13.01.2026 | Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
– Ei tämä ole minulle mitään rajojen kokeilua, ulkona nukkumisesta vain tulee niin hyvä olo. Tämä on vähän kuin avantouinti; monet ajattelevat, että mikä järki tässä on, mutta kun sitä kokeilee, tulee tunne, että olipas mahtavaa, Johanna Niilivuo toteaa. Hän on nukkunut ulkona säännöllisesti, kelistä riippumatta, tänä talvena kovilla pakkasillakin.
– Olen ollut ulkoilmaihminen aina, vaeltamista ja retkeilyä olen harrastanut enemmän viitisentoista vuotta. Ulkona olen nukkunut aiemminkin silloin tällöin, muutama vuosi sitten siirryin toukokuussa noin puoleksi vuodeksi nukkumaan säännöllisesti ulkona. Parina edellisenä vuonna siirryin nukkumaan sisälle lokakuussa, mutta tänä syksynä en nähnyt syytä siirtyä nukkumaan sisälle, Niilivuo kertoo.
– Olen valinnut nukkumapaikkani lasten ehdoilla. Jos lapset ovat halunneet, että nukun sisällä, olen jäänyt sisälle, mutta nyt lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät he tarvitse minua sisällä yöllä. Ja kun nukun pihalla, olen kuitenkin lähellä, minut voi tarvittaessa herättää rappusilta huutamalla.
Enimmäkseen Niilivuo on nukkunut pihalla riippumatossa, nyt kovilla pakkasilla hän siirtyi telttaan.
– Teltassa on helpompi kömpiä usean makuupussin sisälle, mutta riippumatossa nukkumisesta pidän enemmän. Tykkään siitä, kun tunnen tuulen kasvoillani tai voin katsella kuutamoa. Teen vuosittain lyhyitä vaelluksia, ja silloin minulla ei ole mukana telttaa, vaan nukun riippumatossa. Sateella käytän laavukankaan tyyppistä tarppia riippumaton päällä, Niilivuo kertoo.
– Riippumatto on lähiretkillä hyvä senkin takia, että se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia yöpymispaikan valintaan. Keskisuomalaisessa maastossa voi olla välillä hankalaa löytää tasaista telttapaikkaa, riippumattoa varten tarvitaan vain kaksi puuta lähekkäin.
Varusteita ulkona nukkumiseen Johanna Niilivuo kertoo hankkineensa pikku hiljaa.
– Olen ostanut paljon käytettynä, eikä kaiken tarvitse olla mitään pro-vehkeitä. Makuualusta on talvella tärkeä, minulla on ilmatäytteisen makuualustan alla rautakaupasta ostettua routamattoa, joka ei maksa montaa euroa. Nyt kovilla pakkasilla minulla on vielä päällimmäisenä lampaantalja, Niilivuo kertoo.
– Makuupusseja pidän useamman päällekkäin. Ei ole mitään järkeä hankkia yhtä superlämmintä makuupussia, kun sitä ei voi käyttää kovin usein. Nyt pakkasilla olen käyttänyt kolmea kerrosta; ensin on merinovillainen makuupussin sisäpussi, sitten ohuempi makuupussi ja päällä talvimakuupussi. Sen oppii ajan kanssa, millaisia kamppeita tarvitsee mihinkin keliin, sekään ei ole hyvä, jos tulee hiki. Kerrokset ovat tärkeitä.
Niilivuo kehottaa muitakin kokeilemaan ulkona nukkumista.
– Välineitä voi myös lainata, Niilivuo vinkkaa ja sanoo, että omassa pihassa varusteita voi testata turvallisesti.
– Me asumme niin metsän keskellä, että täällä omassa pihassa on todella luonnon helmassa. Ilma on raikasta, eikä autoja ole lähitienoillakaan. Tietysti taajamassa tilanne on erilainen.
Niilivuo kertoo nukkuneensa ulkona myös Hannes-myrskyn yönä.
– Nukuin keskellä pihaa turvallisesti, se oli hieno kokemus. Luonnossa pitää olla luonnon ehdoilla, esimerkiksi kovalla tuulella pitää valita yöpymispaikka keliolosuhteen mukaan, Niilivuo toteaa.
Niilivuo opiskeli reilut viisi vuotta sitten hyvinvointivalmentajaksi JAMK:lla ja samassa yhteydessä hän kävi sekä terveysmetsäopas-kurssin että Suomen Ladun Metsämieli-vertaisvetäjäkurssin.
– Ne syvensivät entisestään minun omaa luontoyhteyttäni, etenkin terveysmetsäkurssi. Minulle luontoyhteys yhdistettynä liikuntaan on ollut tosi kannattelevaa, kun on ollut vaikeita aikoja, Niilivuo toteaa.
– Haluaisin rohkaista muitakin parantamaan luontoyhteyttään. Uskon, että ihmiset voisivat paremmin, jos heillä olisi vahvempi yhteys luontoon. Esimerkiksi Japanissa terveysmetsä on tunnustettu tapa hoitaa terveyttä ja siellä on sertifioituja terveysmetsiä. Minusta Suomessakin pitäisi käyttää enemmän ”luontoreseptejä” esimerkiksi kevyenä tukena mielenterveyden avuksi, nykyään käytetään ihan hirvittäviä määriä adhd-lääkkeitä ja mielialalääkkeitä.
Niilivuo sanoo nukkuvansa ulkona yleensä paremmin kuin sisällä.
– Toki on huonoja öitä ulkonakin, jos on esimerkiksi kiirettä töissä. Työreissuilla hotelleissa nukun todella huonosti, Niilivuo toteaa.
– Minulle ulkona nukkuminen on myös rauhoittumista. Arki on usein aika hektistä, luonto rauhoittaa. Tunnen oloni niin hyväksi siellä; kun pääsen makuupussiin ja nukun ulkona, olen onnellinen. Koen luonnossa olevani oikeassa paikassa.
Tiina Lamminaho
13.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Kun hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa, monien muiden käynnistymisongelmien lisäksi keskustelua aiheutti yhdyspinta kunnan ja hyvinvointialueen välillä nimenomaan ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä.Kuntalain ensimmäisessä pykälässä säädetään, että kunnilla on yleinen velvoite edistää asukkaidensa hyvinvointia.
Myös hyvinvointialueilla on saman tyyppinen vastuu edistää hyvinvointia ja terveyttä osana omaa toimintaansa. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa epäiltiin, että kuntia ei kiinnosta pistää paukkuja kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan, kun toiminnan tulokset, eli kuntalaisten vähentynyt terveyspalvelujen tarve, hyödyntää taloudellisesti eniten hyvinvointialuetta.
Epäilys on suurelta osin kuitenkin osoittautunut vääräksi. Kunnat ovat hoitaneet oman tonttinsa vaihtelevasti, mutta esimerkiksi Toivakassa ja Uuraisilla varsin mallikkaasti. Sen sijaan hyvinvointialue on säästöpaineidensa vuoksi varsinkin Keski-Suomessa vähentänyt toimintakykyä ylläpitäviä ja yhteisöllisyyttä lisäävää päivä- ja kerhotoimintaa merkittävästi.
Toivakan kunta lähti liikkeelle esimerkillisesti jo nimiketasolla. Kunnassa on muutaman vuoden toiminut hyvinvointisuunnittelija.
Toivakan kunta on myös mukana Terve Kunta -verkostossa, mikä tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää hyvinvoinnin johtamista ja toimintatapoja yhdessä muiden kuntien kanssa. Vuonna 1996 perustettu ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima verkosto kokoaa yhteen kuntia, joissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on strateginen linjaus ja ohjaava periaate. Verkoston toiminta tukee kuntia integroimaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen osaksi kuntastrategioita, vahvistamaan hyvinvointitalousajattelua sekä kehittämään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa. Lisäksi verkosto jakaa tietoa, järjestää seminaareja ja videoneuvotteluja vertaisoppimisen tueksi sekä pilotoi ja levittää hyviä käytäntöjä. Kansainvälisesti Terve Kunta -verkosto toimii osana WHO European Healthy Cities -verkostoa, jonka visio pohjautuu YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja painottaa kestävää kehitystä, osallisuutta ja terveyserojen vähentämistä. Verkoston tavoitteena on vahvistaa strategista johtamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta kuntalaisille voidaan tarjota entistä paremmat edellytykset hyvinvoinnille ja terveydelle nyt ja tulevaisuudessa.
Toivakan kunnassa tavoitteena on liikunnallisen ja hyvinvoivan arjen toteutuminen. Kunnassa on myös jonkin aikaa ollut palveluna liikuntaneuvonta, jonka kautta voi saada apua ja tukea liikunnan lisäämiseksi osaksi elämäntapoja. Hankevaroin rahoitettu liikuntaneuvonta on suunnattu henkilöille, joilla on erityisiä tarpeita liikunnan osalta. Tällaisia voivat olla erilaiset sairaudet, vammat tai muut haasteet löytää itselle sopiva liikuntamuoto.
Liikuntaneuvoja Anna Rossi palvelee kuntalaisia joka maanantai. Palveluihin kuuluvat yksilöllinen vastaanotto, erilaiset erikseen sovitut ryhmät ja kouluPT:n palvelut. Palvelu on maksuton ja toimii ajanvarauksella. Yhteyttä voi ottaa suoraan tai voi pyytää myös lähetteen esimerkiksi terveydenhuollosta.
Liikuntaneuvojaa on nähty myös vieraana eri kerhoissa ja kokoontumisissa.
– Teen työtä ammatinharjoittajana ja Toivakassa olen yhden päivän. Mikäli kunta saa hankkeelle lisärahoitusta, niin toiminta saattaa lisääntyäkin, Konneveden liikuntakoordinaattorina ja Multialla liikuntaneuvojana aikaisemmin toiminut Anna Rossi kertoo. Hänen työhistoriasta löytyy myös jakso fysioterapeuttina Toivakan vanhustyössä kymmenisen vuotta sitten.
– Liikuntaneuvonta on matalan kynnyksen ilmainen palvelu kuntalaisille. Oikeastaan kyse on elämäntapaohjauksesta, jonka tärkeitä osa-alueita liikunnan lisäksi on myös ravitsemus. Tavoitteena on yleensä hyvinvointia lisäävä arkiaktiivisuus, hän jatkaa.
Vuoden alku on suurten lupausten aikaa, kuntosalit täyttyvät kuntoilijoista ja jääkaapit vihanneksista ja rahkapurkeista. Innostuksella on kuitenkin tapana lässähtää jo viimeistään helmikuussa. Onko silloin kaikki menetetty.
– Ei ole todellakaan menetetty, muutosprosessiin kuuluu, että takapakkeja tulee. Oleellista on, miten retkahdusten jälkeen jatkaa. Harva pystyy kerralla pistämään elämäntapoja uusiksi, eikä ole tarkoituskaan. Usein pienetkin muutokset, varsinkin jos niitä on useita eri elämänalueilla, merkitsevät tosi paljon, Anna Rossi sanoo.
Hanna Lahtinen
05.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Martti Räty syntyi vuonna 1935 Sortavalan maalaiskunnassa karjalaiseen maanviljelijäperheeseen. Sodan varjot nousivat nopeasti, ja pikku-Martin ensimmäiset lapsuusmuistot saattavat olla peräisin ensimmäiseltä evakkomatkalta vuonna 1940. Varsinaista pelkoa niihin ei kuitenkaan liittynyt, sillä lapsen mieli onneksi suojelee monelta maailman pahalta.
Evakkomatka kulki Sortavalasta Savonlinnaan, sitten kierrettiin ruotsinkielistä Pohjanmaata, jossa yövyttiin jossain kirkossa, ja sieltä Oulaisten kautta Rovaniemelle. Sieltä matka suuntautui etelään ja Uuraisille.
– Kun palattiin kotiin ensimmäisen evakkoreissun jälkeen vuonna 1942, niin minun muistoissani arki jatkui hetken ihan tavallisena, leikittiin ja urheiltiin kovasti, niin kuin meidän perheessämme on aina ollut tapana.
Ihan tavallista ei kuitenkaan ollut. Luodinreikä katossa muistutti talvisodasta, ja tykkien jytinä kuului rintamalta. Ongelle mennessään pienet Rädyn pojat löysivät käsikranaatin.
– Minä sanoin, että siihen ei saa koskea, mutta velipoika Matti ja serkku Paavo olivat kuitenkin heittäneet sen jokeen. Onneksi ei sattunut mitään, Martti muistaa.
Lapsia tuolloin oli neljä: Matti, Maire, Martti ja Marjatta. Nuorin, Mirja, syntyi viidenneksi vielä Uuraisilla, jonne lähtö koitti välirauhan aikana, kun Martti oli jo 9-vuotias.
– Vaajakoskelle tultiin ensin ja sieltä Vanhalan taloon Uuraisille. Vanhalan isäntä Otto Kässi oli ollut isän armeijakavereita ja hän oli sanonut, että heille voi mennä, jos tarvetta tulee.
Vuonna 1945 koitti muutto jo tuttuun Korvenrannan taloon Kelloperälle, ja sen jälkeen se onkin ollut Martin koti.
Korvenrannan tila oli alkujaan Uuraisten pappilan torppa, jonka ensimmäinen isäntä lunasti itsenäiseksi vuonna 1815. 1900-luvun taitteessa isoksi tilaksi kasvaneesta Korvenrannasta tuli Äänekoski Oy:n tuotantotila, jonka mailla työskenteli paljon väkeä tuottamassa elintarvikkeita Äänekosken tehtaan työväelle. Kun Karjalan siirtolaisille ja rintamamiehille tarvittiin koteja, valtio lunasti maat ja Korvenranta lohkottiin seitsemäksi eri tilaksi. Rätyjen lisäksi Kelloperällä uutta elämää aloittivat Litmaset, Neuvoset, Silvennoiset, Hytöset, Ahoset ja Kekaraiset. Vuonna 1924 rakennettu päärakennuskin pistettiin puoliksi, ja toinen puoli siirrettiin Kukkaroisen rantaan Litmasen perheen kodiksi.
– Mukavaa oli, että kavereita oli paljon ympärillä, joista monilla oli vielä samanlaisia muistoja Karjalasta. Minä olin isäni jälkeen tämän tilan 11. isäntä, ja minun jälkeeni isäntänä jatkoi poikani Markku 1990-luvun alussa. Hän kuitenkin joutui luopumaan melko nopeasti sairauden vuoksi, ja tilan pitäjiksi tulivat tyttäreni Tuula miehensä Timo Oksasen kanssa, Martti kertoo.
Timokin menehtyi nuorena, ja myös maailma muuttui niin, että maanviljelys ei enää kannattanut. Nyt Martti asuttaa Korvenrannan vinttikamaria, ja alakerrassa asuu tyttärentytär Jenni perheineen. Lehmiä ja muuta karjaa ei Korvenrannassa ole ollut enää vuosikymmeniin, mutta tilalle ovat tulleet rotukissat ja lemmikkisiilit, joiden kasvattajana Jenni on aivan Suomen huippuja.
Martin vaimo Paula menehtyi vain 48-vuotiaana 40 vuotta sitten. Onnekas sattuma kuitenkin toi elämään uuden tärkeän ihmisen Tampereelta.
– Se oli oikeastaan Mäkelän Sirpan vika, hän myi minulle Askel-lehden vuosikerran ja sieltä kirjeenvaihtopalstalta se kaveri sitten löytyi. Kihloissa ollaan, mutta kumpikaan ei halua kotoaan muuttaa mihinkään.
Kun 1990-luvulla alkoi päästä jälleen matkustamaan itärajan taakse, oli Martti ensimmäisten joukossa lähdössä katsomaan entisiä kotiseutuja. Iloinen yllätys oli, että kotitalo on yhä paikallaan. Siinä toimi kylän kirjasto.
– Monet kerrat olen yöpynytkin vanhassa kotitalossa. Meidän koti, kyläkoulu ja muutama muu ennen sotia rakennettu rakennus olivat paljon parempia kuin uudemmat. Naapuriin Volotja-niminen mies rakensi uuden talon, johon tarvikkeet ja tekijät tulivat melkein kokonaan Suomesta – siitä tuli kyllä hyvä. Monesti mietin, mitä ystäville siellä nyt kuuluu. En ole uskaltanut soittaa enkä korttiakaan lähettää, kun pelkään, että joutuvat vaikeuksiin, Martti kertoo ja lisää, että kovin ovat ajat nyt samanoloisia kuin reilut 80 vuotta sitten.
Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennuksen aika, ja pelloilla alkoivat yleistyä työhevosten rinnalla traktorit. Tämä tarjosi myös aivan uuden kilpailulajin Suomen nuorisolle, nimittäin kyntökisat.
– Ensimmäistä kyntökisaani olin katsomassa Keskisen pellolla nykyisen kunnanviraston paikalla. Kässin veljekset, Heikki ja Pasi, Kankimäen Armas ja Piesalan Antti olivat silloin kovia, ja minuun iski innostus. Vuonna 1953 meille tuli ensimmäinen traktori, ja samana syksynä kilpailin ensimmäistä kertaa kisoissa ja sijoituin lainavehkeillä toiseksi.
Kisoja seurasi useita, ja uran huipennuksena MM-kisat Englannissa. Siellä Martti Räty sijoittui eri puolilta maailmaa tulleiden 48 kyntäjän joukossa sijalle 17.
– Kyntökilpailuissa ensin avataan kynnös, joka arvostellaan, sitten se suljetaan ja taas tuomarit tutkivat tulosta. Lisäksi arvioidaan kynnöksen suoruutta, syvyyttä ja montaa muuta asiaa.
Martti Räty myöntää, että hänellä on kova kilpailuvietti, kuten oli hänen isälläänkin, jonka tähtihetki oli päästä juoksemaan viestiä Paavo Nurmen kanssa. Monipuolisesti lahjakkaat geenit yhdistettynä tähän ominaisuuteen tarkoittaa, että suvusta löytyy harvinaisen paljon menestyneitä urheilijoita. Matti-veli juoksi ja hiihti menestyksekkäästi, ikämiessarjassa ampumahiihdossa suomenmestaruuteen saakka.
– Myös Mairesta olisi tullut kova hiihtäjä, mutta kun silloin piti töitä tehdä harjoittelun sijaan. Mirja-siskolla taas on ainakin yksi suomenmestaruus ja hopea lentopallossa, hän oli hyvä myös pikajuoksussa ja pituushypyssä. Mirjan tytär Sanna-Kaisa oli kolmiloikan huippuja, hän toimii nykyään valmentajana. Sari-tytär taas on kaksinkertainen lentopallon suomenmestari, ja hänen poikansa Roni Jokinen pelaa Jypissä jääkiekkoa ja tytär Kiira on Suomen huippuja telinevoimistelussa.
Mahdottoman ylpeä Martti on myös Uuraisilla asuvasta pojantyttärestään Sara Rädystä, joka voimistelee ja menestyy jyväskyläläisen Tanssi- ja voimisteluseura Illusionin edustusjoukkueessa.
Martti Räty on ollut aina myös aktiivinen toimija yhteiskunnassa, vaikka varsinaista politiikkaa hän on vältellytkin. Luottamustoimia eri järjestöissä on parisenkymmentä. Ansioista hänellä on seinällään muistona monta kunniakirjaa, myös tasavallan presidentin myöntämä Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi.
Vaikka Martin mittarissa on jo reilusti yli 90 vuotta, on elämä yhä täyttä. Omalla autollaan hän huristelee pitkätkin matkat ja seuraa ajan ilmiöitä sekä maailman tapahtumia tarkasti.
Hanna Lahtinen
05.01.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Hanna Tiihonen aloitti sairaanhoitajan vastaanoton Korpilahden apteekissa joulukuun puolivälissä.
– Tarkoitus on nyt pitää vastaanottoa kerran viikossa. Jos tarvetta on, voin lisätä päiviä tai tunteja päiviin, Tiihonen kertoo.
Toiminimiyrityksen Hanna Tiihonen perusti reilu vuosi sitten, elokuussa 2024.
– Aloitin ihan puhtaasti ensiapukoulutuksilla, niitä olen pitänyt työn ohessa jo kauan. Reilu vuosi sitten jäin pois työstäni hyvinvointialueella ja keskityin ensiapukoulutuksiin oman yritykseni kautta. Koulutukset pyörivät edelleen, ja nyt kurssitoiminta on vilkastunutkin, yritykset ovat tilanneet kursseja enemmän kuin vuosi sitten, Tiihonen kertoo.
– Kyläsairaanhoitajan työ minulla on ollut mielessä koko ajan. Olen tehnyt päätyöni ohella kyläsairaanhoitajan töitä vuodesta 2015 lähtien, ensin erilaisten hankkeitten kautta ja sitten neljä vuotta Mediverstaalla. Mehän kokeilimme Mediverstaan kanssa täällä apteekillakin, mutta Fimea kielsi lääkärin vastaanoton apteekin yhteydessä.
Nyt Hanna Tiihonen pitää apteekin sivuhuoneessa sairaanhoitajan vastaanottoa. Koska laki, jonka nojalla Fimea kielsi lääkärin vastaanoton apteekissa, on edelleen voimassa, ei apteekissa ole fyysisesti lääkärin vastaanottoa.
– Minulla on yhteistyötä Esculmedin Oleg Jokelaisen kanssa, hän voi tehdä kotikäyntejä ja esimerkiksi ajokorttitarkastukset hoituvat täältä etänä, Hanna Tiihonen kertoo.
– Meillä on suunnitelmia jatkostakin. Mikäli näyttää siltä, että lääkäripalveluille on kysyntää, mietimme mahdollisesti jotain muuta tilaa Korpilahdella, mutta se jää nähtäväksi.
Tiihosen mukaan idea sairaanhoitajan vastaanotosta Korpilahdella ei lähtenyt Korpilahden terveyskeskuksen sulkemissuunnitelmista.
– Minä kävin juttelemassa ensimmäisen kerran apteekkarin kanssa jo kesällä, Tiihonen toteaa.
Tiihosen vastaanotolla hoituvat samat asiat kuin terveyskeskuksen sairaanhoitajan vastaanotolla.
– Tarjoan kiireetöntä hoitoa, eli päivystysvastaanotto tämä ei ole. Toki vastaanotolle voi tulla ilman ajanvarausta, jos olen paikalla eikä minulla ole muita potilaita, mutta mieluiten toivoisin ajanvarausta. Teen täällä muun muassa korvahuuhteluita, ajokorttitarkastuksia, rokotuksia, muistitestejä ja pieniä haavanhoitoja. Voin myös laittaa pistettäviä lääkkeitä, joita pistetään korkeintaan kerran viikossa, jos asiakas tuo oman lääkkeen, lääkevarastoa minulla ei tässä ole, Tiihonen kertoo.
– Kun teen tätä yrityksen kautta, en voi tarjota ilmaista palvelua, mutta yritän pitää hinnat järkevinä.
Rokotuksia saa jatkossa myös apteekin henkilökunnalta.
– Henkilökunta on koulutettu rokotuksiin, nyt vain odottelemme Valviran lupia. Sitten, kun luvat saamme, apteekissa voidaan antaa rokotuksia ilman lääkärin reseptiä, apteekkari Lauri Viitanen kertoo ja toteaa, että suunnitelmissa on pitää apteekissa rokotuspäivä kerran viikossa.
– Apteekin henkilökunta voi antaa rokotuksia yli 18-vuotiaille, Hanna voi rokottaa myös lapsia ja nuoria, Viitanen sanoo.
Hanna Tiihonen kertoo pitävänsä vastaanottoa ainakin aluksi eri viikonpäivinä.
– Sivukyliltä pääsee kirkonkylälle palvelulinjalla maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ne sopivat hyvin vastaanottopäiviksi, joskus pidän vastaanottoa myös perjantaisin, Tiihonen kertoo. Tammikuun vastaanottopäivät ovat kahdeksas, kuudestoista, kahdeskymmenes ja kahdeskymmeneskuudes päivä.
– Kun saamme luvat Valviralta, laitamme Hannan ajanvarauksen apteekin nettisivuille, Lauri Viitanen kertoo. Nyt Hanna Tiihosen ajanvaraus hoituu puhelimitse.
10.12.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Seppp Pänkäläinen
Kyläsepän liiketoimintaa Petäjävedellä harjoittava JaakMar Oy laajentaa toimintaansa Keuruulle. Keuruulla Megamarket-kaupan yhteydessä toimivan kahvila-ravintola Megacafen liiketoiminta siirtyy JaakMar Oy:n tytäryhtiölle 1. tammikuuta 2026. Ravintolan nimeksi tulee Kyläseppä Keuruu.
Megacafen työntekijöistä siirtyy Kyläsepän palvelukseen kuusi. Kyläseppä Keuruun palveluvalikoimana tulee olemaan lounas, kahvio sekä Rolls-ketjun hampurilaistuotteet. Myöhemmin on mahdollista, että tarjontaan kuuluu myös Kotipizza, kuten on Kyläsepässä. Rolls-pikaruokaravintolan tulon myötä (6. helmikuuta) Hesburger lähtee Megamarketin tiloista 31. joulukuuta.
Kyläseppä Keuruu Oy:n ravintolapäälliköksi on nimitetty Mari Tiilikainen, joka aiemmin on toiminut Kyläsepässä ollen myös sen osaomistaja. Samassa yhteydessä Petäjäveden Kyläsepän liikenneaseman päälliköksi on nimitetty yhtiön pitkäaikainen työntekijä Paula Rinteelä ja vuoropäälliköksi Sanna Lampinen.
Keuruu on läntisen Keski-Suomen kaupallinen keskus, jonne tullaan asioimaan yli maakuntarajojen Mänttä-Vilppulasta, Virroilta, Ähtäristä, Multialta ja Petäjävedeltä.
-Näemme sekä Keuruulla että valtatie 23:n varrella olevan toimitilan Megamarketin yhteydessä erittäin potentiaalisena kaupallisena paikkana. Paikan ohi ajaa 3 500-4 000 autoa vuorokaudessa. Kuljettajat ja matkustajat ovat potentiaalisia asiakkaita, JaakMar Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ylitalo sanoo.
Mistä idea moiseen?
-On asuttu Keuruulla 20 vuotta ajatuksella, että jos jotain mielenkiintoista tulee eteen. Megamarketin omistaja Kari Ketola kävi Kyläsepässä ja kysyi kiinnostaako Megacafe, kun Petri Jousa on luopumassa paikasta. Muutama kuukausi sitä pohdittiin ja päädyttiin tähän ratkaisuun. Kaupat tehdään vielä tässä kuussa, Ylitalo sanoo.
Kyläseppä Keuruu jatkaa pitkälti samoilla linjoilla kuin Megacafe, kahvilana ja lounaspaikkana. Lisäksi tulossa on a la carte -vaihtoehto ruokailuun, kun Keuruulla ei oikein enää ole ruokapaikkaa iltaisin. Tähän liittyen Ylitalo ja Tiilikainen miettivät, voisiko Kyläseppä Keuruun aukioloaikaa venyttää yli kaupan aukiolon.
Kyläseppä Keuruun sijainti on hyvä ja parkkitilaa on hyvin.
Vetovastuun Keuruulla ottava Mari Tiilikainen sanoo, että alkuunsa ei ole tulossa varsinaisia muutoksia, kun Megacafen pohjat ovat hyvät.
Sekä Jaakko Ylitalo että Mari Tiilikainen asuvat Keuruun Asunnalla. Asuinpaikan mukaan yksi nimivaihto kahvila-ravintolalle olikin paikallisen urheiluseuran mukaan Asunnan Vetelys.
Tiilikainen on siis aiemmin vastannut Petäjäveden Kyläsepästä, Ylitalo toimii pankinjohtajana Kyyjärvellä ja Karstulassa.
Ylitalon mukaan Petäjäveden Kyläsepällä menee hyvin. Kyläseppä tuottaa muun muassa ruokailun KeuPa HT:n kotiotteluihin vierasjoukkueille. Kuskina toimii Ylitalo itse. Kyläseppä Keuruun aloittaessa tähän ei kuulemma tule muutosta.
09.12.2025 | Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Toivakassa Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisin menoin. Päivä alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla sankarimuistomerkille ja jatkui kirkkokahveilla ja juhlalla seurakuntakodilla.
Juhlapuheessaan kunnanjohtaja Touko Aalto korosti Suomen itsenäisyyden merkitystä ja sen juuria rohkeudessa, sitkeydessä ja yhteisöllisyydessä. Veteraanien ja sotien sukupolven uhraukset mahdollistivat nykyisen vapauden ja turvallisuuden. Aallon mukaan itsenäisyys on kuitenkin jatkuva prosessi, joka vaatii päivittäisiä tekoja ja vastuuta.
– Itsenäisyys ei ole vain rajojen turvaamista tai kansainvälisiä liittoumia, vaan myös yhteiskunnan sisäistä eheyttä kykyä kuunnella toisiamme valmiutta auttaa silloin, kun toinen tarvitsee halua kantaa vastuuta yhteisestä tulevaisuudesta. Itsenäisyys on yhtä vahva kuin sen kansan kyky toimia yhdessä ja luottaa toisiinsa. Ja juuri näissä kohdissa meillä on paljon opittavaa menneiltä sukupolvilta.
Nykypäivän Toivakassa hän näkee paljon sellaista hyvää, josta menneetkin sukupolvet olisivat ylpeitä.
Näen paikan, jossa yhdistykset toimivat aktiivisesti, vapaaehtoistyö kantaa, seurakunta tukee ja lohduttaa, naapurit tervehtivät toisiaan ja auttavat, kun tarve tulee. Myös kunnan ihmiset tekevät työtään sydämellä, Tämä on Toivakan vahvuus, Touko Aalto päätti.
Illan hämärtyessä partiolaisten soihtukulkue matkasi Vanhasta pappilasta kirkolle.
Toivakan partion lippukunta Lepinkäisiä peräti 23 vuotta johtanut Minna-Mari Kivimäki yllätettiin kunnolla, sillä taustavoimat olivat hankkineet hänelle Suomen Partiolaisten hopeisen ansiomerkin.
– Olipa melkoinen ilta. Itse olin juonimassa yllätystä rahastonhoitajallemme Kirsi Hokkaselle, jolle luovutettiin Suomen partiolaisten Pyhän Yrjön Plaketti. Tämän jälkeen jouduinkin itse yllätetyksi ja kirkon parvelta putkahti esimerkiksi oma ensimäinen vartionjohtajani Sari ”Siiri” Liikonen yli 40 vuoden takaa.
Partiotoiminta voi hyvin Toivakassa, lapsia ja nuoria riittää, mutta aikuisista on ajoittain pulaa.
– Partion keskeinen idea on, että tekemällä oppii ja Toivakassa on jaettu paljon vastuuta nuorille. Heistä on kasvanut vastuullisia nuoria partiojohtajia ja olen heistä valtavan ylpeä, Minski päättää.
Juuri 90 vuotta täyttänyt pikkulotta Kaarina Moisio seurasi Uuraisten kunnan itsenäisyyspäivän tilaisuudessa ohjelmaa, jossa pääosassa olivat nykypäivän nuoret, monin osin toteuttajina, sekä palkittavina.
Tilaisuuden juonsi talous- ja hallintojohtaja Miika Lähdeniemi ja nuoren juhlapuheen piti Anto Mattila ja melko nuori on vielä tervehdyspuheen pitänyt kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattilakin.
Vuoden nuorten kulttuuriteon palkinnon saivat Selman tytöt, eli 4H-yrittäjät Nia Haaksluoto, Nelli Lehtonen, Aili Lindberg, Elli Pasanen, Kerttu Temonen, Sanni Vanhatalo ja Heta Vilokkinen. Selman kahvila on jo useiden vuosien ajan elävöittänyt Uuraisten keskustaa kesällä ja joulun aikaan.
Kulttuuripalkinnon sai Pasi Haarala, joka on syypää ToukoTohinoihin ja moniin muihin hyväntekeväisyystempauksiin. Hän jakoi sujuvasti kiitokset myös nuorille.
– Olen kiitollinen ja samalla hyvin hämmentynyt huomionosoituksesta, jonka arvostan korkealle. Haluan nostaa esille yhteisöllisyyden ja yhteistyön merkityksen ja kiittää niitä useita kymmeniä henkilöitä, jotka ovat kanssani olleet toteuttamassa mainittuja tapahtumia. Ei tämmöiset jutut yksin olisi mahdollista. Usein tulee jäätyä pohtimaan tapahtumien saamien ei-niin-myönteisten palautteiden sisältöä ja merkitystä, se on meidän ihmisten luonteessa. Tämä kunnianosoitus vahvistaa kuitenkin ajatusta, että onhan tässä ehkä jotain tullut tehtyä oikeinkin. Erityiskiitos Uuraisten nuorisolle, joka on löytänyt tiensä tapahtumiin hienosti. Meillä on täällä paljon aktiivisia, hyväsydämisiä ja erittäin huumorintajuisia nuoria kasvamassa tulevaisuuden tekijöiksi, Haarala totesi.
Juhlan lopuksi saatiin nauttia hämmentävästä taituruudesta, joka on vaatinut lahjakkuuden lisäksi valtavan määrän työtä ja harjoittelua. Leea ja Aino Mattila (kuvassa) ovat nuoria viulisteja Kangashäkistä. Musiikin opinnot ovat vieneet heidät ja äiti Kasuyo Ueno-Mattilan asumaan tällä hetkellä osittain Porvooseen.
