10.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Kuka on Toivakan kansainvälisin asukas? Kuka tahansa toivakkalainen voi tämän haastaa mutta minä sanon, että se on Ahvo Taipale. Nykyisin Yhdysvaltain Minnesotassa asuva entinen yrittäjä ja hiihtovalmentaja, jota Minnesotan viimeaikaiset levottomuudet eivät ole häirinneet.
– Herään 5.30 ja lähden hiihtolenkille kello 7. Hiihdän 1,5 tuntia kerrallaan. Olen täysipäiväinen eläkeläinen nykyisin, Taipale vastaa PaikallisUutisten uteluihin puhelimitse.
Toivakassa syntynyt ja nuoruutensa siellä viettänyt Taipale loi pitkän ja menestyksekkään uran yrittäjänä Yhdysvaltain Minnesotassa. Hiljattain Finn-Sisu-nimisen urheiluvälinekaupan (perustettiin 1978) myynyt Taipale keskittyi yrittäjänä erityisesti kilpasuksiin mutta laajensi toiminnan myöhemmin myös tavan kansalaisten murtsikkasuksiin.
Hiihtomaailmassa Taipale tunnetaan ennen kaikkea USA:n kaikkien aikojen maastohiihtäjän, olympiavoittajan ja kaksinkertaisen maailmanmestarin Jessica Digginsin nuoruusaikojen valmentajana. Viimeksi kaksikko tapasi Rukan maailmancupin yhteydessä
– Jessie hyppäsi kaulaan ja vaihdettiin kuulumisia. Ystävyys on säilynyt läheisenä, Taipale, (helmikuun lopussa 80 vuotta), kertoo.
Noin 50 vuotta sitten Minnesotan St. Pauliin asettunut Taipale toimi talvisessa, Suomen olosuhteita muistuttavassa osavaltiossa (kunnon pakkaset ja lunta) hiihtovalmentajana ja lajikoulujen pyörittäjänä.
– Diggins oli kuin moni muukin nuori hiihtäjä. Nopea ja henkisesti vahva mutta kestävyys puuttui. Oppikouluikäisenä hän oli ikäistensä parhaita, toi aina viestin avausosuuden ykkösenä vaihtoon. Ensin tulee vauhti ja ketteryys, myöhemmin kestävyys, Taipale sanoo.
Yhdysvaltoihin Taipaleen vei suomalainen byrokratia.
– Suomessa minulla ei ollut muuta päättötodistusta kuin rippikoulusta. Kun olin aktiivinen 4H-harrastaja, helsinkiläinen tarkastaja tarjosi minulle mahdollisuutta hakea Yhdysvaltoihin vaihtoon Minnesotan yliopiston maatalouskouluun. Olin silloin Toivakan kyläkerhon johtaja ja tehnyt ilmeisen vaikutuksen tarkkailijaan. Suomesta ei töitä löytynyt, joten lähdin Yhdysvaltoihin.
Toivakassa kasvanut maatilan poika kävi USA:ssa 4H-toiminnan merkeissä 1960-luvulla ja asettui maahan pysyvästi 1970-luvulla.
– Olin Suomen 4H-edustaja USA:ssa 1967 puoli vuotta (South Dakotassa ja Arkansasissa). Sitten 1971 palasin Minnesotan yliopistoon, minkä jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa, joka hoiti minulle oleskeluluvan.
– Suomessa se pohja kuitenkin luotiin. Kun asui ja eli maatilalla, tehtiin lapsena maatilan töitä. Luotiin lantaa ja tehtiin heinää. Köyhyys ja ahkeruus olivat keskeisiä elämää määrittäneitä asioita, Saarisen rannalla Jankolan tilalla kasvanut, kuusilapsisen perheen jäsen Ahvo Taipale kertoo.
– Kouluun hiihdettiin ja väliajalla kisattiin. Kirkon ja hautausmaan vieressä oli sellainen 15 minuutin kisalatu. Mutta tuli sitä harrastettua muutakin kuin hiihtoa. Toivakan Rivakan väreissä yleisurheilua sekä lento- ja koripalloa. Särkän pellolla harrastettiin kaikenlaista urheilua 1960-luvulla.
Taipale ei ole unohtanut toivakkalaisia juuriaan. Äskettäin hän lahjotti 50 000 euroa Maria Taipaleen muistorahaston perustamiseksi. Maria Taipale oli Ahvo Taipaleen äiti, joka toimi opettajana Toivakassa 40 vuotta. Muistorahaston tarkoituksena on jakaa stipendejä Toivakan yhtenäiskoulun oppilaille, jotka ovat menestyneet erityisesti luonnontieteissä ja tietotekniikassa.
– Jos minä pystyn jotenkin tukemaan ja kannustamaan toivakkalaisia nuoria, teen sen mielelläni.
Taipaleella on amerikkalaisen vaimonsa kanssa kaksi tytärtä ja poika. Toinen tytär ja poika asuvat Amerikassa. Kolmas lapsi Ritva Mikkonen on liikuntatieteiden tohtori, joka opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Taipale omistaa talon Toivakassa, ja kotipaikka on hyvin rakas. Hän käy Suomessa kesäisin 2-5 kertaa. Tänä vuonna Ahvo-hiihdot kuitenkin jäävät väliin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ahvo Taipaleesta on juuri julkistettu kirja, joka kantaa nimeä Finn Sisu – Ahvo´s journey. Teoksen on kirjoittanut Doug Edmonson.
Seppo Pänkäläinen
Kuva: Ahvo Taipale on yhä tuttu näky Toivakassa, tässä Ahvo-hiihdoissa vuonna 2024. Liikunta yhdistää häntä ja kunnanjohtaja Touko Aaltoa. Kuva Veikko Ripatti.
03.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto palkittiin viikonloppuna kahdesta liikuntateosta Keski-Suomen Urheilugaalassa. Palkinnon otti kuitenkin vastaan Toivakassa asuva kuntalainen Touko Aalto, kun virkamiehiä ei vastaavista teoista voi palkita. Aalto oli aktiivikuntalaisena mukana ideoimassa ja järjestämässä Toivakkahölkkää ja Vakka Fun -tapahtumaa.
Palkintoperusteluissa todetaan, että Touko Aalto on ollut aktiivinen ja innostava toimija Toivakkahölkkä- ja Vakka Fun -tapahtumissa sekä edistänyt liikunnallista elämäntapaa omalla esimerkillään. Aalto harrastaa joukkuelajien lisäksi triathlonia ja ajaa työmatkat fillarilla. Aallon työhuone muistuttaakin miehen liikunnallisuudesta monin tavoin. Kuntajohtajan omien sanojen mukaan vain suksipussi sieltä puuttuu.
Aalto uskoo esimerkin voimaan.
– Kuntalaisille pitää järjestää tai antaa mahdollisuus järjestää sellaisia tapahtumia, jotka he kokevat omikseen ja mielekkäiksi. Kotisohvalta ei lähdetä liikkeelle, jos tapahtuma ei kiinnosta. Kun jututin kuntalaisia, aika monen puheissa tuli esiin perinteinen Vakkahölkkä. Niinpä ryhdyttiin sitä elvyttämään ja päivittämään. Ja menestyshän siitä tuli. Viivalla oli lähes 100 hölkkääjää. Osa heistä tuli jopa Ruotsista asti. 85 prosenttia kisaajista oli muualta kuin Toivakasta.
Aalto on siinäkin mielessä moderni kuntajohtaja, että hän käytti suhteitaan ja somea tapahtuman markkinoinnissa. Lisäksi hän lähestyi useita yrityksiä tuotepalkintoja hankkiakseen.
Hölkkää edelsi kahdeksan viikon esihölkkä, joka juostiin aina keskiviikkoisin. Tällä pyrittiin saamaan mukaan paikallisia. Samalla juoksijat ideoivat uutta.
– Merkittävässä roolissa olivat entinen toivakkalainen Petteri Huikko, joka järjestää Tiirismaa Trailia sekä paikallinen Daniel Hernandez, joka oli mukana joka keskiviikko. Kun hänellä on joogatausta, niin yhteislenkkien yhteydessä hän otti osan alkulämmittelystä hoitaakseen. Liikuntapaikkojen hoitaja Ville Ripatti oli isona apuna myös. Itse toimin kisapäivänä juontajana, sitten oli mukana hölkkäämässä, minkä jälkeen jatkoin juontajana, Aalto kertoo hymyssä suin kiittäen samalla Toivakan Rivakan Kalle Ruokosta juontoavusta.
Kun tehdään juoksurata maastoon, yksi ongelma on reitin pituuden määrittäminen. 10 kilometrin rata kuulemma onnistuttiin luomaan metrilleen, kiitos uusimman teknologian ja pienten onnenkantamoisten. Kun reitti lisäksi kulki kuuden maanomistajan mailla Paikkalanvuorella, heiltäkin piti saada luvat.
Sitten reitti piti vielä merkitä, ettei kukaan harhaudu radalta. Lisäksi tarvittiin transponderit ajanottoon, vapaaehtoisia juomapisteille ja ilmoittautumiseen sekä ensiaputaitoisia. Tässä isona apuna olivat Henna Breilin ja Satu Korhonen.
Kaikessa tässä onnistuttiin niin hyvin, että tapahtuma todennäköisesti uusitaan ensi kesänä. Kun Toivakassa samaan aikaan viime kesänä oli aamupäivällä markkinat ja illalla Vakkafestarit, päivä oli juuri sitä, mitä Aalto saattoi odottaa. Etenkin kun sääkin suosi.
– Opittiin lennosta paljon tapahtumanjärjestämisestä. Tässä oli taustalla iso filosofia. Älä kysy, mitä kunta voi tehdä puolestasi vaan mitä sinä voit tehdä kunnalle ja sen asukkaille. Kunta voi toki tukea kuntalaisten aktiivisuutta niin kuin me nyt teemme. Kunta on varannut yhdistysavustuksiin 15 000 euroa tälle vuodelle erilaisten toimintojen järjestämiseen. Haetaan aitoa yhteisöllisyyttä ja parasta, mitä kunta voi tehdä, on saada kuntalaiset aktiivisesti mukaan. Ilman seuroja, yhdistyksiä ja talkooväkea ei ole kuntaa.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Osana juoksutapahtumaa sovittiin vielä Mannerheimin Lastensuojeliiiton paikallisosaston kanssa Toivakan urheilukentällä järjstettävästä Pienten ponnistuksesta eli taaperoikäisten juoksusarjasta. Näin koko päivän osanottajamäärä kannustusjoukkoineen nousi noin kolmeensataan.
14. helmikuuta Toivakassa ajetaan rallia, jonka järjestää Yellow Racing Team.
7. maaliskuuta on Talvirieha, jonka yhteydessä järjestetään toivakkalaisen Ahvo Taipaleen mukaan nimetty Ahvo-hiihto. Taipale tunnetaan maailmalla amerikkalaisen Jessie Digginsin nuoruusajan valmentajana.
Ja kohta Toivakassa pelataan myös jääkiekkoa ohjattuna.
– Asiasta on sovittu Toivakan Rivakan kanssa. Itse olen lupautunut yhdeksi valmentajista. Ajatus on, että jos kerta viikkoon on vaikea itse kunkin järjestää aikaa valmentamiseen niin tehdään sitä sitten kerran kuukaudessa, Touko Aalto sanoo.
Seppo Pänkäläinen
24.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Hieman puuseppä ja monitoimimies Pertti Humalajärvi, 81, ihmettelee valintaansa Vuoden toivakkalaiseksi yrittäjäksi, kun hänen Kurso Oy:nsä sellaisen palkinnon sai jo 1990. Mutta ehkä tälla kertaa palkinto on henkilökohtaisempi eikä niinkään yhtiökohtainen. Ansaittu joka tapauksessa.
Kurso Oy:llä on pitkä historia. Se perustettiin Helsingissä 1939 sodan melskeiden alla. Tuolloinkin yhtiö oli suuntautunut kansainvälisille markkinoille, kun Saksaan vietiin puukengänpohjallisia. Toinen merkittävä tuote oli pakkauslaatikot, joissa voitiin viedä koneenosia.
Kurso Oy on aina ollut pääosin perheyhtiö. Alkuunsa mukana oli Humalajärven isä ja eno. Isä joutui rintamalle viideksi vuodeksi, eno ei enää ikänsä puolesta tullut kutsutuksi. Noihin aikoihin yhtiö muutti Toivakkaan ja noissa samoissa tiloissa Humalajärvi toimii edelleen.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus ja taloudellinen nousukausi. Kysyntää oli kaikenlaiselle puutavaralle, kuten oville ja ikkunoille.
– Isä oli oikeasti metallityöläinen, jolla oli kunnan ainoa kaasuhitsauslaite.
Vähitellen yhtiöön jäivät enää Humalajärven isä ja Jukka Berg, jonka muutto Mikkeliin 1956 jätti yhtiön Humalajärven perheelle. Pertti lunasti yhtiön isältään 1984 ja nyt on takana 49 vuotta yrittäjyyttä.
– Ennen vanhaan paikalliset isännät toivat tukkinsa meille sahattavaksi. Nyt sen sijaan ostetaan valmispaketteja rautakaupoista, Humalajärvi sanoo.
Mutta puusepän hommat sellaisenaan eivät ole koko totuus Pertti Humalajärvestä ja Kurso Oy:stä. Kurso Oy nimittäin valmistaa ainoana ammattilaisena Suomessa haapavakkoja ja tarjottimia. Vakka ja tarjotin ovat uniikkeja lahjatavaroita, jotka soveltuvat sisustuksen lisäksi myös ihan päivittäiseen käyttöön, vaikkapa ompelutarvikkeiden säilytykseen. Sellaisen tuotteen (lankavakka) Humalajärvi kehitti tyttärensä kanssa.
– Kävin Petäjävedellä kurssin vakkojen tekemisestä 1985. Samalla tutkin Keski-Suomen Museossa keskisuomalaista vakkaperinnettä.
Tuotteet valmistetaan ammattitaidolla alusta alkaen valitsemalla parhaat raaka-aineet. Täysin käsityönä valmistetut tuotteet kestävät myös pitkäikäistä käyttöä. Löytyypä Humalajärven pajan hyllyistä puisia tuhkauurniakin.
Myynti tapahtuu moderniin tapaan verkkokaupan kautta mutta aina silloin tällöin pajallekin kuulemma putkahtaa asiakkaita. Ranskaan on yhteys ollut jo pitkään, uusina kauppamaina ovat tulleet Japani ja Kiina.
Miksi vakat, joita Humalajärvi valmistaa neljää eri kokoa, tehdään haapapuusta?
– Haapa on kevyttä mutta kovaa, se kestää kulutusta
Kurso Oy:n palveluihin kuuluvat edelleen myös sahaus ja höyläys sekä kevyet rautarakennetyöt tilaustyönä. Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Tarvittaessa Humalajärvi korjaa myös huonekaluja. Se hieman irrallisempi osa miehen kädentaitoja on sammuttimien tarkastus. Sammutinhuollon hän aloitti 1977.
– Kyllä se on leipä tästä pajasta lähtenyt. Mutta nyt kun olen eläkkeellä niin enemmän tämä on minulle enää harrastus, Pertti Humalajärvi sanoo.
Ja kun ollaan Toivakassa ja puhutaan vakoista, niin onko näillä asioilla jokin yhteys?
– Tarina kertoo, että kun täältä mentiin veneillä Jyväskylään, niin siellä toisessa päässä kukin löysin oman vakkansa, jossa oli vaatteita tai ruokaa, sanomalla, että toi vakka on mun.
Ja aiot osallistua yrittäjäjuhlaan, jossa plakaatin saat?
– Onhan se mentävä, vaikka en mikään bileihminen olekaan.
Teksti ja kuvat: Seppo Pänkäläinen
20.01.2026 | Toivakka
Rakkaus on ihana asia ja kun kaksi ihmistä haluaa juhlistaa rakkauttaan, pidetään häät.
Iloinen juhla antaa unohtumattomia muistoja niin parille itselleen kuin vieraillekin. Upea juhla kuitenkin maksaa paljon – vai maksaako?
Inka Keteli on toivakkalainen viriketoiminnan ohjaaja, äiti ja kunnanvaltuutettu. Hän on myös yksi tulevan kesän morsiamista, sulhanen on saman kylän poika Otto Ikonen.
Viime viikonloppuna Inkan tittelilistaan lisättiin Vuoden hääsome 2026 -kilpailun voitto, minkä Inka pokkasi Love me do -hää- ja juhlatapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.
Instagramissa @ikoset2026- ja TikTokissa @inkaketeli-tileillä Inka kertoilee reippaaseen tapaansa tulevista häistä, jotka ovat maalaisromanttiset budjetti- & DIY-häät Keski-Suomessa.
Joskus tavallisuus on spesiaalia ja Inkan rehellisyys on todellakin vedonnut suomalaisiin. Some on täynnä hienoja ja kalliita häitä, mutta suurin osa suomalaisista järjestää hääjuhlat kuitenkin niin, että laskuja ei maksella vuosikausia. Rahasta puhumista häiden yhteydessä on pidetty jotenkin vaikeana ja ”prinsessapäivää” latistavana. Mutta Inka aloittaa lähes joka postauksensa kertomalla, että Ikosten hääbudjetti on 5000 euroa. Hän askartelee rusetteja kenkiin, shoppailee kirppiksellä ja kertoo, että juhlatila koristellaan luonnonkukilla.
– Oon saanut tosi paljon positiivista palautetta. Palautteissa on kiitelty siitä, että joku puhuu vihdoinkin ääneen ”tavallisten ihmisten häistä” ja että sisältö on rehellistä ja aitoa eikä rahalla ”pröystäillä”, monet kokee samaistumista. Oon saanut myös kiitosta siitä, että joku uskaltaa kertoa itsevarmasti pienemmän budjetin häistä, ei tarvitse käyttää kymmeniä tuhansia, jotta häistä voi olla ylpeä ja puhua ääneen, Inka kertoo häämessuilta palatessaan.
Mistä ajatus hääsometilistä alun perin sitten syntyi?
– Haaveilin somen tekemisestä ja somettamisen aloittaminen tietyllä aiheella ja uudella tilillä tuntui helpommalta, kuin se että olisin aloittanut somettamisen omalla henkilökohtaisella, jo olemassa olevalla tilillä. Koska olen tulevista häistä niin innoissani, on hauskaa, että on joku paikka mistä niistä sai puhua, suunnitella, jakaa päivityksiä ja keskustella niin paljon kun vaan jaksaa.
Sometusta aloittaessaan Inka Keteli ei arvannut millaisiin mittasuhteisiin juttu vielä kehittyy.
– Suosio on yllättänyt ihan totaalisesti, en ikinä osannut edes haaveilla vastaavasta. Ajattelin että tiliä alkaa seuraamaan ehkä 100 kaveria tai tuttua. Oon saanut satoja yksityisviestejä, tuhansia kommentteja ja tykkäyksiä ja tilin katselukertoja on parhaimmillaan ollut 2,1 miljoonaa 30 vuorokauden aikana. Nämä luvut tuntuu hurjilta tämmöiselle maalaistytölle, oon näistä tosi otettu ja kiitollinen. Myönnän että luvut myös motivoi tekemään sisältöä laadukkaasti ja aktiivisesti.
Budjettihäätili on huomioitu myös hääkuplan ulkopuolella. Suorastaan myrsky nousi, kun Inka julkaisi päivityksen, jossa kertoi, ettei heidän hääbudjettiinsa mahdu buffetruokaa, vaan vieraille tarjotaan lohi- ja kasviskeittoa sekä pitopalvelun leipomia karjalapiirakoita ja leipiä. Kommenttikenttä täyttyi valtavasta määrästä palautetta, osa kritisoi ja epäili, että keittoruoka ei nälkäisiä vieraita tyydytä ja osa taas piti ratkaisua erinomaisena. Asia päätyi myös Iltalehteen, johon värvättiin myös Marttaliiton johtava asiantuntija kommentoimaan. Keittohäät saivat häneltä siunauksen. Inkan päivitystä käsiteltiin myös Radio Suomi Popin Aamulypsy-lähetyksessä.
Häihin on nyt aikaa muutama kuukausi. Pitääkö budjetti?
– Toivotaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, mutta yllätyksiin ei ole varaa budjetin suhteen. Budjetti on laskettu lähes kympilleen, Inka Keteli kertoo.
Vaikka raha onkin noussut sometuksen myötä isoon rooliin, se ei tietenkään ole naimisiinmenossa pääasia.
– Ootan sitä, että meidän postilaatikossa lukee pelkkä Ikonen, se viimeistelee meidän perheestä täysin kokonaisen. On ihanaa astella teinirakkauden kanssa naimisiin ja odotan sitä että saan olla arvonimeltäni vaimo, päättää tuleva Inka Ikonen.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
13.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Kun hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa, monien muiden käynnistymisongelmien lisäksi keskustelua aiheutti yhdyspinta kunnan ja hyvinvointialueen välillä nimenomaan ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä.Kuntalain ensimmäisessä pykälässä säädetään, että kunnilla on yleinen velvoite edistää asukkaidensa hyvinvointia.
Myös hyvinvointialueilla on saman tyyppinen vastuu edistää hyvinvointia ja terveyttä osana omaa toimintaansa. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa epäiltiin, että kuntia ei kiinnosta pistää paukkuja kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan, kun toiminnan tulokset, eli kuntalaisten vähentynyt terveyspalvelujen tarve, hyödyntää taloudellisesti eniten hyvinvointialuetta.
Epäilys on suurelta osin kuitenkin osoittautunut vääräksi. Kunnat ovat hoitaneet oman tonttinsa vaihtelevasti, mutta esimerkiksi Toivakassa ja Uuraisilla varsin mallikkaasti. Sen sijaan hyvinvointialue on säästöpaineidensa vuoksi varsinkin Keski-Suomessa vähentänyt toimintakykyä ylläpitäviä ja yhteisöllisyyttä lisäävää päivä- ja kerhotoimintaa merkittävästi.
Toivakan kunta lähti liikkeelle esimerkillisesti jo nimiketasolla. Kunnassa on muutaman vuoden toiminut hyvinvointisuunnittelija.
Toivakan kunta on myös mukana Terve Kunta -verkostossa, mikä tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää hyvinvoinnin johtamista ja toimintatapoja yhdessä muiden kuntien kanssa. Vuonna 1996 perustettu ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima verkosto kokoaa yhteen kuntia, joissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on strateginen linjaus ja ohjaava periaate. Verkoston toiminta tukee kuntia integroimaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen osaksi kuntastrategioita, vahvistamaan hyvinvointitalousajattelua sekä kehittämään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa. Lisäksi verkosto jakaa tietoa, järjestää seminaareja ja videoneuvotteluja vertaisoppimisen tueksi sekä pilotoi ja levittää hyviä käytäntöjä. Kansainvälisesti Terve Kunta -verkosto toimii osana WHO European Healthy Cities -verkostoa, jonka visio pohjautuu YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja painottaa kestävää kehitystä, osallisuutta ja terveyserojen vähentämistä. Verkoston tavoitteena on vahvistaa strategista johtamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta kuntalaisille voidaan tarjota entistä paremmat edellytykset hyvinvoinnille ja terveydelle nyt ja tulevaisuudessa.
Toivakan kunnassa tavoitteena on liikunnallisen ja hyvinvoivan arjen toteutuminen. Kunnassa on myös jonkin aikaa ollut palveluna liikuntaneuvonta, jonka kautta voi saada apua ja tukea liikunnan lisäämiseksi osaksi elämäntapoja. Hankevaroin rahoitettu liikuntaneuvonta on suunnattu henkilöille, joilla on erityisiä tarpeita liikunnan osalta. Tällaisia voivat olla erilaiset sairaudet, vammat tai muut haasteet löytää itselle sopiva liikuntamuoto.
Liikuntaneuvoja Anna Rossi palvelee kuntalaisia joka maanantai. Palveluihin kuuluvat yksilöllinen vastaanotto, erilaiset erikseen sovitut ryhmät ja kouluPT:n palvelut. Palvelu on maksuton ja toimii ajanvarauksella. Yhteyttä voi ottaa suoraan tai voi pyytää myös lähetteen esimerkiksi terveydenhuollosta.
Liikuntaneuvojaa on nähty myös vieraana eri kerhoissa ja kokoontumisissa.
– Teen työtä ammatinharjoittajana ja Toivakassa olen yhden päivän. Mikäli kunta saa hankkeelle lisärahoitusta, niin toiminta saattaa lisääntyäkin, Konneveden liikuntakoordinaattorina ja Multialla liikuntaneuvojana aikaisemmin toiminut Anna Rossi kertoo. Hänen työhistoriasta löytyy myös jakso fysioterapeuttina Toivakan vanhustyössä kymmenisen vuotta sitten.
– Liikuntaneuvonta on matalan kynnyksen ilmainen palvelu kuntalaisille. Oikeastaan kyse on elämäntapaohjauksesta, jonka tärkeitä osa-alueita liikunnan lisäksi on myös ravitsemus. Tavoitteena on yleensä hyvinvointia lisäävä arkiaktiivisuus, hän jatkaa.
Vuoden alku on suurten lupausten aikaa, kuntosalit täyttyvät kuntoilijoista ja jääkaapit vihanneksista ja rahkapurkeista. Innostuksella on kuitenkin tapana lässähtää jo viimeistään helmikuussa. Onko silloin kaikki menetetty.
– Ei ole todellakaan menetetty, muutosprosessiin kuuluu, että takapakkeja tulee. Oleellista on, miten retkahdusten jälkeen jatkaa. Harva pystyy kerralla pistämään elämäntapoja uusiksi, eikä ole tarkoituskaan. Usein pienetkin muutokset, varsinkin jos niitä on useita eri elämänalueilla, merkitsevät tosi paljon, Anna Rossi sanoo.
Hanna Lahtinen
