Kausi vihdoin paketissa, KuuMat!

Kausi vihdoin paketissa, KuuMat!

Naisten salibandyn kolmosdivisioonan Sisä-Suomen lohkon pelit päättyivät jo hyvän aikaa sitten maaliskuussa, mutta lopullisesti kausi 2023-2024 pistettiin pakettiin vasta toukokuisissa päättäjäisissä, joissa palkittiin myös joukkueen kauden ansioituneimmat pelaajat. Tässä kohtaa on aika kääntää katseet vielä hetkeksi menneeseen ja muistella millaisesta matkasta tällä kertaa on ollutkaan kyse.
Kohti uutta kautta lähdettäessä Uuraisten naissalibandyn ylpeyden, KuuMien, pelaajarosteri oli laajempi kuin koskaan aiemmin ja uusia pelaajia liittyi vahvuuteen niin omasta juniorihautomosta kuin muualtakin. Vaihtopelaajien lisääntyessä tuoreiden jalkojen määrä kentällä lisääntyi ja oletettavaa oli, että se tulisi tuomaan enemmän säpinää peliin ja kauden alun häämöttäessä harjoituksien ilmapiiri henkikin jo hyvää.
Turnausmuotoisena pelattavan sarjan avausottelut sijoittuivat lokakuuhun ja Pasi Haaralan lempeydellä luotsaamat KuuMat pääsivät aloittamaan kauden kotiyleisön edessä. Sen korvaamattoman kannustuksen voimalla kausi pyörähti käyntiin kahdella upealla voitolla ja näiden voittojen myötä KuuMien kotiluolassa pelattujen otteluiden voittoputki kasvoi huikeaan yhdentoista ottelun mittaan. Kotivoittojen putki käynnistyi aikanaan tammikuussa 2019 ja sai lopulta päätöksensä kuluneen kauden helmikuussa 2024, kestäen katkeamattomana siis kaiken kaikkiaan hieman yli viisi vuotta. KuuMien kauden avausmaali puolestaan syntyi kauden ensimmäisen ottelun toisessa erässä, Johanna Käämisen toimesta, O2-Jyväskylä IV:tä vastaan.
Tällä kaudella KuuMat spesialisoituivat räväköihin erän alkuihin, niin hyvässä kuin pahassa. Maaleja syntyi poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen nopeasti, kun mittarina käytetään aloitusvihellyksen jälkeistä minuuttia. Tällä tavoin mitattuna vastustajat onnistuivat iskemään KuuMia vastaan 12 salamamaalia, kun KuuMien vastaava luku oli 21 osumaa. KuuMien kauden kaikkein nopeimman maalin taituroi Birgitta Hintikka vain neljä sekuntia aloitusvihellyksestä, ja todistettiinpa tällä kaudella myös yksi erän päätössekunnillekin kirjattu niitti, Janita Flyktmanin toimesta. Kauden suurin maaliero puolestaan syntyi joulukuussa Joutsassa, kun KuuMat voittivat Lievestuoreen Kisan lopulta lukemin 1-13, ja näin kahdentoista maalin maalieron vuoksi ottelu päätettiin jo ennen varsinaisen peliajan päättymistä.
Marraskuussa todistettiin puolestaan KuuMien kauden ensimmäinen nollapeli, joka ennen kaikkea on hatunnosto koko kauden maalilla upeasti torjuneelle maalivahdillemme Piia Parantaiselle, mutta samaan aikaan se myös osoittaa, kuinka koko joukkue ja sen jokainen kentällinen on onnistunut tekemään hyvää työtä, sillä toimivaan puolustukseen osallistuu aivan koko kentällinen, ja vasta sen viimeisenä muurina on maalivahti.
Sen sijaan menneen kauden harmittavimpia hetkiä muistellessa niistä kaikkein harmittavimpiin lukeutuu marraskuinen Äänekosken Pankkari-areenalla pelattu turnaus, jonka saldona olleet kaksi tasapeliä olisivat olleet – jos ei helposti, niin ainakin hyvin mahdollisesti – kumpainenkin käännettävissä voitoksi. Toinen epäilemättä jokaiseen KuuMaan mieleen painunut epäonninen hetki oli kauden viimeisen turnauksen ottelu, jossa vastustajana ollut O2-Jyväskylä IV onnistui väkisin puskemaan tarvittavan määrän maaleja mennäkseen sarjataulukossa juuri ja juuri KuuMien edelle. Mutta niinhän se on, että vaikka parhaansa yrittää niin aina peli ei vain luista.

Voittojen ja tasapelien rinnalla kausi tarjosi luonnollisesti myös siis tappioitakin. Otteluita, joissa KuuMat eivät onnistuneet millään osa-alueella samaan aikaan kun vastustajat onnistuivat. Hyvällä pelillä hyvälle vastustajalle häviäminen lieventää pettymystä kuitenkin hitusen ja jos harmillisesti hävityn ottelun lopputulos on ollut enemmän vastustajan hyvyyttä kuin KuuMien huonoutta ei häviö tunnu niin pahalta kuin voisi kuvitella. Hyvällä pelillä häviö ei ole niin paha myöskään silloin, kun kaikki voivat olla suorituksiinsa tyytyväisiä. Tässä kohtaa nostettakoon esiin erään tappiollisen ottelun päätteeksi KuuMien valmentaja Pasi Haaralan lausumat legendaariset sanat: ”Jos sä haluut pitsaa, sä meet pitseriaan, ja jos sä haluut maalin sä meet maalille.”. Ja juuri näinhän se on.
Kohti kauden viimeistä turnausta lähdettäessä sarjan tilanne oli historiallisen tiukka ja jännittävä, sillä neljä parasta joukkuetta olivat vain kahden pisteen sisällä toisistaan. Turnauksen ensimmäisen ottelun kirvelevän tappion myötä KuuMien mahdollisuus lohkonsa kärkisijalle oli vielä teoriassa mahdollinen, mutta se olisi vaatinut paljon onnea ja muiden joukkueiden avustusta, eikä valta ollut enää KuuMien omissa käsissä. Lopulta tiukkojen taistojen jälkeen KuuMien oli tällä kertaa tyytyminen sarjansa kolmanteen sijaan.
Näin ollen todettakoon, että kausi oli hyvä muttei helppo. Tämän vuoden sarja oli aivan uskomattoman tasainen ja todisteena siitä olkoon katsaus lopulliseen sarjataulukkoon, jossa kolmen kärki on täysin samoilla pisteillä ja joukkueiden välinen järjestys jouduttiin tarkistamaan keskenäisten otteluiden perusteella. Pisteistä sai taistella tosissaan, ja tällä kertaa KuuMien kohtaloksi koitui pari harmittavaa pisteenmenetystä ja hyvästä pelistä ja pelinhallinnasta huolimatta pelattua tasapeliä tai tappiota. Ilman niitä sarjan lopputulos ja KuuMien lopullinen sijoitus olisi voinut olla jotain aivan muuta kuin kolmas.
Joka tapauksessa fakta on, että kausi piti sisällään tiukkoja otteluita, maali-iloittelua sekä viimeistelyn vaikeutta, ylivoimahyökkäyksiä molempiin päätyihin, vaarallisia tilanteita, hienoja pelastuksia, ikäviä erän alun sekä tehtyjen maalien jälkeisiä rokotuksia, loistavaa salibandya, toisinaan myös vauhdikasta sählyä, riemukkaita voittoja, kirvelevä tappioita sekä pettymyksen että helpotuksen tasapelejä, näyttäviä maaleja, uhrautuvaa alivoimapelaamista, pyörivää ylivoimaa, rangaistuslaukauksia, haamutorjuntoja, toisinaan aivan mieletöntä zen-fiilistä, joka huokui rauhaa ja itseluottamusta sekä kentällä että vaihtoaitiossa – ja niin, niin paljon muutakin.
KuuMien kaudet ovat viime vuosina olleet menestyksekkäitä, sitä ei poista mikään. KuuMien menestyksen salaisuus ei ehkä ole se nuorempien joukkueiden räjähtävä nopeus, raaka fyysisyys tai lyömätön voima, eikä teknisesti taitavampien joukkueiden hämmästyttävä tekniikkaosaaminen tai mailataituruus, vaan yhteenhitsautuneen joukkueen yhteinen taipumaton tahto onnistua, yrittää ja tehdä parhaansa, sekä nauttia rakkaan lajin parissa onnistumisen kokemuksista jokaisen pelaajan omia vahvuuksia korostaen. Osaavan valmentajan (Pasi Haarala) sekä taitavasti luotsaavan kapteenin (Satu Pitkänen) taituruudella KuuMat pärjäävät kyllä.
Kauden spektaakkelimaisena loppuhuipentumana KuuMat palkitsivat vielä hienon vuoden ansioituneimpia pelaajiaan.
Kuten todettua, jälleen on yksi hyvä, menestyksekäs mutta myös opettavainen kausi takana, ja ennen kuin huomataankaan on uusi kausi jo edessä. Näihin ajatuksiin on aika arkistoida hyviin muistoihin päättynyt kausi, ja jäädä odottamaan mitä seuraava kausi Pasin enkeleille tuokaan tullessaan.

Niina Häkkinen

Ilmatar tarjoaa kansainvälisen tason majoituselämyksen

Ilmatar tarjoaa kansainvälisen tason majoituselämyksen

Pää pilvissä ja jalat tukevasti Hiirolan kamaralla on ollut yrittäjäviisikko Oskari, Mandi ja Elias Moisiolla, sekä Markus Kivelällä ja Toni Saikkosella, heidän luotsatessaan lentokonehotelliprojektiaan. Kevyttä turbulenssia ja ilmakuoppia matkaan on mahtunut, mutta nyt SAAB 340B -matkustajalentokone seisoo uljaasti uudelleensyntyneenä peltomaiseman korkeimmalla kohdalla ja on saanut seurakseen lennonjohtotornin ja Skyline Aittahuoneen. Ilmatar Airplane Lodge tarjoaa upeat puitteet lomailuun, juhliin ja yritystilaisuuksiin. Majoitustilat löytyvät kahdeksalle.
Tarina alkoi kun Markus Kivelä bongasi huutokaupattavan lentokoneen ja ehdotti ostoa Oskarille ja muille Moision sisaruksille.
Viimeisimpänä RAF-Avian käytössä ollut 35-paikkainen reittilentokone ajautui laskeutumisonnettomuuteen Savonlinnan lentokentällä tammikuussa 2019. Onnettomuuden seurauksena koneen runkoon tuli jalkapallon kokoinen kuhmu. Yhdessä koronan vaikutusten kanssa jo hieman riisuttu koneen runko päätyi huutokaupattavaksi lokakuussa 2022.
Huutopäätös syntyi melko spontaanisti ja ajatuksella ”kyllä me jotain keksitään” -ajatuksella, konetta näkemättä.
– Ajattelimme, että siirtoon tarvitaan ehkä hiukan isompi venetraileri, mutta ei se ihan riittänyt, Oskari Moisio kertaa.

Ei mikään pilvilinna, vaan kovalla työllä toteutettu loistava idea. Ilmatar Airplane Lodge -kokonaisuus on nyt markkinointia vaille valmis. Juha Valkamalla on ollut harvinaisen vahva avajaisnauhojen leikkausvuosi, sillä keväällä hän pääsi avaamaan uuden S-Marketin, josta muuten voi nyt ostaa myös Ilmattaren omaa Lentokoneolutta. Juhan ympärillä nuoret yrittäjät Markus Kivelä, Toni Saikkonen, Elias, Oskari ja Mandi Moisio.

Siirto-operaatio Savonlinnan lentokentältä Uuraisille vaati sekä yrittäjiltä, että yhteistyökumppaneilta kekseliäisyyttä sekä erikoisjärjestelyjä. 22-metrinen siipiosa irrotettiin nosturin avulla rungosta ja kone lastattiin erikoiskuljetusrekkoihin. Kone saatiin lopulliselle paikalleen Uuraisille marraskuussa 2022, jonka jälkeen aloitettiin suunnittelutyöt majoituskohteesta.
– Kun kone oli paikallaan, siitä tuli yksi rakennusprojekti muiden joukossa, tosin tavarantoimittajia ja alihankkijoita on joutunut lähestymään usein melko omituisilla kysymyksillä, sillä kalusteita ja esimerkiksi kiuasta ei lähtökohtaisesti ole suunniteltu sijoitettavaksi lentokoneen sisään, Oskari Moisio kertoi Ilmattaren avajaisissa.
Matka avajaisiin on ollut jännittävä ja aika näyttää kuinka korkeaan liitoon idea kantaa. Tässä kohtaa yrittäjät kuitenkin haluavat kiittää monia eri tahoja, kuten Uuraisten kuntaa ja Lanneveden POP Pankkia, joilta molemmilta löytyi heittäytymiskykyä rohkeaan hankkeeseen.

Uuraisten Yrittäjien puheenjohtaja Samuli Mattila ja Keski-Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jari-Pekka Koponen istahtivat lentokonesaunan lauteille. Kerta oli molemmille ensimmäinen.

– Kiitos myös Leader JyväsRiihelle, heidän tukensa ansiosta lopputulos on laadukas ja viimeistelty. Halusimme tehdä tästä kansainvälisen tason majoituselämyksen, Moisio jatkaa.
Tekijöistä hän mainitsi erityisesti Rakennuspalvelu Vihtamäen, jonka osaaminen taipuu myös hiukan erikoisempaan kohteeseen.
– Artesaanihenkistä vanhanajan kädentaitoa, sitä on täällä saanut todella ihailla. Lisäksi varsinkin loppuvaiheessa kanssamme on ollut suuri joukko ystäviä, sukulaisia ja muita talkoolaisia viimeistelemässä kokonaisuus kuntoon.
Ensimmäinen hääyö on jo Ilmattareen varattu, mutta toden teolla markkinointi käynnistyy juhannukselta.

Hanna Lahtinen

Uuraisten hautausmaalla kartoitetaan hautapaikkoja

Uuraisten hautausmaalla kartoitetaan hautapaikkoja

Hautausmaa on tunteikas paikka. Joillekin se on jopa kauhistuttava kalmisto, toisille taas lempeän muistelun lehto.
Tosiasia on, että jokainen meistä kuolee ja läheisemme laskevat maalliset jäännöksemme arkussa tai uurnassa hautaan. Vuosia ja vuosikymmeniä joku muistaa, millainen olit elävänä ihmisenä, kaipaa sinua. Haudalle tuodaan kynttilä ja kukkia, mutta ennen pitkää ei ole enää ketään, joka muistaa.
Ihmisen viimeiseen leposijaan liittyy myös paljon aivan käytännöllisiä asioita ja niitä hoitavat seurakunnat. Hautausmaan ylläpitokin maksaa, mutta perustaminen tai laajentaminen on todella kallista.
– Käytännössä puhutaan miljoonahankkeesta, toteaa talousvastaava Jaana Hirsjärvi Uuraisten seurakunnasta.
Seurakunnat eivät viime vuosikymmeninä enää ole myyneet ainaishautapaikkoja, vaan hautapaikka lunastetaan nykyään esimerkiksi Uuraisilla yleensä 25 vuodeksi kerrallaan. Aikaisemmin myytiin myös 50 vuoden hautapaikkoja.
Monilla hautausmailla on tuttu näky, että joillakin haudoilla on punainen tai keltainen lappu, jossa kerrotaan, että hautaoikeus on päättymässä tai, että esimerkiksi kivi on vaarallisesti kallistunut. Uuraisilla ”laputusta” ei ole ainakaan pitkään aikaan tehty, mutta tänä kesänä haudoille lappuja ilmestyy.
Seurakuntasihteeri Riikka Kotilainen on tehnyt valtavan työn ja digitoinut kaikki yli 3000 pahvista hautakorttia. Siksi nyt on helpompi alkaa käymään läpi niitä hautoja, joissa hautaoikeus on vanhentunut.
Juuri nyt ihmisiä kuolee melko paljon, sillä suuret ikäluokat alkavat saavuttaa iän, jolloin rivit harvenevat. Uuraisten hautausmaahan myös lasketaan ulkopaikkakuntalaisia – uuraisjuurisia, enemmän kuin täältä viedään muualle haudattavaksi. Vuosittain Uuraisille haudataan 30-50 vainajaa, heistä ulkopaikkakuntalaisia on noin kymmenkunta. Tuhkaukset ovat lisääntymään päin. Viime vuonna arkkuhautauksia oli 22 ja tuhkauksia 14.
– Jos mitään ei tehtäisi nykyinen hautausmaa täyttyisi alle kymmenessä vuodessa, Riikka Kotilainen arvelee.

Laputus on siis lempeä keino saada hautoja uusiokäyttöön.
– On paljon hautoja, joita ei hoideta ja joiden haltijoista ei ole enää mitään tietoa. Laputuksella kartoitamme mahdollisesti uudelleen käyttöönotettavat hautasijat, Kotilainen toteaa.
– Paljon on hautoja, joista kukaan ei pidä huolta. On myös muutamia suorastaan vaarallisia hautakiviä. Ne ovat kallistuneet todella paljon, mutta koska meillä ei ole tietoa kuka on hautapaikan haltija, niin on vaikea lähteä selvittämään esimerkiksi oikaisun vastuukysymyksiä, seurakuntamestari Jussi Seppänen jatkaa.
Koska hautausoikeus on yleensä se 25 vuotta, lappuja saattaa ilmestyä myös haudoille, jossa kukkaset kukkivat ja joita hoidetaan. Lappu tarkoittaa tässä tapauksessa vain sitä, että on syytä ottaa lapussa oleviin yhteystietoihin yhteyttä ja esimerkiksi jatkaa hautaoikeutta suorittamalla maksu seuraavasta neljännesvuosisadasta. Tällä hetkellä 25 vuoden hautaoikeus maksaa Uuraisten kuntalaisille 111 euroa ja muille 443 euroa. Kirkkohallitus on kuitenkin viestinyt, että maksuihin saattaa olla tulossa korotuksia. Saman hautakiven alla voi sijaita useampi hautasija, jotka vanhenevat eri aikaan.
– Jos oman omaisen hautaoikeus mietityttää, niin helpointa on kysyä meiltä, Riikka Kotilainen sanoo.
Hätiköiden ei hautoja oteta uusiokäyttöön, vaan ainakin vuoden varoaika on laputuksen jälkeen ja sittenkin käytetään hyvin tarkkaa harkintaa.
Käytännössä hautapaikka, jossa hautaoikeus on vanhentunut, jonka kivi on vaarallisesti kallistunut ja jonka haltija haluaa luopua hautasijasta tai häntä ei kohtuullisen ajan sisällä tavoiteta, eikä hautaa luokitella kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, on sellainen, joka ensimmäiseksi otetaan uuteen käyttöön mahdollisesti muutaman vuoden sisällä laputuksen aloituksesta.
– Voi myös ajatella, että haudasta voi luopua ja muistella omaistaan muuten. Jos esimerkiksi asuu hyvin kaukana, ei haudan hoitaminen ole aina ollenkaan helppoa, Jaana Hirsjärvi sanoo.
– Meilläkin on myös yhteinen muistelukivi hautausmaalla, lisää Riikka Kotilainen.
Hautausmaa on ennen kaikkea viimeinen leposija vainajille, mutta hektisesti elävää nykyihmistä hautausmaat myös kiehtovat rauhoittumispaikkoina.
– Hautausmailla käynti ei ole vähentynyt, päinvastoin. Hautausmaista on tullut jollain tapaa trendikkäitä ja on hautausmaabongareita ja someryhmiä hautausmaista kiinnostuneille. Helsingissä hautausmaat ovat jopa osallistuneet Avoimet puutarhat -tapahtumiin ja niistä on tullut enemmän puistomaisia. Mekin haluamme kehittää Uuraisten hautausmaata yhä enemmän muistelulehdon suuntaan lisäämällä sinne penkkejä ja levähdyspaikkoja, Jaana Hirsjärvi kertoo.
Uuraisten hautausmaata kutsutaan myös Kuukan koivikoksi ja koivut, sekä rinne ja korkeuserot ovatkin Uuraisten hautausmaan omaleimaisia piirteitä.
– Se on vähän harmillista, että kasvillisuus ei ole kovin kerroksellista, vaan useimmat puut vanhenevat yhtä aikaa. Yritämme lisätä nuoria puita sopiviin kohtiin, ettei vanhojen ja lahojen koivujen välttämätön kaataminen vaikuttaisi niin paljoa yleisilmeeseen, Hirsjärvi lisää.
Ensi vuonna Uuraisten kirkko juhlii 120-vuotista olemassaoloaan. Nykyistä kirkkoa ennen paikalla oli edellinen kirkko sadan vuoden ajan. Tuon kirkon aikana oli tapana haudata vielä kirkon läheisyyteen ja muutama hautakivikin on noista ajoista muistona. Nykyisen hautausmaan vanhimmat haudat ovat 1800-luvun puolivälistä.
– 1800-luvulla hautaukseen liittyi vielä paljon erilaisia uskomuksia. Esimerkiksi kirkon räystästippuun hautaamista suosittiin, koska ajateltiin, että kirkon katolta valuva vesi oli erityisen pyhää, kertoo Jussi Seppänen.

Hanna Lahtinen

Keskiviikko on museopäivä

Keskiviikko on museopäivä

Uuraisten kulttuuritoimi haki uuraislaista yhdistystä yhteistyöhön kotiseutumuseon profiilin nostamiseksi ja Uuraisten Eläkeliiton yhdistys vastasi kyllä.
Ensin museo siivottiin perinteisin menetelmin. Kymmenen ahkeraa eläkeliittolaista käsiparia ripsui seiniltä lehtiluudalla hämähäkinseitit. Samalla he tutustuivat vieläkin paremmin museon yllättävän laajaan kokoelmaan, jotta osaavat toimia tämän kesän ajan asiantuntevina museo-oppaina aina keskiviikkoisin, kun museo ja tapulikahvila ovat auki. Avajaisia vietettiin viime viikolla.

Hulinoista jäi pysyvä jälki

Hulinoista jäi pysyvä jälki

Jos tulevaisuudessa kuljet Uuraisten Nuokkarin ohitse ja ikkunoista välkkyvät rytmikkäästi värivalot, todistat hyväntekeväisyystapahtuma Huhtihulinoiden tulosta. Tapahtumassa kerättiin liki 3000 euroa Uuraisten Nuokkarin nuorille ja niillä hankittiin nuorten itsensä toivomaa varustusta.
Ledivalojen lisäksi talolle saadaan air fryer kokkailuhetkiä varten ja päälle vielä ruokarahaa. Tulossa on vielä sohva, kunhan ulkonäöstä päästään yhteisymmärrykseen. Myös jokin kanavapaketti saadaan syksyllä. Lisäksi Urheiluautoilijat lahjoitti vielä uuden näppiksen ja pelihiiren.
Sen lisäksi, että nuoret tykkäsivät ja hyötyivät tapahtumasta, hyvä mieli jäi päällimmäiseksi myös järjestäjille.
– Urheiluautoilijat oli ainakin ihan täpinöissään, että päästiin tekemään yhteistyötä muiden kanssa, tuumaili palkintoja luovuttamassa ollut Ville Tanermäki.
– Tapahtuma laajeni valmisteluaikana aika isoksi ja minulla iski melkein jo rimakauhu, että miten tästä selvitään, mutta hyvinhän kaikki meni, Satu Pitkänen jatkaa.
– Tapahtumasta jäi kokonaisuudessaan erittäin hyvä fiilis ja tiedän, että en ole yksin fiilikseni kanssa. Jälkikäteen on tullut runsaasti positiivista palautetta. Erityisesti mieltä lämmitti nuorison päivän aikana esittämät kiitokset ja toiveet hulinoiden jatkuvuudesta tiivistää tunnelmat Pasi Haarala, joka vastasi esimerkiksi julkkisjoukkueen kasaamisesta.

Isoja uudistuksia tulossa

Isoja uudistuksia tulossa

Elinvoima on sana, jota kuntien johtohenkilöt mielellään toistavat. Elinvoimainen kunta on tavoitetila, joka ei synny itsestään, vaan jonka eteen on tehtävä hartiavoimin töitä, mutta ehdottomasti hymyssä suin.
Uutta todellisuutta sote-uudistuksen jälkeen on eletty nyt puolitoista vuotta. Hyvinvointialueiden valtavista alijäämistä ja toiminnan käynnistämisen vaikeuksista on puhuttu paljon, mutta helppoa uuteen tilanteeseen sopeutuminen ei ole ollut kunnillakaan.
Sote-uudistuksen yhteydessä kaikkien Manner-Suomen kuntien tuloveroprosentteja alennettiin vuoden 2023 alussa 12,64 prosenttiyksiköllä. Vuodelle 2024 kaikkien Manner-Suomen kuntien veroprosentit pyöristettiin kymmenyksen tarkkuuteen, eli kaikissa kunnissa veroprosentti muuttuu ainakin hieman. 202 kuntaa päätyi nostamaan ja 97 laskemaan veroprosenttejaan.
Korotusten taustalla vaikuttivat muun muassa sote-uudistuksen epäedulliset vaikutukset kunnan talouteen, kustannustason yleinen nousu, huonontuneet talousnäkymät sekä kuntien erilaistuminen muun muassa väestökehityksen vuoksi. Useissa kunnissa verorahoitus eli verotulot ja valtionosuudet yhteensä eivät riitä kattamaan käyttötalouden nettokustannuksia ja poistoja. Kuntien taloudellinen eriytyminen myös jatkuu ja kiihtyy entisestään.

Uusi uudistus on aivan nurkan takana. Suomen työllisyysuudistus 2025 on merkittävä muutos, joka vaikuttaa työllisyyspalveluihin. Uudistuksen tavoitteena on parantaa työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisätä työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta.
Uudistuksen myötä työllisyyspalvelut siirretään kunnille. Tämä tuo palvelut lähemmäksi asiakkaita ja mahdollistaa kohdennettujen ja paikallisten tarpeiden mukaisten palvelujen tarjoamisen. Kunnille luodaan myös rahoitusmalli, joka kannustaa niitä kehittämään toimintaansa työllisyyttä edistäväksi.
Uudistuksessa huomioidaan palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Kielelliset oikeudet ja heikommassa työmarkkina-asemassa olevien palvelut turvataan.
Keski-Suomeen toteutuu kolme työllisyysaluetta. Jyväskylän ja Muuramen työllisyysalue sekä Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalue ja Eteläisen Keski-Suomen työllisyysalue. Keski-Suomen eteläisen työllisyysalueen vastuukuntana toimii Jämsä ja Keski-Suomen pohjoisen työllisyysalueen vastuukuntana toimii Äänekoski. Jyväskylän toimii vastuukuntana yhteisellä työllisyysalueella Muuramen kanssa. Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueen muodostavat 13 kuntaa: Hankasalmi, Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Pihtipudas, Saarijärvi, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski. Eteläisen Keski-Suomen työllisyysalueen muodostavat Joutsa, Keuruu, Luhanka, Multia, Mänttä-Vilppula, Petäjävesi, Toivakka ja Jämsä.
Työllisyys- ja elinkeinopalveluita järjestetään jatkossa yhteistyössä kuntien kanssa työllisyysalueilla ja osa palveluista voidaan toteuttaa myös maakunnallisina yhteispalveluina. Työnhakija- ja yritysasiakkaille suunnatut palvelut tulevat esille oman kunnan verkkosivuille ja Työmarkkinatorille. Työmarkkinatori on korvannut TE-toimistojen verkkosivut. Työllisyysalueilla uudistusta valmistellaan tällä hetkellä esimerkiksi tulevaisuuden palveluhankintojen, tietojärjestelmäasioiden ja henkilöstön muutosjohtamisen osalta. Työllisyysalueet aloittavat toimintansa 1.1.2025.
Keski-Suomen kuntien yritysneuvojat ja elinvoima-asioista vastaavat kokoontuivat kesäisenä päivänä Toivakan Teema Hostelliin verkostoitumaan ja pohtimaan uudistuksen mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Varsinainen aihe tällä kertaa oli Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta eli TKI.
– Elämme isojen muutosten aikaa ja itse olen varsin odottavaisella mielellä. Toivon ja uskon, että uudistus tuo lisää mahdollisuuksia elinvoiman kehittämiseen, totesi Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeino, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja Pirkko Melville. Hän mainitsi myös erityissuhteensa Toivakkaan, jossa hän on viettänyt mökkikesiä lapsuudestaan saakka.

Myös valtionhallinnossa vain muutos on pysyvä olotila ja palettia ollaan taas pistämässä uusiksi vuoden 2026 alusta. Osin syynä on työllisyysasioiden siirtyminen kunnille. Nykyiset kirjainlyhenteet AVI, ELY ja TE-toimistot jäävät historiaan.
Valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon, jonka nimeksi tullee Lupa- ja valvontavirasto, eli LVV. Uudistuksessa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten ympäristöasioiden vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät yhdistetään.
Uudessa valtakunnallisessa virastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat siis yhden yhtenäisen kokonaisuuden. ELY-keskusten jäljelle jäävät tehtävät kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin. ELY-toimistot lakkaavat ja muodostetaan uudet alueelliset elinvoimakeskukset. Uudistamisessa tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta sekä sujuvoittaa prosesseja ja palvelua.
Uudistuksessa luvataan turvata kattavat palvelut eri puolilla Suomea, ja erityistä huomiota kiinnitetään varautumistehtävien aukottomaan toteutumiseen. Uuden mallin mukaan järjestetty valtion aluehallinto käynnistää toimintansa viimeistään vuonna 2026.
Valmistelua tehdään poikkihallinnollisessa yhteistyössä, ja uudistuksessa on mukana työ- ja elinkeino-, oikeus-, sisä, opetus- ja kulttuuri-, maa- ja metsätalous-, liikenne- ja viestintä-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, aluehallintovirasto, ELY-keskus sekä ELY-keskusten, TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus KEHA-keskus sekä Ahvenanmaan valtionvirasto.

Toivakan Touko, eli kunnanjohtaja Touko Aalto ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä ja piti voimakkaan ja innostavan puheenvuoron Toivakan veto- ja pitovoimatekijoistä. Hän kannusti jyväskyläläisiä etelänmatkalle puolen tunnin päähän Toivakkaa, jossa moni asia on helpompaa, halvempaa ja ketterämpää.
– Toivakassa on paljon myös kausi- ja vuoroasumista. Meillä on vapaa-ajan asukkaita yli 1500 ja moni heistä tekee myös etätöitä, minkä valokuitu monelle mahdollistaa.
Tulevana kesänä Toivakassa myös tapahtuu. Kesän aloittaa Toivakan Kamarimusiikkifestivaali juhannuksen alla. Heinäkuun alussa on luvassa lisää.
– Laittakaa kalenteriin 6.7., silloin on Toivakan Kesämarkkinat ja illalla VakkaFest, jossa Arja Korisevan lisäksi Sun Toiveessa esiintyy myös Movetron, Aalto muistutti.
Touko Aalto, työllisyys- ja elinkeinosuunnittelija, työkykykoordinaattori Arja Marjonen ja viestintä- ja markkinointisuunnittelija Nina-Maria Heinonen ovat viime aikoina jalkautuneet Toivakan yrityksiin ja saaneet suoraan tietoa, millaisia yrityksiä Toivakassa toimii ja millaista yhteistoimintaa he toivovat kunnan kanssa.
– On tavattoman tärkeää, että yrittäjä kokee tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi. Tässä pieni kunta pystyy toimimaan ketterästi, Aalto painotti.
Toivakan kunnan talous on pitkästä aikaa siinä kunnossa, että on mahdollisuus myös laittaa ”tasetta töihin”, eli hakea kasvua erilaisten porkkanoiden muodossa. Tänä vuonna on lanseerattu sekä Raksa- että Muksuraha, jotka yhdessä tai erikseen lisäävät Toivakan houkuttavuutta huomattavasti.

Biokaasulaitos ja minitaloja – toivakkalaista pellepelottomuutta

Yritysneuvojatapaamisessa esittäytyi kaksi toivakkalaista yrittäjää. Vaikka toinen oli perinteisen maatalouselinkeinon edustaja ja toinen taas alalta toiselle ketterästi hyppelevä monialayrittäjä, niin yhdistäviä ominaisuuksiakin löytyi. Esimerkiksi rohkeus ja ennakkoluulottomuus.
Lauri Jaatinen investoi Mäntyniemen tilallaan biokaasulaitokseen ja on päätökseen tyytyväinen. Mitä epävarmemmiksi ajat muuttuvat, sitä turvallisempi vaihtoehto on omavarainen energiantuotanto.
– Koko viime talvi mentiin käytännössä hukkalämmön avulla, hän kertoo tyytyväisenä. Myös hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa biokaasun hyödyntäminen on merkittävässä roolissa. Suomessa maatilan biokaasulaitoksia oli viime vuoden lopussa toiminnassa noin 30 ja rakenteilla kymmenkunta lisää. Mäntyniemeen lisäksi Keski-Suomesta löytyy laitos Kalmarin tilalta Laukaasta.
– Kiinnostusta on selvästi, on käynyt porukkaa tutustumassa ja myös puheenvuoropyyntöjä minulle on tullut aika paljon. Investointi on kuitenkin niin suuri, että kovin nopeasti ne eivät lisäänny, Jaatinen kertoo.
Matti Tiaisen yritysura on edennyt osin myös kantapään kautta. Rohkeana nuorena yrittäjänä hän kehitti lastenkalusteet, joissa on erikoisen kätevä puukierrejalka, ja hankki valmistukseen tarvittavan laitteiston. Pian hän sai kuitenkin huomata lastenkalustemarkkinoiden rajallisuuden ja maksoi innovatiivisuuden laskua 10 vuotta.
Onneksi Tiainen ei lannistunut, vaan perusti sittemmin varsin menestyksekkääksi osoittautuneen keittiöfirman. Sen myynnistä saaduilla rahoilla hän osti kohtuullisen halvalla Toivakan vanhan palvelutalokokonaisuuden ja ryhtyi kunnostamaan sitä monikäyttötilaksi.
Toivakassa puisteltiin päitä, mutta eipä ollutkaan Teema Hostel ja sen ympärille muodostunut kahdeksan yrityksen yrityskylä ja vuokra-asunnot hullun homma, vaan kerrassaan menestystarina. Tosin paljon työtä ja sinnikkyyttä vaatinut sellainen, mutta nyt viiden vuoden jälkeen kompleksi on oikea Toivakan ylpeys.
– Tässä kiinteistössä on yleensä ainakin 45 henkilöä. Hostellista työmiehet lähtivät aamulla töihin, 18 asunnossa asutaan ja muutenkin koko ajan on hyvä pöhinä päällä, Matti Tiainen kertoo.
Seuraavaksi Matti suuntaa noin 300 metrin päähän rivitalotontille, jonne hänellä on aikomus toteuttaa minitalohanke. Trendikkäät, neliöiltään kompaktit minitalot edustavat tulevaisuuden asumista.

Hanna Lahtinen