17.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Lautamiehenä ollessa kyllä on tullut nähtyä yhteiskunnan nurja puoli ja se, miten kaikki voi mennä pieleen silloin, kun asiat alkavat mennä pieleen. Monta kertaa olen ajatellut, että asiasta olisi selvitty, kun tekijä olisi miettinyt ensin kaksi kertaa ja kunnioittanut toista osapuolta. Monesti jutuissa on myös alkoholi tai huumeet mukana, Juha Kortemäki sanoo.
Kortemäellä on kahdentoista vuoden kokemus käräjien istumisesta, hän sai juuri herastuomarin arvonimen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta lautamiehen urastaan. Lautamiehet ovat maallikkoedustajia käräjäoikeuksissa ja maaoikeuksissa.
– Käräjäoikeuden istuntoja on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa, maaoikeuden istuntoja harvemmin. Välillä käräjäoikeudesta on soitettu hyvinkin lyhyellä varotusajalla, kun on tullut peruutuksia, Kortemäki kertoo.
– Istunnossa on yleensä kaksi lautamiestä ja ammattituomari, äänestystilanteessa kaikki ovat samanarvoisia. Jossain ammattituomarit ovat kritisoineet, että lautamiehillä on liikaakin valtaa, mutta Jyväskylässä olemme kyllä olleet yleensä samoilla linjoilla ammattituomarin kanssa. Lakiinhan tämä toiminta perustuu; syyttäjä nostaa syytteen ja lain mukaan tuomitaan. Yleensä laissa on annettu jokin väli, johon tuomion pituus asettuu. Siinä vaiheessa kysytään meidän maallikkojäsenten näkemystämme, kun arvioidaan tuomion pituutta.
– Kahden kerroksen väkeä Keski-Suomen käräjäoikeudessa ei ole. En ole koskaan tuntenut, että meitä maallikkojäseniä pidettäisi jotenkin alempiarvoisina kuin ammattituomareita, Kortemäki toteaa.
Hiljaista puurtamista
Kunnanvaltuustot valitsevat lautamiehet vaalikaudeksi kerrallaan. Jokaisesta kunnasta on vähintään yksi lautamies, isommista kunnista useampia. Maallikkojäsenet ovat nimenomaan maallikkojäseniä, heillä ei ole mitään oikeustieteellistä koulutusta.
– Silloin, kun minä aloitin, Petäjävedeltä oli kaksi lautamiestä, mutta kaksi edellistä vaalikautta on ollut vain yksi, Kortemäki kertoo ja toteaa, että vaikka kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet, lautamiehinä he eivät edusta poliittisia puolueita.
– Suomessa oikeuslaitos on riippumaton. Istuntoihin lautamiehet arvotaan. Silloin pitäisi jäävätä itsensä, jos syytettynä olisi sukulainen, mutta sellaista ei ole tullut vastaan, sukulaiset ovat olleet kunnolla, Kortemäki naurahtaa.
– Tämä on sellaista hiljaista puurtamista, ja hyvin luottamuksellista. Osa asioista käsitellään suljettujen ovien takana ja niissä voi olla jopa 50 vuoden salassapitovelvollisuus. En minä ole sitä mitenkään mainostanut, että olen ollut lautamiehenä. Siviilissä minulle ei ole tultu sanomaan mitään, vaikka joskus olen nähnytkin joitakin, jotka ovat olleet käräjäoikeudessa pöydän toisella puolella. Suomen oikeuslaitosta arvostetaan ja kunnioitetaan, ja monesti tuomitut ovat poistuneet oikeussalista jopa tyytyväisellä mielellä, kun ovatkin saaneet lyhyemmän tuomion, mitä syyttäjä on vaatinut.
Seksuaalirikoksia entistä enemmän
Lautamiehiä käytetään käräjäoikeudessa nykyään silloin, kun tuomiona voi olla vapausrangaistus.
– Eli yleensä silloin mukana on ollut väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista, Kortemäki toteaa.
– Joskus jutut jäävät pyörimään mieleen, mutta yritän prosessoida ne kotimatkalla. Välillä istunnot kestävät kaksi päivää, ja silloin joskus siinä välissä olevana yönä asiat tulevat mieleen, mutta en minä pitempään yöuniani ole käräjäasioiden takia menettänyt.
Kortemäen mukaan etenkin seksuaalirikoksia käsitellään nykyään käräjäoikeudessa enemmän kuin vielä kaksitoista vuotta sitten.
– On niitä ollut aina, mutta nyt kynnys tuoda seksuaalirikoksia oikeuteen on madaltunut. Ihmiset uskaltavat puhua niistä ja ymmärretään, että ihmisten seksuaalista koskemattomuutta ei saa loukata, Kortemäki sanoo.
– Myös huumausainerikokset ovat lisääntyneet, ja monesti niihin liittyy ryöstöjä tai pahoinpitelyitä. Uutta on myös se, että nykyään käräjäoikeuden istunnoissa käytetään etäyhteyttä, asianomistaja tai vastaaja voi olla jossain muussa kaupungissa oikeustalolla. Myös tulkkien määrä on lisääntynyt, samassa istunnossa saatetaan puhua kolmea tai neljää kieltä, Kortemäki kertoo.
Juha Kortemäki ei enää jatka uraansa lautamiehenä. Tälle vaalikaudelle Petäjävedeltä valittiin lautamieheksi Simo Sarava.
Tiina Lamminaho
13.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kaisa Kiiski asuu 1800-luvun puolella rakennetussa punaisessa, lautaverhoillussa hirsitalossa lähellä Petäjäveden keskustaa. Talo tunnetaan myös Merran kauppana, viralliselta nimeltään talossa ollut kauppaliike oli Ravinto Oy.
– Tarkkaa tietoa minulla ei ole talon rakentamisvuodesta, mutta kun teimme remonttia, seinien välistä löytyi sanomalehtiä 1800-luvun puolelta, Kaisa Kiiski kertoo.
1940-luvun loppupuolella talon ostivat Kaisa Kiisken miehen Lauri Kiisken mummo ja pappa eli Hilma ja Juho Merta.
– Pappaa sanottiin Ukoksi. He tulivat Karjalasta Kurkijoelta, ja minun tietojeni mukaan Merran pappa eli Juho Merta oli ollut Elisenvaaran osuuskaupassa töissä. Täällä hän rupesi teurastamaan eläimiä, pihaan tehtiin uusi ulkorakennus ja siihen teurastamo. Karjakunta oli mukana teurastamon rakentamisessa, Kaisa Kiiski kertoo.
– Siihen aikaan ei ollut samanlaisia hygieniamääräyksiä kuin nykyään. Teurastamon vieressä oli navetassa kaksi lehmää ja hevonen ja sinne kuljettiin samasta ovesta kuin teurastamoon. Teurastamossa lihat pakattiin laatikkoon ja kärrättiin linja-autolle. Linja-autossa lihalaatikot pakattiin tavaratilaan, mitään kylmäkuljetuksia ei ollut.
Kaupanpidon talossa aloitti Kaisan Kiisken tietojen mukaan Juho ja Hilma Merran poika Toivo Merta.
– Ihan varma en ole siitä, pitivätkö Juho ja Hilma tässä kauppaa, mutta sellainen mielikuva minulla on, että kaupanpidon olisi aloittanut Toivo. Hän sitten muutti muualle kaupanpitoon ja tähän jäi Juhon ja Hilman nuorin tytär Lyyli Merta pitämään kauppaa, Kaisa Kiiski kertoo ja toteaa, että Lyyli Merralla ei ollut puolisoa eikä lapsia.
– Yksi Juhon ja Hilman kolmesta tyttärestä, Elsa, oli minun mieheni äiti. Käsittääkseni minun mieheni ja hänen siskonsa olivat lapsena paljon täällä mummolassa.
Merran kauppa oli Kaisa Kiisken mukaan todella pieni.
– Kauppana palveli yksi huone, eikä se ollut iso, jauhohinkalot juuri mahtuivat. Kaupassa myytiin jauhoja, sokeria, kahvia, mausteita ja sen sellaista, mitä nyt siihen aikaan kaupoissa myytiin. Jauhot ainakin myytiin irtotavarana, ulkorakennuksessa oli jauhovarasto. Siihen aikaan jauhoja meni paljon, kun leivottiin kotona ja syötiin paljon puuroja ja vellejä, Kaisa Kiiski toteaa.
– Varmaan kaupassa myytiin myös maitoa, voita ja makkaraakin. Siitä minulla ei ole tietoa, miten tavarat kauppaan tulivat. Sen jälkeen, kun pappa kuoli vuonna 1958, tässä ei enää teurastettu.
Lyyli Merta lopetti kaupanpidon Kaisa Kiisken muistojen mukaan joskus 1960-1970 -lukujen vaihteessa.
– Ainakin vielä 1960-luvulla kauppa oli tässä. Moni petäjävetinen muistaa vielä, kuinka kävi lapsena ostamassa tikkarin Merran kaupasta, Kaisa Kiiski toteaa.
Lopetettuaan kaupanpidon Lyyli Merta asui talossa edelleen. Hänen jälkeensä talo siirtyi Kaisa Kiisken miehen äidille.
– Silloin tässä ei asuttu vakituisesti, tämä oli lähinnä kesäpaikkana. Me ostimme tämän 1980-luvun lopussa. Silloin olimme vielä Jyväskylässä töissä ja asuimme Keltinmäessä, tähän muutimme vakituisesti, kun jäimme eläkkeelle, Kaisa Kiiski kertoo.
Ostettuaan talon Kaisa ja Lauri Kiiski tekivät siinä ison remontin, joka valmistui vuonna 1993.
– Tässä ei varmaan ollut tehty mitään isompaa remonttia aikaisemmin. Seinissä oli pinkopahvit ja välissä vanhoja sanomalehtiä. Tässä ei myöskään ollut vesijohtoa eikä viemäriä, Kaisa Kiiski kertoo.
– Me purimme sisäseiniä pois ja teimme vesijohdon ja viemärin. Tässä on pihassa kaivo, mutta siinä on niin ruosteista vettä, ettei sitä voi juoda. Tien toisella puolella oli lähde, josta tänne haettiin juomavettä ennen vesijohdon laittamista. Minä olen nyt käyttänyt kaivovettä kasvien kasteluun, Kaisa Kiiski sanoo ja kertoo, että remontissa tehtiin myös uusi leivinuuni ja puuhella.
– Ulkorakennuksessakin tehtiin remonttia. Minulla on nyt siellä yhdessä huoneessa kangaspuut ja ulkosaunasta tuli kanala, Kaisa Kiiski kertoo.
Tiina Lamminaho
12.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden kunnan tekninen päällikkö Reija Laamanen kertoo, että Petäjäveden kunnan metsäkiinteistöllä Kettulanvuoressa sijainnut laavu ja sen takana ollut puuvarasto on palanut viime yön aikana. Kyseessä ei ole Kettulanvuoren ulkoilualueen ja ulkokuntosalin vieressä sijaitseva uudempi kota, vaan kauempana rinteen päällä sijainnut vanhempi laavu.
Laamasen mukaan seitsemän jälkeen aamulla paikalle sattunut koiranulkoiluttaja on ilmoittanut palosta hätäkeskukseen ja palokunta on käynyt paikalla varmistamassa, että palo ei pääse leviämään. Palo kytee vielä jonkin verran ja tilannetta seurataan kunnan toimesta.
Laamanen lisää, että palon epäillään syttyneen tahallisesti ja asiasta tullaan tekemään kunnan puolesta rikosilmoitus. Poliisia on jo tiedotettu asiasta. Laamanen myös toteaa, ettei palo onneksi päässyt leviämään laajemmaksi maastopaloksi, vaan laavun ja liiterin lisäksi ympäristöstä paloi hieman puita ja vähän maastoa.
Sekä Reija Laamanen että Petäjäveden kunnanjohtaja Arto Kummala pitävät tapahtunutta erittäin valitettavana ja toivovat, että mahdolliset tiedot palosta tai paloon liittyvät havainnot Kettulanvuoren alueelta ilmoitetaan suoraan poliisille tai kunnan tekniseen toimeen.
Niina Kelloniemi
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kettulanvuoren luontopolut Petäjävedellä on saatu valmiiksi ja opastetaulut ovat paikoillaan, avajaisia vietetään maanantaina 16. kesäkuuta. Kettulanvuoren ulkokuntosalin vierestä lähtee kaksi kesäreittiä; 1,1 kilometrin mittainen Ketun kilsa ja 4,6 kilometrin mittainen Revon reitti. Molempien reittien varressa on opastetauluja, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja kasveista. Tauluissa esitellään muuttolintuja, paikkalintuja, nisäkkäitä, pikkunisäkkäitä, hyönteisiä, matelijoita ja sammakkoeläimiä sekä sieniä. Ihakkisuon kohdalla esitellään Ihakkisuon kasveja, toinen kasvitaulu on Hupelinmäellä.
– Opintoihini kuului projekti, ja sain yhdistettyä sen tähän hankkeeseen, jossa parannettiin reitistöjä. Luontopolkua oli kaavailtu jo aiemminkin, opastetauluhanketta vetänyt, ympäristökasvattajaksi opiskellut Pia Jussila kertoo.
– Teimme opastetauluja Lauri Ijäksen ja Leena Lahden kanssa, Tapani Nislin oli meidän kanssamme katsomassa, mihin opastetauluja kannattaa laittaa ja Pekka Kotamäen kanssa teimme tosi ison työn kuvien ja tekstien asettelussa.
Tauluissa on yhteensä kymmeniä kuvia.
– Ostimme kuvat kahdelta taiteilijalta, jotka ovat tehneet kuvia Suomen ympäristöopisto SYKLIn käyttöön, osa kuvista oli valmiina, mutta tilasimme myös joitakin uusia, kun halusimme tiettyjä lajeja, Pia Jussila kertoo.
– Karsintaa piti tehdä paljon, koska kaikkea ei saa opastetauluihin mahtumaan. Tauluissa on myös nettiosoitteita, joista löytyy lisää tietoa, Pia Jussila sanoo ja kertoo, että hanke kesti kaksi vuotta.
– Syksyllä olisi tarkoitus mennä koululaisten kanssa tutustumaan luontopolkuihin ja käyttää opastetaulujakin opetuksessa. Tosi hyvä, että valittavana on myös lyhyt reitti, luontopolulle pääsee pienempienkin lasten kanssa.
Polun varrella linnunpönttöjäkin
Tauluihin on valittu nimenomaan sellaisia lajeja, joita Kettulanvuoren luontopoluilla voi nähdä ja kuulla.
– Talvellahan reiteillä pääsee hiihtämään, joten tauluissa on myös lajeja, joita näkee talvellakin, kuten paikkalintuja ja nisäkkäitä. Talvella voi nähdä myös nisäkkäiden jälkiä, Petäjäveden Luonto ry:n puheenjohtaja Lauri Ijäs toteaa.
– Molempien reittien varrella on samat taulut, joten myös lyhyemmän reitin kiertämällä saa tietoa. Eläin- ja kasvitaulujen lisäksi polun varrella on tietoa alueen luonnon historiasta ja karttoja Itämeren rantaviivasta eri aikakausina. Välillä polku kulkee entistä Itämeren rantaa, välillä entistä merenpohjaa, Ijäs kertoo.
Opastetaulujen lisäksi polkujen varsille on asetettu linnunpönttöjä.
– Monissa pöntöissä onkin jo asukkaita, etenkin tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitetuissa pöntöissä, Lauri Ijäs kertoo.
– Linnunpönttöjä vietiin reittien varrelle viime syksynä yhteensä 35. Ne ovat eri kokoisia ja eri linnuille tarkoitettuja. Siellä on muun muassa tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitettuja pönttöjä, leppälinnuille, käenpiioille ja kottaraisille sopivia pönttöjä, puukiipijän pönttöjä ja pari helmipöllön sekä pari varpuspöllön pönttöä. Kaikki eivät näy polulle, mutta monet näkyvätkin. Poluilla kulkiessa voi kuunnella linnunlaulua ja kesällä nähdäkin, kun emot ruokkivat poikasiaan, Ijäs sanoo ja kertoo, että linnunpönttöjä on molempien reittien varrella.
Linnunpöntöt ovat Petäjäveden Luonto ry:n jäsenen Aake Ojalan tekemiä, pönttöjen ripustustalkoissa Luonto ry:n jäseniä oli enemmänkin.
Ison hankkeen viimeinen
Reitit on merkitty erivärisillä puukepeillä; Revon reitti violeteilla ja Ketun kilsa keltaisilla.
– Kettulanvuoren luontopolut ovat osa samaa leader-rahoitteista hanketta, jossa tehtiin Kettulanvuoren ulkokuntosali, Halkokankaan perhepuisto ja Litman esteetön luontopolku sekä kunnostettiin reittejä maastopyöräilyyn soveltuvaksi. Kaksivuotinen hanke päättyi viime vuoden loppuun. Lähes kaikki saatiinkin tehtyä vuoden vaihteeseen mennessä, iso opastetaulu hiihtoreittiopasteen viereen laitettiin tämän vuoden puolella, samoin reittimerkit, kunnan tekninen päällikkö Reija Laamanen kertoo.
– Kettulanvuoren luontopolut kulkevat latupohjalla. Reittiä on parannettu niin, että sitä pääsee kulkemaan maastopyörällä, myös Ihakkisuon kohdalla. Revon reitiltä menee nyt myös sorastettu polku Ihakkisuon yli Halkokankaalle. Litman esteetön luontopolku yhtyy Revon reitille, Litman esteettömän luontopolun nuotiopaikka on myös Revon reitin varrella, Laamanen sanoo.
Kettulanvuoren luontopolun avajaiset pidetään maanantai-iltana 16. kesäkuuta kello 18 alkaen.
– Ensin on lyhyitä puheita ja ulkokuntosalin käytön esittelyä, sitten pääsee kiertämään reiteille ja vastaamaan Lauri Ijäksen tekemiin kysymyksiin, joihin vastaukset löytyvät opastetauluista, Pia Jussila kertoo.
Tiina Lamminaho
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Taipaleen tilan navetassa asustaa reilut kolmekymmentä emolehmää. Kesällä vasikat laiduntavat tilalla emojensa kanssa.
– Vasikat ovat meillä puolisen vuotta, sitten suurin osa niistä lähtee eteenpäin jatkokasvatukseen. Osa hiehoista jää meille, Minna ja Hannu Taipale kertovat.
Naudanlihaa tilalta myydään suoraan asiakkaille.
– Lihan suoramyynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Myymme naudan pihvejä, paistilihaa ja jauhelihaa, Ida Taipale kertoo ja Minna Taipale kiittelee petäjävetisiä asiakkaita.
– Tosi kiva, että meidät on löydetty. Ihmiset tykkäävät, kun he saavat lihaa läheltä ja niin, että he tietävät, mistä liha tulee. Olemme löytäneet Saarijärveltä hyvän jatkokäsittelijän, joka leikkaa lihat ja pakkaa ne. Ketju toimii hyvin asiakkaille asti, Minna Taipale sanoo.
– Onneksi Jyväskylässä on vielä teurastamo, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas; pitkistä matkoista ne saisivat stressiä. Eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia niiden syntymästä kuolemaan asti. Niiden on saatava hyvää rehua ja hyvää hoitoa, ei riitä, että navetassa käydään kerran päivässä pikaisesti. Hyvään hoitoon kuuluu myös se, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas.
Investointeja odottamassa
Taipaleen tila on nyt kokonaan Hannu Taipaleen omistuksessa, Hannu ja Minna Taipaleen kanssa tilaa hoitaa heidän tyttärensä Ida Taipale. Hänen on myös tarkoitus jatkaa tilan pitoa.
– Kävin maatalousoppilaitoksen Saarijärvellä. Edelleen yritän opetella kaikkea, Ida Taipale sanoo. Tällä hetkellä hän on parturi-kampaajayrittäjänä R-salongissa Petäjävedellä, ja aikoo sitä työtä myös jatkaa.
– Tila vaatii paljon investointeja, ensimmäisenä pitää tehdä lantala, korjata navettaa ja uudistaa peltoja, Ida Taipale kertoo.
Tilan pellot ovat luomuviljelyssä, myös myytävä liha on luomua.
– Lantala täältä puuttuu ja se on säädösten mukaan oltava, joten se on tehtävä ensin. Siihen on jo piirustukset olemassa. Myös navetta vaatii remonttia, sille ei ole tehty vuosikausiin mitään. Pellot pitää saada luomuviljelykiertoon, osa onkin jo kunnossa, osa kasvaa vielä voikukkaa, Minna Taipale kertoo.
– Viime kesänä oli oikein ilo katsella peltoa, jossa kasvoi rehukauraa ja hernettä. Ne muodostavat yhdessä kauniin kasvuston ja herne parantaa maaperän kasvukuntoa. Maanparannuskasvit ovat luomuviljelyssä todella tärkeitä.
Majoituksesta lisätuloa
Emolehmät ja lihanmyynti ovat nyt Taipaleen tilan pääelinkeinot, lisätuloja saadaan majoitus- ja vuokraustoiminnasta.
– Meillä on aitoissa reilut kymmenen nukkumapaikkaa, lomamökkiin mahtuu kuusi henkeä. Päärakennuksen tiloja vuokraamme erilaisiin tilaisuuksiin, täällä voi pitää esimerkiksi kokouksia, juhlia tai tapahtumia, Minna Taipale kertoo.
– Ateriapalvelua meillä ei ole, mutta aamupalan teko onnistuu tarvittaessa. Juhliin voimme hommata tänne pitopalveluyrittäjän, tai asiakkaat voivat halutessaan itse hommata pitopalvelun tai tuoda tarjottavat tänne. Teemme tiiviisti yhteistyötä Hanna Hautamäen kanssa, Hanna on ohjannut meille asiakkaita ja me ohjaamme Hannalle asiakkaita.
Vuokrattavana on myös rantasauna, jonka kanssa käyttöönsä saa grillikatoksen. Saunamaakuntaviikon lauantaina eli 14. kesäkuuta sauna lämpiää kello 15 alkaen.
– Olemme tehneet yhteistyötä Visit Keski-Suomen kanssa, tämä saunamaakuntaviikon tapahtumakin on sieltä lähtöisin, Minna Taipale kertoo.
– Lisäelinkeinot ovat tärkeitä, jos meinaa kohtuudella pärjätä. Pitäisi olla tosi iso tila, että pärjäisi ilman lisäelinkeinoja.
– Tämä on 400 vuotta vanha tila. Halusimme, että tämä säilyy edelleen elinkelpoisena maatilana, Hannu Taipale toteaa.
Tiina Lamminaho
23.05.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Pengerjoen valuma-alueselvitys on käynnistetty, valmista pitäisi olla marraskuun loppuun mennessä. Tarkoituksena on löytää kohteet, joihin saataisiin tehtyä kustannustehokkaasti toimenpiteitä, jotta veden laatu vesistössä paranisi.
Vesistöä kuormittavat sekä turvetuotantoalueet, että metsätalouden hajakuormitus. Turvetuotantoa Pengerjoen valuma-alueella on sekä Multian että Petäjäveden puolella, Petäjävedellä ovat vielä toiminnassa Kurkisuon ja Palosuon turvetuotantoalueet, Hyttisuolla turpeen otto on lopetettu reilut kymmenen vuotta sitten.
– Turvetuotantoalueilta tuleva kuormitus on pistemäistä, mutta metsätalouden hajakuormitusta tulee koko alueelta. Pengerjoen valuma-alue on soista maastoa ja se on raskaasti ojitettua. Alueella on paikkoja, joissa ojituksesta huolimatta metsä ei kasva kunnolla, ja juuri ne kohdat ovat sellaisia, joille olisi mahdollista tehdä toimenpiteitä kustannustehokkaasti, ympäristösihteeri Niina Koivula kertoo.
Meneillään olevassa selvityksessä on tarkoitus etsiä sellaiset paikat, joissa metsä kasvaa kituliaasti ojituksesta huolimatta, eli jotka eivät ole tuottavaa metsätalousmaata. Niitä voitaisiin ennallistaa joko tukkimalla kaivettuja ojia tai tekemällä kosteikoita.
– Ojien tukkiminen on helpoin ja kustannustehokkain tapa, se vaatii vain pientä konetyötä. Kosteikkojen tekeminen vaatii enemmän suunnittelua ja enemmän rahaa, Koivula toteaa.
– Jatkohanketta ajatellen etsimme nyt paljon tällaisia alueita, jotka eivät ole hyötykäytössä metsätaloudessa. Niillä tehtävillä toimenpiteillä saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä kustannustehokkaasti. Turvetuotantoalueet ovat pistemäisiä, joten uskon, että jatkohanke keskittyy enemmän metsämaille, mutta tarkempia vastauksia jatkohanketta varten saamme nyt tehtävässä selvityksessä.
Myös kosket tarkasteluun
Pengerjokea on aikoinaan käytetty puiden uittoon, joten joen kiviset kosket on raivattu. Virtakutuisten kalojen, kuten taimenen, tai harjuksen, palauttaminen tai niiden määrän kasvattaminen vaatisi veden laadun parantamisen lisäksi fyysistä vesistökunnostusta.
– Selvityksessä tarkastellaan myös koskia, mukana on kolmisen kohdetta Pengerjoen alueella. Varsinaisia koskienkunnostussuunnitelmia ei nyt kuitenkaan tehdä. Voi olla, että vesi on sen verran hapanta, etteivät kalat viihtyisi, vaikka koskiin saataisiin rakennettua hyvät alustat, Niina Koivula toteaa.
Valuma-alueselvityksen tekijäksi on valikoitunut kilpailutuksen perusteella Sweco Finland Oy.
– Alue on laaja, selvitys tehdään pääosin paikkatietoanalytiikan ja mallinnuksen avulla. Pengerjoen koskipaikkojen kartoitukseen liittyy myös maastokartoitusta, samassa yhteydessä käydään mahdollisesti jossain valuma-alueen kohteessakin, joka on noussut esiin. Lisäksi käytetään hyväksi olemassa olevaa tietoa, esimerkiksi veden laadun seurantaraportteja. Ja toki myös syksyllä pidettävässä yleisötilaisuudessa esiin tulevia asioita hyödynnetään lopullisessa suunnitelmassa, vesiluontotiimin tiimipäällikkö Janne Tolonen Sweco Oy:ltä kertoo.
– Tässä vaiheessahan ollaan tekemässä yleissuunnitelmaa, millekään kohteelle ei tehdä vielä tarkkoja toimenpidesuunnitelmia. Tässä vaiheessa osoitetaan alueet, joilla toimenpiteitä voisi tehdä, toimenpiteiden tekiminenhän sitten vaatii aina maanomistajien luvan, Tolonen sanoo.
Yleisötilaisuus loppusyksystä
Pengerjoen valuma-alue sijoittuu Petäjäveden ja Multian sekä pieneltä osalta myös Uuraisten, Keuruun ja Jyväskylän alueille. Pinta-alaltaan alue on noin 410 neliökilometriä. Pengerjoki laskee Jämsänveteen, tärkeimmät Pengerjoen sivujoet ovat Kulhajoki, Ohrajoki sekä Merovenjoki. Valuma-alueen suurimmat järvet ovat Kolu-Meronen, Naula-Meronen, Ala-Meronen, Kaijanjärvi, Sakarinjärvi, Haarajärvi sekä Lauttajärvi.
Pengerjoen ekologinen tila on tällä hetkellä tyydyttävä. Selvityshankkeen valmistuttua haetaan rahoitusta uuteen hankkeeseen, jossa toteutetaan suunniteltuja toimenpiteitä.
– Tavoitteena on tietenkin saada vesistön ekologinen tila paremmaksi. Jotta se onnistuisi, pitäisi pieniä toimenpiteitä tehdä isolla alueella, ja mukana on monta muuttujaa. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä on kuitenkin pitkäaikaisempia vaikutuksia kuin esimerkiksi Jämsänvedessä tehdyillä niitoilla, Niina Koivula toteaa.
Selvityshanketta esitellään yleisölle loka-marraskuussa. Hanke on Petäjäveden ja Multian kuntien vetämä, yhteistyökumppanina on Keski-Suomen Vesi ja Ympäristö ry. Rahoitusta hanke on saanut EU:lta, oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta.
Tiina Lamminaho
