Uuraisten perinteinen laturetki sivakoitiin viime sunnuntaina. Laturyhmä oli ahertanut ladut opasteineen mittavaan kuntoon.
Luisto oli ennenkuulumaton, valtaosan 17 kilometrin lenkistä pystyi etenemään tasatyönnöllä. Ylämäet hieman tasapainottivat sukkelaa etenemistä. Liisteripito auttoi kilometrin verran ja sitten oli turvautuminen haarakäyntiin.
Aapo Kässi ja muu esihiihtokomppania suoritti ladun loppukatselmuksen heti aamusta. Riihikodalle koetulennokset ja tienylityspaikkoihin hieman lunta autoilijoiden varoksi.
Retkilatu on mukava hiihdettävä, sopivasti mutkia ja kumpuilevaa havupuumetsää. Välillä oikaistaan peltojen poikki jolloin ei voi sanoa ”tääl ei asu kettään” (Raatteentie).
Riihikodalla pysähtyi todennettavasti noin 20 hiihtäjää ja kokonaismäärä osallistujia lienee kuitenkin paljon enemmän. Kaukana ollaan 1980-luvun pitkien laturetkien parista sadasta osallistujasta. Ladut ovat parempia, välineet parempia ja ihmiset paremmassa kunnossa mutta hiihto ei liene muotia. Ei ole Rantasen Teve näyttämässä mallia miten ladulla edetään todella pitkälle vuorokaudessa ja Lehtosen Mirjakin on unohdettu Kierrokseksi.
Teksti Mikko Nieminen
Kuva Aapo Kässi