01.07.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Lepinkäisten Kylkispirtti sai lahjoituksena pelastusrenkaan LähiTapiola Keski-Suomelta. Renkaan luovutti LähiTapiola Keski-Suomen viestinnän asiantuntija Maija Heikkinen. Pelastusrenkaan vastaanottivat Toivakan Lähikirkkoalueen nuorisotyönohjaaja Minna-Mari Kivimäki sekä partiolaiset Venla Rutajärvi ja Minja Juutinen.
Heikkinen kertoi tapahtuman liittyvän LähiTapiolan käynnissä olevaan kampanjaan:
– LähiTapiola Keski-Suomi on paikallinen elämänturvayhtiö. Tavoitteenamme on lisätä paikallista turvallisuutta ja ennaltaehkäistä vahinkoja. Kartoitimme aiemmin tänä vuonna asiakkailta ja paikallisilta asukkailta kohteita, joihin pelastusrengas olisi tarpeen. Viime vuonna lahjoitimme Jyväskylän uimarannoille yhteensä 47 pelastusrengasta, ja tänä vuonna toivoimme ehdotuksia erityisesti Keski-Suomen maakuntien rannoille ja satamiin. Valitsimme ehdotusten perusteella lahjoituskohteet, ja Toivakan Lepinkäisten partiolippukunnan ranta sai useamman ehdotuksen. Tänä vuonna lahjoitimme yhteensä 10 pelastusrengasta mahdollisimman laajasti eri puolille toimialuettamme.
Pelastusrengas tulee tarpeeseen, sillä partiolaisten Kylkispirtti sijaitsee Iso-Kykisjärven rannalla, varsin syrjässä kyläyhteisöistä, eikä apu ehdi paikalle nopeasti. Vedessä vaikeuksiin joutuneelle heitetty pelastusrengas voi pelastaa hengen.
01.07.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisille on kuin huomaamatta rakentunut aivan keskustaan uusi lähiliikunta-alue – Rantapuisto. Moni on pistänyt merkille kaivinkoneet ja lautakasat, mutta vasta kun astuu yläparkkipaikan reunalle, näkee koko kokonaisuuden. Jo tässä vaiheessa järvimaisema kuntoportaineen avautuu kauniisti, ja kun niitty vihertyy, pöytäryhmiä asennetaan ja hedelmäpuitakin istutetaan, maisema on entistäkin kauniimpi ja liikkumaan kutsuva.
– Jokaiselle, jonka kanssa olen tässä käynyt, on tullut jonkinlainen vau-efekti, kun näkee avautuvan maiseman, jota ei tieltä näe, kertoo tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
– Toki jo nyt voi käydä tutustumassa myös kuntoportaiden rakennettuun osaan, mutta aluetta ei ole vielä lopputarkastettu, muistuttaa vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill. Virallisia avajaisia vietetään syyskuun alussa.
Kuntoportaat on rakennettu kolmeen osaan, ja kun rannasta lähtee portaita kipuamaan, ylhäällä on takuulla ainakin pieni hiki kovakuntoisimmallakin. Toisaalta askelmat ovat melko leveät ja kaide tukeva, joten myös rauhallinen askellus onnistuu turvallisesti.
– Eikö olekin teknisen miehet tehneet hienoa työnjälkeä, kehaisee Mari Sivill. Koko puiston pääsee kiertämään myös esteettömästi, vaikkapa rollaattoria työnnellen.
Kuntoportaat soveltuvat sulan maan kunnonkohotukseen – niillä ei ole talvikunnossapitoa, eikä näin ollen synny ympärivuotisia ylläpitokustannuksia. Mahdollisesti jossain vaiheessa puistoon on tulossa myös ulkokuntosalilaitteita.
Puisto jatkuu Pikku-Kuukan rantaan saakka, josta löytyy matonpesupaikka ja nyt myös koirien uintipaikka. Kunnan virallinen uimaranta sijaitsee järven päädyssä.
Suunnitteluvaiheessa Rantapuisto kohtasi myös vastustusta, mutta nyt kun puisto on valmistumassa, Löytömäki on saanut vain positiivista palautetta. Puiston rakentamiseen saatiin Avin liikuntapaikka-avustusta 40 000 euroa, ja loput kustansi kunta.
26.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Höyry-gallerian heinäkuun näyttely on taidegraafikko Anne Mäkelän ”Siihen liittyy vesi”. Nimensä mukaisesti näyttely keskittyy veteen, sen eri olomuotoihin ja merkitykseen kulttuurissamme. Vesi näkyy näyttelyssä myös teosten nimissä, seinillä on muun muassa ”Valjastettu vesi”, ”Kannettu vesi” ja ”Kaivolla”, myös keskelle näyttelytilaa asetellut grafiikkatalot ovat vesiaiheisia.
– Meneillään on 30-vuotistaiteilijajuhlavuoteni. Ensimmäiset maalaukseni olivat Kallaveden ja Pohjois-Karjalan pulleita saaria. Vesi on ollut mukana koko taiteilijaurani ajan, vuonna 2006 aloitin laajan Itämeren suojeluun liittyvän sarjan, ja se jatkuu edelleen tässäkin näyttelyssä, Anne Mäkelä kertoo.
– Myös pulleat saaret ja hieman naivistiset muodot ovat edelleen mukana. En halua kilpailla kameran kanssa vaan muunnan muodot simppeleiksi.
Mäkelä sanoo olleensa lapsuutensa ja nuoruutensa laiturinnokassa, marja- ja sienimetsässä.
– Luonto on iso osa minua. Muutimme seitsemän vuotta sitten ihan maalle, järven rannalle metsän keskelle. Nyt minulla yhdistyy työ, asuminen ja mökkeily samassa osoitteessa, Mäkelä kertoo.
– Eläimiä en kuvaa kovin paljoa, mutta nyt töihini on ilmestynyt koskikara, sellainen asustaa talomme lähistöllä. Olen yrittänyt opetella tunnistamaan lintujen ääniä entistä enemmän, kun luonto on koko ajan läsnä. Järvikin on joka päivä erilainen; aloitan päiväni katselemalla järvelle ja kesäiltaisin istumme laiturilla ja seuraamme vesilintuja, kaloja ja vesikirppuja.
Mäkelä käyttää teoksissaan sekä öljyvärejä että grafiikkaa, suuri osa grafiikastakin on uniikkeja vedoksia kankaalle. Kolmiulotteiset talot ovat grafiikkavedoksia puulle.
– Kaikki työskentelyvaiheeni, vedostaminen, sommittelu, paperin leikkaaminen ja liimaaminen kollaaseiksi, ovat käsityötä. Yhdessä kollaasissa voi olla jopa yli 50 palasta, kokoan kollaaseja kuin palapelejä, Anne Mäkelä kertoo.
– Työskentelytapa on hyvin aikaa vievää, samoin tapani tehdä öljyväreillä. Öljyväritöissäni on todella monta kerrosta, työtunteja ei kannata laskea.
Grafiikkataloja Anne Mäkelä alkoi tehdä sairaslomallaan, satutettuaan kätensä.
– En voinut tehdä käteni takia mitään raskasta. Talot ovat saaneet hyvän vastaanoton ja olen itsekin tykästynyt niihin, joten niitä on nyt syntynyt sairaslomani jälkeenkin, Mäkelä kertoo.
– Suurin osa taloistakin liittyy veteen, esimerkiksi kaivoon tai kaivon paikkaan. Aikoinaan vesipiste, lähde tai vastaava, oli elinehto ja edellytys talonpaikalle. Olen usein miettinyt, miten onnekkaita me suomalaiset olemme, kun meillä on järviä ja täällä riittää vettä, suuressa osassa maailmaa kärsitään vesipulasta ja vettä säännöstellään.
Näyttelyn teokset ovat kaikki uusia, suurin osa tältä vuodelta. Höyry-galleriassa ne ovat esillä 20. heinäkuuta asti.
Höyry-galleria Anne Mäkelä: Siihen liittyy vesi
28.6. – 20.7.
Tiina Lamminaho
26.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Toinilan tämän kesän näyttely on kunnianosoitus joutsalaiselle Taidelaitos Haihatukselle; Uiui Haihatus -näyttelyn kaikilla viidellä taiteilijalla on jokin yhteys Haihatukseen. Näyttelyn kuraattoreina ovat edellisvuosien tapaan toimineet Johanna Juvonen ja Biagio Rosa.
– Tämä on sellainen näyttely, josta olemme haaveilleet oikeastaan siitä lähtien, kun aloitimme näyttelytoiminnan Toinilassa, Johanna Juvonen toteaa.
– Olimme itse mukana Taidelaitos Haihatuksen toiminnassa noin vuodesta 2012 vuoteen 2018, ja inspiroiduimme siitä. Haihatus antoi meille uskoa omiin mahdollisuuksiimme ja osoitti, että pienelläkin paikkakunnalla on mahdollista pitää nykytaidenäyttelyitä. Toki Toinilan ja Haihatuksen mittakaavat ovat aivan erilaiset, Toinila on lapsen kokoinen paikka, mutta ehkä Toinilassa ja Haihatuksessa on jotain samaa henkeä.
Maalauksia, veistoksia ja liikkuvaa taidetta
Kesänäyttely täyttää taas kaikki Toinilan huoneet, eivätkä teokset ole vain seinillä, mukana on monenlaisella tekniikalla tehtyä taidetta. Näyttelyyn on koottu sekä vanhaa että uutta Haihatusta.
– Haihatuksen molemmat perustajat, Merja Metsänen ja Raimo Auvinen, ovat jo edesmenneitä. Tänne saimme mukaan Merja Metsäsen teoksia. Olisimme halunneet tänne myös Raimo Auvisen teoksia, mutta ne ovat niin isoja ja hankalasti liikuteltavia, että se ei onnistunut. Nyt Raimo Auvinen on täällä läsnä Merja Metsäsen teoksessa Kuutamokeikka, Johanna Juvonen kertoo.
Näyttelyssä on mukana neljä Merja Metsäsen sekatekniikkamaalausta hänen viimeisiltä ajoiltaan. Haihatuksen nykyiseltä omistajalta Risto Puuruselta mukana on yksi teos.
– Puurunen on kulttuurin saralla laaja-alaisesti toimiva kuvataiteilija ja muusikko. Hänet tunnetaan etenkin Cleaning Women -yhtyeestä, joka tekee soittimensa itse kodinhoitovälineistä, Juvonen kertoo. Toinilassa on esillä yksi Puurusen isokokoinen sekatekniikalla tehty teos.
Nykyisistä Haihatus-aktiiveista mukana ovat on myös Panu Ollikainen ja Tuomo Vuoteenoma. Kuvataiteilija Panu Ollikaisen teoksissa ihmishahmot sijoittuvat erilaisiin taustoihin, teoksissa yhdistyy maalaustaide ja kolmiulotteisuus. Tuomo Vuoteenomalta näyttelyssä on sekä paikallaan pysyviä veistoksia että liikkuvaa kineettistä taidetta.
– Tuomo Vuoteenoman perustama kineettisen taiteen talo KITA on Haihatuksen läheisyydessä. Vuoteenoman teokset ovat hulvattomia, hän pyrkii tekemään niitä ilman digitaalitekniikkaa vastavoimana nykyajan ilmiöille, Johanna Juvonen kertoo. Toinilan näyttelyssä kineettisiä teoksia on mukana kaksi.
Näyttelyn viides taiteilija, Outi Markkanen, oli Haihatus-aktiivi Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen aikana. Nykyään hän asuu Turkissa.
– Outi Markkanen on palkittu kuvataiteilija ja kuvittaja, hän on kuvittanut paljon lastenkirjoja, Johanna Juvonen kertoo.
Syksyllä lisää taidetta
Toinilan kesänäyttely on avoinna 2. – 26. heinäkuuta.
– Avajaisia emme pidä, mutta päättäjäisiä juhlimme sunnuntaina 27. heinäkuuta. Ohjelmassa on ainakin omenapuun istuttaminen taidepolulle Haihatuksen Raimo Auvisen muistoksi, Johanna Juvonen kertoo.
Toinilan syysnäyttely on luvassa elo – syyskuussa. 16. elokuuta – 14. syyskuuta esillä on kahdeksan Jyväskylän Taiteilijaseuran puheenjohtajana toimineen taiteilijan töitä.
– Jyväskylän Taiteilijaseura viettää 80-vuotisjuhlavuottaan ja kiertää ympäri maakuntaa. Me kutsuimme tänne seuran puheenjohtajia, koska tiedämme, että juuri puheenjohtajat tekevät todella paljon muiden hyväksi, Johanna Juvonen sanoo.
Syyskuun loppupuolella Toinilassa on vielä lasten taiteen näyttely.
– Mukana on ainakin meidän omien lastemme töitä, mutta mielellään muidenkin. Jos lapsi on kiinnostunut osallistumaan näyttelyyn, meihin voi ottaa yhteyttä, Johanna Juvonen toteaa.
Tiina Lamminaho
26.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Sirpa Koiviston ja Reijo Sipilän omakotitalon piha Kapakalliolla on täynnä erilaisia kasveja. Kapea polku mutkittelee etupihalta takapihalle istutusten välissä, matkan varrella on useampikin penkki, joka kutsuu istumaan ja ihailemaan näkymiä. Takapihalla, melkein kuin piilossa, on oleskelualue puutarhapöytineen, tuoleineen ja keinuineen. Tunnelmaa oleskelualueelle luovat suihkulähde ja pimenevinä iltoina myös aurinkokennovalaisimet.
– Kun on päivän puuhastellut puutarhassa, on illalla kiva istahtaa nauttimaan näkymistä ja kättensä töistä. Silloinkin, kun oli vielä töissä, työpäivän väsymys häipyi, kun astui takaterassille, Sirpa Koivisto toteaa.
– Kyllä puutarhan hoito tuo paljon iloa ja hyvää mieltä, kuten mikä tahansa mieluisa harrastus. Onnistumisen kokemus on myös tärkeää; tässä kun tekee töitä, kasvit kukoistavat ja luovat kauneutta.
Kesäkuun lopussa moni Sirpa Koiviston puutarhan kasveista vasta aloitteli kukkimistaan, esimerkiksi pioneissa nuput olivat juuri aukeamassa.
– Viime vuonna moni kasvi kukki aikaisemmin. Loppukesä täällä on parasta kukinta-aikaa, kun syysleimut ja värimintut ovat kukassa. Ne ovat lempikukkiani, samoin punaiset jaloruusut. Kuunliljan vihreät lehdet ovat kauniita ja sopivat hyvin yhteen kirkkaan punaisen kanssa, vihreä nurmikko välissä rauhoittaa. Värejä pitää olla, mutta ei liian kirjavaa, Sirpa Koivisto sanoo.
Vaihtelua vuosien varrella
Sirpa Koivisto ja Reijo Sipilä ovat asuneet Kapakalliolla parikymmentä vuotta.
– Aluksi tässä oli tyhjä piha. Minulla oli jo paperilla monenlaisia pihasuunnitelmia, mutta niiden kanssa piti odottaa, kun ensin piti tehdä salaojat ja muut vastaavat, Sirpa Koivisto kertoo.
– Istutukset aloitin muutamalla istutusalueella ja sitten aina talvisin suunnittelin, että tuohon saisi vähän lisää. Nyt istutusalueet eivät varmaan enää laajene, vähän pitää nurmikkoakin olla.
Taimia Sirpa Koivisto on saanut siskoltaan ja muiltakin puutarhaharrastajilta.
– Pidimme taimenvaihtopäiviä, mutta nyt se on vähän jäänyt. Nyt täytyy jo alkaa karsia pensaita, kun ne ovat kasvaneet niin isoiksi ja perennat ovat levinneet niin, että niitäkin pitää karsia, Koivisto kertoo.
– Vuosien varrella kasvit ovat vaihtuneetkin. Yhtenä talvena, kun oli pakkasta, mutta vähän lunta, monia kasveja kuoli ja niiden tilalle on sitten istutettu uusia. Jaloruusut ovat minun suosikkejani, mutta ne ovat talvenarkoja. Olen kuitenkin aina laittanut niitä uudelleen muutaman vuoden välein.
Talven lisäksi tuhojaan puutarhassa ovat tehneet kotilot.
– Niitä on ollut tässä Petäjäveden kirkonkylällä noin kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi kallionauhuksen lehdet ne kalusivat kokonaan, kuunliljat ovat myös niiden herkkua. Onneksi täällä ei ole ollut espanjansiruetanoita, täytyy katsoa tosi tarkkaan, mitä purkissa on, jos ostaa uusia kasveja, Sirpa Koivisto sanoo.
Linnut ja oravat viihtyvät
Puutarhan erilaiset penkit ovat Sirpa Koiviston mukaan paikoissa, jotka ovat vaatineet jotain koristusta. Penkkien lisäksi puutarhassa on suihkulähde ja vesiallas ilman suihkulähdettä, sekä pienen pieni lintujen kylpyallas.
– Linnut ja oravat viihtyvät täällä, joskus joku lintu on käynyt kylpemässäkin lintualtaassa. Isompaan vesialtaaseen teimme pienet portaat, joita pitkin eläimet pääsevät vedestä pois, Sirpa Koivisto kertoo.
– Oravat piilottelevat tammenterhoja kukkapenkkeihin, joten niistä nousee aina tammenalkuja. Tässä pihassa on sekä vanha tammi että vanha vaahtera, ja niistä kyllä tulee todella paljon lehtiä syksyisin. Puutarhan kevättyöt ovat mielekkäitä ja niitä tekee innokkaasti, mutta lehtien haravointi syksyllä on tympeää.
Kaikkien kauniiden kukkien, pensaiden, puiden ja havujen lisäksi pihaan mahtuu myös pieni hyötypuutarha. Pihan yhdessä nurkassa kasvaa laatikoissa tomaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, salaattia, tilliä ja ruohosipulia.
– Aika menee nopeasti pihalla puuhastellessa, ja nyt kun on tullut ikää, täytyy välillä istahtaa lepäämään ja ihailemaan näkymiä. Meillä kaikilla sisaruksilla on kauniit pihat – kai tämä on kotoa peritty, äiti piti pihaa nättinä, Sirpa Koivisto toteaa.
Tiina Lamminaho
24.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kirjasto vietti viime viikolla juhlapäivää, sillä se on toiminut nykyisissä tiloissaan Topintiellä tasan 30 vuotta. Kirjastotoimintaa Uuraisilla on kuitenkin ollut huomattavasti pidempään – koko kunnan olemassaolon ajan, eli jo 157 vuoden ajan.
Kristiina Lähteenmäki on ollut vakituisesti töissä kirjastovirkailijana vuodesta 2005, mutta ensimmäistä kertaa hän tuli kirjastoon töihin jo silloin, kun se sijaitsi kivikoulun alakerrassa ja uusista tiloista vasta haaveiltiin.
– Vain muutos on ollut pysyvää. Järjestelmät ovat uudistuneet valtavasti. Viimeisin uusi juttu on E-kirjasto, ja mielestäni on hienoa, että Uurainen lähti heti ensimmäisten joukossa mukaan, hän sanoo.
Haaveilu- ja suunnitteluvaihe kesti pitkään, ainakin kahdeksan vuotta. Ensimmäisissä suunnitelmissa neliö- ja kerrosmäärä oli paljon suurempi, puhuttiin kirjaston ja nuorisotilan yhdistelmästä, ja ainakin sivulauseissa tai käytäväpuheissa mainittiin myös sana uimahalli. Sitten tuli 90-luvun lama, joka kutisti haaveet noin 360 neliön kokoiseksi kompaktiksi kirjastotaloksi. Jokainen neliö on hyötykäytössä, ja rakennus palvelee yhä varsin mallikkaasti kuntalaisia ja tähän aikaan vuodesta myös kesäasukkaita.
Uudessa kirjastossa asiakkaita palvelivat aluksi kirjastonhoitaja Pirkko Meriläinen ja kirjastovirkailija Ritva Jokinen sekä vaihtuva joukko apulaisia. Meriläisen jälkeen kirjastonjohtajana toimi Marja-Liisa Mutka, jonka jälkeen virka yhdistettiin hetkeksi rehtorin tehtävään, jota hoiti Arja Siikström. Hänen jälkeensä kirjastonjohtajaksi tuli Minna Puntala, joka viihtyi tehtävässä 13 vuotta. Viimeisin kirjastonjohtaja on ollut Minna Vilenius. Tällä hetkellä kirjasto on Kristiina Lähteenmäen ja Taru Penttisen luotettavissa käsissä. Kulttuurituottajan pestiä hoitaa kesän ajan Jenni Janhunen, ja syksyllä valitaan uusi kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja.
– Kirjaston tehtävä on tarjota paitsi kirjastopalveluja myös matalan kynnyksen tapahtumia, kuten tämänpäiväinen lastenteatteri. Hienoa, että kirjaston perusidea turvallisena ja ilmaisena kulttuuriympäristönä on säilynyt säästöpaineista huolimatta, Jenni Janhunen sanoo.
Kesällä lukevat hekin, jotka eivät muulloin syystä tai toisesta ehdi.
– Varatuimpia kirjoja ovat olleet Satu Rämön Rakel sekä tietenkin Enni Mustoset, kertoo Taru Penttinen.
– Myös jyväskyläläisen eläinlääkäri Teppo Heinolan uusi kirja Eläinlääkärin elämää on ollut paljon kysytty ja kehuttu, vinkkaa Kristiina Lähteenmäki.
Hanna Lahtinen
