Filosofipuisto avattiin elämän ja ajattelun kunniaksi Toivakassa

Toivakkalainen, vuonna 2012 eläköitynyt Helsingin Sanomien toimittaja Timo Siukonen tunnetaan nykyään tietokirjailijana. Hän on kiinnostunut elämästä ja sen moninaisuudesta, ja tämän kiinnostuksen pohjalta hän perusti kotinsa pihapiiriin Filosofipuiston. Idea on peräisin hänen vuonna 2009 näkemästän esimerkist Turkin Avanosissa. Uuden puiston avajaisia vietettiin 24.5.2025.
– Hyvät ystävät. Tämän päivän otsikko löytyy Johanneksen evankeliumista: ”Henki on se, joka eläväksi tekee…” Te olette se henki, joka tämän nyt avattavan Filosofipuiston elävöittää, totesi Siukonen tervetulopuheessaan.
Siukosen puheen jälkeen paljastettiin Filosofipuiston logo. Logossa on keskellä avoin käsi, sen yläpuolella elämänpuuhun viittaava puu ja käden alla yliopistoa kuvaava rakennus. Näistä elementeistä syntyy ajatus filosofista, joka seuraa aikaansa ja ottaa avoimin käsin vastaan uutta tietoa. Puistologokyltin paljastivat Eija, Verna ja Laura Hesso. Tulen sytyttivät Antti, Heikki ja Markku Hesso – ystäväperheet Porista ja Mikkelistä.
Paikalle oli saapunut noin neljäkymmentä Siukoselle työn ja harrastusten kautta tuttua henkilöä ja sukulaista, joista suurin osa oli kotoisin pääkaupunkiseudulta ja Satakunnasta. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Tarmo Kunnas, joka pohti puheessaan, mitä filosofia on.
Puheensa aluksi Kunnas kertoi kreikkalaisesta luonnonfilosofista Thaleksesta:
– Thaleksesta kerrotaan, että kävellessään ulkona hän oli niin kiinnostunut tähtitaivaasta, ettei katsonut lainkaan maahan ja putosi kuoppaan. Paikalla ollut palvelustyttö pilkkasi häntä, koska hän ei huomioinut sitä, mikä oli lähimpänä, vaan tuijotti kaukaisuuteen. Ne, joita filosofia ei kiinnosta, voivat ajautua lähelle tämän palvelustytön asennetta. Filosofeihin on toisinaan suhtauduttu varauksellisesti, koska filosofia on vaikeaselkoista ja abstraktia – se voi vaikuttaa jopa turhanpäiväiseltä saivartelulta. Filosofiassa ei yleensä päästä yksimielisyyteen tai selkeisiin lopputuloksiin. Jokaisella suurella ajattelijalla on oma terminologiansa, ja merkittävät ajattelijat tuntuvat usein puhuvan toistensa ohi, totesi Kunnas.
Kunnas kertoi filosofian keskittyvän näkyvän ja meille tutun todellisuuden kartoitukseen, mutta myös kätketyn olemisen tutkimiseen. Aistimme ovat vajavaiset, ja eläinten maailma on hyvin erilainen kuin ihmisten – riippuen aistien laadusta. Tämä tarkoittaa, että ajattelijan on totuutta etsiessään tunkeuduttava syvemmälle kuin se, mikä näyttää objektiiviselta tai varmalta. Hän ei voi tyytyä vain siihen, mikä ihmisistä ja heidän vajavaisista aisteistaan käsin näyttää itsestään selvältä. Kunnas totesi, että filosofia on enemmän kuin tiede, joka usein käsittelee käsitteellisesti selkeitä ja helposti ymmärrettäviä elämänalueita.
Lopuksi Kunnas arvioi, että ajattelijalta vaaditaan samaa kuin taiteilijalta: kykyä nähdä asiat ja ilmiöt kuin ensimmäistä kertaa – uusina, suunnattoman ihmettelyn kohteina.
– Ihmistä, joka ei ole ajattelija, uhkaa tapa nähdä kaikki rutiinina, helppotajuisena ja itsestään selvänä – animaalisen ongelmattomana. Ihmisen todellinen olosija on kuitenkin äärettömyydessä, arvoituksellisuudessa, epävarmuudessa ja yllättävyydessä, joita ehkä taide tai jopa dogmittomat, mystiikkaan vivahtavat tunteet voivat parhaiten kuvata.