28.04.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Joulupuuseuran aloitteesta korpilahtelaisella joulukuusiviljelmällä järjestetyllä kurssilla kuultiin asiaa joulukuusista viljelmän perustamisesta kuusien myyntiin asti. Teorian lisäksi kurssiin kuului käytännön harjoituksia.
– Joulukuusiviljelmän voi perustaa pellolle tai metsämaalle, jossa on luontaisesti kasvanut kuusta, myös voimalinjojen alla kasvatetaan joulukuusia, kurssin pitäjä, joulukuusenviljelijä Veikko Lamminaho kertoi ja totesi, että viljelmän voi perustaa myös siten, että hoitaa joulukuusiksi vain puolet istutetuista puista ja jättää loput kasvamaan talousmetsäksi.
– Joulukuusiviljelmä voi olla pieni tai iso. Pienimmillään voi perustaa sellaisen viljelmän, josta saa joulukuusia itselle ja sukulaisille. Viljelmä voi olla myös sellainen, josta tulee myyntiin muutama kymmenen puuta vuodessa, esimerkiksi lisätienestiksi palkkatyön ohessa. Suurimmilta suomalaisilta joulukuusiviljelmiltä tulee myyntiin noin 100 000 joulukuusta vuosittain, Lamminaho kertoo.
Tärkeää Lamminahon mukaan on se, että jo viljelmän perustamisvaiheessa ajatellaan kuusten kaatoa ja myyntiä.
– Kuuset on pystyttävä kuljettamaan viljelmältä pois, eli viljelmälle on oltava vähintään traktorilla ajettava tie. Uusia taimia on myös istutettava joka vuosi tai vähintään joka toinen vuosi, jotta oikeankokoista myytävää olisi tasaisesti joka vuosi, Lamminaho sanoo.
Valmiiksi joulukuuseksi puu kasvaa yhdeksässä – kymmenessä vuodessa. Ensimmäiset kolme – neljä vuotta on pidettävä huolta, etteivät taimet huku heinikkoon eli hoito on heinäntorjuntaa. Sen jälkeen kuusia on leikattava vuosittain. Leikkaukseen kurssilla perehdyttiin sekä teoriassa että käytännössä, sillä se on joulukuusien viljelyssä erittäin tärkeä työvaihe.
Jonkin verran kurssilla käsiteltiin myös joulukuusien myyntiä; kuusia voi myydä omien myyntipaikkojen kautta, tukkuerinä tai nettikaupassa. Yksi myyntitapa on järjestää joulukuusiretkiä, joissa asiakkaat saavat itse kaataa joulukuusen.
– Jokainen miettii itse, mikä soveltuu hänelle parhaiten. Jos on esimerkiksi palkkatyössä muualla, saattaa tukkuerien myyminen olla paras vaihtoehto, Lamminaho toteaa.
– Joulukuusenkasvatuskursseja on järjestetty lähes vuosittain, eri puolilla Suomea. Joulukuusen kasvatusta ei opi ihan pelkästään kirjoista, eikä sitä opeteta missään oppilaitoksessa, Joulupuuseuran sihteeri Heini Katajisto kertoo.
– Joulupuuseura julkaisee alan oppikirjoja ja on hoitanut alan koulutusta, jäsenistön ammattitaitoa pidämme yllä neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden avulla, Katajisto toteaa.
Korpilahden kurssilla oli mukana jo joulukuusten myyntiä kokeilleita, mutta myös vasta joulukuusenkasvatuksesta haaveilevia.
– Minun maillani kasvaa kuusia sähkölinjan alla. Tänne tulin hakemaan oppia etenkin kuusten leikkaamisesta. Itse pidän enemmän leikkaamattomista luonnonpuista, mutta myynnissä pitää olla kuitenkin leikattujakin puita. Eri ihmiset pitävät erilaisista joulukuusista, toisen mielestä ruma puu voi olla jonkun toisen mielestä aivan ihana, Kirsi-Marja Myllymäki Ikaalisista totesi.
Sotkamosta kurssille tullut Tiina Brotkin kertoo tulleensa metsänomistajaksi isänsä kuoltua.
– Ajattelin, että ihan tukkimetsään en lähde, mutta jotenkin voisin hyödyntää sekä metsää että vanhoja peltoja. Tykkään ulkotöistä ja joulukuusenkasvatuksesta olen ajatellut itselleni käytännön työtä palkkatyöni lisäksi, Brotkin selvitti.
Veikko Lamminahon kuusiviljelmät ovat Korpilahdella ja Viitasaarella.
– Myin joulukuusia jo opiskeluaikoinani ja pidin joulukuusten kanssa touhuamisesta. Silloin myytävät kuuset olivat luonnonkuusia, Lamminaho kertoo.
– Heti opiskelujen jälkeen en kuitenkaan jatkanut joulukuusitouhuja, vaan olin kymmeniä vuosia palkkatyössä. Metsäopettajana ollessani päätin ryhtyä kokeilemaan joulukuusenkasvatusta, ensin pienimuotoisesti työn ohella. Vuonna 2018 jäin kokonaan pois palkkatyöstä. Joulukuuset eivät tälläkään hetkellä tuo koko elantoa, kuusenkasvatuksen lisäksi teen satunnaisesti opetustyötä ja metsänhoitourakointia. Kerään ja myyn myös vuosittain koristehavua, sen sesonki on syksyllä ennen joulukuusisesonkia.
Joulukuusenkasvatus on Veikko Lamminaholle yksi metsätalouden muoto.
– Tärkeydessään se on mennyt jo perinteisen metsätalouden ohi, Lamminaho toteaa.
Lamminaho myy joulukuusia omien myyntipaikkojensa kautta, nettikaupassa, tukkuerinä ja yrityksille lahjakuusiksi ympäri Suomea.
– Nettikauppa meillä on ollut jo lähes kymmenen vuotta, se oli yksi ensimmäisistä joulukuusia myyvistä nettikaupoista Suomessa. Joulukuusten myynti netin kautta on kasvanut koko ajan, Lamminaho kertoo.
Tiina Lamminaho
28.04.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkala, Ylä-Muuratjärvi ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Poko ovat mukana kansainvälisessä maallemuuttoa edistävässä hankkeessa, suomalaisten kylien lisäksi kokemuksia ja hyviä käytäntöjä jakamassa on kyliä Ruotsista, Tanskasta ja Islannista. Suomen tytärhanke on nimeltään ”Tule, elä ja jää”.
– Tarkoituksena on kartoittaa käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät maallemuuttoa ja samalla kehittää ja vaihtaa keskenään maallemuuttoa edistäviä käytäntöjä, Reena Laukkanen-Abbey Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoo.
– Jokainen maa vastaa omasta rahoituksestaan. Yhteisen osion hankkeesta muodostavat webinaarit ja yhteinen kehittäminen, toiseen osaan kuuluvat jokaisen maan omat hankkeet ja kolmannen osan muodostavat opintomatkat, joihin haetaan rahoitusta erikseen.
Hankkeen puitteissa kylillä voidaan tehdä monenlaisia konkreettisia toimia, joilla houkutellaan asukkaita. Maallemuuttajan palvelupolkuun liittyen Tikkalassa ja Ylä-Muuratjärvellä on jo aloitettu kylälle muuttaneiden haastattelut; tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat ovat jo kunnossa kylälle muuttoa ajatellen, mitä asioita taas pitäisi kehittää.
– Kylille voidaan myös nimetä kyläkummeja, ensimmäiset on jo valittu Viitasaarella ja asia olisi ajankohtainen täälläkin. Kyläkummi on ihminen, jolta kylään muuttaja voi kysellä esimerkiksi kylältä löytyvistä palveluista. Kylässä voi olla yksi tai useampi kyläkummi, sen, miten kyläkummit valitaan, jokainen kylä päättää itse, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
– Kylästä voidaan tehdä myös kylän ”käyntikortti”, jossa on tietoa kylästä ja joka voidaan antaa myyntiin tai vuokralle tulevan talon myyjän tai kiinteistönvälittäjän käyttöön. ”Käyntikortista” mahdolliset ostajat tai vuokraajat saavat tietoa kylästä.
– Asumiskokeiluja, joissa pääsee asumaan kylälle esimerkiksi viikoksi, voidaan myös järjestää. Niitä on jonkin verran tehty, ja niihin on ollut todella paljon hakijoita. Kokeilu kannattaisi järjestää loka-marraskuussa; jos pitää asumisesta maalla silloin, pitää siitä varmasti muuhunkin aikaan vuodesta, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
Lisäksi voidaan järjestää asumistapahtumia, kartoittaa digisovelluksia kylän yhteistyön sujuvoittamiseksi, parantaa kylän markkinointia tai toteuttaa jokin kylän oma idea maallemuuttoon liittyen. Tällä hetkellä hankkeessa on mukana Keski-Suomesta 12 kylää, mukaan mahtuu vielä, hanke kestää vuoden 2027 syyskuun loppuun.
Reena Laukkanen-Abbeyn mukaan Suomessa on kaksi suurta maallemuuttajaryhmää: lapsiperheet ja juuri eläkkeelle jääneet.
– Monesti maallemuuttajalla on jokin side kylään, johon hän muuttaa. Paluumuuttajia on paljon, tai sitten kylällä asuu tuttavia tai sukulaisia. Korpilahden pohjoisille kylille on muutettu myös ilman mitään aikaisempaa kosketusta kylään, pelkästään sopivan kiinteistön takia, Reena Laukkanen-Abbey kertoo.
– Suomen Kylät haluaisi Suomeenkin niin sanotun Norjan mallin, jonka mukaan perikunnan on päätettävä viiden vuoden kuluessa perinnön saamisesta mitä kiinteistölle tehdään, eli jonkun perikuntaan kuuluvan on joko pidettävä huolta kiinteistöstä tai asuttava siinä tai sitten kiinteistö on myytävä. Norjassa tämä koskee kiinteistöjä, joihin kuuluu viljelymaata, meillä ehto voisi koskea muitakin kiinteistöjä. Viljelymaa meillä on aika hyvin käytössä, mutta maaseudulla on paljon taloja, joissa ei asu eikä kesämökkeile kukaan.
Tiina Lamminaho
27.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Viihdelaulajat tempaisi viime syksynä ja järjesti Minun lauluni -konsertin, joka perustuu suosittuun lauantai-illan ohjelmaan, jossa arvuutellaan, kenen elämän biisistä on kyse. Konsertti oli suuri menestys ja jatkoa toivottiin välittömästi.
Ja toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina on luvassa jatkoa. Tällä kertaa idean äiti Heidi Arvonen on koonnut vierasjoukoksi Uuraisilla syntyneitä tai muuten vaikuttaneita, mutta sittemmin muualle muuttaneita, onpa joukkoon saatu muutama ihan oikea julkkiskin.
Siniselle sohvalle Minna Vileniuksen jututettaviksi istahtaa esimerkiksi Päivikki Koskinen, joka on tuttu Puoli Seiskasta ja toiminut myös Ylellä kuuluttajana. Luonnossa viihtyvän Päivikin elämän suuri rakkaus on Uuno-koira.
Niin ikään Uuraisten peruskoulusta on maailmalle ponnistanut toinenkin koiraihminen, Maaretta Tukiainen, jonka taitamien ammattien lista on pitkä ja vaikuttava. Wikipedia tietää kertoa Maaretasta, että hän suomalainen tietokirjailija, sisustusarkkitehti, yrittäjä ja podcast-host. Hän on työskennellyt muun muassa kustannustoimittajana, elokuvakriitikkona, tv-juontajana sekä tv-kanava Subin ohjelmapäällikkönä ja kanavajohtajana vuosina 2001–2011. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteiden maisteri, humanististen tieteiden kandidaatti elokuva- ja tv-tieteestä, sisustusarkkitehti SIO, NLP trainer sekä rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja. Hän on opiskellut myös näyttelemistä ja tiedotusoppia. Uusin opittu ala on eläindoulana toimiminen.
Johtajaopettajana Höytiän koulussa puolestaan toimi 90-luvulla Pasi Pohjola, jolloin hän toteutti oppilaiden kanssa esimerkiksi musiikkiteoksen nimeltä Piki on parasta uuden kestopäällystetien kunniaksi. Hieman tunnetumpi Pasi on 35-vuotiaan mieskuoro Semmareiden alkuperäisjäsenenä.
Sohvalle istahtaa myös kenties Suomen kuuluisin Markku ja jos sohvassa on korjaamista, niin eipä ole kauan. Huutokauppakeisarin oikea käsi Markku Saukko on vakiokasvo myös Kynkkälän näytelmäpiirin näytelmissä.
Nuorisolaisia saa edustaa 10 vuotta sitten koulukeskuksen ysiluokan päättänyt Mimmi Ahonen, joka viimeistelee dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen opintojaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Poikkitaiteellinen Mimmi on myös osallistunut kaksi kertaa Amos Rexin nuorten taiteilijoiden Generation-triennaaliin ja on tamperelaisen esittävien taiteiden kollektiivi Ivan kantavia voimia.
Uuraisten Viihdelaulajat on harjoitellut vieraiden kappaleita jo pitkään, mutta uudelle tasolle noustiin muutama viikko sitten kun mukaan saatiin oma András Szabón johtama Minun lauluni-bändi. Naisvaltaista kuoroa vahvistaa solistina myös Eewert Salmi.
– Bändi tuo volyymia, voimaa, sisältöä ja draivia, Sari Rimmi luettelee ja kiittelee kuoronjohtaja Sari Eirtola-Loukolaa, joka innostuu aina kaikesta, mitä kuorolaiset keksivät ehdottaa.
Esitettävät kappaleet ovat tässä vaiheessa suuri salaisuus, mutta sen kuorolaiset paljastavat, että jälleen mennään tunteiden vuoristoradalla vauhdilla tunnelmasta toiseen.
Tuttuun tapaan, yleisö saa kortit, joihin saa veikata kenen kulloinkin kuultava kappale on. Jokainen konsertti on ainutlaatuinen, mutta Minun lauluni -konsertti varsinkin.
– Tämä on nähtävä paikan päällä sunnuntaina 4.5., uusintaa ei ole edes mahdollista tehdä. Toivottavasti saamme esiintyä aivan täydelle salille, viihdelaulajat toivovat.
Hanna Lahtinen
15.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Koulukeskuksen yläkerrasta kuuluu iloinen pulputus, joka vain voimistuu, kun portaita kiipeää ylöspäin.
Iltapäivätoiminta, tuttavallisemmin ilttis, on koulun jälkeistä ohjattua toimintaa 1-2-luokkalaisille lapsille sekä 1-6-luokkalaisille erityistukea tarvitseville lapsille. Näissä tiloissa on toimittu jo noin seitsemän vuotta. 4H:n vastuulla toiminta on ollut jo reilusti yli 10 vuotta.
Uuraisilla iltapäivätoimintaa järjestetään arkipäivisin koulupäivien jälkeen kahdessa toimintaryhmässä, Uuraisten koulukeskuksella ja Hirvasen koululla. Höytiän ja Kyynämöisen kouluilta on bussikuljetus koulukeskuksen iltapäivätoimintaan.
– Vanhemmat hakevat lapset pois liukuvasti ennen viittä omiin aikatauluihin sopivasti ja lähellä asuvilla on osalla myös lupa lähteä itse kotiin, kertovat koulukeskuksen ilttiksen ohjaajat Santtu Koivunen ja Heikki Eloranta. Santtu on iltapäivätoiminnan vastuuohjaaja ja Heikin vastuulla taas on myös Harrastamisen Suomen mallin kerhotoiminta. Hirvasella vastuuohjaajana toimii Päivi Saarinen.
Iltapäivätoiminta tukee koulun ja kodin perustehtävää luoda lapselle turvallinen, eheä ja tasapainoinen päivä koulun päätyttyä vanhempien ollessa työssä. Iltapäivätoiminta tarjoaa lapselle huolenpitoa ja mukavaa tekemistä iltapäivisin.
Mukava tekeminen voi olla esimerkiksi majan rakentelua, askartelua, pelailua, sekä ulkoilua. Yhdessä syödään myös välipalaa. Ilttiksessä on käytössä teemaviikot, jotka tuovat mukavasti vaihtelua viikkoihin esimerkiksi retkien, aarteenetsinnän tai juhlien muodossa.
– Vaikka olemme tehneet tätä pitkään, pyrimme myös koko ajan pikkuisen uusiutumaan, Heikki Eloranta sanoo.
Toimintaa toteutetaan perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteiden mukaisesti. Iltapäivätoiminta tukee lapsen koulunkäyntiä, oppimista ja sosiaalista kehitystä, mutta on lapsen vapaa-aikaa ja toimintaa suunnitellaan sen mukaan yhdessä lasten kanssa.
– Ilttiksessä saa tehdä läksyt, jos vanhemmat niin haluaa, mutta ketään ei pakoteta, Heikki sanoo.
Ilttiksestä pystyy myös helposti käymään erilaisissa kerhoissa tai esimerkiksi soittotunnilla ja palaamaan sen jälkeen ilttikseen.
– Välipalakerho esimerkiksi on ikisuosikki, Santtu lisää.
Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, jonka saa osoitteesta www.uurainen.4h.fi. Täytetty hakemus toimitetaan Uuraisten 4H-yhdistyksen postilaatikkoon. Päätökset iltapäivätoiminnan paikoista tekee Uuraisten kunnan peruspalvelujohtaja ja päätöksistä ilmoitetaan kirjeillä suoraan koteihin. Etusijalla ovat 1. luokan oppilaat ja erityistä tukea tarvitsevat 1-6 luokan oppilaat. Hakuaika on 1.4.-30.4.2025. Paikkaa voi hakea myös haun päättymisen jälkeen, jos ryhmässä on tilaa.
– On hyvä hakea hakuajan puitteissa, jotta saamme kohtuullisen tarkan tiedon tarpeesta jo keväällä. Monissa perheissä tilanteet kuitenkin elää ja saattaa olla, että ilttispaikkaa ei enää tarvitakaan tai sitten havahdutaan vasta kesällä, että lapsihan lähtee kouluun ja ilman ilttistä olisi kotona pitkiä yksinäisiä iltapäiviä edessä, Santtu ja Heikki ovat huomanneet.
Ilttistoiminta on kohtuullisen edullista, maksuluokkia on kaksi: 12 pv tai alle kuukaudessa maksaa 90 euroa ja yli 12 päivää maksaa 120 euroa. Maksut peritään varatun paikan mukaan. Maksu sisältää ohjauksen, välipalan, tarvikkeet, retket sekä vakuutuksen.
Ilttiksen lapsilla on vahva mielipide iltapäiväkerhosta.
– Tämä on paras aika koko koulupäivässä, vakuuttaa Olga.
Kun keväällä Ilttis loppuu, eivät työt Santulla ja Heikillä lopu, vaan silloin alkavat leirit, jotka ovat vielä suunnitteluvaiheessa.
– Ainakin jotain toiminnallista ja mukavaa, se me voidaan luvata!
Hanna Lahtinen
15.04.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden alueen kuntavaali- ja aluevaaliehdokkaat saivat vahvan edustuksen sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuustoon ja Jyväskylän kaupunginvaltuustoon.
Kaupunginvaltuuston valituiksi tulivat Ilse Weijo (kesk.), Moona Seppä (kesk.), Katri Ruth (kesk.) sekä Arto Liikanen (sdp). Kuntavaalin äänikuningasta Mauri Pekkaristakin (kesk.) voitanee pitää ”Korpilahden alueen” ehdokkaana ja hän sai kuntavaalissa 1849 ääntä.
Valtuustopaikkansa menetti vihreiden Helinä Lähdesluoma. Varavaltuutetuiksi tulivat Mervi Mäntynen (kesk.), Markku Lahti (kesk.) ja sitoutumattomana Keskustan listalla ollut Hannu Ikonen.
Aluevaltuustoon pääsivät Ilse Weijo ja Moona Seppä.
Korpilahtelaisten äänestäjien ääniä keräsi eniten Ilse Weijo, joka sai Korpilahden ja Tikkalan äänestysalueilta kuntavaalissa yhteensä 365 ääntä. Weijon äänisaalis oli kuntavaaleissa Keskusta-puolueen kolmanneksi korkein Mauri Pekkarisen ja Joonas Köntän jälkeen. Weijon äänimäärä oli 523.
Aluevaaleissa Ilse Weijo sai 595 ääntä, joista 554 annettiin Jyväskylän alueelta.
-Olin ilahtunut ja hämmästynyt omasta vaalituloksestani, Weijo sanoi.
Hän totesi, että Keskustan nousu Jyväskylän toiseksi suosituimmaksi puolueeksi piirun erolla Kokoomukseen on sellainen vaalitulos, jonka pitää myös näkyä.
-Maaseutualueet on otettava huomioon. Tämän tulee näkyä esimerkiksi pienten koulujen kohtelussa, lähikirjastoissa ja kaavoituksessa.
Weijo nostaa esiin myös kaupungin yrittäjäpolitiikan.
-Vaalityötä tehdessä törmäsin siihen, että yrittäjien asioiden hoitaminen ei ole edelleenkään kaupungissa niin loppuun viritettyä kuin sen tulisi olla.
Politiikan tulokas Moona Seppä teki ensikertalaiseksi onnistuneen kampanjan; hänen äänimääränsä kuntavaaleissa oli 490 ääntä. Äänistä 95 annettiin Korpilahden ja Tikkalan äänestysalueilla.
Aluevaaleissa Seppä pyyhkäisi jopa Ilse Weijon ohitse keräten 625 ääntä. Näistä 497 annettiin Jyväskylässä.
-Olen ollut tuloksesta suorastaan sanaton. Itse laskeskelin, että voisin kymmenen ääntä saada, Seppä nauraa.
Sepällä ei ole kokemusta politiikasta kuin nuorisovaltuustoon kuulumisen verran.
-Asia lähti liikkeelle viime kesänä päiväkotiasiasta, kun olin siinä aktiivinen. Ilse pyysi mukaan politiikkaan.
Seppä teki viimeiset kolme viikkoa aktiivista vaalityötä niin kentällä kuin sosiaalisessa mediassa.
-Työtä tulee riittämään niin kaupungin- kuin aluevalstuussakin.
Putkilahden kyläseuran puheenjohtaja Katri Ruth valittiin kaupunginvaltuustoon 252:lla äänellä. Aluevaalissa Ruth sai 312 ääntä ja hän on varalla.
-On kiitollinen olo siitä, että äänimääräni on ollut kasvusuuntainen. Asiat, joita olen halunnut edistää, ovat muidenkin mielestä tärkeintä.
Ruth sanoi jatkavansa hänelle tärkeiden asioiden, kuten kylien ja ympäristöasioiden esilläpitämistä.
Korpilahtelaisittain melko uusi kasvo Arto Liikanen (sdp) sai 277 ääntä kuntavaalissa. Liikanen on vaikuttanut aiemmin Muuramen kuntapolitiikassa. Jyväskylän kaupunginvaltuustoon hän pyrki muutettuuan jokin aika sitten Korpilahdelle.
-Olen tosi tyytyväinen tulokseen. Vaikka olenkin ollut pitkään Muuramen politiikassa, ei se ollut itsestäänselvyys tulla valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon.
Liikanen on kotoisin Jyväskylästä, mutta asui pitkään Muuramessa.
Maarit Nurminen
07.04.2025 | Tilaajille, Toivakka
Käsikello-orkesteri Kide konsertoi 13.4. Toivakan kirkossa klassista ja kevyempää musiikkia käsikelloille sovitettuna Sari Eirtola-Loukolan johdolla.
Sari Eirtola-Loukola sai idean perustaa tällainen orkesteri Jyväskylään. Käsikellot aloittivat toimintansa Jyväskylässä syksyllä 2007 ja alkuun soivat ainoastaan Chimes-soittimet, ”taivaallisen täyteläisen äänen” tuottavat putkikellot. Yhdysvaltalaisen Malmarkin kellotehtaan valmistamilla metalliseoksesta valetuilla käsikelloilla jatkettiin maaliskuussa 2008. Syksystä 2015 eteenpäin Jyväskylän kansalaisopistossa soittava Käsikello-orkesteri Kide on soittanut Sarin omistamilla kelloilla, joita on 3 oktaavia sekä 5 oktaavia chimejä.
– Yksi käsikello vastaa yhtä pianon kosketinta. Pianossa on koskettimia 88 kpl ja tällöin eri äänissä soivia kellojakin on sama määrä. Kellojen koko kertoo soinnun, mitä isompi kello, sen matalampi ääni, kertoo toivakkalainen Jenni Hinttala, yksi orkesterin soittajista.
Soittajan on hallittava samanaikaisesti useita kelloja. Hinttala kertoo soittavansa parhaimmillaan kahdeksaa kelloa yhden kappaleen aikana, joten kelloja joutuu vaihtamaan useasti.
– Monesti on molemmissa käsissäni kaksi kelloa samanaikaisesti, eli tällöin soi käsissäni neljä kelloa.
Toivakkaan saapuu koko käsikello-orkesterimme eli yksitoista kellonsoittajaa.
– Ohjelmassamme on sekä klassista, että kevyttä musiikkia ja säestämme myös yhteislauluja, jolloin yleisökin pääsee mukaan laulamaan käsikelloilla säestettyyn musiikkiin.
Hinttala on Kuopiosta kotoisin ja meni siellä mukaan Kallaveden seurakunnan nuorisokuoroon.
– Kallaveden seurakunnan nuorisokuoroon hankittiin käsikellot ja siitä tämä minun kellonsoitto harrastukseni alkoi. Yhdeksän vuotta soitin Kuopiossa Käsikellokuoro Dolcessa. Vuodesta 2008 alkaen olen soittanut tässä Käsikello-orkesteri Kiteessä.
Käsikellojen historia juontaa 1600-luvun Englantiin. Siellä käsikelloidea syntyi kirkonkellojen soittamisesta. Haluttiin tuoda kellot sisälle, ettei koko kylä häiriinny harjoittelusta.
– Englannista harrastus on levinnyt voimakkaasti Yhdysvaltoihin ja Japaniin ja sittemmin eri puolille maailmaa. Suomessa käsikello-orkestereita on vain viidellä paikkakunnalla, joten tällaisten orkesterien kuuleminen on vielä harvinaista, kertoi Hinttala ja toivoo, että harvinaisilla soittimilla soittavaa orkesteria saapuu kuulemaan suuri määrä Toivakan ja lähiseudun asukkaita.
Veikko Ripatti
