10.09.2024 | Pääkirjoitus
Monia pieniä kieliä uhkaa katoaminen. Suomi ei ole pieni kieli, vaikka sitkeästi sellaista narratiivia meille esitetäänkin. Maailmassa puhutaan noin 6000 eri kieltä ja tässä joukossa Suomi kuuluu 50 vahvimman kielen joukkoon. Mutta onko oikein käyttää sanaa narratiivi tässä yhteydessä vai voisiko sen korvata esimerkiksi sanaparilla tarkoitushakuinen viesti?
Suomen kieltä ei uhkaa englanti, vaan suomalaisten ihastus käyttää anglismeja. Aikaisemmin lainattiin sanoja, nykyään usein kokonaisia lauseita.
Suomen kieltä kirjoitetaan yhä paljon, mutta yhä harvemmin kynällä paperille. Näppisvihreet ovat korvanneet mustetahrat. Hymiöt kirjeeseen pirskotellun hajuveden.
Yhdyssanavirheet ovat oikea komiikan – usein tahattoman – temmellyskenttä. Keskiaukeamalla on juttu eläkeläisten kuumailmapallolennosta. Kiitos jutun kirjoittajan, joka jo ekaluokalla opasti minua suomen kielen saloihin, en kerro, että kuuma ilmapallo vei eläkeläiset taivaisiin. On vähän eri asia, särähtääkö kielikorvassa, vai kieli korvassa.
Myös suomen kielen kielioppi muuttuu. Moni puhuu rapautumisesta, toiset vain muuttumisesta. Kehityskulku on joskus se, että jos jotain virhettä riittävän kauan toistetaan, niin siltä poistetaan virheen status. Esimerkiksi kielitoimisto hyväksyy nykyään, että joku alkaa kirjoittamaan. Aikaisemmin piti alkaa kirjoittaa.
PaikallisUutiset täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja on siis 60-vuotias. Saattaa olla, että 10-vuoden kuluttua lehti täyttää 70-vuotta.
Hanna Lahtinen
09.09.2024 | Pääkirjoitus
Enpä tullut itse miettineeksikään viime perjantai-iltana kirkossa lehterillä hikoillessani, että mikä saa sadat miehet vuosi toisensa jälkeen kokoontumaan yhteen eri puolilla Keski-Suomea? Tätä kysymystä pohdittiin sen sijaan lauantaina eräässä toisessa kohtaamisessa.
Olen ollut kerran aikaisemmin työtehtävissä vastaavassa tapahtumassa Petäjävedellä ja silloinkin tupa oli ääriään myöten täysi. Tänä vuonna Korpilahdelle oli saavuttu jopa Lahdesta saakka; Keskisuomalaisen jutun mukaan ottamaan mallia keskisuomalaisten tapahtumasta.
Vastaus on tuskin niin yksinkertainen kuin että ”no kun se tapahtuma on vaan miehille”. Vaimot eivät pääse mukaan. Monelle miesten ilta on varmasti jo perinne, hyvin valitut puhujat houkuttavat; Korpilahdelle Teemu Keskisarja ja Petäjävedelle muutama vuosi sitten kylän ”oma poika” Mika Aaltola. Tapahtumaan lähdetään yhdessä, suurin osa saapuu bussikuljetuksilla eri puolelta maakuntaa. Osallistuminen on yhteisöllistä ja busseissa istuu paljon niitä, joita ei sunnuntain jumalanpalveluksissa juuri näy.
Onko ajassa hengellisyyden kaipuuta? Kun samassa kirkossa on 749 muutakin miestä, osallistuminen on helppoa. Ei kai sillä ole sen suurempaa merkitystä, miksi tapahtuma houkuttelee.
Miesten illan kaltaiselle kokoontumiselle on kysyntää ja naistenkin keskuudessa aiheesta saatiin pitkä keskustelu aikaiseksi vapaa-ajan illanvietossa.
Maarit Nurminen
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Täällä ollaan taas, bäk in bisnes.
Loma on lomailtu ja tällä kertaa se tuntuikin lomalta, työkone pysyi kiinni ja sähköpostitkin tsekkasin korkeintaan kerran päivässä. Muutama ihmettelysoitto viimeisen kahden viikon aikana on tullut, mutta ymmärrystä kesätauolle on riittänyt.
Sulkuviikot ovat nykytilanteessa käytännössä ainut tapa kahden lehden ”konsernimme” kahden päätoimisen lehdentekijän lomailla.
Lehdentekijä ei ehkä ole virallinen ammattinimike, mutta se kuvaa parhaiten työnkuvaamme. Paikallislehden tekeminen ei ole sitä kuuluisaa rakettitiedettä, mutta työnkuva on hyvin paljon toimittajan työnkuvaa laajempi ja sisältää haastattelujen, kirjoittamisen, valokuvaamisen lisäksi lehden taiton, painoon lähettämisen, markkinoinnin, mainosvalmistuksen, sometuksen ja nettisivupäivitykset. Sekä paljon pientä sälää ja muistettavaa, jonka omaksuminen on ottanut aikansa. Vaikka olisi resursseja, niin tällaista työnkuvaa ei nerokkainkaan osaaja voi kylmiltään ryhtyä tekemään. Eikä niitä ylimääräisiä resursseja todellakaan ole, vaikka tässä pää vahvasti pinnalla vielä polskitaankin.
Tietokone on nykyään lehden tekemisen itsestään selvä työväline, mutta toivoisin pöydän kulmalleni myös aikakonetta. Sen avulla kiitäisin vuosikymmenten halki vuoteen 1964 ja istahtaisin ensimmäisen päätoimittaja Väinö Mikkolan työpöydän kulmalle hämmästelemään, miten homma hoitui silloin.
14.05.2024 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Keski-Suomen hyvinvointialueen tulevista palveluista on muokattu esitys, joka lähtee päätöksentekoon. Kevättalvella esillä on ollut palveluverkkoselvitys, jonka ”pahimmassa” vaihtoehdossa Keski-Suomen alueelta olisi suljettu lukuisia terveysasemia. Saatujen lausuntojen ja mielipiteiden valossa hyvinvointialueella on pakitettu pahimmasta ja jonkinlainen sote -palvelupiste on tulossa jokaiseen kuntaan. Mitä palveluita, kuinka laajasti ja toimivasti näistä palvelupisteistä palveluita tullaan saamaan, jää nähtäväksi.
Korpilahdella toimii jatkossa paikallinen sote-asema ja ainakin tämän hetkisen tulkinnan mukaan palvelu pysyy suurin piirtein nykyisellä tasolla. Laboratorionäytteitä otetaan yhtenä päivänä viikossa.
Palveluverkkoselvityksessä esitettiin muun muassa liikkuvia palveluita korvaamaan lakkautettavia terveysasemia. Ne kuitenkin tyrmättiin saaduissa lausunnoissa ja hyvinvointialueella luovuttiin ideasta ainakin toistaiseksi. Ihmisille on tärkeää, että palveluille on jokin toimipiste.
Palveluverkon rukkaaminen jatkuu kuitenkin lähivuosina ja digitaaliset palvelut lisääntyvät. Niissäkään ei ole mitään vikaa, jos ne toimivat ja pienemmät vaivat hoituvat etälääkärin vastaanotolla yhdessä hoitajan kanssa.
Tukea etälääkärin vastaanotolla kuitenkin tarvitaan; erityisesti ikäihmisille tilanne voi olla itsekseen melko haastava.
Maarit Nurminen
13.03.2024 | Pääkirjoitus
Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys on lausuntokierroksella. Hyvinvointialueet ympäri maan etsivät kiireellä säästötoimia, jotta valtion edellyttämä aikaraja alijäämien kattamiseksi täyttyisi. Useat hyvinvointialueet ovat päätymässä lähipalveluiden lakkauttamiseen ja palveluiden keskittämiseen. Päätöksillä on kiire ja jo vanha suomalainen sananlasku sanoo, mitä kiireessä syntyy.
Valtion olisi pitänyt alun alkaen antaa hyvinvointialueille enemmän aikaa sopeuttaa toimintaansa. Todella monien ja moninaisten organisaatioiden yhdistäminen oli jo tarpeeksi suuri ja vaativa ponnistus, johon kului ensimmäinen vuosi. Hyvinvointialueilla ei ole aikaa miettiä ja kehittää sulkemisia, lakkauttamisia ja keskittämisiä innovatiivisempia ratkaisuja, joilla säästöjä saataisiin aikaiseksi. Useilla alueilla on meneillään pilottihankkeita ja Keski-Suomessa on esillä ollut muun muassa omalääkärijärjestelmä, joka ainakin osittain perustuisi ammatinharjoittajamalliin.
Monet asiantuntijat ovat varoittaneet perusterveydenhuollon rapauttamisesta. Siellä, missä lähipalveluina tuotettavat perusterveydenhuollon palvelut toimivat, niiden pitäisi myös jatkua. Lääkäri- tai hoitajapulasta kärsivillä alueilla olisi syytä miettiä, miten palveluita voidaan parhaiten tuoda mahdollisimman lähelle niiden käyttäjiä.
Pienten keskisuomalaisten kuntien päättäjät ovat varmasti huolissaan ja pettyneitä. Ja ihan aiheesta. Peruspalvelut vaikuttavat elinvoimaan ja alueen houkuttelevuuteen asuinpaikkana. Asia ei voi olla niin, että kovassa paineessa ja kiireessä tehdyt päätökset vaikuttavat kuntien ja maakunnan elinvoimatekijöihin kenties peruuttamattomalla tavalla. Mikäli niin sanottujen kivijalkapalveluiden ovet menevät säppiin, uskottava suunnitelma palveluiden tuomiseksi lähelle on oltava valmiina. Niiden sote-bussien on syytä olla tallissaan valmiina odottamassa, tai sitten niitä ei tule ikinä.
12.03.2024 | Pääkirjoitus
On toimittajia, jotka väsymättä jaksavat kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin, esittää salaliittoteorioita, epäillä kaikkea ja tehdä suuria paljastuksia.
Sitten on toimittajia, jotka naivisti luulevat, että hyvinvointiyhteiskunta on vielä ainakin osittain totta.
On toimittajia, jotka jahtaavat rötösherroja, tietävät, että valta sokaisee, että jokaisessa virkamiehessä asuu pieni diktaattori ja että kukaan ei tee vapaaehtoistyötä pyyteettömästi.
Sitten on toimittajia, jotka uskovat, että politiikkaan lähdetään yhä siksi, että halutaan toimia yhteiseksi hyväksi, antaa asiantuntemus oman yhteisön käytettäväksi ja että viranhaltijat eivät ole pelkkiä isopalkkaisia paperinpyörittäjiä. Tai että joku voi nauttia myös tekemisestä, mistä ei saa palkkaa.
On toimittajia, jotka nauttivat tilaisuuksista, joissa näkee kaikki, jotka ovat jotakin. Jossa ilma täyttyy soveliaan etäisyyden päästä moiskautetuista poskisuudelmista ja menestyksen pafyymista. Jossa trendaavat ilmiöt kohtaavat kuumimmat influensserit. Jossa puhutaan paljon ja ohi.
Sitten on toimittajia, joita lähtökohtaisesti ahdistaa mennä paikkaan, missä on paljon ihmisiä, mutta kun takavasemmalta löytyy sopiva tarkkailupaikka, niin on ihana tarkastella, kuinka lusikka kilisee kahvikuppiin ja hymy nousee silmiin saakka. Kuinka ihminen puhuu ihmiselle ja tämä kuuntelee ja ymmärtää.
Tämä toimittaja kuuluu tähän ”sitten on toimittajia” -sarjaan ja koen siksi ajoittain huijarisydroomaa. Mutta tiedostan myös, että se on minulle ainut tapa tehdä työtä ja että kuinka kiitollinen olen tästä pienestä universumistani, missä saan elää, ajatella ja kirjoittaa.
