07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Rutalahden kulttuurihistorian tallentaminen -hanke otti pienen askeleen kohti toteutumistaan, kun valmisteilla olevaan Kyläarkistoon luovutettuja vanhoja valokuvia tunnistettiin ensimmäistä kertaa kyläläisten voimin. Talkoourakkaan ryhdyttiin heti, kun tuli tieto, että Maaseutukehitys ry on puoltanut kyseistä Leader-hanketta. Lopullisesti rahoitus on Ely-keskuksessa päätettävänä.
Heljä Suoanttila, Kalevi Puttonen ja Lilja Rutanen täydensivät sopivasti toistensa muistoja ja monen monta kuvaa heräsi uudelleen eloon vuosien hiljaiselon jälkeen. Ja mitä tämä kolmikko ei muistanut, sitä toinen ryhmä täydensi. Paula Pyhälä-Liljeström kirjasi tarkkaan tiedot muistiin Kuva-arkistoa varten.
– Tällä ensimmäisellä tunnistuskerralla luomme omia työskentelytapoja, että sitten, kun syksyllä tosissaan käymme kuvien kimppuun, kaikki sujuu kuin rasvattu, arkistoryhmän puheenjohtaja Paula Pyhälä-Liljeström esitteli urakkaa. – On tosi harmillista, että meillä monilla on albumit täynnä vanhoja valokuvia, jotka kätkevät jos vaikka mitä tarinoita taakseen, mutta niissä ei ole tietoa ihmisistä, ei paikoista, ajasta tai kuvaajasta. Kuitenkin vasta tarkat tiedot tekevät valokuvista dokumentin omasta ajastaan. Se olisi hyvä tänäkin päivänä muistaa, kun kuvataan paljon.
Merkintöjen tärkeys avautui, kun aluksi tutkittiin yhdessä ulkoasultaan vaatimatonta, vähän reunoiltaan jo pyöristynyttä nuoren naisen kasvokuvaa. Nopeasti vilkaistuna kuva olisi helposti joutunut syrjään, mutta taakse kirjoitettu nimi ja teksti nostivat sen koko kuvakokoelman helmeksi. Kuvan takana lukee: Tämä kuva on kulkenut Matti-isän taskussa koko sodan ajan 1939-1944. Jokainen voi mielessään miettiä, mitä tuo pieni kuva on kokenut ja miten se on sotilaspuvun rintataskussa antanut voimaa ja tarkoituksen tekemisille… Ja mitä se nyt merkitsee tätä päivää eläville suvun jäsenille.
– Voi kun olisimme ymmärtäneet jo muutama vuosikymmen sitten ryhtyä tähän työhön. Useimmat kylän tapahtumia ja ihmisiä hyvin muistaneista ovat jo aikoja sitten kuolleet, Heljä Suoanttila mietti.
– Mutta mielenkiintoista tämä työ on nytkin, ja kun yksi muistaa jotain, itsellekin tulee ihmisiä ja asioita mieleen, joita ei edes tiennyt muistavansa!
Ensimmäisellä tunnistuskerralla työn alle otettiin yhden talon vintiltä löytyneitä kuva-aarteita. Jatkossa niistä valitaan yleisesti kiinnostavat ja kylän historiaan liittyvät kuvat, jotka tallennetaan skannattuina ja mahdollisimman tarkasti nimettyinä Kyläarkiston kuva-arkistoon.
Tunnistusurakka on nyt saanut lähtölaukauksen ja toivotaan, että kuvia löytyy koko Wanhan Rutalahden alueelta (Rutalahti, Päiväkunta, Yläsydänmaa, Vihijärvi, Paloinen ja Nisula) sekä Kivisuolta vielä paljon lisää. Nimettyinä ja asiallisesti arkistoituina ne herättävät oman aikansa eloon. Osaa kuvista tullaan hyödyntämään jo “Kulttuurikävelyllä”, jonka on tarkoitus valmistua osana kulttuurihistoriahanketta.
– Vaikka hankkeemme on vasta alkumetreillään, jo nyt se on koonnut eri ikäisiä ja eri elämäntilannetta eläviä kyläläisiä yhteen. Jokaisella on näin mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen juttuun. Jatkossa hankkeesta on paitsi hyötyä myös iloa niille, jotka pitävät perinnettä tärkeänä, Paula Pyhälä-Liljeström kokosi tavoitteita.
Avoimet Kylät -tapahtumassa kesäkuun alussa kuvia ja muutakin materiaalia kerätään taas Letkaliiterillä. Jos alkuperäiskappaleista ei halua luopua, Wanhan Rutalahden Kyläarkistoon otetaan mieluusti myös kopioita. Tieto on meille tärkein.
Artikkelikuvan takana lukee: “Kuvaa tilaisuutta, jossa pohdittiin kansakoulun perustamista Rutalahteen” Kyseessä siis oli pienoisnäytelmä jonka oli kirjoittanut ja ohjannut opettaja Veli-Matti Heponen. Hän oli opettajana 1954-55 ja 1957-62. Uusi koulu valmistui syksyllä 1959, liittyisikö siihen? Kuvasta on tunnistettu vas: Viljo Naskali, joka esitti olemuksesta ja piipusta päätellen sahanomistaja ja koulun perustaja A.H. Backströmiä, Toivo Mäkinen, Vilho Kemppainen, Toivo Etelälahti ja Hilkka Auvila. Muistaako joku, ketä nämä muut ovat esittäneet? Missä näytelmää on esitetty? Onko jollakin tallessa käsikirjoitus tai muuta materiaalia?
Onko kuvan nainen joku kylästä, vai kenties talosta taloon liikkunut “kulkija“. Esimerkiksi Mänty-Miina -nimisen naisen tiedetään valmistuttaneen itsestään tämän tapaisen kuvan ja myyneen sitä saadakseen vähän tienestiä.
Ketä mahtavat olla nämä henkilöt? Vaatetuksesta ja virsuista työjalkineina voi päätellä, että kuva on 1900-luvun alusta. Ja pikkupoika on paljain jaloin. Mutta mitä työkaluja miehillä on olkapäillään, eli mihin työhön he ovat lähdössä? Onkohan talon emäntä rakennuksen nurkalla? Kuvan reunassa lukee “Auvila”.
Leila Backman
07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Samalla kun kirjasto fyysisenä tilana monipuolistuu ja palvelee paljon muitakin kuin pelkästään kirjojen ystäviä, niin itse kirjat siirtyvät seinien sisältä myös nettiin.
E-kirjasto avautui maanantaina 29.4. E-kirjasto on kuntien yhteinen palvelu, josta voi lainata e-kirjoja, äänikirjoja ja digilehtiä.
E-kirjastoa voivat käyttää ne henkilöt, joiden kotikunta on liittynyt E-kirjastoon. Kaikki Keski-Suomen kunnat ja Kuhmoinen eli Keski-kirjastot ovat liittyneet E-kirjastoon.
E-kirjastoa käytetään E-kirjasto-sovelluksella, jonka voi ladata puhelimelle tai tabletille sovelluskaupasta. Palvelu on käyttäjälle maksuton. Kirjastokorttia ei tarvita, vaan palveluun rekisteröidytään vahvalla tunnistautumisella eli esimerkiksi pankkitunnuksilla. Huoltaja voi kutsua alaikäiset lapsensa palveluun tunnistautumalla ensin itse. Jos vahva tunnistautuminen ei ole mahdollista, voi pyytää apua lähimmästä kirjastosta.
E-kirjastoon tulee aineistoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja jonkin verran muilla kielillä. E- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse palauttaa ennen laina-ajan päättymistä. Lehteä voi lukea kaksi tuntia kerrallaan.
Lukuoikeuksia on rajallinen määrä, joten suosituimpia aineistoja voi joutua jonottamaan. E- ja äänikirjoihin voi tehdä varauksia. Aineistoja hankitaan jatkuvasti lisää, joten uutta luettavaa ja kuunneltavaa tulee viikoittain.
Palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa. Palvelu maksaa kunnille 0,7 euroa per asukas. Sovellusta ylläpidetään ja kehitetään itse. Kirjailijoiden ja äänikirjojen lukijoiden kannalta on tärkeää, että Suomessa e-aineistojen lainaamisesta maksetaan nyt lainauskorvauksia.
E-kirjaston lisäksi Keski-kirjastoille jää käyttöön omia e-aineistoja. Näitä ovat keväällä käyttöön otettu elokuvien suoratoistopalvelu Cineast, kansainvälisten aikakaus- ja sanomalehtien palvelu PressReader, musiikin suoratoistopalvelu Naxos Music Library ja verkkomusiikkikoulu Rockway.
Kaikkia näitä palveluita voi käyttää mistä tahansa kirjastokortilla ja siihen liitetyllä PIN-koodilla. Lisäksi kotimaisia sanomalehtiä voi lukea edelleen kirjastoissa paikan päällä ePress-palvelussa.
Lisätietoja E-kirjastosta saa Kansalliskirjaston verkkosivuilta ja lähimmästä kirjastosta. Keski-kirjastojen e-aineistoista ja palveluiden käytöstä lisätietoa lähimmästä Keski-kirjastosta ja Keski-kirjastojen verkkosivuilta.
07.05.2024 | Toivakka
Tänä keväänä Keski-Suomessa on järjestetty useita sponsoroituja lasten ja nuorten toteuttamia hyvän mielen haasteita, kuten ikäihmisten ilahduttamista ja ympäristötekoja. Tällä hetkellä haasteita on käynnissä mm. Muuramessa, Toivakassa ja Äänekoskella. Syksyllä 2023 hyvän mielen haasteita järjestettiin eri puolilla Jyväskylää.
Hyvän mielen haasteiden tausta-ajatuksena on aktivoida lapsia ja nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, tekemään hyvää, tutustumaan yritysten toimintaan sekä kehittämään omia yritteliäisyystaitoja, kuten omatoimisuutta, rohkeutta, sinnikkyyttä sekä yhteistyö-, organisointi- ja ongelmanratkaisutaitoja. Samalla ryhmät kerryttävät omaa retkikassaa yrityssponsorinsa tuella.
Toivakan koulukeskuksen kahdella vitosluokalla on käynnissä yksi hyvän mielen haaste, romumetallin kierrätyskampanja, yhteistyössä Reteko Oy:n ja Maansiirto Viiala Oy:n kanssa.
Sirpa Räsänen Reteko Oy:ltä alustaa romumetallin kierrätyskampanjaa Toivakan koulukeskuksen 5.luokkalaisille.
Ennen kampanjan aloitusta Reteko Oy piti huhtikuussa koululuokille alustuksen romumetallien tunnistamisesta ja lajittelusta. Alkuinfon jälkeen oppilaat valmistivat ja jakoivat kampanjasta kertovia mainoksia kaupalle, kirjastolle ja koululle sekä tekivät kierrätysohjeet keräyslavoille. Lisäksi osa oppilaista jakoi mainoksia asukkaiden postilaatikoihin.
– Projektin ansiosta lasten suunnittelu- ja organisointitaidot ovat kehittyneet ja tietämys kierrätettävistä metalleista lisääntynyt, ovat vastuuaikuiset Lotta Muurimäki ja Linda Tykkyläinen huomanneet.
– Ilostutti nähdä miten oppilaat ottivat keräyksen innolla omaksi projektikseen. He kävivät tarkistamassa lavoja useasti koulun jälkeenkin ja olivat ylpeitä omasta keräyksestään. Myös se yllätti isosti miten hyvin ihmiset tyhjensivät rojuvarastojaan. Keräys onnistui yli odotusten. Emme olisi ikinä uskoneet, miten runsaslukuisesti kyläläiset osallistuivat, lasten vanhemmat kertovat palautteesaan. Järjestäjät uskovat, että juuri hyvä tiedottaminen oli avainasemassa. Yksi negatiivinen yllätyskin projektiin mahtui, nimittäin lavoilta myös varastettiin sinne tuotua tavaraa.
Kaikki ovat yllättyneet, miten paljon Toivakkaa on saatu aktivoitua ja miten paljon lavoille on tullut tavaraa.
Maansiirto Viiala Oy toimitti kaksi keräyslavaa Toivakan koulukeskuksen pihalle 22.4. Yhdessä viikossa lavat tulivat täyteen – takatalvesta huolimatta – ja nyt koulun pihalla on täytettävänä jo kolmas lavapari.
Toivakan kyläyhteisö on siis pistänyt hihat heilumaan! Jotta kaikki ehtisivät saada omat pihat siivottua, kampanjan kestoa on pidennetty äitienpäivään saakka. Tämän jälkeen metalliromut toimitetaan Reteko Oy:n toimipisteelle, missä ne lajitellaan. Oppilasryhmille maksetaan romumetallista päivän hinta, ja Reteko Oy on luvannut myös bonuksen molemmille luokille ahkerasta työstä.
Kampanjan päätteeksi koululaiset pohtivat yhdessä omaa oppimistaan ja kirjoittavat siitä loppuraportin. Haasteen lopetustapahtumassa oppilaat, opettajat, yrityksen edustaja ja huoltajat kohtaavat ja vaihtavat arvokkaita ajatuksia aiheesta ja saavat siitä muistoksi diplomin. Lisäksi haaste tallennetaan Tomerat.fi -sivustolle Tarinoita-osioon inspiraation lähteeksi muille ryhmille.
– Suosittemme ehdottomasti tällaista tapaa kartuttaa retkikassaa. Oppilaat ovat nähneet, mitä omalla panoksella on voitu saada aikaan. Tässä hyötyvät oppilaat sekä toivakkalaiset, jotka pääsevät ilmaiseksi romusta eroon, Lotta Muurimäki ja Linda Tykkyläinen kannustavat.
– Lopuksi suurkiitokset yrityskummille Viialalle, joka haki ja toi lavat paikalle ja mahdollisti keräyksen logistisen puolen. Ja yhtä suuret kiitokset Tomerat ja Reteko varainhankinnan mahdollistamisesta. Toivakan vitosluokkalaiset vanhempineen kiittävät kokemuksesta ja mukana olosta, toivottavat Toivakan vitoset vanhempineen ja opettajineen.
30.04.2024 | Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi, Toivakka
Toivakan kunnanvaltuusto kokoontui vapun aatonaattona kokoustamaan. Asialista ei ollut pitkä, mutta kokous venähti noin kaksituntiseksi. Kokouksen lopuksi puheenjohtaja Sinikka Jäntti (kesk) ja moni valtuutettukin kiitteli ilmapiiriä ja eri näkökulmia valottavaa keskustelua. Toivakan valtuuston keskustelukulttuurista olisikin mallia olettavaksi aivan valtakunnan korkeinta päätäntävaltaa käyttävää elintä myöten.
Ennen kokousta kunnanjohtaja Touko Aalto totesi, että sen sijaan, että vain kauhistellaan kuinka hallitus leikkaa lapsiperheiltä, on kunnilla keinoja, joilla lapsiperheköyhyyteen pystytään tarttumaan ja haavoittuvimmassa asemassa olevia tukemaan. Se, että kunnan imago kohenee ja kuntaan muuttaa lisää asukkaita ei ole hullumpi asia sekään.
Se työkalu, jolla Toivakassa tuetaan ensi vuoden alusta alkaen taaperoperheitä, on nimeltään Muksuraha. Eliseen kokouksen esityslistassa nimi oli vielä kotihoidontuen Toivakka-lisä, mutta Muksuraha jää paremmin mieleen ja rimmaa lisäksi hyvin alkuvuodesta päätetyn Raksarahan kanssa.
Kuntalisää maksaa moni kunta, mutta 500 euroa on ainakin Keski-Suomen suurin summa ja todennäköisesti myös valtakunnallisesti. Kotihoidon tuen kuntalisä on kunnan maksama harkinnanvarainen tuki, jota maksetaan Kelan lakisääteisen kotihoidon tuen lisäksi. Muksuraha maksetaan perheen jokaisesta alle kaksivuotiaasta kotona hoidettavasta lapsesta. Muksuraha tukee myös kunnan perhepäivähoitajia tai sellaisiksi aikovia. Tuen saamisen edellytyksenä on, että perhepäivähoidossa tulee olla vähintään yksi perheen ulkopuolinen lapsi perheen omien lasten lisäksi. Valtioneuvoston asetus lasten päivähoidosta määrittää perhepäivähoidon maksiryhmäkooksi neljä lasta mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa.
Muksuraha on kädenojennus lapsiperheille, jotka haluavat hoitaa alle 2-vuotiaan taaperonsa kotona, mutta sitä hyötyvät myös perheet, joiden lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä. Tavoite on, että varhaiskasvatuspaikkaa ei tarvitsisi Toivakassa jonottaa tai viedä lasta hoitoon naapurikuntaan. – Jos käydään töissä Jyväskylässä ja lapsen hoitopaikkakin on siellä, saattaa perhe miettiä, että miksi edes asua Toivakassa. Muksurahan avulla sitoutamme perheet Toivakan laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, mietiskeli Juha Juusela (ps).
Muksurahan reunaehtona on, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona, myös esiopetuksessa käyvät. Valtuutettu Paula Nieminen (sd) toivoi, että näille perheen vanhemmille lapsille olisi kunnassa tarjolla esimerkiksi kerhoja, jotta sosiaaliset taidot karttuvat. Rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola totesi, että kohtaa mietittiin valmistelussa paljon ja reunaehto otettiin mukaan, jotta päiväkodin seinät saataisiin suoraan nykyisen pullistelun sijaan ja jonot varhaiskasvatuksesta purettua. – Avoin varhaiskasvatus tukee myös kotona hoidettavia lapsia, hän totesi.
Varhaiskasvatuspaikkojen lisääminen tai jopa lisärakentaminen ovat muksurahaa kalliimpia vaihtoehtoja. Toki siinä vaiheessa, kun asukasluku on lähtenyt reippaaseen kasvuun ja veroeurot lisääntyneet, nämä vaihtoehdot tulevat tarkasteluun.
Se, mistä kokouksessa keskusteltiin ja myös äänestettiin, ei ollut itse lisän käyttöönotto tai Muksurahan suuruus, vaan prosessin nopea eteneminen. Valtuutettu Kari Parviainen (sd) ehdotti, että valmistelua vielä jatketaan ja tutkitaan kaikki vaikutukset tarkemmin ja palataan asiaan elokuussa, Paula Nieminen kannatti ehdotusta. Äänin 16-4 asian käsittelyä päätettiin kuitenkin jatkaa. – Nyt ei-äänen antaneet eivät halua missään nimessä profiloitua kehityksen jarruiksi, vaan toivomme vieläkin kokonaisvaltaisempaa lapsiperheiden aseman tarkastelua. Nyt tehty päätös ei onneksi estä sellaisen tekemistä vielä syksyllä, Varja Oksanen (vas) totesi.
Yleensä seuraavan budjetin valmistelu alkaakin vasta syksyllä. Tärkeä syy, miksi asia tuotiin jo nyt päätöksentekoon, oli etulyöntiasema muihin kuntiin ja selkeän viestin antaminen kunnan ulkopuolelle: Toivakka haluaa panostaa lapsiperheisiin. – Joskus pitää olla rohkea ja nyt on se hetki, totesi Pentti Kovanen (sd)
Toivakalla on kokemusta kuntalisästä jo aiemmin, noin 10-15 vuoden takaa. Kokemukset ovat positiivisia, kuten kokenut valtuutettu Juha Juusela muistutti. – Miettikää jos meillä puuttuisi tällä hetkellä noin 400 asukasta tästä kunnasta. Kunnan nimi tuskin edes olisi enää Toivakka.
Muksu- ja Raksarahan maksaminen nyt on mahdollista, koska kunta on tehnyt talouden tasapainottamistoimia sekä myynyt Suur-Savon Sähkön osakkeita kaupassa, joka tuotti kunnalle lähes kolme miljoonaa euroa. Kokeilun tuloksia arvioidaan talousarviovuoden 2026 valmistelun yhteydessä. Kokouksessa mietittiin myös pidempään aikaan sitoutumista, mutta demokratian nimissä ei seuraavan valtuuston käsiä haluttu sitoa.
– En ihan äkkiä muista, mistä päätöksestä olisi käyty näin hyvä ja kattava keskustelu, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko (kesk) päätti iloisena.
Raksa ja Muksuraha ovat houkutteleva yhdistelmä
Raksa- ja Muksurahan rahallinen ja elämänlaadullinen merkitys yhdelle perheelle voi olla todella merkittävä. Jos nyt lasta odottavat esimerkkipariskunta Tiina ja Tero päättävät muuttaa Toivakkaan ja rakentaa yli 80-neliöisen omakotitalon, kunta palkitsee heitä siitä ensin 5000 eurolla ja peräkärryllä. Tarmo syntyy alkuvuodesta 2025 ja koska Tiina ja Tero haluavat lapsilleen pienen ikäeron vuonna 2026 päivänvalon näkee Terttu. Muksurahan ansiosta Tiina tai Tero voi siirtää töihin paluuta ja viettää pikkulapsiaikaa kotona ja Tarmo ja Terttu ehtivät ”tienaamaan” perheelleen enimmillään yli 10 000 euroa, ennen kuin Terttu puhaltaa kakustaan kaksi kynttilää sammuksiin.
Toisaalta Toivakan kunta hyötyy lisääntyneistä veroeuroista, säästöistä varhaiskasvatuksessa ja paistattelee julkisuudessa kuntana, joka on pystynyt kääntämän tärkeimmän elinvoimamittarin, eli asukasluvun, kasvuun.
Hanna Lahtinen
29.04.2024 | Tilaajille, Toivakka
Partiolippukunta Toivakan Lepinkäiset vietti tiistaina 23.4. Yrjönpäivää ja Koko Suomen partioiltaa. Tapahtumaan oli kutsuttu koko lippukunta sekä kaikki partiosta kiinnostuneet.
Lippukunnan sudenpennut esittivät partiossa legendaksi muodostuneen Pyhän Yrjön tarinan. Näytelmä oli viihdyttävä, mutta myös opettavainen: kun tekee parhaansa, usein myös onnistuu ja rohkeus palkitaan.
Muutama uusi partiolainen antoi partiolupauksen. Partiolupauksessa uudet partiolaiset lupaavat noudattaa partioihanteita, elää maansa ja maailman parhaaksi sekä kasvaa katsomuksessaan. Partiolupauksen annettua uudet partiolaiset saivat ikiomat partiohuivit sekä ensimmäiset merkit partiopaitaan.
Tapahtuma huipentui ansiomerkkien jakamiseen. Ansiomerkit ovat julkinen, näkyvä kiitos pitkäjänteisestä ja säännöllisestä toiminnasta, josta on jäänyt jälki omaan toimintaympäristöön. Suomen Partiolaiset myöntää vuosittain noin 700-800 ansiomerkkiä kiittääkseen partiotoiminnassa ja pesteissään ansioituneita partiolaisia.
Minja Juutinen ja Venla Rutajärvi saivat Louhisuden soljet. Merkki voidaan myöntää nuorelle ryhmänjohtajalle, joka on osoittanut johtajuutta ja käyttänyt johtaessaan ansiokkaasti partiomenetelmän eri osa-alueita, kuten vartiojärjestelmää, tekemällä oppimista ja toimintaa luonnossa. Myös Katariina Eskeliselle on myönnetty kyseinen ansiomerkki, mutta se luovutetaan myöhemmin.
Riina Tiainen sai Pyhän Yrjön soljen. Solki voidaan myöntää vaeltajalle vähintään kahden vuoden aktiivisesta, säännöllisestä ja ansiokkaasta partiotoiminnasta. Merkin saaja on merkittävällä tavalla toteuttanut vaeltajaohjelmaa ja hänellä on ollut selkeä panos siinä. Hän on toiminut vaeltajaikäkauden johtajatehtävissä sekä toteuttanut itsenäisesti esimerkiksi leiri-, retki- ja varainhankintaprojekteja joko lippukunnassa tai piirissä.
Ronja Hokkaselle myönnettiin II luokan Mannerheim-solki, tuttavallisesti Mannari. Solki voidaan myöntää partiolaiselle, joka ehdotusvuonna täyttää 17–19-vuotta ja joka partio- ja muussa toiminnassaan on sitoutunut partion arvoihin ja toiminut ansiokkaasti sekä innostuneesti partiotehtävissä.
On kunnia jakaa nuorille nämä merkit. He ovat omalla isolla panoksellaan järjestäneet monenlaista toimintaa nuoremmilleen, kasvaneet kantamaan vastuuta partiomenetelmän mukaisesti sekä myös oppineet monenlaisia taitoja. Ja ennen kaikkea pitäneet hauskaa. Koska sitä partiotoiminta myös on. Tutustutaan uusiin ihmisiin ja saadaan elinikäisiä partioystäviä. Meillä onkin mukavaa yhteistyötä Kangasniemen Puulapartion ja Kuokkalan Vetehisten kanssa.
Toivakassa partiotoiminta on vireää, mutta pyörii pienen porukan voimin. Nuoresta pitäen saa ottaa vastuuta ja harjoitella monenlaista johtajuutta.
Pienet partiolaiset olivat valmistaneet lohikäärmeen pään pahvilaatikoista, miettineet ja valinneet rekvisiittaa ja asuja sekä tietenkin harjoitelleet ennakkoon.
Lepinkäiset 40-vuotista taivalta juhlittiin viime syksynä ja ansiomerkkien jako on vielä osa juhlallisuuksia. Merkit anotaan tietyn protokollan mukaan ja tässä rapian puolen vuoden aikana on saanut hyvin piilotella, jottei asia paljastuisi ennen aikojaan. Vaikkei huijaaminen kuulukaan partiomenetelmään, ehkä se tässä tilanteessa hyväksytään. Ja iloiset yllätyksethän ovat aina hauskoja.
Lopuksi vielä nautittiin lettutarjoilusta suolaisella sekä makealla täytteellä. Tapahtuma oli kerrassaan onnistunut!
Ronja Hokkanen ja Minna-Mari Kivimäki
Lähteenä on käytetty Suomen Partiolaisten nettisivuja
23.04.2024 | Tilaajille, Toivakka
oivakan Martat järjesti torstaina 11.4. leivontakurssin, jonka antina oli oppia muffinien ja kakkujen koristelua pursotustekniikoilla. Iloista tekemistä Toivakan koulukeskuksen opetuskeittiössä opiskeli 24 koristelusta kiinnostunutta henkilöä.
Heitä opettivat kondiittorit Marja-Leena Pitkäjärvi ja Jarko Äijänen. Pursotustekniikkojen lisäksi leivontakurssilaiset saivat tietoa kakkujen täytteistä.
Kakkuviipaleiden leikkaaminen olisi tehtävä niin, että kaikille läsnäolijoille sitä riittäisi.
– Näissä täytekakuissa on käytetty Valion sitruuna ja vadelma uutuusrahkoja sekä vanilja- ja sitruuna kreemiä ja kermaa. Nämä Valion uutuustuotteet ovat kevyitä ja raikkaita. Tärkeätä on huomata se, että täytettä laitetaan yhtä paksulti, kuin on kakun pohjaviipaleen vahvuus, kertoi Pitkäjärvi.
Kakkujenkoristeluryhmä oli varsin kansainvälinen. Mukana olivat filippiiniläiset Trixy Uaymot ja Jacqneline Obello sekä intialaiset sukujuuret omaava Sabrina Mahli. Filippiiniläisnuoret tulivat Suomeen töitä saadakseen.
– Minä tulin Suomeen opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Nyt työskentelen keittiöllä Esperi Hoivakoti Soivakassa, kertoo Trixy.
Jacqneline on kouluttautunut Filippiineillä sairaanhoitajaksi ja työskentelee nyt lähihoitajana Soivakassa.
– Olemme todella tyytyväisiä saadessamme olla töissä Toivakassa ja yleensä pidämme Suomessa olosta, toteavat iloiset filippiiniläiset.
Sabrina tapasi toivakkalaisen nuoren miehen Vietnamissa. Asiat etenivät niin, että Sabrina on nyt tapaamansa miehen puolisona. Sabrinan sukujuuret ovat Intiassa, mutta Toivakkaan hänen tiensä kulki Kanadan Torontosta. Tällä hetkellä hän opiskellee Suomen kieltä Jyväskylän yliopiston Integra-ohjelmassa.
Veikko Ripatti
