Yksi Korpilahdella syntynyt asiantuntija on tällä hetkellä kansakunnan kaapin päällä ja avainasemassa moneen tärkeään asiaan. Hän on Paulus Torkki, 47, jota myös Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela arvostaa suuresti. Kun haastattelin kumpaakin muutaman päivän välein, selvisi, että asiantuntijat ovat monessa asiassa samoilla linjoilla. Hyvinvointialueiden kuopasta voidaan nousta oikeilla ratkaisuilla.
Torkki tuli hiljattain valituksi Lappeenrannan LUT-yliopiston professoriksi ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (EKhva) asiantuntijaksi. Kun miestä kuuntelee, voi vain onnitella Etelä-Karjalaa: fiksuja havaintoja, älykkäitä muutosehdotuksia ja työhön heittäytyvää otetta.
Vaikka Paulus Torkin äiti Hellin oli aikoinaan Korpilahdella kunnanlääkärinä, soteala ei suinkaan ollut nuoren miehen ainoa vaihtoehto.
-Paperiteollisuus olisi ollut se toinen vaihtoehto. Mutta jossakin vaiheessa terveydenhuolto alkoi kiinnostaa enemmän, tuotantotalouden professori sanoo nyt
Torkki asuu Espoossa. Työt Lappeenrannassa hoituvat osin etänä, mutta paikallakin pitää olla, koska Torkki haluaa seurata vierestä, miten hyvinvointialueella toimitaan. Sitä kautta voi tehdä muutosehdotuksia niin säästöjen, töiden sujuvoittamisen kuin tehokkuuden lisäämisenkin osalta.
Torkki uskaltaa puhua säästöistäkin, vaikka ne asiakkaiden korvissa usein kuulostavat palveluiden heikkenemiseltä.
-Arvoa tuottamaton toiminta pois. Priorisoidaan asioita. Henkilöstö mukaan kehitystyöhön. Vastuullisuus, laatu ja kustannusvaikuttavuus ovat ne arvot, joiden pohjalta pitää toimia. Täytyy muistaa, että meillä ei ole koskaan ollut niin hyviä sotepalveluita kuin nyt. Mediakin voisi nostaa useammin esille myönteisiä asioita, Torkki sanoo.
Torkin mukaan Suomessa nukahdettiin soteongelmiin: syntyvyyden pienentymiseen, keski-iän nousuun ja vanhuspalveluiden tarpeen kasvuun. Soten vanha malli ei yksinkertaisesti näissä olosuhteissa toimi.
-Näihin asioihin pitäisi reagoida viimeistään nyt. Esimerkiksi Saksassa on määritelty tarkasti hoivan laatu. Siellä ei tuijoteta pelkästään julkisen puolen hoivaan vaan täydennystä ja apuja haetaan yksityisen sektorin palveluista. Meillä sotekustannukset ovat tuplaantuneet 2000-luvulla 15 miljardista 30 miljardiin. Ei meillä paljoa vaihtoehtoja tässä tilanteessa ole, Paulus Torkki sanoo.
Torkin mukaan Etelä-Karjalan kokemukset on tarkoitus saattaa muiden hyvinvointialueiden tietoon.
-Voi esimerkiksi kysyä, onko meillä sotetoiminta liian säänneltyä. Omaishoitaja voi toimia hoitajana ilman koulutusta, mutta julkisissa palveluissa on todella tiukat määräykset. Voisiko esimerkiksi ikäihmisten hoivassa olla mukana ihmisiä, joilla ei ole alan koulutusta. Ja pitäisikö puhua ihmisten huolehtimisesta sen sijaan että puhutaan pelkästään hoivasta? Yksinäisyyteen esimerkiksi ei tarvita välttämättä hoivaa, mutta varmasti huolenpitoa.
Kuten niin monen muunkin maalaispitäjän kasvatin elämä on mennyt, Torkkikin lähti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelemaan muualle (Espoon Otaniemeen), ja sitä kautta työelämään kotikunnan ulkopuolelle. Mutta yhteys ei ole katkennut.
-Korpilahti oli kasvupaikkana tosi mukava. Kavereita oli paljon ja ympäristö viihtyisä järvineen ja luontoineen. Meillä oli sellainen Pappilanpellon Potkijat -yhteisö, joka pelasi kesäisin Pappilan edustalla aina kello 19 alkaen jalkapalloa. Talvella pelattiin jääkiekkoa.
Miten sinä suhtauduit kuntafuusioon Jyväskylän kanssa?
-Kai se taloudellisesti oli järkevä ratkaisu. Monet pienet kunnat ovat edelleen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Mutta Jyväskylä oli myös mahdollisuus. Itse kävin siellä soittotunneilla (piano, klarinetti ja urut). Soitan edelleen ja minulla on kotona sähköurut. Viimeksi olen ”esiintynyt” äidin 90-vuotisjuhlissa. Hän asuu nykyisin Jyväskylän keskustassa, missä palvelut ovat lähellä.
-Lähikunnat tarjosivat myös kesätyöpaikkoja. Olin kanttorina kesäisin Jämsässä, Laukaassa, Joutsassa ja Jyväskylässä.
Paulus Torkkia voi edelleen nähdä usein Korpilahdella, kun kesämökki on siellä.
-Palvipäivät on ihan must. Toissa vuonna meillä oli luokkakokous, paikalla oli toistakymmentä ihmistä.
Ja lopuksi: ovatko kaikki Torkit sukua keskenään, kun kyseessä on harvinainen sukunimi?
-Meitä on kaksi sukua. Toinen Keski-Suomessa, toinen Rauman suunnalla. Isäni suomensi aikoinaan Storck-sukunimen Torkiksi.
Seppo Pänkäläinen
