09.04.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Uurainen
Olipa mahtavaa pitkästä aikaa herätä Lankalauantaiyönä railakkaaseen kellojen soittoon Uuraiskylällä! Niin oli yövirkut kellonsoittajat saaneet lehmänkellot komeasti soimaan ja tuottivat iloa kevätyöhön kuin ennen vanhaan. Hienoa kun perinne elää vielä!
Aurinkopalstalla voit kiittää, kehua tai kertoa mikä tekee sinut juuri tänään onnelliseksi. Laita terveiset tulemaan toimitus@paikallisuutiset.fi tai Whats
Appilla tai tekstiviestillä numeroon 050 5431 207. Tehdään maailmasta aurinkoisempi paikka!
09.04.2024 | Tilaajille, Uurainen
Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.
Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.
Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.
Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.
Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.
Hanna Lahtinen
Eläkeliitto on sallittu piriste
Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:
Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.
27.03.2024 | Uurainen
Uuraisten kellotapuli on kaunis ja myös hiukan jännittävä paikka. Ajan kulku ikään kuin hidastuu kun huippua kohti jyrkkeneviä portaita kiipeää ylös kirkonkelloja kohti.
Viime viikolla järjestettiin Tapulikurkistelu-tapahtuma, joka nimensä mukaisesti antoi luvan kurkistella mielenkiintoisen rakennuksen yksityiskohtiin. Vaikka tapulissa on paljon jyrkkiä portaita ja korkeita kynnyksiä, itse tapahtuma oli matalankynnyksen tapahtuma parhaimmillaan ja väkeä vierailikin mukavasti.
Nykyinen seurakuntamestari Jussi Seppänen ei enää joka sunnuntai naruja vetele, vaan soittamisen hoitaa automatiikka.
– Toki jos tulee vaikka sähkökatko, niin silloin soitetaan perinteiseen tapaan manuaalisesti, hän kertoo.
Anna-Liisa Muhos ihailee Uuraisten kirkonkelloa.
Tapuli on rakennuksena kirkkoa parikymmentä vuotta vanhempi ja sinne on nykyistä kirkkoa edeltäneestä kirkosta siirretty alttarikaide ja -taulu.
– Olen vihkinyt täällä kolme paria, tilana tämä on isoa kirkkoa intiimimpi, mutta kuitenkin arvokas, kirkkohera Antti Toivio kertoi.
Tapuli on myös eräänlainen aikansa some. 30-luvun (facebook)-seinälle puuseppä Otto Pellonpää on kirjoittanut, että on ”niin kylmä kesäkuussa, että on kolmet housut ja vilapaita. Hämmentävästi hän on kuitenkin merkinnyt päiväykseksi 3/5 1935. PaikallisUutisten tutkivan journalismin ilmatieteen osasto selvitti, että jos Otto Pellonpään kommentti kuitenkin koski kesäkuun kolmatta päivää vuonna 1935, niin todellakin oli viileää, lämpötila pysytteli nollan tuntumassa. Koko kesäkuu ei kuitenkaan ollut kylmä, vaan Ottokin pääsi viettämään vuosisadan kuuminta juhannusta ja riisumaan ainakin päällimmäiset housut. Vuoden 1935 juhannuksena Suomessa mitattiin 26 asteen lämpötiloja.
Tapahtuma oli osa Uuraisten seurakunnan hiilineutraalisuushanketta ja liittyy kirkon ympäristödiplomihankkeeseen. Seuraavaksi ryhdytään miettimään ympäristön kaunistamista kasveilla. Kirkkotarhan puutarharyhmän perustamiskokous pidetään huhtikuun ensimmäisenä perjantaina.
Tavoitteena on toteuttaa viihtyisyyttä lisääviä projekteja kirkkopihan, hautausmaan ja seurakuntakodin ympäristössä. Ryhmä tarjoaa siis laatuaikaa yhteisöllisestä viherpeukaloinnista nauttiville.
Hanna Lahtinen
22.03.2024 | Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Yhdistystoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä monen alan osaajille. Yksi tavallisimmista tehtävistä on puhvetin, kanttiinin, grillin tai jonkun muun tilapäisen ravitsemusliikkeen ylläpito.
Kun ollaan helposti pilaantuvien ruoka-aineiden kansa tekemisissä, tarvitaan hygieniapassi, jollaisia Suomessa on myönnetty 22 vuotta.
Nykyään hygieniapassi on osa yleissivistystä ja helpottaa työnhakua elintarvikealan lisäksi myös esimerkiksi hoito-, siivous-, ja kuljetusalalla. Hygieniapassitestin suorittamalla oppii turvallisia työskentelytapoja myös kotikeittiössä.
Toivakan 4H järjestää vuosittain hygieniapassikoulutuksia. Mukana on nuoria 4H-yrittäjiä, mutta myös vanhempia osallistujia, paikallisia ja kesäasukkaita. Toivakan kurssi testeineen on hyvin edullinen esimerkiksi Jyväskylän hintoihin verrattuna.
– Niin kauan kuin Riitta-Liisa Göös täältä Toivakasta pitää kurssit ja saamme Sivikseltä tukea, voimme pitää hintatason matalalla, voittoa yhdistys ei halua kerätä, vaan meille on tärkeää, että voimme tarjota tällaisen mahdollisuuden, toiminnanjohtaja Kirsi Ilmonen kertoo.
Nuoripari Julia Häkkinen ja Jimi Manni osallistuivat Toivakan hygieniapassikoulutukseen ja -testiin. Varsinkin Jimin mielestä testi oli helppo ja hän selvitti sen ilman yhtään virhettä. Hygieniapassi on heille tarpeen kesätyöpaikoissa Pandan tehtaanmyymälässä ja hoitokodissa.
Toinen tärkeä vapaaehtoistyön muoto on järjestyksenvalvonta.
Ylä-Kintauden kylätalolla pidettiin järjestyksenvalvojan jatkokurssi toissa lauantaina. Tämäkin kurssi oli varsin edullinen ja sen järjesti Keuruun kansalaisopisto. Osallistujia saapui lähes parikymmentä Petäjäveden lisäksi Laukaasta, Uuraisilta, Korpilahdelta, Multialta ja Jyväskylästä. Opettajana toimi alan konkari, pitkän uran poliisissa tehnyt Kari Rautava.
Koska kyse oli jatkokoulutuksesta, kurssilaisilla oli paljon kokemusta erilaisista tehtävistä järjestyksenvalvojina ja siitä seurasi, että kokemuksia vaihdettiin ja keskustelu kävi vilkkaana. Useimmat olivat valvoneet järjestystä erilaisissa yleisötilaisuuksissa, mutta paikalla oli myös ravintoloissa ja tanssipaikoilla ainakin puoliammattimaisesti toimivia. Koska oltiin Keski-Suomessa, myös rallien järjestyksenvalvonta oli useimmille tuttua.
– Itse mielelläni erottaisin ns. ammattijärkkärin ja esimerkiksi yhdistyksissä talkoilla toimivien järjestyksenvalvojien koulutuksen, niin paljon tehtävät poikkeavat toisistaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikki käyvät saman koulutuksen, Rautava totesi.
Järjestyksenvalvojan pätevyys pitää uusia viiden vuoden välein ja olisi hyvä, että kortti ei ehdi vanhentua ennen kertauskurssia. Mikäli kortti ehtii vanheta, tarvitaan uusimiseen todistus alkuperäisestä peruskoulutuksesta. Aikaisemmin riitti, kun kortin uusi enintään kuusi kuukautta vanhenemisen jälkeen, mutta laki muuttui joitakin vuosia sitten. Erityisen tarkka pitää olla, jos järjestyksenvalvojan koulutuksen on suorittanut ennen 1.3.2007, silloin korttia ei saa päästää vanhenemaan, ellei halua käydä koko 40 oppitunnin koulutusta uudelleen.
Nälkä ei opiskelijoita kahdeksan oppitunnin kertauskoulutuksessa vaivannut, sillä tarjolla oli Yl-Kintauden kyläyhdistyksen Leena Kivelän valmistamaa herkullista lähiruokaa. Keitossa maistui Umpisolmu-nimisen naudan liha ja maitokin oli aamulla lypsetty.
Hanna Lahtinen
19.03.2024 | Lue ilmaiseksi, Toivakka, Uurainen
THL:n Kouluterveyskyselyssä peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisilta kysyttiin, syövätkö he koululounasta päivittäin. Huolestuttavana tuloksena selvisi, että sellaisia paikkakuntia, joissa yli puolet tai lähes puolet oppilaista ei syö päivittäin kouluruokaa, on useita kymmeniä.
Toivakka ja Uurainen eivät kuulu näihin paikkakuntiin, vaan molemmat menestyivät täsmälleen yhtä hyvin ja sijoittuivat neljänneksi parhaalle sijalle. Vain 10,6 prosentille Toivakan ja Uuraisten kaseista ja yseistä kouluruoka ei maistu päivittäin. Toisessa ääripäässä, Karstulassa peräti 71,2 prosenttia oppilaista jättää ilmaisen kouluruuan väliin.
Toivakan kunnan ruoka- ja siivouspäällikkö Miia Pynnönen uskoo, että myönteisen kouluruokailukokemuksen antamiseen ei pelkästään riitä, että ruoka on hyvää, myös sillä on väliä, miten ruoka tarjoillaan. Kun koululaista kohdellaan kuin ravintolan asiakasta ja hänen mielipidettään kysellään ja kuunnellaan, molemminpuolinen arvostus kasvaa.
– Toivakassa on suhteellisen pienet koulut ja päivähoitopaikat, kuin myös keskuskeittiökin. Tunnemme asiakkaamme ja he meidän keittiötyöntekijät. Oppilaat juttelevat kanssamme luontevasti ja voimme samalla keskustella ruoan maistuvuudesta, Miia Pynnönen kertoo.
– Pystymme isoihin toimijoihin verrattuna tekemään ruoat hyödyntäen erilaisia menetelmiä, sekä panostamaan maustamiseen. Euromäärä, jonka saamme aterioihin käyttää, on myös meille puoltava asia, eli kun taloutta ei siltä osin ole liian tiukaksi kiristetty, antaa se meille hieman vapaammat kädet suunnitella ja toteuttaa ruokalistoja. Myös sillä on suuri merkitys maistuvuudessa, että teemme joka päivä tuoreen lounasruoan ja toimitamme sen toimipisteisiin lämpöisenä, hän jatkaa.
– Lempiruokia ovat makaronilaatikko, uunimakkara, kebabkiusaus, ohrapuuro, tortillapäivät eri täytteillä, pinaattiletut, jauhelihalasagnette, kanaviillokki jne. Kasvisruoat tahtoo olla niitä, jotka eivät vielä kovin hyvin maistu oppilaille, mutta varmasti tulevaisuudessa sen menekki kasvaa. Osa henkilöstöstä käy parhaillaan Kasvispro-koulutusta, josta saamme kullanarvoisia vinkkejä tekemiseemme, Pynnönen kertoo.
Mikä sitten on suurin haaste hyvän kouluruuan valmistuksessa?
– Ehdottomasti aika. Kouluruoan ja myös meiltä toimipisteisiin lähtevän ruoan on oltava tiukasti suunnitellussa aikataulussa, se ja henkilöstön määrä sanelee pitkälti, millaista ruokaa ehdimme tehdä.
Myös Uuraisilla kouluruuan laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota ja Uurainen on menestynyt vastaavissa tutkimuksissa ennenkin. Joulun alla juhlittiin kakkukahvien merkeissä kymppisijaa kaikkien Suomen koulujen joukossa kouluruuan maistuvuuskisassa. Tiimin esimies Maarit Manninen nimitti tuolloin henkilökuntaansa unelmatiimiksi, joka todella panostaa maukkaaseen kouluruokaan.
Hanna Lahtinen
19.03.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
– Ei kyllä kaduta pätkääkään, sanoo Oskari Moisio esitellessään hullunrohkeaa hanketta, joka lähti liikkeelle pikkuisen isommasta heräteostoksesta, 35-paikkaisesta SAAB 340B-potkuriturbiinikoneesta, joka päätettiin kunnostaa majoitustilaksi Uuraisilla.
Lentokonehotelli on vain yksi Moision sisarusten projekteista. Päätyö on kiinteistösijoittamiseen ja kiinteistöjen jalostamiseen erikoistunut M3 Asunnot, jossa Oskari Moisio toimii toimitusjohtajana, Mandi Moisio projektikoordinaattorina ja Elias Moisio työmaiden työnjohtajana. Lentokonehotellissa osakkaina mukana ovat myös Markus Kivelä ja Toni Saikkonen. Rakennusurakoitsijana on toiminut myös Rakennuspalvelu Vihtamäki.
– Pienet takapakit kuuluvat näin erikoiseen hankkeeseen, mutta ne selvitetään ja jatketaan eteenpäin, onneksi ei ole olut mikään valtava kiire tämän projektin kanssa, Oskari ja Mandi kertovat. Myöskään näkemyseroja ei porukalla ole suuremmin ollut.
Rakennusprojekti on edennyt suunnitellusti. Lennonjohtotorniksi ristitty lisärakennus on viittä vaille valmis ja itse lentokone tarvitsee vielä sisäpinnoituksen.
– Lennonjohtotorniin tulee muutama tilavampi makuuhuone, oleskelu- ja ruokailutilat, keittiö ja toinen sauna. Itse lentokoneeseen tulee sviitti ohjaamoon ja yhteensä neljälle nukkumapaikat, kertoo Elias Moisio.
Vaikka lentokone on se projektin jännittävin osa, varsinkin lennonjohtotornin yläkerran huoneista avautuva laaja peltomaisema on myös ainutlaatuinen. Maisema avautuu niin, että hyvällä säällä jopa Saarijärven takamailla sijaitsevat tuulivoimalat näkyvät horisontissa.
Projektin etenemistä on voinut seurata myös Instagramin puolella. – Meillä oli nimikilpailu, johon tuli paljon hyviä ehdotuksia. Kohteemme nimi päätetty ja se paljastetaan tänä keväänä, sen jälkeen alkaa lopullinen ilmeen ja brändin rakentaminen. Siitä ei ole enää pitkä matka varauskalenterin avaamiseen, Mandi Moisio kertoo ja lisää, että kiinnostusta on ollut jo etukäteen paljon. Esimerkiksi ensi kesän Jyväskylän MM-ralleissa on jo tarjolla hiukan uniikimpi yöpymispaikkavaihtoehto rallikansalle.
Kun lentokonehotelli avautuu, tarjoaa se muillekin seudun yrittäjille mahdollisuuksia tarjota lisäpalveluja ja verkostoitua. Moisioilla on myös muuta mökkimajoitusta tarjolla ja sitä kautta jo käytännön tietoa, mitä matkailija haluaa.
– Selvästi kysyntää on elämyspalveluille, esimerkiksi nuotioretkille tai vaelluksille. Myös Visit Jyväskylä Regionista saa aidosti apua matkailun edistämiseen Keski-Suomessa, Mandi Moisio sanoo.
– Markkinoida pitää laajasti, Eurooppaan saakka, Oskari lisää.
Hanna Lahtinen
