14.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö perusopetuksen oppitunneilla on tämän lukuvuoden alusta lähtien kielletty lain voimalla. Mobiililaitteiden käyttöä muutoin koulupäivän aikana säädellään kunta- ja koulukohtaisesti.
Korpilahdella mobiililaitteiden käyttö on alakoulun puolella kielletty koko koulupäivän ajan sekä sisällä että ulkona, laitteet pidetään koulupäivän ajan äänettömällä repussa tai laukussa. Yläkoulun puolella mobiililaitteiden käyttö on kielletty koko koulupäivän ajan koulun sisätiloissa, välitunnilla ulkona yläkoululaiset saavat käyttää mobiililaitteita. Sisätiloissa mobiililaitteet on pidettävä joko omassa lokerossa, laukussa tai repussa, laitteiden on oltava äänettömällä.
– Tämä koskee siis kaikkia mobiililaitteita eli kännyköiden lisäksi muun muassa älykelloja ja kuulokkeita, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti toteaa.
– Ei meillä aikaisemminkaan ole saanut käyttää kännyköitä ruokalassa tai oppitunneilla, paitsi joskus on saanut ”palkintona” tunnin lopussa olla puhelimella, kun kaikki tehtävät on tehty. Nyt siis tämäkin on lain nojalla kielletty. Oppitunneilla kännykän käyttö on toki sallittua edelleen oppimistarkoituksiin opettajan ohjeistuksen mukaan.
Satu Lahden mukaan mobiililaitteiden käytön kielto on otettu hyvin vastaan ja sen taustat on ymmärretty.
– Nyt syksyn aikana kerätään kokemuksia ja oppilaiden mielipiteitä, kaupungin koulujen järjestyssääntö vahvistetaan vielä uudelleen loppuvuoden aikana. Laki tuli aika nopealla aikataululla, joten tähän on haluttu vielä jättää aikaa kerätä kokemuksia rauhassa, Lahti sanoo.
– Kännykkähän on ollut myös työväline, eli oppilaat ovat tottuneet siihen, että esimerkiksi lukujärjestyksen näkee puhelimesta. Nyt laitamme paperisia lukujärjestyksiä käytäville. Välituntitekemistä meidän täytyy myös miettiä. Näin hyvän sään aikana oppilaat keksivät tekemistä pihalla, mutta kun räntäsateet alkavat, pitäisi olla tarjolla jotain mielekästä tekemistä, joka korvaisi kännykällä olemisen välitunneilla. Tähän toivomme oppilailtakin ideoita.
Alkanut lukuvuosi toi muutoksia myös oppimisen tukeen.
– Oppimisen tuen muutos on iso toimintakulttuurin muutos, mutta se ei tapahdu hetkessä. Oppilaiden tuki ei saa muutosvaiheessa heikentyä, eli jos oppilas on esimerkiksi saanut ja tarvitsee erityisopettajan tukea, hän saa sitä edelleen. Nyt alkusyksystä oppimisen tuen muutos ei käytännössä juuri näy arjessa oppilaille, Satu Lahti sanoo.
–Taustalla siirrytään kuitenkin noudattamaan uusia tukimuotoja. Uudistus siirtää oppilaiden tuen entistä enemmän luokkaan, niin erityisopetuksessa kuin tukiopetuksessakin, jolloin hyötyä tulee myös muulle luokalle, ei vain yhdelle oppilaalle.
Lahden mukaan jatkossa erityisopettaja tulee entistä enemmän luokkaan, eikä erityisopetusta tarvitseva oppilas lähde pois luokasta. Myös tukiopetusta annetaan ensisijaisesti ryhmälle, ei yhdelle oppilaalle.
– Tukiopetusta voidaan antaa siten, että toinen opettaja tulee avuksi luokkaan ja ottaa osan oppilaista erilleen ja avustaa heitä, tai sitten toinen opettaja voi kierrellä luokassa ja auttaa apua tarvitsevia, Lahti selvittää.
– Opettajilta tämä edellyttää yhteistyötä, suunnittelua, joustavuutta ja valmiutta yhdessä tekemiseen.
Oppimisen tuki muuttui myös kolmiportaisesta kaksiportaiseksi.
– Siinä muuttuvat muun muassa hallinnolliset rakenteet ja esimerkiksi päättöarviointiin tulee muutoksia, Lahti kertoo.
– Tavoitteena on, että muutokset aiheuttaisivat mahdollisimman vähän häiriöitä oppilaiden arkeen, eikä kenellekään saa tulla tunnetta, että oma tuki huononee. Tämä on pitkä prosessi, siirtymään menee useampi vuosi ja jokaisen tukea tarvitsevan oppilaan tilanne on katsottava erikseen. Opettajien ja koulunkäynninohjaajien kanssa olemme työstäneet tätä tosi paljon ja odotamme positiivisella mielellä, mitä uudistus tuo. Lakimuutoksessa on hyviä tavoitteita, tarkoituksena on muun muassa selkeyttää ja helpottaa prosessia sekä vähentää ylimääräistä kirjaamista. Paljon tässä on kuitenkin vielä kysymysmerkkejä.
Tiina Lamminaho
12.08.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Heiskan vanhalla kyläkoululla vietettiin viime torstaina Rantakalapäivää. Tapahtuman juonsi Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Hyvönen. Heiskan koulun omistavat nykyisin Anna-Mari ja Jouni Kristola.
– Ostimme tämän kyläkoulun Toivakan kunnalta 13 vuotta sitten. Koululla on aiemmin toiminut mm. Leila Ylösen keramiikkapaja. Olemme tehneet koululla varsin paljon remonttia, esimerkiksi vaihtamalla lämmityksen maalämpöön. Maalämpöputket vedimme Leppäveden puolelle, joten lämpö kotiimme tulee nyt Leppäveden aalloilta, kertoo Anna-Mari.
Rantakalatapahtumassa syödään kala-ateria, joka oli tällä kertaa laktoositon kalakeitto. Keiton oli valmistanut Laukaassa ja Toivakassa toimiva pitopalveluyritys Catering KatinCa. Makoisan kalakeiton ääreen kokoontui yli kuusikymmentä osallistujaa. Heidän joukossaan oli Heiskan kyläkoulun entisiä oppilaita, mm. Senja Koriseva.
– Kyllähän tämä tuttu paikka on, kun tuli koulua täällä käytyä. Tämän koulun penkkejä kuluttivat myös tyttäremme Arja ja Eija, kertoi Senja.
Rantakalatapahtuman järjestäjänä oli Eläkeliiton Toivakan yhdistys, Heiskan kyläyhdistyksen antaessa tapahtumalle vahvan tuen. Heiskan koulun historiikin luki opettajan toimessa elämäntyötään tehnyt Matti Anttila.
– Suomi otti käyttöön oppivelvollisuuden vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Toivakan päättäjien hyväksyttyä Heiskan koulupiirin, sen piiriin tuli yhteensä 48 kouluikäistä lasta. Heiskan kansakoulu perustettiin vuonna 1921, ja sen piiriin tulivat kuulumaan muun muassa Heiskan, Matara-ahon, Syvälahden ja Majalahden talojen alueet, eli piiri kattoi alueita Leppäveden kummaltakin puolelta.
Aluksi koulu toimi Heiskan talon tiloissa, mutta koulurakennuksen paikkaa alettiin suunnitella jo pian. Sitä suunniteltiin aluksi rakennettavaksi Leppäveden länsipuolelle Peippolan torpan lähelle, mutta päätettiin rakentaa asukkaiden vaatimuksesta järven itäpuolelle. Rakennus valmistui vuonna 1930. Koulu lakkautettiin vuonna 1987, jonka jälkeen rakennusta on käytetty kylätalona vuoteen 2012 asti, josta lähtien se on ollut yksityisessä asuinkäytössä.
Rantakalatapahtuman laulajina esiintyi naiskuoro Vappujen HATS-kvartetti. Lauluina kuultiin mm. hauska Perunan keiton laulu ja Kellä kulta on, sillä onni on… Kvartetin nimi muodostuu laulajien etunimien etukirjaimista. Kvartetissa laulavat Hilkka Heikkilä, Sinikka Aihos, Anna-Mari Kristola ja Terhi Nykänen. Lisäksi musiikkia esitti saksofonilla Olavi Jouttijärvi.
– Jos vaikka vähän sataisikin, niin minkä sade kastelee, sen aurinko kuivailee. Meillä on täällä nyt hyvä olla ja saamme kiitollisuudella nauttia kaikesta tästä, myös ruoasta, jonka nyt siunaamme meille ravinnoksi, totesi Jouttijärvi.
Veikko Ripatti
12.08.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Laura Heikkinen aloittaa kauppiasuransa K-Market Perälässä 1.10.2025. Tällä hetkellä hän viimeistelee kauppiasharjoitteluaan Kangasniemellä K-Market Puulantorissa, mutta odottaa jo innolla paluuta tuttuun kauppaan, jossa työskenteli seitsemän vuoden ajan ennen siirtymistään Puulantorille.
– Todella lämpimin ajatuksin aloitan kauppiasurani K-Market Perälässä, onhan kauppa ollut oma lähikauppanikin jo 15 vuoden ajan. Vuonna 2016 päädyin Perälään hieman yllättäen kesätöihin, ja siitä seurasi monta ihanaa vuotta kaupan palveluksessa. Kaupalla on hieno historia, pitkät perinteet ja erinomaiset puitteet toiminnalle. Toivakassa odottavat tutut työkaverit ja asiakkaat, joten tämä tuntuu ehdottomasti kotiinpaluulta, Laura kertoo tunnelmistaan.
Laura on jo suunnitellut tulevaa kauppiasrooliaan. – Asiakastyytyväisyys ja hyvä kauppakunto ovat minulle tärkeitä. Sesongit tuovat arkeen mukavaa vaihtelua, ja niihin tullaan panostamaan entistä enemmän. Lisäksi haluan palvella asiakkaita niin, että mahdollisimman moni löytää tarvitsemansa tuotteet helposti.
Kauppiaana Laura haluaa tehdä Perälän kaupasta aktiivisen ja nykyaikaisen maaseutukaupan, johon on mukava tulla. – Nauru, ilo ja elämä saavat kuulua ja näkyä. Kauppa on monille tärkeä kohtaamispaikka ja eräänlainen kylän keskipiste, hän kuvailee. Lokakuussa uuden kauppiaan on tarkoitus järjestää asiakkaille kahvittelut kaupalla – ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.
Kaupan postipalvelut, kahvio ja ruoan verkkokauppa jatkavat toimintaansa normaalisti kauppiasvaihdoksen myötä. Kaupan arkea voi seurata Facebookissa (K-Market Perälä) ja Instagramissa (@peralankauppa).
Ennen K-kauppiasuraansa Lauralla on kertynyt 20 vuoden kokemus kaupan alalta. Työuransa alussa hän työskenteli lemmikkieläinmyymälöissä Kuopiossa ja Jyväskylässä, joista jälkimmäisessä hän toimi myös yrittäjänä usean vuoden ajan. Vuonna 2016 Laura siirtyi K-Market Perälään ja myöhemmin K-Market Puulantorille kauppiasharjoitteluun. Kasvattajakauppiailleen Laura lähettää lämpimät terveiset: – Iso kiitos mukavasta harjoitteluajasta K-Market Puulantorin kauppiaille Ellille ja Mikolle sekä koko Puulantorin mahtavalle henkilökunnalle!
Vapaa-ajallaan Laura viihtyy kotona Kangasniemellä ja mökillä. – Asun kissa- ja koiravanhusten kanssa metsän keskellä, ja kotona riittää monenlaista puuhaa aina ruohonleikkuusta lumitöihin. Tykkään ulkoilla luonnossa ja kesällä viihdyn mökillä. Piristän arkeani myös pienillä seikkailuilla!
K-Market Perälää viime vuodet luotsannut Kerttu Vesterinen siirtyy Joutsaan, jossa hän aloittaa kauppiaana yhdessä siskonsa Kaija Vesterisen kanssa K-Supermarket Joutsassa 1.9.2025.
– Haluamme tarjota asiakkaille ratkaisuja niin arjen perustarpeisiin kuin herkutteluhetkiin. Meille on tärkeää, että myymälä on helposti saavutettava, monipuolinen ja palveleva paikka, jossa asiointi on sujuvaa ja miellyttävää. Osaava ja motivoitunut henkilökunta on avainasemassa tässä työssä, Kerttu ja Kaija kertovat.
Joutsassa he aikovat panostaa erityisesti pakasteisiin ja jäätelöihin, joista haetaan asiakkaille näkyvää kilpailuetua. Valikoimaan on suunnitteilla tuotteita, joita ei välttämättä löydy muualta. Myös tuore hedelmä- ja vihannesosasto sekä laadukas leipävalikoima, erityisesti uunituoreet tuotteet, tulevat olemaan keskiössä.
– Tavoitteenamme on, että asiakas huomaa heti myymälään tullessaan tuoreuden ja laadun – oli kyse sitten kotimaisista kasviksista tai tuoreesta leivästä. Nämä osastot luovat kaupan sydämen, Kaija ja Kerttu painottavat.
Tulevat K-Supermarket-kauppiaat aikovat kehittää kauppaa kokonaisvaltaisesti, painottaen asiakaslähtöistä myymäläsuunnittelua, kahvila-aluetta ja yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa.
11.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Saunamaraton palasi vuoden tauon jälkeen Sarvenperän maisemiin. Tällä kertaa mukaan otettiin kahdeksan kahdeksanhenkistä saunojaryhmää eli yhteensä 64 saunojaa.
– Tulijoita olisi kyllä ollut enemmänkin, mutta halusimme hieman lyhentää tapahtuman kestoa. Kymmenen ryhmän saunottaminen vaatii talkoolaisilta todella pitkää päivää, Seija Halinen Sarvenperäset ry:stä kertoo ja toteaa, että tällä kertaa valinnassa painotettiin ensikertalaisia.
– Ensikertalaisia on tänä vuonna mukana 46, eli kyllä vähän vanhoja konkareitakin mahtui mukaan, Seija Halinen toteaa.
– Ihanaa, että pääsimme mukaan, vaikka olemme olleet ennenkin, Tuija Nieminen, Katriina Laukkanen ja Sari Viitala totesivat Saunamaratonin ruokatauolla. Katriina Laukkanen kertoi olleensa mukana jo neljä kertaa aikaisemmin, toiset kaksi olivat nyt toista kertaa mukana.
– Meillä on tällainen kaveriporukan saunaseura, mukana on nyt kolme neljäsosaa seuran jäsenistä. Olemme samanhenkisiä saunahulluja, saunomme usein kotonakin, ja porukalla etsimme erilaisia saunaelämyksiä, naiset kertoivat. Kolmikon saunaseuran nimi on Kuumat kurpat, ja sen ohjelmaan kuuluu muun muassa joulusaunaa, avantouinnin ja saunan yhdistämistä sekä synttäriyllätyssaunoja porukan jäsenille.
Ensimmäistä kertaa Saunamaratonilla oli mukana Tiina Autio Oulusta.
– Tosi hyviä löylyjä saunoissa on ollut ja on tämä mahtava kokemus kokonaisuudessaan, Tiina Autio kehui. Sarvenperälle hän tuli veljensä Jussi Aution houkuttelemana.
– Minä olen ollut mukana kolme kertaa aikaisemmin, ensimmäisen kerran osallistuin jyväskyläläisen kollegani houkuttelemana. Tämä on aivan fantastinen tapahtuma, jossa yhdistyvät suomalainen luonto ja saunat. Suurimman vaikutuksen minuun tekee kuitenkin Sarvenperän kylähenki, Jussi Autio sanoi.
– Erityiskiitos meidän ryhmän aivan loistavalle oppaalle. Puolet hauskuudesta tulee siitä, kun saa kuunnella hänen tarinoitaan, Aution sisarukset vielä kiittelivät opastaan Kari Lahtista.
Kari Lahtinen on ollut oppaana aika monessa Saunamaratonissa.
– Kun kotikylällä jotain tapahtuu, pitäähän siinä olla mukana. Ja tämä oppaan työ on oikein hyvä, paljon tylsempääkin talkootyötä on, Lahtinen toteaa.
Saunamaratonissa oli perinteiseen tapaan talkoolaisia kymmeniä, omalta kylältä ja vähän naapuristakin. Siirrettäviä saunoja ja niiden lämmittäjiä tuli kauempaakin, muun muassa Saarijärveltä, Ruukista Raahen läheltä ja Nurmeksesta.
– Täällä on tällä kertaa telttasauna mukaan lukien seitsemän siirrettävää saunaa, yhteensä saunoja on kuusitoista, Seija Halinen kertoi.
– Kyläläiset lähtivät taas innolla mukaan ja lupasivat saunojaan käyttöön. Mukana on nyt yksi sellainen sauna, joka ei ole aiemmin ollut mukana, ja yksi mukana olevista siirtosaunoista on vaihtanut omistajaa. Reitti on osittain sama kuin ennenkin, osittain mennään uutta reittiä, lähtö- ja maalipaikka on vaihtunut.
Jokaisessa saunassa viivyttiin vartin verran, saunojen välit taitettiin pääosin metsäpolkuja pitkin, yhteensä kävelemistä tuli noin yhdeksän kilometriä. Viimeinen siirtymä oli järven yli, sen sai taittaa veneellä tai uiden.
– Uimaan on päässyt välilläkin, ja kyllä moni on uinutkin. Saunoista noin puolet on järven rannalla, Kari Lahtinen kertoi.
Myös Saunamaratonin ajankohtaa oli muutettu heinäkuisesta keskiviikosta elokuun alkupuolen lauantaihin, mutta edelleen tapahtuman ydin oli tallella; Saunamaraton eli ole kilpailu vaan hyväntuulinen tapahtuma saunomisen ystäville luonnon helmassa.
Tiina Lamminaho
11.08.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden laskentakohteilla toukokuussa tehdyt kaksi parilaskentaa ja heinäkuinen poikuelaskenta näyttävät tänä vuonna kantojen kasvua. Lajien välillä on kuitenkin selviä eroja. Mukana on laskijoiden tulokset yhteensä 31 kohteelta.
Kevään parilaskennoissa vesilintuja tavattiin keskimäärin 44 % viimevuotista enemmän. Pääosa kasvusta kohdistui puolisukeltajasorsiin, erityisesti sinisorsiin ja taveihin. Sinisorsia laskettiin lähes tuplaten viime vuoteen verrattuna, taveja jopa selvästi yli kaksinkertainen määrä ja haapanoitakin 66 % viimevuotista enemmän. Telkkien määrä pysyi ennallaan ja tukkasotkien määrä laski neljänneksen.
Myös poikuelaskennoissa kirjattiin vesilintuja tänä vuonna selvästi (53 %) viime vuotta enemmän. Erityisesti sinisorsa- ja tavipoikueiden suurempi määrä oli positiivista. Kyseiset puolisukeltajat on merkittäviä riistasorsia. Haapanan alavire näyttää jatkuvan ja niitä nähtiin kohteilla vähän edellisvuotta vähemmän. Sukeltajasorsista telkkiä ja tukkasotkia oli nyt hiukan aiempaa enemmän. Laskentakohteista Salmijärvillä majavan rakentamalla patoaltaalla oli useita sorsapoikueita, millä on vaikutusta kokonaistulokseen.
Laskennassa mukana olleet kaksi luonnonravintolammikkoa olivat tänäkin vuonna ainoita paikkoja, joissa tavattiin uhanalaisiksi luokiteltujen haapanoiden ja tukkasotkien poikueita.
Viimevuotinen 25 % lintumäärän lasku on nyt korjautunut ja kannat ovat lähempänä edellisten suosien tasoa. Pitkään seurannassa olleiden rehevien lintujärvien, kuten Hetteenlammet, Lahnajärvi ja Saarijärvi, osalta tilanne myös koheni hieman, mutta vielä ollaan kaukana parinkymmenen vuoden takaisesta tasosta. Osa poikueista kuoriutui tänä vuonna hyvin aikaisin ja ne olivat laskentahetkellä jo hyvin kehittyneitä. Osa kannasta voikin jo lähteä muuttomatkalle ennen metsästyskauden alkua.
Lauri Ijäs
11.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Syysleimut kukkivat valkoisena ja vaaleanpunaisena, puolen metrin korkuisena ”pensasaitana” ja portinpylväiden päässä tulijaa tervehtivät vaulat. Talon seinustalla kukkivat eri väriset daaliat, vanhan aitan kaiteen vieressä silmää ilahduttaa kirkkaan punaisena kukkiva ruusu. Talon sisäänkäynnin ympärillä kasvaa humalaa.
Heikkilän talon puutarha Heikkilänperällä on sekoitus vanhaa ja uudempaa.
– Syysleimut ja daaliat ovat kasvaneet täällä suurin piirtein samoilla paikoillaan kauan, ehkä sadan vuoden ajan. Daalian juuria lohkon, kun ne käyvät kovin suuriksi, ja lahjoitan ystävilleni. Ystävien kesken myös vaihtelemme eri värejä, Taina Heikkilä toteaa.
– Äitini oli erinomainen puutarhaihminen, häneltä onnistui puutarhanhoidossa kaikki. Ei isäkään puutarhanhoitoa vastaan ollut ja kyllä hän välillä auttoikin äitiä. Osan täällä olevista kasveista äiti toi tänne taimina lapsuudenkodistaan Putkilahdesta.
Ruusuja puutarhassa on monta lajiketta, on vanhoja Hansaa ja Valamoa, mutta myös uudempia lajikkeita.
– Vanhat lajikkeet ovat olleet täällä iät ja ajat. Kymmenisen vuotta sitten sain uuden suosikin, Ritausman. Sen kukka on kerronnainen, ja kestää siksi huonosti sadetta, mutta tänä kesänä se kukki komeasti usean viikon ajan, koska kukinta alkoi juuri hellekauden alkaessa, Taina Heikkilä kertoo.
Talon sisäänkäynnin luona kasvava humala on vanhaa lajiketta, ja nyt muutaman vuoden ajan se on maustanut jyväskyläläisen pienpanimon olutta.
– Panimo etsi olueensa nimenomaan vanhaa humalalajiketta. Panimon väki on nyt kolmena syksynä käynyt keräämässä humalan kukinnot. Humalan kävyt sisältävät lupuliinia, keltaista hartsia, joka tuo olueen sen katkeruuden ja aromin, Taina Heikkilä kertoo.
Syysleimut ovat kasvaneet samassa paikassa jo vuosikymmeniä. Noin vuonna 1970 otetussa kuvassa on Taina Heikkilän äiti Airi Heikkilä Taina- ja Tuula-tyttäriensä kanssa. (kuva: Taina Heikkilän kotialbumi)
Maatila tuo haasteita
Kukkien lisäksi Heikkilän puutarhassa kasvaa muun muassa saarni, lehmus, kyynelkoivu ja monen monta vaahteraa, pihatietä reunustaa vaahterakuja.
– Hevoskastanjasta minä haaveilen. Jospa saisin sen menestymään, koska sen kasvuvyöhyke siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi, Taina Heikkilä toteaa.
Toki puutarhasta löytyy myös omenapuita ja marjapensaita.
– Nekin ovat vanhoja. Omenapuita ja marjapensaitahan oli ennen jokaisen maatalon pihassa, Heikkilä sanoo.
Heikkilän tila on toimiva maatila lypsylehmineen ja se tuo Taina Heikkilän mukaan omat pikku vivahteensa puutarhanhoitoon ja aiheuttaa sydämentykytyksiä puutarhurille.
– Normaalien puutarhureita kohtaavien vaikeuksien lisäksi täällä on vielä haasteena maatilan toiminnan vaatima raskas liikenne ja esimerkiksi karkaavat eläimet. Kun lehmät pääsevät nurmikolle, nurmikko tulee kyllä ilmattua kunnolla, Taina Heikkilä naurahtaa ja kertoo, että samalla karkumatkalla nämä ”puutarhurit” hoitavat myös pensaiden leikkaamisen. Orvokit maistuvat myös erinomaisesti naudoille.
– Välillä pihaa on täytynyt kaivaa auki vesiputkien, kanaaleiden tai sähkökaapeleiden takia, ja apuna kaivamisessa ovat myös talon koira Rokki ja kissa Uljas, Taina Heikkilä sanoo.
Normaaleilla puutarhureita kohtaavilla haasteilla Heikkilä viittaa muun muassa erilaisiin tuholaisiin ja tauteihin, joita tulee entistä enemmän ilmaston muuttumisen takia.
– Myös myrskyt, lumituhot ja pitkät kuivat kaudet ovat lisääntyneet. Ennen sadettajaa tarvitsi vain silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka kesä, mutta nyt se pyörii joka kesä kuukauden verran yötä päivää. Meillä onneksi riittää omaa vettä, Taina Heikkilä sanoo.
Ruusuja Taina Heikkilän puutarhassa on monia lajikkeita.
Auringonpaistetta sieluun asti
Innostuksensa puutarhanhoitoon Taina Heikkilä epäilee perineensä äidiltään.
– Minulla on kaksi siskoa, Arja ja Tuula, ja uskon, että olemme kaikki saaneet jo äidinmaidossa innostuksen kasvien hoitoon, Heikkilä toteaa.
– Puutarhaa hoidan silloin, kun minulla on siihen aikaa. Se on harrastus, josta pidän, onhan se ihanaa hakea kukat kahvipöytään omasta kukkapenkistä. Maatilan työpäivät ovat pitkiä; jos ympäristö on toimiva ja vielä siisti ja kauniskin, töissäkin jaksaa paremmin. Vaikka puutarhassa on työtä, onnistumiset auttavat jaksamaan. Kun tulee onnistumisia, tuntuu kuin aurinko paistaisi sieluun asti.
Heikkilän talon puutarha levittäytyy laajalle alueelle tilan talousrakennusten lomaan.
– Hoidettavaa puutarhaa on hehtaarin verran. Kun tulee ikää lisää, osa kukkapenkeistä saa muuttua nurmikoksi, Taina Heikkilä toteaa.
– Se on minusta armollista, että kun ei itse jaksa enää hoitaa puutarhaa, luonto ottaa sen hoidettavakseen. Eihän sen kauniimpaa olekaan kuin luonnonniitty tai keto; se on vähän hassuakin, että sitä tekee puutarhassa paljon töitä ja sitten menee niitylle ja toteaa, että mikään ei ole kauniimpaa kuin Luojan luoma luonto.
Tiina Lamminaho
