Aili oli suosittu tytön nimi 1920-luvulla, mutta silti on hauska sattuma, että molemmat Uuraisten 100 vuoden rajapyykin saavuttaneet ovat Aileja. Aili Vääränen täytti jo 102 vuotta ja viime kesänä 100-vuotissynttäreitään juhli Aili Karala.
Aili Karala on asunut jo pitkään Rivikuukassa omassa viihtyisässä kodissaan, jossa on paljon muistoja pitkän elämän varrelta. Tämän tästä paikalle pyrähtää myös pojantytär Katja Karala-Kyppö tyttärineen ja tuo eloa ja vilskettä Ailinkin päivään.
Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia elävät hyvin erilaista lapsuusaikaa kuin isomummo Aili melkein sata vuotta aikaisemmin.
– Lapsuus oli mukavaa aikaa, olin vanhin lapsista ja minulla oli kaksi pikkuveljeä. Naapurissa oli onneksi tyttöjäkin, Aili muistelee. Tummia pilviä oli tulevaisuuden yllä, mutta lapsuuden Aili sai kuitenkin elää rauhallisessa Suomen maassa ja lapsuuden joulutkin ovat piirtyneet muistoihin kauniina. Eräänä jouluaamuna sängyn vierellä tuolin päällä oli ihan oikea tikkukaramelli, jonka isä oli Hännis-Matin kaupasta hakenut.
– Tuon omenapuun minä istutin vuonna -43. Puita oli kaikkiaan neljä ja yksi on vielä jäljellä ja tekee hyviä punakaneliomenoita, kertoo Aili Karala. Myöhemmin omenapuu on saanut seurakseen leikkimökin. Katja, Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia piipahtavat usein Ailia tervehtimässä.
Ala- ja jatkokoulu oli jo käyty ja Aili Taipale oli 15-vuotias kun talvisota syttyi.
– Pelättiin kauheasti, kun venäläiset pommikoneet lensi ylitse. Talvisodan aikaan oli kova pakkastalvi ja silloin niitä koneita näkyi paljon, Aili muistaa. Jyväskylää pommitettiin talvisodassa kaksi kertaa, 29. ja 31. joulukuuta 1939. Kaupungissa valmistettiin tykkejä sekä jalkaväen aseita ja myös junarata oli vihollisen tähtäimessä. Luonetjärvellä oli uusi lentokenttä. Ailikin lähti jo nuorena Tikkakosken tunnelille töihin hylsyjä ja aseita tekemään. Matkat hän polki polkupyörällä kotoa Pirttimäentieltä.
– Voi, että miten lasta väsytti se kolmivuorotyö. Isä lähti helmikuussa -40 rintamalle. Hän oli syntynyt 1898 ja melkein jo vanhan puoleinen, mutta kaikki kelpasivat, Aili kertoo. Isä haavoittui melkein heti ja joutui Helsinkiin sairaalaan, josta juhannusaattona pääsi kotiin.
– Sotajoulut oli tietysti aika puutteellisia. Kahvi oli kortilla, mutta jos hyvin kävi, niin Paanalan Esan kaupasta sitä sai. Meillä oli onneksi sitä viljelysmaata vähän ja karjaa, niin se auttoi paljon. Äiti kehräsi villasta lankaa ja siitä tehtiin sitten lakit lahjaksi, hän muistelee.
Miina Kyppö päätti, että hänen soittimensa on viulu ja hän onkin jo aika taitava. Miina pitää myös hyvää huolta soittimestaan. – Ensin pitää puhdistaa jousi hartsilla, muuten se ei soi kauniisti, hän kertoo. Miina ei olekaan suvun ensimmäinen viulisti, vaan myös Ailin mies Veikko Karala soitti viulua yhdessä pelimanni Sulo Lapin kanssa.
Vuonna 1943 Aili meni naimisiin Veikko Karalan kanssa, joka myös oli sodassa korsuun osuneesta kranaatista kylkeen haavoittunut. Ailista tuli miniä Malvilan taloon Hiirolaan hiukan lähemmäksi kirkonkylää. Vanhemmat lapset Riitta, Kaija ja Pentti syntyivät jo 40-luvulla ja myöhemmin vielä nuorimmainen Mika. Vanhin lapsista on jo 80 vuotta täyttänyt, mikä Ailia vähän naurattaa. Vanhemmat lapset perheineen asuvat Riihimäen seudulla, mutta Mika jäi kotikulmille ja nyt kotitaloa asuttaa lapsenlapsi Katja perheineen.
– Ikävä on, että taas eletään niin sotaista aikaa, rauha olisi niin paljon parempi kaikille, Aili huokaisee.
Maailma on Ailin pitkän elämän aikana muuttunut ja monenlaisesta myllerryksestä on selvitty. Muutama vuosi sitten oli korona, mutta koska Aili oli jo kokenut Skypen ja tabletin käyttäjä, niin viestintä kauempanakin asuvien läheisten kanssa onnistui melko hyvin.
– Nyt minä puhun videopuheluita, mutta hyvin muistan, kun Peltolassa oli puhelinkeskus, Mirja tai Toini vastasi keskuksessa ja Toini vielä hauskasti venytti keskus-sanaa, Aili toteaa.
Kesällä juhlittiin 100-vuotisjuhlia suvun kesken. Lapsenlapsia on 13 ja lapsenlapsenlapsia iso liuta.
– Ailin bravuuri on juhannusletut, niitä me jälkipolvet kokoonnumme aina syömään, Katja Karala-Kyppö kertoo.
Hanna Lahtinen
