10.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Kuka on Toivakan kansainvälisin asukas? Kuka tahansa toivakkalainen voi tämän haastaa mutta minä sanon, että se on Ahvo Taipale. Nykyisin Yhdysvaltain Minnesotassa asuva entinen yrittäjä ja hiihtovalmentaja, jota Minnesotan viimeaikaiset levottomuudet eivät ole häirinneet.
– Herään 5.30 ja lähden hiihtolenkille kello 7. Hiihdän 1,5 tuntia kerrallaan. Olen täysipäiväinen eläkeläinen nykyisin, Taipale vastaa PaikallisUutisten uteluihin puhelimitse.
Toivakassa syntynyt ja nuoruutensa siellä viettänyt Taipale loi pitkän ja menestyksekkään uran yrittäjänä Yhdysvaltain Minnesotassa. Hiljattain Finn-Sisu-nimisen urheiluvälinekaupan (perustettiin 1978) myynyt Taipale keskittyi yrittäjänä erityisesti kilpasuksiin mutta laajensi toiminnan myöhemmin myös tavan kansalaisten murtsikkasuksiin.
Hiihtomaailmassa Taipale tunnetaan ennen kaikkea USA:n kaikkien aikojen maastohiihtäjän, olympiavoittajan ja kaksinkertaisen maailmanmestarin Jessica Digginsin nuoruusaikojen valmentajana. Viimeksi kaksikko tapasi Rukan maailmancupin yhteydessä
– Jessie hyppäsi kaulaan ja vaihdettiin kuulumisia. Ystävyys on säilynyt läheisenä, Taipale, (helmikuun lopussa 80 vuotta), kertoo.
Noin 50 vuotta sitten Minnesotan St. Pauliin asettunut Taipale toimi talvisessa, Suomen olosuhteita muistuttavassa osavaltiossa (kunnon pakkaset ja lunta) hiihtovalmentajana ja lajikoulujen pyörittäjänä.
– Diggins oli kuin moni muukin nuori hiihtäjä. Nopea ja henkisesti vahva mutta kestävyys puuttui. Oppikouluikäisenä hän oli ikäistensä parhaita, toi aina viestin avausosuuden ykkösenä vaihtoon. Ensin tulee vauhti ja ketteryys, myöhemmin kestävyys, Taipale sanoo.
Yhdysvaltoihin Taipaleen vei suomalainen byrokratia.
– Suomessa minulla ei ollut muuta päättötodistusta kuin rippikoulusta. Kun olin aktiivinen 4H-harrastaja, helsinkiläinen tarkastaja tarjosi minulle mahdollisuutta hakea Yhdysvaltoihin vaihtoon Minnesotan yliopiston maatalouskouluun. Olin silloin Toivakan kyläkerhon johtaja ja tehnyt ilmeisen vaikutuksen tarkkailijaan. Suomesta ei töitä löytynyt, joten lähdin Yhdysvaltoihin.
Toivakassa kasvanut maatilan poika kävi USA:ssa 4H-toiminnan merkeissä 1960-luvulla ja asettui maahan pysyvästi 1970-luvulla.
– Olin Suomen 4H-edustaja USA:ssa 1967 puoli vuotta (South Dakotassa ja Arkansasissa). Sitten 1971 palasin Minnesotan yliopistoon, minkä jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa, joka hoiti minulle oleskeluluvan.
– Suomessa se pohja kuitenkin luotiin. Kun asui ja eli maatilalla, tehtiin lapsena maatilan töitä. Luotiin lantaa ja tehtiin heinää. Köyhyys ja ahkeruus olivat keskeisiä elämää määrittäneitä asioita, Saarisen rannalla Jankolan tilalla kasvanut, kuusilapsisen perheen jäsen Ahvo Taipale kertoo.
– Kouluun hiihdettiin ja väliajalla kisattiin. Kirkon ja hautausmaan vieressä oli sellainen 15 minuutin kisalatu. Mutta tuli sitä harrastettua muutakin kuin hiihtoa. Toivakan Rivakan väreissä yleisurheilua sekä lento- ja koripalloa. Särkän pellolla harrastettiin kaikenlaista urheilua 1960-luvulla.
Taipale ei ole unohtanut toivakkalaisia juuriaan. Äskettäin hän lahjotti 50 000 euroa Maria Taipaleen muistorahaston perustamiseksi. Maria Taipale oli Ahvo Taipaleen äiti, joka toimi opettajana Toivakassa 40 vuotta. Muistorahaston tarkoituksena on jakaa stipendejä Toivakan yhtenäiskoulun oppilaille, jotka ovat menestyneet erityisesti luonnontieteissä ja tietotekniikassa.
– Jos minä pystyn jotenkin tukemaan ja kannustamaan toivakkalaisia nuoria, teen sen mielelläni.
Taipaleella on amerikkalaisen vaimonsa kanssa kaksi tytärtä ja poika. Toinen tytär ja poika asuvat Amerikassa. Kolmas lapsi Ritva Mikkonen on liikuntatieteiden tohtori, joka opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Taipale omistaa talon Toivakassa, ja kotipaikka on hyvin rakas. Hän käy Suomessa kesäisin 2-5 kertaa. Tänä vuonna Ahvo-hiihdot kuitenkin jäävät väliin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ahvo Taipaleesta on juuri julkistettu kirja, joka kantaa nimeä Finn Sisu – Ahvo´s journey. Teoksen on kirjoittanut Doug Edmonson.
Seppo Pänkäläinen
Kuva: Ahvo Taipale on yhä tuttu näky Toivakassa, tässä Ahvo-hiihdoissa vuonna 2024. Liikunta yhdistää häntä ja kunnanjohtaja Touko Aaltoa. Kuva Veikko Ripatti.
10.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Saku Koistinen perusti viime keväänä toiminimiyrityksen Perinnekorjaus Koistinen. Yrityksen toimialaan kuuluu muun muassa vanhojen hirsitalojen korjaaminen.
– Koen, että vanhojen rakennusten korjaaminen on tärkeää työtä. Vanhat rakennukset ovat iso osa suomalaista kulttuuriperintöä, olisi tärkeää, että taloista pidettäisiin huolta, Koistinen sanoo ja toteaa, että suomalainen hirsitalo on loistava keksintö, joka on satojen vuosien ajan hioutunut juuri Suomen ilmastoon sopivaksi.
– Arvostan vanhoja taloja. Olemme itsekin asuneet pitkään vanhoissa taloissa, ja se on myös opettanut, Koistinen toteaa.
Ennen yrityksensä perustamista Koistinen työskenteli kulttuurin alalla monipuolisesti.
– Pari vuotta sitten rupesin miettimään, että jotain uutta pitäisi keksiä. Rakentaminen on ollut minulle tuttua pienestä pitäen, isäni rakensi paljon ja minä olin hänen mukanaan talonrakennustyömaalla jo pienenä poikana, Koistinen kertoo.
– Kun sitten sain tietää, että hirsikorjaajista on pulaa, totesin, että tämä on minun juttuni.
Koistinen opiskeli perinnekorjauksen linjalla Keski-Uudenmaan ammattiopistossa.
– Rakentamiseen liittyviä taitoja minulla oli ennestään, opinnot toivat lisää tietoa perinnekorjaamisesta. Tein koulutussopimuksen Hirsityö Heikkilän kanssa ja siellä pääsin todella hyvään oppiin. He ovat kovan luokan hirsiammattilaisia ja minä pääsin tekemään paljon, ja myös opin paljon, Koistinen kertoo.
– Yhteistyömme Hirsityö Heikkilän kanssa on jatkunut edelleen, olen tehnyt heille töitä alihankkijana.
Koistinen on tehnyt perinnekorjaustöitä Keski-Suomen alueella, lähinnä Jyväskylän eteläpuolella.
– En ole tehnyt tarkkaa rajausta, mihin lähden ja mihin en lähde, kesällä on helpompi tehdä keikkatyötä vähän kauempanakin. Tässä lähitienoilla olen tehnyt kylätimpurin hommia, esimerkiksi koira-aitaa, portteja ja omakotitalon saneerausta, mitä ihmiset ovat tarvinneet. Minua ei haittaa yhtään, että saan tehdä monipuolisesti kaikenlaista, päinvastoin vaihtelu tuo mielekkyyttä työhön, Koistinen toteaa.
Perinnekorjauspuolella Koistinen kertoo muun muassa korjanneensa vanhaa hirsitaloa, joka tulee kesämökkikäyttöön.
– Siihen vaihdettiin vanhojen, huonojen hirsien tilalle uutta hirttä noin 70 metriä, Koistinen kertoo.
– Perinnekorjauksessa tarvitaan paljon luovaa ongelmanratkaisua, kaikki korjauskohteet ovat erilaisia ja jokaisen kohdalla on mietittävä erikseen alusta asti, miten juuri tämä kohde korjataan. Tämä on myös vastuullista työtä, tässä täytyy miettiä koko ajan. mitä on tekemässä niin, ettei remontti aiheuta ongelmia myöhemmin. Onneksi ihmiset ovat nykyään hyvin tietoisia esimerkiksi hirsitalon hengittävyyden merkityksestä, eikä enää laiteta hirsiseinään siihen sopimattomia materiaaleja.
Töitä Koistisella on riittänyt.
– Ensimmäiset puoli vuotta meni oikeastaan yli odotusten. Talvella on vähän hiljaisempaa. Yllättävän monia asioita pystyisi tekemään talvellakin, mutta ihmiset suunnittelevat remontteja kesälle. Rakennusalallahan on nyt todella hiljaista, mutta siitä huolimatta minulla on ollut hyvin töitä ja toivon, että niitä riittää jatkossakin. Nyt alalla alkaa jo ehkä olla patoutunutta kysyntää, joten nyt olisi hyvä aika teettää rakennusalan töitä, Koistinen toteaa.
10.02.2026 | Petäjävesi, Tilaajille, Uurainen
Tiina Lamminaho
Pasi Lievonen aloitti Petäjäveden kunnan talouspäällikkönä helmikuun alussa. Ennen Petäjävedelle tuloaan Lievonen työskenteli kuusi vuotta Uuraisilla, ensin talous- ja hallintopäällikkönä ja sitten hallinto- ja HR-asiantuntijana.
– Yhteensä minulla on kokemusta kunta-alalta 23 vuotta, siitä suurimman osan olen ollut Vesannon kunnan palveluksessa, kunnansihteerinä ja yksitoista vuotta kunnanjohtajana, Lievonen kertoo.
– Neljä vuotta kävin Vesannolla töissä Palokasta, jossa perheemme asuu. Lähempänä oleva Uurainen oli parempi työkunta perhetilanteen kannalta, samoin on Petäjävesi, Lievonen toteaa.
– Petäjäveden talouspäällikön virkaa hain saadakseni uusia haasteita.
Koulutukseltaan Lievonen on yo-merkonomi ja hallintotieteiden maisteri. Hallintotieteiden maisteriksi hän valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1997.
– Petäjävedellä työhöni kuuluu myös yleishallinnon pyörittämistä, ei pelkkiä talousasioita. Uskon, että yhteistyö ja työnjako uuden kunnanjohtajan kanssa löytyy luontevasti. Pienessä kunnassa on pienet resurssit ja paljon asioita, joten työnjakoa tarvitaan, Lievonen sanoo.
– Petäjäveden hallinnon organisaatio näyttää minusta tällä hetkellä hyvältä.
Petäjäveden talouspäälliköksi Lievonen tuli kesken kunnan talouden tervehdyttämistä.
– Yksi ihminen ei pysty kunnan taloudellista tilannetta muuttamaan, mutta yhteistyössä viranhaltijoiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa meillä on hyviä mahdollisuuksia kääntää taloustilannetta parempaan suuntaan. Suunnitelmallisella työllä saadaan taloutta tervehdytettyä, Lievonen sanoo ja lisää, että elinvoima-asioissa toki varmaankin löytyy aina kehitettävää.
– Kunnat eivät ole yksin, vaan osa yhteiskuntaa. Kuntatalouteen vaikuttaa paljon se, miten yleinen taloudellinen tilanne kehittyy, omilla toimillaan kunta ei voi kaikkea ratkaista. Jos valtion taloudellinen tilanne jatkuu huonona, vaarana on valtionosuuksien leikkaus. Myös työttömyys vaikuttaa kuntatalouteen, Lievonen toteaa.
– Petäjävedellä on kuitenkin vahvuutena sijaintinsa Jyväskylän naapurikuntana. Maakuntakeskukset kasvavat, ja Petäjäveden sijainti on erinomainen.
03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Lähes kaikissa Suomen maaseutumaisissa kunnissa kamppaillaan saman ongelman kanssa. Ikäluokat pienenevät ja se johtaa kouluverkon tarkasteluun.
– Valtakunnallisesti syntyvyys on kääntynyt laskuun viimeisen viiden vuoden aikana, ja peruskouluikäisten määrä on vähentynyt kymmenellä tuhannella, toteaa tuleva sivistysjohtaja Minna Vilenius.
Myös ikärakenteeltaan nuoren Uuraisten kunnan koulujen oppilasmääräennusteet ovat kääntyneet tasaisesti etenevään laskuun seuraavien seitsemän vuoden aikana. Tuoreen oppilasennusteen mukaan peruskoulujen yhteenlaskettu oppilasmäärä vähenee nykyisestä 575 oppilaasta (tilanne 10.10.2025) noin 479 oppilaaseen lukuvuoteen 2031–2032 mennessä. Tämä merkitsee yli 90 oppilaan vähennystä, mikä vastaa noin 16 prosentin laskua koko kunnan tasolla.
Nykyisen kouluverkon rajojen perusteella tarkasteltuna suurin oppilasmäärien väheneminen kohdistuu Koulukeskukseen. Sen tämänhetkinen 332 oppilaan kokonaismäärä laskee vuoteen 2031–2032 mennessä 264 oppilaaseen. Kehitys vaikuttaa erityisesti ylempien vuosiluokkien oppilasmääriin, jotka pienenevät tasaisesti tarkastelujakson aikana.
Kunnan kyläkouluista Hirvasen oppilasmäärä pysyy melko vakaana 124–148 oppilaan välillä, joskin lievää laskevaa trendiä on havaittavissa erityisesti kauden loppupuolella. Höytiän neliluokkaisen koulun oppilasmäärä vähenee ennustejaksolla 52 oppilaasta 38 oppilaaseen. Kyynämöisen kuusiluokkaisessa koulussa oppilasmäärä pysyy pienenä mutta tasaisena, vähennystä 10 oppilaan verran.
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos käyttöön otettaisiin lähikouluperiaate ja esimerkiksi oppilaskuljetuksista koulukeskuksen lähikoulualueelta Kyynämöisille luovuttaisiin. Silloin Koulukeskuksesta tulisi lähikoulu suurelle osalle Kyynämöisten ja myös joillekin Höytiän koulun oppilaille.
Koska kyseessä on ennuste, voi muuttujia olla muitakin. Kunnan nykyistä aktiivisemmasta tonttimarkkinoinnista on toivottu pelastajaa, mutta realistisesti sen varaan ei kovin paljoa voi laskea. Uurainen olisi voinut suoriutua markkinoinnissaan huomattavasti paljon huonomminkin, sillä kunta oli viime vuonnakin jälleen kerran yksi vain kolmesta kasvukunnasta Keski-Suomessa.
– Kyllä tonttimarkkinointia tehdään koko ajan ja kuntaan rakennetaan. Taloustilanne on kuitenkin epävarma niin yksityisillä ihmisillä kuin myös kuntatasolla. Uurainen sai esimerkiksi nyt alkuvuodesta odottamattomia ja ikäviä uutisia koskien opetustoimen valtionosuuksia, ja sillä on merkittävä negatiivinen vaikutus kunnan rahoituspohjaan, kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Viimeksi vastaava keskustelu käytiin keväällä 2024 ja se johti ehdotukseen Kyynämöisten koulun lakkauttamiseksi. Koulua puolustamaan nousi kansanliike ja lopettamispäätös peruttiin. Osasyynä olivat myös kunnan taloustilanteen hetkellinen kohentuminen ja kuntavaalien läheisyys. Vuosi 2024 oli myös syntyvyyden huippuvuosi, 52 lasta, josta on palattu ”normaaliin” reiluun 30 lapseen.
Itse ongelma ei kuitenkaan poistunut minnekään ja tänä keväänä ollaan tilanteessa, jolloin perusopetus ja varhaiskasvatus on jälleen otettava tarkasteluun. Edellisestä prosessista viisastuneena kunnassa halutaan toimia mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi.
– Kaikki mahdolliset vaihtoehdot käydään läpi, miten opetuspuolta sopeutetaan pienenevään lapsimäärään ja pienenevään rahoitukseen, peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen luettelee.
Kouluverkkoa tarkastellaan jossain määrin myös ylikunnallisesti.
– On toivottavasti lähdössä liikkeelle hankehaku, jossa selvitellään kuntien välisen kouluyhteistyön kehittämistä. Olen alustavasti ilmoittanut myös Uuraisten kunnan olevan kiinnostunut. Muita kuntia voisivat olla esimerkiksi Viitasaari, Äänekoski, Konnevesi, Laukaa ja Saarijärvi, Jouko Nykänen kertoo ja miettii, että toisiko neljäs yritys kouluyhteistyöstä tulosta Äänekosken kanssa Hirvaskankaan alueella.
Tosiasia on, että jotain on pakko tehdä. Koska sivistystoimi on kunnan kakusta niin iso siivu, on säästöjä muilta sektoreiltakin hyvin vaikea etsiä, varsinkin kun kunnassa on juuri käyty yt-neuvottelut.
– Strategiatyö etenee kevään mittaan kuukausittaisilla kokoontumisilla ja teemoilla. Mukana on johtoryhmän lisäksi kunnanhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä sivistyslautakunta kokonaisuudessaan. Lisäksi tehdään kuntalaiskysely nettiin ja pidetään jokaisella kylällä keskustelutilaisuudet sekä kuullaan henkilöstöä, Minna Vilenius kertoo.
– Toivon, että keskustelu ei nyt keskity mihinkään yksittäiseen kouluun, vaan että kuntalaiset laajasti osallistuvat ja esittävät näkemyksiään, Jouko Nykänen lisää.
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Anne Pihl tiedostaa tehtävän haasteellisuuden ja korostaa myös kuntalaisten ja henkilöstön kuulemisen tärkeyttä. Hän haluaa myös tarkastella tilannetta vähintäänkin vuoteen 2030 asti.
– Pari vuotta sitten asiaa käsiteltiin, mutta haluan, että asiaa lähestytään objektiivisesti ilman esioletuksia, kaikki vaihtoehdot huomioiden. Haluan myös korostaa yhtenä yksityiskohtana maanomistajien osuutta ja kartoittaa mahdolliset tonttimaat kylillä. Siitä ei varmasti ole erimielisyyttä, etteivätkö kyläkoulut ole kaikille äärimmäisen tärkeitä, hän päättää.
Hanna Lahtinen
03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Anita ja Jukka Pihlainen ovat luoneet 20 vuodessa Kuusirinteen viihtyisän ja yhteisöllisen kokonaisuuden keskelle Uuraista. Aikoinaan säästökassana ja apteekkina palvelleet Kuusirinteen punainen ja keltainen talo ovat kauniisti kunnostettuina ja siisteine ympäristöineen kauneinta osaa Kuukantietä.
Yhtä kaunista on sisälläkin. Yksi asunnoista on nimeltään MajaPaikka ja sitä Pihlaiset vuokraavat lyhyeen, vaikkapa vain yön tai parin majoittumiseen. Asunnossa on petipaikat neljälle ja kaikki valmiina, jopa aamupuurotarpeet. Hinnat eivät päätä huimaa, esimerkiksi perhepaketti 3–4 henkilöltä on vain 50 euroa vuorokaudelta. Jos esimerkiksi sukulaisia on tulossa yökylään ja tila uhkaa loppua, MajaPaikkaa voi tiedustella suoraan Pihlaisilta.
– Tämä on vähän erilainen kokemus kuin hotellihuone. Vanhoissa taloissa on sellainen henki, mikä uudesta puuttuu, Anita sanoo. Sitä henkeä Anita ja Jukka ovat vain vahvistaneet huutokauppa- ja kirpputoriostoksilla. Erityisesti hieman varttuneemmalle kulkijalle MajaPaikka on oikea muistojen aarreaitta, hyllystä löytyy juuri sellainen kahvipurkki kuin mummolassa tai emaliastia, jossa viili valmistui lapsuuskodissa. Asunto on kodikkaan värikäs ja erityisesti keittiötä hallitsevat punaisen, keltaisen ja oranssin aurinkoiset sävyt. Pihlaiset nauttivat yli kaiken sisustamisesta ja erityisesti Anita rakastaa retroa.
Kaikki alkoi 20 vuotta sitten. Pihlaiset asuivat uudessa talossaan Jokihaarassa, eivätkä oikein viihtyneet.
– Niihin aikoihin uutisissa alettiin puhua, että eläkkeet eivät tulevaisuudessa riitä ja koska olin sairauden vuoksi ollut pitkään poissa työelämästä, minulle ehti kertyä eläkettä varsin vähän. Aloin puhumaan Rautpohjassa valimolla työssä käyvälle Jukille, että jotain pitäisi tulevaisuuden varalle tehdä, Anita kertoo.
Usein ohi ajaessaan he miettivät, että kukahan Kuukantien vanhoissa taloissa asui. Jokin niissä viehätti, vaikka mitään varsinaista bisnesideaa ei vielä ollut.
Talot omisti tuolloin Uuraisilla monessa asiassa 90-luvulta alkaen vaikuttanut Sulo Suuntala ja niissä toimi Perhekoti Kardemumma. Alun perin talot rakennettiin apteekiksi ja säästökassan taloksi ja onpa toisessa niistä asunut entinen kunnanjohtaja Sirpa Rautiokin. Myös 62-vuotias Uuraisten helluntaiseurakunta toimi alkuaikoina keltaisessa talossa.
Kun taloista toinen sitten tuli myyntiin vuonna 2006, se oli menoa. Pankkilaina oli iso, mutta kuitenkin jo kauan sitten pois maksettu.
– Kun ostimme tämän Kuusirinteen punaisen talon, niin Sulo sanoi, että kyllä te vielä tuon toisenkin ostatte – ja niinhän siinä kolmen vuoden kuluttua kävi, Jukka kertoo.
– Ihan pystymetsästä lähdettiin, Juki oli käynyt rakentajakurssin ja minä olen aina tykännyt siivouksesta. Sulo oli tehnyt ison remontin ja jakanut talot pienemmiksi asunnoiksi, joissa oli jo vuokralaiset. Tutustuttiin taloihin ja opeteltiin vuokratalon pitämistä. Myöhemmin alettiin remontoimaan pikkuhiljaa. Alussa vaihtuvuus vuokralaisten suhteen oli melko suurta, mutta vuokrasuhteista on tullut koko ajan pidempiä. Usein uusi vuokralainen löytyy edellisen kautta.
Lyhytvuokraukseen tarkoitetun MajaPaikan käyttöaste voisi olla korkeampikin, mutta Pihlaiset ovat ilmoittelussa varovaisia. Lähinnä vuokrausmahdollisuudesta ilmoitellaan Facebookin Uurainen-ryhmässä ja se on toistaiseksi riittänyt.
– Tässä talossa asuu neljä vakituista vuokralaista ja tuossa viereisessä talossa viisi, niin haluamme taata, että heidän kotirauhansa ei järky, Anita sanoo.
Vuosien myötä Kuusirinteelle on syntynyt omanlaisensa kodikas yhteisöllisyys. Voittojen maksimoinnin sijaan Pihlaiset ovat pitäneet vuokrat kohtuullisina ja vuokralaisia on autettu monessa asiassa. Melkein kaikki mikä on viivan alle jäänyt, on sijoitettu talojen kunnostukseen, esimerkiksi ikkunat vaihdettiin vastikään. Viime kesänä kunnan putkiremontti tien toisella puolella toi vanhoja putkistoja pitkin hulevesiä Kuusirinteen toisen talon alakertaan ja salaojitukset oli uusittava. Kuukantien profiilia muutettiin rajusti 1960-luvulla, jolloin keltainen talo jäi tieltä katsoen monttuun.
Kiinteistöjen ostaminen ei jäänyt Kuusirinteeseen. Jokihaaran uusi talo vaihtui aikanaan entiseen lääkäritaloon Kostintiellä, jonne muutti myös Anitan isä viimeisiksi elinvuosikseen. Myöhemmin iso talo päätyi myyntiin. Nyt Pihlaiset asuvat Uuraisilla ollessaan Nevalasta hankitussa tilavassa yksiössä. Rakkain koti sijaitsee kuitenkin Anitan kotiseudulla Perhon Mökälässä. Lapsuudenkoti Tunkkari on kauniisti kunnostettu ja upean retrosti sisustettu sekin.
Kynnys asuntojen ostamiseen on madaltunut, mutta hutiloiden ei myöhemminkään kauppoja ole tehty. Hakatalon kerrostalo on hyvin hoidettu taloyhtiö ja siellä Pihlaisilla on kaksi asuntoa.
Kuusirinne ei ole ainut asia, millä Pihlaiset ovat lisänneet yhteisöllisyyttä Uuraisilla. 15 vuotta heidän elämässään isoa osaa näytteli Nuorisoseura bingoineen ja muine tapahtumineen.
Ja sitten on teatteri. Anita on kirjoittanut 13 näytelmää Suomen Näytelmäkirjailijaliiton listoille ja suurimman osan niistä ohjannut Kynkkälän näytelmäpiirin lavalle. Uusinta harjoitellaan parhaillaan. Aikoinaan Anita harrasti monta kertaa viikossa urheilua, kuntosalia, karatea ja lentopalloa. Niistä hän joutui luopumaan terveydellisistä syistä, mutta onneksi tilalle löytyi teatteri.
Nyt Anita ja Juki ovat eläkkeellä. Eläkepäiviksi suunniteltu turva omistusasunnoista ei ole tehnyt heistä rikkaita, ainakaan rahallisesti. Mutta valtavasti se on antanut sisältöä elämään.
– 20 vuoteen on mahtunut monenlaista vuokralaista ja elämäntarinaa, kaikkien kanssa on tultu toimeen. Vain kaksi kertaa on jouduttu päättämään vuokrasuhde, mutta nekin on tehty sovussa. Niin hyvältä tuntuu, kun joku on joskus sanonut tänne muuttaessaan, että on tullut ensimmäistä kertaa paikkaan, joka tuntuu oikeasti kodilta.
Hanna Lahtinen
03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten vuoden 2025 Liikuntateosta palkittiin oikea urheilun grand old man, keväällä 82 vuotta täyttävä Reijo Länkinen, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä Uuraisilla monien eri lajien parissa jo 50-luvulta alkaen.
Reijo on ahkera harjoittelija ja erinomainen esikuva myös omalla urheilu-urallaan, joka viime vuosina on painottunut menestyksekkäästi kenttälajien aikuisurheiluun ja tuonut Reijon palkintokaappiin lukuisia SM-mitaleita. Omaa osaamistaan hän on jakanut eteenpäin esimerkiksi yleisurheilukouluissa.
Reijo hallitsee erinomaisesti myös sellaiset lajit kuin lentopallo, keilailu ja jousiammunta ja juontaa ammattimaiseen tyyliinsä erilaisia urheilutapahtumia.
