19.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Maanantain ja tiistain välinen yö oli vaihteeksi sellainen, että herätessä piti katsastaa uutiset puhelimesta. Odotukset eivät Washingtonin kokouksen osalta olleet asian puolesta korkealla, mutta että Suomen tasavallan presidentti oli siellä mukana, se oli kyllä jotain. Aamuyöstä puhelinta vilkaistessa pieni toivon kipinä oli kuitenkin olemassa. Josko ne amerikkalaiset saisivat yhdessä eurooppalaisten johtajien kanssa kakaistuksi ulos jotain konkreettista näkymää Ukrainan sodasta. No, ei. Turvatakuita ryhdytään suunnittelemaan. No eikös niitä ole suunniteltu pitkin tätä vuotta. Ja mitähän siitäkin nyt on tulossa, kun samaan aikaan venäläiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei Ukrainaan tuoda mitään eurooppalaisia joukkoja. Eipä siis ole näkyvissä mitään kovin nopeaa rauhaa, tulitaukoa, aselepoa.
Yöllisen heräämisen ja uutisten selailun jälkeen mieleen putkahti satu Keisarin vaatteista. Helsingin Sanomissa oli kolumni, miten käynnissä on Trumpin mielistelyn MM-kisat. Eikö olekin uskomatonta? Ukrainan presidenttikin oli taipunut laittamaan ylleen jonkin puvun tapaisen, kun viimeksi Yhdysvalloissa vieraillessaan hän sai noottia liian arkiseen asuun pukeutumisesta.
Tuntuu, että ainakin osa muun maailman johtajista ynnä muista tärkeistä ihmisistä ovat suostuneet elämään rinnakkaistodellisuudessa mitä Trumpiin tulee. Hänen aivottomia väittämiään ei enää edes yritetä oikoa. Kun sadussa on kysymys vaatteista, nykyajan versiossa puhutaan aatteista.
Hullu, hullu maailma. Parempi siis olla katsomatta niitä uutisia ainakaan yöaikaan. Keskityn siis arkiseen aherrukseen ja mehujen keittoon.
Maarit Nurminen
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Tänään Petäjävesi-lehdessä on uutinen, jonka kirjoitin haikein, mutta odottavaisin mielin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin työssäni lehden päätoimittajana, kyseinen ammatti ei ollut koskaan ollut tavoitteenani. Asia ei ollut edes juolahtanut mieleeni, minulle vain melko yllättäen tarjoutui tilaisuus toimenkuvaan, jolle päätin asiaa harkittuani lopulta antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Koska olin uuden edessä ja sopivuudestani päätoimittajan rooliin epävarma, ajattelin, että annan itselleni aikaa muutaman vuoden kasvaa uuteen ammatti-identiteettiin. Ja kun kaksi vuotta kevään tullen lopulta tuli täyteen, tuntui, ettei päärooli lehdessä kuitenkaan ole minua varten, vaan sovin paremmin sivurooliin osana lehden tekijäjoukkoa.
Tästä syystä olen päättänyt jättää päätoimittajan tehtävän ja lähteä opiskelun kautta tavoittelemaan haaveitani. Asiaan ei liity sen kummempia käänteitä ja olen äärimmäisen kiitollinen Petäjäveden Petäjäiset ry:n johtokunnan sekä seuran lehtitoimikunnan osoittamasta luottamuksesta ja minulle tarjotusta mahdollisuudesta oppia uutta ammattia. Olen myös otettu siitä, miten minut kokemattomana päätoimittajana on otettu paikkakunnalla vastaan ja arvostan tukea, jota olen paikallisilta työni tekemiseen saanut. Kaikki tämä on ollut korvaamatonta.
Nämä eivät kuitenkaan ole lopulliset jäähyväiset, sillä näillä näkymin palaan takaisin sivurooliin toimittajaksi, jossa kuusi vuotta sitten Petäjävesi-lehdessä aloitin. Jatkossakin kirjoittamiani juttuja voi lukea lehden sivuilta ja minulle voi edelleen kohdatessa vinkata juttuaiheita. Päärooliin minun jälkeeni palaa edeltäjäni, Korpilahti-lehden päätoimittaja Maarit Nurminen, jonka kanssa Petäjävesi-lehti on tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden ajan ja jolta olen saanut arvokasta ammatillista tukea päätoimittajavuosinani, lehden tarina jatkuu luotettavissa käsissä.
Niina Kelloniemi
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Sitä jotenkin ajattelee, että kun maailmassa on joskus saavutettu jotain, mikä on omasta ja aika monen muunkin mielestä hyvä asia, niin se on sitten siinä kuin sementtiin valettuna.
Esimerkiksi naisten äänioikeus ja tasa-arvo yleisemminkin. Eipä asiaa ole suomalaisena kauheasti tarvinnut miettiä. Aniharvoin olen kokenut vähättelyä sukupuoleni vuoksi ja ne harvat kerratkin ovat lähinnä naurattaneet. Tunnen suurta kiitollisuutta Canthin Minnaa ja muita keittiöstä ja lastenkamarista maailmaan murtautuneita naisia kohtaan, mutta olen ajatellut, että ne taistelut kuuluvat kaukaiseen historiaan.
Toki olen tiedostanut, että esimerkiksi sellaisissa maissa kuin Afganistan tai Iran on otettu valtavan isoja harppauksia taaksepäin naisten aseman suhteen, mutta jotenkin näiden maiden kulttuuri ja uskonto ovat sen verran vieraampia, että asia ei niin hätkäytä – vaikka pitäisikin.
Sen sijaan, kun Yhdysvaltain puolustusministeri sanoo ääneen, että kannattaa äänioikeuden poistamista naisilta, niin se kyllä jo hätkäyttää, vaikka yhä vielä vähän naurattaakin. Tarkalleen ottaen Pete Hegseth jakoi videon, jossa hänen kannattamansa evankelikaalisen herätysliikkeen pastorit esittävät kyseisen mielipiteen, mutta viesti tuli selväksi.
Huolestuttavinta kuitenkin on, että puolustusministerin mielipide heijastelee ihan tavan tallaajienkin aivokäyriä. Olen karsastanut termiä misogynia ja varsinkin suomenkielistä vastinetta naisviha. Olen pitänyt sitä liioittelevana ainakin nyky-Suomessa, mutta en pidä valitettavasti enää. Tutkitusti erityisesti poikien arvot ovat koventuneet ja se on todellakin asia, mikä ei naurata. Samanaikaisesti kun sukupupuolikäsitys monipuolistuu, osa pojista haluaa palata patriarkaaliseen menneisyyteen, jossa mies lyö vaan ei itke.
Hanna Lahtinen
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Sosiaalista mediaa selatessa Instagramissa eteen tulee korumainos. Tekstissä vedotaan tunteisiin; perheyrityksellä on loppuunmyynti, koska rahat on loppu. Jaahas. Ohitan mainoksen ja tekstin.
AvaanFacebookin, koska menen etsimään sieltä yhtä kuvaa. Koruyritys samalla nimellä mainostaa loppuunmyyntiä. Pitkäaikainen perheyritys, jonka tarina on loppumassa avioeroon. Tällä kertaa perehdyn selaamaan asiaa vähän tarkemmin.
Sivulla olevat korut eivät todellakaan näytä miltään helsinkiläisen koruihin erikoistuneen, pitkäikäisen perheyrityksen tuotteilta. Näyttävät rihkamalta, jota voisi kuvitella tilaavansa kiinalaiselta verkkokaupalta ja sieltähän nämäkin luultavasti tulevat.
Nettisivut vaikuttavat alkuunsa melko aidoilta, mutta tekstit sisältävät suomalaisittain outoja ilmaisuja ja virheitä. Osoitteeksi on merkitty pelkkä Aleksanterinkatu Helsinkiin, eikä puhelinnumeroa löydy yhteystiedoista.
Luin tästä ilmiöstä jutun joitakin kuukausia sitten. Tekaistuja yrityksiä, joiden tuotteet tulevat ihan jostain muualta kuin Suomen kamaralta.
Kuluttaja saa olla nykyisin todella tarkkana; kaikenlaisten huijausten ja väärennysten tekeminen tekoälyn turvin on entistä helpompaa.
Menen uudelleen Instagramiin ja yritän etsiä korumainosta uudestaan. En löydä sitä tekaistun yrityksen nimellä.
Kivijalkakaupalla ei ole mennyt kovinkaan hyvin viime vuosina. Saa nähdä, palaavatko asiakkaat liikkeisiin erilaisten nettihuijausten lisääntyessä. Onhan se nyt aika tavalla eri asia tilata käsin tehtyjä hopeakoruja helsinkiläiseltä perheyritykseltä kuin rihkamaa kansainväliseltä verkkokauppajätiltä. Tuotteesta voit olla ainakin varma, jos pääset sitä itse katsomaan ja koskemaan ennen ostopäätöstä.
Harhaanjohtavat ja huijaavat mainokset ja tuotteet muuttunevat koko ajan uskottavammiksi ja tulevaisuudessa voi olla jo todella vaikeaa erottaa, mitä on ostamassa ja mistä.
27.05.2025 | Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Kesälehdessä toistuu aika monta kertaa sana: yhdessä.
Yhdessä järjestettiin ToukoTohinat ja kerättiin rahaa hyvään tarkoitukseen. Yhdessä elvytettiin Kankaisten kyläseura ja purettiin kaukalo. Yhdessä haluttiin ottaa kantaa hyvinvointialueen säästöihin. Yhdessä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja perustettiin festari, järjestettiin konsertti ja harjoiteltiin näytelmä. Yhdessä tehtiin tämä kesälehtikin.
Yhdessä saadaan paljon aikaan, mutta aina pitää olla ensin yksi, joka sanoo ajatuksensa ääneen. Joka ei pelkää, että hänet teilataan tai että ajatusta pidetään tyhmänä.
Joku, joka on valmis tekemään töitä usein ilman palkkaa ja joskus ilman kiitostakin.
Joku, jolla on tarve tuottaa ympärilleen iloa ja hyvää mieltä.
Joku, joka ei lannistu, kun mokkapalat palaa tai kaatosade saapuu pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Joku, joka kokee, että myös vapaaehtoistyö antaa elämään merkitystä ja tarkoitusta.
Joku, jolla on kyky innostaa muita mukaan.
Onneksi jokuja vielä on, sillä jokulla on myös serkku ja hänen nimensä on joku muu.
Joku muu ei käytä sanaa yhdessä, hän vihaa sitä.
Kesä on aikaa, jolloin on hyvä katsoa lähelle. Katsoa, miten kastepisara vierähtää, miten mittarimato etenee, miten kesakot puhkeavat kukkaan poskipäillä.
Kun katsoo tarpeeksi lähelle, näkee kauas. Näkee, miten kirkonrakentaja on veistänyt yli 300 vuotta sitten kädensijan. Miten täydellisesti jääkausi on piirtänyt kuviot rantakallioon. Miten korkealle yltävät sävelet taivaankaaressa.
Kesä on täällä, uudella tapaa oikullisena, mutta yhtä suurilla odotuksilla ladattuna kuin aina ennenkin.
Miksi pakenisin kesää kauas, kun läheltä löytyy asioita, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Kaukana ovat ajat, jolloin maailma oli aina toisaalla. Enää ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen olennaisen, riittää kun katsoo niin, että näkee, kuuntelee niin, että kuulee ja puhuu niin, että sanoo kauniita sanoja.
Hyvää Kesää kaikille!
Hanna Lahtinen
19.05.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Niin kauan kuin olen näissä paikallislehtihommissa ollut, Posti on ilmoittanut yksipuolisesti hinnankorotuksistaan naismuistin mukaan joka vuosi. Parhaimpina vuosina viime aikoina muutamaan kertaan. Voisi sanoa, että entisinä hyvinä aikoina hintojen korotukset olivat tiedossa ennen vuodenvaihdetta; siihen mennessä, kun pienissäkin lehdissä pruukataan laskea seuraavan vuoden talousarviota. Postin edustaja tuli vieraisille toimitukseen ja hyvien tapojen vuoksi hänelle keitettiin pullakahvit, vaikka hänen tuomansa uutiset tiedettiin. Kysymys oli lähinnä siitä, kuinka monen prosentin korotus olisi luvassa.
Toisin on nykyisin; viime vuonna Posti nosti hintoja keskimäärin 17 prosenttia ja nostot ilmoitettiin kesken vuotta. Lehdissä on ollut tapana tehdä päätökset vuosikertojen ja kestotilausten hinnoiksi vuodeksi kerrallaan, joten tällaiset kesken vuotta tulevat ja tuntuvat jakeluhintojen korotukset panevat budjetit paukkumaan.
Viime viikon lopulla Posti ilmoitti nostavansa niin sanotun perusjakelun hintoja 12 prosentilla kesäkuun 16. päivä lähtien. Tämä sai aikaan älähdyksen paikallislehtien päätoimittajissa ja tuota pikaa somessa päätettiin, että tarttis tehdä jotain. Päätimme nyt ensi alkuun ottaa yhteyttä kansanedustajiin. Heistä muutamat aiheeseen aiheellisesti tarttuivatkin.
Kansanedustaja Anne Kalmari otti kantaa näkyvästi tiedotteessaan. Hän totesi, että lehtien jakeluhintojen korotus tietää irtisanomisia ja vaikeuksia lehtien toimituksissa. -Useiden paikallislehtien ja maakuntalehtien on pakko siirtää kustannus suoraan tilaajahintoihin, sillä toimituksissa ollaan jo minimimitoituksessa ennestäänkin. Tämä tarkoittaa kallistuvia lehtiä. Monilla asiakkailla ylittyy kynnys lehden tilaamiseen.
Kansanedustaja Anne Kalmari vaatii, että Postin hallintoneuvoston puheenjohtajan Oskari Valtolan (kok.) tulee estää jakeluhintojen nosto. Puheenjohtajan tehtävä ei ole vain levitellä käsiään, kun suomalaista mediakenttää ajetaan alas
Kannattavuuden näkökulmasta Postin ei tarvitsisi nostaa hintojaan millään osa-alueella. Valtion lypsylehmä jakoi viime vuonna jopa ylimääräisiä osinkoja. Kaleva Median Risto Hämäläinen totesi, että haja-asutusalueiden jakelussa Postilla on monopoliasema ja tätä se käyttää härskisti hyväkseen. Postin hintojen korotukset eivät koske sellaisia toimintoja, joilla on kilpailua. Reilua vai mitä?
Maarit Nurminen
