Änäjoen törmältä nahkurin kulmille

Änäjoen törmältä nahkurin kulmille

Esko Tsupukka vietti 80-vuotissynttäritään jo kolmisen vuotta sitten, mutta sitä ei reippaan miehen askelluksesta huomaa.
Päivittäinen lenkkeily ja hiihtäminen pitää kuntoa yllä. Sohvapöytä on täynnä kirjoja ja Tieteen kuvalehtiä, joten aivoterveydessäkään ei ole valittamista.
Melkein koko ikänsä hän on asunut Uuraisten keskustassa, Pikku-Kuukan eteläpäässä, Tappuraharjun juurella, Aittovuoren kainalossa ja Nälkämäen kupeessa. Siksipä hän tietää ja muistaa aika paljon tuon alueen historiasta.
Eskon juuret ulottuvat pikkuisen Pikku-Kuukkaa isomman järven, tuntumaan, Salmin pitäjään Karjalassa. Syntymässä Esko kuitenkin kävi Saarijärvellä välirauhan aikana, josta vanhempiensa Helvi ja Vilho Tsupukan ja muiden sukulaisten kanssa matkusti vauvana Karjalaan Laatokan pohjoisrannalle Varpaselän kylässä Änäjoen törmällä sijaitsevaan kotiin.
– Minua on joskus haukuttu venäläiseksikin, mutta aina olen ollut ihan suomalainen. Meiltä oli seitsemän kilometriä vanhalle rajalle. Isä tappeli kaikki viisi ja puoli vuotta ja hän teki sen enemmän kodin kuin isänmaan puolesta, Esko kertoo.
Lopullinen lähtö kuitenkin tuli ja Eskon ensimmäinen lapsuusmuisto onkin evakkojunasta, kun hän oli kolme ja puolivuotias.
– Minut oli sidottu narulla mummuun kiinni, etten olisi junasta pudonnut. Muistan matkasta välähdyksiä, kuten pari pysähdystä, kun piti junasta lähteä ja mennä puskaan piiloon.
Isovanhemmat ja vanhemmat eivät Karjalaa kovasti muistelleet, mutta Esko on käynyt kotipaikalla kahdeksan kertaa. Koko 63 savun kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta kolmet rauniot löytyivät.
– Ensimmäiset kerrat kävin Neuvostoliiton aikaan, silloinhan siellä turvallista käydä, kun turistista pidettiin tarkkaa huolta. Sukkahousut, kynät ja kellot oli kovaa valuuttaa ja kerran olisi taksikuski halunnut ostaa paidankin päältäni, mutta en myynyt, Esko kertoo.

Perunankylvöä Pikku-Kuukan rannalla 50-luvulla, Taustalla Aittovuori.

Evakkomatka kuljetti Tsupukan perheen aikoinaan Uuraisille, jossa karjalaisiin suhtauduttiin Eskon mukaan vaihtelevasti. Kotipaikaksi löytyi rintamamiestila, jonka kulmilla sijaitsi aikoinaan tärkeän käsityölaisen tukikohta. Nahkuri Ville Hyvöselle tuotiin kaikenlaisten eläinten nahkoja, joista hän sitten muokkasi nahkaa esimerkiksi suutareille kenkien tekoon. 1900-luvun alussa verstaan yhteydessä toimi myös Hyvösen nahkatavaraliike. Nahkurin työtä jatkoi Urho Lehtonen lähes 60-luvulle saakka.
– Ensin tultiin pieneen Katvelaksi sanottuun mökkiin, joka oli tuossa ihan koulun rinnettä vastapäätä. Sitten isä rakensi tämän talon vuonna -50. Pihamökissä asui sittemmin Mörskyn perhe ja jossain vaiheessa aitassa Viipurin Eveliinaksi sanottu nainen. Nykyisten Kuukanpolun rivitalojen paikkeilla oli kaivo, josta kannettiin vettä, Esko kertoo.
Myös Nahkurin verstas sijaitsi aikoinaan nykuisten Kuukanpolun rivitalojen kulmilla ja rannassa oli isoja parkkitiinuja, joissa nahkoja liotettiin parkkihapossa.
– Vielä 50-luvullakin parkkia eli pajunkuorta kiskottiin pajuista ja nahkuri siitä meille vähän maksoi. Parkkia käytettiin myös päänsärkylääkkeenä, se sisältää aspiriinia, Esko kertoo.
– Lähellä oli myös Silvennoisen Jussin talo, joka oli samanlainen vinkkeli kuin tuo Toivola tuossa mutkassa. Sitten lähellä asui Silvoranta, joka oli merimies ja jota sanottiin kippariksi ja vaimo Enni, jonka isä oli ollut keisarinhovissa Venäjällä joku iso miliisi. Jokisten talossa aloitti sähköliike ja myöhemmin rakennettiin uusi rakennus, joka on edelleenkin olemassa vanhan tien (Niittylammentie) varressa.
Jokisen sähköliikkeen lisäksi saman tien varressa oli Osuuskauppa ja Frestadiuksen kauppa.
– Sitten oli Hännisen, myöhemmin Hiekkasen kauppa, jossa oli ihan kaikkea. Muistan kun käytiin 10-vuotiaana ihmettelemässä näyteikkunassa nyökyttelevää joulupukkia, se oli varmaan Uuraisten ensimmäinen jouluvalomainos, Esko Tsupukka kertoo. Aikuisena Esko oli purkamassa ja siirtämässä kaupparakennusta.
Erilaiset tieremontit ovat muokanneet maisemaa Eskon kulmilla. Vanhan tien reitti alkaa olla jo vaikea hahmottaa ja myös jyrkät mäennyppylät on tasattu. Tie Kangashäkkiinkin oli ennen paljon mutkikkaampi ja kierteli Hiirolan kautta.
Jyrkkiä maastonmuotoja on jäljelläkin, esimerkiksi kalliorinne, joka kohoaa Eskon pihasta Tappuraharjulle.
Sitten on tietysti Aittovuori, joka on nykyään liikuntapuisto, jossa voi harrastaa esimerkiksi frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, sekä perinnelajeja hiihtoa ja lenkkeilyä.
Eskon lapsuudessa Aittovuori oli jännittävä ja vähän synkkäkin metsäinen vuori, jossa oli maanalainen puro ja luolia, joissa ainakin pikkupoika mahtui hyvin seisomaan.
Tai on luola Aittovuoressa vieläkin, Esko on sen tyttärentyttärelle näyttänyt. Esko on myös varma, että Aittovuoren maaperässä on uraania ja haluaisi asian vielä joskus mittarilla selvittää.
– Siitä on minun aikanani ainakin neljä kertaa hakattu puita paljon pois, mutta puunkasvu on valtavan nopeaa.
Jyrkän laakson pohjalla oleva Pikku-Kuukka oli aikoinaan myös syvä. Esko on nuorena mitannut siitä 14 metrin syvyyksiä.
– Mutta enää ei taida olla kuin seitsemän metriä, koska järveen on valunut niin paljon suoainesta, että syvänteet ovat täyttyneet, hän kertoo. Järven vedenlaatu on ollut aika ajoin hyvinkin heikko, mutta nyt jo paljon parempi, Esko Tsupukka kertoo.

Hanna Lahtinen

Käyttöautot kuntoon Uuraisilla

Käyttöautot kuntoon Uuraisilla

Uuraisilta pari kilometriä Kyynämöisille päin sijaitsee uusi yritys nimeltään Vertanen Xpress, yhden miehen yritys, joka tekee autojen huoltoja, korikorjauksia, hitsauksia ja maalauksia. Eli juuri sitä, minkä alan palveluja on Uuraisilla ajoittain ollut hyvinkin vaikea saada.
– Hyvin on lähtenyt liikkeelle, toki asiakkaita saisi olla vielä enemmän, mutta ymmärrän, että ottaa aikansa ennen kuin uusi yritys opitaan tuntemaan, kertoo Tero Vertanen, jolle on kertynyt monenlaista työkokemusta ja osaamista. Hän on esimerkiksi huoltanut lämpölaitoksia ja raskaskoneita, sekä toiminut Valtralla koneistajana.
– Aika paljon olen ollut reissuhommissa. Nyt ei tee enää mieli lähteä perheen luota pitkiksi ajoiksi pois.
Vertanen Xpress palvelee joustavasti, mutta tiistaisin ja torstaisin on aamupäivisin tauko, sillä silloin Tero Vertanen käy dialyysihoidossa sairaalassa.
– Sairastuminenkin antoi eräänlaista voimaa ja halua oman yrityksen perustamiseen, hän sanoo.
Heinäkuussa omasta yrityksestä tuli totta. Aluksi hän teki hommia kotonaan Kangashäkissä, mutta kun tila alkoi loppua kesken, alkoi sopivan hallitilan etsintä. Onnellinen sattuma oli, että Halmetiellä vuosikymmeniä toiminut Neon Systeemi etsi tiloihinsa jatkajaa. Uusi yritys vuokrasi myös edeltäjältä muutamia tärkeitä koneita, kuten erilaisia leikkureita, sekä pellille, että teipille.
– Kunnanjohtaja toi autonsa ruostekorjattavaksi ja maalattavaksi ja hänen kauttaan löysimme tänne, Vertanen kiittelee.
– Pienet ja vähän isommatkin ruostevauriot kannattaa ehdottomasti korjata ajoissa, se pidentää auton käyttöikää huomattavasti. Teen myös kaikki auton huollot, mihin ei tarvita tietokoneita, on BMW ja Mercedes -autoja olen korjannut eniten, mutta toki huollan vaikka moottorikelkan, hän jatkaa.
Avovaimo Henna Kautto työskentelee hoitoalalla, mutta tukee ja avustaa tarvittaessa. Suolahdesta kotoisin oleva pariskunta asui aikaisemmin Jyväskylässä. Perheen pienin on vasta 10-kuukautinen Nuutti, joka on juuri aloittanut päiväkodissa. Vanhemmat lapset ovat Uuraisten koulukeskuksella ja uusi koulu on ollut sekä lapsille, että vanhemmille iloinen yllätys.
– Täällä on todella lämminhenkisiä ihmisiä ja naapuriapukin voimissaan. Lapsetkin suorastaan rakastuivat kouluunsa.
Moni palanen on siis loksahtanut Vertanen-Kauton perheessä kohdilleen ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

Hanna Lahtinen

Väkevää vääntöä Uuraisilla

Väkevää vääntöä Uuraisilla

Brasilialainen jujutsu on vajaassa kymmenessä vuodessa vakiinnuttanut paikkansa Uuraisten lajikartalla ja BJJ Uurainen on pieni, mutta pirteä lajiseura.
Viime lauantaina järjestettiin seuran kolmannet omat bjj-kisat, tällä kertaa erityisesti lapsille ja nuorille suunnitellulla Rookie Round Robin -konseptilla.
– Rookie Round Robin tarkoittaa, että aloittelijoille ja kokeneille on omat sarjat. Yleensä bjj-kisat ovat ekasta häviöstä poikki, mutta näissä kisoissa on tarjolla useampi matsi jokaiselle junnulle, vaikka ensimmäisen matsin häviäisikin. Silloin aina samat kisakonkarit eivät voita kaikkia, vaan myös aloittelevilla kisaajilla on mahdollisuus hypätä kisamaailmaan mukaan saamaan hyviä kokemuksia ja siirtyä sitten myöhemmin paremmilla mahdollisuuksilla kokeneiden sarjaan. Tämä konsepti on vasta reilun vuoden ikäinen ja hakee vielä vähän rajojaan ja tunnettavuuttaan. Mutta huippu juttu, että suomen bjj-porukka on valmis kehittymään. Junnuille kuitenkin mukavampi, että kun kerran lähtee kisaamaan ja monet kaukaakin, niin pääsee yrittämään useamman kertaa, kertoo uuraislainen lajiaktiivi Elina Koskinen.
Hän itse tutustui lajiin vuonna 2017 ja ensin ajatteli, että laji sopii ehkä pienille ja isommillekin nujuamisesta innostuneille pojille, mutta kävikin niin, että Koskisen perheessä lajiin hurahtivat äiti ja tyttäret.
Brasilialainen jujutsu poikkeaa muista kamppailulajeista sillä, että se painottuu erilaisiin maassa käytäviin kamppailutekniikoihin. Tyypillisessä ottelutilanteessa vastustaja pyritään viemään mahdollisimman pian maahan, jossa ottelu lopetetaan lukolla tai kuristuksella
Joka syksy lajin pariin löytää myös uusia harrastajia. Äidinkielenopettaja Hanna Autio aloitti alkeiskurssilla 2023.
– Laji houkuttaa monen ikäisiä ja molempia sukupuolia ja onhan se tosi mukavaa. Yleensä meitä on parikymmentä tatamilla vääntämässä, hän sanoo
Laura Kaalikoskelle kotikisat olivat erityisen jännittävät, vaikka hän ei tällä kertaa kisaillutkaan vaan toimi ensimmäistä kertaa tuomarina, mikä vaatii keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa.
– Tuomarointiin ei ainakaan ole yksikään ottelu vielä ratkennut, hän huokaisi kun enää muutama tuomaroitava ottelu oli jäljellä.

Hanna Lahtinen

Markkinaoikeuden ratkaisu oli Uuraisten kunnalle suotuisa liittyen  koululais- ja asiointikuljetusten hankintapäätöksiä koskeviin valituksiin

Markkinaoikeuden ratkaisu oli Uuraisten kunnalle suotuisa liittyen koululais- ja asiointikuljetusten hankintapäätöksiä koskeviin valituksiin

Markkinaoikeus on antanut ratkaisun kiistassa koskien Uuraisten kunnan koululaiskuljetuksien kilpailutusta viime vuonna.
Valintaperusteena kilpailutuksessa oli edullisin hinta €/kilometri. Tarjouslomakkeen kohdassa ”Tarjottu kalusto” oli pyydetty tarjoajia ilmoittamaan kunkin tarjoamansa auton merkki, malli, käyttöönottovuosi ja EURO-päästöluokka. Tarjoajien on tullut lisäksi ilmoittaa, mille reitille tai reittien yhdistelmille ilmoitettua autoa tarjotaan.
Koulu- ja asiointikuljetusten sopimuskausi on lukuvuodet 2024-2025, 2025-2026 ja 2026-2027 sekä kolme optiovuotta eli 3 + 3 vuotta. Optiovuosien käytöstä päätetään 1.3.2027 mennessä.
Ensimmäisessä vaiheessa joillekin reiteille tuli kuitenkin valituksi liikennöitsijä, jolla ei tarjousvaiheessa ollut tarvittavaa kalustoa, vaan tarjoukseen oli kirjattu ”Uusi hankittava ajoneuvo, Euro 3”. Hankintamenettelyssä lähtökohtana on kuitenkin aina tarjousten lopullisuus, eikä tarjousta voi täsmentää olennaisilta osilta, jollaiseksi kalusto katsotaan.
Virheen huomattuaan hankintayksikkö, eli tässä tapauksessa Uuraisten kunnanhallitus sulki O & P Liikenne Oy:n tarjouksen tarjouskilpailun ulkopuolelle ja hyväksyi kyseisille reiteille Uuraisten Liikenne Ky:n tarjouksen.
O & P Liikenne Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.
3.1.2025 saatiin päätös asiasta. O & P Liikenne Oy:n valitus hylättiin. Kunnan päätökset hankinnan oikaisemisesta sekä valittajan poissulkemisesta pidettiin voimassa. Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen eli siitä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusaika päättyy 4.2.
Tapauksen oikeudellinen arviointi ei ollut yksinkertaista ja sisälsi eri argumentteja. Keskeisenä kysymyksenä oli se, vastasiko valittajan tarjous riittävässä määrin tarjouspyyntöä.
Markkinaoikeuden mukaan kunta ei olisi valittajan poissulkemisessa joillakin reiteillä saanut tukeutua kalustovaatimuksiin, koska ne näyttäytyivät myös tarjouspyynnön perusteella hiukan avoimina. Valittaja on kuitenkin voitu ja pitänytkin sulkea pois sillä kunnan vetoamalla perusteella, ettei reittejä ole tosiasiallisesti voinut toteuttaa pelkästään valittajan ilmoittamalla yhdellä ajoneuvolla. Tässä tilanteessa kunnalla on siis ollut hankintalain mukainen nimenomainen velvollisuus sulkea tarjous näiltä osin pois tarjouskilpailusta.
Markkinaoikeus on katsonut, että alkuperäiset päätösperusteet ovat nojanneet liiaksi kalustovaatimuksiin, vaikka yhden ajoneuvon riittämättömyys olisi tullut tuoda selkeämmin jo päätöksissä esille.
Markkinaoikeus velvoittaa kuitenkin Uuraisten kunnan korvaamaan O & P Liikenne Oy:n oikeudenkäyntikulut, reilut 4000 euroa.
Julkisten hankintojen valituskäsittelyssä noudatetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaista kuluvastuuta. Osapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain, jos olisi kohtuutonta, että osapuolet pitävät kulunsa omana vahinkonaan. Kuluratkaisu on perusteltu viitaten pitkälti kyseiseen kohtuullisuusharkintaan.
Vastuuta valittajan oikeudenkäyntimaksusta on perusteltu etenkin sillä, ettei kunnan alkuperäisissä päätösperusteluissa riittävästi tuotu vielä esille niitä perusteita, jotka kunta esitti osana markkinaoikeuskäsittelyä ja jotka lopulta johtivat valituksen hylkäämiseen edellä viitatuilla kolmella reitillä.
– Kuluratkaisu on markkinaoikeuskäytännön valossa melko tavanomainen ja kuvastaa sitä, että tuomioistuin usein löytää jonkin vähäisen virheen tai puutteen myös hankintayksikön toiminnasta, ja tämä tyypillisesti johtaa siihen, että hankintayksikkö vastaa jostakin osasta valittajan kuluja, toteaa kunnanjohtaja Juha Valkama.

Kimppakerho kokoontuu Rivikuukassa

Kimppakerho kokoontuu Rivikuukassa

Uuraisilla on aloittanut uusi kerho. Tai oikeastaan uutta on vain nimi ja järjestäjä. Ikäihmisten asumisyksikkö Rivikuukassa on vuosikymmenten ajan kokoonnuttu kerhoilemaan, mutta siirtyminen hyvinvointialueen alaisuuteen uhkasi katkaista perinteen.
Apuun riensi yksityinen toimija Mattilan Hoivapalvelut ja nyt Kimppakerhoon kokoonnutaan ohjaaja Piia Karttusen johdolla joka toinen perjantaiaamu. Kahden euron kahvimaksulla saa viettää mukavan parituntisen iloisessa seurassa. Vuoden viimeisessä kerhossa pidettiin tietovisa ja pelattiin lentopalloa ilmapallolla. Kerho on kaikille avoin.
– Myös kylvetyspalvelu onnistuu samalla käynnillä, kun on meihin etukäteen yhteydessä, kertoo toimitusjohtaja Samuli Mattila ja lisää, että yritys etsii parhaillaan toiminnalle yhteistyötahoja, jotta kerhon kulut saataisiin katettua ja ehkä joskus jotain spesiaaliakin tarjottua.
– Myös erilaiset vieraat ovat tosi tervetulleita kerhoon esimerkiksi esiintymään, kertomaan ajankohtaisista asioista tai vaikka muistelemaan menneitä, hän jatkaa.
Rivikuukassa kokoontuu myös Ukkokerho tiistaisin ja se toimii vieläkin enemmän vapaaehtoispohjalla. Kätevät isännät, kuten Esko Litmanen ja Pertti Huutonen keittelevät kahvit ja sitten turistaan ja vaihdetaan kuulumiset. Myös SPR pitää Costa Rica -kerhoa ja kaikkialle vapaaehtoistyöhön ehtivä Irja Seppänen käy Rivikuukan käytävällä lukemassa lehtiä ja rupattelemassa lauantaisin. Kahden eläkeläisjärjestön kerhot ja muut toiminnot ovat tärkeitä kokoontumismahdollisuuksia nekin.
Tämänkaltainen yhteisöllinen toiminta tunnustetaan erittäin tärkeäksi, mutta silti siitä on tullut taloushuolien kanssa kamppailevan hyvinvointialueen yksi säästökohde. Erityisen tärkeää ikäihmisten helppo ja säännöllinen kokoontumismahdollisuus on Uuraisilla, josta puuttuu ympärivuotinen kahvila ja esimerkiksi Shellin joka-aamuinen kyläparlamentti elää enää vain muistoissa.
– Uuraisten kunta hoiti esimerkiksi vanhuspalvelut todella hyvin ja kustannustehokkaasti. Kolmatta sektoria ja yksityisiä toimijoita tarvitaan nyt, jotta esimerkiksi nämä tärkeät yhteisöllisyyttä ja myös terveytä ylläpitävät ja kokoontumiset eivät pääse loppumaan. Mattilan Hoivapalvelut tarjoaa tällä hetkellä Uuraisilla tukipalveluja ikääntyneille ja meillä on vammaispalvelulain mukaisia asiakkuuksia, sekä jonkin verran kotihoitoa yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. On iso etu, että olen uuraislainen ja näen minkä tyyppisille palveluille on tarvetta ja pystyn etsimään niihin ratkaisuja, Samuli Mattila sanoo.

Hanna Lahtinen

Maailman ympäri kävellen!

Maailman ympäri kävellen!

Taina Liekari on 55-vuotias Espanjassa viimeisimmät vuodet asunut suomalaisnainen, joka on viime vuoden elokuussa aloittanut varsin hurjalta kuulostavan urakan. Hän nimittäin kiertää maailman, eikä suinkaan lentäen tai autolla, vaan kävellen. Matkalla maailman ympäri Taina on jo nyt tutustunut moniin ystävällisiin ihmisiin eri kulttuureista. Kuvassa hänen kanssaan 18-vuotias espanjalainen kamppailulajien taitaja, Jordi Vela, joka taittoi Tainan seurana matkaa yhden päivän ajan. Hänen taustajoukoissaan on mukana myös uuraislaista väriä.
Matkaan mahtuu toki osuuksia, jotka ovat mahdottomia jalkaisin edetä ja ne osuudet onkin luvallista edetä käyttämällä lentokonetta tai laivaa. Näitä osuuksia ovat muun muassa meret.

Kuka sitten myöntää luvat maailmanympärikävelyn oikeaoppiseen suorittamiseen? Liekari haluaa suorittaa kävelyn niin sanotusti virallisesti ja sitä varten on tärkeää noudattaa Guinnessin maailmanennätys -instituution laatimia virallisia ohjeita. Laaditut säännöt ovat hyvinkin yksityiskohtaiset ja jopa tiukat. Muun muassa lepopäiviä matkan aikana saa kertyä tietty prosenttiosuus matkaan käytetystä ajasta, reitin tulee kulkea vähintään neljän maanosan kautta ja kahden, täsmälleen maapallon vastakkaisilla puolilla toisistaan olevan pisteen kautta.
Kävelijä aloitti urakkansa Madridista, Espanjasta ja on edennyt 136 vuorokauden aikana Espanjasta, Ranskan, Monacon, Italian ja Slovenian kautta Kroatiaan, jossa hän tapaa miesystäväänsä muutaman päivän ajan ja jatkaa jälleen matkaansa. Kilometrejä on ehtinyt kertyä liki 3000. Edessä on vielä yli kymmenkertainen määrä, joiden taivaltamiseen kuluu ennakkolaskelmien mukaan reilu neljä vuotta. Tavoitteena Liekarille on saada urakka päätökseen ennen 60-vuotispäiväänsä. Stressiä Taina ei asiasta kuitenkaan ota; jos matkassa kestää pidempään, niin sitten matkassa kestää pidempään. Stressin kanssa taivaltamalla hän ei halua edetä, vaan ennemmin ihmetellen maailmaa mieli avoimena ja uusia kokemuksia kokien.
Liekari ei ole ensimmäistä kertaa lenkkikengissä. Hän on nimittäin harrastanut runsaasti kestävyysurheilua, muun muassa vaeltamista ja pyöräilemistä. Pari vuotta sitten hän muun muassa käveli Espanjasta Suomeen, sitä ennen lämmittelyiksi kiersi Espanjan polkupyöräillen.

Maailman ympäri käveleminen ei ole halpaa. Jo pelkästään noin 50 matkan aikana kuluvaa lenkkikenkäparia muodostavat budjettiin ison loven, puhumattakaan yöpymisistä, vakuutuksista, ruoasta, juomasta, muista varusteista ja pakollisista menoista. Tätä varten Liekari on aloittanut yhteistyökumppaneiden etsimisen jo aloittaessaan retken suunnittelemisen.
Sponsoreiden etsintä on ollutkin ehkä yllättäen hyvin haasteellista ja tässä kohtaa Liekarin matkaan mukaan taustavoimaksi hyppäsi uuraislainen Pasi Haarala, joka on ollut Tainan matkassa mukana auttaen sponsoreiden etsimisessä. Toistaiseksi Haarala toimii harrastuspohjalta ja auttamisen halusta, mutta matkan edetessä tietysti toiveissa olisi saada managerin työstä myös korvausta.
– Olen seurannut Tainaa sosiaalisessa mediassa jo tuolta Espanja-Suomi -kävelyn ajoista alkaen ja jo tuolloin olin vaikuttunut hänen sisukkuudesta, positiivisuudesta ja päättäväisyydestään. Huomatessani somesta Tainan tarvitsevan ajan puutteen vuoksi apua sponsoreiden hankkimisessa, päätin tarjota omaa osaamistani hänelle ja pian olinkin osa hänen pientä, mutta ahkeraa tiimiä, pitkäaikaista varainhankintakokemusta salibandyjoukkueidensa puolesta omaava Haarala kertoo.
Toistaiseksi varainhankinta Liekarin matkalle on sujunut hitaasti edeten; muutamia rohkeita ja ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita on löytynyt, mutta suuri osa yrityksistä on toistaiseksi ollut melko varovaisia ja jopa epäileväisiä Liekarin projektia kohtaan. Usein vastauksena yhteistyökumppanuuskyselyihin on ollut ”todella mielenkiintoinen projekti, palataan asiaan, kun on kävelty hieman enemmän” -tyylinen vastaus.
– Luonnollisesti tämän tyylinen projekti on jotain täysin uutta, erilaista ja sellaista, johon yritykset eivät välttämättä joka päivä törmää. Onhan Liekaria ennen ainoastaan kahdeksan ihmistä koko maailmassa suorittanut tämän valtavan haasteen. Viime viikkoina, matkan edettyä jo noin 3000 kilometriä, on yrityksiltä saatu palaute ollut jo enemmän toiveita herättävää ja usko Tainaa kohtaan on kasvanut. Tämä on lupaava merkki, Haarala kertoo ja haluaa muistuttaa, että matkan edetessä ja Liekarin tunnettuuden ja seuraajamäärien lisääntyessä yhteistyökumppanuuksienkin hintaa tullaan luonnollisesti tarkistamaan.
– Suosittelenkin kaikkia hyppäämään Tainan matkaan nyt!, Haarala jatkaa yrityksille vinkaten.

Tainan matka sosiaalisessa mediassa:

Instagram

Facebook

YouTube: Hiker Taina