28.11.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Hampaiden hoidossa tärkeää on toki se, että suu on raikas, eikä hampaisiin tule reikiä, mutta tärkeintä on se, miten suun terveys vaikuttaa meidän muuhun terveyteemme, hammaslääkäri Sari Kyytinen Keski-Suomen hyvinvointialueelta totesi vieraillessaan puhumassa Reumayhdistyksen tapaamisessa.
– Jos meillä on suussa jokin tulehdus, verenkierto välittää bakteerit suusta myös muualle elimistöön. Suun tulehdukset lisäävät sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskiä, ne on yhdistetty myös Alzheimerin tautiin ja joihinkin syöpiin. Suun tulehdukset voivat myös pahentaa yleissairauksia, kuten reumaa, Kyytinen kertoi ja totesi, että jos sairastaa tulehduksellista reumasairautta, mikään tulehdus elimistössä ei ole hyväksi. Tulehdukset voivat ylläpitää reuman aktiivisuutta tai aktivoida sairauden uudelleen.
– On siis todella tärkeää pitää suusta hyvää huolta senkin takia, ettei reuma lähde aktivoitumaan. Ja suusta huolehtimisessa kaiken a ja o on hampaiden pesu aamuin ja illoin, Kyytinen totesi ja sanoi, että myös proteesi kannattaa pestä aamuin ja illoin.
– Proteesia voi pestä kovemmalla harjalla, mutta omia hampaita kannattaa harjata pienellä ja pehmeällä harjalla. Sähköhammasharjalla saa parhaiten puhdasta aikaiseksi, mutta jos pesee hampaansa mieluummin käsikäyttöisellä hammasharjalla, niinkin voi tehdä; se harja on paras harja, millä hampaat tulee pestyä. Pienellä harjalla pääsee jokaiseen mutkaan paremmin. Jos harja on liian kova, ikenet vetäytyvät ja paljastavat hammaskaulan, jossa ei ole kiillettä ja se taas voi aiheuttaa vihlontaa, Kyytinen opasti.
– Sillä ei ole väliä, peseekö hampaat ennen vai jälkeen aamupalan, pääasia on, että pesee hampaat sekä aamuisin että iltaisin. Jotkut sanovat, etteivät pese hampaita aamulla, kun eivät syö yöllä, mutta emme me ruoantähteitä sieltä hampaista pesekään, vaan bakteereja.
Hampaiden pesuun Kyytinen suositteli fluorihammastahnaa, koska fluori kovettaa hampaita ja antaa anteeksi, jos ei ihan joka kohtaa joka pesukerralla saakaan puhtaaksi.
– Hampaiden pesu on vaikea laji, minäkään en saa jokaisella kerralla joka kohtaa puhtaaksi. Älkää harjoitelko tasapainoa seisomalla yhdellä jalalla samalla kun harjaatte hampaita, harjoitelkaa tasapainoa ihan erikseen ja keskittykää hampaiden harjaamiseen silloin kun harjaatte niitä, Kyytinen totesi.
Kyytinen muistutti myös, että hampaissa on viisi pintaa.
– Jos hampaat ovat kiinni toisissaan, millään hammasharjalla ei saa puhtaaksi hampaiden välejä. Tarvitaan hammastikkua, hammaslankaa tai hammasväliharjaa, Kyytinen sanoi ja totesi, että se, mikä väline on paras hammasvälien puhdistamiseen, riippuu suusta.
– Kysykää neuvoa hammashoitolasta, siellä neuvotaan mielellään, Kyytinen totesi. Hampaiden puhdistuksessa Kyytisen mukaan on tärkeää nimenomaan mekaaninen puhdistus.
– Yleensä terve suu ei kaipaa suuvettä, eikä suuvedellä pitäisi ainakaan korvata hampaiden harjausta.
Jos ikenet vuotavat verta, pitää Kyytisen mukaan ensimmäiseksi pestä hampaat ja hammasvälit entistä huolellisemmin.
– Jos ikenet eivät parane kahdessa viikossa, pitää varata aika hammashoitolaan, samoin kaksi viikkoa voi seurata, jos suuhun tulee uusi haavauma, näppylä tai läiskä, mutta jos paranemista ei tapahdu kahdessa viikossa, pitää suuta näyttää hammaslääkärille, Kyytinen sanoi.
– Kiireelliseen hammashoitoon pitäisi aina saada aika samalle päivälle, jos soittaa aamulla, puolikiireellisissä tapauksissa ajan saa lähipäiville tai lähiviikoille.
Suun kuivumista voivat aiheuttaa niin sairaudet kuin lääkkeetkin.
– Kuivan suun kanssa pärjäämiseen on aika paljon keinoja, Sari Kyytinen kertoi.
– Vettä kannattaa juoda litrasta puoleentoista litraan päivittäin. Pureskelu lisää syljeneritystä, eli kannattaa syödä ruokia, joita pitää pureskella, ja ksylitolipurkka auttaa myös, tai jos haluaa imeskellä jotain, kannattaa valita sokeripastillien sijasta ksylitolipastilli. Suun limakalvoille voi sipaista iltaisin rypsiöljyä tai oliiviöljyä, apteekissa myydään myös monenlaisia geelejä, suusuihkeita sekä kuivan suun suuvesiä, ja nykyään myös tabletteja, joita liimataan suun limakalvolle. Kotikonsteista purskuteltavat nesteet, kuten sokeriton kamomillatee tai vesi, johon on lisätty ripaus suolaa, auttavat joitakin, jotkut ovat saaneet apua rasvaisesta maidosta, ja jotkut lisäävät veteen suolan lisäksi soodaa, Kyytinen luetteli.
Hampaiden terveyteen vaikuttaa sekä se, mitä syödään, että se, milloin syödään.
– Lähes aina, kun laitamme jotain suuhumme, suuhun tulee sokeria, josta bakteerit tekevät happoa. Hampaat kestävät viidestä kuuteen happohyökkäystä päivässä, eli aterioita saisi olla viidestä kuuteen, herkut olisi hyvä syödä samalla, Kyytinen opasti ja kertoi, että ksylitolin lisäksi happohyökkäystä neutraloivat maustamattomat pähkinät tai kova juustonpalanen, myös suun huuhtominen vedellä neutraloi happohyökkäystä hieman. Janojuomaksi Kyytinen suosittelee hanavettä tai maustamatonta kivennäisvettä.
– Säännölliset hammastarkastukset ovat tärkeitä, vaikka ei olisikaan hammassärkyä. Se, kuinka usein tarkastuksessa pitää käydä, riippuu hampaiden kunnosta ja muun muassa yleissairauksista, Kyytinen totesi.
– Suun tulehdukset etenevät tosi salakavalasti. Jos teillä on kämmenen kokoinen haavauma jalassa, sen te huomaatte, mutta vaikutuksiltaan samankokoinen ientulehdus voi jäädä huomaamatta, Kyytinen sanoi ja totesi kertoneensa periaatteessa kaikille tuttua asiaa, mutta hampaiden hoito on niin tärkeää, että siitä kannattaa aina välillä muistutella.
Tiina Lamminaho
.
27.11.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen yritys Sora-Manninen osti tämän syksyn mielenkiintoisimman myyntikohteen Laukaasta, Nimittäin maa-alan, johon kuuluu käytöstä poistettu Pönttövuoren rautatietunneli.
Sora-Manninen Oy:n omistajat Pekka Manninen ja vanhempi osakas Ilkka Manninen ostivat Pönttövuoren metsä- ja rautatietunnelialueen mahdollistaakseen alueen kehittämisen ja kiviainesliiketoiminnan turvaamisen pitkällä aikavälillä. Alueen hankinta nähdään tärkeänä osana yrityksen kasvusuunnitelmia, ja sen avulla alueen toiminta voidaan pitää sujuvana sekä tehokkaana.
– Maa-alueen hankinta on meille tärkeä osa tulevaisuuden suunnitelmiamme. Tavoitteenamme on parantaa alueen infrastruktuuria sekä mahdollistaa kiviainesten turvallinen ja tehokas hyödyntäminen myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi alueella sijaitseva tunneli tarjoaa mielenkiintoisia kehittämismahdollisuuksia, jonka suhteen olemme hyvin avoimia, kertoo Sora-Manninen Oy:n yrittäjä Pekka Manninen.
Vaikka sorabisnes on Sora-Mannisen ydinosaamisaluetta, voi itse tunneliin kehkeytyä aivan toisenlasitakin toimintaa. Nyt käynnissä on ideointi- ja kartoitusvaihe ja tunnelinkehittämisideoita otetaan vastaan myös muilta. Ehdotuksia on jo tullutkin, hiihtotunnelista alkaen.
– Tottakai olemme halukkaita vuokraamaan tunnelin, mutta mietitään ja kuulostellaan nyt kuitenkin kaikessa rauhassa, mitä kaikkea tunneli voisi mahdollistaa, Manninen jatkaa.
Kohde myytiin avoimella tarjouskilpailulla huutokaupat.com verkkosivuilla ja lopullinen kauppahinta oli 299 000 euroa. Kiinteistökaupassa uudelle omistajalle siirtyy noin seitsemän hehtaarin alue, joka on pääasiassa kaavoittamatonta metsämaata.
– Pönttövuoren tunnelin ja sen ympäristö on myyntikohteena hyvin poikkeuksellinen ja sen vuoksi myynti herätti erittäin laajaa kiinnostusta. Olemme tyytyväisiä, että löysimme kohteelle ostajan, joka pystyy hyödyntämään kohdetta liiketoiminnassaan, toteaa kohteen myynnistä vastannut Senaatin asiantuntija Päivi Pulkkinen yhtiön tiedoteessa.
– Senaatti-kiinteistöillä on fiksua porukkaa, kaupantekoprosessi sujui sutjakkaasti ja yhteisymmärryksessä, Pakka Manninen kiittelee.
Sora-Mannisella on jo ennestään nyt hankittuun maa-alueeseen nojaavia maita alueella 11–12 hehtaarin verran, joten yrittäjä kiinnostui alueesta tunneleineen heti, kun se tuli huutokauppaan.
– Arvasin, että kohde herättää kiinnostusta ja hinta asettui aika lailla niille kohdille kuin arvelinkin, Pekka Manninen sanoo. Hiukan hän kuitenkin yllättyi kaupanteon jälkeisestä kiinnostuksesta ja siitä kuinka tärkeä tunneli on keskisuomalaisille.
– Olen nähnyt jotain vanhoja filmejä, joissa höyryjuna puksuttaa tunnelista, onhan se siisti ja kiehtova näky ja aikoinaan sen louhiminen työllisti paljon väkeä. Itse en ole vielä päässyt tunnelia päästä päähän kävelemään, mutta pian täytyy mennä tutkimaan, Manninen lisää.
Kun Pönttövuoren vanha tunneli valmistui vuonna 1917, se oli Suomen pisin, noin 1,2 kilometriä pitkä ja nelisen metriä leveä. Uudenaikaiselle junaliikenteelle vanha tunneli oli kuitenkin liian kapea ja matala, eikä sitä kannattanut laajentaa. Noin sadan metrin päähän rakennettiin Pönttövuoren uusi tunneli. Junaliikenne tunnelissa loppui vuonna 1995, kun Pieksämäki–Jyväskylä-rata sähköistettiin. Tällä hetkellä tunneli ei ole täysin turvallinen, sillä sitä ei ole kunnostettu 30 vuoteen.
Sora-Mannisen juuret ulottuvat vuoteen 1968 saakka, jolloin Ilkka Manninen perusti Maansiirtoliike Ilkka Mannisen. Vuonna 1985 yritys muuttui Maansiirto Ilkka Manninen Ky:ksi. Vuoden 2010 alussa yrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos, jolloin yritysmuoto muuttui osakeyhtiöksi ja nimi muuttui Sora-Manninen Oy:ksi, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Manninen.
Toiminta on hallitusti laajentunut ja sora- ja maa-ainesalueita on hankittu lisää. Hiekkaa, soraa ja mursketta toimitetaan Laukaan Pönttövuoren ja Toivakan lisäksi Muuramen Isolahdesta, Vesangasta, Hirvaskankaalta, Kuusaasta, Tikkakoskelta, Oravasaaresta ja Joutsasta. Sora-Manninen työllistää kausiluonteisesti 10–20 työntekijää.
Rautatiet ovat liittyneen yrityksen toimintaan viime aikoina muutenkin.
– Destiat ratahankkeet ovat olleet iso työllistäjä, koko kesä touhuttiin ratojen kimpussa Lievestuoreen suunnalla, pääasiassa öisin. Olemme kunnostaneet esimerkiksi ratapihoja ja penkereitä, Pekka Manninen kertoo.
Sora-Manninen toimittaa myös betonilajikkeita useille eri yrityksille.
Hanna Lahtinen
27.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Hyvinvointialueet ovat järjestäneet lähes kaikkien suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut vuoden 2023 alusta lähtien. Käynnistysvaikeuksia ja kasvukipuja on ollut, mutta myös onnistumisia ja aitoa tahtoa tehdä asiat hyvin.
Pari viikkoa sitten Uuraisilla osallistuttiin etäyhteydellä Hyvinvointialueen kuntaneuvotteluihin yhdessä Petäjäveden, Multian, Keuruun ja Jämsän kansa. Yhdessä pohdittiin, miten milläkin osa- alueella on mennyt ja mitkä asiat ovat missäkin kunnassa onnistumisia tai haasteita. Yllätys ei ollut, että Uuraisilla toimiva terveysasema on edelleenkin se, mihin ollaan erityisen tyytyväisiä. Plussapuolella hyvinvoinnin kannalta ovat myös monipuoliset liikuntamahdollisuudet, aktiivinen järjestötoiminta, joustava organisaatio ja hyvä perusopetuksen taso. Haasteita ovat järjestöpuolella aktiivien ikääntyminen, sekä kautta linjan resurssien, eli käytännössä rahan puute ja sen seuraukset.
Esittelyssä oli myös kehitteillä oleva hyvinvointitarjotin, jonka tavoitteena on koota erityisesti kolmannen sektorin toimijat samasta paikasta tavoitettaviksi ja jonka työkaluna toimii Lähellä.fi-palvelu.
Yhteisen osuuden jälkeen jakauduttiin ryhmiin pohtimaan ajankohtaisia asioita. Ikääntyvien ryhmän keskusteluissa nousi esiin huoli huolesta.
Useimmille meistä tulee elämässä vastaan tilanteita, jolloin olemme huolissamme läheisestämme. Jokin asia perheenjäsenen, kaverin tai tuttavan käytöksessä herättää huolta ja vaivaa mieltä. Asiaa ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa yksin pohtimaan. Keskustelu asianomaisen kanssa on totta kai luontevin vaihtoehto, mutta aina se ei tuota tulosta ja huolen kohteen omaa yhteydenottoa esimerkiksi hyvinvointialueen palveluihin.
Huoli-ilmoitus on yksi reitti päästä asiakas- ja palveluohjauksen piiriin, jossa asiakasta ohjataan yksilöllisesti ja hänen palvelutarpeensa selvitetään RAI-toimintakykymittaristoa hyödyntäen. Tarvittava tuki- ja palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä asiakkaan, läheisten tai muun verkoston kanssa.
Lastensuojelu- tai mielenterveyshuoli-ilmoitukset ovat tutumpia, mutta jos esimerkiksi naapurissa asuvan vanhuksen tilanne mietityttää, niin huoli-ilmoitus hänestä kertoo välittämisestä.
– Moni ikääntyvä ihminen kokee epävarmuutta omasta pärjäämisestään, varsinkin jos ei ole lapsia tai muita läheisiä lähellä. Niin moni asia on muuttunut, että yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta ja se saattaa lykkääntyä ja kynnys kasvaa, Aino Arponen Eläkkeensaajista kertoo.
– Kaikkein helpointa huoli-ilmoitus on tehdä soittamalla hyvinvointialeen huoli-ilmoitusnumeroon. Huoli voi liittyä melkein mihin vaan. Huoli voi olla itsestä, läheisestä, naapurista, ei tarvitse yhtään miettiä, voinko minä soittaa, turhia huolipuheluja ei ole. Myös me ammattilaiset soitamme huolipuheluja, kun tiedämme, että nyt on sellainen asia, mitä en voi itse hoitaa, sanoo hyvinvointialueen pohjoisen alueen varhaisen tuen palveluvastaava Satu Rautio-Hämäläinen.
– Matalalla kynnyksellä kannattaa soittaa, siellä vastaavat ammattilaiset, jotka ottavat huolen vakavasti. helluntaiseurakunnan pastori Jyrki Hakonen lisää.
– Minusta ainakin olisi erittäin hyvä, jos minusta tehtäisiin huoli-ilmoitus, jos siihen tulee tarvetta. Se on välittämistä, lisää Mirja Kaartinen SPR:stä.
Uuraisilla puhelinnumero on 014 266 3081.
– Tämä numero kannattaa pistää ihan jääkaapin oveen, koskaan ei tiedä, milloin sille on tarvetta, Aino Arponen päättää.
Ensi viikon lehdessä kooste Toivakan kuntakuulemisesta.
Hanna Lahtinen
Lisätietoa:
Huoli läheisestä | Keski-Suomen hyvinvointialue
27.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
Kirjailija Mauri Sariolan syntymän satavuotisjuhlan merkeissä järjestettiin Toivakan Ruuhimäen kylätalolla muistelemistapahtuma. Tilaisuuden tervetulosanat lausui Ruuhimäen kyläseuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.
Ruuhimäen muistelutilaisuudesta muodostui mukava kokonaisuus. Tilaisuuden alussa katsottiin dokumenttiohjaaja Esa Sirosen elokuva Mauri Sariolan elämästä. Sariola oli värikäs hahmo ja jätti opettajana muistijälkensä Ruuhimäen silloisen koulun oppilaisiin Toivakassa. Sariola-iltaan kokoontui noin 50 vierasta.
Pentti Suuronen kertoi Sariolan tulleen koulun opettajaksi 30-vuotiaana vuonna 1954 ja hän vaikutti koululla kevättalven ajan.
– Tällä entisellä kyläkoululla on nyt tehty remonttia ja sen yhteydessä on vanha hirsiseinä otettu näkyville. Seinä oli tällainen Sariolan opettajana ollessa. Sariola oli melko tiukka opettaja. Kerran pojat olivat menneet kellariin pelejään pelaamaan ja Sariola yllätti heidät sieltä. No rangaistushan siitä pojille tuli.
Sirkka Ketonen ei ollut Sariolan oppilaita, mutta muistaa Sariolan vierailleen heidän naapurissaan varsin tiheään. Ketoselle oli selvinnyt, että ne olivat opettajan riiuureissuja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pidempään suhteeseen. Paikalla olleet sen aikaiset oppilaat kertoivat Sariolan opettaneen heille myös sivistyssanoja. Joissakin tilanteissa Sariola kysyi vapaaehtoisia ilmoittautumaan, kertomatta mitä nämä joutuisivat tekemään. Ilmoittautuneet joutuivat sitten saunan pesuun tai siivoamaan Sariolan huonetta.
Arja Otsala os. Oksanen kertoi saaneensa kyytiä Sariolan olkapäillä istuen. Sitä ei varmasti moni ollut kokenut.
Näyttelijänä tunnetuksi tullut Mikko Kauranen innostui, kun kuuli tulossa olevasta Sariola-illasta. Luettuaan Sariolan kirjaa Sumua Susikosken yllä, hän päätti tehdä siitä lukudraaman, jonka teksti tulisi suoraan kyseisestä kirjasta. Hän ehdotti asiaa kyläseuralaisille ja sai luvan järjestää esityksen Sariola-iltaan. Lukudraaman esiintyjänä poliisipäällikkö Viertona oli Pentti Suuronen, rikostarkastaja Susikoskena Risto Puumalainen ja kertojana Mikko Kauranen. Lukudraama, joka kertoi koskeen heitetyn naisen surmatutkimuksista, onnistui hyvin.
Lukudraama kuulosti aivan siltä, kuin entisajan radiokuunnelmat, joita lapsina nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa kuunneltiin.
Illan väliajalla saatiin nauttia Kyläseuran kahvilan anneista.
Veikko Ripatti
27.11.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Eläkeliiton yhdistys haki pitkäaikaiselle, juuri luopuneelle puheenjohtajalleen Simo Koskiselle kotiseutuneuvoksen arvonimeä ja sellaisen hänelle Tasavallan presidentti 22.11.2024 myönsi.
Hakemuksessa perusteluiksi kerrottiin muun muassa seuraavaa:
Simo Koskinen, 81, on merkittävä vaikuttaja Uuraisten kunnassa ja Keski-Suomessa. Hänen panoksensa on ollut keskeinen monilla elämänalueilla, ja hän on toiminut yli sadassa luottamustoimessa sekä vapaaehtoisessa tehtävässä. Koskinen on ollut aktiivinen Kotaperän ja Kyynämöisten kylien asioissa 1960-luvulta lähtien, ja hänen mielipiteitään arvostetaan laajalti.
Hän on toiminut sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja vaikuttanut Uuraisten sosiaalitoimen kehittämiseen, joka on ollut esimerkki koko maakunnassa.
Koskinen valittiin Eläkeliiton Uuraisten osaston puheenjohtajaksi 2011, ja hän on saanut yhdistyksen toiminnan kukoistamaan. Hän on myös toiminut Eläkeliiton Keski-Suomen piirihallituksessa ja liittovaltuustossa.
Koskinen on myös taitava käsistään, omistaa puualan yrityksen ja jatkoi perhetilan viljelyä. Perheeseen on kuulunut kolmen oman lapsen lisäksi seitsemän sijoituslasta. Nuorison kanssa hän on edelleen tekemisissä Uuraisten 4H-yhdistyksen hallituksessa puheenjohtajana.
Koskinen on ollut aktiivinen Keskustapuolueessa, toiminut paikallisosaston puheenjohtajana ja kuntayhdistyksen hallituksen jäsenenä, pitäen koko kunnan etua tärkeimpänä. Hän on myös toiminut vakuutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä.
Raittiusyhdistyksessä ja muissa paikallisissa yhdistyksissä Koskinen on järjestänyt monia tapahtumia. Hän on ollut mukana Uuraisten vanhan pappilan remontissa ja toiminut SPR:n Uuraisten osaston tilintarkastajana. Uuraisten Martat ovat ylpeitä Koskisesta, joka on ollut ensimmäinen miespuolinen jäsen vuodesta 2005.
Simo Koskisen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat kullanarvoisia monille uuraislaisille. Hänen merkityksensä Uuraisten lähihistoriassa on kiistaton, ja hän on omistautunut yhteisen hyvän eteen.
Sadan luottamustoimen mies
ikään turha mies ei ole Simo Olavi Koskinen, eläkkeellä oleva maanviljelijä Uuraisten Kotaperältä. Tämä komea, mursunviiksinen, kahdeksankymppinen on sananmukaisesti kokenut kaikki tehtävät. Hänen luottamustoimiensa määrä lähentelee sataa, ja vielä nytkin häntä tarvitsevat kunta, seurakunta, raittiusseura, tiekunnat, Eläkeliitto ja moni muu.
Ensimmäinen luottamustoimi paukahti Simolle vuonna 1966. Juuri Kotamäen tilan isännäksi tullut, naimisiin mennyt ja isäksikin ehtinyt, valittiin vesilautakunnan puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän oli toki toiminut kotikylänsä raittiusseura Valon Pilkkeen sihteerinä ja rahastonhoitajana, mutta vesilautakunta työllisti jo enemmän.
Vesilautakunnan jälkeen Simon hoitoon uskottiin vuosien varrella lähes kaikki kunnalliset lautakunnat. Pisimpään, vuosikymmeniä, hän toimi peruspalvelu- ja silloisen sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. Hän opasti nuoren sosiaalijohtajan, Jouko Nykäsen, oikeille urille työssään, ja heidän aikanaan kehitettiin vanhustenhoitoa esimerkillisesti koko Keski-Suomessa. Vanhainkoti Ruskola laajennettiin, ja näin luotiin pohja kunnan kiitetylle vanhustyölle. Uurainen kotiutti ensimmäisenä pois Suojarinteeltä uuraislaiset asiakkaat. Myös ympäristölautakunnassa saatiin paljon uutta aikaan Simon puheenjohtajakaudella.
– Se antoi aina uutta puhtia työlle, kun koki saaneensa hyvää aikaan ja asiat loksahtivat eteenpäin, toteaa Simo.
Nyt Simo toimii vielä sivistys- ja teknisessä lautakunnassa sekä ensimmäisenä varavaltuutettuna. Hän murehtii hieman, ettei entiseen kulttuurilautakuntaan koskaan päässyt. Sielläkin hän uskoi pärjäävänsä, vaikkei pidäkään itseään kulttuuri-ihmisenä vaan käytännön miehenä. Eläkeliitossa Simo on ollut monissa tehtävissä, kuten Uuraisten yhdistyksessä puheenjohtajana yli kaikkien suositusten sekä matka-, kerho- ja vaikuttajavastaavana. Siitä ura urkeni lehtitoimikuntaan, piirihallitukseen ja sieltä liittovaltuustoon.
Maanviljelijän ja karjatilallisen ammatti toi lisätehtäviä. Tuli Maitokunnan valtuuskunta, Metsänhoitoyhdistys, Maataloustuottajien johtokunta, Metsäliiton piiritoimikunta, Osuuspankin hallintoneuvosto, Manttaalikunta, Talonpoikaissäätiö ja Keskustan kuntayhdistys. Jonakin päivänä saattoi olla kolmekin eri yhdistyksen kokousta. Aina ei kaikkiin ihan alkuun ehtinyt. Kunnassa opittiin, että Koskisen Simo tulee vähän myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Hyvin harvoin hän on kokouksen unohtanut.
Simo on lapsesta saakka tottunut käymään sunnuntaisin kirkossa. Siellä hän yhä sunnuntaisin istuu vaimonsa Tarjan kanssa. Niinpä kirkon luottamustoimistakaan hän ei ole kieltäytynyt. Hän johti kirkon remonttia ja valmisti itse kirkon lamput ja kalusteet. Uudella seurakuntakodilla näkyy myös hänen käsityötaitonsa. Vanhan pappilan kunnostuksessa Marjoniemessä hän teki satoja talkootunteja. Suntiona toimiminen on hänestä erityisen mukavaa.
Viime seurakuntavaaleissa Simo sai kolmanneksi eniten ääniä ja valittiin valtuuston varapuheenjohtajaksi. Hän on kuulunut kirkkoneuvostoon sen varapuheenjohtajana 30 vuotta, koko rovastikunnan ja Uuraisten lähetysjohtokuntaan vuosikymmeniä puheenjohtajana, Perheasiain neuvottelukuntaan, Suojarinteen kuntayhtymän hallitukseen ja Vammaisneuvottelukuntaan. Marjoniemen pappilan tiekunta valitsi hänet puheenjohtajakseen. Kirkkokuorossa hän on laulanut vuosikymmeniä, samoin toiminut kuoron puheenjohtajanakin. Kirkonkylään on Kotamäen tilalta noin 20 kilometrin matka.
– Monta lähtöä on luottamustoimien vuoksi tehty, sanoo Tarja Koskinen vähän ylpeänä ja vähän haikeana monista yksinäisistä illoista.
Paljon kokouksia oli myös Uuraisten Urheilijoilla, jonka puheenjohtajuus kaatui kerran Simollekin. Hänen aikanaan rakennettiin paljon käytetty Hiihtomaja Tehlo-järven rantaan. Samoin hänet valittiin johtoon Lähivakuutuksessa, sen Uuraisten yhdistyksessä ja Vakuutusliiton hallituksessa. Simo on tehnyt listan luottamustoimistaan. Se on pitkä, 87 yhdistystä, seuraa ja järjestöä. Ihan kaikkia hän ei ole muistanut ja arvelee, että satakunta niitä on, vaikka koskaan hän ei ole luottamustoimeen erikoisesti pyrkinyt.
– Olen tyytynyt siihen, mitä enemmän haluavilta on jäänyt, hän sanoo vaatimattomana.
Melkein kaikki luottamustoimet ovat olleet toisten ihmisten, kuntalaisten ja seurakunnan hyväksi toimimista.
Simon harrastuksiin kuuluu yrityksen nimellä varustettujen kuulakärkikynien keräily. Niitä hänellä on jo yli 10 000. Ihan omaksi ilokseen hän on alkanut käydä kirjallisuuspiirissä, kuntosalilla ja kävelyjalkapallossa. Urheiluvaatteet voi vaihtaa pukuhuoneessa kokousasuun ja sitten kiirehtiä Vanhustentaloyhdistyksen tai Kotaperän pienviljelijäyhdistyksen hallitukseen tai mölkkypeliä johtamaan.
– Työ yhteisten asioiden eteen ei lopu maailmasta, sanoo Simo. Hänhän sen tietää.
Teksti ja kuva:
Tellervo Lehtoranta,
Sadan luottamustoimen mies -artikkeli on julkaistu Eläkeliiton Enemmän elämään -lehdessä vuonna 2023.
26.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä harjoiteltiin varautumista poikkeusoloihin viikonloppuna, melkein tositilanteessa; Korpilahdella oli vielä useita talouksia ilman sähköä keskiviikkoisen Jari-myrskyn jäljiltä. Ylä-Muuratjärvellä sähköt oli, paitsi kylätalossa, jossa oli meneillään Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoiman ”Kylätalosta paikallinen valmiuskeskus” -hankkeen pääharjoitus. Kylätaloa lämmitettiin pönttöuuneilla ja valaistiin paristoilla toimivilla lyhdyillä, vettä oli kannettu valmiiksi ja pihassa aggregaatti teki sähköä pakasteisiin, pihassa oli myös kyläseuran siirrettävä huussi.
– Ylä-Muuratjärvelläkin on asuntoja, joissa on ainoastaan suora sähkölämmitys. Sähkökatkon tultua ne jäähtyvät aika pian, eli lämmintä paikkaa tarvitaan. Kylätalossa on toimintaa talvellakin, se on koko ajan lämpimänä, ja pönttöuunit pitävät lämmön sähkökatkonkin aikana, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen ja hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertovat.
– Voi olla, että iäkkäämmät henkilöt eivät ehkä jaksa hoitaa puulämmitystä, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Tositilanteessa kylän turvaryhmältä voi myös pyytää apua kotiin esimerkiksi puiden tai veden kantoon, Mieskolainen lisäsi.
Poikkeusoloja varten harjoiteltiin jo toukokuussa Hangasjärven retkikämpällä, nyt toukokuisen retkeilykelin sijaan oli pimeää ja kylmää.
– Hangasjärven harjoituksessa selvisi, että kaikki eivät osaa ottaa mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, eikä kaikilla ollut myöskään tarpeeksi syötävää ja juotavaa mukana, Helena Mieskolainen kertoi.
– Tämä harjoitus osoitti, että kylätalo toimii hyvin kriisi- ja poikkeustilanteiden keskuspaikkana, ja myös hätämajoituspaikkana pienin korjauksin, Outi Raatikainen sanoi ja totesi, että puuhellalla saatiin hyvin sekä tehtyä ruokaa että lämmitettyä vettä.
– Meillä on uusi hankehakemus vetämässä; jos saamme rahoituksen, hankimme kylätalolle muun muassa voimakkaamman aggregaatin. Tarkoitus on tehdä sellainen varavoimasysteemi, jolla saamme kylätalon vessat toimimaan ja hanoista tulemaan vettä sähkökatkonkin aikana, Helena Mieskolainen kertoi.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksen jälkeen puhuttiin myös vedenpuhdistusjärjestelmän hankkimisesta hätävaraksi, jotta tarvittaessa juomavettä saataisiin vaikkapa järvivedestä.
– Myös kyläradiosta, joka toimisi esimerkiksi VHF-puhelinten välityksellä, puhuttiin. Jos pitkä sähkökatko koskee laajaa aluetta, kännykät lakkaavat toimimasta, kun kännykkämastoista loppuu virta. Jos saisimme tänne tehokkaamman ”puhelinkeskuksen” VHF-puhelimille ja sen vielä linkitettyä viranomaisille, saisimme tiedon kulkemaan viranomaisilta kylätalon kautta kyläläisille ja toisin päin, Outi Raatikainen selvittää.
Keski-Suomen pelastusalan liiton varautumiskouluttaja Juha Vimpari painotti, että kriisitilanteessa jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa itsestään. Viranomaiset eivät ehdi apuun, koska he keskittyvät tilanteisiin, joissa on henkiä uhattuna
– Kaikilla ei kuitenkaan ole valmiutta huolehtia itsestään, siksi on tärkeää, että kyläyhteisö tunnistaa heikkoudet ja on valmistautunut tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Se myös parantaa turvallisuuden tunnetta kylällä, Vimpari sanoi ja totesi, ettei valmiutta tuottaa palvelua voida todentaa muuten kuin harjoittelemalla.
– Varsinkaan haja-asutusalueille viranomaiset eivät ehdi apuun. Täällä jollakin on jotain, mitä tarvitaan ja joku osaa jotain mitä tarvitaan, kun ne tuodaan yhteen, saadaan kaikille kaikkea mitä tarvitaan, Vimpari totesi.
Kylätalon varustaminen paikalliseksi valmiuskeskukseksi kiinnostaa muuallakin päin Suomea. Helena Mieskolaisen mukaan Ylä-Muuratjärvelle on tulossa vieraita niin Kainuun kuin Pohjanmaankin suunnasta tutustumaan asiaan. Viikonlopun harjoitusta oli seuraamassa Kylävara-hankkeen hankepäällikkö Ritva Pihlaja Suomen kylät ry:stä.
– Valtakunnallisessa Kylävara-hankkeessa puhutaan juuri niistä asioista, joita täällä nyt harjoitellaan. Minun tiedossani ei ole, että muualla Suomessa oltaisiin vielä tehty näin konkreettista työtä, Pihlaja totesi.
– Kylätalot ovat todella tärkeitä kokoontumispaikkoja ja evakuointipaikkojakin kriisitilanteissa. Esimerkiksi Eurajoella kylätuvan ovet avattiin, kun Lyly-myrsky vei sähköt monilta kyläläisiltä. Sähköt olivat poissa pisimmillään viikon verran, kylätuvalla sähköt oli, Pihlaja kertoi.
Pihlajan mukaan tärkeää kylän varautumisessa on miettiä asioita etukäteen, ja perustaa esimerkiksi ryhmiä, jotka vastaavat kylätalon lämmittämisestä tai vesihuollosta.
– Täällä asioita on jo mietitty, täällä näytetään tosi hyvää esimerkkiä, Pihlaja kehui.
Varautumiseen annetaan ohjeita myös juuri Suomi.fi-nettisivustolla julkaistussa sisäministeriön uudessa ”Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen” -oppaassa. Siihen on koottu kattavasti ohjeita erilaisten poikkeustilanteiden varalta, ohjeiden sisältö sinänsä ei ole uutta. Oppaasta löytyy esimerkiksi tarkistuslista kolmen vuorokauden kotivarasta, ja siinä annetaan ohjeita muun muassa pitkiin sähkökatkoihin, veden jakelun katkoihin ja veden saastumiseen sekä tietoliikenne- ja viestiyhteyksien katkoihin varautumiseen. Mukana on myös luonnonilmiöihin kuten tulviin tai maastopaloihin varautumiseen liittyviä ohjeita, samoin epidemioihin ja pandemioihin varautumista käsitellään. Myös kyberhyökkäykset, terrorismi sekä sotilaallinen konflikti on otettu huomioon ja hybridivaikuttamisesta, informaatiovaikuttamisesta sekä disinformaatiosta kerrotaan ja todetaan, että väärä tieto heikentää toimintakykyä. Neuvoja annetaan myös oman toimintakyvyn ylläpitämiseen kriiseissä; oppaassa kehotetaan miettimään, mikä auttaisi jaksamaan ja saisi hyvän mielen säilymään hankalassa tilanteessa.
Tiina Lamminaho
