Apteekki on tärkeä lähipalvelu

Apteekki on tärkeä lähipalvelu

Apteekkien palvelujen kehittämis-iltaa vietettiin maaliskuussa Sun Toiveessa Toivakassa.
Tilaisuuden järjestäjänä oli Suomen Apteekkariliitto. Toivakan apteekkari Marianne Wiiri toivotti iltaan saapuneet tervetulleiksi. Illan vetäjinä olivat Tampereen ammattikorkeakoulun valmentaja ja opettaja Tutta Tanttari ja Apteekkiliitosta proviisori Elina Aaltonen.
Paikalle saapunut Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto kertoi, että kunnassa pidetään erittäin tärkeänä omaa apteekkia ja sen palveluja. Asiakasilta toteutettiin pienryhmissä ryhmätyöskentelynä. Ryhmäläisten tuli profiloitua omien, mutta myös perheidensä palvelutarpeiden mukaisesti. Osa-alueina ryhmäkeskusteluissa olivat apteekkien palvelut Ihmiseltä ihmiselle, Ajasta ja paikasta riippumatta ja Elämäntilanteen mukaan.
Näitä eri ryhmiä edustavia ihmisiä haettiin ja heidän osaansa profiloiduttiin. Samalla pohdittiin sitä, miten apteekki voisi huomioida kunkin ryhmän toiveet.
– Tavoite illasta on ollut asiakasprofiilien ja apteekkiasioinnin työstäminen ja kartoitus, visioi Tutta Tanttari.
Elina Aaltonen kertoi, että näissä eri paikkakunnilla järjestetyissä työpajoissa on tullut esille apteekkien lähipalvelun tärkeys pienilläkin paikkakunnilla.
– Apteekkien osaaminen ja asiantuntijuus nousivat voimakkaasti esille myös Toivakassa.
Toivakassa on liikkunut huhuja siitä, että Toivakan apteekki olisi lopettamassa? Tämä ei pidä paikkaansa.
– Toivakan apteekki ja Leivonmäen sivuapteekki eivät ole lopettamassa toimintaansa vaan päinvastoin. Haluamme kehittää apteekkipalveluita ja miettiä voisiko apteekki olla avuksi paikallisten terveyspalveluiden tarjoajana terveyskeskuksen palveluiden supistuessa. Toivakan apteekki toivottaa asiakkaat lämpimästi tervetulleeksi jatkossakin ja ottaa vastaan lisää kehitysideoita, toteaa Toivakan apteekkari Marianne Wiiri.

Veikko Ripatti

Ajatuksia apteekista

Ohessa on brand manager, proviisori Elina Aaltosen Suomen Apteekkariliitosta lähettämästä Toivakan illan yhteenvedosta katkelmia. Ryhmäkeskusteluissa ei ajateltu vain Toivakan apteekkia vaan yleensä apteekkien palveluja. Toivakan apteekki sai ryhmäläisiltä kokonaisuudessaan positiivisen palautteen. Teksti ei siis peilaa Toivakan apteekin puutteita vaan on yleisluontoista pohdiskelua.

Ihmiseltä ihmiselle -profiilissa esille nousivat ikäihmiset
Heille palvelujen tarve on suuri, he tarvitsevat paljon neuvontaa ja ohjausta. Samalla he arvostavat ajankäyttöä palvelussa (kiireettömyys). Heille myös tärkeätä on turvallisuuden tunne, jota omalta osaltaan luo kasvokkainen kohtaaminen apteekissa. He myös toivovat tarvittaessa yhteyttä suoraan apteekista lääkäriin.
Ongelmana ikäihmisille saattavat olla sähköisten järjestelmien hallinnan ja osaamisen puute. He tarvitsevat apua myös reseptien uusinnassa ja voinnin kartoituksessa. Asioinnin rauhallisuus, selkeys, inhimillisyys ovat heille arvokkaita palvelun elementtejä…

Elämäntilanteen mukaan -ryhmässä nousi tarve vanhenevan reseptin uusinnasta.
Tämän ryhmän kohdalla asioimisen nopeus ja helppous korostuu. Yksi toivomus heiltä on rauhallinen ja luotettava keskustelupaikka, jolloin muut asiakkaat eivät kuule. Aktiiviset eläkeläiset tarvitsevat mahdollisuutta asioida muiden menojen ohessa. Sujuva asiointi on heille plussaa. Toiveina heillä on hoidon seuranta, verenpaineen seuranta, rokotukset ja pienet hoitotoimenpiteet…

Ajasta/paikasta riippumatta.
Tähän ryhmään ajateltiin sopivan kiireiset työikäiset ja kaupunkilaiset/vuorotyöläiset. Tärkeäksi heillä nousivat sähköpostitilaukset, tekstiviestikysymykset, mainosposti ja tarjoukset, puhelinpalvelu, apteekin sijainnin mainonta, helppo pysäköinti apteekin lähellä.
Paljon matkustavat toivovat sitä, että pystyvät kotiin palatessaan hoitamaan asiat sujuvasti. He kiinnittivät huomiota myös ajan säästöön. Somea käyttävä nuoriso haluaa nopeaa palvelua. He näkevät tarpeelliseksi sen, että apteekin nettisivuilla olisi esimerkkejä useimmin kysytyistä kysymyksistä.
Liikuntaesteiset / kaukana palveluista asuvat. Heille kotitoimitukset helpottaisivat arkea, kun on paljon hoidon tarvetta.

Kokoontumistiloista päänvaivaa Korpilahdella

Kokoontumistiloista päänvaivaa Korpilahdella

– Kokoontumistilan, ja etenkin tavaroiden säilytystilan löytäminen on ollut haastavaa, Korpilahden Sydänyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Weijo toteaa ja kertoo, että nyt Sydänyhdistyksen kokoontumisia pidetään Riikankulman kiinteistössä, yhden huoneen ja hyvin pienen keittiön käsittävässä tilassa kukkakaupan takana.
– Aikoinaan tavaroita säilytettiin silloisen puheenjohtajan kotona. Kun jouduimme etsimään niille uutta paikkaa, saimme käyttöömme kaapin vanhasta pappilasta ja silloin kokoonnuimmekin siellä. Vanhasta pappilasta jouduimme remontin takia pois ja silloin etenkään tavaroille ei oikein löytynyt paikkaa. Kaupunki olisi vuokrannut säilytystilaa Matarasta kuukausimaksulla, mutta sitten tavaroita olisi pitänyt aina hakea kaupungista, eikä meillä olisi ollut kuukausimaksuun varaakaan, Weijo kertoo ja toteaa, että esimerkiksi koulun tilat ovat poissa laskuista, koska kokoontumisia pidetään päivällä ja silloin koululla on täyttä.
Kokoontumisia Sydänyhdistys päätyi pitämään tilaan, jossa on nyt kukkakauppa.
– Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Orvokki Kakko oli neuvotellut tilat heidän käyttöönsä, ja me kokoonnuimme siellä sitten vuoron perään Eläkeliiton kanssa. Tavaroita jaoimme säilytykseen vähän yhdelle ja toiselle. Siitä tilasta meidän piti muuttaa vuosi sitten, kun kukkakauppa tuli siihen takaisin. Orvokki löysi samasta talosta tilan, jossa nyt kokoonnumme, ja Osuuspankki lahjoitti meille vanhat, hyvät pöydät. Siellä olemme nyt kokoontuneet, ja keittäneet kahvia pienessä keittiössä. Keittiö on niin pieni, ettei siellä mahdu tiskaamaan, joten olemme käyttäneet kertakäyttöastioita. Eikä tilassa ole valkokangasta, sinne ei ole oikein kehdannut pyytää luennoitsijoitakaan, Weijo sanoo.
Sydänyhdistyksen kokouksia pidetään joka toinen viikko, kerrallaan paikalla on 16 – 17 henkeä.
– Juuri enempää sinne ei mahtuisikaan. Kesällä touhuamme ulkona ja käymme retkillä, Weijo toteaa.

Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kekäläinen vahvistaa, että Riikankulman tila on pieni.
– Meille se on tällä hetkellä riittävä, hallituksessa meillä on kymmenen jäsentä ja puheenjohtaja. Isommat tilaisuudet on pakko viedä muualle, olemme pitäneet tilaisuuksia Satamakapteenissa ja Alkio-opistolla, Kekäläinen kertoo.
– Riikankulman tilasta maksamme tuntivuokraa käytön mukaan. Isompien tilojen vuokraaminen silloin tällöin tulee halvemmaksi kuin yhden isomman tilan vuokraaminen kokoaikaisesti, Kekäläinen sanoo.
Vähän aikaa samassa tilassa kokoontui myös seurakunnan Väentupa, joka joutui lähtemään aikaisemmasta kokoontumistilastaan uuden S-marketin rakennustyömaan takia.
– Riikankulman tila oli Väentuvalle aivan liian pieni. Nyt olemme kokoontuneet vuoden alusta Korpihovissa, sinne mahtuu enemmänkin porukkaa. Viime kerralla meitä oli paikalla 29, diakonissa Marjo Mattila kertoo ja toteaa, että seurakuntatalossa Väentupaa ei pidetä, koska mäen päälle käveleminen on monelle Väentuvassa kävijälle hankalaa.
Reumayhdistys on kokoontunut Jokirinteessä Hetiavuks-osuuskunnan omistamassa tilassa.
– Aikaisemmin olimme Korpihovissa, mutta jäsenet halusivat kokoontumiset lähemmäksi kirkonkylän keskustaa. Monialatilassa olemme kokoontuneet nyt kuusi tai seitsemän vuotta, puheenjohtaja Airi Vuorinen kertoo.
Reumayhdistyksellä kokoontumisia on joka viikko.
– Paikalla on yleensä 12 – 15 henkeä, eli mahdumme hyvin monialatilaan, siellä on pöytien ääressä 14 istumapaikkaa ja yksi toimistopöydän ääressä, Vuorinen kertoo.

Vanhan pappilan nykyisten omistajien mukaan vanhaan pappilaan pääsee taas kokoontumaan.
– Olemme nyt tauon jälkeen taas vuokranneet tilaa kokouksiin ja juhliin, juhliakin siellä on jo pidetty. Vuokrattavana on sali ja keittiö, Hanna Mäkinen kertoo ja toteaa, että kivipappila sen sijaan on kokonaan asuinkäytössä eli siellä ei enää ole kokoontumistilaa.
Entisen Osuuspankin kiinteistön liikehuoneistot omistaa Tenvus kiinteistöt Oy. Pankkitalossa on vuokrattavana sekä entinen pankkisali että alakerran edustus- ja sosiaalitilat, kalusteita tiloissa ei tällä hetkellä ole.
– Niitä on mahdollista vuokrata yhdessä tai erikseen, kuukausihinnalla tai tuntihinnalla sopimuksen mukaan. Meille olisi tietysti mieluisinta, että saisimme vuokrattua tilat yhdelle toimijalle, joka sitten voisi vuokrata tiloja edelleen juhliin tai kokoontumisiin, Pentti Hiekkanen Tenvus kiinteistöistä sanoo ja kertoo, että alustavaa mielenkiintoa tiloja kohtaan on ollut.
Kaupunki omistaa Korpilahdella Kelan entiset tilat Riikankulmassa, Postin entiset tilat saman talon alakerrassa sekä liikehuoneiston Isämatintiellä Koskentörmässä, jossa on ollut muun muassa päiväkoti. Lisäksi kaupungin omistuksessa on entinen kunnantalo eli Korpilahti-talo.
– Korpilahti-talossa on tyhjillään vain muutama yksittäinen toimistohuone. Tyhjillään olevat liikehuoneistot ovat melko isoja, eli niiden vuokratkin ovat sen mukaisia, yhdistyksillä ei välttämättä ole varaa niihin. Liikehuoneistot vuokrataan kokonaisina, mitään pienempiä tiloja meillä ei ole tyhjillään Korpilahdella, kiinteistömanageri Hanna Hassinen Jyväskylän Tilapalvelusta kertoo.

Tiina Lamminaho

 

Yleisöryntäys yrittäjäkahveilla

Yleisöryntäys yrittäjäkahveilla

Maaliskuisena torstaiaamuna Uuraisten kunnanviraston pihaan kurvasi monta eri yritysten logoilla varustettua autoa ja eri alojen yrittäjia saapui hyvin pitkan tauon jälkeen järjestetyille yrittäjien aamukahveille yli kaikkien odotusten, osallistujia oli kolmisenkymmentä.
Jo kahvijonossa keskustelu kävi vilkkaana. Reilun tunnin mittaisessa tapaamisessa ehdittiin esittäytyä ja vähän raapaista huolenaiheita, joista nousi selkeästi esille kolme.
Kuljetusalan yrityksen Karlogin Timo Karjalainen toi esiin huolensa nelostien rampista Hirvaskylän kohdalla.
– Olisi tärkeä turvata, että nykyisen alikulun kohdalle rakennetaan kunnon ramppi kun tie aikanaan remontoidaan moottoritieksi. Pahin vaihtoehto olisi, että ramppi häviää kokonaan ja kulku kunnan yritystonteille ja myös raskas liikenne siirtyisi Vanhalle Hirvasentielle, jossa on paljon asutusta, Karjalainen totesi.
Toinen esille noussut asia oli lounasravintolan ja ympärivuotisen kahvilan puute keskustassa ja kolmas hieman tähän liittyen torin ympäristön hiljeneminen ja tyhjät toimitilat.
Uuraisten Yrittäjät Ry:n melko tuoreen puheenjohtajan Mattilan Hoivapalvelujen Samuli Mattilan tärkein tavoite oli luoda uuraislaisille yrittäjille ja elinkeinoelämälle kuukausittainen verkostoitumistilaisuus. Ilo ensimmäisen kerran suosiosta on suuri ja osoitus myös siitä, että tarvetta ja kiinnostusta livetapaamisiin on.
– Varovasti haaveilin 20 osallistujasta, mutta pidin sitä aika utopistisena, suosio ylitti kaikki odotukset ja tapasin monta minullekin aivan uutta yrittäjää. Tiedän myös, että diilejäkin tapaamisessa solmittiin, Mattila iloitsee.
– Toivon, että perinne jatkuu yhtä suosittuna ja piristää Uuraisten elinkeinoelämää laajemminkin. Uskon, että Uuraisista on kaikki mahdollisuudet tulla Muuramen kaltainen menestystarina, täällä on etuna lisäksi nuori ikärakenne.
Seuraavat yrittäjäkahvit kunnanvirastolla juodaan perjantaina 19. huhtikuuta aamukahdeksalta.
– Silloin teemana on rahoitus ja uskon sen kiinnostavan kaikkia yrittäjiä, tervetuloa mukaan, Samuli Mattila toivottaa.

Hanna Lahtinen

Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksellä viidenkympin villitys

Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksellä viidenkympin villitys

Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.

Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.

Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.

Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.

Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.

Hanna Lahtinen

Eläkeliitto on sallittu piriste

Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:

Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.

Ruoka vaikuttaa terveyteen ja mielialaan

Ruoka vaikuttaa terveyteen ja mielialaan

– Monesti ikääntyneet miettivät, onko sillä oikeasti väliä, syönkö hyvin, mutta kyllä sillä on. Kun syö hyvin, saa energiaa ja vireystila ja mielialakin kohoavat. Myös sairauksista toipuu nopeammin, kun on hyvä ravitsemustila, eikä esimerkiksi flunssa pitkity, Keski-Suomen hyvinvointialueen ravitsemusterapeutti Eeva Nykänen toteaa.
Nykäsen mukaan ikääntyvien kannattaa huolehtia ruokailustaan. Ruokailukertoja pitäisi olla viidestä seitsemään päivässä, eikä yöpaasto saisi olla yhtätoista tuntia pidempi.
– Jos iltapalan ja aamupalan väliin jää kovin pitkä aika, alkaa elimistö käyttää meidän omia proteiinejamme, eli lihasmassa alkaa hävitä, Nykänen kertoo.
Ruokailusta huolehtimiseen kuuluu myös ruoanlaitto- ja leipomistaitojen ylläpitäminen.
– Itse tehty ruoka on parasta. Oppia uusienkin ruokalajien tekemiseen voi hakea vaikkapa Marttojen kokkikursseilta. Uusia tuotteitakin kannattaa kokeilla ja etsiä vaikkapa maitohyllystä itselleen entuudestaan tuntemattomia tuotteita proteiinin lähteiksi, Nykänen sanoo.
– Ruokaseura on ravintoa myös mielelle, eli kannattaa syödä seurassa aina kuin se on mahdollista. Kannattaa vaikka keksiä kissanristiäisiä, tai käydä vuoroin vieraissa syömässä.
Nykänen muistuttaa myös, että kiellettyjä ruokia ei ole.
– On vain ruokia, joita syödään useammin ja ruokia, joita syödään harvemmin ja vähemmän. Ne ruokapyramidin huipulla olevat sattumat ovat niitä herkkuja, joita syödään silloin tällöin, ja ruokapyramidin pohjalla olevia kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään joka päivä. Se, miten paljon syödään mitäkin, määrittää ruokavalion terveellisyyden, Nykänen opastaa.

Ikääntyneiden lautasmalli poikkeaa hieman työikäisten lautasmallista; ikääntyneillä lautanen jaetaan kolmeen osaan, joista yksi osa täytetään kasviksilla, yksi osa hiilihydraatin lähteellä ja yksi osa proteiinipitoisella ruoalla.
– Ikääntyneet tarvitsevat proteiinia hieman enemmän kuin nuoremmat. Proteiinia pitäisi saada päivän aikana 1,2 – 1,4 grammaa omaa painokiloa kohti, eli 70 kiloa painavan pitäisi saada proteiinia 84 – 98 grammaa päivässä. Jokaisella aterialla ja välipalalla pitäisi olla jokin proteiinin lähde, Nykänen kertoo ja luettelee hyviksi proteiinin lähteiksi kalan, kananmunan, broilerin, lihan, herneet, pavut, linssit ja maitovalmisteet.
– Myös täysjyväviljasta saa proteiinia, yksi viipale leipää sisältää kahdesta kolmeen grammaa proteiinia ja puurolautasellinen kolmesta viiteen grammaa. Välillä voi vaikkapa keittää puuron maitoon, tai syödä puuron lisukkeena rahkaa tai raejuustoa, niin saa vielä enemmän proteiinia, Nykänen sanoo.
– Laktoosittomat maitovalmisteet sisältävät proteiinia yhtä paljon kuin laktoosia sisältävät maitovalmisteet, myös soijajuomissa on proteiinia yhtä paljon kuin maidossa. Kaurajuomissa sen sijaan proteiinia on vähemmän.
Ravinnosta saatavan rasvan laatu on Nykäsen mukaan tärkeää paitsi sydämen ja verisuonten terveyden, myös luuston ja lihasmassan säilymisen sekä aivoterveyden ja muistin takia. Hyvää, pehmeää rasvaa saa esimerkiksi kasvisrasvalevitteistä, kasviöljyistä, pähkinöistä ja kalasta.

Riittävä kuidun saanti ehkäisee ummetusta. Ruoan kuitu vaikuttaa suotuisasti myös suoliston mikrobistoon ja auttaa pitämään veren sokeri- ja rasva-arvot normaaleina.
– Hyvä kuidun lähde on täysjyvävilja. Siinä on lisäksi sinkkiä, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja sekä rautaa, Nykänen kertoo.
– Kasviksia, hedelmiä ja marjoja joutuisimme syömään kilokaupalla, jos haluaisimme saada riittävästi kuitua pelkästään niistä, mutta ne täydentävät kuidun saantia hyvin. Myös kypsennetyistä kasviksista saa kuitua, kuidulle ei käy kuinkaan kypsennettäessä.
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi Nykäsen mukaan syödä viisi tai kuusi kourallista päivässä.
– Esimerkiksi smoothiet ovat loistavia. Kasviksia voi syödä myös kasvissosekeittona tai pataruoissa, Nykänen vinkkaa.
– C-vitamiini on huonosti säilyvää, eli pakastaminen ja kypsentäminen vähentävät C-vitamiinia. Siksi on tärkeää syödä myös tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ravintolisistä D-vitamiinia kannattaa käyttää, 10 – 20 mikrogramman annos vuorokaudessa on turvallinen. B-ryhmän vitamiinit ravintolisinä ovat yleensä niin vahvoja, ettei niitä pidä käyttää jatkuvasti, vaan ainoastaan kuuriluonteisesti korjaamaan puutostilaa. Jatkuvasti käytettynä niillä voi olla haitallisiakin vaikutuksia. Monivitamiinivalmisteen voi ottaa käyttöön, jos ruokahalu on välillä huono.
Laihduttamaan Nykänen ei ikäihmisiä patistele, päinvastoin.
– Pieni pyöreys ei ole terveysriski. Haitallisinta on, jos paino sahaa edes takaisin, painon pudotessa menetetään aina myös lihaksia. Ikääntynyt ei saa pudottaa painoa niin, ettei siihen liity liikkumista. Ilman liikuntaa lihasmassa häviää, Nykänen sanoo.
Lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta löytyy netistä, muun muassa ruokaviraston ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden sivuilta.

Tiina Lamminaho

Korpilahden yhtenäiskoulun oppilailla ei ole ollut suurempia huolia koulun turvallisuudesta

Korpilahden yhtenäiskoulun oppilailla ei ole ollut suurempia huolia koulun turvallisuudesta

Vantaalla tiistaina tapahtunut kouluampuminen on järkyttänyt suomalaisia kouluyhteisöjä kuin myös muita ihmisiä. Yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti kertoo, etteivät Korpilahden yhtenäiskoulun oppilaat ole tuoneet esiin erityisiä turvallisuushuolia omaa kouluaan koskien.

– Lähtökohtaisesti luottamus oman koulun turvallisuuteen tuntuu edelleen vahvalta ja sitä koetetaan toki tukea edelleen pitämällä yllä mahdollisimman tavallista ja tuttua arkea.

-Kyllähän tuo eilinen uutinen taas pysäytti. Vaikka tapahtunut onkin meistä katsottuna etäällä, niin koulut ovat Suomessa kaikkiaan kovin samanlaisia ja muodostavat yhteisen yhteisön. Ihmiset eri kouluista ovat tuttuja toisilleen eri verkostoista ja yhteenkuuluvuuden tunne on suuri. Yhteen yksikköön tullut suru on sillä tapaa meille yhteinen. Olen miettinyt sitä, mitä kaikkea näiden uutisotsikoiden takana voi olla, mitä kaikkea me voisimme enemmän ja toisella tapaa tehdä, jotta tällainen ei enää missään eikä milloinkaan toistuisi, Lahti toteaa.

Jyväskylän kouluissa on tarkat suunnitelmat poikkeustilanteiden varalle ja ne ovat osin salaisia. Koulut varautuvat poikkeaviin oloihin koulukohtaisten suunnitelmien avulla.

-Koulun koko henkilökunta käy läpi vuosittain, ennen lukuvuoden alkua, turvallisuusasioista vastaavan apulaisjohtaja Matti Lehtimäen johdolla turvallisuusinfon ja turvallisuuskävelyn. Turvallisuuskävely toteutetaan heti lukuvuoden alussa myös oppilaiden kanssa. Näissä infoissa ja kävelyissä käydään jo paljon perusasioita yleisistä fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Erilliset harjoitukset poikkeustilanteisiin, niin sisälle suojautuminen kuin kiinteistöstä poistuminen, on tehty pääsääntöisesti koko koulussa myös aina lukuvuosittain. Vaihtelua ajankohdassa on ollut, jotta tilanteita voidaan kokeilla ennalta varoittamatta myös eri olosuhteissa. Viime vuosina koululla on tapahtunut myös yksittäisiä palohälytyksiä, jotka ovat olleet sinänsä aiheettomia, mutta toimineet toki myös sitten hyvänä poistumisharjoituksena. Niistäkin olemme kokemusta ja tietoa hyvin saaneet suunnitelmien kehittämiseen.

Harjoitusten jälkeen niistä on tehty arvio.

-Arvioissa on muun muassa käyty läpi yleisen onnistumisen lisäksi poistumiseen tai suojautumiseen käytetty aika, oppilaiden siirtymisen reitit, henkilökunnan toiminta ja kuulutusten toimivuus. Koulun oman arvioinnin lisäksi Keski-Suomen pelastuslaitos arvioi turvallisuuskulttuuriamme vuosittain. Viimeisin raportti on maaliskuulta. Senkin mukaan koulumme turvallisuuskulttuuri näyttäytyy kehittyneeltä ja henkilökunta sen ylläpitämiseen motivoituneelta ja tämän pelastuslaitoksen näkemyksen voin hyvin kyllä itsekin rehtorina allekirjoittaa.

Korpilahden yhtenäiskoululla Vantaan tapahtumat tulivat oppilaille tietoon tiistaina tipoittain, kun uutiset alkoivat levitä.

-Oppilaat myös kertoivat asiasta toisilleen. Henkilökunnalle tapahtuneesta kerrottiin aamupäivällä yhteisellä viestillä, jossa myös ohjeistettiin huomioimaan tapahtunut ja olemaan valmiina keskustelemaan oppilaiden kanssa, jos lapset ja nuoret niin toivovat.

Tänään keskiviikkona koulut osallistuvat valtakunnalliseen suruliputukseen.

-Oppilaille pidettiin aamupäivällä yhteinen Teams-tuokio, jossa muistutettiin vielä siitä, että monenlaiset ajatukset ovat nyt mahdollisia ja sallittuja. Ja että näinä aikoina on erityisen tärkeää, että jokainen huomaisimme apua kaipaavat ja tukea tarvitsevat. Koulun aikuiset ovat jutelleet asiasta oppilaiden kanssa aina silloin, kun oppilaat ovat asiaa esille nostaneet. Ikätason mukaisesti asiaa on käsitelty luokissa vähän eri tavoin ja eri näkökulmista.

Opettajien ja ohjaajien lisäksi koululla on apuna oppilashuollon henkilöstö. Lisäksi koteihin on lähetetty tiistaina 2.4.2024 kaupungilta tullut Wilma-viesti, jossa myös kootusti tietoa erilaisista tukea tarjoavista tahoista.

Jyväskylän kaupunki tiedottaa, että Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden nuorisotyöntekijät ovat nuorten tukena ja kuulevina korvina, mikäli tapahtumat painavat mieltä.
Nuoret voivat mennä halutessaan nuorisotiloille juttelemaan nuorisonohjaajien kanssa. Tiloilla ovat avoimet ovet pääsääntöisesti arki-iltaisin klo 20 asti.
Nuorisotilojen yhteystiedot ja aukioloajat osoitteessa https://www.jyvaskyla.fi/nuoriso/toiminta/toiminta-nuorisotiloilla
Nuorisotyöntekijät päivystävät myös verkossa. Nuorisopalveluiden Discord-kanava on avoinna ma-to 16–20. Discord-kanava osoitteessa https://discord.gg/3fHFKtj
Lisäksi koulunuorisonohjaajat, erityisnuorisotyöntekijät ja etsivä nuorisotyö ovat nuorten tukena tavalliseen tapaan.

Maarit Nurminen