Nyt laitamme paperisia lukujärjestyksiä käytäville. Välituntitekemistä meidän täytyy myös miettiä. Näin hyvän sään aikana oppilaat keksivät tekemistä pihalla, mutta kun räntäsateet alkavat, pitäisi olla tarjolla jotain mielekästä tekemistä, joka korvaisi kännykällä olemisen välitunneilla. Tähän toivomme oppilailtakin ideoita.
Alkanut lukuvuosi toi muutoksia myös oppimisen tukeen.
– Oppimisen tuen muutos on iso toimintakulttuurin muutos, mutta se ei tapahdu hetkessä. Oppilaiden tuki ei saa muutosvaiheessa heikentyä, eli jos oppilas on esimerkiksi saanut ja tarvitsee erityisopettajan tukea, hän saa sitä edelleen. Nyt alkusyksystä oppimisen tuen muutos ei käytännössä juuri näy arjessa oppilaille, Satu Lahti sanoo.
–Taustalla siirrytään kuitenkin noudattamaan uusia tukimuotoja. Uudistus siirtää oppilaiden tuen entistä enemmän luokkaan, niin erityisopetuksessa kuin tukiopetuksessakin, jolloin hyötyä tulee myös muulle luokalle, ei vain yhdelle oppilaalle.
Lahden mukaan jatkossa erityisopettaja tulee entistä enemmän luokkaan, eikä erityisopetusta tarvitseva oppilas lähde pois luokasta. Myös tukiopetusta annetaan ensisijaisesti ryhmälle, ei yhdelle oppilaalle.
– Tukiopetusta voidaan antaa siten, että toinen opettaja tulee avuksi luokkaan ja ottaa osan oppilaista erilleen ja avustaa heitä, tai sitten toinen opettaja voi kierrellä luokassa ja auttaa apua tarvitsevia, Lahti selvittää.
– Opettajilta tämä edellyttää yhteistyötä, suunnittelua, joustavuutta ja valmiutta yhdessä tekemiseen.
Oppimisen tuki muuttui myös kolmiportaisesta kaksiportaiseksi.
– Siinä muuttuvat muun muassa hallinnolliset rakenteet ja esimerkiksi päättöarviointiin tulee muutoksia, Lahti kertoo.
– Tavoitteena on, että muutokset aiheuttaisivat mahdollisimman vähän häiriöitä oppilaiden arkeen, eikä kenellekään saa tulla tunnetta, että oma tuki huononee. Tämä on pitkä prosessi, siirtymään menee useampi vuosi ja jokaisen tukea tarvitsevan oppilaan tilanne on katsottava erikseen. Opettajien ja koulunkäynninohjaajien kanssa olemme työstäneet tätä tosi paljon ja odotamme positiivisella mielellä, mitä uudistus tuo. Lakimuutoksessa on hyviä tavoitteita, tarkoituksena on muun muassa selkeyttää ja helpottaa prosessia sekä vähentää ylimääräistä kirjaamista. Paljon tässä on kuitenkin vielä kysymysmerkkejä.
Tiina Lamminaho
11.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Saunamaraton palasi vuoden tauon jälkeen Sarvenperän maisemiin. Tällä kertaa mukaan otettiin kahdeksan kahdeksanhenkistä saunojaryhmää eli yhteensä 64 saunojaa.
– Tulijoita olisi kyllä ollut enemmänkin, mutta halusimme hieman lyhentää tapahtuman kestoa. Kymmenen ryhmän saunottaminen vaatii talkoolaisilta todella pitkää päivää, Seija Halinen Sarvenperäset ry:stä kertoo ja toteaa, että tällä kertaa valinnassa painotettiin ensikertalaisia.
– Ensikertalaisia on tänä vuonna mukana 46, eli kyllä vähän vanhoja konkareitakin mahtui mukaan, Seija Halinen toteaa.
– Ihanaa, että pääsimme mukaan, vaikka olemme olleet ennenkin, Tuija Nieminen, Katriina Laukkanen ja Sari Viitala totesivat Saunamaratonin ruokatauolla. Katriina Laukkanen kertoi olleensa mukana jo neljä kertaa aikaisemmin, toiset kaksi olivat nyt toista kertaa mukana.
– Meillä on tällainen kaveriporukan saunaseura, mukana on nyt kolme neljäsosaa seuran jäsenistä. Olemme samanhenkisiä saunahulluja, saunomme usein kotonakin, ja porukalla etsimme erilaisia saunaelämyksiä, naiset kertoivat. Kolmikon saunaseuran nimi on Kuumat kurpat, ja sen ohjelmaan kuuluu muun muassa joulusaunaa, avantouinnin ja saunan yhdistämistä sekä synttäriyllätyssaunoja porukan jäsenille.
Ensimmäistä kertaa Saunamaratonilla oli mukana Tiina Autio Oulusta.
– Tosi hyviä löylyjä saunoissa on ollut ja on tämä mahtava kokemus kokonaisuudessaan, Tiina Autio kehui. Sarvenperälle hän tuli veljensä Jussi Aution houkuttelemana.
– Minä olen ollut mukana kolme kertaa aikaisemmin, ensimmäisen kerran osallistuin jyväskyläläisen kollegani houkuttelemana. Tämä on aivan fantastinen tapahtuma, jossa yhdistyvät suomalainen luonto ja saunat. Suurimman vaikutuksen minuun tekee kuitenkin Sarvenperän kylähenki, Jussi Autio sanoi.
– Erityiskiitos meidän ryhmän aivan loistavalle oppaalle. Puolet hauskuudesta tulee siitä, kun saa kuunnella hänen tarinoitaan, Aution sisarukset vielä kiittelivät opastaan Kari Lahtista.
Kari Lahtinen on ollut oppaana aika monessa Saunamaratonissa.
– Kun kotikylällä jotain tapahtuu, pitäähän siinä olla mukana. Ja tämä oppaan työ on oikein hyvä, paljon tylsempääkin talkootyötä on, Lahtinen toteaa.
Saunamaratonissa oli perinteiseen tapaan talkoolaisia kymmeniä, omalta kylältä ja vähän naapuristakin. Siirrettäviä saunoja ja niiden lämmittäjiä tuli kauempaakin, muun muassa Saarijärveltä, Ruukista Raahen läheltä ja Nurmeksesta.
– Täällä on tällä kertaa telttasauna mukaan lukien seitsemän siirrettävää saunaa, yhteensä saunoja on kuusitoista, Seija Halinen kertoi.
– Kyläläiset lähtivät taas innolla mukaan ja lupasivat saunojaan käyttöön. Mukana on nyt yksi sellainen sauna, joka ei ole aiemmin ollut mukana, ja yksi mukana olevista siirtosaunoista on vaihtanut omistajaa. Reitti on osittain sama kuin ennenkin, osittain mennään uutta reittiä, lähtö- ja maalipaikka on vaihtunut.
Jokaisessa saunassa viivyttiin vartin verran, saunojen välit taitettiin pääosin metsäpolkuja pitkin, yhteensä kävelemistä tuli noin yhdeksän kilometriä. Viimeinen siirtymä oli järven yli, sen sai taittaa veneellä tai uiden.
– Uimaan on päässyt välilläkin, ja kyllä moni on uinutkin. Saunoista noin puolet on järven rannalla, Kari Lahtinen kertoi.
Myös Saunamaratonin ajankohtaa oli muutettu heinäkuisesta keskiviikosta elokuun alkupuolen lauantaihin, mutta edelleen tapahtuman ydin oli tallella; Saunamaraton eli ole kilpailu vaan hyväntuulinen tapahtuma saunomisen ystäville luonnon helmassa.
Tiina Lamminaho
11.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Elmeri Abbeyn pitkäaikainen unelma koripalloammattilaisuudesta ottaa aimo harppauksen lähemmäs toteutumista, kun 19-vuotias Abbey aloittaa pelit Utahin yliopistojoukkueessa. Sunnuntaina Tikkalassa vietettiin läksiäisjuhlia.
– Hyvillä mielin olen lähdössä, pääsee katsomaan, millaista siellä on. Se on kuitenkin aika lailla toinen maailma kuin täällä, Elmeri Abbey toteaa.
– Muutama muukin yhdysvaltalaiskoulu oli kiinnostunut ja tarjosi paikkaa. Valitsin Utahin, koska se tuntui oman kehityksen ja tulevaisuuden kannalta parhaalta valinnalta. Utah on yksi kovimpia kouluja, ja siellä on hyvä valmennus.
Opinnoistaan Utahin yliopistossa tai tulevasta kotikaupungistaan Salt Lake Citystä Abbey ei vielä tiedä paljoakaan.
– En ole vielä päättänyt, mitä opiskelen. Kaksi ensimmäistä vuotta saa opiskella vähän kaikkea ja pääaine pitää valita vasta sitten. Minulla on tavoitteena valita pääaine vuoden päästä, Abbey kertoo ja sanoo olevansa kiinnostunut kaupalliseen alaan ja liiketalouteen liittyvistä opinnoista.
– Asunto järjestyy yliopiston kautta. Se on tietääkseni joku vähän isompi asunto, jossa asuu muitakin pelaajia. Itse kaupungista en tiedä mitään, ilmasto siellä on vähän samanlainen kuin Suomessa. Utahissa on kesällä lämpimämpää kuin Suomessa, mutta on siellä vuodenajat nähtävissä, Abbey toteaa.
Koripallon pelaamisen Elmeri Abbey aloitti neljävuotiaana HoNsU:ssa, jo sitä ennen hän oli mukana katsomassa isompien sisarustensa pelaamista.
– Elmeri kokeili pienenä myös jalkapalloa ja vähän voimistelua. Koripallo oli kuitenkin se, joka kiinnosti eniten. Ja se oli luonnollista, kun isommat sisaruksetkin pelasivat koripalloa, Elmerin isä Paul Abbey kertoo. Elmerin äiti Reena Laukkanen-Abbey toteaa, että koripallo on ollut koko perheen harrastus; kaikki lapset ovat pelanneet koripalloa ja Paul Abbey on valmentanut.
– Kyllä minä varmaan ajattelin heti, kun sain pallon käteen, että minusta tulee joskus koripalloammattilainen, Elmeri Abbey toteaa.
– Koripallo valikoitui lajiksi, kun siinä olin ehkä luontaisesti hyvä ja se sujui, joten sitä oli hauska jatkaa.
Viime kaudet Elmeri Abbey pelasi jyväskyläläisessä JBA:ssa, viime kaudella hänet valittiin Suomen ykkösdivisioona A:n parhaaksi pelaajaksi. Maajoukkueissa Elmeri Abbey on edustanut Suomea U15-tasolta lähtien.
– Miesten maajoukkueenkin kanssa olen käynyt kokeilemassa, Abbey kertoo.
Yhdysvalloissa Abbey odottaa saavansa vastaansa hieman fyysisempiä pelaajia kuin Suomessa.
– Yliopistosarjassa pelaajat ovat luultavasti pidempiä, voimakkaampia ja nopeampia, mutta eivät varmaan mitenkään fiksumpia kuin täällä. Uskon, että oma harjoitteluni hieman lisääntyy, vaikka on minulla täälläkin ollut harjoitukset kaksi kertaa joka arkipäivä ja pelit viikonloppuisin, Abbey sanoo.
– Minun pitäisi kehittää etenkin heittämistä ja kentällä johtamista.
Abbey pelaa Utahin yliopiston joukkueessa ainakin ensi kauden.
– Nykyään siellä on yliopistopuolellakin enemmän yhden vuoden juttujakin, lähtökohta on kuitenkin, että olisin Utahissa kaksi vuotta, Abbey sanoo.
– Tavoitteena minulla on jäädä pelaamaan Yhdysvaltoihin ja päästä joku päivä NBA:han. Jos se ei toteudu, sitten lähdetään tavoittelemaan haaveita jostain muualta, Abbey toteaa ja kertoo, että nykyään Euroopassakin on useampia hyviä koripalloliigoja, joissa voi pelata ammattilaisena.
Tiina Lamminaho
05.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Perjantaina ja lauantaina MM-rallin erikoiskokeilla ajetussa Vetomiesrallissa oli mukana kaksi Korpilahden Urheiluautoilijoita edustanutta kuskia, Vetomieskisa oli molemmille ensimmäinen.
– Onhan se ollut pitkäaikainen haave ja unelma päästä ajamaan tähän kisaan. Oli tämä hieno elämys, toteaa sijalle 11 kaksivetoisten Vetomiesten luokassa ajanut korpilahtelainen Antti Miinalainen. Kokonaiskisassa Miinalainen tuli kartturinsa Petäjäveden UA:n Marko Riihisen kanssa sijalle 15, autona kaksikolla oli BMW 325.
– Autossa ei ollut mitään vikaa koko aikana. Perjantaina meillä eivät toimineet kypäräpuhelimet parilla ekalla pätkällä, joten nuotteja ei kuullut. Toisella pätkällä edellä ajanut auto nilkutti hiljaa ja meidän edessämme oli kauhea pöly, eli sekin meni vähän huonommin, mutta sitten alkoi sujua, Miinalainen kertoi.
– Kiviä kiertelimme aika paljon, ja Leustun loppupää oli liejuinen ja liukas, mutta siitäkin päästiin läpi.
Miinalainen on ajanut pienempiä ralleja Keski-Suomessa ja osallistunut pari kertaa Tunturiralliin. Aikaisemmin hän on ajanut etupäässä kilpailuja, joita ei nuotiteta.
– Tämä oli minulle vasta kolmas nuotista ajettava ralli, eli sen puoleen oli vielä opettelua, Miinalainen sanoo ja toteaa, että Vetomiesralli ja Tunturiralli ovat molemmat legendaarisia kisoja ja kohokohtia omalla ralliuralla.
– Nyt seuraavaa rallia ei ole päätetty. Täytyy vähän aikaa hengitellä ja keräillä budjettia. Vetomiesralli vaati ison panostuksen. Tällaiselle amatöörille tuli aika lailla työtunteja ennen varsinaista koitosta niin kaluston kuin rahojen keräämisenkin parissa. Sain kyllä sponsoreitakin, iso kiitos kaikille tukijoille, Miinalainen sanoo.
Tommi Rimpeläinen kertoo haaveilleensa ”isojen poikien rallireitillä” ajamisesta pikkupojasta lähtien. Harjun lähdössä oli tunnelma korkealla.
Myös toinen Korpilahden UA:n edustaja, Tommi Rimpeläinen kertoi Vetomiesrallin olleen hänelle pitkäaikainen haave. Rimpeläinen ajoi nelivetoluokassa kartturinsa, myös KorUA:ta edustavan Juha Arposen kanssa sijalle neljä, kokonaiskilpailussa kaksikko oli seitsemäs Mitsubishi Lancer E9:llä.
– Tämä oli minulle vasta toinen AKK-ralli, moottoriurheilua olen kyllä harrastanut aiemminkin. Olen ajanut jokkista, rokkirallia ja rallicrossia, ralli on tullut mukaan vasta nyt myöhemmällä iällä, 53-vuotias Rimpeläinen kertoo.
– Olen asunut ikäni Jyväskylän seudulla ja pikkupojasta asti haaveena on ollut päästä ajamaan isojen poikien reitillä. Lapsiperhearjessa kilpa-autoiluun ei jäänyt rahaa, mutta nyt, kun lapset ovat jo kasvaneet, sain toteuttaa haaveeni.
Jyväskylän MM-rallin ja myös Vetomiesrallin järjestelyjä Rimpeläinen kehuu, samoin tunnelmaa.
– Olihan siellä aitojen takana väkeä ihan eri lailla kuin kyläralleissa. Meillä meni kisa ilman isompia murheita, perjantai-iltana teimme vähän jarruremonttia. Perjantaina kiertelimme kiviä ja ensisijainen tavoite oli päästä ajamaan koko kisa läpi. Lauantaina tunnelma vapautui ja lisäsimme vauhtia. Lauantaina oli mukava lasketella, tietkin olivat parempia, ainoastaan Leustussa puolitoista tuntia jatkunut sade oli pehmittänyt tien. Mutta hieno pikis sekin oli, Rimpeläinen kertoi.
– Hyvä maku kisasta jäi, ei tiedä, vaikka joskus ajaisin uudestaankin Vetomiehissä. Seuraavana ajan muutaman viikon päästä harrasterallissa Joutsassa.
Tiina Lamminaho
04.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Viljasjärven talossa elettiin jännittäviä hetkiä aina kesäkuusta lähtien, kun viranomaiset valmistelivat Suomen ja Paraguayn presidenttien vierailua Suomen MM-rallin Parkkolan erikoiskokeelle. Rallin MM-sarjan seuraava osakilpailu järjestetään Paraguayssa elokuun loppupuolella.
-Täällä vieraili turvallisuusväkeä ja yhteyttä on pidetty. Suunnitelmat olivat suuriakin, kun presidenttien seurueelle suunniteltiin jopa omaa vip-aluetta. Viimeisin yhteydenotto tuli lauantaiaamuna, kun meille kerrottiin, että presidenttien vierailu ehkä toteutuu sääolosuhteista riippuen, Valto Viljasjärvi kertoo.
Presidenttejä ei kuitenkaan maan kamaralla Viljasjärvellä näkynyt. Valto Viljasjärvi kuitenkin epäilee, että lähellä he kävivät.
-Tuohon ilmaantui erikoisen hieno helikopteri alueen yläpuolelle. Siinä vaiheessa helikopterien parkissa oli kuitenkin jo 18 helikopteria, eikä tämä sitten laskeutunut alueelle. Epäilen vahvasti, että presidentit olivat siinä kyydissä ralleja seuraamassa.
Viljasjärveltä tiedusteltiin etukäteen myös sitä, passaako presidenttien tulla talonväkeä tervehtimään, mikäli nämä olisivat paikalle saapuneet.
-Tietysti olisimme ottaneet heidät mieluusti vastaan.
Viljasjärven pelloilla ja pihapiirissä kävi viikonloppuna melkoinen kuhina ilman presidenttitason vieraitakin.
-Teiskosen vipissä oli maiden ministereitä ja esimerkiksi sille alueelle oli myyty liki 1400 lippua.
Maanantaiaamuna rauha on jälleen laskeutunut maaseutumaisemaan, mitä nyt vip-alueiden jälkiä vielä korjaillaan. John Deerin vip-alueelta siirrettiin pois muun muassa tuliterää motoa.
Maarit Nurminen
26.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Höyry-gallerian heinäkuun näyttely on taidegraafikko Anne Mäkelän ”Siihen liittyy vesi”. Nimensä mukaisesti näyttely keskittyy veteen, sen eri olomuotoihin ja merkitykseen kulttuurissamme. Vesi näkyy näyttelyssä myös teosten nimissä, seinillä on muun muassa ”Valjastettu vesi”, ”Kannettu vesi” ja ”Kaivolla”, myös keskelle näyttelytilaa asetellut grafiikkatalot ovat vesiaiheisia.
– Meneillään on 30-vuotistaiteilijajuhlavuoteni. Ensimmäiset maalaukseni olivat Kallaveden ja Pohjois-Karjalan pulleita saaria. Vesi on ollut mukana koko taiteilijaurani ajan, vuonna 2006 aloitin laajan Itämeren suojeluun liittyvän sarjan, ja se jatkuu edelleen tässäkin näyttelyssä, Anne Mäkelä kertoo.
– Myös pulleat saaret ja hieman naivistiset muodot ovat edelleen mukana. En halua kilpailla kameran kanssa vaan muunnan muodot simppeleiksi.
Mäkelä sanoo olleensa lapsuutensa ja nuoruutensa laiturinnokassa, marja- ja sienimetsässä.
– Luonto on iso osa minua. Muutimme seitsemän vuotta sitten ihan maalle, järven rannalle metsän keskelle. Nyt minulla yhdistyy työ, asuminen ja mökkeily samassa osoitteessa, Mäkelä kertoo.
– Eläimiä en kuvaa kovin paljoa, mutta nyt töihini on ilmestynyt koskikara, sellainen asustaa talomme lähistöllä. Olen yrittänyt opetella tunnistamaan lintujen ääniä entistä enemmän, kun luonto on koko ajan läsnä. Järvikin on joka päivä erilainen; aloitan päiväni katselemalla järvelle ja kesäiltaisin istumme laiturilla ja seuraamme vesilintuja, kaloja ja vesikirppuja.
Mäkelä käyttää teoksissaan sekä öljyvärejä että grafiikkaa, suuri osa grafiikastakin on uniikkeja vedoksia kankaalle. Kolmiulotteiset talot ovat grafiikkavedoksia puulle.
– Kaikki työskentelyvaiheeni, vedostaminen, sommittelu, paperin leikkaaminen ja liimaaminen kollaaseiksi, ovat käsityötä. Yhdessä kollaasissa voi olla jopa yli 50 palasta, kokoan kollaaseja kuin palapelejä, Anne Mäkelä kertoo.
– Työskentelytapa on hyvin aikaa vievää, samoin tapani tehdä öljyväreillä. Öljyväritöissäni on todella monta kerrosta, työtunteja ei kannata laskea.
Grafiikkataloja Anne Mäkelä alkoi tehdä sairaslomallaan, satutettuaan kätensä.
– En voinut tehdä käteni takia mitään raskasta. Talot ovat saaneet hyvän vastaanoton ja olen itsekin tykästynyt niihin, joten niitä on nyt syntynyt sairaslomani jälkeenkin, Mäkelä kertoo.
– Suurin osa taloistakin liittyy veteen, esimerkiksi kaivoon tai kaivon paikkaan. Aikoinaan vesipiste, lähde tai vastaava, oli elinehto ja edellytys talonpaikalle. Olen usein miettinyt, miten onnekkaita me suomalaiset olemme, kun meillä on järviä ja täällä riittää vettä, suuressa osassa maailmaa kärsitään vesipulasta ja vettä säännöstellään.
Näyttelyn teokset ovat kaikki uusia, suurin osa tältä vuodelta. Höyry-galleriassa ne ovat esillä 20. heinäkuuta asti.
Höyry-galleria Anne Mäkelä: Siihen liittyy vesi
28.6. – 20.7.
Tiina Lamminaho
