03.04.2026 | Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka, Uurainen
Korpilahti
Korpilahden kirkon Tulkaa minun tyköni kaikki -alttaritaulun maalasi Wilho Sjöström (1873–1944) vuonna 1904. Alttaritaulu tuli alkuperäisen Carl Fredrik Blomin maalaaman Getsemane-alttaritaulun tilalle.
Sjöström saapui Korpilahdelle palattuaan takaisin Suomeen Italiasta, missä hän oli opettelemassa freskotekniikkaa. Korpilahdella ollessaan Sjöström oli pastori Frans Cawénin vieraana Mutasen pappilassa, missä hän opetti tämän Alvar-pojalle maalaamista. Mutasella ollessaan Sjöström sai tilauksen alttaritaulusta. Rahan kerääminen alttaritauluun aloitettiin jo vuonna 1901, ja sitä varten perustettiin ompeluseura. Ompeluseura järjesti useammat myyjäiset varojen keräämiseksi. Myyjäisten lisäksi järjestettiin iltamia ja huutokauppoja. Vuonna 1905 rahaa oli kerätty noin 1500 markkaa, jolla alttaritaulu maksettiin.
Sjöströmin teokseen vaikutti tanskalaisen Bertel Thorvaldsenin (1768 tai 1770–1844) marmorinen Kristus -veistos (1821), jonka Thorvaldsen oli tehnyt Kööpenhaminan Marian kirkkoon. Veistos onkin jättänyt jälkensä moneen Tulkaa minun tyköni -aiheisiin alttaritauluihin, joissa on pelkästään kuvattu Jeesusta. Veistoksesta on 1800-luvun alkupuolelta useita kopioita eri kokoon ja materiaaleihin tehtyinä. Myös Cawénilla oli kyseisestä veistoksesta kopio, jonka taiteilija Sjöström maalasi alttaritauluun. Lisäksi Sjöströmin matka Italiaan vaikutti lopputulokseen, minkä voi nähdä teoksen taustassa, jossa on kuvattu öinen Anticolo Corradon kylä Italiasta, missä taiteilija oli käynyt aikaisemmin.
Toivakka
Johan Erik Lindh (1793–1865) maalasi Toivakan kirkon alttaritaulun Ristiinnaulittu vuonna 1820. Alkuperäisesti teos oli maalattu vuonna 1775 Jaakko Jaakonpoika Leppäsen rakentamaan Jyväskylän kappelikirkkoon. Teos maalattiin kirkossa jo olleiden kahden taulun keskelle, joiden aiheet olivat Getsemane ja Pako Egyptistä.
Kappelikirkko sijaitsi tämänhetkisessä Cygnauksenpuistossa. Kappelikirkko purettiin vuonna 1888 Taulumäen kirkon valmistuttua. Vuonna 1896 Jyväskylän maaseurakunta lahjoitti alttaritaulun Toivakan kappeliseurakunnalle. Taulu on kuitenkin palautunut takaisin Jyväskylän seurakunnan omaisuudeksi vuoden 2025 seurakuntaliitoksen takia. 1970-luvulla alttaritaulu restauroitiin, ja sen piti mennä kirkon kattomaalausten uusijalle Pellervo Lukumiehelle. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, koska restaurointi siirtyi Museovirastolle.
Lindh on Ruotsissa syntynyt sotilaan poikana. Hän opiskeli Pehr Emanuel Limnellin opissa koristemaalariksi sekä aloitti Tukholman taideakatemiassa 1812. Hän muutti myöhemmin Ruotsista Suomeen, missä hän teki uransa. Maaliskuussa 1821 Vaasan maistraatti hyväksyi Lindhin Kokkolan kaupunginkirkon alttaritaulun mestarinäytteeksi. Lindh toimi Kokkolassa koristemaalarina, mistä hän myöhemmin muutti Turun kautta Helsinkiin, jossa hän kuoli 72-vuotiaana. Uransa aikana hänestä tuli arvostettu muotokuvamaalari.
Uurainen
Uuraisten vanha kirkko rakennettiin vuonna 1804 Saarijärven rukoushuonekuntaan Kuukkajärvelle. Uuraisten vanha kirkko oli maalaamaton sekä sisältä että ulkoa. Vuonna 1850 kirkon yleisilmettä alettiin kohentaa teettämällä saarnatuoliin kaikukatos, ja sille perusteluksi annettiin kirkon koristelemattomuus.
Samoihin aikoihin Carl Fredrik Blom (1791–1855) tarjosi Ristiinnaulittu (1850) teoksensa kirkon alttaritauluksi. Uuraisten kirkko purettiin ja rakennettiin uudelleen vuosien 1904–1905 aikana. Työtä valvoi arkkitehti Yrjö Blomstedt. Alttaritaulun ympärille maalattiin kangasdraperia, joka peitettiin laudoituksella. Blomin tekemä maalaus rullattiin ja tallennettiin. Sen tilalle tuli vuonna 1905 tuntemattoman tekijän Risti kalliolohkareitten keskellä. Alttaritaulu vaihtui vielä vuonna 1926 Nanni Strengin kopioksi B.A. Godenhjelmin kirkastusaiheisesta alttaritaulusta (1848), joka on Jämsän kirkossa.
Petäjävesi
Petäjäveden kirkon Ylösnoussut Jeesus siunaamassa lapsia alttaritaulun maalasi Frans Hautala (1875–1952) vuonna 1928. Hautala on syntyjään Töysästä, mutta asui pääsääntöisesti Vaasassa.
Petäjäveden kirkko valmistui 1879. Kirkosta puuttui alttaritaulu, minkä takia kirkkoherra Nathanael Borgin vaimo Elli Borg lahjoitti sen tilalle Kristus -patsaan vuonna 1921. Vuonna 1928 Petäjäveden seurakunta täytti 200 vuotta ja tämän kunniaksi Hautalalta tilattiin alttaritaulu.
Siiri Nurminen
Lähteet:
Elmgren-Heinonen, Tuomi. Wilho Sjöström: Muistikuvia Taipaleen Varrelta. s.49-54. Porvoo: WSOY, 1943.
Hanka, Heikki, ja Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kirkkomaalauksen Traditio Ja Muutos 1720-1880: Carl Fredrik Blom Murrosajan Maalarina. s. 310-315. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997.
Lahtinen, Hanna. “Niin Monet Kädet Taitavat Ovat Herran Huonetta Rakentaneet.” Paikallisuutiset.fi, 25.6.2024. https://www.paikallisuutiset.fi/niin-monet-kadet-taitavat-ovat-herran-huonetta-rakentaneet/.
Mikola, Jorma. Alttarilta Alttarille: Alttaritaulumaalaus Suomessa Autonomia-ajan Loppupuolella. s. 23-26 ja s. 35-37. 2015.
Sjöström, Wilho, Ulla Huhtamäki, Taina Lammassaari, Heikki Hanka, Margaretha Sippel, Michael Wynne-Ellis, ja Hämeenlinnan taidemuseo. Wilho Sjöström 1873-1944: Hämeenlinnan Taidemuseo 8.6.-2.9.1990, Kuopion Taidemuseo 7.9.-30.9.1990, Oulun Taidemuseo 12.10.1990-18.11.1990, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 29.11.-30.12.1990, Mikkelin Taidemuseo 11.1.-9.2.1991. s.37-38. [Hämeenlinna]: [Hämeenlinnan taidemuseo], 1990.
Uusi Suometar, 23.10.1901, nro 247, s.4. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798241?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Viitattu: 26.03.2026.
Vartiainen, Juha. Suuri Alttaritaulukirja. s.104-105 ja 247-248 Helsinki: Readme.fi, 2012.
02.04.2026 | Kiinnitetty, Uurainen
Takanen on Uuraisilla tuttu sukunimi. Tilanpitoa on jatkunut jo viisi sukupolvea. Uusimman sukupolven Perttu Takanen, 31, jakaa vielä joitain asioita vanhempiensa kanssa kahdella tilalla mutta tarkoitus on, että Perttu ottaa jatkossa tilat hoitoonsa.
Mutta tällä hetkellä Uuraisilla ei puhuta sukupolvenvaihdoksesta vaan siitä, että Perttu Takanen etsii itselleen emäntää tiluksille Maajussille morsian -tv-ohjelman kautta. Ohjelmasta ensimmäinen jakso on jo tullut ulos, nyt maajussit odottavat esittelykierroksen jälkeen kirjeitä morsianehdokkailta. Kun ohjelman maajussit ovat valinneet viisi morsianehdokasta, alkaa emäntien kohdalla pudotuspeli, niin, että lopulta kullakin maajussilla pitäisi olla kainalossa se kaikkein rakkain. Minkä jälkeen jäljelle jää vain yksi kysymys: kelpaako morsian ihan vaimoksi asti maatilalle.
Kun kyseessä on osin käsikirjoitettu tosi-tv-ohjelma, mitä vain voi sattua ja tapahtua. Paikallisuutisten haastattelussa Perttu Takanen kuitenkin vakuuttaa, että etsii ihan aidosti itselleen vaimoa, jonka voisi taluttaa alttarille ja jonka kanssa perustaa perhe.
– Kunhan kemiat vain kohtaisivat. Naisen luonne sen ratkaisee. Naisella pitää olla itseluottamusta, saa olla voimakastahtoinen, päättäväinen ja saa käyttää ääntä. Mutta hyvät käytöstavat pitää olla. Maatilan töihin pitää osallistua, sillä minä en täältä pois muuta, Takanen määrittelee.
Iältään morsiamen pitäisi kuulemma olla 25-35. Ulkomuodolla ei ole väliä.
Ja millaisen isännän morsian saa?
– Olen hyväkäytöksinen, vanhasieluinen, iätön ja huumorintajuinen. Osaan nauraa itselleni ja olen yllytyshullu.
Mikään peräkammarin poika Perttu Takanen ei ole. Hänellä on takanaan seurustelusuhteita, ja morsianta on etsitty Tinderistäkin. Nyt tuon aika on ohi.
Entä, jospa tv-ohjelman päättymistä odotellessa käykin flaksi ohjelman ulkopuolella? Takanen menee miettiväksi ja vastaa sitten: – Kyllä minä olen sitoutunut tähän tuotantoon.
Sen Perttu Takanen on päättänyt, että morsiamen on löydyttävä jostakin muualta kuin Uuraisilta tai lähiseuduilta.
Takasen tila on sekä maitotila että lihaa ja maitohiehoja tuottava. Kysymys maatalousyrittämisen tuottavuudesta saa Takasen mietteliääksi. Toimittaja taas miettii sitä, että miten aamu-uninen mies pystyy tilaa hoitamaan ongelmitta, kun aamulypsylle pitää herätä kukonlaulun aikaan…
Takanen harrastaa kalastusta, metsästystä ja vaellusretkiä. Jos tuleva morsian näitä harrastaa, niin hyvä, mutta emännällä saa kuulemma olla omatkin harrastukset.
Takanen on opiskellut maatalousyrittäjäksi Saarijärven Tarvaalassa. Tuohon aikaa liittyy muuan Krista, joka ilmoitti Takasen Maajussille morsian -ohjelmaan. Kun kosto on suloinen, niin mihin tosi-tv-ohjelmaa voisit puolestasi ilmoittaa Kristan?
– Selviytyjiin, siellä hän saisi paljon aikaiseksi.
Seppo Pänkäläinen
25.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla vietettiin viime viikolla oikeaa turvallisuuden teemaviikkoa, vaikkakaan ei erityisen suunnitelmallisesti. Kolme erillistä, mutta teemaltaan samankaltaista tapahtumaa sattui peräkkäisille päiville.
Tiistaina Höytiän koululla pelastuslaitoksen turvallisuuskouluttaja ja pelastuskoira-aktiivi Maarit Rokkamäki piti varautumisluennon Höytiän kyläyhdistyksen väelle. Naapurikylältä Ylä-Kintaudelta saapunut Maarit havahtui viime syksynä itsekin siihen, että pidemmän sähkökatkon sattuessa kohdalle, on arjen turvataidoissa isoja eroja riippuen kansalaisen iästä.
Siinä missä nuoremmille voi tulitikun raapaiseminen olla aivan kokeilematon taito, vanhemmalle väelle tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kännykän lataaminen autossa.
– Myös akkupankit ja muut varavirtalähteet ovat monille yllättävän vieraita. Niitä kannattaa pitää arjessa käytössä ja ladattuina, niin tosi tarpeen tullen ovat sitten tuttuja ja saatavilla, Rokkamäki totesi.
Kyläyhdistyksen tilaisuudessa kun oltiin, niin sekin tosiasia todettiin ääneen, että yhteisöllisyys on turvallisuutta. Kyläilykulttuuri on maaseudultakin katoamassa, mutta varsinkin naapurissa asuvan ikäihmisen tunteminen on tärkeää. Jos sähköt katkeaa tai muu kriisi yllättää, niin on hyvä, jos käy tarkistamassa, että naapurissa on kaikki hyvin, kantaa tarvittaessa polttopuita tai auttaa muuten. Kyläyhdistykseltä löytyy myös aggregaatti kriisitilanteessa lainattavaksi.
Ylä-Kintauden ja Höytiän kylillä on alustava ajatus myös oman kyläradion kehittämisestä poikkeustilanteita varten.
– Ainoastaan Korpilahdella Keski-Suomessa tällainen toimii, mutta itärajalla ne ovat paljon tavallisempia, Rokkamäki kertoi.
Vaikka Höytiä on oikea lintukoto, Tikkakosken läheisyys näkyisi sotilaallisen kriisin yllättäessä.
– Esimerkiksi liikenne kylän halkovalla tiellä lisääntyisi huomattavasti, jos nelostie suljettaisiin, tiesi Teijo Haapakoski kertoa.
Seuraavana päivänä Uuraisten keskusta täyttyi paloautoista, vaikka missään ei palanut. Kyseessä oli 8-luokalaisille suunnatun NouHätä! pelastustaitokampanjan vuosittainen aluekilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna Uuraisilla siksi, että viime vuonna koulun joukkue voitti aluekilpailun ja sijoittui finaalissa Kuopiossakin hienosti viidenneksi.
– Salissa on teoriakoe ja rasteja on eri puolilla koulua, tällainen rastityyppinen kokonaisuus sopii nuorille tosi hyvin. Joukkueita on mukana 14 eri koulusta, vastuuopettaja Anne Lindeman kertoi.
Myös tänä vuonna Uuraisten joukkue Kiira Hurskainen, Alina Lausamo ja Amanda Mattila selvittivät tiensä hienosti jatkoon.
Kiira ja Alina ovat palokuntaharrastajia myös vapaa-aikana.
– Äiti näytti joskus mainosta palokunnasta ja olin heti, että tuonne minä haluan, piti vain odottaa, että täytin 12, Kiira kertoo.
– Uuraisten VPK:n palokuntanuoret ottavat taas uusia jäseniä mukaan toimintaan, kokoonnumme torstai-iltaisin. Opittelemme palokunnan ja pelastustoiminnan perustaitoja ja harjoitelemme ensiapua, sammutusta ja turvallisuustaitoja. Nuo kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä koko elämän ajan, Kai Lehtimäki Uuraisten VPK:sta vinkkasi.
Palokuntanuoria on kouluttanut jo vuosikymmenet Mika Moilanen, joka seuraavana päivänä, torstaina oli vieraana ikäihmisille suunnatussa Arjen turvallisuus -tilaisuudessa.
– Meille olisi ideaali tilanne, että olisi noin 20 nuorta, puolet vanhoja ja puolet juuri aloittaneita nuoria, silloin opetus on selkeintä järjestää. Enimmillään nuoria on ollut 35 ja se alkoi olla hiukan työlästä, kun koko porukka ei mahtunut edes autoihin. Iso ilo on aina kun joku nuorista jatkaa pelastusalalle opiskelemaan, Mika Moilanen kertoo.
Arjen turvallisuuden uhka vaanii yhä useammin myös verkossa, jota myös ikäihmiset sujuvasti käyttävät.
– Kuka tahansa voi joutua huijauksen uhriksi, nuori tai vanha. Huijaukset muuttuvat koko ajan taitavammiksi ja vaikeammin tunnistettaviksi ja niiden tutkiminen on melkoista kilpajuoksua. Nyt huijarit ovat ottaneet käyttöön myös tekoälyn. Ensimmäinen toimenpide on sähköpostissa tarkistaa, mistä osoitteesta sähköposti on laitettu ja välttää klikkaamasta mitään linkkiä, maalaispoliisi Jouni Rinne totesi.
– Myös poliisina voi esiintyä huijareita. Minuakin usein epäillään puhelimessa ja se on vain hyvä asia. Turvatili, on yksi sellainen sana, mitä pitää aina varoa, henkilökohtaisia pankkitietoja ei ikinä kysellä puhelimessa, hän painotti.
Tilaisuuden lopuksi esiintyi Mikael Happonen.
25.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Jaakko Koivusella on kokemusta kuulolaitteen käytöstä pitkältä ajalta ja käytössä on jo kolmas laite. Laitteista on ollut paljon apua, mutta nyt ongelmana oli taustahälyn voimistuminen liikaa. Tähän ongelmaan hän tuli hakemaan apua Leena Häkkiseltä.
Uuraisilla on ollut noin vuoden ajan tarjolla kuulonhuoltopalvelua ikäihmisille oman yhdistyksen kerhon yhteydessä. Eläkkeellä oleva saarijärveläinen terveydenhoitaja Leena Häkkinen on tavattavissa kuukausittain. Vastaanotolle voi tulla, vaikka ei eläkeläiskerhoissa kävisikään.
– Jo töissä ollessani olin paljon tekemisissä ikäihmisten hyvinvointiasioiden kanssa: mittailin verenpaineita, opastin ja neuvoin. Kun jäin eläkkeelle kymmenisen vuotta sitten, minut pyydettiin mukaan Saarijärven kuuloyhdistyksen toimintaan ja Kuulokerhoon. Koska asun lähellä Uuraista, mietin, että voisin käydä myös täällä hoitamassa kuuloasioita. Jyvässeudun Kuulo ry:ssä oltiinkin myötämielisiä, ja nyt olen käynyt seurakuntakodilla ja Selmassa sekä Eläkeliiton että Eläkkeensaajien kerhoissa. Tämä on minun tapani tehdä vapaaehtoistyötä ja todella mukavaa, Leena Häkkinen kertoo. Lisäksi hän toimii aktiivisesti Saarijärven SPR:ssä.
Perjantaina 13. päivä hän saapui seurakuntakodille.
– Kynnys on niin matala kuin olla voi, yhtään ei tarvitse miettiä, onko asia riittävä. Tulen sitä iloisemmaksi, mitä enemmän kävijöitä on, hän kertoo.
Leena ei testaa kuuloa, mutta opastaa, neuvoo ja huoltaa sekä myy tarvikkeita kuulolaitteisiin, kuten letkuja ja puhdistusnauhaa, sekä vaihtaa niihin paristoja.
– Moni tulee ihan vain kyselemään, mitä minun pitäisi tehdä, kun olen huomannut kuuloni heikkenevän.
Tätä asiaa ei kannata lykätä, vaikka moni niin tekee. Kotona on helppo lisätä ääntä televisioon tai puoliso alkaa puhumaan kovempaa aivan vaistomaisesti. Jostain syystä silmälasien hankintaan on huomattavasti matalampi kynnys kuin kuulolaitteeseen. On aivan luonnollista, että kaikki aistit heikkenevät iän myötä.
– Meillä on oikeus kuulla, saada apua ongelmiin ja tarvittaessa saada kuulolaite. Tänä päivänä kuulolaitteet ovat tosi huomaamattomia. Eivätkä ihmiset kiinnitä niihin sen enempää huomiota kuin silmälaseihinkaan. Nuorilla, joilla on kuulolaite, se on usein aivan kuin koru ja koristeltu itselle sopivaksi, Leena Häkkinen kertoo.
Hoitopolku kuulo-ongelmissa menee niin, että ensin terveyskeskuslääkäri tutkii ja hänen lähetteellään saadaan aika Novan kuulokeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Siellä korvakappale sovitellaan ja sitten saa oman kuulolaitteen. Kuulolaite on asiakkaille ilmainen.
– Kuulolaite on helppo apuväline, mutta vaatii hieman totuttelua. Liian monella kuulolaite on keittiön kaapissa, kun sen pitäisi olla korvassa. Kun sen käyttöön oppii, elämänlaatu paranee varmasti, Leena lupaa.
Kuuloliitolla on muitakin matalan kynnyksen palveluja, kuten Kuuloauto, joka kiertää maakunnassa.
Hanna Lahtinen
17.03.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen, Uutinen
Keski-Suomen hyvinvointialue kilpailutti neljän alueen ikääntyneiden päiväaikaisen kotihoidon palvelutuotannon. Määräaikaan eli 24.2. mennessä tarjouksen teki kahdeksan palveluntuottajaa. Palveluntuottajaksi on valittu Viitasaarelle Kotipalvelu Mehiläinen Oy, Pihtiputaalle KoskiHoiva Oy, Laukaaseen Kotipalvelu Mehiläinen Oy ja Uurainen–Tikkakoski-alueelle Mattilan Hoivapalvelut Oy.
– Tosi huippua, että paikallinen toimija pärjäsi noinkin isossa kilpailutuksessa. Pientä toiveikkuutta oli ilmassa, mutta kyllä päätös oli silti iloinen yllätys, toimitusjohtaja Samuli Mattila sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialue on jo tuottanut monituottajamallilla kolmen alueen kotihoidon keväästä 2025 alkaen. Kumppanuusmallin laajentaminen sisältyy hyvinvointialueen tämän vuoden talousarvioon, josta aluevaltuusto päätti joulukuussa.
Kyse on säästöjen hakemisesta, mutta tässä tapauksessa palvelujen taso ei ole heikkenemässä, vaan mahdollisesti päinvastoin, sillä varsinkin pienelle paikalliselle toimijalle on yrityskuvankin vuoksi tärkeää tuottaa hyvää ja ihmisläheistä palvelua.
– Tunnen vahvaa vastuuntuntoa. Nyt ei voi mennä suuren organisaation taakse piiloon, vaan tässä tapauksessa tuotteella on kasvot, Samuli Mattila naurahtaa.
– Yrityksen tavoitteena on rakentaa paikallisesti merkittävä kokonaisvaltaisen hoivan yksikkö, jossa palveluketjut toimivat myös yrityksen sisällä. Tämä sopimus tuo yrittämiseen ainakin kahdeksi vuodeksi vakautta ja lisää voimavaroja kehittää laatua, hän jatkaa.
Valittujen palveluntuottajien on tarkoitus aloittaa 1.6.2026 alkaen päiväaikainen, eli kello 6–22 välille ajoittuva kotihoito. Kotihoito näillä neljällä alueella tuotetaan jatkossa monituottajamallilla hyvinvointialueen ja palveluntuottajien yhteistyönä. Hyvinvointialue tekee sopimukset palveluntuottajien kanssa, kun hankintapäätös on saanut lainvoiman. Sopimukset ovat kahden vuoden määräaikaisia ja jatkuvat määräaikaisen sopimuskauden jälkeen toistaiseksi voimassa olevina molemminpuolisella irtisanomismahdollisuudella.
Asiakkaiden kotihoidon palvelut jatkuvat kuten ennenkin, ja pääsääntöisesti tutut hoitajat jatkavat alueilla.
– Alkuvaiheen tavoitteena on toteuttaa vaihdos niin, että asiakkaat eivät asiaa edes huomaa, ja jatkossa kehittää hyvästä yhä parempaa. Tulevina vuosina palveluntarve vain kasvaa myös Tikkakoski–Uurainen-alueella, ja siksi palvelua yritetään kehittää siihen suuntaan, että työntekijä olisi mahdollisimman paljon asiakkaan luona ja muuhun, esimerkiksi hallinnolliseen työhön käytettävää aikaa olisi mahdollisimman vähän, Samuli Mattila sanoo.
Kilpailutuksen kohteena olleiden kotihoidon neljän alueen henkilöstö siirtyy valituille palveluntuottajille liikkeenluovutuksella.
Monituottajamallissa yksityinen palveluntuottaja tuottaa päiväaikaisen kotihoidon, ja hyvinvointialue vastaa edelleen muista kotihoidon palveluista, kuten etähoivasta, turva-auttajapalvelusta sekä yöhoidosta. Lisäksi hyvinvointialue vastaa edelleen asiakasohjauksesta, palvelutarpeen arvioinnista, palvelupäätöksistä ja asiakaslaskutuksesta.
– Yhteistyö on hyvin aktiivista, mikä tarkoittaa yhteistyötä lääkäripalveluissa, fysioterapiassa ja yöaikaisen kotihoidon palvelutarpeissa. Me tehdään rai-arviointi puolivuosittain tai voinnin muuttuessa ja Hyvaks tekee palveluista päätökset rai-arvioinnin pohjalta, Samuli Mattila sanoo.
– Asiakkaat ovat yhteisiä ja heidän palvelunsa toteutetaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti hyvässä yhteistyössä. Kumppanuus on yhdessä tekemistä, kehittämistä, ratkaisujen etsimistä ja oppimista, palvelupäällikkö Kaisa Oikari hyvinvointialueelta lisää.
– Monituottajamalli on toimintansa aikana osoittautunut toimivaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi tuottaa kotihoitoa, ja olemme saaneet siitä paljon kiitoksia myös palveluntuottajilta, erityisesti yhteisen tekemisen osalta. Myös asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, palvelujohtaja Maarit Raappana selvittää.
Mattilan Hoivapalvelut laajenee tämän vuoden aikana merkittävästi, sillä Uurainen–Tikkakoski-alueen kotihoivan lisäksi sen vastuulle siirtyy ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö Sumiaiskoti. Tämä tarkoittaa noin 20 henkilötyövuoden lisäystä ja liikevaihtoon reilun miljoonan euron kasvua. Kesäkuussa Mattilan Hoivapalvelujen palkkalistoilla on noin 85 työntekijää.
Hanna Lahtinen
10.03.2026 | Uurainen
Rakennus Rentola Oy on Kari Rentolan ulkomaalaukseen ja remontointiin keskittyvä pari vuotta sitten perustettu yritys. Ja kyllä, hän on niitä Rentoloita, samaa veljessarjaa, joiden yritykset LVI-Rentola ja Sähkötyö Rentola ovat erityisesti uuraislaisille tulleet tutuiksi ammattitaitoisesta ja luotettavasta työstä sekä ystävällisestä palvelusta. Rakennus Rentolan kotipaikka on Puuppola, mutta työkeikat suuntautuvat useimmiten juuri Uuraisten ja Saarijärven suuntaan.
– Nimestä on kieltämättä hyötyä esimerkiksi viime aikoina, kun olen kierrellyt Uuraisilla. Aika moni tietää, millaisia miehiä Rentolat ovat ja että ihan oikealla asialla ollaan, Kari Rentola kertoo ja sanoo kädentaitojen olevan myös geeneissä.
Ovikellon rimpauttaminen ei ole maaseudulla ihan jokapäiväistä, ja moni on oikeutetustikin aluksi epäluuloinen, sillä myös huijareita on liikenteessä.
– Siksi aina esittelen itseni ja jätän myös käyntikortin. Mitään en ryhdy väkisin myymään, vaan kerron, mitä teen, ja jos tarvetta on tai myöhemmin ilmenee, niin sitten jatketaan keskustelua. Etenkin, jos kyseessä vanhemman sukupolven edustaja, niin toivoisinkin, että lapset tai joku muu läheinen on mukana kaupanteossa tai remontin suunnittelussa. Tosin usein keskustelu jatkuu muutenkin ja aivan muista asioista, sillä monella yksinasuvalla ei ole montaa juttukumppania päivässä. Niin kiire minulla ei ole, ettenkö ehdi jutella, jos huomaan, että se piristää, Rentola kertoo.
Huijariosasto on Rentolan yrittäjille valitettavasti tullut tutuksi netin puolelta, sillä googlaus tarjoaa usein rentola.fi- tai rentola.com-sivuja, jotka markkinoivat vuokra-asuntoja maailmanlaajuisesti. Näillä sivuilla ei ole mitään tekemistä kenenkään keskisuomalaisen Rentola-nimisen yrittäjän kanssa, ja niiden luotettavuus on vähintäänkin epävarmaa. Varsinkin rekisteröitymistä näille sivuille pitää ehdottomasti välttää, ettei joudu identiteettivarkauden tai muun huijauksen uhriksi.
Vaikka Rakennus Rentola on vielä suhteellisen nuori yritys, Kari Rentolalla on noin 20 vuoden kokemus maalaus- ja rakennustöistä sekä myös myyntityöstä.
– Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet rakennusalalla hiljaisia ja maailmantilannekin mietityttää monia. Urakoita on silti riittänyt ja uskon, että riittää tulevaisuudessakin. Uskon vahvasti taloudelliseen nousuun ja siihen, että ”pato murtuu” uudis- ja korjausrakennusalalla jo lähiaikoina. Pääasiallisesti teen kesäaikana julkisivumaalauksia ja muina aikoina julkisivu- ja kattoremontteja sekä myös sisäremontteja.
Päätöstä ryhtyä yrittäjäksi hän ei ole hetkeäkään katunut.
– Tietyn tasapainon löytäminen on vielä vähän etsinnässä. Välillä töitä on liikaakin ja sitten on ollut hiljaisempia kausia. Ulkomaalauksia ei luonnollisestikaan voi tehdä talvella, mutta julkisivu- ja kattoremontit onnistuvat lähes ympäri vuoden.
Vaikka maalatessa työskennellään telineillä, yrittäjänä Rentola kuvailee itseään hyvin jalat maassa pitäväksi.
– Tavoittelen yrittäjänä vakaata tilannetta ja sitten, kun sellaisen saavutan, on aika miettiä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Oma jälkikasvu onkin kesätöissä ollut jo maalaamassa.
Ulkoverhousten maalaustyöt ovat tällä hetkellä Rakennus Rentolan pääasiallinen palvelu. Ulkomaalauksen voi toki tehdä itsekin, mutta pitää olla tarkkana, millä ja miten maalaa. Kauniimpaan ja kestävämpään lopputulokseen pääsee ammattilaisen avulla.
Maalaustöiden hinta määräytyy työn laajuuden, tarvittavien pohjatöiden ja käytettävien materiaalien mukaan. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka kauan edellisestä maalauksesta on kulunut ja missä kunnossa maalattavat pinnat ovat – mitä enemmän pohjatöitä tarvitaan, sitä enemmän työhön menee aikaa ja materiaaleja.
– Neuvojia on usein paljon ja neuvot keskenään ristiriitaisia. Omia isovanhempia tai kylän vanhaa maalaria ei yleensä kannata kuunnella, sillä maalit kehittyvät koko ajan. Usein törmään siihen, että uusi maalaus on tehty väärällä tuotteella. Itse käytän eniten Teknoksen Nordica-sarjaa; hirsipinnalle suosin Visa- tai Visa Premiumia – niissä on pitkä huoltoväli. Kuultaville hirsipinnoille suosin Teknoksen Woodex Premiumia. Näihin tuotteisiin olen päätynyt yli 800 maalatun talon kokemuksella.
Museokohteissa projekti aloitetaan ottamalla näyte vanhasta maalipinnasta ja analysoimalla se laboratoriossa.
– Haluan aina käydä ennakkoon paikan päällä, vaikka asiakas osaisi kertoa neliöt ja kunnon hyvinkin tarkkaan. Paikan päällä pystyn varmistamaan aikaisemman maalipinnan ja myös laskemaan työn määrän, mitä esimerkiksi parvekkeet lisäävät. On myös paljon kohteita, joihin ei kannata enää maalausta suorittaa vaan pitkällä tähtäimellä järkevämpi vaihtoehto on uusia ulkoverhous kokonaan. Pitkä työkokemus alalta auttaa arvioimaan, mitä kohteelle kannattaa tehdä. Usein törmään myös käsitykseen, että huoltomaalauksen aika on, kun maali alkaa irtoilemaan. Tällöin ollaan jo myöhässä. Edullisin vaihtoehto olisi tehdä huoltomaalaus riittävän ajoissa.
Dokumentoiminen on nykypäivänä onneksi helppoa ja siinä Kari Rentola on tarkkana.
– Otan joka työvaiheesta useita kuvia ja niistä on helppo myöhemminkin tarkistaa työn vaiheet ja sen, mitä pinnan alta löytyy.
Tulevaisuuden Kari Rentola näkee valoisana. Rakennus Rentolan urakat voivat olla pienistä muutaman tunnin urakoista useampaan viikkoon.
– Kolmessa tunnissa ehtii vaikka vaihtamaan oven. Tähän kevättalveen toivoisin ulkoverhousurakoita, nyt olisi hyvä aika tehdä niitä.
Esimerkiksi rintamamiestalon ulkoverhousremontissa vanha puretaan ensin pois ja sitten tarkastetaan lisäeristyksen tarve.
– Ympärivuotiseen asuntoon suosittelen vähintään paksumman tuulensuojalevyn lisäämistä, usein myös koolataan ja lisätään puukuitueristettä, mikä sopii hyvin vanhan talon rakenteisiin. Jokainen kohde on omanlaisensa, mutta lähtökohtaisesti rintamamiestalot ovat yhä hyviä ja terveitä taloja, Kari Rentola sanoo.
Hanna Lahtinen
