29.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Juhana Lehmuskoski on toiminut saarnaajana jo 45 vuotta.
– Isä laittoi minut saarnaamaan koululaisjumalanpalveluksessa jo, kun olin 18-vuotias. Papiksi valmistuin vuonna 1979, Juhana Lehmuskoski toteaa ja kertoo, että hänen isänsä oli myös pappi, viimeksi Keiteleen kirkkoherra.
– Olen kuudennen polven körttiläinen, isänikin oli herännäispappi eli körttiläinen. Molemmat vanhempani olivat körttiseuduilta kotoisin, isä Pohjanmaalta ja äiti Savosta. Myös äidin puolelta olen noin kuudetta polvea körttisukua. Ensimmäisen oman Uuden testamentin sain kuuden vanhana, koko Raamatun muutamaa vuotta myöhemmin. Ja luin sen tunnollisesti läpi, Lehmuskoski kertoo.
Körttiläisyys on herätysliike evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Lehmuskoski kuitenkin päätyi helluntaiseurakunnan saarnaajaksi, evankelisluterilaisen kirkon ulkopuolelle.
– Olen minä ollut vuoden verran evankelisluterilaisen kirkon pappinakin, Leppävirralla. Siellä asuimme Sorsakosken pappilassa, kirkon yläkerrassa, Lehmuskoski kertoo.
– Opiskeluaikana tulin henkilökohtaisesti uskoon. Lapsenusko minulla oli tietysti ollut pienestä pitäen. Uskoon tulon ajankohdan tiedän tarkasti; Jeesus tuli elämääni, kun sanoin ääneen, että haluan päästää Jeesukseen elämääni.
Lehmuskosken mukaan kaikki evankelisluterilaisen kirkon sisällä eivät siihen aikaan hyväksyneet ajatusta uskoon tulemisesta uudestisyntymisenä, piispoillakin oli erilaisia mielipiteitä ”lahkolaisuudesta”.
Juhana Lehmuskoski erosi papin virasta, ja perhe muutti Toivakkaan.
– Olin siellä puolisen vuotta töissä Stefanus-lähetyksessä. Toivakassa oli silloin hyvin vahva helluntaiseurakunta, lähes kymmenen prosenttia toivakkalaisista oli helluntailaisia. Saimme sieltä ystäviä, ja he pyysivät minua saarnaajaksi, Juhana Lehmuskoski kertoo.
– Se, että päädyimme helluntaiseurakuntaan, on kytköksissä nimenomaan Toivakassa asumiseen. Siellä uskovat olivat yhtä, ja jos oli uskovainen, kuului yleensä helluntaiseurakuntaan. Paikkakunnalle muuttaneet vapaakirkkolaisetkin liittyivät helluntaiseurakuntaan. Jos Toivakassa olisi ollut vahva vapaakirkko tai vaikkapa baptistiseurakunta, olisimme voineet liittyä siihen. Minulle helluntailaisuus oli ennestään tuttua, koska kolme isotätiäni kuului helluntaiseurakuntaan, Arjalle taas helluntailaisuus ei ollut ennestään tuttua.
Helluntailaisuudessa tärkeää on, että seurakunta on nimenomaan uskovien yhteisö. Kaste kuuluu uskoville eli kasteen voi ottaa uskoon tulon jälkeen. Armolahjat, eli esimerkiksi profetiat, tiedon sanat, sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen, kuuluvat helluntailaisuuteen.
– Nimi helluntailaisuus tulee nimenomaan armolahjoista. Helluntaina Pyhä Henki laskeutui ihmisten keskelle ja armolahjat alkoivat toimia. 1900-luvun alussa armolahjojen toimimista vieroksuttiin luterilaisessa kirkossa, mutta esimerkiksi me tutustuimme ensimmäisen kerran Pyhän Hengen tekoihin juuri luterilaisessa kirkossa. Armolahjat eivät ole sidottuja ihmisten tekemiin organisaatioihin, Lehmuskosket selvittävät.
– Martti Luther sanoi, että Raamattu on uskonelämän ja opin ainoa lähde. Raamatussa seurakunta syntyy, kun uskovaiset liittyvät yhteen ja uskovaiset kastetaan, myös armolahjat löytyvät Raamatusta.
Toivakan helluntaiseurakunnassa Juhana Lehmuskoski oli saarnaajana neljä vuotta, ja sen jälkeen hän oli kaksi vuotta Jyväskylän helluntaiseurakunnan saarnaajana.
– Sinä aikana löysimme Eskolan tilan Korpilahdelta. Se oli ollut kahdeksan vuotta autiona, lattiatkin olivat lahonneet. Remontoimme talon ja muutimme Korpilahdelle vuonna 1986. Kun lapsia tuli lisää, teimme taloon vielä laajennuksen, Lehmuskosket kertovat.
– Sitten olin raamatunkäännöstyössä tekemässä Raamattu kansalle -käännöstä kymmenisen vuotta. Jouko Neulanen oli Raamattu kansalle -käännöksessä puuhamiehenä. Hän halusi tarkempaa Raamatun käännöstä kuin kirkon käyttämä, jossa on käännetty enemmänkin ajatuksia kuin sanoja. Minä taas olin opiskellut teologisessa tiedekunnassa kreikkaa, joka on Uuden testamentin alkukieli, ja jatkoinkin vielä opintojani. Kreikan kieli oli alkanut kiinnostaa minua jo lapsena, kun isäni käytti saarnojensa valmisteluun kreikankielistä Uutta testamenttia ja opetti minulle siitä ensin kirjaimet, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Raamatunkäännöstyön ohella Juhana Lehmuskoski työskenteli maatalouslomittajana.
– Raamatunkäännöstyöstä kyllä maksettiinkin, mutta aika vähän. Meillä oli Eskolassa itsellä eläimiä, ja kun minua pyydettiin maatalouslomittajaksi, lähdin siihen ja kiertelin sitten useita vuosia Korpilahden maatiloja. Yhden talven asuimme Nurmijärvellä, kun opiskelin kreikkaa Helsingin yliopistossa, ja tein sielläkin opintojen ja raamatunkäännöstyön ohella maatalouslomittajan töitä, Lehmuskoski kertoo ja sanoo toimineensa myös Taloustutkimuksen tutkimushaastattelijana.
– Kynttiläpajan perustimme vuonna 1991 Eskolan navettaan, kun eläimet oli laitettu pois. Se oli enemmän Arjan juttu, mutta kyllä minä siinäkin olin mukana.
Kun raamatunkäännöstyö loppui, Juhana Lehmuskoski toimi Jyväskylän helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
– Meillä oli Korpilahdella oma rukouspiiri, jossa oli mukana myös muuramelaisia ja jämsäläisiä. Väki rupesi puhumaan, että pitäisi perustaa oma seurakunta, Lehmuskoski kertoo.
Länsi-Päijänteen helluntaiseurakunta perustettiin vuonna 2010, pitkä nimi lyhennettiin Länsi-Päijänteen seurakunnaksi. Juhana Lehmuskoski on ollut Länsi-Päijänteen seurakunnan saarnajana alusta lähtien, lisäksi hän on itsenäisten helluntaiseurakuntien yhdistyksen, Helluntaikansa ry:n, julkaiseman lehden Ristin Kansa päätoimittaja.
– Monena sitä on tullut oltua. Korona-aikana opettelin vielä uuden taidon, videoiden editoimisen. Kun emme voineet koronarajoitusten takia pitää kokouksia, rupesimme lataamaan puheita ja lauluja Youtubeen. Käytäntö on säilynyt, nyt Youtubeen ladataan lähinnä kokoustallenteita. Ja niitä katsellaan muuallakin kuin Suomessa, saimme juuri Unkarista kortin, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Nykyisin Länsi-Päijänteen seurakunta pitää kokouksia Jyväskylässä ja Muuramessa.
– Meillä ei ole omia tiloja, kokoonnumme vuokratiloissa, joista maksamme tuntivuokraa. Pääsääntöisesti olemme joka toinen sunnuntai Jyväskylässä Sepänkeskuksessa Kyllikinkadulla ja joka toinen sunnuntai Muuramen työväentalolla. Lisäksi pidämme joskus kodeissa raamattupiiriä. Kuorotoiminta on mittavassa osassa seurakunnan toimintaa, jonkin verran meillä on hävikkiruoan jakoa, Lehmuskosket kertovat.
Tiina Lamminaho
22.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta olemme halunneet pitää talon kylällä kokoontumispaikkana. Nyt alamme kaikki olla niin vanhoja, että tarvitsisimme nuorempia mukaan, tai sitten vaihtoehtoina voisivat olla talon vuokraaminen tai myyminen, Juhani Ahvenus kertoi Suojakallion maaseutuseuran vuosikokouksen aluksi. Paikalle oli kutsuttu eteläisten kylien väkeä keskustelemaan Suojakallion tulevaisuudesta.
Suojakallion maaseutuseura, aiemmalta nimeltään Saakosken maamiesseura, omistaa Suojakallion, vuokraa sitä erilaisiin tapahtumiin ja juhliin sekä järjestää siellä tansseja. Myös talon yläkerran asunto on vuokralla, asukas toimii samalla talonmiehenä.
– Ulkopuolisia vuokraajia on ollut ihan hyvin, täällä pidetään muun muassa useita tiekokouksia ja muitakin kokouksia sekä erilaisia juhlia. Vuokratuloilla ei kuitenkaan saa katettua kokonaan talon ylläpitokuluja. Tansseja olemme järjestäneet edelleen, nyt koronan jälkeen vähän harvemmin kuin ennen, Suojakallion maaseutuseuran puheenjohtaja Ritva Ahvenus kertoo.
– Rahaa kuluu lämmittämiseen, keittiössä ja vessoissa pitää olla talvella lämpö päällä koko ajan, etteivät vesijohdot jäädy, ja se vie sähköä. Salia lämmitämme silloin, kun siellä on joku tilaisuus, salissa on öljylämmitin ja ilmalämpöpumppu, ravintolatilassa pönttöuuni.
Viime vuonna talon menot olivat noin 8400 euroa ja tulot noin 9300 euroa, menoja tulee lämmitys- ja muiden ylläpitokulujen sekä kiinteistöveron lisäksi tanssien järjestämisestä.
– Viime vuonna päästiin poikkeuksellisesti plussalle, mutta viime vuonna ei ostettu lämmitysöljyä eikä halkoja, Matti Iistamo kertoo.
– Vuokran pitäisi olla sellainen, että tappiota ei tulisi, mutta toisaalta sellainen, että olisi vuokraajia. Taloa ei voida pitää, jos se ei ole kannattavaa, ei kukaan kovin pitkään omasta pussistaan rupea menoja maksamaan, Juhani Ahvenus totesi.
Keskustelemaan saapuneet kyläläiset olivat yksimielisiä siitä, että Suojakallio on tärkeä Korpilahden eteläisille kylille.
– Täällähän toimii kolme kyläseuraa eli Saakosken, Horkan ja APS-kylien kyläseurat, sekä lisäksi useampi metsästysseura. Kyläseurojen kesken olemme jo pitkään harjoitelleet yhteistyötä muun muassa Maalaismarkkinoiden järjestämisen yhteydessä. Olemme myös nähneet Suojakallion tilojen tarpeellisuuden, Sirkku Mennala Horkan kyläyhdistyksestä totesi.
– Uskoisin, että parasta olisi jatkaa nykyiseltä pohjalta ja saada vain lisää väkeä maaseutuseuraan. Jos lähdettäisiin yhdistämään seuroja, voisi tulla äkkiä eriäviä mielipiteitä, mutta kun maaseutuseuraan liittyisi lisää väkeä, saataisiin lisää talkoolaisia, jotka jaksaisivat pyörittää toimintaa. Ja perinnekin säilyisi, Jarno Siltala sanoi ja totesi, että kun maaseutuseurassa olisi jäseniä eri yhdistyksistä, he näkisivät myös Suojakallion ylläpitoon kuuluvan rahaliikenteen ja ymmärtäisivät, että tiloista täytyy maksaa käypä vuokra.
Keskustelussa sivuttiin myös Suojakallion tilojen markkinointia ja esitettiin ajatuksia vuokrata tiloja kokonaispakettina pitopalvelun kanssa.
Keskustelutilaisuuden päätteeksi Suojakallion maaseutuseura saikin jo uusia jäseniä. Suojakallion kohtalosta on tarkoitus päättää maaseutuseuran syyskokouksessa syyskuun puolivälissä.
Suojakallio on rakennettu alun perin suojeluskunnan taloksi vuonna 1937. Saakosken kyläkirjan ”Luonnonihana paikka valtamaantien varrella” mukaan on arveltu, ettei kylien yhteisen ponnistuksen takana ollut niinkään suojeluskunta-aate, vaan tarve saada kokoontumispaikka. Kun suojeluskunnat sotien jälkeen lakkautettiin, Saakosken maamiesseura osti Suojakallion.
– Tämä oli vuokrattuna Saakosken Urheilijoille ja silloin täällä oli paljon toimintaa. Kun urheiluseuran toiminta lopahti ja vuokrasopimus umpeutui, puutavara-autot pitivät pihaa lastauspaikkana. Ja kun talossa ei asunut ketään, täällä kävi luvattomia kulkijoita, Juhani Ahvenus kertoo.
– Sitten joskus 1960 – 70 -lukujen vaihteessa maamiesseura piti kokouksen, jossa päätettiin kunnostaa talo. Keräsimme jäsenlainaa tuhat markkaa jäseneltä ja lisäksi otimme pankkilainaa ja laitoimme talon kuntoon.
Nyt Suojakalliolla ei Juhani Ahvenuksen ja Matti Iistamon mukaan ole isoja akuutteja remonttitarpeita.
– Ikkunanpokat pitäisi uusi, ikkunoista vetää ja pokat ovat alkaneet lahota, Iistamo kertoo.
– Suurimmat investoinnit on tehty, sali on laitettu kuntoon, samoin ravintola ja keittiö, ja vesijohto ja viemäri täällä on, Ahvenus sanoo.
– Ulko-ovi saisi käydä tiuhemmin, eli tervetuloa vaan kaikki tansseihin. Voi tulla vaikka kuuntelemaan vain musiikkia, Iistamo toteaa.
Tiina Lamminaho
17.04.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Toivakka, Uurainen
Keski-Suomen kaikkien kuntien kunnanjohtajat ja Keski-Suomen maakuntajohtaja ovat laatineet yhteisen kannanoton, jolla ilmaistaan vakavaa huolta Keski-Suomen hyvinvointialueen suunnittelemista rajuista palveluverkkomuutoksista.
Kuntajohtajat painottavat. että Keski-Suomen menestyminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Pienten kuntien asukkaiden palvelutarpeet sekä koulutus- ja harrastusmahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä kuin ydinkaupunkiseutujen. Tämän tulee olla keskeinen lähtökohta hyvinvointialueen palveluverkossa. Hyvinvointialueen palveluverkolla ja palvelukyvyllä on olennainen vaikutus kuntien veto- ja pitovoimaan niin asuinympäristöinä kuin yritysten toimintaedellytysten kannalta.
Hyvinvointialueuudistuksen kohdalla sote-kiinteistöt jäivät isolta osin kuntien omistukseen. Tämä ratkaisu ohjaa nyt hyvinvointialueita rajuihin palveluverkkomuutoksiin. Lakkauttamisuhan alla on ennen kaikkea asukkaiden perustason lähipalveluja, vaikka sote-uudistuksen tavoitteena oli panostaa perusterveydenhoitoon, turvata tasavertainen tarpeen mukainen hoitoon pääsy ja sujuvat hoito- ja palveluketjut.
Keski-Suomessa sote-keskuksia on nyt 35 ja hyvinvointialue olisi palveluverkkotyössään kerralla vähentämässä niiden määrän joko 21 tai 16 keskukseen.
Terveysasema saattaisi poistua kokonaan jopa kymmenestä kunnasta. Toivakassa tämä on todennäköistä, mutta myös Uuraisten terveysasema on liipaisimella.
– Korvaaviksi palveluiksi esitetään liikkuvia palveluja 1-2 palveluauton muodossa ja sähköisiä palveluja, mitkä eivät käytännössä nykyisiä lähipalveluja ja niiden vaikuttavuutta vastaa – ja ovat palveluja, joita ei käytännössä vielä edes ole olemassa, ihmettelevät allekirjoittaneet.
Palveluverkkoselvityksessä tavoiteltava palvelujen raju keskittäminen johtaa päivystystoiminnan kuormittumiseen ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun, jos ennaltaehkäisevän toiminnan rooli supistuu, kuten käy terveyspalvelujen saavutettavuuden heikentyessä. Siksi tehtävät ratkaisut esimerkiksi sote-keskusten osalta on arvioitava kokonaan uudelleen aidossa vuorovaikutuksessa kuntien kanssa.
Kuntajohtajat kyseenalaistavat myös sen, syntyykö lakkautuksista lopulta säästöjä.
– Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys on jo nykyisellään kestämätön. Sairaala Novan kustannusten kasvu vuonna 2023 oli yksinään kymmeniä miljoonia euroja suurempi, kuin palveluverkkoselvityksellä haettava 17 miljoonan euron ”säästö”. Palveluverkkoratkaisut eivät saa johtaa uusiin lisäkustannuksiin ja lisäpalvelutarpeisiin erikoissairaanhoidossa, kannanotosssa todetaan.
Erityisen huolestuttavana Keski-Suomen kunnat pitävät sitä, että palveluverkkoselvityksen ulkopuolelle jää merkittävä osa sotepalveluita, joiden kohdalla hyvinvointialue tekee jo nyt palvelujen tuottamiseen ja sijoittumiseen perustuvia muutoksia. Huomioimatta käytännössä niiden kokonaistaloudellisia ja -toiminnallisia vaikutuksia hyvinvointialueen ja kuntien palvelutoimintaan.
Olennaista on muistaa, että jos muuttoliike kääntyy kunnissa negatiivisempaan suuntaan, niin kyseinen muuttoliike tuskin pysähtyy suureltakaan osin Keski-Suomen rajojen sisälle. Hyvinvointialueen tuleekin arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia omaan tulevaan väestön määrään perustuvaan rahoituspohjaansa, eikä hakea lyhytnäköisiä laskennallisia säästöjä, joiden vaikutukset tulevaisuudessa voivat olla huomattavan negatiivisia juuri hyvinvointialueelle itselleen.
Kunnat päättävän lausuntonsa yhteistyötarjoukseen:
– Loppujen lopuksi, niin kunnan kuin hyvinvointialueen on suunniteltava toimintaansa ja talouttaan asiakas ja asukas keskiössä – ei organisaatiota itseään varten. Vain ne kunnat ja hyvinvointialueet voivat tulevaisuudessa menestyä, jotka aidosti yhdessä toimien koko hyvinvointialueen toiminta-alueella elinvoimaa asukkaillensa ja yrityksillensä luovat. Tässä työssä me kunnat olemme valmiita olemaan mukana.
Hanna Lahtinen
12.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Kokoontumistilan, ja etenkin tavaroiden säilytystilan löytäminen on ollut haastavaa, Korpilahden Sydänyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Weijo toteaa ja kertoo, että nyt Sydänyhdistyksen kokoontumisia pidetään Riikankulman kiinteistössä, yhden huoneen ja hyvin pienen keittiön käsittävässä tilassa kukkakaupan takana.
– Aikoinaan tavaroita säilytettiin silloisen puheenjohtajan kotona. Kun jouduimme etsimään niille uutta paikkaa, saimme käyttöömme kaapin vanhasta pappilasta ja silloin kokoonnuimmekin siellä. Vanhasta pappilasta jouduimme remontin takia pois ja silloin etenkään tavaroille ei oikein löytynyt paikkaa. Kaupunki olisi vuokrannut säilytystilaa Matarasta kuukausimaksulla, mutta sitten tavaroita olisi pitänyt aina hakea kaupungista, eikä meillä olisi ollut kuukausimaksuun varaakaan, Weijo kertoo ja toteaa, että esimerkiksi koulun tilat ovat poissa laskuista, koska kokoontumisia pidetään päivällä ja silloin koululla on täyttä.
Kokoontumisia Sydänyhdistys päätyi pitämään tilaan, jossa on nyt kukkakauppa.
– Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Orvokki Kakko oli neuvotellut tilat heidän käyttöönsä, ja me kokoonnuimme siellä sitten vuoron perään Eläkeliiton kanssa. Tavaroita jaoimme säilytykseen vähän yhdelle ja toiselle. Siitä tilasta meidän piti muuttaa vuosi sitten, kun kukkakauppa tuli siihen takaisin. Orvokki löysi samasta talosta tilan, jossa nyt kokoonnumme, ja Osuuspankki lahjoitti meille vanhat, hyvät pöydät. Siellä olemme nyt kokoontuneet, ja keittäneet kahvia pienessä keittiössä. Keittiö on niin pieni, ettei siellä mahdu tiskaamaan, joten olemme käyttäneet kertakäyttöastioita. Eikä tilassa ole valkokangasta, sinne ei ole oikein kehdannut pyytää luennoitsijoitakaan, Weijo sanoo.
Sydänyhdistyksen kokouksia pidetään joka toinen viikko, kerrallaan paikalla on 16 – 17 henkeä.
– Juuri enempää sinne ei mahtuisikaan. Kesällä touhuamme ulkona ja käymme retkillä, Weijo toteaa.
Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kekäläinen vahvistaa, että Riikankulman tila on pieni.
– Meille se on tällä hetkellä riittävä, hallituksessa meillä on kymmenen jäsentä ja puheenjohtaja. Isommat tilaisuudet on pakko viedä muualle, olemme pitäneet tilaisuuksia Satamakapteenissa ja Alkio-opistolla, Kekäläinen kertoo.
– Riikankulman tilasta maksamme tuntivuokraa käytön mukaan. Isompien tilojen vuokraaminen silloin tällöin tulee halvemmaksi kuin yhden isomman tilan vuokraaminen kokoaikaisesti, Kekäläinen sanoo.
Vähän aikaa samassa tilassa kokoontui myös seurakunnan Väentupa, joka joutui lähtemään aikaisemmasta kokoontumistilastaan uuden S-marketin rakennustyömaan takia.
– Riikankulman tila oli Väentuvalle aivan liian pieni. Nyt olemme kokoontuneet vuoden alusta Korpihovissa, sinne mahtuu enemmänkin porukkaa. Viime kerralla meitä oli paikalla 29, diakonissa Marjo Mattila kertoo ja toteaa, että seurakuntatalossa Väentupaa ei pidetä, koska mäen päälle käveleminen on monelle Väentuvassa kävijälle hankalaa.
Reumayhdistys on kokoontunut Jokirinteessä Hetiavuks-osuuskunnan omistamassa tilassa.
– Aikaisemmin olimme Korpihovissa, mutta jäsenet halusivat kokoontumiset lähemmäksi kirkonkylän keskustaa. Monialatilassa olemme kokoontuneet nyt kuusi tai seitsemän vuotta, puheenjohtaja Airi Vuorinen kertoo.
Reumayhdistyksellä kokoontumisia on joka viikko.
– Paikalla on yleensä 12 – 15 henkeä, eli mahdumme hyvin monialatilaan, siellä on pöytien ääressä 14 istumapaikkaa ja yksi toimistopöydän ääressä, Vuorinen kertoo.
Vanhan pappilan nykyisten omistajien mukaan vanhaan pappilaan pääsee taas kokoontumaan.
– Olemme nyt tauon jälkeen taas vuokranneet tilaa kokouksiin ja juhliin, juhliakin siellä on jo pidetty. Vuokrattavana on sali ja keittiö, Hanna Mäkinen kertoo ja toteaa, että kivipappila sen sijaan on kokonaan asuinkäytössä eli siellä ei enää ole kokoontumistilaa.
Entisen Osuuspankin kiinteistön liikehuoneistot omistaa Tenvus kiinteistöt Oy. Pankkitalossa on vuokrattavana sekä entinen pankkisali että alakerran edustus- ja sosiaalitilat, kalusteita tiloissa ei tällä hetkellä ole.
– Niitä on mahdollista vuokrata yhdessä tai erikseen, kuukausihinnalla tai tuntihinnalla sopimuksen mukaan. Meille olisi tietysti mieluisinta, että saisimme vuokrattua tilat yhdelle toimijalle, joka sitten voisi vuokrata tiloja edelleen juhliin tai kokoontumisiin, Pentti Hiekkanen Tenvus kiinteistöistä sanoo ja kertoo, että alustavaa mielenkiintoa tiloja kohtaan on ollut.
Kaupunki omistaa Korpilahdella Kelan entiset tilat Riikankulmassa, Postin entiset tilat saman talon alakerrassa sekä liikehuoneiston Isämatintiellä Koskentörmässä, jossa on ollut muun muassa päiväkoti. Lisäksi kaupungin omistuksessa on entinen kunnantalo eli Korpilahti-talo.
– Korpilahti-talossa on tyhjillään vain muutama yksittäinen toimistohuone. Tyhjillään olevat liikehuoneistot ovat melko isoja, eli niiden vuokratkin ovat sen mukaisia, yhdistyksillä ei välttämättä ole varaa niihin. Liikehuoneistot vuokrataan kokonaisina, mitään pienempiä tiloja meillä ei ole tyhjillään Korpilahdella, kiinteistömanageri Hanna Hassinen Jyväskylän Tilapalvelusta kertoo.
Tiina Lamminaho
03.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Vantaalla tiistaina tapahtunut kouluampuminen on järkyttänyt suomalaisia kouluyhteisöjä kuin myös muita ihmisiä. Yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti kertoo, etteivät Korpilahden yhtenäiskoulun oppilaat ole tuoneet esiin erityisiä turvallisuushuolia omaa kouluaan koskien.
– Lähtökohtaisesti luottamus oman koulun turvallisuuteen tuntuu edelleen vahvalta ja sitä koetetaan toki tukea edelleen pitämällä yllä mahdollisimman tavallista ja tuttua arkea.
-Kyllähän tuo eilinen uutinen taas pysäytti. Vaikka tapahtunut onkin meistä katsottuna etäällä, niin koulut ovat Suomessa kaikkiaan kovin samanlaisia ja muodostavat yhteisen yhteisön. Ihmiset eri kouluista ovat tuttuja toisilleen eri verkostoista ja yhteenkuuluvuuden tunne on suuri. Yhteen yksikköön tullut suru on sillä tapaa meille yhteinen. Olen miettinyt sitä, mitä kaikkea näiden uutisotsikoiden takana voi olla, mitä kaikkea me voisimme enemmän ja toisella tapaa tehdä, jotta tällainen ei enää missään eikä milloinkaan toistuisi, Lahti toteaa.
Jyväskylän kouluissa on tarkat suunnitelmat poikkeustilanteiden varalle ja ne ovat osin salaisia. Koulut varautuvat poikkeaviin oloihin koulukohtaisten suunnitelmien avulla.
-Koulun koko henkilökunta käy läpi vuosittain, ennen lukuvuoden alkua, turvallisuusasioista vastaavan apulaisjohtaja Matti Lehtimäen johdolla turvallisuusinfon ja turvallisuuskävelyn. Turvallisuuskävely toteutetaan heti lukuvuoden alussa myös oppilaiden kanssa. Näissä infoissa ja kävelyissä käydään jo paljon perusasioita yleisistä fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Erilliset harjoitukset poikkeustilanteisiin, niin sisälle suojautuminen kuin kiinteistöstä poistuminen, on tehty pääsääntöisesti koko koulussa myös aina lukuvuosittain. Vaihtelua ajankohdassa on ollut, jotta tilanteita voidaan kokeilla ennalta varoittamatta myös eri olosuhteissa. Viime vuosina koululla on tapahtunut myös yksittäisiä palohälytyksiä, jotka ovat olleet sinänsä aiheettomia, mutta toimineet toki myös sitten hyvänä poistumisharjoituksena. Niistäkin olemme kokemusta ja tietoa hyvin saaneet suunnitelmien kehittämiseen.
Harjoitusten jälkeen niistä on tehty arvio.
-Arvioissa on muun muassa käyty läpi yleisen onnistumisen lisäksi poistumiseen tai suojautumiseen käytetty aika, oppilaiden siirtymisen reitit, henkilökunnan toiminta ja kuulutusten toimivuus. Koulun oman arvioinnin lisäksi Keski-Suomen pelastuslaitos arvioi turvallisuuskulttuuriamme vuosittain. Viimeisin raportti on maaliskuulta. Senkin mukaan koulumme turvallisuuskulttuuri näyttäytyy kehittyneeltä ja henkilökunta sen ylläpitämiseen motivoituneelta ja tämän pelastuslaitoksen näkemyksen voin hyvin kyllä itsekin rehtorina allekirjoittaa.
Korpilahden yhtenäiskoululla Vantaan tapahtumat tulivat oppilaille tietoon tiistaina tipoittain, kun uutiset alkoivat levitä.
-Oppilaat myös kertoivat asiasta toisilleen. Henkilökunnalle tapahtuneesta kerrottiin aamupäivällä yhteisellä viestillä, jossa myös ohjeistettiin huomioimaan tapahtunut ja olemaan valmiina keskustelemaan oppilaiden kanssa, jos lapset ja nuoret niin toivovat.
Tänään keskiviikkona koulut osallistuvat valtakunnalliseen suruliputukseen.
-Oppilaille pidettiin aamupäivällä yhteinen Teams-tuokio, jossa muistutettiin vielä siitä, että monenlaiset ajatukset ovat nyt mahdollisia ja sallittuja. Ja että näinä aikoina on erityisen tärkeää, että jokainen huomaisimme apua kaipaavat ja tukea tarvitsevat. Koulun aikuiset ovat jutelleet asiasta oppilaiden kanssa aina silloin, kun oppilaat ovat asiaa esille nostaneet. Ikätason mukaisesti asiaa on käsitelty luokissa vähän eri tavoin ja eri näkökulmista.
Opettajien ja ohjaajien lisäksi koululla on apuna oppilashuollon henkilöstö. Lisäksi koteihin on lähetetty tiistaina 2.4.2024 kaupungilta tullut Wilma-viesti, jossa myös kootusti tietoa erilaisista tukea tarjoavista tahoista.
Jyväskylän kaupunki tiedottaa, että Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden nuorisotyöntekijät ovat nuorten tukena ja kuulevina korvina, mikäli tapahtumat painavat mieltä.
Nuoret voivat mennä halutessaan nuorisotiloille juttelemaan nuorisonohjaajien kanssa. Tiloilla ovat avoimet ovet pääsääntöisesti arki-iltaisin klo 20 asti.
Nuorisotilojen yhteystiedot ja aukioloajat osoitteessa https://www.jyvaskyla.fi/nuoriso/toiminta/toiminta-nuorisotiloilla
Nuorisotyöntekijät päivystävät myös verkossa. Nuorisopalveluiden Discord-kanava on avoinna ma-to 16–20. Discord-kanava osoitteessa https://discord.gg/3fHFKtj
Lisäksi koulunuorisonohjaajat, erityisnuorisotyöntekijät ja etsivä nuorisotyö ovat nuorten tukena tavalliseen tapaan.
Maarit Nurminen
22.03.2024 | Korpilahti
Kolme maaseutuyrittäjää lähti viime yönä Muuramen Shellin pihasta kohti Kuopiota. Ruokamarssi 2024 ottaa kantaa elintarvikeketjun epätasaiseen tulonjakoon ja ruuantuotannon huoltovarmuuteen. Kuopioon odotetaan noin puolensataa maaseutuyrittäjää traktoreineen. Kuva: MTK Korpilahti-Muurame.
