Ammuntaurheilua historiallisilla mausteilla

08.10.2024 | Tilaajille, Uurainen

Kyösti Pienmäki on alle kolmekymppinen nuori mies Uuraisten Hiirolasta. Hän on myös Suomen mestari lajissaan, mikä on mustaruutiammunta.
Pienmäki ajaa työkseen isoa säiliöautoa ja viettää ison osan elämästään pyörien päällä. Koti on tärkeä tukikohta, jonne on hyvä palata reissusta.
– Isän veli Mauri Sivula innostui ensimmäisenä vanhoista aseista ja mustaruutiammunnasta, ja sitten isä innostui. Minä olin 12, kun isä kysyi, että haluaisinko kokeilla. Siitä se lähti, minulle hankittiin ase ja nyt olen 16 vuotta kilpaa ampunut, Kyösti Pienmäki kertoo.
Ura on ollut nousujohteinen ja tällä hetkellä hän on lajissaan Suomen terävintä kärkeä. Suurimmat saavutukset ovat mustaruutikiväärin Suomen mestaruus ja pohjoismaiden mestaruuskilpailuista pronssia henkilökohtaisessa kisassa ja hopeaa joukkuekisassa. Aktiiviampujia Suomessa on 30–50 ja moni ampuu useassa eri sarjassa. Suuri osa harrastajista tulee Etelä-Suomesta. Pienmäki edustaa Oriveden ampujia.
– Kun kilpailuihin lähden, niin lähden aina voittamaan. Itselleni ei kuitenkaan voitto ole tärkein, vaan hyvä tulos. Jos voittaa omalla ennätyksellä, niin se on ihan parasta, Pienmäki sanoo.
Mustaruutiammunnassa ammutaan 100 metristä makuulta ja 50 metristä pystystä. Sarjat määritellään asetyypin ja aikakauden mukaan. Sota-aseet ja vapaat kiväärit kilpailevat eri sarjoissa, toisissa sarjoissa on avo- ja toisissa diopteritähtäimet. Puolessa tunnissa ammutaan 13 laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Maksimi on 100 pistettä.
Mustaruutiammunnan omaleimaisin piirre on, että ammukset tehdään itse. Myös lataaminen vaatii omanlaistaan osaamista. Kilpailuvälineinä käytetään aitoja alkuperäisiä vanhoja aseita tai replikoja, eli aseita, jotka mallintavat eurooppalaisia ja amerikkalaisia suustaladattavia piilukkoisia ja nallilukkoisia pistooleita ja kivääreitä. Yli satavuotiaan aseen löytäminen ei luonnollisestikaan ole ihan helppoa, eikä sellaista halvalla saa. Replikan ja tarvikkeet hankkimalla alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.
– Välineellä on iso merkitys, sen pitää olla itselle sopiva. Minulla on yksi aito vanha ase ja muutama replika. Minulle on tärkeintä, että ase toimii, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä, missä kaikkialla yli satavuotias ase on ollut mukana.

Kyösti Pienmäki väittää olevansa vähän laiska harjoittelija. Pihasta löytyy kuitenkin oma ampumarata pienoiskiväärillä ja ilmapistoolilla ampumista varten.
– Olen hankkimassa mustaruutipistoolia ja siirtymässä kilpailemaan myös siinä lajissa. Ensi vuonna aion tavoitella suomenmestaruutta, mutta helpolla se mestaruus ei irtoa, hän sanoo.
Kilpaileminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa sekä rautaisia hermoja.
– Nuorempana ei ollut mitään paineita, enkä jännittänyt. Silloin saatoin yllättää kokeneemmat ampujat. Nyt kun menestystä on tullut, niin huomaan, että viisi pistettä tipahtaa helposti tuloksesta ihan vain hermoilun vuoksi, Pienmäki miettii.
Seuraavat kisat ovat vuorossa maaliskuussa ja sitä ennen on aikaa toisille mielipuuhille. Metsästys ja kalastus ovat luontevia ja harjoittelua tukevia harrastuksia ampujalle, varsinkin jos sattuu asumaan hyvien metsästysmaiden tuntumassa kuten Kyösti Pienmäki. Hän odottaa jo innolla alkavaa hirvenmetsästyskautta. Pääasiallisesti hän metsästää petoja ja pienriistaa, lisäksi hän käy kyyhky- ja sorsametsällä ja joskus kanalintujakin etsiskelemässä.
– Eikä se niin haittaa, saako saalista edes. Mukava sitä on muutenkin istuskella kaverin kanssa nuotiolla makkaraa paistellen ja maailmaa parantaen, hän miettii.

Hanna Lahtinen

Jumalalle kiukuttelijasta tuli kiitollinen kissapappi

01.10.2024 | Tilaajille, Uurainen

– Olen Konnevedellä syntynyt, muutin 10-vuotiaana Äänekoskelle ja sieltä lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Pappia minusta ei pitänyt tulla, vaan opettaja, Saarijärvellä harjoittelussa vuonna 2002 kuitenkin koin, että papin työ on sitä mitä minun pitää tehdä. Kyse oli siis johdatuksesta, kertoo vuonna 2004 papiksi vihitty Johanna Mehto, Uuraisten seurakunnan uusi seurakuntapastori, joka siunattiin tehtävään viime sunnuntaina.
Virkauraa on kertynyt Viitasaarella pieni pätkä, Saarijärvellä yli kuusi ja Jyväskylässä yli yhdeksän vuotta. Helmikuussa -22 hän siirtyi Petäjäveden seurakuntaan.
Nyt Johanna Mehto asuu Petäjäveden Kuivasmäessä pienessä talossa kolmen kissan kanssa. Naapurista löytyy myös Tiainen, Hanhinen ja Kuukkanen.
– Tykkäsin olla Petäjäveden seurakunnassakin töissä, mutta kun kaverit vinkkasivat Uuraisten paikasta, niin tämä kiehtoi vieläkin enemmän. Olen jo Uuraisilla ihastunut tähän elävyyteen, on paljon nuoria ja lapsia ja asioita tehdään yhdessä ilman tarkkoja työnkuvarajoja.
Uuraisten todella pitkäaikainen nuoriso-ohjaaja Merja Kinnunen jäi vastikään eläkkeelle ja siksipä iso osa Johanna Mehton työtä ovat Uuraisten nuoret, vaikka nimike onkin eri. Mehto tekee luonnollisesti myös kaikkia papin tehtäviä lukuun ottamatta kirkkoherran hallinnollisia töitä.
– Isoskoulutuksia olen aloittelemassa ja monia ideoita on mielessä. Nuorten parissa olen työskennellyt paljon ja se on hyvin luontevaa minulle. Ihan pienten lasten kanssa olen joskus vähän eksyksissä, mutta kun he alkavat lähestyä teini-ikää, niin olen kuin kala vedessä. Minusta oli myös kiva, että kun Merjan tapasin, niin hän totesi, että tämä on nyt sinun juttusi ja tee siitä oman näköisesi.

Johanna Mehto on pappi ja ihminen ja ne ovat aika lailla sama asia.
– En ole koskaan ottanut sellaista papin roolia, joka pitäisi jossain tilanteessa riisua pois. Se olisi tosi raskastakin, jos pitäisi olla eri Johanna eri tilanteissa. Toki sillä tavalla pitää olla ammatillinen, että esimerkiksi surevan ihmisen kohtaamisissa pyrin olemaan se, joka kannattelee, hän miettii.
Viime vuodet ovat olleet tuulisia. Mutta erityisesti aika on ollut outo nuorille, jotka ovat siirtyneet lapsuudesta aikuisuuteen koronan aiheuttaman eristäytymisen ja Ukrainan sotauutisten kyllästämässä ilmapiirissä.
– On iso keskivertonuorison joukko, joilla asiat on ihan ok, mutta sitten on pieni joukko, joka putoaa jonnekin ja joiden tulevaisuus näyttäytyy hyvin näköalattomana. Toisessa päässä on taas pieni ylisuorittajien joukko, jotka uupuvat yhteiskunnan ja itsensä asettamien paineiden alle. Viime vuosina pahoinvoinnin määrä on lisääntynyt ja vaikka fyysisesti nuoret saattavat päästä paljon helpommalla kuin aikaisemmat sukupolvet, on henkinen paine kovempi ja sitä tulee niin monesta suunnasta, Johanna Mehto miettii.
Se, että nuoret osaavat olla avoimia, on hänen mielestään pelkästään hyvä asia.
– Minulle on kerrottu hyvinkin suoraan esimerkiksi ulkonäköpaineista ja joukon ulkopuolelle jäämisen pelosta. Jos pystyn viestimään nuorelle, että olen turvallinen aikuinen, jolle voi puhua ja jonka kanssa pohtia asioita, koen onnistuneeni työssäni. Niitä turvallisia aikuisia ei nuorten elämässä tosiaankaan ole liikaa, hän jatkaa.
Korona seisautti yhteiskunnan ja myös esimerkiksi rippikoulut, niiden suosio on kuitenkin palannut ennalleen, mistä Mehto iloitsee.
– Yritän kertoa nuorille, että elämää ei voi elää pelon kautta. Kautta maailman historian on ollut sotia ja kulkutauteja ja silti maailmassa on myös paljon hyvää ja kaunista. Ei se ole välinpitämättömyyttä, jos koko maailman tuskaa ei koko aikaa kanna mukanaan.

Tuska ja suru ovat asioita, joista Johanna Mehto tietää enemmän kuin haluaisikaan. Hän on jäänyt kaksi kertaa leskeksi ja kokenut myös vakavan uskonkriisin.
– Kävin 2020-luvun alussa läpi vaikeita asioita. Lähdin vuonna 2020 ovet paukkuen Jyväskylän seurakunnasta ja kävin pitkän keskustelun itseni ja Jumalan kanssa ja kyseenalaistin ihan kaiken, hän kertoo.
Nyt 47-vuotias Johanna Mehto jäi ensimmäistä kertaa leskeksi 28-vuotiaana, kun hänen miehensä teki itsemurhan, hänen toinen miehensä kuoli vuonna 2021.
Petäjävedeltä löytyi vuonna 2022 työpaikka, koti ja myös paljon uutta sisältöä elämään. Ommella Johanna Mehto ei osaa, mutta hän kuuluu Ylä-Kintauden ompeluseuraan, Pengerjoen kyläyhdistykseen ja perusti Petäjäveden Martat. Hän nauttii ihmisistä, mutta myös yksinäisestä arkipuuhastelusta, kuten puuhellan lämmityksestä. Lukemisen ilokin on pitkästä aikaa löytynyt. Hän on oppinut elämään omannäköistään elämää.
Nyt Johanna Mehto sanoo, että hänen uskonsa on vahvempi kuin koskaan. Jumala on totta.
– Koen, että minulla on kaiken tämän kokeneena enemmän annettavaa ja esimerkiksi saarnojeni sisältö on voimakkaampi. En silti ajattele, että kärsimys jalostaa ja sanontaa, että kenellekään ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa, suorastaan vihaan. Tällä hetkellä vallitsevin tunne on valtava kiitollisuus elämästä, hän sanoo ja näyttää tatuointia kädessään.
– Hepreankielinen Jumalan nimi tarkoittaa Minä olen. Laulujen laulun teksti merkitsee minulle Jumala on ja minä olen Jumalassa.

Hanna Lahtinen

Kuulemistilaisuus oli Kyynämöisten koulun ylistys

01.10.2024 | Tilaajille, Uurainen

Kyynämöisten koulun lakkauttamista koskeva kuulemistilaisuus järjestettiin Uuraisten koulukeskuksen ruokalassa viime keskiviikkoiltana.
125-vuotiaan koulun lakkauttaminen herättää voimakkaita tunteita, mutta lakisääteisen kuulemistilaisuuden keskustelu käytiin asiallisessa hengessä. Puhetta johtanut perusopetuksen kouluverkkotyöryhmän puheenjohtaja Antti-Pekka Kotilainen sai ansaitusti kiitosta tilaisuuden vetämisestä.
– En olisi toivonut, että tällaiseen tilanteeseen Uuraisilla joudutaan, totesi peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen.
Syyt, miksi lähikouluperiaatteeseen siirtymistä ja siitä seurauksena olevaa Kyynämöisten koulun lakkauttamista esitetään, ovat oppilasmäärän merkittävä väheneminen ja kunnan taloudellinen tilanne.
Uurainen on edelleenkin ikärakenteeltaan hyvin nuori kunta, mutta oppilasennusteet näyttävät kuitenkin tällä hetkellä siltä, että vuoteen 2030 mennessä koululaisia olisi noin sata vähemmän. Eniten lapsimäärät vähenevät koulukeskuksen lähikoulualueella. Tällä alueella sijaitsevat myös esimerkiksi Sarkolan ja Kisatien uudet asuinalueet, joiden markkinointi on aloitettu.
Mikäli oppilaaksiottoalueet säilyisivät nykyisellään, ei Kyynämöisten koulun tilanne muuttuisi juurikaan, vaan vähimmilläänkin kouluun tulisi noin 35 lasta. Myös Kyynämöisten kylällä on kunnan tontteja Heikkilänlahdella ja Hepokalliontiellä, eli potentiaalista kasvuvaraa.
Kyynämöisten kouluun siirryttiin kuljettamaan oppilaita Jyväskyläntien varrelta läheltä keskustaa ja Tehlolta parikymmentä vuotta sitten kun koulukeskus ja Höytiän koulu pullistelivat. Siirto säästi kunnan suuremmalta uudisrakentamiselta, Kyynämöisten koululle sijoitettiin valmistalo ja koulukeskusta laajennettiin sen verran, että Höytiän 5.-6.-luokkalaiset mahtuivat siirtymään sinne ja Höytiän kyläkoulusta tuli yksisarjaisten luokkien koulu. Kyynämöisillä on opiskeltu yhdysluokissa.
Kyynämöisten koulu sijaitsee kahdeksan kilometriä Uuraisten keskustasta, joten kohtuuttoman pitkäksi bussimatka ei ole pienille koululaisille muodostunut. Moni vanhempi on myös kokenut, että matka turvallisen aikuisen kyydissä on jopa pedagogisesti arvokas osa koulupäivää ja että kyydeissä on lasten kertoman mukaan hauskaa.
Kyynämöisten koulun lakkauttamisesta on laskettu saatavan noin
200 000-250 000 euron säästöt vuositasolla. Kustannusvaikutuksiin on laskettu henkilöstön palkat sivu- ja sijaiskuluineen, ateriakustannukset, sekä siivous- ja ylläpitokustannusten väheneminen. Koulurakennuksen myynnin suhteen kunnan johto ei ole toiveikas, vaan todennäköisesti kiinteistön ylläpitokulut säilyisivät lähes ennallaan, vaikka koulunkäynti Kyynämöisillä loppuisikin.

Kuulemistilaisuudessa esitettiin vanhempien ja kuntalaisten taholta useita mielipiteitä ja tutkimustuloksia, jotka voivat aiheuttaa sen, että säästöjä ei sittenkään synny ainakaan oletettua määrää.
Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi kunnan vetovoiman ja sen myötä veroeurojen selkeä lasku. Tilaisuudessa oli useampi perhe, joka kertoi paikkakunnalle muuton tärkeimmäksi syyksi lasten mahdollisuuden päästä kyläkouluun. Koulun lakkautuksen ei suoranaisesti nähty edistävän visiota Kestävällä kasvu-uralla, eikä myöskään yhteys kunnan arvoihin: inhimillinen, hyväntuulinen ja uudistuva, ollut kaikille täysin selkeä.
– Jos Kyynämöisten koulu lakkaa, lähdemme myös me, totesi kahden koululaisen äiti Satu Mansikkaviita. Hän ja Heikkilänlahdelle vähän aikaa sitten rakentanut Samuli Aunala kokivat tulleensa kunnan taholta huijatuiksi.
– Kyläkouluja lakkauttamalla kunnat toteuttavat negatiivisia väestöennustuksia ja hyöty on syöty muutamassa vuodessa, totesi Marja Pajunen ja perusti väitteensä maaseutupolitiikan erityisasiantuntija Sami Tantarimäen tutkimukseen.
Toiseksi moni epäili, että siirryttäessä suurempiin, enimmillään noin 25 lapsen oppilasryhmiin, lisääntyy erityisen tuen tarve ja sitä kautta myös kustannukset. Lapsivaikutusten arviointia peräänkuulutettiin useammassa puheenvuorossa.
– Tunnetasolla vaikutus on ilman muuta merkittävä. Uuteen koulupaikkaan siirtyminen tuo jännitystä ja pelkoja, uudet rutiinit on opeteltava. Kokemus on kuitenkin näyttänyt, että muutoksesta selvitään hyvin, kun siihen valmistaudutaan ja siirtyvät oppilaat ohjataan uuteen kouluun turvallisesti ja ystävällisesti, todetaan kouluverkon muutoksen käsittelyn prosessikuvauksessa Uuraisten kunnan sivuilla.
Yksi hämmennystä aiheuttava seikka on koulukeskuksen vanhan osan, kivikoulun, sisäilman laatu. Vaikka tutkimustuloksissa ei mitään hälyttävää näy, moni lapsi ja nuori kokee oireilevansa kivikoulun luokissa.
– Lapsella on oikeus puhtaaseen tilaan, painotti paluumuuttaja Pauliina Orrensuo ja totesi järkyttyneensä myös kunnan nykyisestä negatiivisesta suhtautumisesta pienryhmäpedagogiikkaan.
Useammassa puheenvuorossa myös korostettiin, että hyvien kyläkoulujen joukossakin Kyynämöinen on erityinen helmi, jossa lapsen etu tulee kaikessa ensimmäisenä. Tästä osoituksena on esimerkiksi taannoinen Uuraisille saapuneiden ukrainalaislasten koulunkäynnin toteutus Kyynämöisillä.
Koulun lakkauttaminen ei koskettaisi ainoastaan koululaisten perheitä, vaan koko Kyynämöisten kylää. Kyynämöisillä side koulun, vanhempien ja kyläyhdistyksen välillä on ollut erityisen vahva.
– Kyynämöisten koulu on kylän sydän, toimivat tilat mahdollistavat koulutyön lisäksi harrastamisen ja erilaisten tapahtumien järjestämisen, tämä on suuri voimavara, totesi Jani Ojanperä, jonka lapsi kertoo päivittäin, kuinka mukavaa kyläkoulussa on.
– Koulun lopettaminen tarkoittaisi kylän kuolemaa, huokaisi hunajatarhuri Antti Heinonen.
Eläkkeellä oleva opetuksen kehittämisen ammattilainen Hannu Koskinen totesi, että jo Kyynämöisten koulun sijainti antaisi mahdollisuuden tehdä koulusta jonkinlainen humanistis-ekologinen erityiskoulu, mikä todennäköisesti lisäisi vetovoimaa
Tämän jälkeen prosessi etenee siten, että kaikkiin kirjallisesti esitettyihin kysymyksiin on luvattu vastata viimeistään kuulemisajan päätyttyä. Mielipiteiden ja lausuntojen jättämiseen varattu aika päättyy 7.10.2024.
Tämän jälkeen asiaa käsittelee sivistyslautakunta, jonka päätökset eivät kuitenkaan sido kunnanjohtajaa, vaan hän tekee esityksensä itse kunnanhallitukselle. Lopullisesti asiasta päättää kunnanhallituksen esityksen pohjalta kunnanvaltuusto.
Uuraisten kunnanvaltuustossa ei perinteisesti ole ollut kovin vahvaa ryhmäkuria ja tuskin sellaista koetaan koulua koskevassakaan äänestyksessä, vaan kukin valtuutettu äänestänee oman näkemyksensä mukaisesti.
Kyynämöisten koulun kohtalo liittyy kuitenkin vahvasti myös kunnan talouden tasapainottamisohjelmaan, jonka olennainen osa on lähikouluperiaatteeseen siirtyminen ja siitä lasketut säästöt. Kunnanvaltuusto hyväksyi ohjelman sisällön jo kesäkuussa.

Kovia aikoja kuntataloudessa

Uuraisten kunnan talouden sukeltamisen miinuksen puolelle ovat aiheuttaneet monet seikat.
Suurin yksittäinen taloutta vuonna 2023 rasittanut asia oli Uuraisten Valokuituverkot Oy:n talouden tervehdyttämistoimenpiteet. Uuraisten kunnan omistama yhtiö myytiin Valokuituset Oy:lle 19.12.2023. Uuraisten Valokuituverkot Oy:n huonon taloustilanteen selvittämisen takia vuoden 2023 tilinpäätöksessä on tilikauden tulosta heikentäviä kirjauksia. Näitä olivat satunnainen reilun puolen miljoonan euron erä ja muissa rahoituskuluissa arvottomien osakkeiden yli
200 000 euron alaskirjaus. Valokuituverkko on Uuraisille selkeä vetovoimatekijä, mutta kalliiksi se on tullut. Uurainen ei ole ongelmien kanssa yksin, vaan kuitulaskuja on maksellut moni muukin kunta.
Nyt verkko on kuitenkin täysin uuden omistajan vastuulla, eikä aiheuta ikäviä taloudellisia yllätyksiä tulevaisuudessa. Yllätyksiä ei tule enää myöskään esimerkiksi sairaanhoitopiiriltä, koska sote siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa.
Näistä huolimatta kuntatalouden ennakoitavuus ei ole parantunut, vaan jopa päinvastoin. Uusi asia on, että TE-palvelut siirtyvät kunnille 1.1.2025, tämäkin todennäköisesti rasittaa kuntien taloutta.
Uuraisten kunnan taloutta on heikentänyt myös huomattavasti ennakoitua pienempi verotulokertymä, vaikka väkiluku on jälleen kasvussa.
Kunnanhallitus päätti viime kokouksessaan, että Uuraisten kunta hakee vuonna 2024 kuntien harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta
500 000 euroa. Perusteluna ovat poikkeukselliset kunnallistaloudelliset vaikeudet, joiden vuoksi Uuraisten kunta on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Kuulemistilaisuudessa kunnanjohtaja Juha Valkama ei ollut erityisen toiveikas, että kunta myös avustuksen saa.
Harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen hakemisen perusteena on, että kunta on laatinut talouden tasapainottamisohjelman. Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelma 2025-28 oli käsittelyssä kesäkuussa ja suurimman huomion luonnollisesti vei Kyynämöisten koulun kohtalo.
Ohjelma sisältää pääosin kulujen minimointiin pyrkiviä toimenpiteitä, joita ovat myös kiinteistöjen rekisteritietojen selvityshankkeen lopettaminen ja perhepäivähoidon lakkautus, mutta ei juurikaan omaisuuden myyntiä tai sijoitusten kotiutusta.

Hanna Lahtinen

Kukkapalvelu Calla muutti Kyynämöisille

24.09.2024 | Tilaajille, Uurainen

Tikkakoskella aikaisemmin toiminut Kukkapalvelu Calla toimii nyt Kyynämöisillä Parikkalantiellä. Yritys vaihtoi sujuvasti sijaintia sen omistajan Marika Karin (os. Vanhala) mukana. Nyt aviomies Janne Karin hallin vieressä nököttää soma työmaatila, joka on sisäpuolelta viihtyisä kukkakauppa. Ensi lauantaina Callassa on avoimet ovet ja kaikki ovat tervetulleita tutustumaan.
– Tarjoan kaikenlaisia kukkakauppapalveluja tilauksesta. Esimerkiksi surulaitteet, arkkukukat ja kimput muistotilaisuuden pöytiin, tietysti myös hääkimput, ristiäiskukat tai syntymäpäiväkimput, ihan mitä nyt kukin haluaa kukkasilla juhlistaa, Marika Kari kertoo.

Tikkakosken liikkeestä luopuminen oli pitkän harkinnan tulos. Kulurakenne alkoi kuitenkin käydä sellaiseksi, että toiminta ei ollut enää mielekästä. Kukkakaupassa syntyy väkisinkin hävikkiä ja päivittäistavarakaupat ovat napanneet ison siivun kukkamyynnistä.
– Kun nyt asun täällä, on paljon mielekkäämpää toimia kodin yhteydessä. Ei tarvitse päivystää liikkeellä ja kulut ovat tietysti paljon pienemmät.
Marketit myyvät nykyään paljon kukkia, mutta jos haluaa yksilöllisen kimpun, niin sellaista ei marketista saa.
– Tykkään käyttää paljon luonnonmateriaaleja kimpuissa, suomalaisesta luonnosta voi löytää kaikenlaista hienoa, Marika sanoo.
Kukkapalvelu Callasta on hyvä tilata kukkaset edellisviikolla, niin varmasti saa mitä haluaa. – Tukut niin Suomessa kuin Hollannissakin haluavat edellisellä viikolla kukkatilaukset niin tämän vuoksi myös edellisellä viikolla minulle tilaukset, mikäli mahdollista, hän lisää.
Hautajaiskukat hän toimittaa Uuraisten kirkkoon kuten ennenkin.
Joulun aikaan Marika Kari on luvannut tehdä jouluasetelmia Uuraisten Sesonkipuoti Selmaan ja avustaa tuttuja kukkakauppiaita tarvittaessa.

Hanna Lahtinen

Timpuria aina tarvitaan

24.09.2024 | Tilaajille, Uurainen

Jesse Iso-Ahola perusti viime vuoden kesäkuussa yrityksen Rakennus & Raivaus Iso-Ahola. Saarijärveläissyntyinen nuori yrittäjä asuu Oikarinperällä Uuraisilla.
– Oman yrityksen perustaminen on ollut mielessä jo pitkään, mutta olosuhteet sysäsivät tekemään sen vähän aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Edelliset 2,5 vuotta olin palkansaajana tekemässä gryndayskämppiä Jyväskylän seudulla, mutta sitten tapahtui rakennusalalla se täysi pysähdys. Korot pomppasi, urakat loppui ja työt sen myötä. Aluksi otin lomautuksen loman kannalta, mutta sitten alkoi näyttää sellaiselta, että tilanne ei ihan äkkiä palaudu entiselleen ja oma yritys olisi hyvä vaihtoehto, hän kertoo.
Vieläkään rakennusala ei vedä entiseen malliin, vaikka aallonpohja on ehkä jo saavutettu.
– Jo koronan aikaan lyötiin monia isoja kohteita jäihin ja Ukrainan sota pahensi tilannetta. Jossain vaiheessa rakentaminen kuitenkin vilkastuu jälleen ja pieniä kohteita on yksinyrittäjälle riittänyt tässäkin tilanteessa ihan mukavasti, Jesse Iso-Ahola kertoo mökin terassilla, jota hän parhaillaan rakentaa Nyrölään.
– Terasseja tehdään yllättävän paljon, nyt kahtena kesänä olen tehnyt niitä aika monta, eikä lomailuun ole jäänyt aikaa. Syksykin on jo kalenterissa aika täynnä, mutta talvelle vielä jotain remonttikohteita mahtuisi.
– Aluksi käyn katsomassa paikan ja sen jälkeen annan kiinteän hinnan tai hintahaitarin, riippuen mitä asiakas haluaa. Mieluummin hankin kaikki materiaalit itse, siinä on vähemmän turhia muuttujia ja se tulee yleensä myös asiakkaalle edullisemmaksi, hän kertoo.
Kaikenlainen puuntyöstö on se mitä Jesse Iso-Ahola kaikkein mieluiten tekee. Rakennus & Raivaus Iso-Aholan nimessä on myös sana raivaus, mutta tällä hän keskittyy rakentamiseen.
– Timpurin hommia olen tehnyt vuodesta 2010 ja se on ehdottomasti yrityksen päätoimiala, metsänraivausta teen, jos näitä hommia ei jostain syystä riitä. Toistaiseksi on puskaradio ja asiakkaiden suositukset ovat riittäneet markkinoinniksi. Eniten kohteita on ollut Uuraisten lisäksi synnyinkunnassa Saarijärvellä.
Yrittäjyys on ollut sitä mitä Iso-Ahola odottikin, isoja yllätyksiä ei ole matkan varrelle sattunut. Hän myöntää olevansa yrittäjäluonne ja nauttivansa yrittäjän vapaudesta päättää itse tekemisistään.
– Muksuna jo kun käytiin kavereiden kanssa kalalla, niin samalla poimittiin sienet ja marjat myyntiin, Jesse Iso-Ahola muistaa.

Hanna Lahtinen