Huhtikuussa hulinoidaan nuorten hyväksi Uuraisilla

Huhtikuussa hulinoidaan nuorten hyväksi Uuraisilla

Vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön kriisistä puhutaan ja syyttävä sormi osoittaa usein nuoria ja vähän vanhempiakin aikuisia, jotka oravanpyörässä vipeltäessään eivät ehdi sivuilleen vilkuilla. Vaan toisin on Uuraisilla, jossa vapaaehtoistoiminta ei lepää pelkästään eläkeläisten varassa, vaan intoa ja innovatiivisuutta löytyy myös nuoremmista sukupolvista laajalla rintamalla.
Tästä osoituksena tämän kuun lopussa 27.4. vietetään Uuraisten koulukeskuksella HuhtiHulinoita.

Idean isänä voi pitää yrittäjä ja autourheiluharrastaja Ville Tannermäkeä, joka sai nopeasti samanhenkisen porukan innostumaan mukaan ja sitten alkoi tapahtua.
– Olen jonkun aikaa pohtinut hyväntekeväisyystapahtumaa ja sen toteuttamisesta. Jostakin idea tuli haastaa Uuraisten salibandyjoukkueet heidän omassa lajissaan. Sain Uuraisten Autourheilijoilta valtavasti tukea ja se lähti siitä etenemään.
Perustimme ryhmän HuhtiHulinoille, jossa osallisena ovat Satu Pitkänen, Pasi Haarala, Tommi Neuvonen, Niko ja Tiina Virtanen, Jarkko Viinikainen ja Birgitta Hintikka. Pasi ja Satu ovat olleet isossa roolissa tätä tapahtumaa tehdessä, sillä heillä on aiempaa kokemusta tämän kaltaisten tapahtumien järjestämisestä. Nyt voisin kiteyttää tapahtuman ainutlaatuiseksi. Onko vastaavanlaista ennen järjestettykään Uuraisilla? Tällä porukalla on ollut helppo toteuttaa ja viedä projektia eteenpäin, Ville kertoo.

HuhtiHulinat on pitkä ja tapahtumarikas päivä. Koko päivän ajan pelataan salibandyä paikallisten joukkueiden kesken ja turnaus huipentuu otteluun julkkikset vastaan Uurainen All stars.
– Savukoneet on hankittu ja valoshow rakenteilla pelaajaesittelyä varten, joten luvassa on vähän näyttävämpää salibandyviihdettä, lupaa Pasi Haarala, joka on kerännyt varsin mielenkiintoisen ja monilla eri aloilla ansioituneen julkkiskattauksen. Kentälle astelevat ainakin kansanedustajat Sinuhe Wallinheimo ja Ville Väyrynen, alamäkiluistelun maailmanmestari Arttu Pihlainen, mediapersoona Oskari Joutsen, kirjailija Vanha Myrkky eli huumepoliisi evp Timo Lehtonen, kumparelaskija Arttu Kiramo, ralliautoilija Mikko Hirvonen, tubettajat Onkka ja Leevi Ikävalko, salibandyn Suomen mestari Petri Kauko ja maailmanmestari Jonne Junkkarinen, jääkiekkoilija Mikko Kalteva, Putous-näyttelijät Antti Tuomas Heikkinen ja Joonas Kääriäinen, sekä kunnan oma julkimo Juha Valkama.

Uuraisten Urheiluautoilijat ja Uuraisten Urheilijoiden salibandyjaosto yhdistivät voimansa nuorten puolesta ja saivat mukaan monta muutakin yhdistystä, kuten Martat, MLL:n, VPK:n, Partion, 4H:n, Eläkeliiton ja Höytiän kyläyhdistyksen. Uuraisten kunta tarjoaa tilaksi loistavan liikuntasalin ja lukuisat sponsorit tukevat hanketta. Kuvaan asettuivat useammin rattia pyörittävä Ville Tannermäki ja Kuumissa pelaava Mila Turunen.

Julkkisottelun jälkeen pelikenttä muuttuu Liinojen kevätnäytöksen näyttämöksi. Uuraisten Liinoilla on tänäkin vuonna toiminut seitsemän eri lasten ja nuorten voimisteluryhmää ja heille treenikauden huipennus on päästä liihottelemaan yleisön eteen.
– Tapahtuma sopii kaiken ikäisille. Tapahtumapaikalla on paljon muutakin nähtävää, kuten yritysesittelyjä, kirjaesittely, ralliautoja, paloauto, pomppulinna ja kasvomaalausta. Onnenpyörääkin kannattaa pyöritellä kovasti. Näitä ihmetellessä on hyvä nauttia kahvia, leivonnaista ja makkaraa. Samalla kannattaa varoa, ettei tapahtuman oma Pasi-koira syö rapsuttelun yhteydessä makkaraasi, Ville Tannermäki vinkkaa.
Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta halutessaan voi myös kartuttaa hyväntekeväisyyspottia vapaaehtoisella maksulla. Tapahtuman tuotto tullaan käyttämään Uuraisten nuorisotilan nuorten hyväksi heidän toiveitaan ja ajatuksiaan kuunnellen.

Yleisöryntäys yrittäjäkahveilla

Yleisöryntäys yrittäjäkahveilla

Maaliskuisena torstaiaamuna Uuraisten kunnanviraston pihaan kurvasi monta eri yritysten logoilla varustettua autoa ja eri alojen yrittäjia saapui hyvin pitkan tauon jälkeen järjestetyille yrittäjien aamukahveille yli kaikkien odotusten, osallistujia oli kolmisenkymmentä.
Jo kahvijonossa keskustelu kävi vilkkaana. Reilun tunnin mittaisessa tapaamisessa ehdittiin esittäytyä ja vähän raapaista huolenaiheita, joista nousi selkeästi esille kolme.
Kuljetusalan yrityksen Karlogin Timo Karjalainen toi esiin huolensa nelostien rampista Hirvaskylän kohdalla.
– Olisi tärkeä turvata, että nykyisen alikulun kohdalle rakennetaan kunnon ramppi kun tie aikanaan remontoidaan moottoritieksi. Pahin vaihtoehto olisi, että ramppi häviää kokonaan ja kulku kunnan yritystonteille ja myös raskas liikenne siirtyisi Vanhalle Hirvasentielle, jossa on paljon asutusta, Karjalainen totesi.
Toinen esille noussut asia oli lounasravintolan ja ympärivuotisen kahvilan puute keskustassa ja kolmas hieman tähän liittyen torin ympäristön hiljeneminen ja tyhjät toimitilat.
Uuraisten Yrittäjät Ry:n melko tuoreen puheenjohtajan Mattilan Hoivapalvelujen Samuli Mattilan tärkein tavoite oli luoda uuraislaisille yrittäjille ja elinkeinoelämälle kuukausittainen verkostoitumistilaisuus. Ilo ensimmäisen kerran suosiosta on suuri ja osoitus myös siitä, että tarvetta ja kiinnostusta livetapaamisiin on.
– Varovasti haaveilin 20 osallistujasta, mutta pidin sitä aika utopistisena, suosio ylitti kaikki odotukset ja tapasin monta minullekin aivan uutta yrittäjää. Tiedän myös, että diilejäkin tapaamisessa solmittiin, Mattila iloitsee.
– Toivon, että perinne jatkuu yhtä suosittuna ja piristää Uuraisten elinkeinoelämää laajemminkin. Uskon, että Uuraisista on kaikki mahdollisuudet tulla Muuramen kaltainen menestystarina, täällä on etuna lisäksi nuori ikärakenne.
Seuraavat yrittäjäkahvit kunnanvirastolla juodaan perjantaina 19. huhtikuuta aamukahdeksalta.
– Silloin teemana on rahoitus ja uskon sen kiinnostavan kaikkia yrittäjiä, tervetuloa mukaan, Samuli Mattila toivottaa.

Hanna Lahtinen

Aurinkopalsta

Aurinkopalsta

Olipa mahtavaa pitkästä aikaa herätä Lankalauantaiyönä railakkaaseen kellojen soittoon Uuraiskylällä! Niin oli yövirkut kellonsoittajat saaneet lehmänkellot komeasti soimaan ja tuottivat iloa kevätyöhön kuin ennen vanhaan. Hienoa kun perinne elää vielä!

Aurinkopalstalla voit kiittää, kehua tai kertoa mikä tekee sinut juuri tänään onnelliseksi. Laita terveiset tulemaan toimitus@paikallisuutiset.fi tai Whats
Appilla tai tekstiviestillä numeroon 050 5431 207. Tehdään maailmasta aurinkoisempi paikka!

Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksellä viidenkympin villitys

Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksellä viidenkympin villitys

Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.

Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.

Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.

Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.

Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.

Hanna Lahtinen

Eläkeliitto on sallittu piriste

Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:

Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.

Kurkistettiin tapuliin, seuraavaksi sormet multaan!

Kurkistettiin tapuliin, seuraavaksi sormet multaan!

Uuraisten kellotapuli on kaunis ja myös hiukan jännittävä paikka. Ajan kulku ikään kuin hidastuu kun huippua kohti jyrkkeneviä portaita kiipeää ylös kirkonkelloja kohti.
Viime viikolla järjestettiin Tapulikurkistelu-tapahtuma, joka nimensä mukaisesti antoi luvan kurkistella mielenkiintoisen rakennuksen yksityiskohtiin. Vaikka tapulissa on paljon jyrkkiä portaita ja korkeita kynnyksiä, itse tapahtuma oli matalankynnyksen tapahtuma parhaimmillaan ja väkeä vierailikin mukavasti.

Nykyinen seurakuntamestari Jussi Seppänen ei enää joka sunnuntai naruja vetele, vaan soittamisen hoitaa automatiikka.
– Toki jos tulee vaikka sähkökatko, niin silloin soitetaan perinteiseen tapaan manuaalisesti, hän kertoo.

Anna-Liisa Muhos ihailee Uuraisten kirkonkelloa.

Tapuli on rakennuksena kirkkoa parikymmentä vuotta vanhempi ja sinne on nykyistä kirkkoa edeltäneestä kirkosta siirretty alttarikaide ja -taulu.
– Olen vihkinyt täällä kolme paria, tilana tämä on isoa kirkkoa intiimimpi, mutta kuitenkin arvokas, kirkkohera Antti Toivio kertoi.

Tapuli on myös eräänlainen aikansa some. 30-luvun (facebook)-seinälle puuseppä Otto Pellonpää on kirjoittanut, että on ”niin kylmä kesäkuussa, että on kolmet housut ja vilapaita. Hämmentävästi hän on kuitenkin merkinnyt päiväykseksi 3/5 1935. PaikallisUutisten tutkivan journalismin ilmatieteen osasto selvitti, että jos Otto Pellonpään kommentti kuitenkin koski kesäkuun kolmatta päivää vuonna 1935, niin todellakin oli viileää, lämpötila pysytteli nollan tuntumassa. Koko kesäkuu ei kuitenkaan ollut kylmä, vaan Ottokin pääsi viettämään vuosisadan kuuminta juhannusta ja riisumaan ainakin päällimmäiset housut. Vuoden 1935 juhannuksena Suomessa mitattiin 26 asteen lämpötiloja.

Tapahtuma oli osa Uuraisten seurakunnan hiilineutraalisuushanketta ja liittyy kirkon ympäristödiplomihankkeeseen. Seuraavaksi ryhdytään miettimään ympäristön kaunistamista kasveilla. Kirkkotarhan puutarharyhmän perustamiskokous pidetään huhtikuun ensimmäisenä perjantaina.
Tavoitteena on toteuttaa viihtyisyyttä lisääviä projekteja kirkkopihan, hautausmaan ja seurakuntakodin ympäristössä. Ryhmä tarjoaa siis laatuaikaa yhteisöllisestä viherpeukaloinnista nauttiville.

Hanna Lahtinen

Myös vapaaehtoistoimijat tarvitsevat koulutusta

Myös vapaaehtoistoimijat tarvitsevat koulutusta

Yhdistystoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä monen alan osaajille. Yksi tavallisimmista tehtävistä on puhvetin, kanttiinin, grillin tai jonkun muun tilapäisen ravitsemusliikkeen ylläpito.
Kun ollaan helposti pilaantuvien ruoka-aineiden kansa tekemisissä, tarvitaan hygieniapassi, jollaisia Suomessa on myönnetty 22 vuotta.
Nykyään hygieniapassi on osa yleissivistystä ja helpottaa työnhakua elintarvikealan lisäksi myös esimerkiksi hoito-, siivous-, ja kuljetusalalla. Hygieniapassitestin suorittamalla oppii turvallisia työskentelytapoja myös kotikeittiössä.
Toivakan 4H järjestää vuosittain hygieniapassikoulutuksia. Mukana on nuoria 4H-yrittäjiä, mutta myös vanhempia osallistujia, paikallisia ja kesäasukkaita. Toivakan kurssi testeineen on hyvin edullinen esimerkiksi Jyväskylän hintoihin verrattuna.
– Niin kauan kuin Riitta-Liisa Göös täältä Toivakasta pitää kurssit ja saamme Sivikseltä tukea, voimme pitää hintatason matalalla, voittoa yhdistys ei halua kerätä, vaan meille on tärkeää, että voimme tarjota tällaisen mahdollisuuden, toiminnanjohtaja Kirsi Ilmonen kertoo.

Nuoripari Julia Häkkinen ja Jimi Manni osallistuivat Toivakan hygieniapassikoulutukseen ja -testiin. Varsinkin Jimin mielestä testi oli helppo ja hän selvitti sen ilman yhtään virhettä. Hygieniapassi on heille tarpeen kesätyöpaikoissa Pandan tehtaanmyymälässä ja hoitokodissa.

Toinen tärkeä vapaaehtoistyön muoto on järjestyksenvalvonta.
Ylä-Kintauden kylätalolla pidettiin järjestyksenvalvojan jatkokurssi toissa lauantaina. Tämäkin kurssi oli varsin edullinen ja sen järjesti Keuruun kansalaisopisto. Osallistujia saapui lähes parikymmentä Petäjäveden lisäksi Laukaasta, Uuraisilta, Korpilahdelta, Multialta ja Jyväskylästä. Opettajana toimi alan konkari, pitkän uran poliisissa tehnyt Kari Rautava.
Koska kyse oli jatkokoulutuksesta, kurssilaisilla oli paljon kokemusta erilaisista tehtävistä järjestyksenvalvojina ja siitä seurasi, että kokemuksia vaihdettiin ja keskustelu kävi vilkkaana. Useimmat olivat valvoneet järjestystä erilaisissa yleisötilaisuuksissa, mutta paikalla oli myös ravintoloissa ja tanssipaikoilla ainakin puoliammattimaisesti toimivia. Koska oltiin Keski-Suomessa, myös rallien järjestyksenvalvonta oli useimmille tuttua.
– Itse mielelläni erottaisin ns. ammattijärkkärin ja esimerkiksi yhdistyksissä talkoilla toimivien järjestyksenvalvojien koulutuksen, niin paljon tehtävät poikkeavat toisistaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikki käyvät saman koulutuksen, Rautava totesi.
Järjestyksenvalvojan pätevyys pitää uusia viiden vuoden välein ja olisi hyvä, että kortti ei ehdi vanhentua ennen kertauskurssia. Mikäli kortti ehtii vanheta, tarvitaan uusimiseen todistus alkuperäisestä peruskoulutuksesta. Aikaisemmin riitti, kun kortin uusi enintään kuusi kuukautta vanhenemisen jälkeen, mutta laki muuttui joitakin vuosia sitten. Erityisen tarkka pitää olla, jos järjestyksenvalvojan koulutuksen on suorittanut ennen 1.3.2007, silloin korttia ei saa päästää vanhenemaan, ellei halua käydä koko 40 oppitunnin koulutusta uudelleen.
Nälkä ei opiskelijoita kahdeksan oppitunnin kertauskoulutuksessa vaivannut, sillä tarjolla oli Yl-Kintauden kyläyhdistyksen Leena Kivelän valmistamaa herkullista lähiruokaa. Keitossa maistui Umpisolmu-nimisen naudan liha ja maitokin oli aamulla lypsetty.

Hanna Lahtinen