25.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla vietettiin viime viikolla oikeaa turvallisuuden teemaviikkoa, vaikkakaan ei erityisen suunnitelmallisesti. Kolme erillistä, mutta teemaltaan samankaltaista tapahtumaa sattui peräkkäisille päiville.
Tiistaina Höytiän koululla pelastuslaitoksen turvallisuuskouluttaja ja pelastuskoira-aktiivi Maarit Rokkamäki piti varautumisluennon Höytiän kyläyhdistyksen väelle. Naapurikylältä Ylä-Kintaudelta saapunut Maarit havahtui viime syksynä itsekin siihen, että pidemmän sähkökatkon sattuessa kohdalle, on arjen turvataidoissa isoja eroja riippuen kansalaisen iästä.
Siinä missä nuoremmille voi tulitikun raapaiseminen olla aivan kokeilematon taito, vanhemmalle väelle tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kännykän lataaminen autossa.
– Myös akkupankit ja muut varavirtalähteet ovat monille yllättävän vieraita. Niitä kannattaa pitää arjessa käytössä ja ladattuina, niin tosi tarpeen tullen ovat sitten tuttuja ja saatavilla, Rokkamäki totesi.
Kyläyhdistyksen tilaisuudessa kun oltiin, niin sekin tosiasia todettiin ääneen, että yhteisöllisyys on turvallisuutta. Kyläilykulttuuri on maaseudultakin katoamassa, mutta varsinkin naapurissa asuvan ikäihmisen tunteminen on tärkeää. Jos sähköt katkeaa tai muu kriisi yllättää, niin on hyvä, jos käy tarkistamassa, että naapurissa on kaikki hyvin, kantaa tarvittaessa polttopuita tai auttaa muuten. Kyläyhdistykseltä löytyy myös aggregaatti kriisitilanteessa lainattavaksi.
Ylä-Kintauden ja Höytiän kylillä on alustava ajatus myös oman kyläradion kehittämisestä poikkeustilanteita varten.
– Ainoastaan Korpilahdella Keski-Suomessa tällainen toimii, mutta itärajalla ne ovat paljon tavallisempia, Rokkamäki kertoi.
Vaikka Höytiä on oikea lintukoto, Tikkakosken läheisyys näkyisi sotilaallisen kriisin yllättäessä.
– Esimerkiksi liikenne kylän halkovalla tiellä lisääntyisi huomattavasti, jos nelostie suljettaisiin, tiesi Teijo Haapakoski kertoa.
Seuraavana päivänä Uuraisten keskusta täyttyi paloautoista, vaikka missään ei palanut. Kyseessä oli 8-luokalaisille suunnatun NouHätä! pelastustaitokampanjan vuosittainen aluekilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna Uuraisilla siksi, että viime vuonna koulun joukkue voitti aluekilpailun ja sijoittui finaalissa Kuopiossakin hienosti viidenneksi.
– Salissa on teoriakoe ja rasteja on eri puolilla koulua, tällainen rastityyppinen kokonaisuus sopii nuorille tosi hyvin. Joukkueita on mukana 14 eri koulusta, vastuuopettaja Anne Lindeman kertoi.
Myös tänä vuonna Uuraisten joukkue Kiira Hurskainen, Alina Lausamo ja Amanda Mattila selvittivät tiensä hienosti jatkoon.
Kiira ja Alina ovat palokuntaharrastajia myös vapaa-aikana.
– Äiti näytti joskus mainosta palokunnasta ja olin heti, että tuonne minä haluan, piti vain odottaa, että täytin 12, Kiira kertoo.
– Uuraisten VPK:n palokuntanuoret ottavat taas uusia jäseniä mukaan toimintaan, kokoonnumme torstai-iltaisin. Opittelemme palokunnan ja pelastustoiminnan perustaitoja ja harjoitelemme ensiapua, sammutusta ja turvallisuustaitoja. Nuo kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä koko elämän ajan, Kai Lehtimäki Uuraisten VPK:sta vinkkasi.
Palokuntanuoria on kouluttanut jo vuosikymmenet Mika Moilanen, joka seuraavana päivänä, torstaina oli vieraana ikäihmisille suunnatussa Arjen turvallisuus -tilaisuudessa.
– Meille olisi ideaali tilanne, että olisi noin 20 nuorta, puolet vanhoja ja puolet juuri aloittaneita nuoria, silloin opetus on selkeintä järjestää. Enimmillään nuoria on ollut 35 ja se alkoi olla hiukan työlästä, kun koko porukka ei mahtunut edes autoihin. Iso ilo on aina kun joku nuorista jatkaa pelastusalalle opiskelemaan, Mika Moilanen kertoo.
Arjen turvallisuuden uhka vaanii yhä useammin myös verkossa, jota myös ikäihmiset sujuvasti käyttävät.
– Kuka tahansa voi joutua huijauksen uhriksi, nuori tai vanha. Huijaukset muuttuvat koko ajan taitavammiksi ja vaikeammin tunnistettaviksi ja niiden tutkiminen on melkoista kilpajuoksua. Nyt huijarit ovat ottaneet käyttöön myös tekoälyn. Ensimmäinen toimenpide on sähköpostissa tarkistaa, mistä osoitteesta sähköposti on laitettu ja välttää klikkaamasta mitään linkkiä, maalaispoliisi Jouni Rinne totesi.
– Myös poliisina voi esiintyä huijareita. Minuakin usein epäillään puhelimessa ja se on vain hyvä asia. Turvatili, on yksi sellainen sana, mitä pitää aina varoa, henkilökohtaisia pankkitietoja ei ikinä kysellä puhelimessa, hän painotti.
Tilaisuuden lopuksi esiintyi Mikael Happonen.
25.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Jaakko Koivusella on kokemusta kuulolaitteen käytöstä pitkältä ajalta ja käytössä on jo kolmas laite. Laitteista on ollut paljon apua, mutta nyt ongelmana oli taustahälyn voimistuminen liikaa. Tähän ongelmaan hän tuli hakemaan apua Leena Häkkiseltä.
Uuraisilla on ollut noin vuoden ajan tarjolla kuulonhuoltopalvelua ikäihmisille oman yhdistyksen kerhon yhteydessä. Eläkkeellä oleva saarijärveläinen terveydenhoitaja Leena Häkkinen on tavattavissa kuukausittain. Vastaanotolle voi tulla, vaikka ei eläkeläiskerhoissa kävisikään.
– Jo töissä ollessani olin paljon tekemisissä ikäihmisten hyvinvointiasioiden kanssa: mittailin verenpaineita, opastin ja neuvoin. Kun jäin eläkkeelle kymmenisen vuotta sitten, minut pyydettiin mukaan Saarijärven kuuloyhdistyksen toimintaan ja Kuulokerhoon. Koska asun lähellä Uuraista, mietin, että voisin käydä myös täällä hoitamassa kuuloasioita. Jyvässeudun Kuulo ry:ssä oltiinkin myötämielisiä, ja nyt olen käynyt seurakuntakodilla ja Selmassa sekä Eläkeliiton että Eläkkeensaajien kerhoissa. Tämä on minun tapani tehdä vapaaehtoistyötä ja todella mukavaa, Leena Häkkinen kertoo. Lisäksi hän toimii aktiivisesti Saarijärven SPR:ssä.
Perjantaina 13. päivä hän saapui seurakuntakodille.
– Kynnys on niin matala kuin olla voi, yhtään ei tarvitse miettiä, onko asia riittävä. Tulen sitä iloisemmaksi, mitä enemmän kävijöitä on, hän kertoo.
Leena ei testaa kuuloa, mutta opastaa, neuvoo ja huoltaa sekä myy tarvikkeita kuulolaitteisiin, kuten letkuja ja puhdistusnauhaa, sekä vaihtaa niihin paristoja.
– Moni tulee ihan vain kyselemään, mitä minun pitäisi tehdä, kun olen huomannut kuuloni heikkenevän.
Tätä asiaa ei kannata lykätä, vaikka moni niin tekee. Kotona on helppo lisätä ääntä televisioon tai puoliso alkaa puhumaan kovempaa aivan vaistomaisesti. Jostain syystä silmälasien hankintaan on huomattavasti matalampi kynnys kuin kuulolaitteeseen. On aivan luonnollista, että kaikki aistit heikkenevät iän myötä.
– Meillä on oikeus kuulla, saada apua ongelmiin ja tarvittaessa saada kuulolaite. Tänä päivänä kuulolaitteet ovat tosi huomaamattomia. Eivätkä ihmiset kiinnitä niihin sen enempää huomiota kuin silmälaseihinkaan. Nuorilla, joilla on kuulolaite, se on usein aivan kuin koru ja koristeltu itselle sopivaksi, Leena Häkkinen kertoo.
Hoitopolku kuulo-ongelmissa menee niin, että ensin terveyskeskuslääkäri tutkii ja hänen lähetteellään saadaan aika Novan kuulokeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Siellä korvakappale sovitellaan ja sitten saa oman kuulolaitteen. Kuulolaite on asiakkaille ilmainen.
– Kuulolaite on helppo apuväline, mutta vaatii hieman totuttelua. Liian monella kuulolaite on keittiön kaapissa, kun sen pitäisi olla korvassa. Kun sen käyttöön oppii, elämänlaatu paranee varmasti, Leena lupaa.
Kuuloliitolla on muitakin matalan kynnyksen palveluja, kuten Kuuloauto, joka kiertää maakunnassa.
Hanna Lahtinen
17.03.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen, Uutinen
Keski-Suomen hyvinvointialue kilpailutti neljän alueen ikääntyneiden päiväaikaisen kotihoidon palvelutuotannon. Määräaikaan eli 24.2. mennessä tarjouksen teki kahdeksan palveluntuottajaa. Palveluntuottajaksi on valittu Viitasaarelle Kotipalvelu Mehiläinen Oy, Pihtiputaalle KoskiHoiva Oy, Laukaaseen Kotipalvelu Mehiläinen Oy ja Uurainen–Tikkakoski-alueelle Mattilan Hoivapalvelut Oy.
– Tosi huippua, että paikallinen toimija pärjäsi noinkin isossa kilpailutuksessa. Pientä toiveikkuutta oli ilmassa, mutta kyllä päätös oli silti iloinen yllätys, toimitusjohtaja Samuli Mattila sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialue on jo tuottanut monituottajamallilla kolmen alueen kotihoidon keväästä 2025 alkaen. Kumppanuusmallin laajentaminen sisältyy hyvinvointialueen tämän vuoden talousarvioon, josta aluevaltuusto päätti joulukuussa.
Kyse on säästöjen hakemisesta, mutta tässä tapauksessa palvelujen taso ei ole heikkenemässä, vaan mahdollisesti päinvastoin, sillä varsinkin pienelle paikalliselle toimijalle on yrityskuvankin vuoksi tärkeää tuottaa hyvää ja ihmisläheistä palvelua.
– Tunnen vahvaa vastuuntuntoa. Nyt ei voi mennä suuren organisaation taakse piiloon, vaan tässä tapauksessa tuotteella on kasvot, Samuli Mattila naurahtaa.
– Yrityksen tavoitteena on rakentaa paikallisesti merkittävä kokonaisvaltaisen hoivan yksikkö, jossa palveluketjut toimivat myös yrityksen sisällä. Tämä sopimus tuo yrittämiseen ainakin kahdeksi vuodeksi vakautta ja lisää voimavaroja kehittää laatua, hän jatkaa.
Valittujen palveluntuottajien on tarkoitus aloittaa 1.6.2026 alkaen päiväaikainen, eli kello 6–22 välille ajoittuva kotihoito. Kotihoito näillä neljällä alueella tuotetaan jatkossa monituottajamallilla hyvinvointialueen ja palveluntuottajien yhteistyönä. Hyvinvointialue tekee sopimukset palveluntuottajien kanssa, kun hankintapäätös on saanut lainvoiman. Sopimukset ovat kahden vuoden määräaikaisia ja jatkuvat määräaikaisen sopimuskauden jälkeen toistaiseksi voimassa olevina molemminpuolisella irtisanomismahdollisuudella.
Asiakkaiden kotihoidon palvelut jatkuvat kuten ennenkin, ja pääsääntöisesti tutut hoitajat jatkavat alueilla.
– Alkuvaiheen tavoitteena on toteuttaa vaihdos niin, että asiakkaat eivät asiaa edes huomaa, ja jatkossa kehittää hyvästä yhä parempaa. Tulevina vuosina palveluntarve vain kasvaa myös Tikkakoski–Uurainen-alueella, ja siksi palvelua yritetään kehittää siihen suuntaan, että työntekijä olisi mahdollisimman paljon asiakkaan luona ja muuhun, esimerkiksi hallinnolliseen työhön käytettävää aikaa olisi mahdollisimman vähän, Samuli Mattila sanoo.
Kilpailutuksen kohteena olleiden kotihoidon neljän alueen henkilöstö siirtyy valituille palveluntuottajille liikkeenluovutuksella.
Monituottajamallissa yksityinen palveluntuottaja tuottaa päiväaikaisen kotihoidon, ja hyvinvointialue vastaa edelleen muista kotihoidon palveluista, kuten etähoivasta, turva-auttajapalvelusta sekä yöhoidosta. Lisäksi hyvinvointialue vastaa edelleen asiakasohjauksesta, palvelutarpeen arvioinnista, palvelupäätöksistä ja asiakaslaskutuksesta.
– Yhteistyö on hyvin aktiivista, mikä tarkoittaa yhteistyötä lääkäripalveluissa, fysioterapiassa ja yöaikaisen kotihoidon palvelutarpeissa. Me tehdään rai-arviointi puolivuosittain tai voinnin muuttuessa ja Hyvaks tekee palveluista päätökset rai-arvioinnin pohjalta, Samuli Mattila sanoo.
– Asiakkaat ovat yhteisiä ja heidän palvelunsa toteutetaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti hyvässä yhteistyössä. Kumppanuus on yhdessä tekemistä, kehittämistä, ratkaisujen etsimistä ja oppimista, palvelupäällikkö Kaisa Oikari hyvinvointialueelta lisää.
– Monituottajamalli on toimintansa aikana osoittautunut toimivaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi tuottaa kotihoitoa, ja olemme saaneet siitä paljon kiitoksia myös palveluntuottajilta, erityisesti yhteisen tekemisen osalta. Myös asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, palvelujohtaja Maarit Raappana selvittää.
Mattilan Hoivapalvelut laajenee tämän vuoden aikana merkittävästi, sillä Uurainen–Tikkakoski-alueen kotihoivan lisäksi sen vastuulle siirtyy ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö Sumiaiskoti. Tämä tarkoittaa noin 20 henkilötyövuoden lisäystä ja liikevaihtoon reilun miljoonan euron kasvua. Kesäkuussa Mattilan Hoivapalvelujen palkkalistoilla on noin 85 työntekijää.
Hanna Lahtinen
10.03.2026 | Uurainen
Rakennus Rentola Oy on Kari Rentolan ulkomaalaukseen ja remontointiin keskittyvä pari vuotta sitten perustettu yritys. Ja kyllä, hän on niitä Rentoloita, samaa veljessarjaa, joiden yritykset LVI-Rentola ja Sähkötyö Rentola ovat erityisesti uuraislaisille tulleet tutuiksi ammattitaitoisesta ja luotettavasta työstä sekä ystävällisestä palvelusta. Rakennus Rentolan kotipaikka on Puuppola, mutta työkeikat suuntautuvat useimmiten juuri Uuraisten ja Saarijärven suuntaan.
– Nimestä on kieltämättä hyötyä esimerkiksi viime aikoina, kun olen kierrellyt Uuraisilla. Aika moni tietää, millaisia miehiä Rentolat ovat ja että ihan oikealla asialla ollaan, Kari Rentola kertoo ja sanoo kädentaitojen olevan myös geeneissä.
Ovikellon rimpauttaminen ei ole maaseudulla ihan jokapäiväistä, ja moni on oikeutetustikin aluksi epäluuloinen, sillä myös huijareita on liikenteessä.
– Siksi aina esittelen itseni ja jätän myös käyntikortin. Mitään en ryhdy väkisin myymään, vaan kerron, mitä teen, ja jos tarvetta on tai myöhemmin ilmenee, niin sitten jatketaan keskustelua. Etenkin, jos kyseessä vanhemman sukupolven edustaja, niin toivoisinkin, että lapset tai joku muu läheinen on mukana kaupanteossa tai remontin suunnittelussa. Tosin usein keskustelu jatkuu muutenkin ja aivan muista asioista, sillä monella yksinasuvalla ei ole montaa juttukumppania päivässä. Niin kiire minulla ei ole, ettenkö ehdi jutella, jos huomaan, että se piristää, Rentola kertoo.
Huijariosasto on Rentolan yrittäjille valitettavasti tullut tutuksi netin puolelta, sillä googlaus tarjoaa usein rentola.fi- tai rentola.com-sivuja, jotka markkinoivat vuokra-asuntoja maailmanlaajuisesti. Näillä sivuilla ei ole mitään tekemistä kenenkään keskisuomalaisen Rentola-nimisen yrittäjän kanssa, ja niiden luotettavuus on vähintäänkin epävarmaa. Varsinkin rekisteröitymistä näille sivuille pitää ehdottomasti välttää, ettei joudu identiteettivarkauden tai muun huijauksen uhriksi.
Vaikka Rakennus Rentola on vielä suhteellisen nuori yritys, Kari Rentolalla on noin 20 vuoden kokemus maalaus- ja rakennustöistä sekä myös myyntityöstä.
– Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet rakennusalalla hiljaisia ja maailmantilannekin mietityttää monia. Urakoita on silti riittänyt ja uskon, että riittää tulevaisuudessakin. Uskon vahvasti taloudelliseen nousuun ja siihen, että ”pato murtuu” uudis- ja korjausrakennusalalla jo lähiaikoina. Pääasiallisesti teen kesäaikana julkisivumaalauksia ja muina aikoina julkisivu- ja kattoremontteja sekä myös sisäremontteja.
Päätöstä ryhtyä yrittäjäksi hän ei ole hetkeäkään katunut.
– Tietyn tasapainon löytäminen on vielä vähän etsinnässä. Välillä töitä on liikaakin ja sitten on ollut hiljaisempia kausia. Ulkomaalauksia ei luonnollisestikaan voi tehdä talvella, mutta julkisivu- ja kattoremontit onnistuvat lähes ympäri vuoden.
Vaikka maalatessa työskennellään telineillä, yrittäjänä Rentola kuvailee itseään hyvin jalat maassa pitäväksi.
– Tavoittelen yrittäjänä vakaata tilannetta ja sitten, kun sellaisen saavutan, on aika miettiä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Oma jälkikasvu onkin kesätöissä ollut jo maalaamassa.
Ulkoverhousten maalaustyöt ovat tällä hetkellä Rakennus Rentolan pääasiallinen palvelu. Ulkomaalauksen voi toki tehdä itsekin, mutta pitää olla tarkkana, millä ja miten maalaa. Kauniimpaan ja kestävämpään lopputulokseen pääsee ammattilaisen avulla.
Maalaustöiden hinta määräytyy työn laajuuden, tarvittavien pohjatöiden ja käytettävien materiaalien mukaan. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka kauan edellisestä maalauksesta on kulunut ja missä kunnossa maalattavat pinnat ovat – mitä enemmän pohjatöitä tarvitaan, sitä enemmän työhön menee aikaa ja materiaaleja.
– Neuvojia on usein paljon ja neuvot keskenään ristiriitaisia. Omia isovanhempia tai kylän vanhaa maalaria ei yleensä kannata kuunnella, sillä maalit kehittyvät koko ajan. Usein törmään siihen, että uusi maalaus on tehty väärällä tuotteella. Itse käytän eniten Teknoksen Nordica-sarjaa; hirsipinnalle suosin Visa- tai Visa Premiumia – niissä on pitkä huoltoväli. Kuultaville hirsipinnoille suosin Teknoksen Woodex Premiumia. Näihin tuotteisiin olen päätynyt yli 800 maalatun talon kokemuksella.
Museokohteissa projekti aloitetaan ottamalla näyte vanhasta maalipinnasta ja analysoimalla se laboratoriossa.
– Haluan aina käydä ennakkoon paikan päällä, vaikka asiakas osaisi kertoa neliöt ja kunnon hyvinkin tarkkaan. Paikan päällä pystyn varmistamaan aikaisemman maalipinnan ja myös laskemaan työn määrän, mitä esimerkiksi parvekkeet lisäävät. On myös paljon kohteita, joihin ei kannata enää maalausta suorittaa vaan pitkällä tähtäimellä järkevämpi vaihtoehto on uusia ulkoverhous kokonaan. Pitkä työkokemus alalta auttaa arvioimaan, mitä kohteelle kannattaa tehdä. Usein törmään myös käsitykseen, että huoltomaalauksen aika on, kun maali alkaa irtoilemaan. Tällöin ollaan jo myöhässä. Edullisin vaihtoehto olisi tehdä huoltomaalaus riittävän ajoissa.
Dokumentoiminen on nykypäivänä onneksi helppoa ja siinä Kari Rentola on tarkkana.
– Otan joka työvaiheesta useita kuvia ja niistä on helppo myöhemminkin tarkistaa työn vaiheet ja sen, mitä pinnan alta löytyy.
Tulevaisuuden Kari Rentola näkee valoisana. Rakennus Rentolan urakat voivat olla pienistä muutaman tunnin urakoista useampaan viikkoon.
– Kolmessa tunnissa ehtii vaikka vaihtamaan oven. Tähän kevättalveen toivoisin ulkoverhousurakoita, nyt olisi hyvä aika tehdä niitä.
Esimerkiksi rintamamiestalon ulkoverhousremontissa vanha puretaan ensin pois ja sitten tarkastetaan lisäeristyksen tarve.
– Ympärivuotiseen asuntoon suosittelen vähintään paksumman tuulensuojalevyn lisäämistä, usein myös koolataan ja lisätään puukuitueristettä, mikä sopii hyvin vanhan talon rakenteisiin. Jokainen kohde on omanlaisensa, mutta lähtökohtaisesti rintamamiestalot ovat yhä hyviä ja terveitä taloja, Kari Rentola sanoo.
Hanna Lahtinen
03.03.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Vuoden alussa on tapana tehdä ryhtiliike monellakin elämänalueella: kuntosali kutsuu ja jääkaappi vihertää. Moni innostuu myös järjestämään kotia perusteellisemmin joulukoristeita pois pakatessaan.
Näin on tehty myös Mari Vanhalan perheessä jo ennen kuin hänestä tuli ammattijärjestäjä ja perusti Marikon-yrityksensä. Yrityksen somen kautta Mari on lanseerannut Karsintakarnevaalit laajempaan tietoisuuteen. Aikaisempina vuosina perheessä on esimerkiksi karsittu tammikuun ajan joka päivä päivämäärän osoittaman luvun verran tavaroita.
– Siitä tulee vajaa 500 poisheivattua tavaraa, ja koko perhe on osallistunut siihen mielellään. Usein karnevaaleja on jatkettu helmikuussakin, kunnes joku kevättalven tauti on katkaissut karsinnat.
Tänä vuonna vuorossa oli Siivous- ja järjestämishaaste, jonka idean antoi ja erinomaisena toteuttajana on toiminut perheen kuopus, 9-vuotias Pulla (virallisesti Regina). 13‑vuotias Pika eli Rebekka puolestaan innosti äidin ottamaan TikTokin haltuun Instagramin ja Facebookin ohella.
Seurauksena oli someilmiö.
Siivous- ja järjestämishaasteessa joka päivä valitaan yksi alue, joka siivotaan, järjestetään ja josta karsitaan turhat tavarat pois. Kun aikaa ja voimia riittää, alue voi olla kokonainen vaatekaappi tai vaikka kokonainen huone, mutta toisina päivinä haasteeksi riittää yksi pieni kori.
Mari kuvaa ja selostaa projektin, ja videoissa on aina jokin pieni hauska koukku, josta vastaa yleensä Pulla.
– Jo ensimmäisen päivän peilipöytähaaste keräsi runsaasti katselukertoja, tykkäyksiä ja kommentteja, mutta varsinaisesti potin räjäytti Pullan selostama pehmoleluhaaste viides tammikuuta. Tilin katselumäärä nousi tammikuussa jo yli miljoonaan.
Lyhyet videot, reelsit, ovat paitsi erityisen viihdyttäviä myös lohdullisia ja inspiroivia. Ammattijärjestäjälläkään kaikki ei ole aina tiptop, vaan paljon harrastavan lapsiperheen elämä näkyy kodissa. Mutta kun ottaa pienen alueen kerrallaan ja laittaa kuntoon, sotku vähenee pikkuhiljaa ja kokonaisuus selkiytyy. Ja kun homma tehdään yhdessä, kukaan ei stressaannu ja hauskaakin tuppaa olemaan.
Kun Mari perusti Marikonin, hän varasi nimen Marikonoy kaikille alustoille, mutta TikTok tuntui aluksi vieraalta eikä rahkeetkaan riittäneet.
– Katsojakunta on aika erilaista eri alustoilla, ja esimerkiksi tämän haasteen sisältöä on ollut helppo jakaa kaikkialle samanlaisena. Facebookissa ja Instagramissa olen tottunut lähes pelkästään myönteiseen palautteeseen, mutta TikTokin puolella on tullut vähän ikävääkin. Kriittinen keskustelu ja kommentointi ovat tietenkin aivan ok, kunhan säilyy asiallisena, Mari kertoo.
Marikonin näkyvyys alkaa olla sellaista, että kaupallisille yhteistöillekin olisi jo saumaa.
– Totta kai olen kiinnostunut alaan ja omiin arvoihini sopivista yhteistyökuvioista. Minulle somen tekeminen on tosi luontevaa, enkä ole koskaan kokenut sitä stressaavana. Olen nopea kuvaamaan ja haluan tehdä oman näköistä sisältöä, tekoälyä mieluummin vältän. Saatan editoida autossa samalla, kun odotan lapsia harrastuksista, Mari kertoo.
Kolmen lapsen harrastusrumban ja epäsäännöllistä yrittäjäarkea viettävän puolison vuoksi Mari Vanhala oitää siitä, että ammattijärjestäjän työn lisäksi ehtii tekemään paljon muutakin.
– Arvostan yrittäjyyden monipuolisia mahdollisuuksia. Ammattijärjestäjän tutkinto on hyvä startti moneen asiaan. Minulla on muutamia siivousasiakkaita, pidän luentoja ja workshoppeja ja erilaisia yhteistyökuvioita on kehitteillä. Teen myös graafista suunnittelua ja juhlasuunnittelua, varsinkin lasten juhlajärjestelyistä minulla on vahva kokemus. Lisäksi meillä on Airbnb-asunto Tikkakoskella, joka on lähes koko ajan buukattu. Sen ylläpito vie oman aikansa, hän luettelee ja lisää iloitsevansa myös Keski-Suomen ammattijärjestäjien hyvästä yhteishengestä.
Yksi Marin lempiaiheista on kotihäpeää vastaan taisteleminen, ja siihenkin järjestely- ja siivoushaaste on toiminut erinomaisesti. On paljon hauskempaa katsoa tavallisen sotkuisen nurkan siistiytymistä kuin sisustuslehtimäisen steriiliä kulissikotia.
– Jokainen koti on omanlaisensa, ja jokaisella on erilaiset toiveet. Jotkut kuormittuvat valtavasti visuaalisesta hälystä tai sotkusta, jotkut eivät edes näe sitä. Tärkeintä on, että kaikki viihtyvät kotona, Mari Vanhala päättää.
Tästä pääset Marikonin Facebook-sivulle:
Facebook
Hanna Lahtinen
24.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Sukututkimus on harrastus, johon on helppo hurahtaa. Se on myös harrastus, joka on kokenut melkoisen mullistuksen digitalisoitumisen, DNA‑tutkimuksen ja muun teknisen kehityksen myötä.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi ovat uuraislaisia sukututkimuksen harrastajia. Heillä on hiukan erilainen lähestymiskulma asioihin, mutta kummallekin perehtyminen oman suvun aikaisempiin sukupolviin on antanut valtavasti perspektiiviä myös omaan elämään 2020‑luvulla.
– Olin ennen eläkkeelle jäämistä tosi stressaantunut, sukututkimus on tuonut elämääni jonkinlaista rauhaa. On ihanaa uppoutua johonkin näin täysillä, opettajana toiminut Kristiina kertoo. Hän on aina ollut kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta vuonna 1997 alkoi oma aktiivisempi harrastus ja nyt se saattaa olla jo jotain enemmän. Viikosta torstaipäivät on pyhitetty kokonaan tutkimukselle.
– Silloin vuonna -97 äidin serkku teki äidin isälinjasta kartoituksen, joka alkoi Riekon talosta Saarijärven Onnenlaaksosta, Kristiina kertoo ja näyttää suurta paperia, jossa sukupolvet seuraavat toisiaan. Hän on vienyt kaikki kartoituksen tiedot käyttämäänsä sukututkimussivustolle Geniin ja sukeltanut vielä huomattavasti syvemmälle ja laajemmalle sukunsa historiaan. Sukupuussa on nyt noin 12 000 henkilöä.
– Olen myös tehnyt DNA‑testin, ja sen mukaan tunnistettuja verisukulaisia on noin 15 000, eli ainakin 3000 vielä puuttuu sukupuusta, hän kertoo.
Kristiina on päässyt muutamassa sukuhaarassa jopa yli ajanlaskun alun. Nämä tiedot ovat kuitenkin varsin epävarmoja. 1500-luvulle asti kuitenkin molemmilla on tietoja.
Geni on digitaalisista tietokannoista Kristiinan ja Sarin mielestä luotettavin.
Aika nopeasti sieltä selviää, että Kristiina ja Sari ovat kolmansia serkkuja kolmen sukupolven takaa. Myös tämän jutun kirjoittaja paljastuu sukulaiseksi.
Saarijärveltä kotoisin olevaa Kristiina Hiekkalaa kiinnostaa historian ajanjaksoista eniten Suomen sodan (1808–1809) aika, joka on koko Suomenkin historiassa erittäin merkittävä, sillä silloin päättyi pitkä Ruotsin kuninkaan palveleminen ja Suomi liitettiin Venäjään. Syntyi Suomen suuriruhtinaskunta ja Suomen kansallinen identiteetti alkoi kehittyä.
Hän on myös löytänyt tutkimuksissaan sotaan osallistuneita.
– Perhossa on Bror Schönemanin hautamuistomerkki, hän on minun isoisoenoni. Schöneman kuoli Kokkonevan taistelussa 1808. Brorin veli, Jyväskylän kaupunginsaarnaaja pastori Gustaf Oskar Schöneman, puolestaan on kirjoittanut Joulupuu on rakennettu -laulun sanat ja suomentanut Jouluyö, juhlayö -sävelmän sanat, Kristiina kertoo. Toki itse Runebergkin on hänen sukulaisensa. Hänen isänsä puolen kantaisä on puolestaan 1700-luvulla elänyt ruotsalainen ruotusotilas Björkqvist, joka asettui Kangashäkkiin.
Hyvin yleistä on, että suvusta löytyy joku, joka on lähtenyt koettamaan onneaan Ameriikan maille noin 100–150 vuotta sitten, ja moni sinne jäikin.
Kristiinan pappa kävi kaksi kertaa töissä Pennsylvanian hiilikaivoksilla.
Jyväskylässä syntyneen, mutta uuraislaiset sukujuuret omaavan Sari Rimmin pappa Ismael Lähteinen lähti isosiskonsa Ainon perään Michiganiin Greenin kylään.
– Hän oli reissulla melkein 20 vuotta maa‑ ja metsätöissä. Palattuaan hän kertoi vain hyvin vähän keveitä tarinoita ajasta Amerikassa. Serkkujen kanssa olemme yrittäneet selvittää, millaista oli siirtolaisen elämä 1900‑luvun alussa, Sari kertoo.
Sarin pappa palasi 1929 ja osti Itäkummun tilan. Hauska sattuma on, että nyt Itäkummussa toimii East Hill Ranch, lännenratsastukseen erikoistunut hevostila.
Sari on koulutukseltaan sosiologi ja se näkyy myös hänen lähestymiskulmassaan. Hän miettii syitä ja seurauksia ja myös piirtää mielellään historian hämärästä esiin nousseita persoonia.
– Ennen oli sukusalaisuuksia, joita varjeltiin viimeiseen saakka. Nykyään erilaiset moraalisäännöt ovat huomattavasti löystyneet. Minäkin suorastaan odotan, että suvusta löytyy jotain solmukohtia, vaikka se sitten olisikin ollut aikoinaan paheksuttavaa, hän sanoo.
Hänelle on tärkeää myös kotiseutu ja paikat.
– Oman sukututkimusharrastuksen ja kotiseututuntemuksen tähtihetkiä oli kadonneen Kylmälän pihapiirin, eli äidin mummolan löytyminen, sen paikallistuminen Uuraisten Kummunkylän ja Pirttimäentien väliseen maastoon. Paikka oli täysin metsittynyt, enää löytyi paikalta vain sammaleen peittämiä rakennuksen peruskivilinjoja ja pari esinettä: pannukoukku, kengänpohja ja vanha iso naula. Pihapiiristä ei ole säilynyt meillä kuvia, niin saattoi nyt edes kuvitella. Ihmisten ja tapahtumien ankkuroiminen todellisiin paikkoihin on minulle merkityksellistä: ollaan sukulaisten kanssa kesähuviksi ajeltukin sukupaikkoja paikallistamassa paitsi Uuraisilla, myös mm. Laukaassa ja Vesangassa, hän kertoo.
Molemmat ovat huomanneet, että kirkon vallasta huolimatta elämä on ollut ennenkin värikästä. Pontikka pisti puukkohippasille, mutta toimi myös kauppatavarana. Elämä saattoi olla taloudellisesti köyhempää, mutta huomattavasti yhteisöllisempää.
– Kun ei ollut muunlaisesta tietoa, niin eri tapahtumat, pääsiäisvalkeat, kyläilykierrokset tai sadonkorjuujuhlat toivat sisältöä elämään. Ajattelen, että elämä on ennenkin ollut ihan mukavaa ja elettiin myös vanhoiksi, vaikka väestön keski‑ikää laskikin runsas lapsikuolleisuus ja epidemiat, Kristiina sanoo.
Sukua voi tutkia loputtomiin, mutta eri aineistojen tarjoama tieto on usein kuitenkin lähinnä vuosilukuja, syntymiä ja kuolemia – joskus sentään rikoksiakin. Paljon jää siksi mielikuvituksen varaan.
– He ovat minun sukulaisiani, saan kuvitella ja kuvittaa heidät sellaisiksi kuin haluan. Jos saan lisää tietoa, niin kuvitelmaa voi muuttaa, Sari sanoo ja näyttää tekemäänsä piirustusta Heta Gabrielintytär Lindistä (s.1817), joka oli todennäköisesti kotoisin Nyrölästä eli Soukkajärveltä.
– Hetan nuoruusvuosissa on arvoituksia. Emme ole serkkujen kanssa saaneet selville minne päin Suomea lähti yksin, nuorena neiti-ihmisenä töihin, ehkä piikomaan. Kunnes sitten muutaman vuoden päästä palasi yksin takaisin kotiseudulle taaperoikäisen tyttärensä kanssa, joka oli yksi esiäideistäni. Maria-tyttären isä tai täsmällinen syntymäaika ei ole tiedossamme. Äiti ja tytär elivät sitten loppuikänsä näillä seuduin, Sari kertoo.
– Minulle tärkeä henkilö on 1800-luvun alussa elänyt esiäiti Anna Susanna Salin Laukaan Hytölästä. Hän lähti saattamaan 4-vuotiasta pikkuveljeään Pietarsaareen lapsettomalle pariskunnalle ottolapseksi ja jäi itse samalle reissulle seuraneidiksi, myöhemmin hän avioitui lukkarin kanssa ja leskeksi jäätyään muutti Saarijärvelle tyttärensä luokse. Hänessä on jotain hyvin kiehtovaa, Kristiina kertoo.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi eivät ole ainoita uuraislaisia suku- ja kotiseutututkijoita.
– Olisi mukava jutella muidenkin asiasta kiinnostuneiden kanssa ja perustaa vaikka lukupiiri‑tyyppinen. Saa ottaa yhteyttä, naiset vinkkaavat.
Hanna Lahtinen
