Uuraisten kunta on tähän asti tuntunut olevan kovin ylpeä siitä, että kunnan ikärakenne on nuorekas ja meille syntyy enemmän lapsia verrattuna Keski-Suomen tai valtakunnan tasoon nähden. Uuraista mainostetaan perhe- ja lapsiystävällisenä kuntana. Viimeksi eilen tyttäreni vasu-keskustelussa päiväkodin työntekijä kertoi, kuinka tasaiseen tahtiin päiväkotiin on tulossa uusia pieniä lapsia.
Onko lapsi- ja täten oppilasmäärien lasku todella niin jyrkkä, että on harkittava kokonaisen koulun lakkauttamista? Emmekö voisi toistaiseksi pitää kiinni nykyisestä kouluverkosta, kun oppilaita vielä riittää, ja hakea perusopetuksen säästöjä ensin muilla keinoin? Elinvoimaisen koulun lakkauttaminen on virhe.
Olisiko tässä vaiheessa tarpeen sopia selkeät raamit sille, millä ehdoin koulu pysyy toiminnassa ja milloin koulun toimintaan on tarpeellista syventyä seuraavan kerran? Liittyisikö se esimerkiksi oppilasmäärien laskemiseen sovitun rajan alle? Sovittaisiinko ennakolta aikaikkuna, jolloin edistettäisiin kyläkoulujen markkinointia ja haalittaisiin kylille uusia perheitä? Vai kenties jotain aivan muuta?
Toivoisin, että kunnassa annettaisiin tämän kouluverkon strategiatyön päätyttyä kylille aikaa kehittää toimintaansa, pohtia tulevaisuuden vaihtoehtoja ja markkinoida upeita kyläkoulujaan vailla ilmassa leijuvaa lakkautusuhkaa. Voisiko koulu esimerkiksi tehdä tiiviimmin yhteistyötä kyläyhdistyksen ja paikallisjärjestöjen kanssa? Voisiko kylien yhteisöllisyyttä masinoida talkootyöhön tai johonkin muuhun kaikkia osapuolia hyödyttävään toimintaan? Voisiko kyläkouluja mainostaa luonto‑/metsäpainotteisina kouluina, kun siihen olisi tarjolla huikeat puitteet?
Jatkuvan lakkautusuhan alla oleminen kuormittaa niin kyläläisiä, koulujen henkilökuntaa, huoltajia kuin myös itse oppilaita, joita voi huolettaa mm. uusi luokka, entisten kaveriporukoiden mahdollinen hajoaminen, uusi kouluympäristö ja pidempi koulumatka. On myös sangen haastavaa lähteä pitkäjänteisesti kehittämään kouluarkea, jos tietoa tulevasta ei ole.
Kunnan strategiassa ja uudessa hyvinvointisuunnitelmassa puhutaan yhteisöllisyydestä. Uuraisilla on vahva yhteisöllisyyden tunne, joka korostuu mielestäni erityisesti kylillä. Kylistä löytyy aktiivisia yhdistyksiä, koulujen vanhempaintoimikuntia ja avuliaita kyläläisiä, jotka ovat aina valmiita tukemaan ystävää hädässä. Yhteisöllisyys on vahvasti läsnä kyläkouluissamme.
Näen työssäni päivittäin, kuinka koululaisten yhteiset leikit ylettyvät luokkarajojen yli, kuinka kaikki pääsevät aina peliin mukaan ja pienempää ollaan valmiita auttamaan. Kun kaikki koulussa tuntevat toisensa, on lapsen helppo tuntea kuuluvansa yhteisöön, “meidän porukkaan”, jossa pidetään huolta toisista.
Kylien yhteisöllisyydestä kertonee paljon myös se, että niin Kyynämöisillä kuin täällä Höytiälläkin on paikalla varsin laaja joukko väkeä, joka on kiinnostunut koulun ja samalla myös koko kylän tulevaisuudesta. Toivoisin, että kunta näkisi tämän vahvan yhteisöllisyyden tunteen vahvuutena ja mahdollisena vetovoimatekijänä, jolla markkinoida kyliä uusille asukkaille.
Kyynämöisten kyläillasta mieleeni jäi jonkun maininta siitä, ettei kyläkouluaiheesta ole saatavilla kovin paljoa tutkimustietoa. Päätin syventyä aiheeseen ja löysin varsin monia artikkeleita, tutkielmia sekä tutkimuksia kyläkouluihin liittyen eri asetelmista tarkasteltuna. Perehdyin näihin tutkimuksiin niin hyvin kuin tällä aikavälillä on ollut mahdollista, ja tässä muutamia yhdistäviä tekijöitä, joita näissä tutkimuksissa esiintyi.
Niissä tutkimuksissa, joissa keskityttiin oppilaiden kokemuksiin kyläkouluista, nousi esille vahva yhteisöllisyyden kokemus, tunne “meidän koulusta”. Pieni koulu koettiin turvallisena ja jopa kodinomaisena ympäristönä, josta jokaiselle löytyi kaveri. Pienemmässä koulussa oppilailla on myös mainiot mahdollisuudet liikuntaan, sillä välineitä ei tarvitse jakaa niin monen lapsen kesken ja pelikentillä on tilaa kaikille halukkaille.
Oppilaat, jotka olivat käyneet sekä kyläkoulua että suurempaa yhtenäiskoulua, löysivät kyläkouluista enemmän plussia kuin miinuksia, kun taas yhtenäiskoulun kohdalla tilanne oli päinvastainen. Positiivista on tietysti se, että molemmista koulutyypeistä löytyi useita hyviä puolia.
Lähes jokaisessa kouluverkkostrategiassa lakkauttamista on perusteltu vähenevällä oppilasmäärällä ja säästöillä. Todellisuudessa lakkautustoimilla ei yleensä ole ylletty alkuperäisiin säästölaskelmiin ja -suunnitelmiin, tai säästöt ovat olleet hyvin kertaluontoisia ja pitkällä tähtäimellä kutistuneet olemattomiin. Joissain tapauksissa perusopetuksen kulut ovat jopa nousseet lakkautusten myötä, kun tilat eivät olekaan vastanneet uuden, suuremman oppilasmäärän tarpeita ja niitä on jouduttu remontoimaan.
Näihin laskelmiin toki vaikuttavat monet tekijät, ja kunnat ovat keskenään varsin erilaisia, eli täysin aukotonta tällainen laskelmien vertailu ei ole. Toivon kuitenkin, että meidän kunnassamme osattaisiin ennakoida ja tehdä tarvittavat laskelmat sekä tarkastella asiaa tarpeeksi monien tekijöiden kannalta ennen päätöksentekoa.
Useissa tapauksissa lakkauttamisprosessi ja kouluverkkotyö valmistellaan kiireessä, eikä tarvittavaa keskusteluyhteyttä kuntalaisten ja päättäjien välille löydy. Kuntalaisten vaihtoehtoja ei ole kysytty tai otettu huomioon. Eripuraa ja tyytymättömyyttä ovat herättäneet myös avoimuuden puute ja epäselvät tai kokonaan puuttuvat laskelmat lakkautusten vaikutuksista, mitkä ovat osaltaan johtaneet epäluottamukseen asukkaiden ja päättäjien kesken.
Vuorovaikutus eri tahojen välillä ei ole ollut riittävää, jolloin avoin keskustelu ja yhteisten realististen suunnitelmien luominen on ollut sula mahdottomuus. Joissain kunnissa tilanne on pahimmillaan ollut se, että lakkautuspäätös on nuijittu läpi muutaman yksittäisen ihmisen ambitioiden vuoksi, ja päätöksentekoprosessit on muotoiltu johtamaan kohti heidän tavoitteitaan. Toivoisin, että meidän kunnassamme halutaan todella kuulla asukkaita eivätkä nämä kyläillat olisi pelkkä muodollisuus, niin kuin monissa muissa kunnissa on käynyt.
Tutkimuksissa on myös saatu selvää näyttöä siitä, että kyläkoulujen lakkauttaminen vaikuttaa maaseudun kylien asukaslukuihin ja kiihdyttää asukaskatoa. Lakkautukset eivät siis ole kehittämistä, vaan näivettämistä. Koulut toimivat usein kylien keskuksina, yhteisöiden “sydäminä”, jotka tarjoavat harrastuspaikkoja sekä ympäristön yhteisten tapahtumien järjestämiselle. Koulu on merkki elinvoimaisesta kylästä, ja elinvoimaiset kylät ovat koko kunnan rikkaus.
Lopetan puheenvuoroni vastauksella kunnanjohtaja Juha Valkaman taannoiseen kirjoitukseen Keski-Suomalaisessa.
Jos halutaan tehdä päätöksiä, jotka perustuvat pitkäjänteiseen väestö- ja talousanalyysiin, tukevat kunnan vetovoimaa ja kasvua, ovat taloudellisesti kestäviä mutta eivät lyhytnäköisiä, jotka mahdollistavat laadukkaan opetuksen ja toimivat oppimisympäristöt ja jotka rakentavat tulevaisuuden kuntaa eivätkä vain ratkaise tämän päivän ongelmia, ei yhdenkään koulun lakkauttamisen pitäisi olla edes vaihtoehto.
Iida Haasianeva
LÄHTEET
- Herrala Fanni (2021) Kyläkoulujen lakkauttaminen – päätösten perusteet ja niiden seuraukset, kandidaatintutkielma, Oulun yliopisto
• Heinonen Samuli (2022) ”Kylän sydän lakkaa silloin sykkimästä”. Kyläkoululakkautuksen merkitys kylän ja kyläyhteisön elinvoimaisuuteen sekä kokemus kyläkoulusta oppimisympäristönä, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto
• Valkama Juha (2026), lyhyt kirjoitus artikkelissa Keski-Suomen kouluverkko tiivistyy lisää tulevina vuosina, KSML
• Kononen Heidi (2025) Opettaja Katariina Rapala tietää, miten kyläkoulun lakkauttaminen vaikuttaa lapsiin – osa murehtii, löytääkö oikeaan bussiin, YLE
• Kokkonen Saara-Miira, Mäentausta Riina, Vuorela Arvo (2023) Kouluja lakkautetaan rahankiilto silmissä, mutta säästöjen sijaan menot voivatkin kasvaa – peruskoulujen määrä on romahtanut 30 vuodessa, YLE
• Ruonaniemi Antti (2021) Hämäläiskylä kiinnosti muuttajia, kunnes puheeksi tuli koulu – nyt se on tutkittu: kyläkoulujen lakkauttaminen autioittaa Suomen kylät, YLE
• Rytkönen Laura (2010) Kyläkoulu lapsen silmin. Oppilaiden kokemuksia koulustaan, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto
• Sipilä Jaana (2017) Kyläkoulujen lakkautukset oppilaiden kokemina, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto
• Tantarimäki Sami (2011) Kyläkoulun lakkauttamisen perusteet, prosessi, säästöt ja vaikutukset viimeaikaisessa keskustelussa, Turun yliopisto
• Toimela Meri (2015) ”Kaikki auttavat toisiaan jos toinen ei osaa.” Kyläkoulujen sosiaalinen kasvu- ja oppimisympäristö lasten silmin, pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto
• Tunturi Teea (2022) Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen on virhe, Rantapohja
• Uuraisten kunta (2026), Uuraisten hyvinvointisuunnitelma 2025–2029
