03.07.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ei taho pysyä kädet taskussa, perustelee kotaperäläinen Eino Kuitunen sitä, että pihamaalla on yleensä aina jonkinlainen hirsikehikko tekeillä. Isoja hirsitalojakin hän on tehnyt ainakin kaksi, toisen pojalle Leppävirralle ja toisen lähes naapuriin Petäjäveden puolelle Lähteelään. Hirsirakentamisen lisäksi Eino on taitava muurari. Siitä, kuinka monta mökkiä, aittaa, liiteriä, grillikatosta, saunaa tai huussia hän on hirrestä rakentanut, ei ole tullut pidettyä kirjaa, mutta paljon niitä on.
Sen hän muistaa, että ensimmäisen hirsikehikkonsa hän teki tasan 50 vuotta sitten vuonna 1974.
– Kauimmaiset on Kaamasessa ja Korppoossa ja aika monta siinä välissäkin, Eino kertoo.
Kehikot Eino rakentaa männystä, mutta mikä tahansa mänty ei hirsiseiniksi ole hyvä.
– Puut pitää kaataa mieluusti tammikuussa tai ainakin talvella, niin että puu on kuolleessa tilassa. Keväällä puu alkaa imeä vettä, niin se ei ole ollenkaan niin hyvää työstää, eikä niin kestävääkään.
Puut Eino yleensä ostaa, mutta ei aina.
– Joskus on asiakas halunnut, että sauna tehdään oman maan tontin puista, kyllähän sekin vaan sopii.
Toistaiseksi materiaalia on löytynyt ja joskus löytyy vähän spesiaalimpaakin, kuten esimerkiksi pystykeloa, josta nyt valmiina oleva kehikko on tehty. Aikaisemmin Eino Kuitunen teki pyöröhirrestä, mutta viime aikoina pelkkahirrestä, jossa kaksi sivua on sahattu suoraksi. Sahaus on onnistunut jo jonkin aikaa kätevästi naapurissa Markku Koskisella.
– Pelkkahirressä tulee tyvihyöty käyttöön, kun hirret asettelee sopivasti vuorotellen, hän kertoo.
Eino Kuitunen taitaa myös harvinaisen perinnetaidon, hän osaa käyttää piilukirvestä.
– Tuossa naapuriin Lähteelään veistin vuonna -95 kirveellä sisäpinnat laineveistolla, semmoisia seiniä ei taida montaa olla. Sinä vuonna tehtiin Suomessa vain kolme asuinrakennusta hirrestä, Lähteelä oli yhtenä maaseutunäyttelykohteena ja kävijöitä oli kolmisen sataa.
Valmis, tuoreesta hirrestä rakennettu rakennus muuttaa hiukan muotoaan vielä ennen kuin asettuu lopulliseen muotoonsa ja kestää sitten hyvinkin sata vuotta ja ylikin, jos vain katosta pidetään huolta.
– Tuore puu kuivaa tuuman vuodessa, eli seitsemäntuumainen hirsi kuivaa ja rakennus laskehtii noin kolmen vuoden ajan, Eino kertoo.
Einon pojan Kimmo Kuitusen 185-neliöiseen taloon Leppävirralla meni 200 kiintokuutiota hirttä ja semmoisen hyvälaatuisen hirsimäärän löytäminen vaati jo vähän etsintää. Rakennusvuosi oli 2004.
– Kimmo laittoi lehteen, että ostetaan isoa suorakasvuista mäntyä, jossa latvaläpimitta on 12 metrin korkeudella yli 30 senttiä. Vastauksia tuli, mutta eipä monestakaan metsästä löytynyt kuin kymmenkunta niin isoa puuta. Sitten Siilinjärveltä löytyi isäntä, jonka metsästä löytyi tarvittava määrä ja vielä jäi monen talon tarpeet metsäänkin, Eino kertoo.
Hirsiveiston taidon Eino on oppinut tekemällä, mutta avuksi ovat olleet työteliäät geenitkin.
– Isä oli semmoinen, joka alan ammattimies, rakensi hirrestä ja muurasi, mutta oli myös suutari ja räätäli, hän kertoo eikä peitä tyytyväisyyttään, että myös pojalle ovat taidot periytyneet. Einolla olisi paljon tärkeää oppia jaettavaksi.
– Jos minä jotain osaan, niin en minä piilota sitä. Hirrestä rakentaminen aika työläs tapa rakentaa, siksi se ei kai ole tämän suositumpaa. Hirsitalo on kuitenkin tervein talo, mitä on, jos sitä ei peitetä muovilla tai muuten pilata, Eino päättää.
Hanna Lahtinen
25.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kirkot ovat aikaikkunoita menneisyyteen. Ne ovat usein rakennuksina vanhoja ja niissä on säilynyt esineistöä, joka ympäröivässä yhteiskunnassa on usein kadonnut elämän pyörteisiin tai ainakaan tarinaa tavaran taustalla ei enää tiedetä. Suomalainen käsityötaito on vahvasti edustettuna juuri kirkkorakennuksissa ja niiden irtaimistossa. Seurakuntien kirjalliset arkistot ovat nekin arvokas tietopankki historioitsijoille ja myös esimerkiksi sukututkijoille.
Jo vuonna 1998 kirkkohallitus päätti, että kaikkien Suomen seurakuntien pitää inventoida esineistönsä. Uuraisilla asian kanssa ei ole pidetty kiirettä, mutta nyt jo toista kesää inventointia tekee Reija Teerimäki.
– Ilmoittauduin kirkkohallitukselle, että olen kiinnostunut inventointityöstä ja näin päädyin Uuraisille.
Teerimäki opiskelee kulttuuriympäristötutkimusta, nykykulttuurin tutkimusta, taidehistoriaa ja museologiaa. Hän on myös ollut töissä museoissa, joten hänellä on kokemusta luetteloinnista ja löytyypä häneltä tekstiiliartenomin tutkintokin, mistä on erityisesti kirkkotekstiilien arvioinnissa hyötyä. Graduaan hän tekee kansallispuvuista.
Uuraisten kirkko ja muut seurakunnan rakennukset ovat inventoinnin edetessä tulleet hänelle hyvin tutuksi.
– Viime kesän valokuvasin, mittasin ja tutkin kirkon ja kellotapulin läpi, sekä tein inventointia myös seurakuntakodilla ja museon niistä esineistä, jotka ovat peräisin vanhasta kirkosta, hän kertoo.
Ajankohta on sikäli erinomainen, että Uuraisten ”uusi” kirkko täyttää tänä tai ensi vuonna 120 vuotta. Lähes koko 1800-luvun paikalla oli myös kirkko, mutta se purettiin huonokuntoisena ja rakennettiin uusi, yläosastaan huomattavasti sirompi ristikirkko. Kirkon suunnitelmat laati rakennusmestari J. Wigren ja kirkon rakentajaksi valittiin Juho Kaisko Pirkkalasta. Toteutusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt.
Vanhan kirkon alttaritaulun maalatut kehykset löytyivät 1990-luvulla uudesta kirkosta paneelien alta. Tämä johtuu siitä, että vanhan kirkon materiaalia on hyödynnetty uutta kirkkoa rakennettaessa. Itse taulu on kellotapulissa.
Tämä on ehkä ainut kuva vanhasta kirkosta (1804-1904) sisäpuolelta. Kuva on löytynyt Mäntästä ja on otettu todennäköisesti purkuvaiheessa.
– Alttaritaulun ympärille on maalattu kangasdraperia kehykseksi. Alttarille on nostettu paljon tavaraa kuvaamisen takia, ei varmaan normaalisti ole tuolla lailla olleet. vanha alttaritaulu on nyt tapulissa, alhaalla oleva rippikello museon seinällä. Alttarilla olevat enkelien tai kerubien päät ovat myös museossa, Reija Teerimäki kertoo.
Uusi alttaritaulu, joka on samanlainen kuin Jämsän kirkossa, tuli kirkkoon vasta vuonna 1925 ja sitä ennen alttarilla on ilmeisesti ollut myös joku erillinen taulu tai seinään maalattu kuva, aihe on ollut yksinkertainen risti kallioiden päällä.
Inventoijan työ on todellista salapoliisityötä. Kysymyksiä on ollut paljon ja moneen on löytynyt vastauskin seurakunta-aktiivien muistista. Aikojen saatossa kuitenkin monen esineen tarina on painunut myös unohduksiin.
– Esineen arvo määrittyy tarinan ja taustan kautta, ei rahalla mitaten. Siksi kirjaaminen ja luettelointi olisi tärkeää, esineen tarinoiden keräämiseen on herätty 1990-luvulla, Teerimäki sanoo.
Tällä hetkellä Reija Teerimäkeä askarruttaa esimerkiksi kirkon alttarin vieressä olevan ikkunan lasiteos. Ulkoa päinkin huomaa, että yksi kirkon ikkunoista on erilainen, siitä puuttuu koristeellinen ristikkoyläosa ja värilaseista muodostetun suoraviivaisemman ristin muotokieli viittaa lähinnä 60-luvulle.
– 40-luvun kuvissa lasiteosta ei näy, mutta veikkaan, että se on tehty vuoden 1964 isossa remontissa, jonka suunnitteli Veikko Larkas. Hän käytti paljon lasiteoksia kirkoissa ja uudisrakennusten teoksista tiedetään suunnittelijat ja tekijät, mutta näistä remonttikohteista ei tietoa aina ole. 90-luvulla seuraavassa remontissa arkkitehti olisi halunnut poistaa sen, mutta seurakuntalaiset olivat jo niin kiintyneet erilaiseen ikkunaansa, että he eivät sitä antaneet poistaa. – Jos vain kukaan Uuraisilla tietää lasiteoksesta jotain, niin mielelläni kuulisin, minuun saa yhteyden seurakunnan työntekijöiden kautta, hän lisää. Tapuliin on myös tulostettu joitakin kuvia kirkkotekstiileistä, joiden taustatietoja haetaan, niihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi Tapulikahvilassa keskiviikkoisin, Reija Teerimäki vinkkaa.
Myös alttarin toisella puolelle asennettu huurrelasi on peräisin todennäköisesti 60-luvulta.
– Kerroksellisuus on myös kulttuuriperintöä. Simo Koskisen kattokruunut ja kastepuu ovat uudehkoja elementtejä ja kertovat siitä, että tätä kirkkoa käytetään ja se elää ja muuttuu sukupolvien saatossa, Teerimäki sanoo.
Rijf oli kuuluisa pohjalainen kirkonrakentajasuku ja heillä oli tapana lahjoittaa aina virsitaulu kirkkoon, jota he ovat olleet tekemässä. Vanhasta kirkosta peräisin oleva virsitaulu on yksi uuden kirkon vanhimpia esineitä. Vanha on myös matala, kauniisti kaiverrettu tuoli. Saarnastuoli on puuseppämestari Otto Pellonpään tekemä ja siitä tuli niin iso, että piti tehdä pariovet, jotta valmis saarnastuoli saatiin ovesta ulos. Kastemalja puolestaan on Rafael Varhan tekemä.
Uuraislainen käsityöperinne jatkuu myös tekstiileissä, joita ovat valmistaneet esimerkiksi Eila Lehtonen ja Raili Hytönen. Kirkosta löytyy myös Uuraisten ryijy. Vanhin kirkkotekstiili löytyy sakastin kaapista ja sitä käsitellään varoen. Ikää ei tarvitse arvailla, sillä messukasukkaan on kirjailtu vuosiluku 1853. Myös punainen kalkkiliina on hyvin vanha.Uuraisten kirkko on melko runsas, niin koristelultaan kuin esineistöltään. Joskus sitä on pidetty jopa liian koristeellisena. Avointen sydänten kirkon yli tuhat sydämenmuotoista puuleikkausta aiheuttivat aikoinaan pahennusta, koska niiden epäiltiin vievän ajatukset korttipelipöytiin ja sitä kautta synnilliseen elämään. Siksipä sydämet peitettiin useiksi vuosikymmeniksi piiloon panelien alle.
Kirkosta on pidetty pääosin hyvää huolta. Ainoastaan 60-luvulla asennettu uusi lämmitysjärjestelmä on kuivattanut ilmaa niin, että moniin puuosiin on syntynyt halkeamia. Nykyään kirkko lämpiää pelleteillä.
– Valmiista inventoinnista syntyy esinetietorekisteri, myös kiinteistörekisteri on olemassa. Toistaiseksi se ei ole vielä yleisesti avoin, mutta seurakunnat voivat käyttää sitä työkaluna esimerkiksi erilaisia avustuksia haettaessa. Aivan mahtavaa olisi, jos aineisto olisi Finnan kaltaisen hakupalvelun kautta kaikkien käytettävissä, Reija Teerimäki kertoo.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla kesän leirit painottuvat alkukesään ja leirimuistot alkavat olla tältä kesältä jo talletettu. Uuraisten kunnan ja 4H:n järjestämillä leireillä teemoina oli tänä vuonna liikunta, taide ja tieteeltä vivahtava puuhailu. Leirejä on järjestetty koulukeskuksella, Hirvasella ja Kyynämöisillä.
Kyynämöinen on perinteisesti ollut taidepainotteinen kylä ja kyläyhdistyksen toimesta siellä on taideleireilty vuosikymmeniä. Tänä kesänä leirin järjestämisestä vastasi Uuraisten kulttuuritoimi ja ohjaajana toimi taiteiden tohtori Asta Huutonen, apulaisohjaajanaan Martta Stenman.
Leirillä opittiin esimerkiksi se, että niin elämässä kuin taiteessakin on valoja ja varjoja ja että niillä saadaan teokseen syvyyttä ja erilaisia tunnelmia.
Leirillä opiskeltiin myös värioppia. Oli jännittävää nähdä, miten värejä yhdistämällä saatiin eri sävyjä – ja että kun laittoi tarpeeksi montaa väriä, niin kaikesta tuli lopulta ruskeaa.
Ja sitten oli se yksi vaikea kysymys, johon pohdittiin vastausta. Mitä on taide?
– Se tarkoittaa maalauksia ja piirustuksia, tai voi se olla lauluakin, leiriläiset miettivät, mutta otsat kurtistuvat siihen tapaan, että vaikea on täsmällistä vastausta antaa. Se todettiin, että taide on aika lailla ihmiselle tyypillistä toimintaa ja tärkeä osa toista vaikeasti määriteltävää sanaa, eli kulttuuria.
– Taide on vapautta ilmaista itseään, tiivisti opettaja Asta Huutonen.
Samaan aikaan toisaalla kylällä saha surisi ja vasarat paukkuivat . Kynkkälä kuntoon III on hankkeen nimi ja sehän tarkoittaa, että Kyynämöisten kylän ja koko Uuraisten kodikkaasta kokoontumispaikasta pidetään hyvää huolta. Se tarkoittaa myös mukavaa ja touhukasta yhdessäoloa, jota myös talkoiksi kutsutaan. Tällä kertaa erityisesti ahkeroi kylän biljardiporukka, sillä pistiväthän he samalla omaa pelisaliaan priimakuntoon. Aikataulu oli talkootyölle melkoisen tiukka, sillä heinäkuun alussa Kynkkälässä juhlitaan häitä ja silloin lattian pitää olla valmis.
Hankekuvauksen mukaan Kylätalo Kynkkälän käytettävyyttä ja taloudellisuutta parannetaan muutamilla toimenpiteillä. Ravintolasaliin hankitaan ilmalämpöpumppu paikalle asennettuna ja ravintolasalin lattiapinta tukirakenteineen ja alapohjan lämpöeristys uusitaan. Tämä tehdään pääosin talkootyönä. Lisäksi hankitaan viisi kappaletta taittopöytiä eri tilaisuuksien varapöydiksi. Toimenpiteistä hyötyvät talon käyttäjät, kuten kokousten ja tilaisuuksien järjestäjät sekä kerhojen osallistujat. Rahaa JyväsRiihi myönsi hankkeeseen reilut 6000 euroa, eli 55 prosenttia kustannuksista.
Vanha lattia ei ollut varsin huono sekään, mutta kylmä ja vetoisa. Nyt permanto on eristetty vanhan talon ehdoilla ja päälle rakennettu upouusi lattia koivulankusta. Mitään kosteuksia tai muita ikäviä yllätyksiä ei lattian alta löytynyt. Ainoastaan yksi siideripullo oli jostain raittiusseurantalon lattian alle eksynyt. Rakennusporukka jäi miettimään, minkä viestin he itse rakenteisiin piilottavat.
– Edellinen lattia kesti 92 vuotta ja tälle lupaamme saman verran ikää. Emme aio olla seuraavaa remonttia tekemässä, totesi Tarmo Jeskanen.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Elinvoimainen kuntakeskusta -hanke järjesti parisen viikkoa sitten kyläkävelyn Uuraisten keskustassa. Matka alkoi hankevetäjä Outi Raatikaisen johdolla hellesäässä kunnanviraston kulmilta Leinikinpuiston kautta S-Marketin ohi uudelle urheilukentälle. Uusi Kisatie ohitettiin ja kurvattiin Nuokkarin, eli vanhan kuntalan kulmalta alas kirkkolaaksoon. Paluumatkalla ohitetiin koulukeskus, kirjasto ja Kuukankodin kokonaisuus ja jatkettiin aina liikenneympyrälle saakka. Lopuksi juotiin kahvit Selmassa. Osallistujia oli kaikkiaan kymmenkunta, osa porukasta jätti hellesäässä jonkun pätkän patikoinnista pois.
Kunnan viranhaltijoita olisi toivottu mukaan varsinkin tekniseltä puolelta ja paljon heille terveisiä lähtikin. Kävelijöiden huomio kiinnittyi ennen kaikkea pienehköihin, korjattavissa oleviin epäkohtiin. Sille, että keskustan julkiset rakennukset edustavat pitkälti 70-90-lukujen laatikkoarkkitehtuuria, ei mitään voi, mutta huolletumpi yleisilme pelastaisi paljon.
Jo ensi metreillä huomattiin vihreä keräyspaperilaatikko kunnanviraston kulmilla, joka on monien mielestä ulkonäköönsä nähden liian näkyvällä paikalla.
– Se oli ennen kunnantalon kulmalla, jos sen saisi siirtyä sinne palaneen jätekatoksen paikalle takaisin, ehdotti Maija Hyvärinen.
– Paikka pitää kuitenkin olla sellainen, että myös Rivikuukan ikäihmiset pääsevät helposti viemään keräyspaperinsa, Kati Hiekkanen huomioi.
Yleisesti harmiteltiin kylänraitin kunnossapidon lyhytjänteisyyttä ja suunnitelmallisuuden puutetta.
– Esimerkiksi koulun taakse on aikanaan rakennettu kuntoportaat ja laitettu kauniit istutukset, jotka sitten on jätetty hoitamatta ja ovat nyt pilalla. Mitään ei kannata rakentaa, ellei samalla sitouduta myös ylläpitämään rakenteita, totesi Voitto Hyvärinen. Tämä koskee valitettavan usein varsinkin EU-hankkeita, jotka hankkeen päätyttyä jäävät oman onnensa nojaan. Toistaiseksi EU-hanke Leinikinpuisto on kuitenkin pidetty kunnossa.
Matka jatkui ja todettiin, että uusi urheilukenttä on hieno ja siisti, mutta huoltorakennus vaatisi katon siivouksen ja maalia pintaan. Urheilutien ja Kuukantien risteykseen tarvittaisiin suojatie, samoin koulun kohdalle pyöräilyn salliva suojatie. Mansikkamäentielle betoniporsaita.
Kirkon siisti piha-alue ja upeat puut saivat yleisesti kiitosta. Muutamien yksityiskiinteistöjen kunto harmitti kävelijöitä, mutta yhdessä todettiin, että niilee ei nyt vain mitään voi.
– Tärkeintä kuitenkin olisi hoitaa kunnalle kuuluvat pikkuasiat ajallaan ja huolella, se kohentaisi yleisilmettä jo huomattavasti, kävelijät painottivat.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Jätehuoltoyhtiö Sammakkokangas ottaa käyttöön vaiheittain itsepalveluasiointimahdollisuuden lajitteluasemilla. Uuraisilla Lokalan asemalla Häkintiellä itsepalvelumahdollisuus avautui 3.6.2024.
Itsepalveluasiointi mahdollistaa asioinnin ympärivuoden arkisin klo 10–18 välisenä aikana. Lisäksi kesällä, eli touko – lokakuun välisenä aikana myös lauantaisin klo 10–14. Itsepalveluasioinnin lisäksi asemilla on edelleen aukioloajat, jolloin asemalla on henkilö vastaanottamassa jätteitä. Näitä aikoja kutsutaan palveluaukioloajoiksi. Uuraisilla henkilökohtaista palvelua saa maanantaisin ja keskiviikkoisin. Mikäli on varannut itsepalveluajan palveluaukioloaikaan, niin siitä pitää ilmoittaa asemanhoitajalle.
Kaiken muun jätteen voi tuoda itsepalveluna lajitteluasemille, paitsi vaaralliset jätteet, jotka on edelleenkin toimitettava hävitettäväksi aseman aukioloaikoina.
Itsepalveluaika toimii siten, että tiedot tuotavista jätteistä syötetään Sammakkokankaan verkkosovellukseen etukäteen. Ensimmäisellä kerralla pitää rekisteröityä, mutta sen jälkeen sovelluksen käyttö on kätevää ja helppoa. Maksulliset jätteet maksetaan Paytrail-palvelussa etukäteen. Maksutavat ovat pankki- ja luottokortti, verkkopankki ja Mobile Pay.
Tämän jälkeen verkkosovellus antaa käyntiluvan ja linkin, joka avaa portin ilmoitetulle rekisterinumerolle. Valvontakamera valvoo, että jätteet toimitetaan asiallisesti oikeisiin paikkoihin.
Itsepalvelu lajitteluasemilla on tarkoitettu Sammakkokankaan toimialueen kotitalouksille ja vapaa-ajan asukkaille. Ilmoittautuminen kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun kuorma on pakattu.
Perusmaksua maksaville asiakkaille maksuttomia jätejakeita ovat puhdas metalli, puhdas ja maalattu puu, pienerä kestopuulautaa, puutarhajäte, vaaralliset jätteet sekä sähkö- ja elektroniikkaromu. Ilmaista puujätettä eivät ole kalustelevyt, parketti, laminaatti, ikkunat, ovet, kiintokalusteet ja isompi määrä kestopuuta.
Muu on sekajätettä ja siitä peritään kuorman koosta riippuen 7,50-45 euroa. Täysin ilmainen jäte-erä tarkoittaa kuormaa, jossa kaikki jätteet ovat maksuttomia.
Ohjeet itsepalveluasiointiin:
1. Mene verkkosivulle sammakkokangas.fi ja valitse näppäin ”Tästä itsepalveluasiointiin”
2. Kirjaudu sovellukseen tai valitse Kertakäynti
3. Valitse lajitteluasema tai Sammakkokankaan jätekeskus.
4. Ilmoita tiedot tuotavista jätteistä sekä omat yhteystietosi ja auton rekisterinumero.
5. Tarkista yhteenvetosivulta, kuinka kauan saamasi käyntilupa on voimassa. Tiedot lähetetään myös sähköpostiisi.
6. Mene lajitteluasemalle ja valitse yhteenvetosivulta “Avaa portti”.
7. Lajittele jätteet paikoilleen.
8. Aja takaisin portille ja valitse yhteenvetosivulta ”Avaa portti”.
Vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta, voit tuoda itsepalveluna kaikkia samoja jätteitä kuin lajitteluasemalla muutenkin vastaanotetaan. Vaaralliset jätteet tulee toimittaa aseman palveluaukioloaikana.
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kunnanvaltuutetut eivät ole joutuneet yli 50 vuoteen käsittelemään yhtä kuntapäättäjän ikävimmistä asioista, nimittäin kyläkoulun lakkautusta. Teknisesti ottaen nytkään maanantai-iltana ei päätetty Kyynämöisten koulun lakkauttamisesta, vaan siirtymisestä lähikouluperiaatteen toteuttamiseen osana kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa.
Käytännössä Kyynämöisten koulun voi enää pelastaa vain sarja suuria ihmeitä. Sellainen ehkä voisi olla useamman monilapsisen perheen muuttaminen kylälle ja myös muun kuntaan suuntautuvan muuttoliikkeen merkittävä vahvistuminen. Lisäksi valtionavustusten pitäisi nopeasti lisääntyä, toisin kuin ennustetaan ja muukin taloustilanne kääntyä positiiviseen suuntaan.
Vielä viime kevään yleisötilaisuudessa koulun mahdollisesta lakkauttamisesta syntyvät säästöluvut olivat hyvin epämääräisiä. Nyt peruspalvelujohtaja Jouko Nykäsellä oli esittää selvät numerot, joiden mukaan lähikoulualueen toteuttaminen toisi säästöä 628 722 euroa vuosien 2025-2028 aikana. Yhteensä tasapainottamisohjelman säästöt yleishallinnosta, sivistystoimesta ja teknisestä toimesta kyseisellä ajanjaksolla ovat reilut 2,5 miljoonaa. Muita merkittäviä säästökohteita ovat perhepäivähoidon lakkauttaminen ja vesitaksojen viiden prosentin vuosittainen korotus.
Valtuutettu Sari Rimmin (sd) mielestä säästöohjelman valmistelu kunnan hallinnossa kuluneen kevään aikana ei ole ollut täysin hyvän hallintotavan mukainen.
– Se ei ole ollut kuntalaisten kannalta läpinäkyvää ja siinä on ollut kiireen tuntua, ikään kuin olisi ajettu käärmettä pyssyyn, hän totesi ja kritisoi myös prosessin aikana käytettyjä peite- tai häiveilmaisuja, kuten juuri ”lähikouluperiaatteeseen siirtyminen”.
– Olisi reilua, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä koko prosessin ajan, eikä vasta sitten kun on pakko. Viime viikkojen kuntalaiskeskusteluissa on noussut esiin myös uusia kysymyksiä – entä jos päättäjät tekevät tässä toisenkin ison virheen? Vanha osa koulukeskuksesta, ns. kivikoulu ei ole priimassa kunnossa. Vaikka viralliset sisäilmamittaukset on tehty, jokin siellä käyttäjien mukaan ”haiskahtaa”. Melkoinen riski tässä otetaan, jos jatkossa kivikoulu todettaisiin sisäilmaolosuhteiltaan ”epäkelvoksi”. Se on varteenotettava riski, jota olisi pitänyt tässä yhteydessä kyetä arvioimaan avoimemmin, hän totesi.
Myös lähikoulualueisiin siirtymistä ja sitä kautta Kyynämöisten koulun lakkautusta kannattavia puheenvuoroja kuultiin, valtuutetut Antti-Pekka Kotilainen (kesk), Jyrki Paananen (kd), Veli Hytönen (vas) ja Samuli Mattila (kesk) totesivat, että jos vaakalaudalla on kunnan itsenäisyys, kipeisiin päätöksiin on pakko olla valmiutta ja että mikään Uuraisten kouluista ei ole liian iso pienen ihmisen tarpeille. He myös totesivat, että vaikka koulu on kylälle tärkeä, ei silti välttämättä elintärkeä, esimerkiksi Jokihaaran kylällä on pärjätty ilman koulua varsin hyvin.
Kokouksen aikana äänestettiin kerran. Sari Rimmi ehdotti, että esitys palautetaan valmisteluun valmistelussa esiin tulleiden puutteiden vuoksi, esitystä kannattivat Eerika Koskinen-Koivisto (sd) ja Veli-Matti Arponen (sd), suoritetun äänestyksen jälkeen ehdotus kaatui äänin 12-9 ja käsittelyä jatkettiin ja lopulta hyväksyttiin pohjaehdotuksen mukaisesti. Valtuutettu Rimmi jätti asiasta eriävän mielipiteen.
Sivistystoimen säästöt vuoteen 2028 mennessä ovat yhteensä 1 642 071 euroa, eli lähes kaksi kolmannesta koko tasapainottamisohjelman säästöistä. Leikkuriin joutuvat jo edellämainitun perhepäivähoidon liäksi esimerkiksi henkilökunnan ateriaetu perusopetuksessa yläkouluissa ja muutama koulunkäynninohjaajan toimi. Yläkoulussa siirrytään vaiheittain nelisarjaisuudesta kolmisarjaisuuteen ja säästetääm kirja- ja materiaalihankinnoissa.
Myös Harrastamisen Suomen mallista, järjestöavustuksista ja aikuisten liikuntahankkeesta leikataan.
Hanna Lahtinen
