27.05.2025 | Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Kesälehdessä toistuu aika monta kertaa sana: yhdessä.
Yhdessä järjestettiin ToukoTohinat ja kerättiin rahaa hyvään tarkoitukseen. Yhdessä elvytettiin Kankaisten kyläseura ja purettiin kaukalo. Yhdessä haluttiin ottaa kantaa hyvinvointialueen säästöihin. Yhdessä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja perustettiin festari, järjestettiin konsertti ja harjoiteltiin näytelmä. Yhdessä tehtiin tämä kesälehtikin.
Yhdessä saadaan paljon aikaan, mutta aina pitää olla ensin yksi, joka sanoo ajatuksensa ääneen. Joka ei pelkää, että hänet teilataan tai että ajatusta pidetään tyhmänä.
Joku, joka on valmis tekemään töitä usein ilman palkkaa ja joskus ilman kiitostakin.
Joku, jolla on tarve tuottaa ympärilleen iloa ja hyvää mieltä.
Joku, joka ei lannistu, kun mokkapalat palaa tai kaatosade saapuu pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Joku, joka kokee, että myös vapaaehtoistyö antaa elämään merkitystä ja tarkoitusta.
Joku, jolla on kyky innostaa muita mukaan.
Onneksi jokuja vielä on, sillä jokulla on myös serkku ja hänen nimensä on joku muu.
Joku muu ei käytä sanaa yhdessä, hän vihaa sitä.
Kesä on aikaa, jolloin on hyvä katsoa lähelle. Katsoa, miten kastepisara vierähtää, miten mittarimato etenee, miten kesakot puhkeavat kukkaan poskipäillä.
Kun katsoo tarpeeksi lähelle, näkee kauas. Näkee, miten kirkonrakentaja on veistänyt yli 300 vuotta sitten kädensijan. Miten täydellisesti jääkausi on piirtänyt kuviot rantakallioon. Miten korkealle yltävät sävelet taivaankaaressa.
Kesä on täällä, uudella tapaa oikullisena, mutta yhtä suurilla odotuksilla ladattuna kuin aina ennenkin.
Miksi pakenisin kesää kauas, kun läheltä löytyy asioita, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Kaukana ovat ajat, jolloin maailma oli aina toisaalla. Enää ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen olennaisen, riittää kun katsoo niin, että näkee, kuuntelee niin, että kuulee ja puhuu niin, että sanoo kauniita sanoja.
Hyvää Kesää kaikille!
Hanna Lahtinen
19.05.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Niin kauan kuin olen näissä paikallislehtihommissa ollut, Posti on ilmoittanut yksipuolisesti hinnankorotuksistaan naismuistin mukaan joka vuosi. Parhaimpina vuosina viime aikoina muutamaan kertaan. Voisi sanoa, että entisinä hyvinä aikoina hintojen korotukset olivat tiedossa ennen vuodenvaihdetta; siihen mennessä, kun pienissäkin lehdissä pruukataan laskea seuraavan vuoden talousarviota. Postin edustaja tuli vieraisille toimitukseen ja hyvien tapojen vuoksi hänelle keitettiin pullakahvit, vaikka hänen tuomansa uutiset tiedettiin. Kysymys oli lähinnä siitä, kuinka monen prosentin korotus olisi luvassa.
Toisin on nykyisin; viime vuonna Posti nosti hintoja keskimäärin 17 prosenttia ja nostot ilmoitettiin kesken vuotta. Lehdissä on ollut tapana tehdä päätökset vuosikertojen ja kestotilausten hinnoiksi vuodeksi kerrallaan, joten tällaiset kesken vuotta tulevat ja tuntuvat jakeluhintojen korotukset panevat budjetit paukkumaan.
Viime viikon lopulla Posti ilmoitti nostavansa niin sanotun perusjakelun hintoja 12 prosentilla kesäkuun 16. päivä lähtien. Tämä sai aikaan älähdyksen paikallislehtien päätoimittajissa ja tuota pikaa somessa päätettiin, että tarttis tehdä jotain. Päätimme nyt ensi alkuun ottaa yhteyttä kansanedustajiin. Heistä muutamat aiheeseen aiheellisesti tarttuivatkin.
Kansanedustaja Anne Kalmari otti kantaa näkyvästi tiedotteessaan. Hän totesi, että lehtien jakeluhintojen korotus tietää irtisanomisia ja vaikeuksia lehtien toimituksissa. -Useiden paikallislehtien ja maakuntalehtien on pakko siirtää kustannus suoraan tilaajahintoihin, sillä toimituksissa ollaan jo minimimitoituksessa ennestäänkin. Tämä tarkoittaa kallistuvia lehtiä. Monilla asiakkailla ylittyy kynnys lehden tilaamiseen.
Kansanedustaja Anne Kalmari vaatii, että Postin hallintoneuvoston puheenjohtajan Oskari Valtolan (kok.) tulee estää jakeluhintojen nosto. Puheenjohtajan tehtävä ei ole vain levitellä käsiään, kun suomalaista mediakenttää ajetaan alas
Kannattavuuden näkökulmasta Postin ei tarvitsisi nostaa hintojaan millään osa-alueella. Valtion lypsylehmä jakoi viime vuonna jopa ylimääräisiä osinkoja. Kaleva Median Risto Hämäläinen totesi, että haja-asutusalueiden jakelussa Postilla on monopoliasema ja tätä se käyttää härskisti hyväkseen. Postin hintojen korotukset eivät koske sellaisia toimintoja, joilla on kilpailua. Reilua vai mitä?
Maarit Nurminen
13.05.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Omista kouluajoista on aikaa vuosikymmeniä, mutta edelleen muistan, mikä oli tärkeintä oppia ympäristöasioissa tuohon aikaan alakoulussa. Luontoa ei saa roskata. Vuosikymmenten kuluessa tieto siitä, miten mikromuovia löytyy maaperästä, juomavedestä sekä elollisten elimistöistä, on tehnyt neuvosta entistä tärkeämmän.
Mutta, mitä tekevätkään ihmiset? Heittävät suuremmitta suruitta huoltoaseman kertakäyttökahvimukin tai nuuskarasian auton ikkunasta ulos. Myös pikaruokaketjujen kääreet ja muut roskat ovat tuttu näky tienpientareilla.
Etusivun jutun roskankerääjien kertomuksista näkyy, että luontoon ja tienpientareelle heitetään surutta vaikka jos mitä. Kertakäyttökahvimukit pitävät kyllä yhtä kärkisijoista. Jos ei kuluttaja usko, pitääkö tätä luonnonsuojelurikoksiin taipuvaista kansakuntaa käsitellä lainsäädännön keinoin? Onko kertakäyttöhyödykkeistä päästävä eroon lainsäädännöllä? Roskaaminen on rikos. Jo tupakantumpin heittämisestä luontoon voi saada rikesakon, vaikka sakkoja jaellaan aiheesta varmaan aniharvoin.
Keskustelu esimerkiksi muovisten limsapullojen korkeista on jo onneksi laantunut. Kyllähän se kertoo jostakin, jos pullonkorkki on yksi ihmisen suurista murheista. Vakiovastaukseni asiasta valittajille on ollut, että juo juomasi lasista.
Kylänraitti on mielestäni siistiytynyt takavuosista ja ihmiset laittavat roskansa pääsääntöisesti tarjolla oleviin roskiksiin. Tietoisuutta on sen verran, ettei sitä jäätelön käärettä viitsi kävelytien pientareelle heittää, koska joku saattaa nähdä. Miten ihmeessä se autossa pidettävä roskapussi on edelleen ihan ylitsepääsemätön asia?
Maarit Nurminen
15.04.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Korpilahtelainen Moona Seppä on politiikan untuvikko, joka teki rakettimaisen nousun vallan areenoille. Hyvän henkilökohtaisen tuloksen teki myös Ilse Weijo, joka oli kuntavaaleissa Keskustan kolmanneksi suosituin ehdokas Mauri Pekkarisen ja Joonas Köntän jälkeen. Erityisesti Seppä teki sosiaalisessa mediassa onnistuneen kampanjan.
Keskustan vaalituloksessa näkyy politiikan tendenssi nuorentumisesta ja naisistumisesta. Weijon ja Sepän taakse äänimäärissä jäi moni jyväskyläläinen Keskustan konkaripoliitikko, vaikka toisaalta Pekkarinen olikin kuntavaalien äänikuningas. Ehkäpä Keskustassa kaivataan uudenlaisia tuulia ja kasvoja. Keskustan naiskolmikon kolmas, Katri Ruth on tehnyt sitkeää työtä ja kannatus on kasvanut pikkuhiljaa.
Muuramen kuntapolitiikassa pitkään vaikuttanut ja Korpilahdelle muuttanut Arto Liikanen (sdp) sai paikan kaupunginvaltuustosta ensiyrittämällä. Korpilahden alueelta tuli ihan mukava äänipotti ja voi olla, että alueella on ollut niin sanotusti sosiaalista tilausta vahvalle demareiden ehdokkaalle. Edellisen kerran Korpilahden alueella demareilla oli kaupunginvaltuutettu heti kuntaliitoksen jälkeen, kun Heidi Nieminen valittiin valtuustoon vuonna 2009.
Korpilahden puoluekartta kuitenkin niin sanotusti köyhtyi kaupungin päätöksenteossa, kun vihreiden Helinä Lähdesluoma putosi pois. Vasemmistoliiton Paul Abbey ei ollut enää ehdolla.
Jyväskylän osalta vaalitulosta on kuvailtu siirtymäksi vasemmalle. Suurimmaksi puolueeksi äänestettiin sosialidemokraatit, jolla on tulevassa valtuustossa 16 paikkaa, lisäystä kolme paikkaa. Keskusta kiilasi suosiossa karvan mitalla Kokoomuksen ohi ja sai kaksi lisäpaikkaa kaupunginvaltuustoon; paikkamäärä on tulevalla kaudella 11. Kolmanneksi suurin puolue Kokoomus menetti kaksi paikkaa ja sillä tulee olemaan sama paikkamäärä kuin Keskustalla. Vasemmistoliitto teki hyvän tuloksen myös Jyväskylässä ja sai kaksi lisäpaikkaa; paikkamäärä tulee olemaan 9. Vihreät menetti kaksi paikkaa ja tulevalla valtuustokaudella valtuutettuja on puolueella 10.
Vaalien suurin häviäjä oli Perussuomalaiset, joka menetti Jyväskylässäkin kuusi paikkaa kaupunginvaltuustossa. Puolue hiipui kolmen kaupunginvaltuutetun puolueeksi ja paikkamäärä on sama kuin Kristillisdemokraateilla.
Keskusta-puolue on ollut kampanjoinnissaan lähipalvelujen puolustaja ja sellaisin odotuksin puolueeseen suhtaudutaan sekä kaupungin kuin hyvinvointialueenkin tasolla. Tehtävä ei ole niukkojen rahakirstujen aikana helppo. Maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla saatetaan nyt vienosti toivoa, että ihmiset ja alueet ruutukaavan ulkopuolella huomioitaisiin tulevalla valtuustokaudella edes hitusen paremmin kuin menneellä.
Hyvinvointialueella tullaan käymään edelleen keskustelua palveluverkosta.
Leppoisaa pääsiäisen aikaa lukijoille. Lehdentekijät lomailevat ja lehti ei ilmesty ensi viikolla.
07.01.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Johtunee osin iästä, mutta vuodet tuntuvat kiitävän valtaisalla nopeudella. Käsittämätöntä ajatella, että muutaman kuukauden kuluttua on kulunut viisi vuotta koronakurimuksen alkamisesta.
Muistan vuodenvaihteen viisi vuotta sitten; miten vuosikymmenen vaihtuessa ajattelin ja taisin kirjoittaakin uudesta, iloisesta 20-luvusta. Totuus on ollut kuitenkin toinen; ensin korona, sitten sota Euroopassa, inflaatiota ja talouden sakkaamista, sotaa Lähi-Idässä. Ikävin vuosikymmenen alkupuolisko ainakin omaan naismuistiini.
Vuosikymmenen puolenvälin koittaessa ei voi muuta kuin toivoa, että ennen seuraavan kymmenluvun vaihtumista maailma olisi ainakin vähemmän sotainen.
Parasta mahdollista alkanutta vuotta!
17.12.2024 | Alueelta, Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Eilen illalla koneen sulkiessani ajattelin, että aamulla kirjoitan jouluisen pääkirjoituksen. Arvelin, että kyllä se joulumieli yön aikana syntyy ja aamulla mielessä on kauniita ja hyväntahtoisia ajatuksia, näen silmissäni joulurauhaa huokuvia kuvia, kulkuset kilkattaa ja enkelikuoro laulaa korvissani.
Ei tullut mitään näistä, tuli päänsärky, enkelikuoron sijaan päässäni soi epävireinen säkkipilli ja ulkona näen pelkkää pimeää. Mieleen nousee kyllä välähdyksiä menneestä vuodesta, mutta…
Näen lapsen käden oven kahvalla, ajattelen, että voi kunpa hän ei avaisi ovea. Mutta hän avaa ja hetken kuluttua toinen 12-vuotias lapsi on kuollut ja kaksi muuta loukkaantunut.
Näen kauniin metsämaiseman, puro solisee, vesi on kirkasta. Margaritifera margaritifera, eli jokihelmisimpukka, eli raakku huojuu hiljaa veden virratessa sen ylitse, kuten on virrannut jo yli sata vuotta. Yhtäkkiä raskas metsäkoneen rengas ajaa puron yli. Ei ole enää kirkasta vettä, ei ole raakkuakaan.
Sitten välähdyksiä ryöppyää. Näen paljon lapsia, joiden ympärillä käydään sotaa, joiden elämä rikotaan ja joiden sydämiin kylvetään vihan siemen. Näen lohkeavia jäävuoria, palavia metsiä ja tulvia kaikkialla.
Pakotan itseni ajattelemaan joulua. Näen kauniin nuoren naisen selaavan somea. Hänellä on samanvärinen iho kuin todennäköisesti oli sillä naisella, jonka lapsen synttäreitä kohta juhlitaan. Mutta tämä nuori nainen poistaa kiivaasti saamiaan rasistisia viestejä, nostaa katseensa ja pakottaa itsensä hymyilemään kantaessaan Lucia-neidon kynttiläkruunua.
Näen joulukuusessa yksinäisenä lepattavan kartonkisydämen, jossa lukee: Lahjakortti 16-vuotiaalle pojalle. Ympäriltä on joulupuusta viety muut sydämet, joissa oli pienempien lasten lahjatoiveita, mutta ketään ei kiinnosta täyttää vähävaraisen teinipojan toivetta.
Nousen, otan teetä ja katson ulos. Ulkona pimeys pitää päivää otteessaan, mutta hangen valkoinen pinta loistaa himmeää valoa. Yksinäinen aamuvirkku hömötiainen pyrähtää lintulaudalla. On uusi päivä täynnä ihania mahdollisuuksia – kaikesta huolimatta.
