20.04.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Seppo Pänkäläinen
Mikä yhdistää Petäjävettä, Keuruuta ja Mänttä-Vilppulaa. Joku voi vastata, että tie, mutta oikea vastaus on yrittäjä Iris Mäkinen, 59. Mäkinen asuu Petäjävedellä ja pyörittää yritystoimintaa osaomistajana Keuruun Hotelli Keurusselän alueella sekä Mäntässä Mäntän Klubia. Loppusijoituspaikakseen hän sanoo kuitenkin Petäjäveden.
-Löydettiin aikoinaan Petäjävedeltä kiva paikka. Koti on metsän keskellä, järven rannalla. Talvella voi hiihtää järven jäällä ja kesällä pulahtaa aamulla veteen ennen kuin aloittaa työpäivän. Ala-Kintaus on sijainniltaan hyvä vaikkakin joskus ajaminen on ikävää. Mutta parempi niin kuin, että asuisi työpaikan vieressä. 16 vuotta on täällä asuttu. Paikkakunnan yhteisöllisyys on ihanaa ja kansalaisopiston jumpat mahtavia.
Mäkisen bravuuria on hotelli- ja resortliiketoiminnan kokonaisjohtaminen, yritysten ja organisaatioiden strateginen kehittäminen, hallitustyö ja edunvalvonta sekä henkilöstö- ja muutosjohtaminen. Mäkinen perustaa yritystoimintansa arvoille, joista keskeisimpiä on henkilöstöstä huolehtiminen. Niin, että työntekijät säilyttävät työpaikkansa ja että heitä koulutetaan ja kehitetään työssään.
-Vastuullisuus ja yhdessä tekeminen. Pidetään huoli siitä, että pienilläkin paikkakunnilla säilyvät majoitus- ja ravintolapalvelut. Ne luovat elinvoimaa. On parempi, että ihmiset kohtaavat toisiaan eivätkä erakoidu koteihin ja mökkeihin.
Mäkisellä on menossa melkoinen juhlavuosi: joulukuussa tulee täyteen 60 vuotta, alalla hän on ollut 40 vuotta, joista 35 vuotta esihenkilönä. Keski-Suomeen hän tuli 25 vuotta sitten ja yrittäjänä hän on ollut 15 vuotta.
-Äitini, joka teki elämäntyönsä keittiössä, toivoi, että minusta ei tulisi ravintolatyöntekijää. Turhaan toivoi, monenlaisia majoitus- ja ravitsemusalan töitä tehnyt Iris Mäkinen sanoo ja nauraa helakasti.
Jokainen tietää, mitä pandemia teki ravintolabisnekselle ja mitä Ukrainan sota ja yleinen epävarmuus ovat tehneet Suomen taloudelle. Mäkinen jaksaa silti uskoa alaan. Pitää vain olla luova ja uskaltaa.
– Haasteena alalla on sesonkiluonteisuus, ja alkuvuosi on aina vaikea. Töitä tehdään ympärivuotisuuden ja kansainvälisten vieraiden saamisen eteen. Kansainvälisessä markkinoinnissa on tärkeä näkyä yhtenä alueena ja saada ihmiset Keski-Suomeen. Tampereen lentokentän läheisyys ja sitä kautta saatavat hyvät yhteydet Eurooppaan on kiinnostava mahdollisuus, samoin Suomen luonto.
– Uskon luontomatkailuun ja retkeilyyn. Tuotteet vain pitää tehdä helposti saavutettavaksi sekä digitaalisesti että fyysisesti. Ihmiset janoavat luontoon ja meillä on tarjota upeita paikkoja, jossa retkeillä ja harrastaa erämatkailua. Eikä kaikkien tarvitse yöpyä laavulla, jos majoituspalvelut ovat lähellä.
Retkeilykaupunki Keuruun matkailustrategia tehtiin 2023 ja siinä kärkenä on juuri retkeily.
-Nyt meidän pitää vain yhdessä tuumin viedä paremmin asioita konkretiaan. Tavoitteisiin päästään kovalla työllä, yhteistyöllä ja hyvillä tuotteilla, Mäkinen sanoo.
Viime talvena Keurusselällä järjestettiin potkukelkkailun MM-kisat. Mäkisen mukaan järjestelyt onnistuivat mutta taloudellinen tulos jäi ohueksi. Nyt Mäkinen haluaisi panostaa Keuruun ja Mäntän väliin sijoittuvaan kansallispuistoon. Kansallispuistot ovat olleet viime vuosina suosittuja kohteita ja sellaisen saaminen Keuruun maisemiin olisi ihan jackpot.
-Keuruun alueen vesistö on ainutlaatuinen, Iris Mäkinen sanoo.
Aina elämä ei ole kohdellut Mäkistä hyvin. Vuodenvaihteen perheloma Lapissa 2024 päättyi kaatumiseen rapuissa, jolloin edessä oli sairaalareissu ja pitkä kuntoutusjakso. Hänestä oli juuri tullut MaRa ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Mäkinen kuvitteli, että voi hoitaa tehtävää vammoista huolimatta. Oikea ratkaisu oli kuitenkin vetäytyä Petäjävedelle toipumaan sekä hoitamaan pakollisia yritysasioita kännykällä.
Mäkinen sanoo väsyvänsä nykyisin aiempaa helpommin, mutta muutoin toipuminen on ollut täydellistä. Petäjäveden yrittäjänainen onkin täynnä energiaa ja uusia ideoita.
14.04.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Siiri Nurminen
Alkio-opistolla vietettiin lauantaina 28.3. opistopäivää, jossa kutsuvieraina oli entisiä ja nykyisiä opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Rehtori Jaana Laitila avasi tilaisuuden puheellaan, jossa hän pohti sitä, mitä Alkio-opisto voi juhlistaa. Laitila toteaa juhlinnalle olevan monenlaisia syitä, jotka menevät laidasta laitaan opiskelijoiden auttamisesta unelmien saavuttamiseen, samanhenkisen porukan yhteen tuomisesta, ja osaavasta henkilökunnasta opiston kehittymiseen ajassa. Lisäksi hän nostaa myös opiston arvot, kuten yhteisöllisyys, vastuullisuus ja tulevaisuudenusko, juhlimisen kohteeksi.
Alkio-opisto perustettiin Perniöön vuonna 1947, josta se siirtyi Korpilahdelle vuonna 1974. Vuonna 2027 Alkio-opiston perustamisesta tulee täyteen 80-vuotta.
– Minun yksi hyvä ystävä tuli tänne opiskelemaan kieliä, ja minä olin ollut koulunkäynnin avustajana ja kiinnosti kasvatusala. Niin vähän sen kaverin mukana tulin sitten. Raahessa ei oikein ollut semmosia koulutusmahdollisuuksia kuin täällä, Hanna Turunen kertoo.
Lapualta Korpilahdelle tullut Hanna Seppä puolestaan päätyi Alkio-opistolle sen jälkeen, kun ei päässyt opiskelemaan OKL:ään, eli opettajankoulutuslaitokselle. Annika Ala-Kurkea kiinnosti kasvatusalan opinnot, joten ylioppilaaksi päästyään hän tuli Virroilta opistolle tekemään opintoja etukäteeen.
– Tein sinä vuonna kahdet perusopinnot ja yhdet aineopinnot. Olihan siinä tosi paljon tekemistä ja varsinkin ne aineopinnot. Kasvatustieteen aineopinnot olivat haastavat, kun niihin sisältyy pieni tutkielma. Mutta ei ollut liian haastavia, Turunen muistelee opintojaan.
– Tein saman määrän. Tein perusopinnot ja aineopinnot, ja sitten vieraan kielen ja viestinnän opintoja. Niitä oli tosi paljon, mutta ne jotenkin meni täällä kaikki kauhean helposti, Seppä toteaa omista opinnoistaan.
– Taisin tehdä kahdet perusopinnot ja sitten joitakin yksittäisiä. Minulla ei ollut vielä mitään aineopintoja. Jälkeenpäin ihmettelin, että kuinka paljon sitä tulikin opiskeltua, Ala-Kurki kertoo.
Turunen kokee Alkio-opistosta olleen hänelle hyötyä, koska hänelle tarjottiin avoimen väylän kautta opiskelupaikkaa niin Turun kuin Jyväskylän yliopistoon. Hän päätyi Jyväskylän yliopistoon silloisten draaman ilmaisun opintojen takia. Seppä puolestaan kokee Alkio-opiston auttaneen häntä tekemään asioita tehokkaasti, ja pääsemään OKL:ään, mihin hän oli halunnutkin. Myös Ala-Kurjen mielestä opinnot auttoivat kouluun pääsyssä, ja yliopistossa opiskelussa. Lisäksi Alkio-opistossa opiskelu on auttanut myös heitä ymmärtämään sitä, mihin kaikkeen he pystyvät.
– Jotenkin ei olisi ehkä halunnut lähteä. Se on semmonen oma kupla, tiivis yhteisö, joka tuki. Silleen omassa elämässä, mutta myöskin sitten opintojen suhteen. Tämähän oli ihan todella ainutlaatuinen kokemus, Turunen kertoo siitä, millaista oli opiskella Alkio-opistolla.
– Kyllä, juuri ainutlaatuinen tietysti todella kiva vuosi. Kaikki tuli tehtyä siinä, niin kuin sanoinkin, jotenkin todella vaivatta lopulta, Seppä lisää Turusen kertomaan.
Ala-Kurjen mielestä ei opistolle tullessa olisi voinut uskoa sitä, kuinka huikea vuosi on edessä. Hän kertoo, kuinka hänellä on tänäkin päivänä opistolta ystäviä.
– On tosi mahtavaa. Hymyilyttää koko ajan, että olen odottanut, että pääsee käymään täällä. Nyt on siitä, mitä 15 vuotta, kun viimeksi käynyt, niin on tosi hienoa, Turunen sanoo.
Sepällä ja Ala-Kurjella on molemmilla 20 vuotta opinnoistaan, ja hekin kokevat nostalgiaa palatessaan takaisin opistolle. Opistolle palaaminen on myös korostanut vuosien varrella tapahtuneita muutoksia niin rakennuksissa kuin kurssitarjonnassa.
– Just noita opintolinjoja on kaiken maailman hiphopista lääketieteeseen. Ihana nähdä tässä kurssi tapaamisessa näitä tuoreempia opiskelijoita, kuinka hekin sanoo sitä, että on ihania muistoja. On löydetty ystäviä, puolisoita ja huomaa, että niilläkin on edelleen täällä hienoja opiskeluvuosia. Voi sitten suositella, jos itselle tulee eteen tuon ikäisiä vastaan, Ala-Kurki toteaa.
– Meillä on lääketieteen kevät injalla opetusta, missä meidän opettajat pitää meille biologian, kemian, ja fysiikan tunnit. Sitten on iltapäivystys tunteja, joissa se opettaja on siinä luokassa ja sinne saa mennä laskemaan ja tekemään hommia, kertoo opintonsa aloittanut Jenna Järvelä opinnoistaan.
Järvelän mukaan Alkio-opisto on auttanut häntä lukemaan lääketieteen pääsykokeisiin, ja se on hänestä ollut mieluisampaa kuin niihin yksin lukeminen. Hänestä opisto on myös tarjonnut ympäristön, joka tukee hänen opintojaan.
– Pääsin viime kevään jälkeen Kuopion lääkikseen opiskelemaan, että on ollut todellakin hyötyä. Sitä viime kevättä ennen olin itsenäisesti opiskellut, niin sitten täältä sai sen viimeisen ponnistuksen siihen, että pystyi pärjäämään siinä kokeessa tarpeeksi hyvin, että pääsi kouluun, Amanda Ruisaho sanoo.
Alkio-opistolla biologiaa opiskellut Milja Summanen puolestaan teki avoimen väylän opintoja, mitä kautta hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistolle biologiaa.
– Minulla oli vähän hatara pohja lukiosta kemian osalta ainakin, mutta täällä on sitten oppinut oikeastaan kaiken ja oon saanut paljon itsevarmuutta ja apua siihen, Alkio-opiston lääketiede-linjalla opiskeleva Laura Konkola toteaa.
Alkio-opistolla opiskelusta yhteisöllisyys nousee esiin, ja lisäksi opiston tarjoamat mahdollisuudet viettää aikaa ystävien kanssa.
– Minun mielestä täällä on tosi kiva yhteisöllisyys, ja kivaa, kun oman luokan kanssa saa mennä aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, ja niitten kanssa viettää sen päivän, Järvelä sanoo.
– Semmoinen vähän kuin pitkään jatkuva leiri tunnelma, Ruisaho kuvailee elämää opistolla.
– Tosi tiivis porukka aina tulee täällä. On huomannut sellaisen yhteisöllisyyden olevan läsnä, Konkola kertoo.
– Saattoi jäädä just meille se kämppis porukka ainakin parin vuoden takaa ja tulee varmaan olemaan aika montakin vuotta vielä, Summanen kertoo.
– Nähdään edelleen aina silloin tällöin. Me olemme entisiä kämppäkavereita, Konkola lisää.
– Silleen tulee ikävä sitä aikaa, vaikka samaan aikaan täällä oli rankkaa se pääsykokeeseen opiskeleminen, mutta samaan aikaan tulee ikävä sitä aikaa ja niitä ihmisiä, joiden kanssa silloin sai tällaista arkea jakaa. Ei tommoista elämänvaihetta tule kuitenkaan ehkä enää ikinä uudestaan, Ruisaho kertoo.
14.04.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Seppo Pänkäläinen
Monenlaisten ihmisten kanssa on tullut juteltua lähes 50-vuotisen toimittajaurani aikana mutta harvoin on haastateltavana ollut niin positiivista ja asiansa osaavaa ihmistä kuin Janne Flyktman, 56. Tämä Korpilahdella nuoruutensa viettänyt yrittäjä alkoi elättää itse itsensä 15-vuotiaana, joten ei ihme, että hänestä tuli yrittäjä.
Mutta on Flyktman tehnyt paljon muutakin.
-8. ja 9.luokalla ollessani olin kesäaikaan suntion tuuraajana Korpilahdella. Varsinainen työurani alkoi aikanaan ambulanssikuskina ja lääkintävahtimestarina. Ambulanssia ajoin 6-7 vuotta. Silloin tunsin joka talon ja kadut ja mummot tervehtivät ohi ajaessani.
Näistä ajoista Flyktmanille on jäänyt huoli suomalaisista nuorista, joilla on yhä enemmän mielenterveysongelmia. Flyktman heristääkin vähän sormea hallituksen suuntaan. On hän arvostellut pankkejakin siitä, että nämä nihkeästi lähtevät rahoittamaan yrityksiä.
Flyktman on syntynyt Jyväskylässä, Korpilahdelle hän muutti perheineen parivuotiaana. Vuoden 2009 kuntaliitoksen myötä Flyktmanista tuli jälleen jyväskyläläinen.
-Kuntaliitos harmittaa vieläkin, vaikka taisi se olla aika pakollista Korpilahden kunnan talouden vuoksi. Liitos toi toki jotain hyvääkin mutta valta menetettiin Jyväskylään.
Korpilahti on lähellä Flyktmanin sydäntä ja tulee aina olemaan. Parhaillaan Flyktman remppaa Korpilahdella taloa.
-Teen töitä seitsemän päivää viikossa. Kaikki liikenevä vapaa-aika menee taloa remontoidessa. Ties vaikka muuttaisimme vielä Korpilahdelle. Päijänne on ollut minulle aina merkittävä asia. Tavallaan olen aina asunut Päijänteen lähellä.
Toinen tärkeä tekijä Flyktmanin elämässä on ollut seurakunta, jonka kautta hän sai tukea elämälleen nuorempana ja tapasi siellä huippukavereita, jotka edelleen ovat ystäviä.
-Olemme Old Farts.
Se kolmas tärkeä asia on urheilu.
-Nuorempana pelattiin kaikkea mahdollista ja urheiltiin monipuolisesti. Jalkapallossa olin lahjakas mutta Kari Nättinen houkutteli minut lentopalloon. Pelaajana jouduin myös valmentajaksi ja kun jossain vaiheessa urheilijaura katkesi loukkaantumiseen, jatkoin valmentajana. Olin aikoinaan yksi Suomen nuorimmista Lentopalloliiton aluevalmentajista. 40 vuotta valmentajana on tullut täyteen.
Korpilahden Martin ja Pyrinnön toimintaa Flyktman kehuu. Hänen mukaansa seurat tekevät tärkeää työtä.
Jyväskylän MM-rallistakin, joka entisaikaan kulki nimellä Suurajot, Flyktman muistetaan. Hän oli 20 vuotta mukana MM-rallissa organisaattorina, Leustun, Surkeen, Parkkolan ja Mutasen ek-päällikkönä. Ikävimpänä muistona on Parkkolan ralliturma 2004, kun ulosajossa loukkaantui katsojia. Järjestäjien todettiin toimineen oikein, joten asia ei ole jäänyt vaivaamaan Flyktmania, jota edelleen kosiskellaan rallihommiin mukaan.
-Oltiin kerran Joutsenlammella rallikoulutuksessa. Kullekin erikoiskokeelle oli oma kylttinsä. Rourun veljekset keksivät pienen källin, ja muuttivat sanajärjestyksen ”Ek-päällikkö, Surkee” muotoon ”Surkee ek-päällikkö”, Flyktman kertoo ja nauraa helakasti.
Viimeksi rallia ja Flyktmania on yhdistänyt muutama vuosi sitten läpimurtoa maailman huipulle tavoitteleva Sami Pajari, jonka manageritiimissä Flyktman toimi.
Kun Flyktman on syntynyt myyntisaappaat jalassa, ei ole ihme, että hän päätyi yrittäjäksi. Hänellä on neljä yhtiötä, joista yksi tuo erikoislamppuja Suomen sairaaloihin. Osakkaana hän oli Karoliinan Kahvimyllyssä, kunnes osti sen kokonaan.
-Karoliinan Kahvimyllyn hankin, kun pelkona oli, että kahvila sulkee ovensa. Päätin, että ei noin mahtavaa paikkaa voi sulkea.
Suomen Yrityskaupat Oy:n yritysvälittäjänä Flyktman yrittää löytää yrityksille ostajaa tai myytävää. Flyktman auttaa, kun joku yrittäjä haluaa eläkkeelle ja eroon firmastaan, tai kun joku yhtiö hakee yritystä tukemaan oman alansa toimintaa.
-Hyvin menee, hyviä firmoja on paljon kaupan ja niitä tulee koko ajan lisää. Koen, että on tärkeää, että löytää jatkaja, että saadaan yritystoiminta jatkumaan ja työpaikat säilymään.
Korpilahdella asuu yhä paljon Flyktmanin kavereita ja äiti, joten Korpilahti on miehelle tärkeä.
-Se on yksi elämäni tärkeimpiä asioita.
14.04.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Kuoroon kannattaa tulla, täällä on hauskaa, toteaa Petäjän Canto -kuorossa laulava Pirjo Kukkonen. Vesa Asunnan johtamassa Petäjän Canto -kuorossa on tällä hetkellä kuoronjohtajan lisäksi 19 laulajaa, lisääkin kuorolaisia otetaan mukaan.
– Toivoisimme lisää laulajia, etenkin tenoreita, mutta muihinkin ääniin mahtuu, Vesa Asunta toteaa.
– Meillä ei ole laulukokeita tai minkäänlaisia karsintoja, nuotinlukutaitoakaan ei vaadita.
Petäjän Canto toimii Keuruun kansalaisopiston ryhmänä. Petäjäveden Viihdekuoro perustettiin jo 34 vuotta sitten, ja sitä johti Petter Ohls.
– Sitten siinä oli pieni tauko välissä. Petäjän Canto perustettiin syksyllä 2010, ja siinä on ollut useampia johtajia. Vesan johdolla olemme laulaneet neljä vuotta, kuorolaiset kertovat.
– Toivottavasti Vesa jatkaa laulun johtamista yhtä pitkään kuin isänsä. Erkko Asunta johti kuoroa Muuramessa lähes 90-vuotiaaksi, Aira Kivelä toteaa.
Petäjän Canto -kuorossa laulaa edelleen useampi sellainen, joka on aloittanut kuorolaulun 34 vuotta sitten Petäjäveden Viihdekuorossa.
– Kuorolaiset käyvät harjoituksissa uskollisesti, lähes kaikki ovat yleensä paikalla, Vesa Asunta kertoo. Kuorolaiset lisäävät, että he lauloivat korona-aikanakin, silloin maskit kasvoilla.
Kuoron kanssa laulamista pidetään niin tärkeänä, että sinne tullaan pitemmästäkin matkasta.
– Me muutimme kahdeksan vuotta sitten Jyväskylään, mutta ei tästä kuorosta voi jäädä pois. Täällä on niin mukavat laulukaverit ja hyvä opettaja, Sirkka ja Raimo Kauppinen kertovat.
– Matka ei haittaa, kun täällä on niin mukavaa, toteaa myös 25 kilometrin päästä Koskenpäältä kuoroharjoituksiin ajava Hilkka Heinonen.
– Sen lisäksi että tämä on mukavaa, tämä on myös kehittävää, etenkin kun laulamme neliäänisesti, Aira Kivelä sanoo.
– Kuorolauluhan vahvistaa aivoja aivan tutkitustikin, Vesa Asunta toteaa ja viittaa hiljattain julkaistuun Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimukseen.
Mukavien laulukavereiden, laulamisen halun ja yhteisöllisyyden lisäksi joitakin kuorolaisia vetää kuoroon suvun perintö.
– Isäni on laulanut kuorossa, pitäähän tyttärenkin laulaa, Katriina Pekkarinen toteaa.
Syksyllä jatketaan
Petäjän Canto -kuoron ohjelmistoon kuuluu lähinnä kevyttä musiikkia.
– Esimerkiksi Toni Edelmannin ja Kaj Chydeniuksen tuotantoa olemme laulaneet aika paljon. Joulun aikaan laulamme joululauluja laidasta laitaan, siellä saattaa olla mukana vähän hengellisiäkin lauluja, mutta muuten jätämme hengellisten laulujen puolen Lehterilaulajille, Vesa Asunta sanoo.
Esiintymistilaisuuksia Petäjän Canto kaipaisi lisää. Kuoro on laulanut Petäjäkodissa, kirkossa ja kansalaisopiston tapahtumissa Miilussa, Keuruulla ja Multialla.
– Ja esiinnyimme me Petäjävesi Elää -viikon tapahtumassakin, lauloimme rekan lavalla torilla. Se oli mukavaa, kuorolaiset muistelevat.
Kuoro harjoittelee kerran viikossa, tiistaisin. Tältä keväältä kuoroharjoitukset ovat jo ohi, mutta mukaan pääsee syksyllä, kansalaisopiston ilmoittautumisen kautta. Kansalaisopiston ryhmät aloittavat kokoontumiset syyskuun alussa.
14.04.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Liikkumisohjelmalla halutaan luoda selkeä linja siitä, miten liikkumista edistetään, hyvinvointikoordinaattori Sami Jylhä toteaa. Jylhän ja Kristiina Makkosen koostamaa liikkumisohjelmaesitystä esiteltiin viikonlopun Petäjävesi liikkuu -tapahtumassa.
– Halusimme toimijoiden äänen kuuluviin heti alusta lähtien, joten liikkumisohjelmaa on työstetty useissa työpajoissa, joissa on ollut mukana monenlaisten liikkujien kanssa toimivia henkilöitä. Kristiina Makkosen halusin mukaan kokoamaan ohjelmaa, hän on aktiiviliikkuja, kunnanvaltuutettu ja terveystieteiden maisteri, Sami Jylhä kertoo.
Liikkumisohjelmassa sekä kuvataan petäjävetisten liikkumisen ja liikuntapaikkojen nykytilaa että esitellään visiota tulevasta.
– Petäjävedellä ihmiset arvostavat kunnassa olevia liikuntapaikkoja ja liikunnan harrastaminen on hyvällä tasolla. Toisaalta kaikki eivät kuitenkaan liiku tarpeeksi. Noin viidennes petäjävetisistä ei liiku lainkaan tai liikkuu hyvin vähän ja myös koululaisten MOVE!-testeistä, etenkin yläkoulun puolella, on tullut aika hälyttäviäkin lukuja, Sami Jylhä sanoo.
– Haasteena on näiden vähän tai ei ollenkaan liikkuvien tavoittaminen. Joillakin liikkumisen esteenä voivat olla terveydelliset syyt, joillakin taas työelämän kuormittavuus tai vaikkapa sosiaalinen epävarmuus. Näihin haasteisiin olisi tavoitteena vastata aloittamalla erilaisia liikuntaryhmiä. Yksi konkreettinen ideakin on noussut esille; käveleminen salissa musiikin tahtiin talvella, kun ulkona on hankalaa kävellä liukkauden takia. Salissa on tyhjiä tunteja, joten tällainen ryhmä olisi ihan mahdollista järjestää.
Joillakin liikunnan esteenä voi olla se, että liikuntapaikat ovat hankalasti saavutettavissa. Sitä voitaisiin Sami Jylhän mukaan yrittää korjata esimerkiksi tuomalla kylille omia liikuntapaikkoja.
– Myös tiedon jakamista liikuntamahdollisuuksista voitaisiin lisätä. Eri lajien ja eri seurojen kesken voitaisiin pitää myös yhteisiä harjoituksia. Tarkoitus olisi saada mahdollisimman moni liikkumaan, Jylhä sanoo.
Liikunta osaksi arkea
Yhtenä isona ajatuksena liikkumisohjelmassa on, että liikunta nähtäisiin tärkeänä hyvinvoinnin ja ilon lähteenä, ei vain suorittamisena.
– Liikunta pitäisi saada osaksi arkea, ei vain kaksi kertaa viikossa ohjatusti tehdyksi suoritukseksi. Liikkua voi joka päivä, vaikkapa työmatkalla tai matkalla kaverin luo. Kaikki liikunta on arvokasta, Sami Jylhä sanoo.
– Tärkeää on myös se, että jokainen löytäisi oman tapansa liikkua, on se sitten kuntosaliharjoittelua, luonnossa liikkumista, jalkapalloa tai jotain muuta.
Liikkumisohjelmaan on otettu mukaan myös tiedolla kehittäminen ja yhteistyön vahvistaminen.
– Tarkoitus on toteuttaa kyselyitä kuntalaisten keskuudessa entistä tiuhempaan tahtiin, jotta näemme, toimiiko suunnitelma. Kuntalaisilta saadaan myös toivottavasti ihan konkreettisia ideoita, miten liikuntapaikkoja voitaisiin kehittää. Yhteistyötä haluamme vahvistaa niin urheiluseurojen, muiden yhdistysten kuin ihan yksittäisten ihmistenkin kanssa, Jylhä toteaa.
Liikkumisohjelma on tehty kuudeksi vuodeksi, vuoden 2031 loppuun asti. Mukana on pienempien tavoitteiden lisäksi isojakin tavoitteita.
– Isoin tavoite on varmaankin pyöräilytie Kintaudelta kirkonkylälle. Meillä on useita vaarallisia risteyksiä, joiden takia lapset eivät kulje kävellen tai pyöräillen kouluun, näiden haasteiden esille nostaminen on liikkumisohjelman yksi tavoite. Lyhyen aikavälin tavoitteina ohjelmaan on kirjattu muun muassa uusien harrastusryhmien perustaminen, joilla yritetään tavoittaa vähän liikkuvia, Jylhä kertoo.
Viikonloppuna liikuntaa kaikille
Liikkumisohjelman laatiminen ei ole pakollista, mutta Jylhän mukaan sellainen on jo monessa kunnassa.
– Liikkumisohjelma on hyvä tapa linjata liikkumisen tukea. Ihmisten liikkeelle saaminen ja sitä kautta hyvinvoinnin lisääminen on kansallinen tavoite, Sami Jylhä toteaa.
– Nyt minun ja Kristiinan kokoama liikkumisohjelmaesitys annetaan seuroille ja muille toimijoille tarkasteltavaksi, jotta saamme yhteisen näkemyksen siitä, mitä aletaan konkreettisesti tehdä. Liikkumisohjelma tulee osaksi hyvinvointikertomusta, ja se käsitellään hyvinvointilautakunnassa, kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa.
Viimeviikonloppuinen Petäjävesi liikkuu -tapahtumaviikonloppu koottiin Sami Jylhän mukaan liikkumisohjelman julkistamisen ympärille.
– Halusimme matalan kynnyksen tapahtuman, johon kaikkien on helppo osallistua. Tähän lähdettiin tosi hyvin mukaan, viikonlopun aikana järjestettiin useita kaikille avoimia tapahtumia, lisäksi työpaikatkin järjestivät omia tapahtumiaan, Jylhä kiittelee.
Liikunnan järjestäjien lisäksi myös liikkujat lähtivät hyvin mukaan, kaunis kevätsääkin houkutteli ulkoliikunnan pariin.
– Seuraavan kerran liikuntaviikonloppua voisi järjestää syksyllä, Sami Jylhä suunnittelee.
14.04.2026 | Tilaajille, Toivakka
Perjantaina 27. maaliskuuta Toivakassa juostiin leikkimielinen juoksutapahtuma Matin maalisvitonen. Viiden kilometrin reitti kulki Aittojärveltä Viisarimäkeen halki Toivakan kirkonkylän, mutta tapahtuman ydin ei ollut pelkästään maaliviivalla. Päivä kokosi yhteen juoksijoita, kannustajia ja kyläläisiä yhteisen tekemisen äärelle.
Tapahtuma sai alkunsa yrittäjä Matti Tiaisen ideasta hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Tiainen kysyi kunnanjohtaja Touko Aallolta, millainen voisi olla mukava ja yhteisöllinen liikuntatapahtuma merkkipäivän ympärille. Aalto ehdotti viiden kilometrin juoksua, ja siitä syntyi Matin maalisvitonen.
Perjantaina idea toteutui tavalla, joka jätti järjestäjille ja osallistujille hyvän mielen.
– Ihan mahtava tapahtuma oli, Tiainen tiivistää.
Aallon mukaan sää suosi ja juoksijoita tuli paikalle lähes 40. Vielä enemmän häntä ilahdutti kuitenkin tapahtuman ympärille syntynyt tunnelma.
– Kaikkein hienointa oli, että täällä TeemaHostellilla oli yli sata ihmistä. Kukin osallistui tavallaan – osa tuli juoksemaan, osa kannustamaan, syömään, olemaan ja tekemään yhdessä. Se on se juttu, Aalto sanoo.
Tiaisen mukaan juuri tällaiset tapahtumat sopivat pienen paikkakunnan vahvuuksiin.
– Ajattelen, että tällaisella pienellä kylällä tämä on parasta, mitä voimme tehdä. Nykyään ei ehkä kyläillä niin useasti, joten tällaiset tapahtumat voivat olla niitä paikkoja, joissa nähdään ystäviä ja tuttuja. Tällaisia vain lisää – ja samalla pidetään kunnosta ja terveydestä huolta, Tiainen sanoo.
Tapahtuma oli samalla myös näyteikkuna toivakkalaiselle yhteishengelle. Tiaisen mukaan tapahtumaa rakennettiin alusta asti matalan kynnyksen ja yhteisöllisyyden varaan. Hän lähti itse sponsoroimaan tapahtumaa juoksupalkintojen ja tarjoilujen kautta, minkä jälkeen moni muukin lähti talkoohengessä mukaan.
Aallon mielestä juuri tällaiset hetket kertovat parhaiten siitä, mitä yhteisöllisyys käytännössä tarkoittaa.
– Jos tätä ajattelee myös kuntamarkkinointina, niin täällä kävi paljon ihmisiä muualtakin. Moni oli aivan ihmeissään, että hitsi vie, tällaista meininkiä. Tämä on parasta mahdollista kuntamarkkinointia, mutta ennen kaikkea sitä, että kuntalaiset tekevät yhdessä toisilleen. Kun puhutaan yhteisöllisyydestä, niin tämä on sitä konkretiaa eikä pelkkää puhetta, Aalto sanoo.
Juoksun nimihenkilö Matti Tiainen onnistui myös omassa tavoitteessaan. Tavoiteajaksi oli asetettu 24 minuuttia, ja maalissa kelloon pysähtyi aika 23.03.
– Todella hyvin meni. Touko on valmentanut minua, enkä parempaa koutsia olisi voinut saadakaan, Tiainen kiittelee.
Valmentaja itse ei peittele ylpeyttään.
– Matti on tehnyt kaiken pilkulleen. Vielä kisapäivän aamuna laitoin ohjeet, mitä ja milloin syödä, ja Matti teki juuri niin. Valmentaja on äärimmäisen ylpeä suojatistaan, Aalto nauraa.
Aallon mukaan onnistumisessa näkyi ennen kaikkea sisäinen motivaatio.
– Se motivaatio, joka syntyy sisältä, on hienoa nähdä. Suoritus on yksi juttu, mutta vielä tärkeämpää on se, että lähtee tekemään ja innostuu. Ihan sama, mitä tekee elämässä – se on se tärkein juttu.
Tuloksissa nopeinta vauhtia pitivät miesten sarjan Aki Tuovinen ajalla 17.09, naisten sarjan Nerea Abrego ajalla 19.50 sekä alle 18-vuotiaiden sarjan Oliver Pitkänen ajalla 21.18.
Miesten sarjan kärkikymmenikköön juoksivat Aki Tuovinen 17.09, Timo Honkonen 18.07, Jani Hämäläinen 18.30, Jani Ikäheimonen 19.35, Touko Aalto 20.32, Otto Ikonen 21.48, Roope Hokkanen 21.56, Teemu Minkkinen 21.58, Pasi Surakka 22.03 ja Juska Puikkonen 22.07.
Naisten sarjassa kärjen muodostivat Nerea Abrego 19.50, Inka Keteli 24.01, Satu Paalanen 27.47, Anna Puttonen 31.16 ja Elina Ikäheimonen 31.53.
Alle 18-vuotiaissa parhaat ajat juoksivat Oliver Pitkänen 21.18, Veikka Ripatti 23.32, Lyydia Honkonen 24.10, Emil Kovanen 24.41 ja Aaro Vilpponen 27.13.
Matin maalisvitosen tunnelma antoi vahvan viestin siitä, että Toivakassa osataan edelleen kokoontua yhteen hyvän asian äärelle. Tapahtumalle on luvassa jatkoa liikunnallisissa merkeissä jo pian, sillä seuraavaksi katseet kääntyvät 6. kesäkuuta järjestettävään Toivakka-hölkkään.
Samuli Turunen
