16.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
Elokuussa Toivakassa aloittivat työnsä nuorisotyöntekijä Jenna Peltonen sekä nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantanen. Lisäksi aivan vastikään on aloittanut etsivä nuorisotyöntekijä Janne Pajunen.
Hyvinvointikoordinaattori Satu Korhosen vastuulle kuuluu Toivakan nuorisovaltuusto sekä nuorten kuntalaisten hyvinvointi yleisemminkin. Nuorisovaltuuston tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta ja vaikuttaa nuoria koskeviin asioihin kunnassa.
– Vahvistumassa on näkemys, että kuntien tulee nähdä nuorisotyö osana hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuutta. Tämä on tavoitteena myös Toivakassa, hän sanoo.
Toivakan nuorisovaltuustossa toimii yläkoululaisten lisäksi aktiivisia toisen asteen opiskelijoita.
Vuodesta 2012 Joutsassa etsivänä nuorisotyöntekijänä toiminut Janne Pajunen toimii nyt myös Toivakan ja Luhangan etsivänä nuorisotyöntekijänä. Kuntien välinen yhteistyö on nykypäivää. Hän työskentelee peruskoulun päättäneiden, työtä tai opiskelupaikkaa vailla olevien nuorten kanssa. Etsivää nuorisotyötä tukee rahallisesti Aluehallintovirasto.
– Hyvin olen saanut asiakkuuksia Toivakasta. Suurin osa tulee työkkärin tai oppilaitosten kautta. Usein nuorella ei ole vain yhtä haastetta elämässään. Työni on muuttunut näiden 13 vuoden aikana: asiakasmäärät ovat vähentyneet, mutta yksittäiset tapaukset ovat muuttuneet haastavammiksi, hän kertoo.
Pajusen työssä näkyy myös yhteiskunnallinen ilmiö, jossa ääripäät etääntyvät. Osalla nuorista menee entistä paremmin, kun taas osa on suuressa vaarassa syrjäytyä ennen aikuiselämän alkua. Nuorten ongelmia ovat usein peli-, päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka yhä useammin nivoutuvat yhteen.
Joskus tilanne vaikuttaa umpisolmulta ja sen ratkominen vie aikaa, mutta toisinaan kyse on yksinkertaisista asioista, kuten vuorokausirytmin korjaamisesta.
– Kun nuoren asiat nytkähtävät eteenpäin, se antaa valtavasti voimia. Vuosiin on mahtunut muutamia lähes uskomattomia onnistumistarinoita, joista ammennan voimaa vaikeisiin päiviin, Pajunen sanoo.
Nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantasen vastuulla ovat nuorisotyön, kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden suunnittelu ja koordinointi. Myös yhteistyö yhdistysten kanssa kuuluu hänen tehtäviinsä. Hän on aiemmin työskennellyt Jyväskylässä kulttuuri- ja nuorisopalveluissa sekä eri yhdistyksissä nuorisotyön kehittämishankkeissa.
– Työnkuvani on vasta hahmottumassa, mutta jo nyt tiedän, että työ on monipuolista ja mielenkiintoista. Keskeisin tehtäväni nuorisotyössä on palvelukokonaisuuden kehittäminen, Rantanen kertoo. Hänen työhuoneensa sijaitsee kirjastolla, mutta välillä hän ehtii myös ”kentälle”, eli Vakkarille nuorten pariin.
Varmimmin Vakkarilta maanantaisin ja tiistaisin tavoittaa paljasjalkaisen toivakkalaisen Jenna Peltosen. Vakkaritoiminnan lisäksi hänen vastuullaan on koulunuorisotyö.
Siellä hänen kanssaan voi valmistaa tortilloja, pelata bingoa tai biljardia – tai vain hengailla.
– Pyrin olemaan turvallinen aikuinen, mutta haluan myös olla se ”siisti tyyppi”, jolle voi avautua, hän kertoo.
– Myös nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen on tärkeää, ja siinä keskeistä on paikan tarjoaminen, Maiju Rantanen lisää.
– Se, että olen itse elänyt nuoruuden Toivakassa, on mielestäni etu. Pystyn hyvin samaistumaan nykyisten nuorten tuntemuksiin. Nuorisotyö ei ole taikatemppuja, vaan läsnäoloa ja yhteistä hauskanpitoa, Jenna Peltonen sanoo.
Myös Satu Korhonen on varttunut aikuiseksi Toivakassa ja muistaa nuoruusajoiltaan turvallisen nuorisotilan ja Liisa Pakkasen.
– Silloin kyllä aikuisen auktoriteetin kunnioittaminen oli hiukan eri tasolla, hän naurahtaa.
Syksy on alkanut melko poikavaltaisen porukan kanssa, mutta pikkuhiljaa myös tytöt ovat löytämässä Vakkarin.
– Tämä syksy toi Toivakassakin koulumaailmaan ison muutoksen, kun yläkoululaisilta kerätään kännykät pois koko päivän ajaksi ja alakoululaisillakin ne pysyvät koulupäivän ajan repussa.
– Rajoitukseen on suhtauduttu vaihtelevasti, ja se herättää tunteita, Satu Korhonen kertoo.
Kaikki neljä tekevät työtään positiivisella mielellä, mutta myöntävät, että esimerkiksi ahdistuneisuus ja näköalattomuus ovat nuorten keskuudessa lisääntyneet – myös tutkimusten mukaan. Maailmassa on paljon ahdistavia ja pelottavia asioita, ja ne hyppäävät silmille kaikista medioista eri tavoin värittyneinä.
– Ahdistusta ovat lisänneet myös hyvin käytännölliset asiat, esimerkiksi rahan puute, minkä monet nuoriin kohdistuneet kiristykset ovat aiheuttaneet, Janne Pajunen lisää.
Nuorisotyö tunnustetaan tärkeäksi, mutta talouden tiukentuessa siitä leikataan usein ensimmäisenä. Ennaltavahvistavan työn tuloksia on vaikea mitata.
– Ennaltaehkäisevän työn onnistumiset voivat kuitenkin olla rahallisesti merkittäviä, sillä esimerkiksi huostaanotot tulevat kunnille ja yhteiskunnalle kalliiksi, Janne Pajunen toteaa.
– Siksi nuorisotyötä on tärkeää tehdä näkyväksi, ja tärkeää on myös se, että nuoret kokevat tulleensa kuulluiksi, Maiju Rantanen lisää.
– Yksi väylä saada nuorten ääni kuuluviin päättäjille on Nuorisovaltuusto. Meillä on alkamassa myös nuva-kummitoiminta, jossa kummina toimii nuori valtuutettu Inka Keteli, Satu Korhonen kertoo.
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla saatiin rautaisannos voimapuhetta, kun urheiluselostaja Kaj Kunnas saapui nostamaan kissan pöydälle. Se kissa oli tietenkin koulukiusaaminen. Kahdessa Punainen kortti kiusaamisellle -luennossa koululla hän kävi läpi omia kiusaamiskokemuksiaan ja miten niistä selvitään. Kolmas, hieman keskustelevampi tilaisuus järjestettiin nuokkarilla ja sinne olivat tervetulleita myös aikuiset.
Kun ihminen puhuu omista kokemuksistaan, on asioilla enempi painoarvoa. Dumbo, hörökorva, hurri, siipimutteri tai finntupp ovat sanoja, jotka Kaj Kunnas sanoo nyt kevyesti, mutta jotka aikoinaan satuttivat ja johtivat jopa koulun vaihtoon – ja uusien kiusaajien kohtaamiseen. Hän koki ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, mutta kotona ja urheilupiireissä hän tunsi olevansa rakastettu.
Aikuisena Kunnas sai ahaa-elämyksen Salt Lake Cityn olympialaisissa, kun hän tapasi Jay Lenon, joka teki huumoria ulkonäöstä korostaen, että kaikki ovat omalla tavallaan kauniita. Tämä auttoi Kunnasta hyväksymään itsensä.
Kuten yleisön kokemuksistakin kävi selville, kiusaaminen on yleistä, eikä se unohdu. Nykypäivänä kiusaamisen keinoja ja muotoja on vielä paljon enemmän kuin ennen. Toisaalta kiusaamiseen ainakin pyritään puuttumaan herkemmin, eikä nykypäivän opettajilla sentään ole lupa kiusata.
Uusi sukupolvi on aina entistä parempi, uskoo Kunnas ja vakuuttui siitä jälleen kerran myös Uuraisten koulukeskuksessa, jossa hän kertoi tavanneensa upeita ja rohkeita nuoria.
Kiusaamisen vastaista työtä ei saa lopettaa ikinä. Se että Kaj Kunnas saatiin puhumaan Uuraisille mahdollistui viimekeväisen Toukotohinoiden myötä. Pasi Haarala, Viivi Rautianen ja Ville Tannermäki, sekä lukuisat vapaaehtoiset, pistivät pystyyn jalkapallotapahtuman, joka jo itsessään uhkui positiivisuutta ja jonka tuotolla kustannettiin maanantaina kuullut luennot.
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Tiina Pokelan pihamaalta avautuu kaunis näkymä Kaijanjärvelle, jonka toinen ranta kuuluu Petäjäveden puolelle. Knuutila saattaa jonkun mielestä sijaita syrjässä, mutta Tiinan mielestä se on täydellinen paikka kodille. Hänellä on myös omakotitalo Köhniöllä, mutta eläkkeelle jäätyään hän on viihtynyt Höytiällä. Kovakuntoinen eläkeläinen pitää kuntoaan yllä arkiaskareilla, kuten puulämmitteisen talon lämmittämisellä ja puutarhanhoidolla. Tahvo-koira sekä hyvät ja avuliaat naapurit takaavat viihtymisen.
– Nautin olemisesta ja asumisesta täällä. Eläkkeelläkin olen viihtynyt, vaikka ihanaa työyhteisöä onkin ikävä, Tiina vakuuttaa.
Tiina ja Tahvo eivät oikeastaan asu edes kahdestaan, sillä kun hän helmikuussa lopetti työnsä 39 vuoden jälkeen Kyllön sairaalan vastaanotossa, muutti Knuutilaan yli satapäinen nalleseurue jo ennestään paikalla olleiden maalaisserkkujen seuraksi. Nyt nalleja on kaikkialla, minne vain katse osuu: yksi kurkkii ylhäällä ikkunassa, toinen nököttää kannon päällä, kolmas istuskelee maitotonkan päällä ja pandat kiipeilevät puissa. Sisällä sängyllä pötköttelee parikymmentä nallukkaa, ja itse isoherra, apulaisylilääkäri Otto Taavetti, isännöi kahvikutsuja kamarissa. Osa porukasta asustaa vielä muuton jäljiltä pahvilaatikkoväistötilassa.
Lapsena Tiina ei muista nalleilla erityisemmin leikkineensä, mutta nalleharrastus alkoi aikana, jolloin Tiimari tarjosi suomalaisille ihania pikkurihkaman ostoselämyksiä. Kun nallet alkoivat majailla työpaikalla erityisesti pienten asiakkaiden ilona, niiden määrä kasvoi nopeasti, myös työkaverit ja asiakkaat toivat niitä tuliaisina ulkomaanmatkoilta. Aluksi riitti avohylly, myöhemmin hankittiin vitriini. Nyt Australian nallukka pitää seuraa Thaimaan lajitoverille Knuutilassa.
– Nalle on leluna hyvin kansainvälinen, niitä löytyy ympäri maailmaa, Tiina kertoo. Erityisesti hän pitää ruotsalaisista Bukowskin nalleista, joilla kaikilla on tietysti myös nimi.
Ihmisen kokoinen Otto Taavetti on Tiinan 50-vuotislahja ja on tehnyt töitä suomalaisen terveydenhuollon hyväksi. Asianmukaiset vaatteet hänelle on valmistanut Pirkko Vuorinen.
– Otto Taavetti on ollut mukana ylilääkäri Sakari Ritalan kanssa seminaareissa Tampereella ja Kuopiossa houkuttelemassa nuoria lääkäriopintoihin. Ei hän turhaan ole saanut apulaisylilääkärin titteliä. Minä itsehän olen johtava aulaylilääkäri, Tiina kertoo. Tittelin, joka on Suomessa ainutlaatuinen, on hänelle antanut entinen ylilääkäri Jarmo J. Koski.
Otto Taavetti on sijaistanut useita lääkäreitä heidän kesälomillaan – jopa pappia. Kuuntelijana hän on väsymätön, eikä taatusti lipsu vaitiolovelvollisuudesta.
Kerran Kyllössä koettiin kaappausdraama, kun Simeoni-nalle kidnapattiin. Tapauksen takana olivat Kyllön fysioterapeutit ja apuvälinepalvelu, joilla oli vaatimus Simeonin vapauttamiseksi: neuvonnan ikkunassa tuli pitää viikon ajan lappua, jossa luki ”Kyllön fysioterapia ja apuvälinepalvelu ovat parasta A-ryhmää”. Sama porukka valmisti Tiinalle ja nalleille kalenterin eläkkeelle jäämisen kunniaksi, kuvissa nallet poseeraavat varsin salskeassa seurassa.
Sairaalan vastaanottoon tullaan usein kipeinä ja huolissaan. Vastassa olleet nallukat ovat pelkällä olemuksellaan lopettaneet monen lapsen itkun. Viime vuosina vastaanoton tilanteet ovat muuttuneet yhä haastavammiksi, jopa uhkaaviksi.
Ei Tiina Pokelan oma elämäkään ole ollut pelkkää nalleleikkiä. Hän on kokenut monta kipeää menetystä, viimeisimpänä reilu vuosi sitten, kun puoliso Raimo menehtyi kotona. Elämää ei silti hänen mielestään voi elää surussa velloen, ilo pitää repiä pienistä hyvistä asioista, vaikka vähän väkisin.
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
iisarimäen kyläkoulu ja kylä nelostien varrella on elänyt hiljaiseloa monien vuosien ajan. Kylällä on toki ollut toimintaa, mutta suuri yleisö ei ole niistä tullut tietoiseksi. Nyt kylällä on herännyt tarve koota kylätietoutta kirjoihin ja kansiin. Kylälle aikanaan muuttanut Jaska Temisevä on ollut perustamassa Viisarimäen perinneyhdistystä.
– Perustimme viime keväänä Viisarimäen Perinneyhdistys ry:n. Mukana toiminnassa on historianharrastajia ja keräilijöitä laajemminkin. Tämän seurauksena päätimme alkaa järjestää myös rompetoripäiviä Viisarimäen vanhalla kyläkoululla, kertoo Temisevä.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan kerätä, tallentaa ja jakaa tietoa Viisarimäen vanhasta koulusta ja sen historiasta, sekä laajemmin paikallis-, kulttuuri- ja sotahistoriasta sekä muusta aiheeseen liittyvästä.
– Tarkoituksemme on harjoittaa ja tukea keräilyllistä ja museaalista toimintaa katsomallamme sopivalla tavalla, sekä järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia ja osallistua muiden järjestämiin tilaisuuksiin, jotka tukevat Viisarimäen vanhan kyläkoulun, kylän sekä Toivakan kunnan elävöittämistä.
Viisarimäen koululla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä koululla on vieraillut paljon entisiä oppilaita – aina koulun alkuvuosikymmeniltä 1950-luvulta 2000-luvun vaihteeseen. Tästä onkin herännyt Temisevällä ajatus järjestää koululla jossain vaiheessa entisille oppilaille avoimien ovien päivä, jossa he voisivat tavata toisiaan ja muistella menneitä. Näitä muisteloita, mahdollisia kuvatallenteita ja muuta aiheeseen liittyvää olisi tarkoitus koota kyseisessä tapahtumassa.
– Olisi mielenkiintoista saada nämä koottua laajemmin jonkinlaiseksi historiantallenteeksi, joka olisi yleisesti saatavilla, visioi Temisevä.
Seuraava rompetori grillikahvioineen järjestetään Viisarimäen vanhalla koululla lauantaina 27.9., eli samana päivänä Rutalahden markkinoiden kanssa. On koettu, että nämä tapahtumat tukevat toisiaan, sillä ne ovat luonteeltaan sopivasti erilaisia. Koululle ovat kaikki myyjät tervetulleita, ja tarjolla on monenlaisia myyntipaikkoja – alkaen pihamaan ilmaisista peräkonttimyyntipaikoista.
Paikalle voi tuoda myös vanhoja tai keräilyllisiä kohteita, esimerkiksi numismatiikkaa tai filateliaa, militariaa, arvioitavaksi ja myyntiin. Temisevän lisäksi paikalla on jälleen aihepiiriensä asiantuntija Aulis Parviainen Keski-Suomen Numismaatikoista arvioimassa kohteita.
Veikko Ripatti
16.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Europarlamentaarikko Elsi Katainen vieraili viime perjantaina Uuraisilla avustajansa Toni Viljamaan kanssa. Vierailun teemana oli yrittäjyys, erityisesti maatalousyrittäjyys. Aamukahvien jälkeen vierailtiin Kangashäkissä Ala-Niinimäen tilalla (attikkelikuva) ja Kotix Oy:ssä – näistä tarkemmin tulevissa lehdissä.
Kolmatta kautta europarlamentissa toimivalla Elsi Kataisella on yhteinen menneisyys Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkaman kanssa, sillä hän toimi Pielaveden kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosituhannen alussa samaan aikaan, kun Valkama toimi siellä kunnanjohtajana. Katainen on myös itse ollut maatilayrittäjä, sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin joitakin vuosia sitten.
Uuraisten valtuustosali täyttyi lähes kokonaan virkamiehistä, valtuutetuista ja viljelijöistä. Tilaisuus alkoi Uuraisten kunnan esittelyvideolla. MTK Keski-Suomen varapuheenjohtaja, valtuuskunnan jäsen ja lypsykarjatilallinen Kyynämöisiltä, Tomi Ahonen, esitti tervehdyssanat ja toivoi tulevan ohjelmakauden valmisteluun europarlamentilta ymmärrystä siitä, että Euroopan itäisen laidan maatalouden tukeminen on tärkeä osa huoltovarmuutta.
– Maailmantilanne on sellainen, että Euroopan yhteinen puolustus vaatii nyt resursseja, mikä on aivan oikein. Meillä Suomessa pelkona on kuitenkin, että elintarviketuotanto vaarantuu vähenevien tukirahojen myötä. Toivoisin, että puolustussektorilta voitaisiin löytää jokin rahoitusinstrumentti tukemaan ainakin Euroopan itäisten laitojen maataloutta, Ahonen esitti.
Elsi Katainen piti ehdotusta hyvänä, mutta totesi, että valitettavasti huoltovarmuus osana kansallista turvallisuutta ymmärretään Suomessa huomattavasti paremmin kuin muualla Euroopassa.
Elsi Kataisen kotimaan avustaja Toni Viljamaa kuvaa Ala-Niinimäen karjaa.
Syyskuun alussa komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti tärkeän vuosittaisen linjapuheen.
– Aiemmin komission puheenjohtaja on puhunut vain vähän, jos ollenkaan, ruokapolitiikasta. Nyt hän korosti eurooppalaisten viljelijöiden ja ruuantuottajien reilun kilpailuaseman puolustamista. Komissiossa on tunnistettu, että ruokaketju on epätasapainossa, eikä tuottaja saa reilua hintaa tai voittoa. On hienoa, että komissiossa epäkohtiin on kiinnitetty huomiota, mutta samaan aikaan pidän puheita ristiriitaisina komission kesällä ehdottaman budjettiesityksen kanssa. Siinä komissio ehdottaa 20 prosentin leikkausta maatalouden rahoitukseen. Sanat ja teot eivät siis kohtaa, etenkään kun von der Leyen ei esittänyt tässäkään puheenvuorossa mitään konkreettista toimenpidettä ruuantuotannon vahvistamiseksi, Katainen totesi.
Uuraisilta Katainen jatkoi matkaansa biotuotetehtaalle Äänekoskelle.
Hanna Lahtinen
15.09.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Aivan ensimmäiset seurakunnan päiväkerhot Suomessa aloittivat vuonna 1945 Turussa ja Tampereella.
– Toiminta alkoi tarpeesta; kun äidit menivät töihin, lapsille tarvittiin hoitopaikka. Seurakunta tarjosi tilat kerhoille, aluksi niitä pitivät toiset kotiäidit, varhaiskasvatuksen asiantuntija Raija Ojell Kirkkohallituksesta kertoo.
– Jo ennen ensimmäisiä päiväkerhoja seurakunnilla oli ollut pyhäkoulua sunnuntaisin, uutta oli, että päiväkerhot toimivat arkisin, Ojell sanoo.
Ensimmäisissä päiväkerhoissa leikittiin, laulettiin ja ulkoiltiin. 1950-luvulla toiminta laajeni ensin muihin kaupunkeihin ja 1960-luvulla maaseudullekin. Kerho-ohjaajia alettiin myös kouluttaa.
– Pienimuotoista koulutusta oli jo 1950-luvulla, ensin koulutus oli kurssimuotoista leikinohjaajakoulutusta. Koulutuskin laajeni, kun toiminta laajeni, Raija Ojell kertoo.
– Nykyään seurakuntien kerhojen ohjaajilla on toisen asteen ammatillinen kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, sama, mikä päiväkotien lastenhoitajilla. Seurakunnan kerhojen ohjaajien koulutukseen kuuluu lisäksi tietyt seurakunnalliset opinnot.
Valtakunnallisia periaatteita ja ohjeistuksia kerhotoiminnasta seurakunnille alettiin antaa 1970-luvulla. Valtakunnallisesti suurimmillaan seurakuntien kerhotoiminta on ollut 1980-luvulla, silloin toiminnan piirissä oli yli 100 000 lasta.
– Edelleen kirkon varhaiskasvatus on tärkeä osa monen perheen arkea, vaikka yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet toimintaan. Seurakunnan kerhoja on suunnattu entistä nuoremmille, monessa seurakunnassa päiväkerhoihin otetaan jo kaksivuotiaita. Seurakunnilla on myös paljon vauvaperhetoimintaa ja toimintaa odottaville äideille. Perheiden tarpeet vaihtelevat alueellisesti paljon. Kerhojen lisäksi erilaiset tapahtumat, retket ja leirit ovat suosittuja nykyään, Raija Ojell kertoo.
Tiina Lamminaho
