05.04.2026 | Kiinnitetty, Pääkirjoitus
Kun petäjävetinen ori Ypäjä Salama hiljattain voitti – hieman yllättäenkin – Kouvolassa ravilähdön, Suomen tunnetuin raviääni Lauri Hyvönen intoutui selostuksessaan kertomaan, miten ori iskee voittoon ”kuin salama kirkkaalta taivaalta”. Oriilla oli hyvä voittajakerroin, joten hevosta pelanneet saivat mukavasti rahaa. Sekä omistajille tietysti palkintorahat, 4 000 euroa.
Ypäjä Salama, pian kuusivuotiaaksi kääntyvä suomenhevosori, on kolmen miehen omistama kimppahevonen. Hevosen omistavat kuusankoskelainen Mikko Huuhtanen sekä petäjävetiset Santeri Mäkinen ja Antti Tupamäki, jonka tallilla ori on valmennuksessa. Ori on hyväsukuinen ja jos veikata pitää, niin joku päivä se nähdään vielä Kuninkuusraveissa – jos terveenä pysyy.
– Ilman laukkaa hevonen todennäköisesti voittaa lähtönsä. Se on elämää täynnä, reipas treenilenkeilläkin. Joskus lenkillä se saattaa itsekseen pyrähtää pätkän. Se on ollut aika terve, mitä nyt vähän kasvukipuja on ollut. Sillä on hyvä kilpailupää ja helppo ravi. Ja se menee yhtä hyvin talvi- ja kesäolosuhteissa, Tupamäki kehuu oritta.
Vaan mistä on syntynyt kolmen miehen kimppa?
– Tunsin Antin isän jo ennen kuin tutustuin Anttiin. Riston (Tupamäki) kanssa meillä oli kimppahevonenkin. Yhdessä saunaillassa Antti alkoi sitten puhua kimppaomistamisesta. Sanoin silloin, että ei ole hinkua moiseen. Meni vähän aikaa ja Antti soitti, että nyt olisi mahdollisuus lähteä lahjakkaan hevosen kimppaan. Hän siis puhui minut ympäri. Nyt voin sanoa, että ei ole tarvinnut päätöstä katua, Mikko Huuhtanen kertoo.
– Antti ketoi, että olisi tämmönen hevonen myytävänä. Lähdin heti kokeilemaan sitä ja illasta jo oltinkin ostettu hevonen porukkaan, Santeri Mäkinen kertoo.
Tupamäelle hevonen tuli eteen siten, että sen edellinen omistaja halusi ikänsä ja vaimon heikentyneen tilan vuoksi päästä oriista eroon.
Yksi osa ravihevosen kimppaomistamista on, että sillä voi tienata. Etenkin, jos kimppa on pieni ja hevonen hyvä. Polttoaineen ja rehujen kallistuminen tekee harrastuksesta tietenkin nykyisin kalliimpaa, mutta raha ei olekaan kaikki kaikessa: miehet käyvät niin usein kuin mahdollista katsomassa paikan päällä Ypäjä Salaman edesottamuksia. Ja sitten on vielä se totopelaaminen.
– Itse olen mielellään mukana pienemmissä kimpoissa tutulla porukalla. Homma toimii silloin hyvin. Isoja kimppoja on paljon ja se on myös hyvä omistusmuoto, siinä pääsee seuraamaan oman hevosen menestystä pienemmillä panoksilla, Tupamäki sanoo.
– Kertaakaan ei olla oltu asioista erimielisiä. Isoisälläni oli ravihevosia ja olen käynyt raveissa 7-vuotiaasta. Pelaan totoa ja jos äskettäin (Tupamäellä valmennuksessa oleva) Landen Iita olisi voittanut lähtönsä, olisi saanut toto4:n kiinni, Huuhtanen sanoo.
Miesten odotukset Ypäjä Salaman osalta ovat korkealla ja kasvavat sitä mukaa kun hevonen kehittyy ja menestyy.
– Ajetaan kilpaa tasaisesti. Toukokuussa on Finlandia-ajoviikonloppuna 75-finaalit. Sitä voidaan pitää seuraavana isompana tavoitteena, sinne hevonen on jo lunastanut paikan, Tupamäki sanoo.
Tupamäki tunnetaan myös ohjastajana ja kohta rattailla voidaan nähdä myös Santeri Mäkinen, joka aikoo suorittaa C-ajokortin. Sitten kisoissa voikin olla vauhtia, sillä miehellä on rallitausta.
Seppo Pänkäläinen
25.11.2025 | Pääkirjoitus
Suruviesti.
Viesti lähti tutusta numerosta Versotieltä, mutta sen kirjoitti toinen. Viesti nousi korkeuksiin ja kohtasi jossain stratosfäärissä lumihiutaleet, jotka olivat matkalla alas peittämään viimeisten askeleiden jalanjäljet kotipihalla.
Kun viesti tavoitti minut, istuin Wienissä hotellin kahvihuoneessa juomassa kamomillateetä, taustalla soi Mozart. Huomasin, että Veikolta oli tullut viesti. Mutta se olikin Hannele-vaimon kirjoittama.
Ja se oli suruviesti.
Luin viestin kerran, toisenkin, mutta sisältö ei muuksi muuttunut. Veikko Ripatti, työtoverini yli 20 vuoden ajalta oli kuollut – tempaistu pois, kuten läheiset kirjoittivat.
Sanat olivat yksi Veikon monista ammateista ja nyt muutaman kuluneen päivän aikana olen miettinyt kolmea suomen kielen kaunista sanaa. ”Osanotto”, ”myötäeläminen” ja ”edesmennyt”.
”Otan osaa” on niin paljon vahvempi ilmaus kuin englannin sorittelu. Oikeasti halutaan ottaa edes pieni pala surua kannettavaksi siltä, jonka taakka on raskain. Ja ”myötäeläminen”, eletään myötä, kuljetaan rinnalla, ollaan ajatuksissa – siihenkin sanaan tiivistyy paljon inhimillistä hyvää. Toivon, että osanottaminen ja myötäeläminen on aidosti helpottanut Veikon läheisimpien menetyksen tuskaa.
Myös ”edesmennyt” on sanana kaunis ja ikiaikainen. Uskossaan vahva Veikko on nyt edesmennyt, mennyt edeltä, päässyt perille.
Veikon viimeiseksi jutuksi PaikallisUutisissa jäi kannen kalakuva ja oikeastaan se onkin aika sopiva päätös luonnossa viihtyneen Veikon toimittajauralle.
Mutta kauan menee, ennen kuin oikeasti ymmärrän, että uusia juttuja ei enää tule.
Hanna Lahtinen
11.11.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Vuoden harmaimmaksi päiväksi on nimetty marraskuun toista lauantaita vuodesta 2018 lähtien. Päivä sai alkunsa Hartwallin kampanjapäivästä, jolla juhlistettiin harmaanväristä lonkeroa. Nyt vuoden harmain päivä on ikään kuin naulinnut paikkansa suomalaisten kalentereissa ja mielissä. Kannattaa silti edelleen muistaa, että viime lauantai ei liittynyt sinänsä suomalaiseen vuodenkiertoon, vaan alkoholijuoman mainontaan.
Vuodenkierron harmain aika on täällä ja se voi tuntua jaksamisessa. Unen tarve tuntuu lisääntyvän huimasti, mutta vähäinen valon määrä meinaa sekoittaa unirytmiä. Liikunta ei meinaa maistua, mutta suklaakonvehdit kyllä.
Lumisadetta odotellessa voi kokeilla erilaisia selviytymiskeinoja. Käynti kuusivaltaisessa metsässä voi piristää, sillä siellä on edelleen vihreää. Ilma on raikasta ja happipitoista; vesisateessa ulkoilu on asenne- ja pukeutumiskysymys. Liikunta kannattaa tietysti aina, mutta erityisesti silloin, kun meinaa vetää mieltä matalaksi. Ravinnossa kannattaa suosia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, kun näin juhlakaudella ruoka saattaa muutoin olla aika tuhtia.
Ja jos tällainen suhtautuminen vuodenaikaan ei kiinnosta tippaakaan, aina voi käpertyä sinne sohvannurkkaan kauden herkkujen ja hyvän kirjan kanssa.
Pääasia on se, että nyt vain selviydymme näistä viikoista kohti valoisampia aikoja. Tsemppiä kaikille kaamosoireista kärsiville.
Maarit Nurminen
21.10.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Maarit Nurminen
Kuluvalla viikolla torstaina keskustellaan Korpilahden yhtenäiskoulun ruokalassa Korpilahden terveysaseman tulevaisuudesta. Tilaisuus alkaa kello 18. Hyvinvointialueen säästökuuri on sitä laatua, että korpilahtelaisten kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lähtee esittämään ja pyytämään. Parasta tietysti olisi, jos palvelut voisivat jatkua ennallaan ainakin sillä tasolla kuin tähänkin asti. Tämä voi olla kuitenkin haaveunta.
Suurin huoli on Korpilahden alueen ikäihmisistä, jotka eivät pääse itse liikkumaan tai se on hyvin hankalaa. Bussilla Muurameen kulkeminen on monelle melkoisen ylitsepääsemätön juttu. Mikäli Kela-taksin saa suhteellisen helposti, se on tietysti ratkaisu kulkemisen ongelmiin.
Hyvinvointialueella katsotaan palvelutason olevan hyvällä tai ainakin riittävällä tasolla, mikäli suurimmalla osalla Keski-Suomen väestöstä on puolen tunnin tai alle matka terveysasemalle. Tämä näyttää paperilla ihan hyvältä, mutta käytännössä tilanne voi olla tosiaankin toinen.
Tosiasia on kuitenkin se, että Keski-Suomen hyvinvointialueen säästötavoitteet vuoteen 2030 ovat sellaiset, että vielä monen muunkin terveysaseman ovet tullaan laittamaan kiinni. Terveydenhuollon ongelmat koko maassa tuntuvat olevan sitä luokkaa, että parempien aikojen avaimet ovat valtioneuvoston jäsenten taskuissa.
19.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Maanantain ja tiistain välinen yö oli vaihteeksi sellainen, että herätessä piti katsastaa uutiset puhelimesta. Odotukset eivät Washingtonin kokouksen osalta olleet asian puolesta korkealla, mutta että Suomen tasavallan presidentti oli siellä mukana, se oli kyllä jotain. Aamuyöstä puhelinta vilkaistessa pieni toivon kipinä oli kuitenkin olemassa. Josko ne amerikkalaiset saisivat yhdessä eurooppalaisten johtajien kanssa kakaistuksi ulos jotain konkreettista näkymää Ukrainan sodasta. No, ei. Turvatakuita ryhdytään suunnittelemaan. No eikös niitä ole suunniteltu pitkin tätä vuotta. Ja mitähän siitäkin nyt on tulossa, kun samaan aikaan venäläiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei Ukrainaan tuoda mitään eurooppalaisia joukkoja. Eipä siis ole näkyvissä mitään kovin nopeaa rauhaa, tulitaukoa, aselepoa.
Yöllisen heräämisen ja uutisten selailun jälkeen mieleen putkahti satu Keisarin vaatteista. Helsingin Sanomissa oli kolumni, miten käynnissä on Trumpin mielistelyn MM-kisat. Eikö olekin uskomatonta? Ukrainan presidenttikin oli taipunut laittamaan ylleen jonkin puvun tapaisen, kun viimeksi Yhdysvalloissa vieraillessaan hän sai noottia liian arkiseen asuun pukeutumisesta.
Tuntuu, että ainakin osa muun maailman johtajista ynnä muista tärkeistä ihmisistä ovat suostuneet elämään rinnakkaistodellisuudessa mitä Trumpiin tulee. Hänen aivottomia väittämiään ei enää edes yritetä oikoa. Kun sadussa on kysymys vaatteista, nykyajan versiossa puhutaan aatteista.
Hullu, hullu maailma. Parempi siis olla katsomatta niitä uutisia ainakaan yöaikaan. Keskityn siis arkiseen aherrukseen ja mehujen keittoon.
Maarit Nurminen
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Tänään Petäjävesi-lehdessä on uutinen, jonka kirjoitin haikein, mutta odottavaisin mielin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin työssäni lehden päätoimittajana, kyseinen ammatti ei ollut koskaan ollut tavoitteenani. Asia ei ollut edes juolahtanut mieleeni, minulle vain melko yllättäen tarjoutui tilaisuus toimenkuvaan, jolle päätin asiaa harkittuani lopulta antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Koska olin uuden edessä ja sopivuudestani päätoimittajan rooliin epävarma, ajattelin, että annan itselleni aikaa muutaman vuoden kasvaa uuteen ammatti-identiteettiin. Ja kun kaksi vuotta kevään tullen lopulta tuli täyteen, tuntui, ettei päärooli lehdessä kuitenkaan ole minua varten, vaan sovin paremmin sivurooliin osana lehden tekijäjoukkoa.
Tästä syystä olen päättänyt jättää päätoimittajan tehtävän ja lähteä opiskelun kautta tavoittelemaan haaveitani. Asiaan ei liity sen kummempia käänteitä ja olen äärimmäisen kiitollinen Petäjäveden Petäjäiset ry:n johtokunnan sekä seuran lehtitoimikunnan osoittamasta luottamuksesta ja minulle tarjotusta mahdollisuudesta oppia uutta ammattia. Olen myös otettu siitä, miten minut kokemattomana päätoimittajana on otettu paikkakunnalla vastaan ja arvostan tukea, jota olen paikallisilta työni tekemiseen saanut. Kaikki tämä on ollut korvaamatonta.
Nämä eivät kuitenkaan ole lopulliset jäähyväiset, sillä näillä näkymin palaan takaisin sivurooliin toimittajaksi, jossa kuusi vuotta sitten Petäjävesi-lehdessä aloitin. Jatkossakin kirjoittamiani juttuja voi lukea lehden sivuilta ja minulle voi edelleen kohdatessa vinkata juttuaiheita. Päärooliin minun jälkeeni palaa edeltäjäni, Korpilahti-lehden päätoimittaja Maarit Nurminen, jonka kanssa Petäjävesi-lehti on tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden ajan ja jolta olen saanut arvokasta ammatillista tukea päätoimittajavuosinani, lehden tarina jatkuu luotettavissa käsissä.
Niina Kelloniemi
