Ilmastosuunnitelma on osa kunnan strategiaa

Pakkanen paukkuu ja joku miettii, että onko se puhe ilmastonmuutoksesta silkkaa höpinää.
– Pakkaset voivat olla merkki ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, toteaa ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen. Hän on aloittanut Uuraisten, Petäjäveden, Multian ja Keuruun yhteisenä ilmastokoordinaattorina. Keuruulaisen Jouni Järvisen tehtävä on luoda näille kunnille ilmastosuunnitelma.
Edellinen hallitus asetti kunnille velvoitteen laatia kyseisen suunnitelman, mutta Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastosuunnitelmien laatimisvelvoite peruttiin ja hallituksen talousarvioesityksestä poistettiin kuntien ilmastosuunnitelmiin varatut määrärahat jo vuodelta 2024. Hallitusohjelmakirjauksella ei kuitenkaan ollut vaikutuksia ympäristöministeriöltä myönteisen avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden osalta, joiden avustusprosentti onkin peräti 100.
Uuraisten vetämän kuntaryhmän lisäksi ilmastosuunnitelmaan ehdittiin hakemaan avustusta esimerkiksi pohjoiseen Keski-Suomeen, mutta suuri osa Suomen kunnista jäi ilman avustusta.
Vaikka nykyinen hallitus ilmastosuunnitelman laatimisvelvoitteen perui, ei ilmastoasioiden painoarvo ole mihinkään kadonnut ja tavoitteellinen suunnitelma on sekä kunnan, että valtakunnan etu.
Ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen on energiatekniikan insinööri, joka lähestyy ilmastoasioita puolueettomasti ja käytännönläheisesti, sekä perustaa näkemyksensä mitattuun ja tutkittuun tietoon. Aikaisemmin hän on tehnyt alueellista energianeuvontaa, energiaselvityksiä, uusiutuvat energian kuntakatselmuksia ja hiililaskentaa. Hän on erikoistunut hajautettuun ja uusiutuvaan energiaan.
– Minulla on sisäsyntyinen uteliaisuus kaikkeen uuteen ja tällä alalla viime vuosikymmenet ovat olleet mielenkiintoista kehityksen aikaa. Voimakas muutos on ollut siirtymä fossiilisesta energiasta yhä enemmän uusiutuvaan suuntaan. Liikkuminen on sähköistynyt ja myös asennetasolla on tapahtunut muutosta, ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota kuluttamisensa tasoon. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään, Järvinen toteaa.
– Lähtötilanne on, että aloitan kartoittamaan, mistä kuntien päästöt syntyvät. Peruslähtökohdat näissä neljässä kunnassa ovat samankaltaiset, mittakaava vähän vaihtelee Keuruun kaupungin, pienen Multian ja siihen väliin sijoittuvien Petäjäveden ja Uuraisten kesken. Kaikissa kunnissa elinkeinoelämä jakaantuu suurin piirtein samoin, maatalous on aika vahvasti mukana, sitten liikenne ja asuminen, teollisuuden osuus varsinkin pienemmissä kunnissa on vähäinen.
Päästöistä löytyy ympäristö- ja tilastokeskukselta mitattua tietoa, se pitää vain analysoida. Vertailuvuosina käytetään vuosia 1990 ja 2007. Näistä jälkimmäinen on eräänlainen vuosi 0, silloin Suomessa ovat olleet päästöt korkeimmillaan. Ilmastolaki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen.
– Seuraavaksi mietitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Keski-Suomen liitolla on tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030, mutta se tulee uskoakseni liian nopeasti. Tärkein keino on fossiilisesta energiasta luopuminen ja puhtaampaan energiaan siirtyminen, mutta kokonaistulos syntyy monista pienistä puroista. Esimerkiksi viime talven energiakriisi sai ihmiset säästämään sähköä vapaaehtoisesti, mikä näkyi myös päästöjen pienenemisenä noin 10 prosentilla ja samalla konkretisoi ihmisille, mistä on kyse. Käytännössä säästimme viime talvena yhden Olkiluodon ydinvoimalan verran energiaa, Jouni Järvinen sanoo.

Maatalous ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotekijöitä maaseutukunnissa. Niissäkin on suunta parempaan. Maa- ja metsätalouden päästöjä tutkitaan ja pyritään vähentämään, sekä parantamaan hiilinieluja. Työpaikkaliikenteeseen taas korona aiheutti pysyvän muutoksen, kun etätyöstä tuli uusi normaali.
– Jokainen voi tehdä pieniä ilmastotekoja miettimällä esimerkiksi matkustamistaan ja energiaratkaisuja, mutta kenenkään ei tarvitse istua kylmässä torpassa karvalakki päässä ja jättää saunakin lämmittämättä. Kuntatasolla viimeisistäkin öljylämmitysratkaisuista luopuminen ja kuntalaisten kannustaminen tekemään saman, ovat hyviä toimenpiteitä, Järvinen sanoo. Kaukolämpö esimerkiksi Uuraisilla tuotetaan hakkeella.
Tuuli- ja aurinkoenergia lisääntyvät tulevaisuudessa. Uuraisille ei varuskunnan läheisyyden vuoksi tuulivoimaloita tule, mutta Multialla niitä jo on ja Keuruulle tulossa. Aurinkoteknologialle sen sijaan ei ole mitään esteitä ja paneelit tulevat varmasti lisääntymään.
– Molemmissa ongelmana on toistaiseksi varastointi, mutta tekniikka kehittyy. Oletettavasti Olkiluodon kaltaisia isoja ydinvoimaloita ei Suomeen enää rakenneta, mutta esimerkiksi Kuopion Energia on tehnyt aiesopimuksen enintään viidestä pienydinreaktorista kaukolämmön tuotantoon, Järvinen kertoo.
Noin Olkiluodon sadasosan kokoisten pienydinvoimaloiden rakentamista koskevaa lupaprosessia aiotaan keventää ja säteilyturvakeskuksen sääntelyä muuttaa siten, että laitoksia saa rakentaa myös asutuksen läheisyyteen.
Hanke kestää kesäkuun 2025 loppuun, jolloin realistisen tavoitteelliset ilmastosuunnitelmat ovat valmiit. Suunnitelma päivitetään jatkossa kerran valtuustokaudessa.
– Toimenpiteet, joilla ilmastotavoitteisiin päästään ovat yleensä myös sellaisia, joilla kunnan rahaa säästetään ainakin pitkällä tähtäimellä, Jouni Järvinen päättää.

Hanna Lahtinen