23.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Voitto Pihlajamäen tontilla Parkkopohjassa kasvaa kymmeniä erilaisia puita, lajikkeita on yli 70. Pelkästään pihlajia on yli 20 lajiketta, muun muassa keltaisia marjoja tekevä sitruunapihlaja, valkoisia marjoja tekevä pihlaja ja hopeapihlaja.
– Täytyyhän sitä pihlajia olla, kun sukunimi on Pihlajamäki, Voitto Pihlajamäki naurahtaa.
Pihlajamäen tila, Autio, on Voitto Pihlajamäen mummon eli isänäidin kotitila.
– Tämä nykyinen talo on mummon ja papan, Alma ja Kalle Pihlajamäen rakentama. Papereitten mukaan tämä talo on rakennettu vuonna 1926, mutta on tässä asuttu jo sitä ennen. Ilmeisesti tontilla on ollut vanhempi talo, Voitto Pihlajamäki kertoo.
– Kalle Pihlajamäki tuli tähän kotivävyksi, ja toi tullessaan omenapuun.
Kyseinen omenapuu on vielä hengissä, ikää sillä on noin 120 vuotta, ja se tekee edelleen omenoita.
– Punaisia viinimarjoja Kalle Pihlajamäki toi tähän tontille 1930-luvulla, ja ne samat pensaat ovat myös edelleen olemassa ja tekevät marjoja. 1930- ja 1940-luvuilla täällä päin ei juuri ollut puutarhoissa punaisia viinimarjoja, naapuri muisteli, kuinka hän kävi lapsena salaa maistelemassa niitä meidän pensaista, Voitto Pihlajamäki kertoo.
Pihasta löytyvät erilaiset puut ovat Voitto Pihlajamäen sinne istuttamia.
– Viitisenkymmentä vuotta sitten toin tänne siperianpihdan, jonka pelastin tielinjalta. Silloin en vielä tiennyt puista mitään, Pihlajamäki sanoo.
– 1990-luvulla näin Metsälehdessä ilmoituksen ja tilasin siemeniä Mustilan arboretumista. Siitä tämä on pikku hiljaa laajentunut, olen ostanut taimia milloin mistäkin. Minä käyn puutarhoilla katsomassa nimenomaan puita, en kukkia.
Pihlajamäen tontilla on niin lehtipuita kuin havupuitakin, pihlajien lisäksi on muun muassa tammia, vaahteroita, koivuja, kuusia, mäntyjä ja pihtoja. On Koreasta ja Japanista kotoisin olevia puita ja Amerikasta kotoisin olevia puita, on pyrennettenpihjala ja makedonianmänty, ja paljon muita.
– Lännenhemlokki pitää suojata liialliselta auringonpaisteelta, Pihlajamäki kertoo ja esittelee pientä havupuuta. Talvisuojausta Pihlajamäen puut eivät tarvitse.
– Olen valinnut tänne sellaisia puita, joiden pitäisi kestää nämä meidän pakkaset. Ja ovat ne ainakin tähän asti kestäneet.
Lähes satavuotias talo on remontoitu niin sisältä kuin ulkoakin, mutta ulkomuoto on alkuperäinen.
– Mansardikatto on minun mielestäni niin nätti, että sitä en kyllä lähtisikään muuttamaan, Pihlajamäki toteaa.
– Rakentamisen jälkeen talo oli parikymmentä vuotta hirsipinnalla, ensimmäinen ulkoverhous tehtiin vuonna 1947. Ja minä uusin sen vajaat kymmenen vuotta sitten. Samoin ikkunanpuitteet on uusittu, vanhan mallin mukaisiksi. Talo on ollut joskus keltainen, mutta 1980-luvulta lähtien tämä on ollut punainen. Talo on luonnonkivien päällä, alapohja tuulettuu hyvin.
Vanha navetta on Pihlajamäen arvion mukaan vanhempi kuin talo, lehmiä siinä on viimeksi ollut 1990-luvulla. Navetan seinää koristaa pari hyönteishotellia, linnunpönttöjä tontilla on kymmeniä.
Tiina Lamminaho
23.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Teini-ikäisistä asti yhtä pitäneet ystävykset, Veera Hietaranta ja Minna Viinikainen, ovat päättäneet ottaa tavoitteekseen vierailla jokaisessa Suomen 308 kunnassa. Kunnianhimoinen matkailuprojekti otti tuulta purjeisiin keväällä 2023, ja nyt takana on visiitit reilussa kolmessakymmenessä kunnassa.
– Tämä on ilman muuta loppuelämän projekti, emmekä halua asettaa tälle mitään tiettyä aikaraamia. Olemme reissanneet yhdessä paljon aiemminkin ja todenneet olevamme toisillemme hyvää matkaseuraa. Matkustelu on meidän ystävyytemme muoto, Hietaranta ja Viinikainen kiteyttävät.
Itseään kuntabongareiksi tituleeraavat matkailijat haluavat aidosti oikeasti tutustua pintaa syvemmin jokaiseen kuntakohteeseen. Pelkän maarajan ylittäminen ei riitä suoritusmerkintään. Kirkkonummella asuva ja Espoossa opettajana työskentelevä Hietaranta ja Sastamalassa asuva ja Nokialla kanttorina toimiva Viinikainen bongaavat jokaisesta kunnasta ainakin paikallisen koulun ja kirkon sekä kuntakyltin.
– Matkantekomme alkoi aikanaan Sastamalasta. Viime kesänä kolusimme Lappia ja tänä kesänä aiomme suunnata ainakin Itä-Suomeen päin. Kolutuista kunnista mieleen on erityisesti Forssa, jonka viehättävä tehdasmiljöö oli yllätykseksemme niin upea, Hietaranta ja Viinikainen listaavat.
Petäjävetistä luontoa ja historiaa
Hietaranta ja Viinikainen huiputtivat Petäjäveden heti juhannusviikon alkajaisiksi, maanantaina 16. kesäkuuta. Päivään mahtui vierailu Petäjäveden vanhassa kirkossa, tutustuminen paikallisen korutaiteilijan, Carina Karhun, kotistudioon sekä kierros Koskensaaren tehdasalueella. Hietaranta vieraili Petäjävedellä toista kertaa, kun taas Viinikaiselle kerta oli ihkaensimmäinen.
– Kyselimme hyvissä ajoin Ilmoitustaulu, Petäjävesi -Facebook-ryhmässä, mitä Petäjävedellä tulisi nähdä ja kokea. Saimme vastauksia ilahduttavan paljon. Saamissamme vastauksissa korostui erityisesti luontokohteet, joita kunnassa on kiitettävästi, Hietaranta ja Viinikainen toteavat.
– Tällaiset puskaradiokeskustelut ja vuorovaikutus paikallisten ihmisten kanssa syventävät jo nekin saamaamme kokemusta kunnasta. Ihmiset ovat projektista innoissaan ja erittäin valmiita auttamaan meitä. Täällä Petäjävedelläkin joku ystävällinen henkilö oli aivan valmis soutamaan meidät johonkin vesimatkan päässä olevaan saarikohteeseen.
Sometilistä iloa itselle ja muille
Suomitutkimusmatkailijoiden taivalta voi seurata @nopeehopeejame -Instagram-tilin kautta. Tili löytyy myös Facebookista ja TikTokista. Matkailuprojektista ei pitänyt alun perin tulla someprojektia, mutta ensimmäisessä kohteessa ajatus tulvahti mieleen ja tuntui luontevalta.
– Kuvien ottamisesta ja niiden postaamisesta jää meille itselle mukavia muistoja, joihin on mukava palata myöhemmin. Ja samalla saamme tietysti vinkattua käymistämme kohteista myös muille. Yksi projektimme tavoitteista onkin antaa kotimaanmatkailulle sen ansaitsema huomio ja näkyvyys. Suomi on täynnä helmiä, joita meidän itse on välillä vaikea nähdä tai arvostaa, Hietaranta ja Viinikainen huomauttavat.
Sosiaalisessa mediassa kuntabongarit ovat törmänneet myös muihin matkantekijöihin. Ystävykset ovat kiinnittäneet huomionsa ainakin pariskuntaan, joka aikoo kiertää kaikki Suomen kunnat aakkosjärjestyksessä sekä Savolaisen kotikouluperheeseen, joka myös vieraili Petäjävedellä vuosi sitten juhannuksena.
– Meillä kaikilla on sama tavoite, mutta eri tavat päästä tavoitteeseen. Siinä missä esimerkiksi Savolaiset kiertävät Suomea perhelähtöisesti ja oppimismielessä hyvinkin lyhyessä ajassa, on meidän teemamme kokemusten kerääminen aikuisina ystävinä, loppuelämän ajan, Hietaranta ja Viinikainen summaavat.
Jaakko Heikkinen
18.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla vietettiin perinteistä hautojenhoitopäivää viime torstaina. Lempeässä kesäsäässä muisteltiin edesmenneitä ja vaihdettiin ajankohtaisia kuulumisia kahvikupposen äärellä. Puurusen Puutarhan kukka-autosta löytyi kattava valikoima haudoille kaunistusta, ja myös parkkipaikan viereen tuotu multakuorma sai kävijöiltä kiitosta.
Kirkkoherranviraston työntekijät, seurakuntasihteeri Riikka Kotilainen ja talousvastaava Jaana Hirsjärvi, olivat siirtäneet toimistonsa telttaan keskelle hautausmaata ja auttoivat kävijöitä selvittämään omaisten hautojen tilanteita.
Tasan vuosi sitten Uuraisten hautausmaalla aloitettiin hautojen merkitseminen, jos niiden hallinta-aika oli päättynyt. Edellinen vastaava toimenpide oli tehty vuonna 1978, joten monelle haudalle ilmestyi yhteydenottopyyntölappu. Tänä kesänä merkittiin myös ne haudat, joiden hallinta-aika päättyy kuluvan vuoden aikana.
– Hautojen hallinta-aika on nykyään 25 vuotta. Aiemmin on myönnetty myös 50 vuoden hallinta-aikoja, ja jonkin verran on olemassa ainaishautoja, kertoo Riikka Kotilainen. – Samassa haudassa voi olla sekä ainais- että määräaikaisia paikkoja, mikä on aiheuttanut jonkin verran hämmennystä.
Viime kesä oli Kotilaisen mukaan ruuhkainen, mutta nyt tilanne on rauhoittunut. Jatkossa laputus tehdään vuosittain.
– Pääsääntöisesti omaiset ovat suhtautuneet asiaan myönteisesti ja suurin osa on uusinut hautaoikeuden seuraavaksi 25 vuodeksi tai vähemmäksi, minimissään viideksi vuodeksi. Joskus on ihmetelty, miksi lappu on ilmestynyt, vaikka hautaa on hoidettu, mutta selityksen jälkeen on ymmärretty, että kyse on hallinta-ajan päättymisestä. Joissakin tapauksissa lappu on siirretty viereiselle haudalle, mikä on aiheuttanut hämmennystä ja yhteydenottoja seurakuntaan.
Juhannuksen jälkeen yhteydenottopyyntöjä saattaa tulla myös hoitamattomille ainaishaudoille. Hautausmaalla on myös keltaisia kylttejä, jotka varoittavat esimerkiksi kaatumisvaarassa olevista hautakivistä.
– Seurakunta ei oikaise hautakiviä omatoimisesti, mutta omaisten pyynnöstä se voidaan tehdä korvausta vastaan, Kotilainen kertoo. Uuraisten hautausmaa sijaitsee rinteessä, mikä tekee kivien kaatumisesta hieman todennäköisempää kuin tasaisilla hautausmailla.
Jos omaisen haudalle ilmestyy merkkilappu, ei sitä kannata säikähtää – asia selviää ottamalla yhteyttä seurakuntaan.
– Ne hautapaikat, joilla lappu on ollut vuoden ilman yhteydenottoa, kuulutetaan vielä lehdessä. Jos omaisia ei edelleenkään tavoiteta, hautapaikka otetaan jossain vaiheessa uudelleen käyttöön ja hautakivi poistetaan. Poistettujen kivien kohtalosta ei ole vielä päätetty, mutta toivoisin, että ainakin osa voitaisiin säilyttää ja siirtää muistomerkeiksi hautausmaan johonkin osaan, Kotilainen pohtii.
Hautausmaalla on varattuna myös niin sanottu pandemia-alue, joka voidaan ottaa käyttöön vakavassa kriisitilanteessa.
Veteraanien haudoilla on omat erityispiirteensä.
– Veteraanien hautapaikkoihin on mahdollista saada 25 vuoden maksuton jatkoaika, mutta omaisten on itse otettava yhteyttä seurakuntaan ja laadittava hallinta-asiakirja. Maksuttomuus päättyy, jos samaan hautaan haudataan myöhemmin muita henkilöitä, kertoo Jaana Hirsjärvi.
– Veteraanimerkinnät hautakivissä kiinnitettiin muutama vuosi sitten yhteistyössä omaisten ja Uuraisten Leijonien kanssa. Jos veteraanitieto ei ole tullut seurakunnan tietoon hautaustilanteessa, sitä ei voida myöhemmin saada muualta. Seurakunta vastaa myös 127 sankarihaudan hoidosta. Tänä vuonna kaikki sankarihautojen kivet puhdistetaan ja tekstien hopeoinnit uusitaan, Hirsjärvi lisää.
Myös rahasta pitää puhua
Hautausasioissa ollaan suurten ja koskettavien asioiden äärellä, varsinkin kun menetys on vielä tuore, eikä raha-asioista puhuminen ole mukavaa.
Tosiasia kuitenkin on, että hautausmaan ylläpito on yksi suurimmista seurakunnan kulueristä. Kustannuksia syntyy muun muassa jätehuollosta, kasteluvedestä, valaistuksesta, talviaurauksista ja hiekoituksesta, nurmikoiden ja kasvien hoidosta, koneiden ja kaluston ylläpidosta, vainajien säilytystiloista, hautakirjojen ja väestörekisterin ylläpidosta sekä hautauhaku.fi-palvelun ja viranomaisjärjestelmien käyttömaksuista.
Uuraisten seurakunta on pieni, ja valtion leikkaukset vaikuttavat suoraan toimintaan. Vuodesta 2025 alkaen valtio vähentää evankelisluterilaisilta seurakunnilta rahoitusta lakisääteisten tehtävien hoitoon yhteensä lähes 40 miljoonalla eurolla vuoteen 2027 mennessä. Tämä tarkoittaa, että hautausmaan ylläpitoa joudutaan rahoittamaan yhä enemmän seurakunnan omista varoista.
Seurakunnille on lailla säädetty vastuu hautauksesta, hautausmaista ja väestökirjanpidosta. Kirkollisverotulojen on tarkoitus tukea seurakunnan hengellistä ja yhteisöllistä toimintaa, ei hautausmaan ylläpitoa. Tilanne kuitenkin on, että kirkon jäsenet joutuvat kustantamaan myös kirkkoon kuulumattomien hautaukset ja hautojen ylläpidon.
Uuraisten seurakunta on jo luopunut ylimääräisistä kiinteistöistä ja keskittänyt toimintansa kirkkoon ja seurakuntakotiin. Myös henkilöstökuluja on karsittu, osa työntekijöistä toimii osa-aikaisesti taloudellisista syistä.
Hanna Lahtinen
18.06.2025 | Tilaajille, Toivakka
Rutalahden perinnekierros – Ei täällä kehnosti eletty, on pian valmis. Ydinkylälle on jo pystytetty kymmenen perinnetaulua, jotka kertovat napakasti juuri kyseisen alueen vaiheista. Lisätietoa löytyy runsaasti QR-koodien kautta, ne avautuivat 14.6. Avoimet Kylät -tapahtuman yhteydessä.
Rutalahden perinnekierros on avoin kaikille, joita entisajan elämä vähänkään kiinnostaa.
Parhaiten alkuun pääsee tutustumalla Tervetuloa-tauluun, joka sijaitsee kylän ilmoitustaulun luona koululla. Siitä selviävät myös välimatkat sekä muiden taulujen aiheet ja sijainnit.
Ensimmäisellä kerralla ei kannata ahmia liikaa, tietoa on niin paljon, että sitkeimmänkin kulkijan turnauskestävyys voi joutua koetukselle! Kaikki perinnetaulut ovat helposti saavutettavissa kävellen tai vaikka autolla. Jo pelkästään tauluihin perehtymällä saa hyvän kuvan siitä, miten Rutalahden seudulla on ennen eletty.
Vaikka taulut on numeroitu 1–10, niihin voi tutustua missä järjestyksessä tahansa – yksi kerrallaan tai kaikki kerralla. Sama pätee oheismateriaaliin. Parasta on, että perinnekierros on avoinna ympäri vuoden, vuorokauden ympäri, niin luonnossa kuin verkossakin – eikä se maksa mitään!
Perinnetaulut ovat kuin alkuruoka – ne herättävät toivottavasti halun syventyä aiheisiin tarkemmin. Kunkin taulun aiheista löytyy lisätietoa artikkeleina, lehtijuttuina, haastatteluina ja valokuvina Rutalahden kyläsivuilta tai QR-koodien kautta.
Sisältöä voi lukea tai kuunnella vaikka seuraavalle taululle kävellessä tai kotisohvalla pötkötellen. Taulut ovat pysyviä, mutta muuta materiaalia täydennetään jatkuvasti.
Rutalahdessa oli useita kylähistoriasta kiinnostuneita henkilöitä, joille oli vuosien varrella kertynyt runsaasti kylään liittyvää aineistoa. Yhteinen huoli heräsi: mihin nämä aineistot jatkossa päätyvät?
Niinpä he tekivät aloitteen Nuorisoseuralle ja Kyläyhdistykselle: voisiko Suojarinteelle perustaa Wanhan Rutalahden kyläarkiston, vaikka lukollisen kaapin? Vuosi oli 2021, kun molemmat järjestöt vastasivat myöntävästi, perustettiin kyläarkistotyöryhmä. Ensimmäinen tehtävä oli rahoituksen hankkiminen, ja lopulta syntyi hanke Rutalahden kulttuuriperinnön tallentaminen, joka sai Leader-rahoitusta Maaseutukehityksen kautta vuosille 2024–2025.
”Lukollinen kaappi Suojarinteellä” on matkan varrella paisunut kuin pullataikina. Kyläarkistoa on koottu ja digitoitu, on järjestetty Ilmavalokuvien iltapäivä, ja ydinkylän ilmakuvista on koottu pysyvä pienoisnäyttely Suojarinteelle. Lahjoitusten turvin on perustettu oma käsikirjasto, jossa on nyt noin 60 kirjaa, osa keskittyy kokonaan kylään, mutta kaikissa on jokin yhteys Wanhaan Rutalahteen.
Ja kuin kirsikkana kakun päällä on Ei täällä kehnosti eletty -perinnekierros! Siinä on hyödynnetty käsikirjastoa, kyläarkiston aineistoja sekä Kansallisarkiston ja lähiseudun muiden arkistojen aarteita.
Talkootyössä uurastaneiden kyläläisten ja kylän ystävien suurin toive on, että perinnekierros ”kuluisi” mahdollisimman monien askelparien alla ja että kauempana asuvat pääsisivät tutustumaan kylän historiaan kyläsivujen ja QR-koodien kautta.
Leila Backman
18.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten riistanhoitoyhdistys on hankkinut metsästys- ja ampumasimulaattorin, jonka vakituinen sijoituspaikka on Uuraisten koulukeskuksen kivikoulun ylimmässä kerroksessa. Laite on kuitenkin siirrettävissä myös muihin paikkoihin tarpeen mukaan. Simulaattoriin pääsee tutustumaan esimerkiksi heinäkuussa Höytiänpäivänä Höytiän koululla.
Simulaattorin hankinta on ollut yhdistyksen suunnitelmissa jo pitkään, mutta lähes 15 000 euron investointi vaati huolellista harkintaa ja hankehakemuksen laatimista. Leader Jyväsriihi tuki maaseudun toimintaympäristön kehittämishanketta 55 prosentin osuudella. Tavoitteena on erityisesti uusien metsästäjien kouluttaminen ennen metsästäjätutkintoa.
– Paukkulan ampumaradalla ei ole ollut haulikkorataa enää vuosiin, ja simulaattori tarjoaa nykyaikaisen tavan harjoitella, kertoo Marko Salminen.
Kokeneidenkin metsästäjien mukaan ampumatuntuma ei juuri poikkea aidosta. Simulaattorissa on noin 50 eri riistalajia.
– Hyvin aidon tuntuinen ja paljon monipuolisempi kuin perinteinen ampumarata – tosin itikat ja savun haju puuttuvat, lisää Kai Piesala.
Simulaattori ei myöskään saastuta luontoa eikä aiheuta meluhaittoja. Sen avulla voi tutustua eri riistalajien anatomiaan ja harjoitella parempia riistalaukauksia. Lisäksi opetellaan ampumatekniikoita ja erilaisia metsästystilanteita. Aseturvallisuutta painotetaan: vaikka aseet ovat replikoita ja ammunta tapahtuu infrapunasäteillä, niitä käsitellään kuten oikeita aseita. Käytössä on päällekkäispiippuinen haulikko, valopistetähtäinkivääri sekä kevyempiä ilma- ja pienoiskiväärejä.
Simulaattorin sijoittaminen koulurakennukseen vaati huolellista perustelua. Kouluampumisten varjossa aseisiin suhtaudutaan varovaisesti, vaikka ne olisivat vaarattomia. Uuraisten koulukeskuksella on kuitenkin pitkät perinteet erätaitojen opetuksessa, ja rehtori Sami Pasasen vetämä valinnainen eräkurssi on ollut vuosien ajan yksi suosituimmista. Siksi koulukeskus on perusteltu sijoituspaikka.
– Joillakin yhdistyksillä laite on jäänyt alkuinnostuksen jälkeen vähälle käytölle, mutta Uuraisilla en usko niin käyvän. Uudet eräkurssilaiset pitävät käytön aktiivisena. Toistaiseksi koululle sijoittamisesta ei ole tullut yhtään negatiivista palautetta, kiittelee Rauno Salminen.
– Simulaattorin käyttö on tarkkaan valvottua, eikä sitä koskaan käytetä ilman valvojan läsnäoloa, miehet vakuuttavat ja kertovat harjoittelevansa itsekin säännöllisesti.
Simulaattori on ollut helmikuusta lähtien ahkerassa käytössä. Kaikki Uuraisten kahdeksan metsästysseuraa ovat jo tutustuneet laitteeseen, ja myös naisille on järjestetty omia ammuntailtoja. Mikäli simulaattoriammunta kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä Uuraisten riistanhoitoyhdistykseen.
Hanna Lahtinen
17.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Lautamiehenä ollessa kyllä on tullut nähtyä yhteiskunnan nurja puoli ja se, miten kaikki voi mennä pieleen silloin, kun asiat alkavat mennä pieleen. Monta kertaa olen ajatellut, että asiasta olisi selvitty, kun tekijä olisi miettinyt ensin kaksi kertaa ja kunnioittanut toista osapuolta. Monesti jutuissa on myös alkoholi tai huumeet mukana, Juha Kortemäki sanoo.
Kortemäellä on kahdentoista vuoden kokemus käräjien istumisesta, hän sai juuri herastuomarin arvonimen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta lautamiehen urastaan. Lautamiehet ovat maallikkoedustajia käräjäoikeuksissa ja maaoikeuksissa.
– Käräjäoikeuden istuntoja on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa, maaoikeuden istuntoja harvemmin. Välillä käräjäoikeudesta on soitettu hyvinkin lyhyellä varotusajalla, kun on tullut peruutuksia, Kortemäki kertoo.
– Istunnossa on yleensä kaksi lautamiestä ja ammattituomari, äänestystilanteessa kaikki ovat samanarvoisia. Jossain ammattituomarit ovat kritisoineet, että lautamiehillä on liikaakin valtaa, mutta Jyväskylässä olemme kyllä olleet yleensä samoilla linjoilla ammattituomarin kanssa. Lakiinhan tämä toiminta perustuu; syyttäjä nostaa syytteen ja lain mukaan tuomitaan. Yleensä laissa on annettu jokin väli, johon tuomion pituus asettuu. Siinä vaiheessa kysytään meidän maallikkojäsenten näkemystämme, kun arvioidaan tuomion pituutta.
– Kahden kerroksen väkeä Keski-Suomen käräjäoikeudessa ei ole. En ole koskaan tuntenut, että meitä maallikkojäseniä pidettäisi jotenkin alempiarvoisina kuin ammattituomareita, Kortemäki toteaa.
Hiljaista puurtamista
Kunnanvaltuustot valitsevat lautamiehet vaalikaudeksi kerrallaan. Jokaisesta kunnasta on vähintään yksi lautamies, isommista kunnista useampia. Maallikkojäsenet ovat nimenomaan maallikkojäseniä, heillä ei ole mitään oikeustieteellistä koulutusta.
– Silloin, kun minä aloitin, Petäjävedeltä oli kaksi lautamiestä, mutta kaksi edellistä vaalikautta on ollut vain yksi, Kortemäki kertoo ja toteaa, että vaikka kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet, lautamiehinä he eivät edusta poliittisia puolueita.
– Suomessa oikeuslaitos on riippumaton. Istuntoihin lautamiehet arvotaan. Silloin pitäisi jäävätä itsensä, jos syytettynä olisi sukulainen, mutta sellaista ei ole tullut vastaan, sukulaiset ovat olleet kunnolla, Kortemäki naurahtaa.
– Tämä on sellaista hiljaista puurtamista, ja hyvin luottamuksellista. Osa asioista käsitellään suljettujen ovien takana ja niissä voi olla jopa 50 vuoden salassapitovelvollisuus. En minä ole sitä mitenkään mainostanut, että olen ollut lautamiehenä. Siviilissä minulle ei ole tultu sanomaan mitään, vaikka joskus olen nähnytkin joitakin, jotka ovat olleet käräjäoikeudessa pöydän toisella puolella. Suomen oikeuslaitosta arvostetaan ja kunnioitetaan, ja monesti tuomitut ovat poistuneet oikeussalista jopa tyytyväisellä mielellä, kun ovatkin saaneet lyhyemmän tuomion, mitä syyttäjä on vaatinut.
Seksuaalirikoksia entistä enemmän
Lautamiehiä käytetään käräjäoikeudessa nykyään silloin, kun tuomiona voi olla vapausrangaistus.
– Eli yleensä silloin mukana on ollut väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista, Kortemäki toteaa.
– Joskus jutut jäävät pyörimään mieleen, mutta yritän prosessoida ne kotimatkalla. Välillä istunnot kestävät kaksi päivää, ja silloin joskus siinä välissä olevana yönä asiat tulevat mieleen, mutta en minä pitempään yöuniani ole käräjäasioiden takia menettänyt.
Kortemäen mukaan etenkin seksuaalirikoksia käsitellään nykyään käräjäoikeudessa enemmän kuin vielä kaksitoista vuotta sitten.
– On niitä ollut aina, mutta nyt kynnys tuoda seksuaalirikoksia oikeuteen on madaltunut. Ihmiset uskaltavat puhua niistä ja ymmärretään, että ihmisten seksuaalista koskemattomuutta ei saa loukata, Kortemäki sanoo.
– Myös huumausainerikokset ovat lisääntyneet, ja monesti niihin liittyy ryöstöjä tai pahoinpitelyitä. Uutta on myös se, että nykyään käräjäoikeuden istunnoissa käytetään etäyhteyttä, asianomistaja tai vastaaja voi olla jossain muussa kaupungissa oikeustalolla. Myös tulkkien määrä on lisääntynyt, samassa istunnossa saatetaan puhua kolmea tai neljää kieltä, Kortemäki kertoo.
Juha Kortemäki ei enää jatka uraansa lautamiehenä. Tälle vaalikaudelle Petäjävedeltä valittiin lautamieheksi Simo Sarava.
Tiina Lamminaho
