29.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Jyrki Paanasen yritystoiminta on sen verran erikoinen yhdistelmä, että hänelle on helppo keksiä erilaisia määritelmiä kuten laulava metsuri, moottorisahatrubaduuri tai uusimpana konsertoiva jyrsijä.
Jyrsijäksi häntä voi nimittää Rakennus- ja metsäpalvelu Paanaset Oy:n uusimman laitehankinnan vuoksi. Leader JyväsRiihen hieman rahallisesti tukemana yritys on hankkinut kantojyrsimen, joka on todennäköisesti helpoin tapa poistaa häiritsevä kanto pihasta.
– Toinen vaihtoehto on kaivinkone, mutta pelkän yksittäisen kannon takia ei isoa konetta kannata tontille rahdata. Jyrsimellä poistetun kannon kohta häviää olemattomiin muutamassa kuukaudessa, Paananen kertoo.
Hintaa yhden kannon poistolle tulee noin sata euroa ja jos kantoja on useita, niin luonnollisesti yksikköhinta pienenee.
– Ajatus kantojyrsimen hankinnasta tai mahdollisesti toiselta yrittäjältä lainaamisesta on ollut jo yrityksen perustamisesta lähtien. Laite on kuitenkin sen verran kallis, että hetki piti harkita. Tarve kuitenkin kasvaa samassa tahdissa kuin myös pihapuiden kaatopalveluja osataan käyttää. Suosittelen muillekin JyväsRiihen leader-tukien käyttämistä, hän jatkaa.
Pihapuuta ei kannata lähteä itse kaatamaan, ellei ole aivan varma omista metsurintaidoistaan. Ammattilaisella on käytössä paitsi oma tietotaitonsa, myös apuvälineitä, kuten kaadonsuuntain tai kiipeilyvarusteet.
Jyrki Paananen on siis jyrsijä ja metsuri, mutta myös muusikko. Itse hän pitää nimityksestä kantrivaari. Nyt kantrivaari harjoittelee työn ohessa tulevan äitienpäiväkonsertin ohjelmistoa. Perjantai-iltana 9.5. Selma-tilassa hän laulaa äideistä ja äideille.
– Lisäksi myös lapseudesta, sisaruudesta ja monenlaisista ihmissuhteiden kiemuroista. Ohjelmiston olen pyrkinyt valitsemaan niin, että mennään reippaasti tunnelmasta toiseen ja näkökulmia vaihdellen, hän kertoo.
Mukana on jotain tuttua ja omiakin kappaleita, mutta myös aivan uutta ja ennen kuulematonta, tulkintoja Aznavourista Hanhiniemeen.
Tämän haastattelun kolmas pointti on se, että Jyrki Paananen on melko tuore Uuraisten Yrittäjien puheenjohtaja. Vielä hetken hän on myös kunnanvaltuutettu.
– Olo on valtuustovelvoitteiden päättyessä hieman huojentunut ja nyt energiaa on enemmän myös järjestötyöhön. Mietimme yrittäjien hallituksessa, että yhteistyö kunnan kanssa on tärkeää, mutta liian läheistä se ei saa olla. Siksi edellinen puheenjohtaja Samuli Mattila halusi luopua tehtävästä tultuaan valituksi kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Haluaisin viedä yrittäjäyhdistyksen roolia enemmän siihen suuntaan, että se on yhdistys muiden yhdistysten joukossa. Ilahduttavaa on, että hallituksessa on nyt mukana uusia, nuoria jäseniä meidän kokeneempien lisäksi.
Paananen näkee, että uuraislainen yrittäjyys on nousussa ja uusia yrityksiä pulpahtelee ilahduttavasti. Tämä näkyy myös Uuraisten keskustassa, jonka kuolemaa on pitkään pelätty. Juuri nyt esimerkiksi liiketilojen täyttöaste on varsin korkea.
Yhteyden pitäminen kuntaan on hänen mielestään kuitenkin yksi yrittäjäyhdistyksen päätehtävistä kuten kaikkinainen yrittämisen mahdollisuuksien parantaminen ja verkostoituminen.
– Tärkeää on myös yrittäjien vertaistuki, jossa kokeneet yrittäjät voi jelpata nuorempia ja tietoa jaetaan toisten avuksi. Lisäksi on vielä valtakunnallinen tuki esimerkiksi lakiasioissa.
Yrittäjäyhdistykseltä on myös toivottu erilaisten tapahtumien järjestämistä.
– Lähitulevaisuuden suunnitelma on, että lähdemme entistä aktiivisemmin mukaan jo olemassa oleviin tapahtumiin, kuten Valon kylään tai Uuraisten Viikon tapahtumiin. Katsotaan omia tapahtumia ehkä sitten vähän myöhemmin, hän päättää.
Hanna Lahtinen
29.04.2025 | Tilaajille, Toivakka
Ruuhimäen kylätalolla vietettiin perinteistä Papin torstaita maaliskuun lopussa. Kylätalolle oli kokoontunut kyläläisiä myös naapurikyliltä. Salissa oli juhlan tuntua, kun remontin jälkeen tilat on saatu käyttöön ja tilojen siunaaminen oli ohjelmassa.
Kappalainen Panu Partanen toimitti kylätalon siunaamisen remontin jälkeen. Hän käytti rukoushetken pohjana kodin siunaamiseen kaavaa, koska eräänlaisesta kodistahan on kyse: kaikkien kyläläisten ja tilaa käyttävien yhteisestä olohuoneesta.
Puheessaan Partanen nosti esille kolme seikkaa. Ensiksi hän mainitsi, että kaikki on lahjaa. Vaikka ihmiskädet ovat remontin ahkeroineet, niin mahdollisuudet tällaiseen on suotu ylhäältä Taivaan Isältä. Jokapäiväiseen leipään kuuluvat ruuan lisäksi vaikkapa hyvät naapurit, kyläyhteisö ja yhteiset tilat – tästä kaikesta saamme kiittää tänäänkin.
Toiseksi hän mainitsi, että ihmisiäkin on syytä kiittää. Menneitä sukupolvia, jotka olivat rakennuksen kouluksi urakoineet nopealla aikataululla 1930-luvulla sekä kyläseuran talkoolaisia, jotka olivat tehneet valtavan työn kunnostaessaan tilat pohjarakenteita myöten. Työ on vaatinut sitoutumista, vastuunkantoa ja pitkäjänteisyyttä. Kärsivällisyyttä on tarvittu myös siinä, että avustusbyrokratioista on selvitty. Nyt saamme iloita kauniista ja toimivista tiloista, ja samalla muistaa sen suuren talkootuntimäärän, jota yhteiseen hyvään on käytetty.
Kolmanneksi Partanen kannusti, että tiloja käytettäisiin runsaasti. Kylätalo on tarkoitettu ihmisille. Se luo turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä antaa puitteet monenlaisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Tilojen siunauksen tarkoituksena ei olekaan siunata elottomia lattioita, kattoja ja rakenteita, vaan ennen muuta kaikkea elävää, heitä, jotka tiloissa tekevät vapaaehtoistyötä ja niissä vierailevat. Siunauksen tarkoituksena on muistuttaa arvoista ja Jumalan hengestä, joka levittää ympärilleen rauhaa ja hyvää. Kylätalon juhlavissa ja kodikkaissa tiloissa onkin hyvät olosuhteet kaikkien viihtymiseen.
Lopuksi Partanen vielä kiitti kyläseuraa läheisestä yhteistyöstä seurakunnan kanssa ja toivotti menestystä kylätalon toiminnalle.
Tuija Kokko muisteli kouluaikaisia musiikkiopintoja ja bändikokemuksia sekä esitti laulun Täällä pohjan tähden alla.
Hannu Hyvönen kertoi koulun historiasta ja koulurakennuksen muuttumisesta kylätaloksi.
Ruuhimäki-seura perustettiin aikanaan vuonna 1977 koulun lakkautusuhkan alla koulua pelastamaan ja kylää elvyttämään. Ruuhimäki-seura oli Suomen ensimmäinen kyläseura. Koulun toimintaa saatiin jatkettua vuoteen 2009 saakka, jonka jälkeen Ruuhimäki-seura vuokrasi rakennuksen kylätaloksi. Kunnan päivähoito jatkoi vielä tiloissa vuoden 2019 kevääseen.
Kun kunnan toiminta päättyi, Ruuhimäki-seura hankki kiinteistön omistukseensa vuonna 2019.
Remontissa kaksi luokkatilaa on yhdistetty yhdeksi saliksi, johon mahtuu isompikin joukko kerralla ja tarvittaessa vaikka koko kylän väki. Yläkertaan tehtiin verstashuone, jossa voidaan tehdä puutöitä ym. askartelua.
Remontti toteutettiin Maaseutukehitys ry:n Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvana hankkeena ja toteutus tehtiin pääosin talkootyönä.
Kylätalossa järjestetään monipuolista harrastustoimintaa kyläläisille ja lähiympäristölle. Tilaa vuokrataan esim. kokouksien ja juhlatilaisuuksien pitoon. Talon toivotaan muodostuvat kyläläisten yhteiseksi olohuoneeksi.
Panu Partanen, Hannu Hyvönen
Seppo Sirenius aloitti Ruuhimäki-seuran puheenjohtajana
Kylätalo on remontoitu toimintaa varten ja sitä on tälläkin viikolla reilusti luvassa. Tänä iltana lapset ja lapsenmieliset juhlivat vappua naamiaisten merkeissä ja varsinaisia Ruuhimäen kylätalon tupaantuliaisia vietetään ensi lauantaina klo 16–19. Silloin kylän ylpeyteen saapuu tutustumaan kunnanjohtaja Touko Aalto. Tunnelmaa luomassa on myös paikallinen tanssiorkesteri Waarin baari.
Ruuhimäen kyläseuralla on myös uusi puheenjohtaja. Leena Rouhiaisen työtä jatkaa nyt Seppo Sirenius, joka uusi valtuustopaikkansa juuri käydyissä kuntavaaleissa.
– Kyläseuran ja kylän asiat ovat lähellä sydäntäni ja haluan tuoda niitä esiin myös valtuustossa. Kylien elinvoimaisuus on tärkeää koko Toivakan kannalta. Kyläseuran toiminnasta minulla on vielä paljon oppimista, mutta onneksi on kokeneita ympärillä, iloisin ja avoimin mielin olen aloittamassa, Sirenius sanoo.
Sirenius näkee, että pienten yhdistyksen kannattaa yhdistää voimavaransa aina kun se on järkevää. Hän toivoo entisestäänkin tiivistyvää yhteistoimintaa esimerkiksi metsästysseuran ja vanhempainyhdistyksen kanssa ja tietysti myös Kankaisten kylän, jonka kanssa Ruuhimäki oikeastaan muodostaa kyläparin.
Yhdistystoiminnassa koetaan välillä hiljaisempia ja välillä vilkkaampia kausia, molempia on mahtunut Suomen vanhimman kyläseurankin taipaleelle. Seppo Sirenius toivoo, että upea kylätalo inspiroi yhä vain lisää aktiivista ja monipuolista toimintaa.
– Yhteisöllisyys on voimavaramme, sen huomasi esimerkiksi pääsiäiskokolla, jolle lopulta saatiin pelastuslaitokselta polttolupa ja jossa oli yli 50 osallistujaa. Erityisesti ilahduttivat nuoret miehet Antti ja Joonas, jotka hoitivat kokon jälkivartioinnin mallikkaasti.
Maailmalla Ruuhimäki tunnetaan tietysti rallista. Ensi kesänä heinä-elokuun vaihteessa Ruuhimäen erikoiskoe ajetaan ensin shakedownina ja vielä kaksi kertaa itse rallissa. Tämä tietää ruuhkaa Ruuhimäelle ja kyläseuralle kiireitä.
Hanna Lahtinen
28.04.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Joulupuuseuran aloitteesta korpilahtelaisella joulukuusiviljelmällä järjestetyllä kurssilla kuultiin asiaa joulukuusista viljelmän perustamisesta kuusien myyntiin asti. Teorian lisäksi kurssiin kuului käytännön harjoituksia.
– Joulukuusiviljelmän voi perustaa pellolle tai metsämaalle, jossa on luontaisesti kasvanut kuusta, myös voimalinjojen alla kasvatetaan joulukuusia, kurssin pitäjä, joulukuusenviljelijä Veikko Lamminaho kertoi ja totesi, että viljelmän voi perustaa myös siten, että hoitaa joulukuusiksi vain puolet istutetuista puista ja jättää loput kasvamaan talousmetsäksi.
– Joulukuusiviljelmä voi olla pieni tai iso. Pienimmillään voi perustaa sellaisen viljelmän, josta saa joulukuusia itselle ja sukulaisille. Viljelmä voi olla myös sellainen, josta tulee myyntiin muutama kymmenen puuta vuodessa, esimerkiksi lisätienestiksi palkkatyön ohessa. Suurimmilta suomalaisilta joulukuusiviljelmiltä tulee myyntiin noin 100 000 joulukuusta vuosittain, Lamminaho kertoo.
Tärkeää Lamminahon mukaan on se, että jo viljelmän perustamisvaiheessa ajatellaan kuusten kaatoa ja myyntiä.
– Kuuset on pystyttävä kuljettamaan viljelmältä pois, eli viljelmälle on oltava vähintään traktorilla ajettava tie. Uusia taimia on myös istutettava joka vuosi tai vähintään joka toinen vuosi, jotta oikeankokoista myytävää olisi tasaisesti joka vuosi, Lamminaho sanoo.
Valmiiksi joulukuuseksi puu kasvaa yhdeksässä – kymmenessä vuodessa. Ensimmäiset kolme – neljä vuotta on pidettävä huolta, etteivät taimet huku heinikkoon eli hoito on heinäntorjuntaa. Sen jälkeen kuusia on leikattava vuosittain. Leikkaukseen kurssilla perehdyttiin sekä teoriassa että käytännössä, sillä se on joulukuusien viljelyssä erittäin tärkeä työvaihe.
Jonkin verran kurssilla käsiteltiin myös joulukuusien myyntiä; kuusia voi myydä omien myyntipaikkojen kautta, tukkuerinä tai nettikaupassa. Yksi myyntitapa on järjestää joulukuusiretkiä, joissa asiakkaat saavat itse kaataa joulukuusen.
– Jokainen miettii itse, mikä soveltuu hänelle parhaiten. Jos on esimerkiksi palkkatyössä muualla, saattaa tukkuerien myyminen olla paras vaihtoehto, Lamminaho toteaa.
– Joulukuusenkasvatuskursseja on järjestetty lähes vuosittain, eri puolilla Suomea. Joulukuusen kasvatusta ei opi ihan pelkästään kirjoista, eikä sitä opeteta missään oppilaitoksessa, Joulupuuseuran sihteeri Heini Katajisto kertoo.
– Joulupuuseura julkaisee alan oppikirjoja ja on hoitanut alan koulutusta, jäsenistön ammattitaitoa pidämme yllä neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden avulla, Katajisto toteaa.
Korpilahden kurssilla oli mukana jo joulukuusten myyntiä kokeilleita, mutta myös vasta joulukuusenkasvatuksesta haaveilevia.
– Minun maillani kasvaa kuusia sähkölinjan alla. Tänne tulin hakemaan oppia etenkin kuusten leikkaamisesta. Itse pidän enemmän leikkaamattomista luonnonpuista, mutta myynnissä pitää olla kuitenkin leikattujakin puita. Eri ihmiset pitävät erilaisista joulukuusista, toisen mielestä ruma puu voi olla jonkun toisen mielestä aivan ihana, Kirsi-Marja Myllymäki Ikaalisista totesi.
Sotkamosta kurssille tullut Tiina Brotkin kertoo tulleensa metsänomistajaksi isänsä kuoltua.
– Ajattelin, että ihan tukkimetsään en lähde, mutta jotenkin voisin hyödyntää sekä metsää että vanhoja peltoja. Tykkään ulkotöistä ja joulukuusenkasvatuksesta olen ajatellut itselleni käytännön työtä palkkatyöni lisäksi, Brotkin selvitti.
Veikko Lamminahon kuusiviljelmät ovat Korpilahdella ja Viitasaarella.
– Myin joulukuusia jo opiskeluaikoinani ja pidin joulukuusten kanssa touhuamisesta. Silloin myytävät kuuset olivat luonnonkuusia, Lamminaho kertoo.
– Heti opiskelujen jälkeen en kuitenkaan jatkanut joulukuusitouhuja, vaan olin kymmeniä vuosia palkkatyössä. Metsäopettajana ollessani päätin ryhtyä kokeilemaan joulukuusenkasvatusta, ensin pienimuotoisesti työn ohella. Vuonna 2018 jäin kokonaan pois palkkatyöstä. Joulukuuset eivät tälläkään hetkellä tuo koko elantoa, kuusenkasvatuksen lisäksi teen satunnaisesti opetustyötä ja metsänhoitourakointia. Kerään ja myyn myös vuosittain koristehavua, sen sesonki on syksyllä ennen joulukuusisesonkia.
Joulukuusenkasvatus on Veikko Lamminaholle yksi metsätalouden muoto.
– Tärkeydessään se on mennyt jo perinteisen metsätalouden ohi, Lamminaho toteaa.
Lamminaho myy joulukuusia omien myyntipaikkojensa kautta, nettikaupassa, tukkuerinä ja yrityksille lahjakuusiksi ympäri Suomea.
– Nettikauppa meillä on ollut jo lähes kymmenen vuotta, se oli yksi ensimmäisistä joulukuusia myyvistä nettikaupoista Suomessa. Joulukuusten myynti netin kautta on kasvanut koko ajan, Lamminaho kertoo.
Tiina Lamminaho
28.04.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkala, Ylä-Muuratjärvi ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Poko ovat mukana kansainvälisessä maallemuuttoa edistävässä hankkeessa, suomalaisten kylien lisäksi kokemuksia ja hyviä käytäntöjä jakamassa on kyliä Ruotsista, Tanskasta ja Islannista. Suomen tytärhanke on nimeltään ”Tule, elä ja jää”.
– Tarkoituksena on kartoittaa käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät maallemuuttoa ja samalla kehittää ja vaihtaa keskenään maallemuuttoa edistäviä käytäntöjä, Reena Laukkanen-Abbey Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoo.
– Jokainen maa vastaa omasta rahoituksestaan. Yhteisen osion hankkeesta muodostavat webinaarit ja yhteinen kehittäminen, toiseen osaan kuuluvat jokaisen maan omat hankkeet ja kolmannen osan muodostavat opintomatkat, joihin haetaan rahoitusta erikseen.
Hankkeen puitteissa kylillä voidaan tehdä monenlaisia konkreettisia toimia, joilla houkutellaan asukkaita. Maallemuuttajan palvelupolkuun liittyen Tikkalassa ja Ylä-Muuratjärvellä on jo aloitettu kylälle muuttaneiden haastattelut; tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat ovat jo kunnossa kylälle muuttoa ajatellen, mitä asioita taas pitäisi kehittää.
– Kylille voidaan myös nimetä kyläkummeja, ensimmäiset on jo valittu Viitasaarella ja asia olisi ajankohtainen täälläkin. Kyläkummi on ihminen, jolta kylään muuttaja voi kysellä esimerkiksi kylältä löytyvistä palveluista. Kylässä voi olla yksi tai useampi kyläkummi, sen, miten kyläkummit valitaan, jokainen kylä päättää itse, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
– Kylästä voidaan tehdä myös kylän ”käyntikortti”, jossa on tietoa kylästä ja joka voidaan antaa myyntiin tai vuokralle tulevan talon myyjän tai kiinteistönvälittäjän käyttöön. ”Käyntikortista” mahdolliset ostajat tai vuokraajat saavat tietoa kylästä.
– Asumiskokeiluja, joissa pääsee asumaan kylälle esimerkiksi viikoksi, voidaan myös järjestää. Niitä on jonkin verran tehty, ja niihin on ollut todella paljon hakijoita. Kokeilu kannattaisi järjestää loka-marraskuussa; jos pitää asumisesta maalla silloin, pitää siitä varmasti muuhunkin aikaan vuodesta, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
Lisäksi voidaan järjestää asumistapahtumia, kartoittaa digisovelluksia kylän yhteistyön sujuvoittamiseksi, parantaa kylän markkinointia tai toteuttaa jokin kylän oma idea maallemuuttoon liittyen. Tällä hetkellä hankkeessa on mukana Keski-Suomesta 12 kylää, mukaan mahtuu vielä, hanke kestää vuoden 2027 syyskuun loppuun.
Reena Laukkanen-Abbeyn mukaan Suomessa on kaksi suurta maallemuuttajaryhmää: lapsiperheet ja juuri eläkkeelle jääneet.
– Monesti maallemuuttajalla on jokin side kylään, johon hän muuttaa. Paluumuuttajia on paljon, tai sitten kylällä asuu tuttavia tai sukulaisia. Korpilahden pohjoisille kylille on muutettu myös ilman mitään aikaisempaa kosketusta kylään, pelkästään sopivan kiinteistön takia, Reena Laukkanen-Abbey kertoo.
– Suomen Kylät haluaisi Suomeenkin niin sanotun Norjan mallin, jonka mukaan perikunnan on päätettävä viiden vuoden kuluessa perinnön saamisesta mitä kiinteistölle tehdään, eli jonkun perikuntaan kuuluvan on joko pidettävä huolta kiinteistöstä tai asuttava siinä tai sitten kiinteistö on myytävä. Norjassa tämä koskee kiinteistöjä, joihin kuuluu viljelymaata, meillä ehto voisi koskea muitakin kiinteistöjä. Viljelymaa meillä on aika hyvin käytössä, mutta maaseudulla on paljon taloja, joissa ei asu eikä kesämökkeile kukaan.
Tiina Lamminaho
27.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Viihdelaulajat tempaisi viime syksynä ja järjesti Minun lauluni -konsertin, joka perustuu suosittuun lauantai-illan ohjelmaan, jossa arvuutellaan, kenen elämän biisistä on kyse. Konsertti oli suuri menestys ja jatkoa toivottiin välittömästi.
Ja toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina on luvassa jatkoa. Tällä kertaa idean äiti Heidi Arvonen on koonnut vierasjoukoksi Uuraisilla syntyneitä tai muuten vaikuttaneita, mutta sittemmin muualle muuttaneita, onpa joukkoon saatu muutama ihan oikea julkkiskin.
Siniselle sohvalle Minna Vileniuksen jututettaviksi istahtaa esimerkiksi Päivikki Koskinen, joka on tuttu Puoli Seiskasta ja toiminut myös Ylellä kuuluttajana. Luonnossa viihtyvän Päivikin elämän suuri rakkaus on Uuno-koira.
Niin ikään Uuraisten peruskoulusta on maailmalle ponnistanut toinenkin koiraihminen, Maaretta Tukiainen, jonka taitamien ammattien lista on pitkä ja vaikuttava. Wikipedia tietää kertoa Maaretasta, että hän suomalainen tietokirjailija, sisustusarkkitehti, yrittäjä ja podcast-host. Hän on työskennellyt muun muassa kustannustoimittajana, elokuvakriitikkona, tv-juontajana sekä tv-kanava Subin ohjelmapäällikkönä ja kanavajohtajana vuosina 2001–2011. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteiden maisteri, humanististen tieteiden kandidaatti elokuva- ja tv-tieteestä, sisustusarkkitehti SIO, NLP trainer sekä rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja. Hän on opiskellut myös näyttelemistä ja tiedotusoppia. Uusin opittu ala on eläindoulana toimiminen.
Johtajaopettajana Höytiän koulussa puolestaan toimi 90-luvulla Pasi Pohjola, jolloin hän toteutti oppilaiden kanssa esimerkiksi musiikkiteoksen nimeltä Piki on parasta uuden kestopäällystetien kunniaksi. Hieman tunnetumpi Pasi on 35-vuotiaan mieskuoro Semmareiden alkuperäisjäsenenä.
Sohvalle istahtaa myös kenties Suomen kuuluisin Markku ja jos sohvassa on korjaamista, niin eipä ole kauan. Huutokauppakeisarin oikea käsi Markku Saukko on vakiokasvo myös Kynkkälän näytelmäpiirin näytelmissä.
Nuorisolaisia saa edustaa 10 vuotta sitten koulukeskuksen ysiluokan päättänyt Mimmi Ahonen, joka viimeistelee dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen opintojaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Poikkitaiteellinen Mimmi on myös osallistunut kaksi kertaa Amos Rexin nuorten taiteilijoiden Generation-triennaaliin ja on tamperelaisen esittävien taiteiden kollektiivi Ivan kantavia voimia.
Uuraisten Viihdelaulajat on harjoitellut vieraiden kappaleita jo pitkään, mutta uudelle tasolle noustiin muutama viikko sitten kun mukaan saatiin oma András Szabón johtama Minun lauluni-bändi. Naisvaltaista kuoroa vahvistaa solistina myös Eewert Salmi.
– Bändi tuo volyymia, voimaa, sisältöä ja draivia, Sari Rimmi luettelee ja kiittelee kuoronjohtaja Sari Eirtola-Loukolaa, joka innostuu aina kaikesta, mitä kuorolaiset keksivät ehdottaa.
Esitettävät kappaleet ovat tässä vaiheessa suuri salaisuus, mutta sen kuorolaiset paljastavat, että jälleen mennään tunteiden vuoristoradalla vauhdilla tunnelmasta toiseen.
Tuttuun tapaan, yleisö saa kortit, joihin saa veikata kenen kulloinkin kuultava kappale on. Jokainen konsertti on ainutlaatuinen, mutta Minun lauluni -konsertti varsinkin.
– Tämä on nähtävä paikan päällä sunnuntaina 4.5., uusintaa ei ole edes mahdollista tehdä. Toivottavasti saamme esiintyä aivan täydelle salille, viihdelaulajat toivovat.
Hanna Lahtinen
15.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Koulukeskuksen yläkerrasta kuuluu iloinen pulputus, joka vain voimistuu, kun portaita kiipeää ylöspäin.
Iltapäivätoiminta, tuttavallisemmin ilttis, on koulun jälkeistä ohjattua toimintaa 1-2-luokkalaisille lapsille sekä 1-6-luokkalaisille erityistukea tarvitseville lapsille. Näissä tiloissa on toimittu jo noin seitsemän vuotta. 4H:n vastuulla toiminta on ollut jo reilusti yli 10 vuotta.
Uuraisilla iltapäivätoimintaa järjestetään arkipäivisin koulupäivien jälkeen kahdessa toimintaryhmässä, Uuraisten koulukeskuksella ja Hirvasen koululla. Höytiän ja Kyynämöisen kouluilta on bussikuljetus koulukeskuksen iltapäivätoimintaan.
– Vanhemmat hakevat lapset pois liukuvasti ennen viittä omiin aikatauluihin sopivasti ja lähellä asuvilla on osalla myös lupa lähteä itse kotiin, kertovat koulukeskuksen ilttiksen ohjaajat Santtu Koivunen ja Heikki Eloranta. Santtu on iltapäivätoiminnan vastuuohjaaja ja Heikin vastuulla taas on myös Harrastamisen Suomen mallin kerhotoiminta. Hirvasella vastuuohjaajana toimii Päivi Saarinen.
Iltapäivätoiminta tukee koulun ja kodin perustehtävää luoda lapselle turvallinen, eheä ja tasapainoinen päivä koulun päätyttyä vanhempien ollessa työssä. Iltapäivätoiminta tarjoaa lapselle huolenpitoa ja mukavaa tekemistä iltapäivisin.
Mukava tekeminen voi olla esimerkiksi majan rakentelua, askartelua, pelailua, sekä ulkoilua. Yhdessä syödään myös välipalaa. Ilttiksessä on käytössä teemaviikot, jotka tuovat mukavasti vaihtelua viikkoihin esimerkiksi retkien, aarteenetsinnän tai juhlien muodossa.
– Vaikka olemme tehneet tätä pitkään, pyrimme myös koko ajan pikkuisen uusiutumaan, Heikki Eloranta sanoo.
Toimintaa toteutetaan perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteiden mukaisesti. Iltapäivätoiminta tukee lapsen koulunkäyntiä, oppimista ja sosiaalista kehitystä, mutta on lapsen vapaa-aikaa ja toimintaa suunnitellaan sen mukaan yhdessä lasten kanssa.
– Ilttiksessä saa tehdä läksyt, jos vanhemmat niin haluaa, mutta ketään ei pakoteta, Heikki sanoo.
Ilttiksestä pystyy myös helposti käymään erilaisissa kerhoissa tai esimerkiksi soittotunnilla ja palaamaan sen jälkeen ilttikseen.
– Välipalakerho esimerkiksi on ikisuosikki, Santtu lisää.
Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, jonka saa osoitteesta www.uurainen.4h.fi. Täytetty hakemus toimitetaan Uuraisten 4H-yhdistyksen postilaatikkoon. Päätökset iltapäivätoiminnan paikoista tekee Uuraisten kunnan peruspalvelujohtaja ja päätöksistä ilmoitetaan kirjeillä suoraan koteihin. Etusijalla ovat 1. luokan oppilaat ja erityistä tukea tarvitsevat 1-6 luokan oppilaat. Hakuaika on 1.4.-30.4.2025. Paikkaa voi hakea myös haun päättymisen jälkeen, jos ryhmässä on tilaa.
– On hyvä hakea hakuajan puitteissa, jotta saamme kohtuullisen tarkan tiedon tarpeesta jo keväällä. Monissa perheissä tilanteet kuitenkin elää ja saattaa olla, että ilttispaikkaa ei enää tarvitakaan tai sitten havahdutaan vasta kesällä, että lapsihan lähtee kouluun ja ilman ilttistä olisi kotona pitkiä yksinäisiä iltapäiviä edessä, Santtu ja Heikki ovat huomanneet.
Ilttistoiminta on kohtuullisen edullista, maksuluokkia on kaksi: 12 pv tai alle kuukaudessa maksaa 90 euroa ja yli 12 päivää maksaa 120 euroa. Maksut peritään varatun paikan mukaan. Maksu sisältää ohjauksen, välipalan, tarvikkeet, retket sekä vakuutuksen.
Ilttiksen lapsilla on vahva mielipide iltapäiväkerhosta.
– Tämä on paras aika koko koulupäivässä, vakuuttaa Olga.
Kun keväällä Ilttis loppuu, eivät työt Santulla ja Heikillä lopu, vaan silloin alkavat leirit, jotka ovat vielä suunnitteluvaiheessa.
– Ainakin jotain toiminnallista ja mukavaa, se me voidaan luvata!
Hanna Lahtinen
