13.10.2025 | Tilaajille, Toivakka
Sellaista on rakennustarkastaja Risto Salosen työelämä. Hän on nimittäin Joutsan, Luhangan ja Toivakan rakennustarkastaja.
Mies itse asuu Luhangassa.
– Aloitin Luhangassa 2014. Siirryin Joutsan kuntaan 2023. Samassa yhteydessä Luhanka rupesi ostamaan rakennusvalvonnan Joutsalta. Toivakassa aloitin 2024.
– Palkan minulle maksaa Joutsan kunta, joka sitten ottaa muilta kunnilta maksua palveluistani. Omat haasteensahan siinä on alkuun ollut, kun kunnissa on erilaisia käytäntöjä. Mutta kyllä minä nyt alan niihin jo olla perehtynyt, Salonen sanoo Joutsan toimipisteessään.
Miehellä on toimipiste kaikissa kolmessa kunnassa. Työajokilometrejä tulee vuodessa noin 5 000.
Luhangassa hän on yleensä päivän viikosta, Toivakassa 1,5–2 päivää viikossa ja loput sitten Joutsassa. Noin viidennes työajasta kuluu katselmuksissa, loppu on sitten enemmän tai vähemmän toimipisteessä työstämistä tai kokouksissa istumista.
Kahdessa kunnassa on tekninen lautakunta, yhdessä jaosto. Kunnista Joutsa on työllistävin, sitten tulee Toivakka ja sitten Luhanka.
Rakennustarkastaja toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisen alaisena ja vastaa siitä, että rakentaminen tapahtuu myönnettyjen lupien sekä hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti. Hänen tehtävänsä liittyvät uuteen rakentamislakiin ja ”muun lainsäädännön noudattamiseen”.
– Rakennuttaja jättää lupahakemuksen, jonka mukana tulevat havainnekuvat ja piirustukset. Katsotaan muun muassa, että kaava mahdollistaa rakentamisen. Eihän näihin kuntiin juuri kerrostaloja enää tule, vähemmän myös rivitaloja. Eniten lupahakemuksia tulee loma-asuntoja koskien. Rakentamisen ohella kyseeseen voi tulla myös maisema- tai purkuluvitus, Salonen sanoo.
Salonen ei ryhdy laittamaan kuntia paremmuusjärjestykseen työnsä kannalta. Toteaa vain, että kaikissa homma toimii. Hän ei myöskään halua nostaa esille erityisen hankalia tapauksia rakennustarkastajan kannalta, koska ”joku voisi niistä itsensä tai naapurinsa tunnistaa”.
Kuriositeettina mainittakoon, että tälle vuodelle sattui Toivakan kunnanjohtajan Touko Aallon omakotitalon lopputarkastus.
– Kaikki oli kunnossa.
Lupahakemuksia Saloselle ei välttämättä tule viikoittain. Tänä vuonna esimerkiksi Toivakan osalta on tehty 32 lupapäätöstä, viime vuonna niitä tehtiin 57.
Jonkin verran rakennustarkastajien työtä helpotti vuoden alussa voimaan tullut rakentamislaki, joka nykyisin sallii alle 30-neliöisen rakennuksen tekemisen ilman lupaa. Muistetaan kuitenkin, että 15 metriä lähemmäksi rantaviivaa ei tönöä saa rakentaa.
Seuraavaksi on valmistelussa alueidenkäyttölaki.
Ei Salonen ryhdy mestaroimaan lakejakaan tai työnsä ongelmia. Toteaa vain, että kaava-asiat saattavat joskus olla pitkäkestoisia.
Salonen on taustaltaan yrittäjä yrittäjäperheestä ja koulutukseltaan talonrakennusteknikko.
Salonen pitää mahdollisena, että pienet kunnat joutuvat jatkossa tekemään enemmänkin yhteisvirkoja, kun talous on tiukalla. Toivakalla ja Joutsalla on Salosen ohella ympäristötarkastaja (Tapio Tervala), jonka palkan maksaa Toivakka.
Ja mitä tekee rakennustarkastaja silloin, kun ei ole tonteilla, työhuoneessaan tai ajelemassa kohdekuntaan?
– Kesällä ajan sähköpyörällä ja talvella laskettelen.
Seppo Pänkäläinen
15.10.2025 klo 11.55 korjattu Tapio Tervalan nimi oikein.
26.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan kirjastolla on kesän ajan kokoontunut viikoittain kielikahvila, jossa herkutellaan suomeksi ja suomella.
– Kielikahvilan idea syntyi jo vuosia sitten, kun toimin Joutsassa valmistavan luokan opettajana. Jo silloin mietin, miten kunta voisi tukea integroitumista yhteisöön. Kun aloitin Toivakassa hyvinvointisuunnittelijana, aloitin myös tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon opinnot, jotka olivat käytännössä palvelumuotoilua. Ensimmäinen kielikahvila oli kehittämisprojektini näissä opinnoissa, kertoo hyvinvointisuunnittelija Satu Korhonen.
– Kahvilassa on juteltu hyvin vapaamuotoisesti kaikesta, on tutustuttu kirjaston valikoimaan ja palveluihin, arkisiin ja ajankohtaisiin Toivakan asioihin sekä harjoiteltu suomen kieltä pelailemalla. Muutaman kerran on saatu yllätysvieraitakin, hän jatkaa.
Satun rinnalla kahviloissa, on ollut mukana kirjastonhoitaja Anne Vihinen.
– On ollut mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada itsekin tietoa eri kulttuureista. Kielikahvila on myös tuonut uusia asiakkaita kirjastoon, hän kertoo.
Tällä kertaa kahvilassa ovat paikalla kanadalaissyntyinen Sabrina Malhi, sekä ukrainalainen Katerina Klimova tyttärensä Evan kanssa. Katerina tuo mukanaan herkullista porkkanakakkua.
– Toivakka on rauhallinen paikka ja viihdyn täällä, vaikka olen isosta kaupungista kotoisin. Kielikahvilassa on hyvä harjoitella kieltä ja saa tietoa monista asioista, hän sanoo.
Kun Ukrainan sota alkoi, Toivakkaankin saapui Katerinan tavoin useita kymmeniä sotaa paenneita henkilöitä. Kun kielikahvila vuonna 2023 aloitti, mukana saattoi olla kymmenenkin henkilöä. Pikkuhiljaa suuri osa on muuttanut esimerkiksi Jyväskylään lähemmäs opiskelu- tai työpaikkoja. Sillä, että suuri osa ukrainalaisista aloitti uuden elämän Suomessa pienellä paikkakunnalla, saattaa kuitenkin olla vaikutusta heidän nopeaan integroitumiseensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan vain yhdeksän prosenttia sotaa paenneista ukrainalaisista haluaa palata sodan jälkeen kotimaahansa. Etenkin nuoret ja työikäiset tahtoisivat jäädä Suomeen.
Kanadalaissyntyinen Sabrina Malhi taas on oikea maailmankansalainen. Hän on asunut esimerkiksi Kiinassa ja Vietnamissa. Koronan aikaan hän palasi Suomeen toivakkalaisyntyisen miehensä kanssa.
– Tykkään käydä kielikahvilassa, mutta nykyään minulla on usein opiskelujen vuoksi niin kiire, etten aina ehdi.
Hän on aikaisemmalta koulutukseltaan opettaja ja opiskellut nyt pari viikkoa pelikehitystä Jamkin englanninkielisessä koulutuksessa ja viihtynyt hyvin.
– Kielikahvilalle on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, että kaikki halukkaat pääsisivät mukaan. Toivakassa on esimerkiksi Esperissä vuorotyössä työskenteleviä ulkomaalaistaustaisia tai avioliiton kautta Toivakkaan tulleita, joilla saattaa olla pieniä lapsia. Mutta yritetään etsiä jatkossa aika, joka sopisi mahdollisimman monelle. Kielikahvilat kuitenkin jatkuvat, vaikka nyt kesän jälkeen jäädään pienelle tauolle, Satu Korhonen kertoo.
Hanna Lahtinen
26.09.2025 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Toivakka
Kuusi vuotta sitten (2019) pidimme me Toivakan-Leivonmäen kuntien kokeiluperuskoulusta ja kansalaiskoulusta päässeet 50-vuotisluokkakokouksen, tavoitteena kokoontua uudelleen vuonna 2023, jolloin suurin osa meistä täytti pyöreitä vuosia. Tapaaminen siirtyi kuitenkin pari vuotta eteenpäin, ja kutsujina toimivat jälleen Aila, Anja, Satu, Tauno ja Helena.
Tällä kertaa tutustuimme kauniiseen kirkkoomme ja erityisesti sen kattomaalauksiin, jotka ovat tehneet Toivakan kirkosta yhden Keski-Suomen suosituimmista matkailunähtävyyksistä. Oppaana meillä toimi seurakuntamestari Seppo Soininen, joka kertoi elävästi maalausten valmistumisesta vuosina 1972–1973 ja niiden tekijästä, taiteilija Pellervo Lukumiehestä. B-luokan Ritva Fredin-Partala esitti kirkossa aiheeseen hyvin sopivan runon.
Valitettavasti keskuudestamme on jo poistunut luokkakavereita sekä kansalaiskoululaisten luokanvalvoja Martti Ruponen, jonka haudalle veimme muistokynttilän. Kynttilän sytytimme myös muualle haudattujen muistokivelle edesmenneiden luokkakavereiden muistoksi.
Kirkosta jatkoimme tutustumaan Toivakka-taloon, jota meille ansiokkaasti esitteli kunnanjohtaja Touko Aalto. Hän kertoi, että aulatilan on tarkoitus toimia kaikkien toivakkalaisten “olohuoneena”. Hän esitteli Toivakan vetovoimatekijöitä, kuten raksarahaa, muksurahaa ja monenlaisia liikuntamahdollisuuksia. Kunnalla menee hyvin ja veroäyrikin on maltillinen. Kyselimme häneltä paljon, ja vastaukset tulivat nopeasti ja perustellusti.
Toivakka-talolta matka jatkui ravintola Sun Toiveeseen, jossa Eija Koriseva jo odotteli meitä herkulliselle lounaalle. Nautimme pöydän antimista ja hyvästä seurasta, ja puheensorina oli sen mukaista. Oli aivan mahtavaa tunnistaa sellainenkin luokkakaveri, jota ei ollut nähnyt sitten vuoden 1969!
Keskikoululaisille kokoontuminen oli jo seitsemäs ja kansalaiskoululaisillekin toinen.
Taas esitettiin toive, että kokoonnuttaisiin kolmen vuoden päästä – aika näyttää, kuinka käy.
Kiitokset kaikille osallistujille ja esittelijöille, oli aivan upea iltapäivä!
Helena Järvenpää
18.09.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille, Toivakka, Uurainen, Uutinen
Konsulttiyhtiö MDI:n tuore väestöennuste piirtää huolestuttavan kuvan Suomen tulevaisuudesta. Ennuste perustuu Tilastokeskuksen väestödataan ja ulottuu vuoteen 2050. Se huomioi syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeet, mutta ei esimerkiksi talouskehitystä.
Suurin osa Suomen kunnista menettää väestöä. Kasvua nähdään vain harvoissa kaupungeissa ja tietyillä alueilla, kuten länsirannikon uskonnollisemmilla seuduilla. Vuodesta 2016 lähtien kuolleisuus on pysyvästi ylittänyt syntyvyyden. Ilman maahanmuuttoa väestö vähenisi vuosittain.
Koululaisten määrä vähenee nopeasti, vuoteen 2032 mennessä lähes 100 000 lasta. Tämä saattaa johtaa koulujen sulkemisiin erityisesti pienissä kunnissa. Samalla yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi, mikä lisää hoivatarvetta pysyvästi.
Työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto on ainoa tekijä, joka voi pitää Suomen väestön kasvussa. Syntyvyyden nousua ei ole näköpiirissä ja suurin osa maasta kohtaa väestökadon.
Keski-Suomen kehitys on keskitasoa, mutta alueella on muutamia mielenkiintoisia poikkeuksia. Esimerkiksi Uurainen kuuluu harvinaiseen 35 kunnan joukkoon, joissa syntyvyys ylittää kuolleisuuden. Vuonna 2024 Uuraisilla syntyi 16 lasta enemmän kuin kuntalaisia kuoli. Plussan puolelle päästiin myös Jyväskylässä ja Laukaassa. Toivakassa syntyi 11 vauvaa vähemmän kuin siirtyi väkeä tuonpuoleisiin, Petäjävedellä suhdeluku oli peräti -25.
Yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa alueella merkittävästi. Suurin prosentuaalinen kasvu ennustetaan Jyväskylään (129 %), toisena Uurainen (121 %), Petäjävesi (101 %) ja Toivakka (54 %).
Jyväskylää lukuun ottamatta kaikille alueen kunnille ennustetaan väestön vähenemistä vuoteen 2050 mennessä – mikäli ne säilyvät itsenäisinä. Kuntaliitoskeskustelu on jälleen vilkastumassa. Ennusteessa oletetaan, että maahanmuutto jatkuu nykytasolla.
Nyt Uuraisilla on 3 652 asukasta, Petäjävedellä 3 548 ja Toivakassa 2 333. Vuoteen 2050 mennessä väestön ennustetaan vähenevän Uuraisilla 13 prosenttia, Petäjävedellä 19,3 prosenttia ja Toivakassa 21 prosenttia. Suomen suurin väestönmenettäjä löytyy Keski-Suomesta, Kyyjärvi, jossa väkimäärän ennustetaan puolittuvan.
Jyväskylän kasvuksi ennustetaan maltillista 2,1 prosenttia, kun taas Espoo kasvaisi 30,2 prosentilla.
Jyväskylän elinvoima heijastuu kehyskuntiin, kuten Uurainen, Petäjävesi ja Toivakka. Esimerkiksi Toivakan kutistuminen alle 2 000 asukkaan kunnaksi on helpompi estää, jos koko seutukunta voi hyvin ja on houkutteleva.
Ennusteessa on osia, kuten väestön vanheneminen, joiden toteutuminen on lähes väistämätöntä. Sen sijaan muuttoliikkeeseen voivat vaikuttaa monet tekijät. Aikanaan ennustettiin Lapin autioituvan, mutta matkailu on tuonut elinvoimaa pohjoiseen. Korona-aikana nähtiin kaupungistumisen ”rytmihäiriö”, kun haja-asutusalueet alkoivat kiinnostaa. Tilanne on nyt palautunut, ja kasvukeskukset vetävät jälleen. Mutta mikä aiheuttaa seuraavan ”rytmihäiriön” ja milloin?
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
Elokuussa Toivakassa aloittivat työnsä nuorisotyöntekijä Jenna Peltonen sekä nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantanen. Lisäksi aivan vastikään on aloittanut etsivä nuorisotyöntekijä Janne Pajunen.
Hyvinvointikoordinaattori Satu Korhosen vastuulle kuuluu Toivakan nuorisovaltuusto sekä nuorten kuntalaisten hyvinvointi yleisemminkin. Nuorisovaltuuston tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta ja vaikuttaa nuoria koskeviin asioihin kunnassa.
– Vahvistumassa on näkemys, että kuntien tulee nähdä nuorisotyö osana hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuutta. Tämä on tavoitteena myös Toivakassa, hän sanoo.
Toivakan nuorisovaltuustossa toimii yläkoululaisten lisäksi aktiivisia toisen asteen opiskelijoita.
Vuodesta 2012 Joutsassa etsivänä nuorisotyöntekijänä toiminut Janne Pajunen toimii nyt myös Toivakan ja Luhangan etsivänä nuorisotyöntekijänä. Kuntien välinen yhteistyö on nykypäivää. Hän työskentelee peruskoulun päättäneiden, työtä tai opiskelupaikkaa vailla olevien nuorten kanssa. Etsivää nuorisotyötä tukee rahallisesti Aluehallintovirasto.
– Hyvin olen saanut asiakkuuksia Toivakasta. Suurin osa tulee työkkärin tai oppilaitosten kautta. Usein nuorella ei ole vain yhtä haastetta elämässään. Työni on muuttunut näiden 13 vuoden aikana: asiakasmäärät ovat vähentyneet, mutta yksittäiset tapaukset ovat muuttuneet haastavammiksi, hän kertoo.
Pajusen työssä näkyy myös yhteiskunnallinen ilmiö, jossa ääripäät etääntyvät. Osalla nuorista menee entistä paremmin, kun taas osa on suuressa vaarassa syrjäytyä ennen aikuiselämän alkua. Nuorten ongelmia ovat usein peli-, päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka yhä useammin nivoutuvat yhteen.
Joskus tilanne vaikuttaa umpisolmulta ja sen ratkominen vie aikaa, mutta toisinaan kyse on yksinkertaisista asioista, kuten vuorokausirytmin korjaamisesta.
– Kun nuoren asiat nytkähtävät eteenpäin, se antaa valtavasti voimia. Vuosiin on mahtunut muutamia lähes uskomattomia onnistumistarinoita, joista ammennan voimaa vaikeisiin päiviin, Pajunen sanoo.
Nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantasen vastuulla ovat nuorisotyön, kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden suunnittelu ja koordinointi. Myös yhteistyö yhdistysten kanssa kuuluu hänen tehtäviinsä. Hän on aiemmin työskennellyt Jyväskylässä kulttuuri- ja nuorisopalveluissa sekä eri yhdistyksissä nuorisotyön kehittämishankkeissa.
– Työnkuvani on vasta hahmottumassa, mutta jo nyt tiedän, että työ on monipuolista ja mielenkiintoista. Keskeisin tehtäväni nuorisotyössä on palvelukokonaisuuden kehittäminen, Rantanen kertoo. Hänen työhuoneensa sijaitsee kirjastolla, mutta välillä hän ehtii myös ”kentälle”, eli Vakkarille nuorten pariin.
Varmimmin Vakkarilta maanantaisin ja tiistaisin tavoittaa paljasjalkaisen toivakkalaisen Jenna Peltosen. Vakkaritoiminnan lisäksi hänen vastuullaan on koulunuorisotyö.
Siellä hänen kanssaan voi valmistaa tortilloja, pelata bingoa tai biljardia – tai vain hengailla.
– Pyrin olemaan turvallinen aikuinen, mutta haluan myös olla se ”siisti tyyppi”, jolle voi avautua, hän kertoo.
– Myös nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen on tärkeää, ja siinä keskeistä on paikan tarjoaminen, Maiju Rantanen lisää.
– Se, että olen itse elänyt nuoruuden Toivakassa, on mielestäni etu. Pystyn hyvin samaistumaan nykyisten nuorten tuntemuksiin. Nuorisotyö ei ole taikatemppuja, vaan läsnäoloa ja yhteistä hauskanpitoa, Jenna Peltonen sanoo.
Myös Satu Korhonen on varttunut aikuiseksi Toivakassa ja muistaa nuoruusajoiltaan turvallisen nuorisotilan ja Liisa Pakkasen.
– Silloin kyllä aikuisen auktoriteetin kunnioittaminen oli hiukan eri tasolla, hän naurahtaa.
Syksy on alkanut melko poikavaltaisen porukan kanssa, mutta pikkuhiljaa myös tytöt ovat löytämässä Vakkarin.
– Tämä syksy toi Toivakassakin koulumaailmaan ison muutoksen, kun yläkoululaisilta kerätään kännykät pois koko päivän ajaksi ja alakoululaisillakin ne pysyvät koulupäivän ajan repussa.
– Rajoitukseen on suhtauduttu vaihtelevasti, ja se herättää tunteita, Satu Korhonen kertoo.
Kaikki neljä tekevät työtään positiivisella mielellä, mutta myöntävät, että esimerkiksi ahdistuneisuus ja näköalattomuus ovat nuorten keskuudessa lisääntyneet – myös tutkimusten mukaan. Maailmassa on paljon ahdistavia ja pelottavia asioita, ja ne hyppäävät silmille kaikista medioista eri tavoin värittyneinä.
– Ahdistusta ovat lisänneet myös hyvin käytännölliset asiat, esimerkiksi rahan puute, minkä monet nuoriin kohdistuneet kiristykset ovat aiheuttaneet, Janne Pajunen lisää.
Nuorisotyö tunnustetaan tärkeäksi, mutta talouden tiukentuessa siitä leikataan usein ensimmäisenä. Ennaltavahvistavan työn tuloksia on vaikea mitata.
– Ennaltaehkäisevän työn onnistumiset voivat kuitenkin olla rahallisesti merkittäviä, sillä esimerkiksi huostaanotot tulevat kunnille ja yhteiskunnalle kalliiksi, Janne Pajunen toteaa.
– Siksi nuorisotyötä on tärkeää tehdä näkyväksi, ja tärkeää on myös se, että nuoret kokevat tulleensa kuulluiksi, Maiju Rantanen lisää.
– Yksi väylä saada nuorten ääni kuuluviin päättäjille on Nuorisovaltuusto. Meillä on alkamassa myös nuva-kummitoiminta, jossa kummina toimii nuori valtuutettu Inka Keteli, Satu Korhonen kertoo.
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
iisarimäen kyläkoulu ja kylä nelostien varrella on elänyt hiljaiseloa monien vuosien ajan. Kylällä on toki ollut toimintaa, mutta suuri yleisö ei ole niistä tullut tietoiseksi. Nyt kylällä on herännyt tarve koota kylätietoutta kirjoihin ja kansiin. Kylälle aikanaan muuttanut Jaska Temisevä on ollut perustamassa Viisarimäen perinneyhdistystä.
– Perustimme viime keväänä Viisarimäen Perinneyhdistys ry:n. Mukana toiminnassa on historianharrastajia ja keräilijöitä laajemminkin. Tämän seurauksena päätimme alkaa järjestää myös rompetoripäiviä Viisarimäen vanhalla kyläkoululla, kertoo Temisevä.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan kerätä, tallentaa ja jakaa tietoa Viisarimäen vanhasta koulusta ja sen historiasta, sekä laajemmin paikallis-, kulttuuri- ja sotahistoriasta sekä muusta aiheeseen liittyvästä.
– Tarkoituksemme on harjoittaa ja tukea keräilyllistä ja museaalista toimintaa katsomallamme sopivalla tavalla, sekä järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia ja osallistua muiden järjestämiin tilaisuuksiin, jotka tukevat Viisarimäen vanhan kyläkoulun, kylän sekä Toivakan kunnan elävöittämistä.
Viisarimäen koululla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä koululla on vieraillut paljon entisiä oppilaita – aina koulun alkuvuosikymmeniltä 1950-luvulta 2000-luvun vaihteeseen. Tästä onkin herännyt Temisevällä ajatus järjestää koululla jossain vaiheessa entisille oppilaille avoimien ovien päivä, jossa he voisivat tavata toisiaan ja muistella menneitä. Näitä muisteloita, mahdollisia kuvatallenteita ja muuta aiheeseen liittyvää olisi tarkoitus koota kyseisessä tapahtumassa.
– Olisi mielenkiintoista saada nämä koottua laajemmin jonkinlaiseksi historiantallenteeksi, joka olisi yleisesti saatavilla, visioi Temisevä.
Seuraava rompetori grillikahvioineen järjestetään Viisarimäen vanhalla koululla lauantaina 27.9., eli samana päivänä Rutalahden markkinoiden kanssa. On koettu, että nämä tapahtumat tukevat toisiaan, sillä ne ovat luonteeltaan sopivasti erilaisia. Koululle ovat kaikki myyjät tervetulleita, ja tarjolla on monenlaisia myyntipaikkoja – alkaen pihamaan ilmaisista peräkonttimyyntipaikoista.
Paikalle voi tuoda myös vanhoja tai keräilyllisiä kohteita, esimerkiksi numismatiikkaa tai filateliaa, militariaa, arvioitavaksi ja myyntiin. Temisevän lisäksi paikalla on jälleen aihepiiriensä asiantuntija Aulis Parviainen Keski-Suomen Numismaatikoista arvioimassa kohteita.
Veikko Ripatti
