Hautausmaa on tunteikas paikka. Joillekin se on jopa kauhistuttava kalmisto, toisille taas lempeän muistelun lehto.
Tosiasia on, että jokainen meistä kuolee ja läheisemme laskevat maalliset jäännöksemme arkussa tai uurnassa hautaan. Vuosia ja vuosikymmeniä joku muistaa, millainen olit elävänä ihmisenä, kaipaa sinua. Haudalle tuodaan kynttilä ja kukkia, mutta ennen pitkää ei ole enää ketään, joka muistaa.
Ihmisen viimeiseen leposijaan liittyy myös paljon aivan käytännöllisiä asioita ja niitä hoitavat seurakunnat. Hautausmaan ylläpitokin maksaa, mutta perustaminen tai laajentaminen on todella kallista.
– Käytännössä puhutaan miljoonahankkeesta, toteaa talousvastaava Jaana Hirsjärvi Uuraisten seurakunnasta.
Seurakunnat eivät viime vuosikymmeninä enää ole myyneet ainaishautapaikkoja, vaan hautapaikka lunastetaan nykyään esimerkiksi Uuraisilla yleensä 25 vuodeksi kerrallaan. Aikaisemmin myytiin myös 50 vuoden hautapaikkoja.
Monilla hautausmailla on tuttu näky, että joillakin haudoilla on punainen tai keltainen lappu, jossa kerrotaan, että hautaoikeus on päättymässä tai, että esimerkiksi kivi on vaarallisesti kallistunut. Uuraisilla ”laputusta” ei ole ainakaan pitkään aikaan tehty, mutta tänä kesänä haudoille lappuja ilmestyy.
Seurakuntasihteeri Riikka Kotilainen on tehnyt valtavan työn ja digitoinut kaikki yli 3000 pahvista hautakorttia. Siksi nyt on helpompi alkaa käymään läpi niitä hautoja, joissa hautaoikeus on vanhentunut.
Juuri nyt ihmisiä kuolee melko paljon, sillä suuret ikäluokat alkavat saavuttaa iän, jolloin rivit harvenevat. Uuraisten hautausmaahan myös lasketaan ulkopaikkakuntalaisia – uuraisjuurisia, enemmän kuin täältä viedään muualle haudattavaksi. Vuosittain Uuraisille haudataan 30-50 vainajaa, heistä ulkopaikkakuntalaisia on noin kymmenkunta. Tuhkaukset ovat lisääntymään päin. Viime vuonna arkkuhautauksia oli 22 ja tuhkauksia 14.
– Jos mitään ei tehtäisi nykyinen hautausmaa täyttyisi alle kymmenessä vuodessa, Riikka Kotilainen arvelee.
Laputus on siis lempeä keino saada hautoja uusiokäyttöön.
– On paljon hautoja, joita ei hoideta ja joiden haltijoista ei ole enää mitään tietoa. Laputuksella kartoitamme mahdollisesti uudelleen käyttöönotettavat hautasijat, Kotilainen toteaa.
– Paljon on hautoja, joista kukaan ei pidä huolta. On myös muutamia suorastaan vaarallisia hautakiviä. Ne ovat kallistuneet todella paljon, mutta koska meillä ei ole tietoa kuka on hautapaikan haltija, niin on vaikea lähteä selvittämään esimerkiksi oikaisun vastuukysymyksiä, seurakuntamestari Jussi Seppänen jatkaa.
Koska hautausoikeus on yleensä se 25 vuotta, lappuja saattaa ilmestyä myös haudoille, jossa kukkaset kukkivat ja joita hoidetaan. Lappu tarkoittaa tässä tapauksessa vain sitä, että on syytä ottaa lapussa oleviin yhteystietoihin yhteyttä ja esimerkiksi jatkaa hautaoikeutta suorittamalla maksu seuraavasta neljännesvuosisadasta. Tällä hetkellä 25 vuoden hautaoikeus maksaa Uuraisten kuntalaisille 111 euroa ja muille 443 euroa. Kirkkohallitus on kuitenkin viestinyt, että maksuihin saattaa olla tulossa korotuksia. Saman hautakiven alla voi sijaita useampi hautasija, jotka vanhenevat eri aikaan.
– Jos oman omaisen hautaoikeus mietityttää, niin helpointa on kysyä meiltä, Riikka Kotilainen sanoo.
Hätiköiden ei hautoja oteta uusiokäyttöön, vaan ainakin vuoden varoaika on laputuksen jälkeen ja sittenkin käytetään hyvin tarkkaa harkintaa.
Käytännössä hautapaikka, jossa hautaoikeus on vanhentunut, jonka kivi on vaarallisesti kallistunut ja jonka haltija haluaa luopua hautasijasta tai häntä ei kohtuullisen ajan sisällä tavoiteta, eikä hautaa luokitella kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, on sellainen, joka ensimmäiseksi otetaan uuteen käyttöön mahdollisesti muutaman vuoden sisällä laputuksen aloituksesta.
– Voi myös ajatella, että haudasta voi luopua ja muistella omaistaan muuten. Jos esimerkiksi asuu hyvin kaukana, ei haudan hoitaminen ole aina ollenkaan helppoa, Jaana Hirsjärvi sanoo.
– Meilläkin on myös yhteinen muistelukivi hautausmaalla, lisää Riikka Kotilainen.
Hautausmaa on ennen kaikkea viimeinen leposija vainajille, mutta hektisesti elävää nykyihmistä hautausmaat myös kiehtovat rauhoittumispaikkoina.
– Hautausmailla käynti ei ole vähentynyt, päinvastoin. Hautausmaista on tullut jollain tapaa trendikkäitä ja on hautausmaabongareita ja someryhmiä hautausmaista kiinnostuneille. Helsingissä hautausmaat ovat jopa osallistuneet Avoimet puutarhat -tapahtumiin ja niistä on tullut enemmän puistomaisia. Mekin haluamme kehittää Uuraisten hautausmaata yhä enemmän muistelulehdon suuntaan lisäämällä sinne penkkejä ja levähdyspaikkoja, Jaana Hirsjärvi kertoo.
Uuraisten hautausmaata kutsutaan myös Kuukan koivikoksi ja koivut, sekä rinne ja korkeuserot ovatkin Uuraisten hautausmaan omaleimaisia piirteitä.
– Se on vähän harmillista, että kasvillisuus ei ole kovin kerroksellista, vaan useimmat puut vanhenevat yhtä aikaa. Yritämme lisätä nuoria puita sopiviin kohtiin, ettei vanhojen ja lahojen koivujen välttämätön kaataminen vaikuttaisi niin paljoa yleisilmeeseen, Hirsjärvi lisää.
Ensi vuonna Uuraisten kirkko juhlii 120-vuotista olemassaoloaan. Nykyistä kirkkoa ennen paikalla oli edellinen kirkko sadan vuoden ajan. Tuon kirkon aikana oli tapana haudata vielä kirkon läheisyyteen ja muutama hautakivikin on noista ajoista muistona. Nykyisen hautausmaan vanhimmat haudat ovat 1800-luvun puolivälistä.
– 1800-luvulla hautaukseen liittyi vielä paljon erilaisia uskomuksia. Esimerkiksi kirkon räystästippuun hautaamista suosittiin, koska ajateltiin, että kirkon katolta valuva vesi oli erityisen pyhää, kertoo Jussi Seppänen.
Hanna Lahtinen
