03.03.2026 | Tilaajille, Toivakka
oivakka sai helmikuun alussa Mika Karvosesta todella osaavan yleismiehen, jonka virkatitteli on kuntaympäristöjohtaja. Vielä Karvonen hakee yhteyksiä toivakkalaisiin ja yrittää hahmottaa toimenkuvaansa.
– Mukavalta paikaltahan tämä Toivakka vaikuttaa. Minut on otettu lämpimästi vastaan, Karvonen sanoo.
Mies, joka pystyy taidoillaan rakentamaan vaikka talon, ei ainakaan vielä harkitse sellaisen tekemistä Toivakkaan, sillä koti ja perhe ovat Liperissä. Kodin ja Toivakan väliä Karvonen ajaa viikonloppuisin. Mökki on Nurmeksessa, Pielisen rannalla.
Perhe on tottunut isän ja miehen poissaoloon, sillä Karvonen on tehnyt jo pitkään keikkatöitä, Äänekoskelta Helsinkiin.
Miksi Toivakkaan?
– Sopiva pesti työurani varrelle. Teknisen puolen asiat ovat tuttuja. Olen pohjimmiltani talonrakentaja mutta tehnyt myös opettajan hommia.
Karvonen aikoo aluksi tutustua toivakkalaisiin ja Toivakan asioihin ja laatia sen jälkeen aikataulun. Mutta toki töihin tartutaan heti, kun asiat niin vaativat. Haastattelusta Karvonen lähti avaamaan tukkiutunutta viemäriä. Siis mies, joka ei pelkää liata käsiään.
– Olen myös työntekijöiden apuna, kun tarvetta on. Arvostan yhdessä tekemisen kulttuuria. Eteen voi tulla mitä tahansa kaavoituksesta maankäyttöön. Työtapojen muuttaminen vain muuttamisen vuoksi ei ole mielekästä. Katsotaan, voidaanko joitakin asioita jatkossa tehdä fiksummin. Ja jos on tarvetta muutoksille, niin sitten ne pitää ottaa vastaan.
Karvonen on ollut eri tehtävissä vuodesta 2005 ja nähnyt julkisen puolen toiminnassa kaikenlaista. Myös johtamisen osalta.
– Eri kunnissa on ollut erilaisia näkemyksiä. Yritetään löytää Toivakassa yhteinen sävel, joka parhaiten palvelee kuntalaisia. Meidän tehtävänähän on pitää kunta elinvoimaisena ja houkuttelevana. Pitää olla hyvät puitteet lapsiperheille – eikä unohdeta vanhuksia eikä työntekijöitä ja yrityksiä.
Mutta kun ei ole ylempää koulutusastetta kunnassa, niin nuoret lähtevät lukion jälkeen?
– Jyväskylän läheisyys on hyvä asia. Sieltä voi hankkia työpaikan ja asua voi sitten Toivakassa, jos haluaa rauhaa ja luontoympäristön lähelleen. Ajomatka on lyhyt, sanoo mies, jonka ”kotimatka” autolla on kolmisen tuntia.
Karvosen mukaan Toivakassa on kaikkea sopivasti: halpoja tontteja, väljää asumista ja luvitus joutuisaa. Byrokratian kanssa ei tarvitse tapella.
Ja kun kuntaympäristöjohtajalla on vapaa-aika, mihin se kuluu?
– Moottoripyörien rassaamiseen ja pyörillä ajamiseen. Suosikkimallia ei ole, kunhan ei ole kyykkypyörä. Liikunta on muuttunut enemmän penkkiurheiluksi mutta tykkään kyllä liikkua luonnossa. Mökillä ollaan paljon, siellä voi kalastaa, Mika Karvonen sanoo.
Ja minkälaisia terveisiä laitetaan tähän loppuun?
– Vaimolle suuri kiitos arjen pyörittämisestä kotona. Toivakkalaisille sanon, että tulkaa nykäisemään hihasta, jos on asiaa. Aina saa moikata.
Seppo Pänkäläinen
03.03.2026 | Alueelta, Tilaajille
Arja Knuutinen on eläkeläinen, joka käyttää sujuvasti verkkopankkia ja osaa myös huolehtia digiturvallisuudestaan.
Silti hänkin kohtasi toissa viikonloppuna järkyttävän havainnon, että hänen luottokorttitilillään on lähes 5000 euron katevaraus.
– Tekoaika oli 20.25 lauantai-iltana, itse en tietenkään ole tuolloin ole ollut liikkeessä, enkä edes netissä. Otin tietysti heti maanantaiaamuna pankkiin yhteyttä ja sieltä selvisi, että osto liittyi jotenkin puhelinoperaattoriin, jonka liittymää minulla ei ole, Arja kertoo.
Kortti suljettiin luonnollisesti heti ja asiaa aloitettiin selvittämään myös puhelinoperaattorin taholta. Kuitenkaan ainakaan vielä ole selvinnyt, miten hakkerointi on päässyt tapahtumaan. Se, että rikos koski luottokorttitiliä on parempi vaihtoehto, kuin että kyseessä olisi pankkitili.
– Eihän tämä asia mukava ole, mutta ajattelen myös, että onneksi tämä tapahtui minulle, eikä jollekin muulle, jolle esimerkiksi verkossa asiointi on vieraampaa. Pankista sain oikein hyvää asiakaspalvelua, Arka Knuutinen kertoo ja haluaa kertoa omalla nimellään ja kuvallaan asiasta, joka periaatteessa voi tapahtua kenelle tahansa, mutta jonka tapahtuessa ei saa lamaantua tai tuntea häpeää.
Tosin häpeän tunteelta hänkään ei välttynyt, se iski siinä vaiheessa, kun piti tehdä rikosilmoitus asiasta poliisille netissä.
– Jotenkin tuli itselle rikollinen olo, vaikka siihen ei mitään järjellistä syytä olekaan. Rikosilmoitus kannattaa tallentaa myös itselle, sitä tarvitaan muuallakin, hän vinkkaa.
Arja Knuutinen toimi siinäkin mielessä esimerkillisesti, että hän otti yhteyttä myös rikosuhripäivystykseen ja koki käymänsä keskustelut erittäin rauhoittaviksi.
– Jos pankkitilille hakkeroidutaan tai kotirauhaa häiritään, omaa reviiriä rikotaan silloin tavalla, joka ei voi olla järkyttämättä. Itsekin olen usein lukenut huijauksista ja ajatellut, että ei minulle noin voi käydä, mutta kyllä voi, hän sanoo.
Poliisitutkinta on kesken ja lopputulos toivottavasti on tietenkin se, että hakkerointi saadaan torjuttua, eikä Arja menetä rahojaan. Hän näkee asiassa jo humoristisiakin puolia.
– Jos Uuraisten S-marketin edessä nähdään huonosti haitaria soittava nainen tyhjä hattu kolikoiden toivossa edessään, niin se olen minä. Laulamaan en silti ryhdy, niin epätoivoiseksi ei tilanne voi mennä, hän naurahtaa.
Muutama perusohje
nettihuijausten varalta
1. Ole tarkkana viestien ja linkkien kanssa
Älä avaa epäilyttäviltä vaikuttavia sähköposteja, tekstiviestejä tai someviestejä. Huijarit käyttävät usein tuttuja brändejä, kuten pankkeja, viranomaisia tai verkkokauppoja, saadakseen viestin näyttämään aidolta.
2. Tarkista aina lähettäjä ja osoite
Sähköpostin lähettäjän nimi voi olla uskottava, mutta osoite paljastaa usein huijauksen. Samoin väärennetyt verkkosivut voivat näyttää aidoilta – tarkista osoiteriviltä, että yhteys on suojattu ja domain kirjoitettu oikein.
3. Älä koskaan luovuta pankkitunnuksia tai salasanoja
Pankit, poliisi tai viranomaiset eivät pyydä kirjautumaan palveluun linkin kautta eivätkä kysy tunnuksia viestillä tai puhelimessa.
4. Käytä vahvoja salasanoja ja kaksivaiheista tunnistautumista
Erilainen salasana joka palveluun ja mahdollisuuksien mukaan kaksivaiheinen tunnistus suojaavat tilisi, vaikka salasana vuotaisi.
5. Muista kriittinen ajattelu
Jos tarjous on liian hyvä ollakseen totta tai viestissä pyydetään kiirehtimään, se on yleensä huijaus.
Mitä pitää tehdä, jos joudut nettihuijauksen uhriksi?
1. Toimi heti ja katkaise vahingot
Ota yhteys pankkiin välittömästi. Peruuta kortti tai pankkitunnukset, jos ne ovat vuotaneet. Vaihda kaikki mahdollisesti vaarantuneet salasanat.
2. Tee rikosilmoitus poliisille
Ilmoituksen voi tehdä verkossa Poliisi.fi-sivustolla. Ilmoitus auttaa myös muita, sillä poliisi seuraa huijausten trendejä.
3. Tallenna todisteet
Ota talteen viestit, sähköpostit, tilitapahtumat ja kuvakaappaukset. Ne helpottavat tutkintaa ja mahdollisia korvausasioita.
4. Tarkkaile tilejäsi
Seuraa muutamien viikkojen ajan pankkitiliä ja sähköpostia mahdollisten jatkoyritysten varalta.
5. Pyydä apua, jos epäilet identiteettivarkautta
Tarkista omat luottotietosi ja aktivoi tarvittaessa vapaaehtoinen luottokielto.
Tukea ja käytännön neuvoja saat myös Rikosuhripäivystyksestä www.riku.fi.
Hanna Lahtinen
03.03.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Vuoden alussa on tapana tehdä ryhtiliike monellakin elämänalueella: kuntosali kutsuu ja jääkaappi vihertää. Moni innostuu myös järjestämään kotia perusteellisemmin joulukoristeita pois pakatessaan.
Näin on tehty myös Mari Vanhalan perheessä jo ennen kuin hänestä tuli ammattijärjestäjä ja perusti Marikon-yrityksensä. Yrityksen somen kautta Mari on lanseerannut Karsintakarnevaalit laajempaan tietoisuuteen. Aikaisempina vuosina perheessä on esimerkiksi karsittu tammikuun ajan joka päivä päivämäärän osoittaman luvun verran tavaroita.
– Siitä tulee vajaa 500 poisheivattua tavaraa, ja koko perhe on osallistunut siihen mielellään. Usein karnevaaleja on jatkettu helmikuussakin, kunnes joku kevättalven tauti on katkaissut karsinnat.
Tänä vuonna vuorossa oli Siivous- ja järjestämishaaste, jonka idean antoi ja erinomaisena toteuttajana on toiminut perheen kuopus, 9-vuotias Pulla (virallisesti Regina). 13‑vuotias Pika eli Rebekka puolestaan innosti äidin ottamaan TikTokin haltuun Instagramin ja Facebookin ohella.
Seurauksena oli someilmiö.
Siivous- ja järjestämishaasteessa joka päivä valitaan yksi alue, joka siivotaan, järjestetään ja josta karsitaan turhat tavarat pois. Kun aikaa ja voimia riittää, alue voi olla kokonainen vaatekaappi tai vaikka kokonainen huone, mutta toisina päivinä haasteeksi riittää yksi pieni kori.
Mari kuvaa ja selostaa projektin, ja videoissa on aina jokin pieni hauska koukku, josta vastaa yleensä Pulla.
– Jo ensimmäisen päivän peilipöytähaaste keräsi runsaasti katselukertoja, tykkäyksiä ja kommentteja, mutta varsinaisesti potin räjäytti Pullan selostama pehmoleluhaaste viides tammikuuta. Tilin katselumäärä nousi tammikuussa jo yli miljoonaan.
Lyhyet videot, reelsit, ovat paitsi erityisen viihdyttäviä myös lohdullisia ja inspiroivia. Ammattijärjestäjälläkään kaikki ei ole aina tiptop, vaan paljon harrastavan lapsiperheen elämä näkyy kodissa. Mutta kun ottaa pienen alueen kerrallaan ja laittaa kuntoon, sotku vähenee pikkuhiljaa ja kokonaisuus selkiytyy. Ja kun homma tehdään yhdessä, kukaan ei stressaannu ja hauskaakin tuppaa olemaan.
Kun Mari perusti Marikonin, hän varasi nimen Marikonoy kaikille alustoille, mutta TikTok tuntui aluksi vieraalta eikä rahkeetkaan riittäneet.
– Katsojakunta on aika erilaista eri alustoilla, ja esimerkiksi tämän haasteen sisältöä on ollut helppo jakaa kaikkialle samanlaisena. Facebookissa ja Instagramissa olen tottunut lähes pelkästään myönteiseen palautteeseen, mutta TikTokin puolella on tullut vähän ikävääkin. Kriittinen keskustelu ja kommentointi ovat tietenkin aivan ok, kunhan säilyy asiallisena, Mari kertoo.
Marikonin näkyvyys alkaa olla sellaista, että kaupallisille yhteistöillekin olisi jo saumaa.
– Totta kai olen kiinnostunut alaan ja omiin arvoihini sopivista yhteistyökuvioista. Minulle somen tekeminen on tosi luontevaa, enkä ole koskaan kokenut sitä stressaavana. Olen nopea kuvaamaan ja haluan tehdä oman näköistä sisältöä, tekoälyä mieluummin vältän. Saatan editoida autossa samalla, kun odotan lapsia harrastuksista, Mari kertoo.
Kolmen lapsen harrastusrumban ja epäsäännöllistä yrittäjäarkea viettävän puolison vuoksi Mari Vanhala oitää siitä, että ammattijärjestäjän työn lisäksi ehtii tekemään paljon muutakin.
– Arvostan yrittäjyyden monipuolisia mahdollisuuksia. Ammattijärjestäjän tutkinto on hyvä startti moneen asiaan. Minulla on muutamia siivousasiakkaita, pidän luentoja ja workshoppeja ja erilaisia yhteistyökuvioita on kehitteillä. Teen myös graafista suunnittelua ja juhlasuunnittelua, varsinkin lasten juhlajärjestelyistä minulla on vahva kokemus. Lisäksi meillä on Airbnb-asunto Tikkakoskella, joka on lähes koko ajan buukattu. Sen ylläpito vie oman aikansa, hän luettelee ja lisää iloitsevansa myös Keski-Suomen ammattijärjestäjien hyvästä yhteishengestä.
Yksi Marin lempiaiheista on kotihäpeää vastaan taisteleminen, ja siihenkin järjestely- ja siivoushaaste on toiminut erinomaisesti. On paljon hauskempaa katsoa tavallisen sotkuisen nurkan siistiytymistä kuin sisustuslehtimäisen steriiliä kulissikotia.
– Jokainen koti on omanlaisensa, ja jokaisella on erilaiset toiveet. Jotkut kuormittuvat valtavasti visuaalisesta hälystä tai sotkusta, jotkut eivät edes näe sitä. Tärkeintä on, että kaikki viihtyvät kotona, Mari Vanhala päättää.
Tästä pääset Marikonin Facebook-sivulle:
Facebook
Hanna Lahtinen
03.03.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Puolentoista viikon päästä ajettavaan Päijänteen ympäriajoon starttaa 167 kilpailijaa. Kilpailun ulkopuolella Päitsin reitille lähtevät Rasmus Putkonen ja Krister Siili, joiden tavoitteena on ajaa Trophy-luokan reitti läpi kaksi miestä yhdellä moottoripyörällä. Ajokkinaan miehillä on 250-kuutioinen KTM.
– Ajamme kilpailun ulkopuolella; sellaista luokkaa, jossa ajettaisiin kaksi päällä kilpailua, ei ole olemassakaan, ainakaan vielä, nuoret miehet naurahtavat. Idea Päitsin ajamisesta kaksi samalla pyörällä on kuulemma saanut aikaan ihmettelyä. Idean isäksi tunnustautuu Rasmus Putkonen.
– Krister ehdotti, että olisimme lähteneet Päitsin pariluokkaan, jossa siis ajetaan kahdestaan, mutta kumpikin omalla pyörällään. Minä olen kiertänyt Päitsin jo neljä kertaa, joten ajattelin, että jotain uutta pitää keksiä. Ehdotin, että lähdetään ajamaan kaksi päällä ja Krister lupautui, jos saisimme luvat moiseen, Putkonen kertoo.
– Ja olettamus tietenkin oli, että lupia ei saada, Siili toteaa.
Lopulta lupa kaksi samalla pyörällä ajamiseen tuli, tosin kilpailun ulkopuolella.
– Eli Päijänteen ympäriajon organisaatio ei ole vastuussa meistä, Putkonen selvittää.
Sekä Rasmus Putkonen että Krister Siili ovat harrastaneet enduroa aktiivisesti kahdeksisen vuotta.
– Ajamme ympäri vuoden suhteellisen aktiivisesti, kisoissa käymme satunnaisesti, välillä aktiivisemmin välillä vähemmän aktiivisesti, miehet kertovat.
Päijänteen ympäriajoon Rasmus Putkonen osallistui ensimmäisen kerran vuonna 2021.
– Joka vuosi sijoitus vähän parani, vuonna 2024 olin B-luokan toinen, Putkonen kertoo. Krister Siili ei ole aiemmin ajanut Päitsissä, mukana hän on ollut huollossa.
Tämänvuotiselle Päitsi-reitille Putkonen ja Siili starttaavat niin, että Putkonen ajaa ja Siili istuu kyydissä.
– Ainakin aloitamme niin päin, tarvittaessa voimme vaihtaa. Siirtymät ajamme niin, että toinen menee autolla, Putkonen kertoo. Lauantain aikana ajettava Trophy-reitti on kokonaispituudeltaan siirtymät mukaan lukien noin 285 kilometriä.
Kahdestaan yhdellä pyörällä ajamista Putkonen ja Siili kertovat harjoitelleensa muutaman tunnin.
– Se sujui yllättävän hyvin, miehet vakuuttavat ja kertovat odottavansa Päitsi-päivästä seikkailua.
– Onhan se jännä nähdä, miten siinä oikeasti käy. Avoimin mielin lähdemme ja kyllä meillä tavoitteena on päästä kaikki pätkät läpi ja maaliin. Pidän sitä ihan täysin mahdollisena, Putkonen sanoo.
– Kahdestaan ajamisessa toimii samat periaatteet kuin yksin ajaessakin, vaikein tässä hommassa oli se, että saatiin tällainen mahdollisuus järjestymään.
Alkuvuoden pakkaset ehtivät vaihtua suojakeliin, joten Putkonen ja Siili odottelevat Päitsillekin ”normaalia Päitsi-keliä”.
– Yleensä Päitsillä kastuu, märkä ja loska kuuluvat Päitsiin, Rasmus Putkonen toteaa.
– Olisihan se hyvä, jos olisi pakkasia. Kun on suojaa ja loskaa, homma menee raskaaksi, mutta jos pyörä uppoaa kovin paljon, onhan tässä ainakin toinen työntämässä, Krister Siili naurahtaa.
Tämänvuotinen Päijänteen ympäriajo ajetaan 14. – 15. maaliskuuta, Korpilahdella sitä pääsee katsomaan Karamäessä Yijäläntien varressa.
– Karamäessä on jälleen Jyväskylän ainoa erikoistestipätkä, et 9:n Antishopin pätkäpäällikkö Tapio Ruppa kertoo. Samassa paikassa on ajettu Päitsissä usein aiemminkin, tänä vuonna et:n pituus on 9,5 kilometriä.
–Tänne on hyvä tulla katsomaan, pellolle on aurattu parkkitilaa ja kilpailijoiden ajoa näkee pellolla kilometrin verran. Karamäen nousut ja laskut ovat myös hyvin lähellä, Ruppa kertoo ja toteaa, että et 9:n lähtöodotusalue toimii myös niin sanottuna jarru-at:na eli kilpailijat kerätään siihen siirtymältä yhteen.
– Olemme saaneet kehuja Päijänteen ympäriajon organisaatioltakin tästä paikasta. Jos pätkä ajetaan metsän keskellä, ei sinne juuri yleisöä tule, mutta tämä on katsojaystävällinen alue grilleineen, täällä on ollut jopa viitisen sataa katsojaa, Ruppa kertoo ja toteaa, että tänä vuonna kaikki luokat ajavat Karamäen läpi.
– Tänä vuonna on ollut helppo talvi siinä mielessä, että lunta on ollut vähän. Pidämme reittiä auki ajamalla, joten se vaatii paljon enemmän silloin, kun lunta on metrin verran. Nyt satanut lumi oli kuitenkin tervetullutta, reitin ajettavuus on parempi, kun siellä on vähän lunta, Ruppa sanoo.
– Sitähän ei sitten tiedä, millainen keli on Päitsi-viikonloppuna. Viime vuosina on ollut aika lämmintä, mutta kyllä Päitsiä on ajettu kaikenlaisessa kelissä, välillä on ollut 20 astetta pakkasta, välillä taas plusasteita ja välillä on ollut metri lunta, välillä ei yhtään.
Päijänteen ympäriajon ensimmäinen kilpailija lähtee liikkeelle Vääksystä lauantaina 14. maaliskuuta kello 8.01, Karamäen kohdalle kilpailijoita odotellaan iltapäivällä puoli kahdesta alkaen, Karamäen pätkän kilpailijat ajavat läpi noin kahden ja neljän välillä. Trophy-luokan maali on Jämsässä, Jämsän Äijän aukiolla, sinne ensimmäisiä Trophy-luokan kilpailijoita odotetaan noin kello 17 aikoihin.
Tämänvuotinen Päijänteen ympäriajo on yhdeksäskymmenes. Ensimmäisen kerran Päitsi ajettiin vuonna 1927, joten ensi vuonna vietetään satavuotisjuhlavuotta. Tällä kertaa mukana on kaksi- ja nelitahtisten moottoripyörien lisäksi kolme sähkömoottoripyörää. Päijänteen ympäriajon järjestelyistä vastaa Helsingin moottorikerho tukenaan 25 seuraa ja yhdistystä sekä apunaan toista tuhatta vapaaehtoista
03.03.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Valtatie 9:n ohituskaistojen parantamishankkeeseen Patalahden ja Lahdenvuoren välillä liittyvä rinnakkaistie on nyt nähtävillä olevassa tiesuunnitelmassa piirretty eri paikkaan kuin pari vuotta sitten esillä olleissa kartoissa. Helmikuussa vuonna 2024 esiteltiin vaihtoehtoa, jossa maantietasoinen rinnakkaistie kulkisi Lautakkojärven takaa ja noudattelisi nykyisen Lautakontien linjaa. Se herätti paljon vastustusta, ja nyt linjausta onkin muutettu kulkemaan nykyisen ysitien ja Lautakkojärven väliin.
– Tiesuunnitelmaa muokattiin saadun palautteen perusteella. Selkeästi eniten palautteessa haluttiin, että rinnakkaistielle tutkitaan vaihtoehtoisia linjauksia, Minna Jaatinen Keski-Suomen elinvoimakeskuksesta kertoo.
– Myös Reiviläntien kohdalla rinnakkaistien linjausta katsottiin uudelleen saadun palautteen perusteella ja siihen tuli myös muutoksia, Jaatinen sanoo. Sen sijaan esitys maanteiden 16593 (Hyrkköläntie) ja 16594 (Pirttipohja) muuttamisesta yksityistieksi on edelleen mukana tiesuunnitelmassa.
Suunnittelualue ulottuu Jämsän Patalahdelta Korpilahden kirkonkylän eteläisen liittymän tienoille, kirkonkylän liittymät eivät ole mukana tässä tiesuunnitelmassa. Tarkoituksena on parantaa tieosuuden liikenneturvallisuutta pidentämällä ohituskaistoja ja rakentamalla niihin keskikaiteet sekä poistamalla suoraan ysitielle tulevat liittymät.
Poistettavien liittymien listalla on myös Hyrkköläntien liittymä valtatie 9:lle. Tiesuunnitelman mukaan liittymän nykyiselle paikalle on tarkoitus rakentaa silta valtatie 9:n yli ja ohjata Hyrkkölän suunnasta tuleva liikenne sillan kautta rinnakkaistielle, josta pääsisi liittymään ysitielle joko kirkonkylän tai Painaan tienoilta. Painaalle tiesuunnitelmassa on piirretty eritasoliittymä.
– Painaan liittymän kohdalla olemme tutkineet erilaisia vaihtoehtoja. Alue kuuluu Särkijoen maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen ja se on vaatinut yhteensovittamista tiesuunnitelman kanssa. Parasta mahdollista ratkaisua olemme etsineet yhdessä eri viranomaisten kanssa, Minna Jaatinen toteaa.
Aiemmin esiteltyjen vaihtoehtojen tapaan myös nyt nähtävillä oleva tiesuunnitelma vaatii kiinteistöjen lunastuksia, tielinjojen alle on jäämässä useita talousrakennuksia, ja myös asuinrakennuksia muun muassa Lautakkojärven Jämsän puoleisessa päässä, Reiviläntien varrella sekä aivan tiesuunnitelma loppupäässä Tissolanmäen tienoilla. Alueella on vireillä myös tiesuunnitelmaan liittyvä asemakaavamuutos.
– Korpilahden kirkonkylän liittymien osalta valtatie 9:n suunnitelmissa ollaan esisuunnitteluvaiheessa, Minna Jaatinen toteaa.
Valtatie 9:llä Painaan ja Lahdenvuoren kohdalla laskettiin liikkuvan vuonna 2021 keskimärin lähes 8800 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus oli noin 10 prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä ajoneuvomäärän ennustetaan kasvavan 11 800 ajoneuvoon vuorokaudessa. Suunnittelualueella sattui vuosina 2019 – 2023 yhteensä 47 poliisin tietoon tullutta liikenneonnettomuutta, joissa loukkaantui yhteensä 21 henkilöä ja kuoli neljä henkilöä.
Valtatie 9:n ohituskaistojen parantaminen välillä Patalahti – Lahdenvuori -tiesuunnitelmaan voi tutustua vayliensuunnittelu.fi -nettisivulla, sitä kautta suunnitelmaan pystyy jättämään myös muistutuksen. Tiesuunnitelma on nähtävillä 23. maaliskuuta asti.
– Pyydämme tiesuunnitelmasta lausunnot viranomaisilta ja katsomme, pitääkö niiden ja muistutusten perusteella tehdä muutoksia. Jos tiesuunnitelmaan ei tehdä isompia muutoksia, se lähtee hyväksymiskäsittelyyn Traficomille, luultavasti alkusyksystä. Jos suunnitelmaan tehdään merkittävämpiä muutoksia, se laitetaan vielä uudelleen nähtäville, mahdolliset pienemmät muutokset käydään läpi maanomistajien kanssa, Minna Jaatinen kertoo.
Tiesuunnitelmassa hankkeen toteuttamiskustannuksiksi on arvioitu 77,2 miljoonaa euroa, josta Painaa – Lahdenvuori -välin osuus on noin 47,4 miljoonaa euroa.
– Tällä hetkellä ei ole tietoa, koska hankkeelle mahdollisesti saataisiin rahoitusta, Jaatinen toteaa.
03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Petäjäveden kunnan pinta-ala on noin 500 neliökilometriä, kun kunnassa olevat järvet lasketaan mukaan.
– Petäjäveden pohjoisimmasta pisteestä on linnuntietä Petäjäveden eteläisimpään pisteeseen noin 30 kilometriä, samoin läntisimmästä pisteestä itäisimpään pisteeseen on noin 30 kilometriä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat. Miehet ovat käyneet kunnan uloimmat pisteet katsomassa ja kuvaamassa, luontoretkikohteeksikin rajapisteet sopivat.
– Suur-Jämsän historiassa kerrotaan vuonna 1566 pidetyistä käräjistä, joissa vahvistettiin Klaus Kristerinpoika Hornin läänityksen rajat. Siinä mainituista rajapisteistä ainakin Ruokosuo ja Lempaatsuo ovat nykyisinkin rajapisteitä. Aivan kunnan nykyiselle pohjoisrajalle asti Klaus Kristerinpoika Hornin läänitys ei ulottunut, Pentti Valkeajärvi kertoo.
Pohjoisessa ja etelässä rajakivet
Petäjäveden pohjoisin piste on Töysänperällä, Metsovuoren lähellä oleva Metsokivi. Kivi on kolmen kunnan eli Petäjäveden, Multian ja Uuraisten rajamerkki, joka toimi vuonna 1813 suoritetussa isojaon maanjakotoimituksessa Kuivasmäen ja Rukoilan jakokuntien rajakivenä. Kiveen hakattiin vuosiluku, risti ja silloisen Vaasan läänin maanmittarin Carl Fredrik Boismanin nimikirjaimet. Metsokivestä kerrotaan myös juuri ilmestyneessä ”Metsokiveltä Pirunkivelle” -kirjassa.
– Metsokivi on korkealla paikalla, lähes 220 metriä merenpinnasta. Petäjäveden korkein kohta, Kovasenmäki, joka kohoaa 255 metrin korkeuteen, on melko lähellä Metsokiveä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat.
Kunnan eteläisin piste on Ruokosuolla, noin kilometrin verran Ruoppaan talosta kaakkoon. Myös eteläisimmästä pisteestä löytyy kivi, joka on kolmen kunnan rajamerkki; aiemmin kunnat olivat Petäjävesi, Koskenpää ja Korpilahti, nykyään Petäjävesi, Jämsä ja Jyväskylä.
– Vanhassa kartassa rajapisteen kohdalla on pieni lampi, nykyään paikka on metsittynyttä suota. Aikoinaan sieltä on nostettu turvetta kuivikkeeksi eläimille ja vielä 1900-luvun puolella lehmät laidunsivat Ruokosuolla, silloin puhuttiin Kinnarinniitystä, Pentti Valkeajärvi kertoo ja toteaa, että suota on ojitettu useaan otteeseen.
– Rajakivessä on kaiverrus 3, sitä en tiedä, mitä se tarkoittaa. Suolla ei ole muita näkyviä kiviä, joten voi olla, että rajakivi on tuotu paikalle hevosvoimin joskus kauan sitten.
Lempaathonkaa ei löytynyt
Petäjäveden läntisin piste löytyy Lempaatsuolta Urrian takaa, paikasta, jossa Petäjävesi pistää kapean kiilan Keuruun ja Jämsän, aiemmin Koskenpään, väliin.
– Suoalueen keskellä on Rajasaari-niminen saari, rajapyykki on Rajasaaressa, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
– Kartoissa paikalle on merkitty myös Lempaathonka, mutta honkaa me emme sieltä nyt löytäneet. Paikalla on täytynyt olla iso honka 1800-luvulla, kun rajoja on vedetty ja meidän muistaaksemme siellä oli sellainen vielä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Nyt rajapyykin kohdalla ei ole puuta, mutta lähistöllä on kyllä iso mänty, jossa on sivuoksa, joka taittuu takaisin kohti puun runkoa ja näyttää aivan kahvalta, Lauri Ijäs kertoo.
Kunnan itäisin piste on Liisalanperällä, lähellä Nyrölää, Mustamäen rinteessä Pieni-Musta-lammen lähellä. Siellä rajapisteen merkkinä on rajapyykki.
– Siinä lähellä oleva Valkeissuo oli turvetuotantoalue jo sota-aikaan 1940-luvulla, Pieni-Mustan rannalla on edelleen sen aikaisia rakennuksia. Keski-Suomen Turve Oy toimitti Valkeissuolta polttoturvetta Jyväskylään, ja turpeen kuljettamiseksi suolta Nyröläntielle rakennettiin rautatie. Viimeisinä sotavuosina SOK osti Keski-Suomen Turve Oy:n ja jatkoi toimintaa vähän aikaa, mutta sodan loputtua turpeenotto lopetettiin kannattamattomana, Lauri Ijäs kertoo.
Lempaatsuo merkittävä luontokohde
Lauri Ijäksen ja Pentti Valkeajärven mukaan kaikki kunnan ääripisteet löytyvät, mutta mihinkään niistä ei pääse tietä pitkin.
– Kaikki vaativat hieman maastossa kävelyä. Metsokivelle pääsee esimerkiksi Metsovuorentieltä. Tosin sitä kautta tullessa pitää ylittää puro, joka voi vetiseen aikaan olla hankalaa. Silloin Metsokivelle on parasta kulkea idän suunnasta, Ijäs ja Valkeajärvi selvittävät.
Ruokosuolle pääsee Ruoppaantien kautta ja Pieni-Musta -lammelle Liisalantietä, joka muuttuu Kirjakantieksi ja yhtyy Nyröläntiehen. Lempaatsuolle voi mennä Petäjäveden puolelta ensin Urriantietä ja Urrianperäntietä, sitten Lempaatmäentietä ja Pienimäentietä.
– Lempaatsuolla on Keuruun ja Jämsän puolella 180 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, ja se on luontoarvoiltaan merkittävä kohde, niin kasvillisuuden kuin linnustonkin osalta. Pienenmäenvuoren kupeessa on myös Rouvainkamari, joka sekin on mielenkiintoinen luontokohde, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
