oini Jäntti on nyt opetellut elämään yksin pienessä talossaan Metsärinteellä Toivakassa kohta kolme vuotta. Elämänkumppani Kalevi on silti jokaisessa päivässä mukana. Jokainen talon nurkka ja pihamaa muistuttaa 56 yhteisestä vuodesta ja levysoittimesta soljuu suomenmestarilaulajan soinnukas ääni. Kalevi Jäntin tulkinnat nostalgisista klassikoista on tallennettu kolmelle levylle. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta sitä ei koskaan ehditty tehdä.
Yksi Kalevin harrastuksista oli kuulakärkikynien keräily, hän ehti kerätä niitä satoja. Kun Kalevi halvaantui, niin Toini otti vastuuta kynien keräämisestä ja jatkaa yhä miehensä aloittamaa keräilyharrastusta, nyt kyniä on 1011, tai saattaa olla muutama enemmänkin, sillä tämä haastattelu tehtiin jo pari viikkoa sitten.
Kynä on ollut Toinille paitsi keräilyesine, myös työväline. Hän on PaikallisUutisten edeltäjän, Ympäristölehden monivuotinen avustaja.
– Se oli 70-80-luvun vaihteessa, kun aloitimme Kalevin kanssa avustajina, minä kirjoitin ja Kalevi kuvasi, kuutisen vuotta sitä tehtiin. Väinö Mikkola oli tuolloin päätoimittajana ja hänen pojastaan Hannusta piti tulla jatkaja, mutta tämä kuoli lasketteluonnettomuudessa Alpeilla. Ihannin Manu otti sitten vastuun lehdestä. Linja-auton matkaan laitettiin jutut ja kuvat Jyväskylään menemään, Toini muistelee.
Käyttipä Toini kynää ahkerasti Perälässäkin työskennellessään.
Kynät Toini on ripustanut komeasti talon kattoon.
– Naapurin Esalta sain merisiimaa, se kestää kynien painon, Toini kertoo ja esittelee viimeisintä aarrettaan, jossa lukee ”Puolangan pessimistipäivät”.
Pessimismi on Toinista kaukana, vaikka muutaman kerran on elämä heittänyt polulle melkoisia kompastusmurikoita.
Kun Nisulan tyttö ja Toivakan poika astelivat vihille, he haaveilivat tietysti lapsista, mutta ennen kuin tyttö ja poika syntyivät, ehdittiin itkeä monet itkut.
– Silloinkin Kalevi sanoi, että tapahtuipa mitä vain, me pysymme yhdessä, Toini kertoo. Nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin, joista ensimmäisen Kalevikin ehti tavata.
Halvaantunutta Kalevia Toini ehti hoitaa kotona lähes 10 vuotta.
– Eihän se kevyttä ollut, mutta ikinä en ajatellut, etten jaksaisi. Onneksi rakkautta riitti, Toini sanoo. Ensimmäiset puoli vuotta olivat henkisesti raskaita, koska laulajan ääni ei soinut entiseen tapaan, mutta ajan myötä se parani. Aluksi puhekaan ei onnistunut.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin Kalevin puhuvan halvauksen jälkeen, oli se meidän hääpäivä. Hoitaja soitti sairaalasta ja sanoi, että nyt sinulle on yllätys. Hän antoi puhelimen Kaleville ja tämä sanoi, että ”Rakas, hääpäivä”, Toini kertoo kyyneliä äänessään.
Yhteiskunnan ja kunnan taholta Toinin päätöstä hoitaa Kalevi kotona epäiltiin, mutta ymmärtäjiä ja rohkaisijoitakin onneksi löytyi.
– Alussa tukia piti hakea kolmen kuukauden välein, onneksi Liukkosen Maarit hoiti sitten asian kuntoon ja aloin saada säännöllistä tukea, pienentä mahdollista, mutta kuitenkin. Pitkon Päiviltä olen saanut myös paljon apua lomakkeiden täytössä ja muutenkin, kertoo Toini Jäntti, jolla on kokemusta myös kunnanvaltuutettuna toimimisesta ja joka yhä seuraa uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä aktiivisesti.
Juhannuksen tienoilla 2023 Kalevilta puhkesi umpisuoli ja samalla löytyi pitkälle edennyt vatsasyöpä. Seitsemän viikon päästä diagnoosista Kalevia ei enää ollut.
– Hän itse otti asian rauhallisesti ja hyväksyikin jotenkin. Viimeisinä viikkoina juttelimme hautajaisjärjestelyistä ja arkisista asioista. Ikävä on silti valtava.
Toinin omakin terveys on välillä reistaillut, viitisen vuotta sitten hän sai sydäninfarktin ja nyt pallolaajennuksia on tehty kaksi ja pari viikkoa sitten ambulanssille oli taas tarvetta. Yksin asuminen ei silti pelota.
– Kyllä meidän päivät on tuolla jossain kirjattu, kun lähdön aika tulee, se tulee. Ei tarvii kalenteri kourassa omaa vuoroaan odotella, Toini tuumii.
Se Toinia hitusen kismittää, että häneltä evättiin juuri hyvinvointialueen taksietu. Päätös on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, että ikäihmisten kotona pärjäämistä pyritään tukemaan – ainakin juhlapuheissa.
– En mahdu kuulemma kriteereihin, Toini tuhahtaa.
Iloa arkipäiviin tuottaa esimerkiksi korttipeliporukka, joka kokoontuu torstaisin yhteisen pelipöydän ääreen. Toini on porukan nuorin, muut ovat jo kasikymppisensä viettäneet.
– Meillä on kyllä niin hauskaa ja ihan omat jutut. Varmaan se kärpänen katossakin tuumii, että nuo ei ihan täysillä käy, Toini nauraa.
Hanna Lahtinen
