Tiina Lamminaho
– Syrjäharjua on käytetty aina retkeilyyn. Ennen 1960-lukua se oli nimensä mukaisesti syrjässä, alueelle ei ollut juuri teitä, Lauri Ijäs kertoo. Nykyään Syrjäharjussa on kaksikin luontopolkua; vuonna 2003 alueelle tehtiin retkipolku Hetteen eräsija -hankkeen yhteydessä, vuonna 2024 Petäjäveden Luonto ry rakensi Syrjäharjuun toisen luontopolun Petäjäveden kunnan avustuksella. Luontopolkujen välissä on yhdyspolku.
– Syrjäharjun pystyy kävelemään, ja pyöräilemäänkin, päästä päähän, Keuruun puolelta nykyisen luontopolun eteläpuolelle asti, Lauri Ijäs toteaa ja kertoo, että Syrjäharjun eteläosasta löytyy kaunis ja mielenkiintoinen Päijänlampi.
– Lampeen tihkuu Syrjäharjun pohjavettä. Toinen vastaavanlainen pohjavesivaikutteinen ekosysteemi on Keuruun puolella, Ijäs kertoo.
Syrjäharju on monipuolinen alue, jossa on eri-ikäistä metsää, myös suojeltua vanhaa metsää. Luontopoluista pohjoisempi eli retkipolku kulkee osittain Natura-alueena suojellun vanhojen metsien suojelualueen läpi, hyvin lähellä uudempaa luontopolkua on Arabiankorven vuonna 2008 perustettu, noin 17 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue.
– Arabiankorven luonnonsuojelualueella on luonnontilaista metsää ja runsaasti lahopuuta niin pystyssä kuin maassakin, Ijäs kertoo. Alueella on muun muassa luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita reheviä heinä- ja ruohokorpia sekä ruohoista tihkupintavaikutteista lehtokorpea. Alueella on myös kaksi puroa.
– Siellä viihtyvät monenlaiset eläinlajit. Ötökät pitävät lahopuusta, linnuista vanhoissa metsissä viihtyvät etenkin pohjantikka, pikkusieppo, peukaloinen ja palokärki, myös kanahaukka pesii tällaisissa paikoissa, Lauri Ijäs kertoo.
Metsä- ja harjuluontoa
Syrjäharjussa on myös isohko harjujen suojelun Natura-alue.
– Se on alueen pohjoisosassa, suurelta osin Keuruun puolella, Ijäs toteaa.
Harjusuppia eli jääkauden aikana syntyneitä kuoppia Syrjäharjussa on useita, eri puolilla aluetta.
– Niitä on isompia ja pienempiä. Osasta on tullut soita, osa on vetisiä osan vuodesta ja osa on kuivia. Suppia on luontopolkujenkin varsilla, Ijäs kertoo.
Uudemman luontopolun lähtöpaikka ja opastaulu ovat vanhassa soramontussa, nykyään alueen reunat ovat jo metsää. Uudempaa luontopolkua voi kiertää joko reilun neljän kilometrin Harjukierroksen tai kahden kilometrin Kukkulapolun. Lähtöpaikalle pääsee Vehkalantietä pitkin, samaa tietä pääsee myös luontopolun varrelle toiseen paikkaan, samoin Maunumäentietä pääsee polun varrelle. Penkkalantieltä lähtevän Retkipolun pituus on nelisen kilometriä.
– Koska reitille pääsee useasta kohdasta, voi kiertää eri pituisia kierroksia. Luontopolun ja Retkipolun voi myös yhdistää, jolloin saa pitemmän reitin, Ijäs toteaa.
– Opastauluja on luontopolun varsinaisen lähtöpaikan lisäksi muissa paikoista, joista polulle pääsee tieltä. Myös retkipolun varrella on opastauluja, Pengerjoen kyläyhdistys on nyt kunnostanut niitä.
Ijäksen mukaan Syrjäharju on monipuolinen lähiluontokohde, jossa näkee niin metsä- kuin harjuluontoa.
– Jos kulkee harjun lakea, avautuu muutamasta kohdasta aina silloin tällöin hyvä näköala, Ijäs vinkkaa.
Soraa ja vettä
Virkistyskäytön lisäksi Syrjäharju on tarjonnut niin soraa kuin vettäkin.
– Laajamittaisempi soranotto Syrjäharjussa aloitettiin 1960-luvulla, kun alettiin rakentaa uutta tietä Jyväskylään. Syrjäharjussa oli silloin asfalttiasema, Ijäs kertoo.
– Vuodesta 1993 lähtien Syrjäharjussa on ollut kunnan vedenottamo, tällä hetkellä siellä on kaksi vedenottamoa. Syrjäharju on hyvin tuottoisa pohjavesialue, siellä on paljon lähteitäkin.
Marjapaikkanakin Syrjäharju on ollut tunnettu jo kauan. – Sieltä käydään noukkimassa mustikoita ja puolukoita, ja kyllä sieltä lakkapaikkojakin löytyy, Ijäs toteaa.
