Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki

Suurin osa suomalaisista seurasi 1990-luvulla televisiosarjaa Metsolat. Se kahlitsi ihmiset keskiviikkoiltaisin töllöttimen ääreen. Kaikki halusivat tietää mitä Leppävaarassa seuraavaksi tapahtuisi? Metsolan Erkki oli tuon ajan suo, kuokka ja Jussi. Kaukovaaran isännän ollessa iso paha susi.
Jokaisesta kunnasta löytyy tänäkin päivänä oma Erkkinsä, kapuloita rattaisiin lyövä kaukovaaralainen ja nahkatakkinen tyttönsä. Löytyy polkupyöränketjuja kuluttava luonnonsuojelija, koko maailmaa halaileva hyväntekijä ja kansantaiteilija maalaamassa sielunsa kuvaa rantatörmällä.
Mahdollista onnenpotkaisemaa Erkkiä ei kylillä pitemmän päälle hyvällä katsella, sillä kateus on kansantautina tappavin, vähän kuin Raid puutarhassa. Parempi on pitää seitsemän oikein omana tietonaan ja jatkaa huristeluaan kylän lävitse vanhalla ruosteisella pakettiautolla. Uusi musta Volvo olisi vain punainen vaate kaukovaaralaisille päin.
Aika ajoin kuntalaisille on tarjolla hiilenpaloja, joita kelpaa yhteisin poskin ryhtyä puhaltelemaan. Metsolan Erkit nostetaan kuopasta ylös ja tulevaisuuden tellinkejä aletaan rakentamaan. Karvahattujen alla suupielet kääntyvät korviin päin ja autiotaloihin kävellään, jos ei ihan käsi kädessä, niin ainakin vasara kourassa.
Hyvien päätösten myötä pitkäaikaistyötön ei tarjoa jatkossa ryyppyä kurkulleen, vaan pitkään pihanperällä tyhjän panttina seisseelle Lännen-kaivinkoneelle. Palkkapäivän koittaessa rukiisen leivän päälle ilmestyy kellertävää voita ja aurinko valaisee vihdoinkin risukasaa. Mikäs siinä on saunanverannalla istuskella ihmisarvonsa takaisin saaneena. Mieluimmin sitä itikansyöttinä kuin yhteiskunnan elättinä.
Metsolan Erkkien perimmäinen luonto on sellainen, että omalla työllä on perhe elätettävä. Viis uudesta Volvoa, kunhan saisi vain pakettiauton ruosteiset pitsihelmat hitsattua kellohame kuntoon. Metsolan Erkit tietävät kokemuksestaan, että mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, sillä elämän katsastusmiehellä on aina ruuvimeisseli ulottuvilla ja valmius tökätä reikä orastavan onnellisuuden kylkeen.
On mentävä vain päivä kerrallaan uuden aamun avautuvaa luomea kohden ja toivottava parasta. Olla oman kuntansa 2020-luvun Metsolan Erkki, ettei Leppävaara päätyisi koskaan osaksi häijyä Kaukovaaraa.