27.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
Kirjailija Mauri Sariolan syntymän satavuotisjuhlan merkeissä järjestettiin Toivakan Ruuhimäen kylätalolla muistelemistapahtuma. Tilaisuuden tervetulosanat lausui Ruuhimäen kyläseuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.
Ruuhimäen muistelutilaisuudesta muodostui mukava kokonaisuus. Tilaisuuden alussa katsottiin dokumenttiohjaaja Esa Sirosen elokuva Mauri Sariolan elämästä. Sariola oli värikäs hahmo ja jätti opettajana muistijälkensä Ruuhimäen silloisen koulun oppilaisiin Toivakassa. Sariola-iltaan kokoontui noin 50 vierasta.
Pentti Suuronen kertoi Sariolan tulleen koulun opettajaksi 30-vuotiaana vuonna 1954 ja hän vaikutti koululla kevättalven ajan.
– Tällä entisellä kyläkoululla on nyt tehty remonttia ja sen yhteydessä on vanha hirsiseinä otettu näkyville. Seinä oli tällainen Sariolan opettajana ollessa. Sariola oli melko tiukka opettaja. Kerran pojat olivat menneet kellariin pelejään pelaamaan ja Sariola yllätti heidät sieltä. No rangaistushan siitä pojille tuli.
Sirkka Ketonen ei ollut Sariolan oppilaita, mutta muistaa Sariolan vierailleen heidän naapurissaan varsin tiheään. Ketoselle oli selvinnyt, että ne olivat opettajan riiuureissuja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pidempään suhteeseen. Paikalla olleet sen aikaiset oppilaat kertoivat Sariolan opettaneen heille myös sivistyssanoja. Joissakin tilanteissa Sariola kysyi vapaaehtoisia ilmoittautumaan, kertomatta mitä nämä joutuisivat tekemään. Ilmoittautuneet joutuivat sitten saunan pesuun tai siivoamaan Sariolan huonetta.
Arja Otsala os. Oksanen kertoi saaneensa kyytiä Sariolan olkapäillä istuen. Sitä ei varmasti moni ollut kokenut.
Näyttelijänä tunnetuksi tullut Mikko Kauranen innostui, kun kuuli tulossa olevasta Sariola-illasta. Luettuaan Sariolan kirjaa Sumua Susikosken yllä, hän päätti tehdä siitä lukudraaman, jonka teksti tulisi suoraan kyseisestä kirjasta. Hän ehdotti asiaa kyläseuralaisille ja sai luvan järjestää esityksen Sariola-iltaan. Lukudraaman esiintyjänä poliisipäällikkö Viertona oli Pentti Suuronen, rikostarkastaja Susikoskena Risto Puumalainen ja kertojana Mikko Kauranen. Lukudraama, joka kertoi koskeen heitetyn naisen surmatutkimuksista, onnistui hyvin.
Lukudraama kuulosti aivan siltä, kuin entisajan radiokuunnelmat, joita lapsina nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa kuunneltiin.
Illan väliajalla saatiin nauttia Kyläseuran kahvilan anneista.
Veikko Ripatti
27.11.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Eläkeliiton yhdistys haki pitkäaikaiselle, juuri luopuneelle puheenjohtajalleen Simo Koskiselle kotiseutuneuvoksen arvonimeä ja sellaisen hänelle Tasavallan presidentti 22.11.2024 myönsi.
Hakemuksessa perusteluiksi kerrottiin muun muassa seuraavaa:
Simo Koskinen, 81, on merkittävä vaikuttaja Uuraisten kunnassa ja Keski-Suomessa. Hänen panoksensa on ollut keskeinen monilla elämänalueilla, ja hän on toiminut yli sadassa luottamustoimessa sekä vapaaehtoisessa tehtävässä. Koskinen on ollut aktiivinen Kotaperän ja Kyynämöisten kylien asioissa 1960-luvulta lähtien, ja hänen mielipiteitään arvostetaan laajalti.
Hän on toiminut sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja vaikuttanut Uuraisten sosiaalitoimen kehittämiseen, joka on ollut esimerkki koko maakunnassa.
Koskinen valittiin Eläkeliiton Uuraisten osaston puheenjohtajaksi 2011, ja hän on saanut yhdistyksen toiminnan kukoistamaan. Hän on myös toiminut Eläkeliiton Keski-Suomen piirihallituksessa ja liittovaltuustossa.
Koskinen on myös taitava käsistään, omistaa puualan yrityksen ja jatkoi perhetilan viljelyä. Perheeseen on kuulunut kolmen oman lapsen lisäksi seitsemän sijoituslasta. Nuorison kanssa hän on edelleen tekemisissä Uuraisten 4H-yhdistyksen hallituksessa puheenjohtajana.
Koskinen on ollut aktiivinen Keskustapuolueessa, toiminut paikallisosaston puheenjohtajana ja kuntayhdistyksen hallituksen jäsenenä, pitäen koko kunnan etua tärkeimpänä. Hän on myös toiminut vakuutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä.
Raittiusyhdistyksessä ja muissa paikallisissa yhdistyksissä Koskinen on järjestänyt monia tapahtumia. Hän on ollut mukana Uuraisten vanhan pappilan remontissa ja toiminut SPR:n Uuraisten osaston tilintarkastajana. Uuraisten Martat ovat ylpeitä Koskisesta, joka on ollut ensimmäinen miespuolinen jäsen vuodesta 2005.
Simo Koskisen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat kullanarvoisia monille uuraislaisille. Hänen merkityksensä Uuraisten lähihistoriassa on kiistaton, ja hän on omistautunut yhteisen hyvän eteen.
Sadan luottamustoimen mies
ikään turha mies ei ole Simo Olavi Koskinen, eläkkeellä oleva maanviljelijä Uuraisten Kotaperältä. Tämä komea, mursunviiksinen, kahdeksankymppinen on sananmukaisesti kokenut kaikki tehtävät. Hänen luottamustoimiensa määrä lähentelee sataa, ja vielä nytkin häntä tarvitsevat kunta, seurakunta, raittiusseura, tiekunnat, Eläkeliitto ja moni muu.
Ensimmäinen luottamustoimi paukahti Simolle vuonna 1966. Juuri Kotamäen tilan isännäksi tullut, naimisiin mennyt ja isäksikin ehtinyt, valittiin vesilautakunnan puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän oli toki toiminut kotikylänsä raittiusseura Valon Pilkkeen sihteerinä ja rahastonhoitajana, mutta vesilautakunta työllisti jo enemmän.
Vesilautakunnan jälkeen Simon hoitoon uskottiin vuosien varrella lähes kaikki kunnalliset lautakunnat. Pisimpään, vuosikymmeniä, hän toimi peruspalvelu- ja silloisen sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. Hän opasti nuoren sosiaalijohtajan, Jouko Nykäsen, oikeille urille työssään, ja heidän aikanaan kehitettiin vanhustenhoitoa esimerkillisesti koko Keski-Suomessa. Vanhainkoti Ruskola laajennettiin, ja näin luotiin pohja kunnan kiitetylle vanhustyölle. Uurainen kotiutti ensimmäisenä pois Suojarinteeltä uuraislaiset asiakkaat. Myös ympäristölautakunnassa saatiin paljon uutta aikaan Simon puheenjohtajakaudella.
– Se antoi aina uutta puhtia työlle, kun koki saaneensa hyvää aikaan ja asiat loksahtivat eteenpäin, toteaa Simo.
Nyt Simo toimii vielä sivistys- ja teknisessä lautakunnassa sekä ensimmäisenä varavaltuutettuna. Hän murehtii hieman, ettei entiseen kulttuurilautakuntaan koskaan päässyt. Sielläkin hän uskoi pärjäävänsä, vaikkei pidäkään itseään kulttuuri-ihmisenä vaan käytännön miehenä. Eläkeliitossa Simo on ollut monissa tehtävissä, kuten Uuraisten yhdistyksessä puheenjohtajana yli kaikkien suositusten sekä matka-, kerho- ja vaikuttajavastaavana. Siitä ura urkeni lehtitoimikuntaan, piirihallitukseen ja sieltä liittovaltuustoon.
Maanviljelijän ja karjatilallisen ammatti toi lisätehtäviä. Tuli Maitokunnan valtuuskunta, Metsänhoitoyhdistys, Maataloustuottajien johtokunta, Metsäliiton piiritoimikunta, Osuuspankin hallintoneuvosto, Manttaalikunta, Talonpoikaissäätiö ja Keskustan kuntayhdistys. Jonakin päivänä saattoi olla kolmekin eri yhdistyksen kokousta. Aina ei kaikkiin ihan alkuun ehtinyt. Kunnassa opittiin, että Koskisen Simo tulee vähän myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Hyvin harvoin hän on kokouksen unohtanut.
Simo on lapsesta saakka tottunut käymään sunnuntaisin kirkossa. Siellä hän yhä sunnuntaisin istuu vaimonsa Tarjan kanssa. Niinpä kirkon luottamustoimistakaan hän ei ole kieltäytynyt. Hän johti kirkon remonttia ja valmisti itse kirkon lamput ja kalusteet. Uudella seurakuntakodilla näkyy myös hänen käsityötaitonsa. Vanhan pappilan kunnostuksessa Marjoniemessä hän teki satoja talkootunteja. Suntiona toimiminen on hänestä erityisen mukavaa.
Viime seurakuntavaaleissa Simo sai kolmanneksi eniten ääniä ja valittiin valtuuston varapuheenjohtajaksi. Hän on kuulunut kirkkoneuvostoon sen varapuheenjohtajana 30 vuotta, koko rovastikunnan ja Uuraisten lähetysjohtokuntaan vuosikymmeniä puheenjohtajana, Perheasiain neuvottelukuntaan, Suojarinteen kuntayhtymän hallitukseen ja Vammaisneuvottelukuntaan. Marjoniemen pappilan tiekunta valitsi hänet puheenjohtajakseen. Kirkkokuorossa hän on laulanut vuosikymmeniä, samoin toiminut kuoron puheenjohtajanakin. Kirkonkylään on Kotamäen tilalta noin 20 kilometrin matka.
– Monta lähtöä on luottamustoimien vuoksi tehty, sanoo Tarja Koskinen vähän ylpeänä ja vähän haikeana monista yksinäisistä illoista.
Paljon kokouksia oli myös Uuraisten Urheilijoilla, jonka puheenjohtajuus kaatui kerran Simollekin. Hänen aikanaan rakennettiin paljon käytetty Hiihtomaja Tehlo-järven rantaan. Samoin hänet valittiin johtoon Lähivakuutuksessa, sen Uuraisten yhdistyksessä ja Vakuutusliiton hallituksessa. Simo on tehnyt listan luottamustoimistaan. Se on pitkä, 87 yhdistystä, seuraa ja järjestöä. Ihan kaikkia hän ei ole muistanut ja arvelee, että satakunta niitä on, vaikka koskaan hän ei ole luottamustoimeen erikoisesti pyrkinyt.
– Olen tyytynyt siihen, mitä enemmän haluavilta on jäänyt, hän sanoo vaatimattomana.
Melkein kaikki luottamustoimet ovat olleet toisten ihmisten, kuntalaisten ja seurakunnan hyväksi toimimista.
Simon harrastuksiin kuuluu yrityksen nimellä varustettujen kuulakärkikynien keräily. Niitä hänellä on jo yli 10 000. Ihan omaksi ilokseen hän on alkanut käydä kirjallisuuspiirissä, kuntosalilla ja kävelyjalkapallossa. Urheiluvaatteet voi vaihtaa pukuhuoneessa kokousasuun ja sitten kiirehtiä Vanhustentaloyhdistyksen tai Kotaperän pienviljelijäyhdistyksen hallitukseen tai mölkkypeliä johtamaan.
– Työ yhteisten asioiden eteen ei lopu maailmasta, sanoo Simo. Hänhän sen tietää.
Teksti ja kuva:
Tellervo Lehtoranta,
Sadan luottamustoimen mies -artikkeli on julkaistu Eläkeliiton Enemmän elämään -lehdessä vuonna 2023.
26.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä harjoiteltiin varautumista poikkeusoloihin viikonloppuna, melkein tositilanteessa; Korpilahdella oli vielä useita talouksia ilman sähköä keskiviikkoisen Jari-myrskyn jäljiltä. Ylä-Muuratjärvellä sähköt oli, paitsi kylätalossa, jossa oli meneillään Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoiman ”Kylätalosta paikallinen valmiuskeskus” -hankkeen pääharjoitus. Kylätaloa lämmitettiin pönttöuuneilla ja valaistiin paristoilla toimivilla lyhdyillä, vettä oli kannettu valmiiksi ja pihassa aggregaatti teki sähköä pakasteisiin, pihassa oli myös kyläseuran siirrettävä huussi.
– Ylä-Muuratjärvelläkin on asuntoja, joissa on ainoastaan suora sähkölämmitys. Sähkökatkon tultua ne jäähtyvät aika pian, eli lämmintä paikkaa tarvitaan. Kylätalossa on toimintaa talvellakin, se on koko ajan lämpimänä, ja pönttöuunit pitävät lämmön sähkökatkonkin aikana, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen ja hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertovat.
– Voi olla, että iäkkäämmät henkilöt eivät ehkä jaksa hoitaa puulämmitystä, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Tositilanteessa kylän turvaryhmältä voi myös pyytää apua kotiin esimerkiksi puiden tai veden kantoon, Mieskolainen lisäsi.
Poikkeusoloja varten harjoiteltiin jo toukokuussa Hangasjärven retkikämpällä, nyt toukokuisen retkeilykelin sijaan oli pimeää ja kylmää.
– Hangasjärven harjoituksessa selvisi, että kaikki eivät osaa ottaa mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, eikä kaikilla ollut myöskään tarpeeksi syötävää ja juotavaa mukana, Helena Mieskolainen kertoi.
– Tämä harjoitus osoitti, että kylätalo toimii hyvin kriisi- ja poikkeustilanteiden keskuspaikkana, ja myös hätämajoituspaikkana pienin korjauksin, Outi Raatikainen sanoi ja totesi, että puuhellalla saatiin hyvin sekä tehtyä ruokaa että lämmitettyä vettä.
– Meillä on uusi hankehakemus vetämässä; jos saamme rahoituksen, hankimme kylätalolle muun muassa voimakkaamman aggregaatin. Tarkoitus on tehdä sellainen varavoimasysteemi, jolla saamme kylätalon vessat toimimaan ja hanoista tulemaan vettä sähkökatkonkin aikana, Helena Mieskolainen kertoi.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksen jälkeen puhuttiin myös vedenpuhdistusjärjestelmän hankkimisesta hätävaraksi, jotta tarvittaessa juomavettä saataisiin vaikkapa järvivedestä.
– Myös kyläradiosta, joka toimisi esimerkiksi VHF-puhelinten välityksellä, puhuttiin. Jos pitkä sähkökatko koskee laajaa aluetta, kännykät lakkaavat toimimasta, kun kännykkämastoista loppuu virta. Jos saisimme tänne tehokkaamman ”puhelinkeskuksen” VHF-puhelimille ja sen vielä linkitettyä viranomaisille, saisimme tiedon kulkemaan viranomaisilta kylätalon kautta kyläläisille ja toisin päin, Outi Raatikainen selvittää.
Keski-Suomen pelastusalan liiton varautumiskouluttaja Juha Vimpari painotti, että kriisitilanteessa jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa itsestään. Viranomaiset eivät ehdi apuun, koska he keskittyvät tilanteisiin, joissa on henkiä uhattuna
– Kaikilla ei kuitenkaan ole valmiutta huolehtia itsestään, siksi on tärkeää, että kyläyhteisö tunnistaa heikkoudet ja on valmistautunut tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Se myös parantaa turvallisuuden tunnetta kylällä, Vimpari sanoi ja totesi, ettei valmiutta tuottaa palvelua voida todentaa muuten kuin harjoittelemalla.
– Varsinkaan haja-asutusalueille viranomaiset eivät ehdi apuun. Täällä jollakin on jotain, mitä tarvitaan ja joku osaa jotain mitä tarvitaan, kun ne tuodaan yhteen, saadaan kaikille kaikkea mitä tarvitaan, Vimpari totesi.
Kylätalon varustaminen paikalliseksi valmiuskeskukseksi kiinnostaa muuallakin päin Suomea. Helena Mieskolaisen mukaan Ylä-Muuratjärvelle on tulossa vieraita niin Kainuun kuin Pohjanmaankin suunnasta tutustumaan asiaan. Viikonlopun harjoitusta oli seuraamassa Kylävara-hankkeen hankepäällikkö Ritva Pihlaja Suomen kylät ry:stä.
– Valtakunnallisessa Kylävara-hankkeessa puhutaan juuri niistä asioista, joita täällä nyt harjoitellaan. Minun tiedossani ei ole, että muualla Suomessa oltaisiin vielä tehty näin konkreettista työtä, Pihlaja totesi.
– Kylätalot ovat todella tärkeitä kokoontumispaikkoja ja evakuointipaikkojakin kriisitilanteissa. Esimerkiksi Eurajoella kylätuvan ovet avattiin, kun Lyly-myrsky vei sähköt monilta kyläläisiltä. Sähköt olivat poissa pisimmillään viikon verran, kylätuvalla sähköt oli, Pihlaja kertoi.
Pihlajan mukaan tärkeää kylän varautumisessa on miettiä asioita etukäteen, ja perustaa esimerkiksi ryhmiä, jotka vastaavat kylätalon lämmittämisestä tai vesihuollosta.
– Täällä asioita on jo mietitty, täällä näytetään tosi hyvää esimerkkiä, Pihlaja kehui.
Varautumiseen annetaan ohjeita myös juuri Suomi.fi-nettisivustolla julkaistussa sisäministeriön uudessa ”Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen” -oppaassa. Siihen on koottu kattavasti ohjeita erilaisten poikkeustilanteiden varalta, ohjeiden sisältö sinänsä ei ole uutta. Oppaasta löytyy esimerkiksi tarkistuslista kolmen vuorokauden kotivarasta, ja siinä annetaan ohjeita muun muassa pitkiin sähkökatkoihin, veden jakelun katkoihin ja veden saastumiseen sekä tietoliikenne- ja viestiyhteyksien katkoihin varautumiseen. Mukana on myös luonnonilmiöihin kuten tulviin tai maastopaloihin varautumiseen liittyviä ohjeita, samoin epidemioihin ja pandemioihin varautumista käsitellään. Myös kyberhyökkäykset, terrorismi sekä sotilaallinen konflikti on otettu huomioon ja hybridivaikuttamisesta, informaatiovaikuttamisesta sekä disinformaatiosta kerrotaan ja todetaan, että väärä tieto heikentää toimintakykyä. Neuvoja annetaan myös oman toimintakyvyn ylläpitämiseen kriiseissä; oppaassa kehotetaan miettimään, mikä auttaisi jaksamaan ja saisi hyvän mielen säilymään hankalassa tilanteessa.
Tiina Lamminaho
25.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kauppapuutarha Honkanen Oy:n yrittäjät Kaisa Hoppula ja Olli Nieminen palkittiin Korpilahden yrittäjäjuhlassa lauantaina vuoden yrittäjinä.
Kaisa ja Olli ostivat kauppapuutarhan alkuvuodesta 2009 eli pian taivalta on takana 16 vuotta.
Kaisa Hoppula sanoo, että yritystoiminnassa eteen tulee monenlaisia haasteita. Kauppapuutarha Honkasella niitä elettiin esimerkiksi vajaa kymmenen vuotta sitten, kun yrittäjien tiet henkilökohtaisessa elämässä erkanivat avioeron myötä.
-Se oli minun kokemukseni mukaan yrityksen ja yrittäjän taipaleen vaikeinta ja rankinta aikaa. Eihän se ollut mitenkään itsestään selvä asia, että pystymme yhdessä yrittäjinä jatkamaan, Kaisa Hoppula muistelee.
Eteen päin kuitenkin lähdettiin ja yrityksen toimintaa on määrätietoisesti kehitetty vuosien saatossa. Seuraavat haasteellisemmat ajat kohtasivat koronavuosina ja seuraavaksi Ukrainan sodan syttyessä.
-Kustannukset nousivat roimasti kerralla, Olli Nieminen sanoo.
Olli Nieminen on työskennellyt Honkasella 14-vuotiaasta lähtien.
-Siellä ollessani ajattelin, että yritys tulee varmaan jossain vaiheessa myyntiin. Kun sitten tuli ammatinvalinnan aika, menin puutarhakouluun. Sitä kautta Kaisakin tuli sitten mukaan.
Toisin kuin moni saattaa ajatella, kauppapuutarhalla puolet työstä tehdään jo syksyisin.
-Seuraavan kevään tuotanto suunnitellaan ja remontteja tehdään. Tällä hetkellä ensi kevään tavarat, kuten esimerkiksi siemenet ja taimet on jo tilattu. Keväällä on sitten uuden kasvun ihmeen aika.
Sesonkikiirettä kestää viitisen kuukautta ja silloin ei aikaa muuhun juurikaan jää.
-Useasti minulta kysytään, mitä teen, kun myyntisesonki päättyy ja loma alkaa. Ensimmäiseksi pesen talvivaatteet kaappiin ja siivoan kodin sellaiseen kuntoon, että siellä voi aikaansa viettää. Vapaa-ajalla vietän aikaa ystävieni kanssa. Työn vastapainona toimii metsä. Siellä marjastan, sienestän ja käyn hirvimetsällä.
Ensi vuonna uusi kausi aloitetaan viikolla kuusi. Kausi alkaa purkittamalla turpeet valmiiksi.
Töiden tauottua heinäkuuksi, Olli Nieminen lataa akkujaan parhaiten veneilemällä.
-Se on itselleni ykkösjuttu ja tänäkin vuonna on tullut veneellä oltua kuukauden päivät.
Kauppapuutarha Honkasen yrittäjät ovat investoineet vuosien varrella runsaasti. Lämpökeskus ja lämmönjako on uusittu, samoin kastelujärjestelmä. Puutarhalle on rakennettu kaksi kasvutunnelia ja kaksi uutta kasvihuonetta.
-Joka syksy on jotain remonttia ja huoltoa tehty, niin tänäkin syksynä. Pihaa on muun muassa asfaltoitu, yrittäjät kertovat.
Kumpikin yrittäjä tykkää työn monimuotoisuudesta.
-Teknisiä taitojakin kysytään paljon ja niitä pitää olla monenlaisia. Työhön kuuluu johtajuutta, markkinointia ja monta muuta asiaa, Hoppula sanoo.
-Parasta on se, että saa toteuttaa itseään aikalailla sataprosenttisesti. Onnistumiset tai epäonnistumisen näkyvät heti, Nieminen tuumaa.
Valinnastaan vuoden yrittäjäksi he olivat iloisia.
-Kyllä meistä tuntuu siltä, että olemme tittelin ansainneet. Tämä tuli oikeaan hetkeen. Tällainen palkinto kannustaa jatkamaan eteen päin.
Maarit Nurminen
22.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Airi Vuorisen neulepuikoilla on tällä kertaa vaaleanpunaista lankaa. Langasta on syntymässä lämmintä seitsemännelletoista lapsenlapsenlapselle. Tyttö syntyi sukuun marraskuussa. Tänä vuonna neljännen polven jälkeläisiä on syntynyt kaksi; katras kasvoi poikalapsella syyskuussa. Pienokaiset saavat heti synnyttyään myssyn ja sukat. Ristiäisiin valmistuvat peitto, nuttu, myssy, sukat ja lapaset.
Airilla on kaksi lasta ja lastenlapsia on seitsemän.
-Kovasti on suku rikastunut minun jälkeeni, ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Airi nauraa.
Airin käsistä syntyvät myös riisipiirakat, niin ristiäisiin kuin yksivuotissyntymäpäiville.
-Jos nyt rupeaisin tässä luettelemaan nimiä, saattaisin ne kaikki muistaakin. On niitä ollut jo pakko kirjoittaa ylös ja merkitä syntymäpäivät keittiön seinällä olevaan kalenteriin pienellä sydämellä. Siitä on helppo katsoa, montako syntymäpäivää on tässä kuussa. Joulukuussa on eniten tapahtumia, kun on seitsemät syntymäpäivät. Kivaa on puuhata. Olen sanonut, että piirakoita ja munavoita teen niin pitkään kuin kykenen.
Paitsi omiin jälkeläisiin, Airi käyttää aikaansa myös yhteiseksi hyväksi. Hän on toiminut Korpilahden reumayhdistyksen puheenjohtajana pian 15 vuotta.
-Kerran viikossa on kokoontuminen ja kerran kuukaudessa on käsityökerho. Tiistaisin on yhteiskävely. Se ei ole saanut kovin suurta suosiota. Ihmiset kävelevät ehkä sitten itsekseen. Liikunta olisi kyllä tosi tärkeää, Airi sanoo ja lisää, että on itse alkanut käydä aamulenkillä.
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtäviä hän on hoitanut toistakymmentä vuotta.
Jyväskylässä syntynyt ja kasvanut Airi on asunut suuren osan elämästään Korpilahdella.
-Äiti oli Karjalasta ja isä Pylkönmäeltä eli olen puoliverinen karjalainen. Isäni oli mukana kummassakin sodassa ja oli sotainvalidi. Kumpikin kuoli jo 59-vuotiaana, 13 vuoden välein. Heillä oli sen verran ikäeroa.
Airilla on kolme nuorempaa sisarusta.
Airin ensimmäinen työpaikka oli Mäki-Matin konttorissa Jyväskylässä.
-Olin töissä ensin laskutuksessa ja viimeisin tehtävä oli säästökassassa ennen kuin jäin äitiyslomalle.
Airin puoliso Erkki opiskeli teknillisessä koulussa sen ajan, kun Airi oli äitiyslomilla.
-Kun Erkki valmistui, hän sai työpaikan Koskensaaren naulatehtaalta Petäjävedeltä. Muutimme sinne. Meille oli tehty asunto entiseen leivintupaan. Pari vuotta olin kotirouvana ja sitten pääsin Arelle töihin. Kuljin ensin Motilla eli pienellä sinisellä junalla ja sen jälkeen tuttujen kyydissä. 1970-luvulla pääsin naulatehtaalle myyntisihteeriksi, Airi kertoo.
Myöhemmin puoliso eteni tehtaanjohtajaksi ja perhe muutti suurempaan taloon Koskensaaren alueella.
Vuonna 1977 perhe muutti Korpilahdelle, kun Erkki kosiskeltiin tänne töihin.
-Aloin kysellä itselleni töitä Korpilahdelta ja kävi hyvä tuuri ja sain osa-aikaisen työn Korpilahti-lehdestä. Töitä oli kolmena päivänä viikossa.
Eräänä päivänä Lahkonmyllyssä asuneen perheen ovikello soi ja ovella oli Ensio Antikainen. Hän tuli kysymään Airia kiviveistämön toimistoon töihin.
-Sanoin, että kahtena päivänä voin tulla.
Myöhemmin Korpilahti-lehden työstä tuli kokoaikainen ja kiviveistämö jäi.
Korpilahdella Airi tunnetaan ja muistetaan Korpilahti-lehden toimistonhoitajana. Hän oli lehdessä töissä 31,5 vuotta.
-Aloitin vuonna 1977 ja jäin eläkkeelle vuonna 2009. Tänäkin päivänä lehtiasioissa saatetaan ottaa yhteyttä. Nuoretkin ihmiset tervehtivät, vaikka en minä heitä välttämättä enää tunne. Jäin eläkkeelle, kun kuntaliitos toteutui. Olin ensin aikonut olla vielä vuoden, mutta siinä kohtaa ajattelin, että nyt on hyvä hetki jäädä pois.
Airi Vuorinen juhlii syntymäpäiviään perjantaina.
-Ajattelin, että nyt pidetään vielä viimeiset pippalot. Ensi perjantaina on varsinainen syntymäpäivä ja sunnuntaina tulevat sitten sukulaiset.
Enää ei Airin tarvitse juhlia yksin järjestää, vaan apua tulee lapsenlapsilta.
-Kyllä he tulevat mummoa auttamaan.
Maarit Nurminen
21.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut soivat tänäkin vuonna maailman lasten puolesta. Jyväskylän seurakunta järjestää yhteensä 60 Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta.
Korpilahdella lasten kauneimmat joululaulut soivat kirkossa 3.12. Putkilahdessa lauletaan 4.12. ja Saakoskella 12.12. Korpilahden kirkossa kauneimpia joululauluja lauletaan yhdessä 22.12.
Jyväskylän seurakunnassa Kauneimmat Joululaulut soivat kirkkojen lisäksi muun muassa hoitokodeissa ja kortteliklubeilla – tai vesijumpan tahtiin AaltoAlvarissa tiistaina 17.12. klo 15–17 sekä Vaajakosken uimahallissa Wellamossa keskiviikkona 18.12. klo 13.30–17.
Omat tilaisuutensa järjestetään ruotsin- ja englanninkielisille laulajille, ja tänä vuonna lauletaan myös saamen kielellä. Pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamenkieliset laulut kaikuvat Keltinmäen kirkossa lauantaina 7.12. klo 17.
Yleisö laulaa Jyväskylä Sinfonian säestyksellä Taulumäen kirkon kahdessa tilaisuudessa torstaina 12. joulukuuta klo 18 ja 20. Orkesteria johtaa Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari Lorenzo Passerini. Esilaulajia ovat Jyväskylän seurakunnan kanttorit Eveliina Modinos ja Jukka Hassinen sekä Gaudioso-nuorisokuorolaiset.
Raskaammat Kauneimmat Joululaulut soivat puolestaan Vaajakosken kirkossa perjantaina 20.12. klo 18.
Yhteislaulutilaisuuksien lisäksi seurakunta järjestää Kauneimmat Joululaulut -jumalanpalveluksia ja -konsertteja.
– Joulumieli löytyy tuttuja joululauluja laulamalla, ja voimme samalla tehdä hyvää maailman lasten auttamiseksi, sanoo Jyväskylän seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen vastuun asiantuntija Ulla Klemettinen.
Laulutunnelmaan pääsee lisäksi Jyväskylän seurakunnan Youtube-kanavalla sunnuntaina 22.12. klo 18 Palokan kirkosta välitettävän suoratoistolähetyksen kautta.
Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran ulkomaantyöhön heikoimmassa asemassa olevien lasten olojen parantamiseksi. Keräykseen voi lahjoittaa myös verkossa osoitteessa kauneimmatjoululaulut.fi/lahjoita tai MobilePaylla numeroon 61408.
Kaikki Jyväskylän seurakunnan Kauneimmat joululaulut -tapahtumat osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/joulu.
