Kesäinen päivä loi hyvät puitteet, kun Toivakan Ruuhimäellä vietettiin Martti Mannisen 105-vuotisjuhlaa. Kysyimme Manniselta vuosi sitten hänen 104-vuotispäivänään hänen korkean ikänsä salaisuutta. Silloin Manninen vastasi, että yläkerran isäntä ei ole vielä kutsunut minua luokseen, siksi olen täällä.
Hilkulla se kuitenkin oli jo nuorena, kertoo sotaveteraani Manninen.
– Luoti lävisti pääni ja siitä alkoi kohtuupitkä sairaalakierros. Haavoittumiseni jälkeen pääsin kuntoutukseen, josta oli paljon apua. Sieltä palasin vielä takaisin sotahommiin autonkuljettajaksi.
Nyt, 105-päivänä Manninen voi edelleen hyvin. Hänen tyttärensä Tuula Merikallio kertoi, että Toivakan kotihoidon työntekijät käyvät säännöllisesti katsomassa isää. He tarkistavat lääkityksen ja voinnin ja auttavat saunassa käynnissä. Kotihoito saa Merikalliolta kiitosta isänsä hyvästä hoidosta. Manninen keskustelee lähinnä sukulaisista koostuvan juhlavierasjoukon kanssa sujuvasti ja kertoilee asumisensa historiaa Toivakassa, aina siihen aikaan asti, kun he tulivat nykyiseen rintamamiestaloonsa.
Mannisen aika kuluu omassa talossaan pikkuaskareita tehden, uutisia ja maailman menoa kuunnellen. Ikätovereita ei Mannisella enää ole, he ovat ainakin suurelta osin menneet jo pois. Vähän nuorempia kylläkin löytyy ja heidän kanssaan voi vielä vaihtaa nuoruus- ja sota-ajan ja sotaa seuranneen rakentamisen ajan muistoja. Koko Suomessa yli satavuotiaita on tällä hetkellä 1 153.
Onnittelijoiden joukossa oli myös Toivakan sotaveteraanit Ry:n viimeinen puheenjohtaja Kalevi Jääskeläinen.
– Tämän ja ensi vuoden aikana eri veteraanijärjestöt lakkaavat olemasta. Veteraanijärjestöjen tilalle tulee perinnepiirejä ja perinnetoimikuntia. Toivakan Sotaveteraanit ry loppuu tänä vuonna ja tilalle tulee perinnetoimikunta, kertoi Jääskeläinen.
Veikko Ripatti
