17.04.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Toivakka, Uurainen
Keski-Suomen kaikkien kuntien kunnanjohtajat ja Keski-Suomen maakuntajohtaja ovat laatineet yhteisen kannanoton, jolla ilmaistaan vakavaa huolta Keski-Suomen hyvinvointialueen suunnittelemista rajuista palveluverkkomuutoksista.
Kuntajohtajat painottavat. että Keski-Suomen menestyminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Pienten kuntien asukkaiden palvelutarpeet sekä koulutus- ja harrastusmahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä kuin ydinkaupunkiseutujen. Tämän tulee olla keskeinen lähtökohta hyvinvointialueen palveluverkossa. Hyvinvointialueen palveluverkolla ja palvelukyvyllä on olennainen vaikutus kuntien veto- ja pitovoimaan niin asuinympäristöinä kuin yritysten toimintaedellytysten kannalta.
Hyvinvointialueuudistuksen kohdalla sote-kiinteistöt jäivät isolta osin kuntien omistukseen. Tämä ratkaisu ohjaa nyt hyvinvointialueita rajuihin palveluverkkomuutoksiin. Lakkauttamisuhan alla on ennen kaikkea asukkaiden perustason lähipalveluja, vaikka sote-uudistuksen tavoitteena oli panostaa perusterveydenhoitoon, turvata tasavertainen tarpeen mukainen hoitoon pääsy ja sujuvat hoito- ja palveluketjut.
Keski-Suomessa sote-keskuksia on nyt 35 ja hyvinvointialue olisi palveluverkkotyössään kerralla vähentämässä niiden määrän joko 21 tai 16 keskukseen.
Terveysasema saattaisi poistua kokonaan jopa kymmenestä kunnasta. Toivakassa tämä on todennäköistä, mutta myös Uuraisten terveysasema on liipaisimella.
– Korvaaviksi palveluiksi esitetään liikkuvia palveluja 1-2 palveluauton muodossa ja sähköisiä palveluja, mitkä eivät käytännössä nykyisiä lähipalveluja ja niiden vaikuttavuutta vastaa – ja ovat palveluja, joita ei käytännössä vielä edes ole olemassa, ihmettelevät allekirjoittaneet.
Palveluverkkoselvityksessä tavoiteltava palvelujen raju keskittäminen johtaa päivystystoiminnan kuormittumiseen ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun, jos ennaltaehkäisevän toiminnan rooli supistuu, kuten käy terveyspalvelujen saavutettavuuden heikentyessä. Siksi tehtävät ratkaisut esimerkiksi sote-keskusten osalta on arvioitava kokonaan uudelleen aidossa vuorovaikutuksessa kuntien kanssa.
Kuntajohtajat kyseenalaistavat myös sen, syntyykö lakkautuksista lopulta säästöjä.
– Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys on jo nykyisellään kestämätön. Sairaala Novan kustannusten kasvu vuonna 2023 oli yksinään kymmeniä miljoonia euroja suurempi, kuin palveluverkkoselvityksellä haettava 17 miljoonan euron ”säästö”. Palveluverkkoratkaisut eivät saa johtaa uusiin lisäkustannuksiin ja lisäpalvelutarpeisiin erikoissairaanhoidossa, kannanotosssa todetaan.
Erityisen huolestuttavana Keski-Suomen kunnat pitävät sitä, että palveluverkkoselvityksen ulkopuolelle jää merkittävä osa sotepalveluita, joiden kohdalla hyvinvointialue tekee jo nyt palvelujen tuottamiseen ja sijoittumiseen perustuvia muutoksia. Huomioimatta käytännössä niiden kokonaistaloudellisia ja -toiminnallisia vaikutuksia hyvinvointialueen ja kuntien palvelutoimintaan.
Olennaista on muistaa, että jos muuttoliike kääntyy kunnissa negatiivisempaan suuntaan, niin kyseinen muuttoliike tuskin pysähtyy suureltakaan osin Keski-Suomen rajojen sisälle. Hyvinvointialueen tuleekin arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia omaan tulevaan väestön määrään perustuvaan rahoituspohjaansa, eikä hakea lyhytnäköisiä laskennallisia säästöjä, joiden vaikutukset tulevaisuudessa voivat olla huomattavan negatiivisia juuri hyvinvointialueelle itselleen.
Kunnat päättävän lausuntonsa yhteistyötarjoukseen:
– Loppujen lopuksi, niin kunnan kuin hyvinvointialueen on suunniteltava toimintaansa ja talouttaan asiakas ja asukas keskiössä – ei organisaatiota itseään varten. Vain ne kunnat ja hyvinvointialueet voivat tulevaisuudessa menestyä, jotka aidosti yhdessä toimien koko hyvinvointialueen toiminta-alueella elinvoimaa asukkaillensa ja yrityksillensä luovat. Tässä työssä me kunnat olemme valmiita olemaan mukana.
Hanna Lahtinen
17.04.2024 | Tilaajille, Toivakka
Apteekkien palvelujen kehittämis-iltaa vietettiin maaliskuussa Sun Toiveessa Toivakassa.
Tilaisuuden järjestäjänä oli Suomen Apteekkariliitto. Toivakan apteekkari Marianne Wiiri toivotti iltaan saapuneet tervetulleiksi. Illan vetäjinä olivat Tampereen ammattikorkeakoulun valmentaja ja opettaja Tutta Tanttari ja Apteekkiliitosta proviisori Elina Aaltonen.
Paikalle saapunut Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto kertoi, että kunnassa pidetään erittäin tärkeänä omaa apteekkia ja sen palveluja. Asiakasilta toteutettiin pienryhmissä ryhmätyöskentelynä. Ryhmäläisten tuli profiloitua omien, mutta myös perheidensä palvelutarpeiden mukaisesti. Osa-alueina ryhmäkeskusteluissa olivat apteekkien palvelut Ihmiseltä ihmiselle, Ajasta ja paikasta riippumatta ja Elämäntilanteen mukaan.
Näitä eri ryhmiä edustavia ihmisiä haettiin ja heidän osaansa profiloiduttiin. Samalla pohdittiin sitä, miten apteekki voisi huomioida kunkin ryhmän toiveet.
– Tavoite illasta on ollut asiakasprofiilien ja apteekkiasioinnin työstäminen ja kartoitus, visioi Tutta Tanttari.
Elina Aaltonen kertoi, että näissä eri paikkakunnilla järjestetyissä työpajoissa on tullut esille apteekkien lähipalvelun tärkeys pienilläkin paikkakunnilla.
– Apteekkien osaaminen ja asiantuntijuus nousivat voimakkaasti esille myös Toivakassa.
Toivakassa on liikkunut huhuja siitä, että Toivakan apteekki olisi lopettamassa? Tämä ei pidä paikkaansa.
– Toivakan apteekki ja Leivonmäen sivuapteekki eivät ole lopettamassa toimintaansa vaan päinvastoin. Haluamme kehittää apteekkipalveluita ja miettiä voisiko apteekki olla avuksi paikallisten terveyspalveluiden tarjoajana terveyskeskuksen palveluiden supistuessa. Toivakan apteekki toivottaa asiakkaat lämpimästi tervetulleeksi jatkossakin ja ottaa vastaan lisää kehitysideoita, toteaa Toivakan apteekkari Marianne Wiiri.
Veikko Ripatti
Ajatuksia apteekista
Ohessa on brand manager, proviisori Elina Aaltosen Suomen Apteekkariliitosta lähettämästä Toivakan illan yhteenvedosta katkelmia. Ryhmäkeskusteluissa ei ajateltu vain Toivakan apteekkia vaan yleensä apteekkien palveluja. Toivakan apteekki sai ryhmäläisiltä kokonaisuudessaan positiivisen palautteen. Teksti ei siis peilaa Toivakan apteekin puutteita vaan on yleisluontoista pohdiskelua.
Ihmiseltä ihmiselle -profiilissa esille nousivat ikäihmiset
Heille palvelujen tarve on suuri, he tarvitsevat paljon neuvontaa ja ohjausta. Samalla he arvostavat ajankäyttöä palvelussa (kiireettömyys). Heille myös tärkeätä on turvallisuuden tunne, jota omalta osaltaan luo kasvokkainen kohtaaminen apteekissa. He myös toivovat tarvittaessa yhteyttä suoraan apteekista lääkäriin.
Ongelmana ikäihmisille saattavat olla sähköisten järjestelmien hallinnan ja osaamisen puute. He tarvitsevat apua myös reseptien uusinnassa ja voinnin kartoituksessa. Asioinnin rauhallisuus, selkeys, inhimillisyys ovat heille arvokkaita palvelun elementtejä…
Elämäntilanteen mukaan -ryhmässä nousi tarve vanhenevan reseptin uusinnasta.
Tämän ryhmän kohdalla asioimisen nopeus ja helppous korostuu. Yksi toivomus heiltä on rauhallinen ja luotettava keskustelupaikka, jolloin muut asiakkaat eivät kuule. Aktiiviset eläkeläiset tarvitsevat mahdollisuutta asioida muiden menojen ohessa. Sujuva asiointi on heille plussaa. Toiveina heillä on hoidon seuranta, verenpaineen seuranta, rokotukset ja pienet hoitotoimenpiteet…
Ajasta/paikasta riippumatta.
Tähän ryhmään ajateltiin sopivan kiireiset työikäiset ja kaupunkilaiset/vuorotyöläiset. Tärkeäksi heillä nousivat sähköpostitilaukset, tekstiviestikysymykset, mainosposti ja tarjoukset, puhelinpalvelu, apteekin sijainnin mainonta, helppo pysäköinti apteekin lähellä.
Paljon matkustavat toivovat sitä, että pystyvät kotiin palatessaan hoitamaan asiat sujuvasti. He kiinnittivät huomiota myös ajan säästöön. Somea käyttävä nuoriso haluaa nopeaa palvelua. He näkevät tarpeelliseksi sen, että apteekin nettisivuilla olisi esimerkkejä useimmin kysytyistä kysymyksistä.
Liikuntaesteiset / kaukana palveluista asuvat. Heille kotitoimitukset helpottaisivat arkea, kun on paljon hoidon tarvetta.
09.04.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Toivakka
Huikon käsityöpiiriläiset nostavat mahlamaljat keväälle. Huikon käsityöpiiriläiset haluavat lämpimästi kiittää kyläseuraa, joka on mahdollistanut kokoontumisemme kylätalolla rakkaan harrastuksemme ja yhdessäolon merkeissä.
Kuvan otti Leena Lahtinen
27.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Sukupolvet kohtasivat Leppäveden rannalla Toivakan venesatamassa, kun Eläkeliiton Toivakan yhdistys järjesti Kaverin kanssa kalaan pilkkitapahtuman eläkeläisille ja koulukeskuksen 6. luokkalaisille. Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen liikuntavastaava Esko Eko Hietanen organisoi kaveripilkkitapahtuman.
– Kaveripilkin tarkoitus on saada nuoret ja ikääntyvät kyläläiset yhteisen harrastuksen äärelle. Samalla tapahtuma antaa monille nuorille ehkä uuden harrastuksen kalastuksen parissa, totesi Hietanen.
Kuudesluokkalaisista ja samalla koko porukasta pisimmän saaliskalajonon mittautti Joonatan Manninen. Palkinnoksi tuli komea kalapuukko. Kalansaaliiden mittaustyön suoritti Esko ”Eko” Hietanen.
Suurimman kalan pilkki Olli Syvälä. Siitä hän sai palkinnoksi pilkkisetin.
Pilkkitapahtumaan saapui yhdistyksen tiedotuksesta vastaavan Leena Parkkisen laskennan mukaan 24 akuista ja 37 nuorta osallistujaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Markku Kauppinen toivotti kuudesluokkalaiset mukaan yhteiseen tapaamiseen pilkkimisen merkeissä. Kutsuttuna osallistujana oli myös Toivakan K-market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen.
– Ihanaa yhteisöllisyyttä, kun eläkeläiset ja kuutosluokkalaiset kohtasivat yhdessä pilkkitapahtumassa venerannassamme. Mekin Perälän väkenä pääsimme mukaan ja tuotiin kaikille 70 osallistujalle makkarat lisukkeineen, kertoi Vesterinen.
Grillimakkaran paistossa ahkeroivat Leena Parkkinen ja Elina Puttonen.
Kutsuvieraana paikalla oli Suomen Vapaa-ajan kalastajain keskusjärjestöstä Eero Hiekkataipale. Hän toimii järjestössä kalastusohjaajana työalueenaan Keski-Suomi.
– Järjestönä edistämme käytännön kalastusasioita ja seuraamme kalastusalaa, sekä olemme mukana valtakunnan tasolla. Samalla edustamme Suomea myös valtakunnallisella foorumilla. Tavoitteenamme on myös matalalla kynnyksellä luoda mahdollisuuksia kalastukseen osallistumiseen. Jäsenet ovat meille tärkeitä ja jäsenmaksumme maksamalla saa myös mainion Vapaa-ajan Kalastaja -lehden, kertoi Hiekkataipale.
Päivän aikana nähtiin kärsivällistä ja innokasta pilkkimistä. Osallistujat antoivat suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille ja vapaaehtoistyötä tehneille. Kunnan puolesta paikalla oli viestintä- ja markkinointisuunnittelija Susanna Liljander ja viime hetkillä mukaan ehtinyt kunnanjohtaja Touko Aalto. Eläkeliiton Toivakan yhdistys kiittää yhteistyökumppaneita joita olivat ja K-Market Perälä, Lions Club Toivakka, LähiTapiola, MH-Betoni Oy, Sora-Manninen Oy, Sale, Kärkkäinen sekä Toivakan Apteekki.
Veikko Ripatti
27.03.2024 | Lue ilmaiseksi, Toivakka
Toivakassa Hoivakoti Soivakassa vietettiin 22.3.2024 Aini Kuuselan (os. Heinonen) 100-vuotisjuhlaa. Karjalan evakkona viimein Toivakkaan rantautunut Aini nautti pirteänä useita tunteja kestäneestä juhlastaan, jonka Soivakan henkilökunta oli hänelle järjestänyt. Kymmenien vieraiden joukossa oli Ainille varsin tuttuja henkilöitä niiltä ajoilta, jolloin hän puolisonsa kanssa muutti Toivakkaan. Aini saikin ottaa vastaan paljon lämpimiä halauksia ja onnitteluja. Tuskin ovet olivat sulkeutuneet sisälle astelleiden Toivakan karjalaisten takana, kun he jo virittivät ilmoille onnittelulaulun rakkaalle ystävälleen. Onnittelupuheista ensimmäisen piti Toivakan vs. kunnanjohtaja Touko Aalto. Aalto toi Ainille Toivakan kunnan tervehdyksen kukkasten kera.
– Meitä on täällä karjalaista sukua nyt paljon koolla. Minäkin olen Pohjois-Karjalasta, ja sinä myös Aini olet karjalaisia. Eroa meillä on iässä melko tasan 60 vuotta.
Kirkkoherra Panu Partanen totesi, että kunta on ihmiset ja seurakunta on ihmiset. Muodostamme ihmisenä yhteisön.
– Luen tähän tilanteeseen sopivan raamatun tekstin, joka löytyy psalmista 23. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti… Aini on kertonut, että hänen elämänsä on ollut myös taistelua. Ja niinhän se on. Elämä on matka, mutta samalla se on lahja. Tämä päivä on säteillyt yhdessä Ainin kanssa. Aini olet ihminen, joka olet säteillyt meille Jumalan hyvyyttä. Onnittelemme sinua tänä juhlapäivänäsi.
Vasemmalla Jari Ratilainen, Erkki Heinonen ja Mika Ruponen, kaikki kolme ovat Ainin kummilapsia.
Aini Kuuselan ja 94-vuotiaan Laura Vaaranrinteen tapaamisessa oli lämpöä.
Eero Saksin Karjala-aiheinen runo kuultiin Irja Lambergin lausumana. Tämän jälkeen Ainin veljenpoika, samalla kummipoika, Erkki Heinonen näytti diakuvia Ainin elämän varrelta aina sieltä kotikarjalasta asti. Musiikkipuolesta vastasi Maisa Launonen soittaen kannelta. Voiko mikään soitin sopia paremmin karjalaisen 100-vuotissyntymäpäivään kuin juuri kannel? Launonen soitti mm. kappaleen Konevitsan kirkonkellot. Yhteislauluja laulettiin Jenni Minkkisen johdolla mm. Veteraanin iltahuudon, joka sai miehet nousemaan seisaalleen kunnioituksesta veteraaneja kohtaan, joihin Aini myös lukeutuu. Juhla päättyi kakkukahveihin ja iloiseen puheensorinaan ja valokuvien ottoon yhdessä päivänsankarin kanssa.
teksti ja kuvat: Veikko Ripatti
Toivakan karjalaiset lauloivat Ainille juhlaan tullessaan.
Soukanrannan Ohvot -sukukirjassa olisi paljon kerrottavaa, mutta tässä ote Ainin taipaleesta siitä kohtaa, joka toi hänet Toivakkaan.
Minun evakkoreissuni 1939–1941
Elettiin kesää 1939 Tulolansaaressa. Kesä oli kaunis ja lämpöinen. Harvennettiin ja puhdistettiin rikkaruohoista juurikasveja. Välillä juostiin Poukkukalliolle uimaan, siis Mattilanlahdelle. Kun tultiin Orjatsaaren puolelta töistä, silloin uitiin mennen tullen, veneessä oli vain isä, äiti ja Eino. Kaikki olisi ollut ihan hyvin, mutta sotaa pelättiin. Sitten se tapahtui, marraskuun 30 päivänä 1939- sota syttyi! Meiltä lähti veljekset Viljo ja Aarne. Rintamalta alkoi kuulua jyske ja jyrinä. Ikkunat oli peitettävä, ettei valoa näkyisi. Navettatyöt oli tehtävä ihan kuin varkain. Päivällä ei uskaltanut mennä ulos, aina oli kuulosteltava, oliko koneita ilmassa. Sitä kesti 105 päivää. Sitten tuli rauha kello 11, mutta millainen. Karjala oli menetetty, sanottiin iltauutisissa. Voi sitä surua! Poliisi kävi taloissa sanomassa, että saari on oltava sinä iltana tyhjä.
Meillä oli tavaroita laitettu laatikoihin sitä varalta, jos sattuisi lähtö tulemaan. Isä laittoi Virkun valjaisiin ja lähti viemään meitä Sortavalaan, mie hiihdin suksilla, taishan siskoni Siiri ja veljeni Väinökin hiihtää. Äiti, isä sekä pikkuveljeni Eino olivat reessä. Isä toi meidät tyttökoululle ja lähti itse takaisin kotiin viemään tavaroita Mattilanlahden jäälle, josta kuorma-auto hakisi ne poliisin mukaan. Eiväthän ne sieltä mihinkään lähteneet, vaan sinne jäivät venäläisille. Isä laittoi myös eläimemme kylän karjan sekaan, jotka kulkivat meidän pihamme poikki. Sortavalassa ne kaikki olisi tapettu. Isä ja pappa meinasivat jäädä venäläisten jalkoihin, sotilaat jo hoputtivat heitä lähtemään.
– Yövyttyämme tyttökoululla, meijät kerättiin aamulla linja-autoon. Siitä alkoi matka, ei ollut tietoa, minne, kunhan vain päästiin sotaa pakoon. Koko päivän meitä kuskasivat Savonlinnaan, rintamalta tuli evakoita ja karjaa, tiet olivat täynnä. Tuntui siltä, kuin kaikki maailman ihmiset olisivat liikkeellä. Sitten aikanaan tuli tieto, että Karjalaan tarvitaan siivousporukkaa. Sinne lähtivätkin siskoni Siiri, Väinö-veli, Juho-eno, Jenny sekä Juhon tytär ja Jaatisen Eino. Tytöt siivosivat taloja ja miehet kyntivät peltoja. En tiedä mistä ne olivat saaneet hevosia. Meidänkin Virkku oli vielä sodassa. Sitten tuli meijän vuoro lähteä takaisin Karjalaan. Myö oltiin pitkäperjantaina Sortavalassa. Pikkuhiljaa pääsimme kotiin vähiä tavaroita purkamaan. Isä sanoi: ”Älkää kaikkia purkako, ettei ole niin kiire, kun seuraavaksi lähetään. Hää vaistos lähön ja niinhän se tuli.
Jatkosota ja uusi evakkomatka
Eino-veli oli minua vastassa Sipilässä, muuten olisin mennyt Kannonkosken kirkolle, minne oli matkaa 30 km. Lokakylälle oli vähän lyhyempi matka. Miulla oli lampaat vyössä kiinni. Lehmiä ajettiin Einon kanssa yhdessä. Kauppisen taloon oli tarkoitus mennä. Sortavalasta oli lähdetty ennen juhannusta. Nyt Kauppisessa puitiin viljaa täyttä päätä. Olihan siitä aikaa kulunut. Talon emäntä ihmetteli, että onko tuo tyttö tullut lehmien kanssa sieltä asti? Tuosta minä otan miniän taloon, mutta mie sanoin, että ei minua niin vain oteta. Hänellä oli sellainen poika, joka ei kelvannut sotaan. Ei kelvannut minullekkaan. Ensimmäisenä käskin äitiä hakemaan alakerrasta täikamman. Täissä myö oltiin koko porukka Helvi, Lempi, Aino ja mie. Kyllä niitä oli minussa. Piti raapia ihan ruvelle asti. Sitten miulle laitettiin lamppuöljyä päähän ja huivi tiukalle koko yöksi. Kyllä täit hävisivät. Sen koommin en ole täitä nähnyt.
Aini tapaa tulevan puolisonsa
Silloin oli Sumiaisissa tanssit talolla ja veljet alkoivat pyytää minuakin mukaan. Aarne oli aikaisemmin jo tutustunut Kuuselan Vikeen, jota hää kehui hyväksi tanssijaksi. Niin myö lähettiin suurella porukalla Sumiaisiin 13 km päähän kävellen, Aarne, Veijo, Väinö ja mie sekä siirtolaisia naapurista. Siellähän se Vike oli! Ja siitä se kaikki alkoi, heinäkuussa mentiin kihloihin ja muutettiin Matilanvirralta Äijälän Uuralahteen, missä vietimme meidän häitä helmikuun 18 pnä 1946. Samana kesänä olivat isän hautajaiset ennen juhannusta Sumiaisissa. Vike kävi Toivakassa ostamassa kylmän tilan ja niin alkoi rakentaminen ja pellon raivaaminen. Vike sanoi: ”mie tien siulle oman kodin” ja niin se teki. Maaliskuussa muutettiin Toivakkaan. Ensin asuttiin saunakammarissa, joka oli niin pieni kuin varpusen häkki ja viimein se jäi saunaksi kodin valmistuttua 1952. Sen nimeksi tuli Kuusela ja niin se on nimeltään tänä päivänäkin. Siellä asuvat nyt Saleniukset. Raivattiin peltoa melkein 5 hehtaaria. Pappakin oli aina työn touhussa ja teki hellapuita pitkin metsää. Liiteriin tuli korkeita pinoja puita niin, että täytyi tikapuita pikin mennä ylös, jotta ylettyi pinolle. Kaikki tuntui hyvältä ja että tästä tämä nyt sitten alkaa. Mutta sitten Vikelle sattui haaveri, hää ajoi moottoripyörällä kolarin ja pyörtyi siihen paikkaan tielle. Mie vein hänet lääkäriin, joka ei laittanut häntä sairaalaan. Mie toin Viken takaisin kotiin. Aamulla hää ihmetteli, että mikä häneen on sattunut. Silmänalus oli ihan musta ja veren peitossa. Siitä alkoi Viken sairaalareissut. Kyllä ne olivat raskaita matkoja ja sitä kesti 12 vuotta. Vike kuoli 11.7.1966. Mie jäin äidin ja papan kanssa asumaan. Pappakin haudattiin vajaa vuosi poikansa jälkeen. Äidin kanssa kanssa asuttiin 10 vuotta Kuuselassa, kunnes mie aikanaan hävitin elukat. Seuraavaksi työpaikaksi tuli Ruposen koti: Martti, Hilkka, Veikko 5v sekä juuri syntynyt pieni poika Pasi. Sinnehän mie läksin apulaiseksi, kun aina olen tykännyt lapsista. Mika syntyi seuraavaksi ja miut laitettiin kummiksi. Miulla on Ruposten kanssa hyvät välit. Siellä onkin minun toinen koti, jossa aika vierähti yli seitsemään vuoteen. Pasin lähdettyä kouluun ei minua olisi enää tarvittu ja Mikakin olisi viety naapuriin hoitoon, mutta Mika ei jäänyt minusta mihinkään. Mie muutin Mauno ja Liisa Hokkaselle hoitamaan Tuomasta ja heidän huusholliaan puoleksi vuodeksi, Mikakin oli mukana siellä. Hoitotyö jatkui Ermo Hokkasen halvaannuttua rinnasta alaspäin sukellettuaan järven pohjaan. Siellä sitä tehtiin vuorotyötä Ratilaisen Marin kanssa. Pikku Mika oli miun mukana muutaman vuoden, jonka jälkeen hää läksi kouluun ja iltapäivällä suoraan kotiin. Hokkasessa oli myös Sirkka Korhonen (nykyinen Ketonen) miun kaverina, kun Liisa jäi äitiyslomalle. Meillä oli siellä oikein värikäs elämä: vieraita tuli ja meni ja kaikki syötettiin ja juotettiin. Välillä, kun Ermo nostettiin autoon, niin seuraavana aamuna taas tultiin takaisin. Hokkasella aika vierähti 15 vuoteen, josta päivääkään en antaisi pois. Se oli miun rikkainta elämää…
Aini Kuusela os. Heinonen
Nyt on aika vierähtänyt. Aini muistaa vielä hyvin nuo evakkoajat. Sata vuotta on pitkä matka ja se pitää sisällään valtavan muutoksen kaikilla elämän alueilla. Nyt 100-vuotispäivänään Aini sai tavata ihmisiä, jotka olivat hänen työnsä kohteina ollessaan lapsia. Tapaaminen syntymäpäivillä oli herkkää ja muistorikasta.
