On lauantai-iltapäivä. Galleristi, käsityöläinen Ulla Huttunen juttelee juuri ennen Höyry-gallerian sulkemisaikaa japanilaisen taiteilijan kanssa, joka olisi kiinnostunut näyttelyn pitämisestä galleriassa. Ulla selvittää, että ensi vuosi on jo varattu kokonaan ja seuraavastakin vuodesta jo neljä kuukautta.
Ulla sulkee ovet, laittaa hälytykset päälle ja on aika suunnata kotiin Korpiahon vanhalle koululle. Sadattelemme autossa marraskuista pimeyttä. Juomateollisuuden mukaan vietämme vuoden harmainta päivää.
Arto Salmisen verstaassa palaa valot. Hän työstää tuoretta puuta, eikä työtä sovi keskeyttää. Vaarana on, että materiaali halkeaa. Puusilppua lentää, kun kourumainen taltta työstää tulevan puukulhon ulkopintaa. Arto irrottaa kappaleen ja siirtää sen toiseen koneeseen. On kulhon sisäpinnan vuoro.
Koululla on Ullan työhuone ja koti. Ulla esittelee suuria kuparilevyjä.
-Saan ostettua näitä taiteilija Kirsi Neuvoselta. Erilaisista kuparilevyistä on minulle suuri apu, kun niitä ei tarvitse työstää alusta saakka itse.
Yksi suurista kuparilevyistä on päätynyt samana päivänä Keski-Suomen kulttuuriymäristöpalkintona Luhangan kyläkauppiaalle Jarno Ankermanille.
-Olen valmistanut kyseisen palkinnon Keski-Suomen Liitolle jo kymmenen vuoden ajan. Palkinnon saajaan sopivasti kyseisessä kuparilevyssä oli kalanpyrstöjä, joten se sopi hyvin tähän tarkoitukseen työstettäväksi.
Työpöydällä on valmistumassa pienet taulut, joiden aiheena on perhonen.
-Olen sillä tavalla suunnitelmallinen, että edellisenä päivänä päätän, mitä tulen tekemään. Onko se koruja, tauluja vai meidän yhteisiä tuotteitamme. Jos teen taulua, valitsen ensin kehykset ja katson löytyykö oikeankokoista kuparia. Jos ei, leikkaan sopivan. Sitten pohdin, tuleeko tauluun ihmisen anatomiaa,hyönteisiä vai molempia. Tauluun tehdään tausta.
Itse taulun tekeminen on hauskin vaihe.
-Tykkään leikkiä, eikä minulla ole tekemiseen mitään sääntöjä. Työ on sekoitus leikkimistä ja äärimmäisen vaikean tekniikan hallitsemista, Englannissa emalointioppinsa saanut Ulla sanoo.
Emalityö vaatii useita polttoja, joten työn valmistumiseen menee useampia päiviä.
-Jos aivot ovat tyhjät, otan käteen kollegoiden emalointikirjoja ja selaan niitä. Niistä saa ideoita ja ajatuksia.
Ulla käyttää työssään erilaisia emalointitekniikoita.
-Tekniikoiden sekoittaminen on tavaramerkkini. Jokaisen käsityöläisen tulee löytää oma tyyli ja tapa tehdä. Kopiointi on lyhyt tie.
Työhuone on mitä ilmeisimmin käsityöläiselle rakas paikka.
-Tykkään istuskella täällä, vaikka kuten näkyy, suuren työpöydän jokaisella kulmalla on jokin keskeneräinen työ. Työhuone tarjoaa mahdollisuuden uppoutua omiin ajatuksiin ja rauhaan.
Arto on remontoinut omaa verstastaan ja liki kahden vuoden työ alkaa olla valmis.
-Me tykätään tehdä töitämme, Arto sanoo ja Ulla lisää, että elämässä on oikeastaan vain päiviä. Ei arkipäiviä tai vapaapäiviä. Vain päiviä, joita Höyry-kaupan ja gallerian aukioloajat rytmittävät.
-Tämä on meidän elämäntapamme.
Höyry-galleria ja kauppa täyttävät pian 13 vuotta.
-Jaamme töitä sen mukaan, kumpi ehtii ja pystyy. Kesäaikaan Höyry työllistää kumpaakin enemmän, kun piha-alueissa ja kukissa on hoitamista. Minä siellä enemmän olen, mutta tykkään olla kaupan tätinä ja järjestellä kauppaa, Ulla sanoo.
Käsityöläispariskunta tuntee toistensa työarjen ja suhtautuu siihen kunnioittavasti.
-Koskaan ei ole tarvinnut ajankäytöstä riidellä.
Ulla ja Arto ovat asuneet ja tehneet työtään Korpiahon vanhalla koululla jo yli 30 vuotta.
-Täällä saa olla rauhassa. Kesäaikaan voi istua pihassa ja katsella luontoa, Arto sanoo.
-Vaikka olen tällainen savokarjalainen höpöttäjä ja pidän asiakaspalvelusta, on mukava asua täällä syrjemmässä, Ulla sanoo.
-Höyry-galleria on kiinni tammikuun ja monet kysyvät, olemmeko lähdössä johonkin lämpimään. Emme ole. Viihdymme kotona. Parasta on se, ettei kello soi aamulla. Saa valmistaa ruokaa kaikessa rauhassa ja keskittyä omien töiden tekemiseen.
Eläminen käsityöläisenä pienessä Suomessa ei ole helppo taival.
-Olemme saaneet laskumme maksettua, ruokaa kaupasta ja tarvittavat työvälineet hankittua. Se riittää.
Kun tällä tavalla juttelee ulkopuoliselle ihmiselle asioistaan, tajuan, että olen oikeasti hemmetin onnellinen nainen.
Uuraisten seurakunnan kanttorin Jonna-Mari Koikkalaisen sijaisena on elokuusta alkaen toiminut tikkakoskelainen Maria Kuitula. – En ole opiskellut kanttoriksi. Olen tehnyt vuodesta 1990 lähtien eri mittaisia kanttorin sijaisuuksia, viikonloppuvapaita ja kesälomia tuuraten. Viimeiset viisi vuotta olin Jyväskylän seurakunnassa sivutoimisena osa-aikaisena kanttorina oman työni ohella, Maria Kuitula kertoo. Se oma työ on Valteri-koulussa Jyväskylässä, joka tunnettiin aikaisemmin näkö- ja kuulovammaisten kouluna. Tällä hetkellä hän on vuorotteluvapaalla. – Kanttorin tehtävässä paljon lauletaan, soitetaan ja johdetaan kuoroja. Olen käynyt elämäni aikana soittotunneilla, laulutunneilla sekä kuoronjohtokurssilla. Kuoronjohtoa olen harrastanut yli kymmenen vuotta. Parasta työssäni ovat ihmisten kohtaaminen sekä yhteismusisoinnin synnyttämä ilo, hän sanoo Maria Kuitula vetää Uuraisilla seurakunnan monia kuoroja, joista löytyykin jokaiselle jotakin. Lapsikuoro harjoittelee kolmessa eri ryhmässä, on nuorisokuoro ja Varttuneet-kuoro. Ja tietenkin kirkkokuoro, joka täyttää parin vuoden päästä jo 100 vuotta. – On mahtavaa, että seurakunnassa on kirkkokuoro, olen aivan kirkkokuorofani. Siinä on jotakin ikiaikaista ja eräs kuorolainen sanoikin, että kirkkokuorossa laulaminen on palvelutehtävä. Monelle kuorossa laulaminen on hyvin pysyvä osa elämää, vaikka on ihan ok käydä vain kokeilemassakin. Usein kuoroista tulee kuin perheitä, joihin sitoudutaan, Maria Kuitula miettii.
Kirkkokuoron harjoitus on alkamassa ja Kuitulalla on suunnitelmissa vähän rivakampi äänenavaus, joka sisältää esimerkiksi kilpahiihtoa ja nyrkkeilyä, ilman välineitä tosin. – Laulamisessa tarvitaan lihaksia monipuolisesti ja ääni kulkee paremmin, kun lihakset on verrytelty ja kroppa avattu. Myös monipuoliset hengitysharjoitukset ovat tärkeitä. Hyvä lauluasento on kevyt haara-asento, toinen jalka ehkä hiukan toisen edessä. Tunnin lauluharjoitus tekee hyvää paitsi mielelle, myös keholle, Kuitula kertoo. Uuraisten kirkko on hänen mielestään akustiikaltaan varsin hyvä kirkko laulaa. – En ole koskaan ollut täällä niin, että kirkko olisi aivan täynnä, mutta senkin saan varmasti kokea joulun aikaan, hän kertoo. Musiikilla on iso merkitys erilaisissa tilaisuuksissa. Se luo yhteenkuuluvaisuutta, antaa voimia, lohduttaa ja toimii tunteiden tulkkina. Hengellisten laulujen ja virsien sanat ovat usein kuin pieniä rukouksia, rohkaisuja ja pieniä puheita, joista voi saada tukea, lohdutusta ja voimaa omaan elämään. Yleensä kuoroharjoituksen ovat seurakuntakodilla, mutta tarvittaessa siirrytään esimerkiksi kokousten tieltä kirkkoon. Silloin laulamiseen tulee aina pieni juhlavuuslisä. Olimme lapsikuoron kanssa täällä vähän aikaa sitten ja he olivat aivan innoissaan ja toivoivat että olisimme useamminkin, hän kertoo. Lapsi- ja nuorisokuoron kanssa toteutettiin kaunis ja tunnelmallinen Pieni valon konsertti Valon kylä -tapahtumassa, jolloin myös kirkon valaisemisessa olivat lapset mukana ideoimassa. Samantapainen konsertti on luvassa myös joulun aikaan. – Lapset ottavat tilan haltuun luontevasti ja tuovat mukanaan ilon, Maria Kuitula sanoo ja toivoo, että kirkko olisi tuttu paikka mahdollisimman monelle. Maria Kuitulalla on kokemusta monista kirkoista ja monenlaisista uruista. Se kaikkein vaikuttavin kokemus löytyy nuoruusvuosilta kotiseudulta Varsinais-Suomesta. – Turun tuomiokirkon urut ovat upeat ja ympäristö ihmeellinen. Kävin siellä lukiolaisena perjantai-iltaisin kello yhdeksän soittotunneilla. Hämärässä kuljin vanhan urkuri Erkki Alikosken perässä urkuparvelle samoja kapenevia portaita, joita soittajat olivat kiivenneet minua ennen jo satoja vuosia.
Lauri Jaatisen ja Juulia Pauninsalon Mäntyniemen tilalla on otettu käyttöön biokaasulaitos. Viime maanantaina oli tilalla avointen ovien päivä ja uusi kaasulaitos esiteltiin. Mäntyniemen tilan bioenergialaitoksessa kysymys on metaanikaasun hyödyntämisestä ja samalla ilmaston suojelusta ja energiansäästötoimesta. Tilalla kasvaa 500-päinen lihakarja, joten melkoinen määrä lantaa tulee jalostettavaksi. Maatilan biokaasulaitos on miljoonaluokan hanke, joka vähentää ympäristökuormitusta, tuottaa parempaa lannoitetta, vähentää maatilan ostolannoitteiden määrää ja tuottaa omavaraista energiaa maatilalle. Lisäksi biometaanin tuotanto luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Lauri Jaatinen ja Juulia Pauninsalo ovat rohkeasti panostaneet biokaasuun.
Biokaasua muodostuu erilaisten mikrobien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua tuotetaan Suomessa kaupunkien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamojen, kiinteän yhdyskuntajätteen sekä maatilojen biokaasulaitoksissa. Lisäksi biokaasua kerätään kaatopaikoilta biokaasupumppaamoilla. Biokaasu sisältää tavallisesti 40–70 prosenttia metaania, 30–60 prosenttia hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina mm. rikkiyhdisteitä. Jalostuksessa biokaasusta poistetaan hiilidioksidi ja epäpuhtaudet.
Puheenvuoron Mäntyniemen tilan biokaasulaitoksen esittelytilaisuudessa käytti Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Joonas Könttä ja Euroopan parlamentin jäsen Mauri Pekkarinen. – Kotimainen energia ja huoltovarmuus ovat maamme ja Keski-Suomen näkökulmasta sen elinvoiman ja pärjäämisen kannalta avainasemassa. Laurin ja Juulian rohkeus ja päättäväisyys ovat nyt synnyttäneet tämän biokaasulaitoksen. Täällä Toivakassa näemme, kuinka yrittäjät ovat ryhtyneet tuumasta toimeen. Vihreä siirtymä ja uusiutuva energia ovat toisille opinkappale ja toisille punainen vaate. Käytämmepä sitten maalais- tai arkijärkeä tänään todistamme, että kysymys on konkreettisista käytännön askelista kohti nykyistä kestävämpiä tapoja tuottaa energiaa, Joonas Könttä kiitteli.
Mauri Pekkarista voisi hyvin jo nimittää terawatti-Mauriksi, sillä niin usein hän on ottanut kantaa puheissaan energiantuotantoon. – Eri muodoissa olevan energian kulutus Suomessa on vuosittain 280 terawattituntia, laskeskeli Pekkarinen. Terawattitunti on energiamääränä niin iso, ettemme törmää siihen arkielämässä, jossa useimmiten kulutus mitataan miljardi kertaa pienemmillä yksiköillä, kilowattitunteina. Arvioidessaan Mäntyniemen tilan hanketta Pekkarinen visioi samalla laajempaa kokonaisuutta. – Mieluusti piirrän tämän hankkeen vähän isompaa taustaa ja kuvaa vasten. Tämä on osaltaan vastaus maailmanlaajuiseen isoon ilmastohaasteeseen. Jotta lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilineutraaliuden saavuttaminen vuosisadan puoliväliin mennessä on keskeistä. Eurooppa ja Euroopan Unioni haluaa olla toimissaan johtava talousalue tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Eurooppa haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Se tarkoittaa sitä, että päästöjen määrä olisi vuonna 2035 yhtä suuri kuin nielujen määrä, Pekkarinen kertoi.
Fysioterapia Oiva on laman lapsi, se perustettiin vuonna 1990, tosin nimi Oiva vakiintui käyttöön asiakaskyselyn perusteella vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
– Kun nimen lanseerauksen jälkeen ensimmäinen Oiva tuli asiakkaaksi, niin vähän jännitti, miten hän asiaan suhtautuu. Mutta hän kokikin sen kunnia-asiaksi ja on asiakkaamme tänäkin päivänä. Nykyään meillä on monta muutakin Oivaa asiakkaana ja myös fysioterapian nimenä Oiva on mielestäni osoittautunut mukavaksi, toimivaksi ja hyvällä tapaa mieleen jääväksi, kertoo Oivan perustaja Ismo Natri.
Fysioterapia Oivalla on toimipisteitä tällä Toivakan lisäksi Hankasalmella, Lievestuoreella ja Jyväskylässä. Lievestuore on toimipisteistä se ihka ensimmäinen. Useampi toimipiste takaa oman toimipisteen myös Toivakassa, sillä yksinään Toivakan asukaspohja on melko pieni. Läheskään kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tule Jussilantielle, vaan kotikäyntejä tehdään paljon.
Ismo Natri itse ei olisi osannut arvata, että hän pääsee juhlimaan 30-vuotista yrittäjyyttään. Tai siis tällä hetkellä jo 33 vuotta kestänyttä uraa, korona esti juhlimisen vuonna 2020. Toivakassa Oiva on toiminut yli 20 vuotta.
Ensimmäiset vuodet kuluivat yksinyrittäjänä, mutta pikku hiljaa joukko on kasvanut, Tällä hetkellä Oivassa toimii viisi ammattilaista. Ismo Natrin lisäksi Oivassa työskentelevät Sami Seppänen ja muissa toimipisteissä lisäksi Ida Antikainen, Roni Väänänen, Santeri Nurmeksela ja Sari Savolainen.
– Kovin paljoa en ajatellut kasvua, enkä ajattele vieläkään. Enemmänkin kyse on kehityksestä, Ismo Natri sanoo.
Fysioterapia on kehittyvä ala, lähinnä tutkitun tiedon lisääntymisestä aiheutunut muutos on ollut suurta reilun 30 vuoden aikana.
– Kollegojen kanssa olen jutellut, että jos hoitaisimme asiakkaitamme täysin yli 30 vuotta sitten saamamme koulutuksen mukaan, niin tiettyjä asioita tehtäisiin väärin, hän jatkaa.
Alan kehittyminen, tutkimustulosten seuraaminen ja jatkuva lisäkouluttautuminen pitävät mielenkiinnon yllä vuodesta toiseen.
Toinen asia, mikä yrittäjää aina jaksaa innostaa, ovat asiakkaat. Hän kokee saaneensa valtavasti rikkautta elämäänsä asiakkaittensa kautta.
-Esimerkiksi sotaveteraanit, olen käynyt aivan uskomattomia keskusteluja heidän kanssaan, Natri kiittelee ja lisää myös saaneensa lukuisia ystävyyssuhteita työn kautta.
Asiakaskunta on vuosien varrella laajentunut.
– Vuosi vuodelta enemmän on vaativaa neurologista kuntoutusta Kelan palveluntuottajana. Esimerkiksi Parkinsonia, ALSia tai reumasairauksia tai muita eteneviä sairauksia sairastavat hyötyvät paljon fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta, joka ylläpitää toimintakykyä. Etenevissä sairauksissa on usein erilaisia vaiheita ja seesteisissä vaiheissa kuntoutus parantaa huomattavasti elämän laatua. Valitettavasti neurologisen kuntoutuksen tärkeyden huomasi erittäin hyvin korona-aikana, jolloin monen asiakkaan kohdalla oli terapiakielto, jonka seurauksena toimintakyky jopa romahti ja pandemian jälkeen piti aloittaa aivan lähtötilanteesta, Natri harmittelee.
Sote-uudistuksen ja Kela-korvausten poistumisen myötä monet käytännöt muuttuivat ja esimerkiksi lähetteellä fysioterapiaan tullaan nykyään todella harvoin. Myös hyvinvointialueen palvelusetelikäytäntö on tällä hetkellä jotenkin epäselvä. Se, mistä Ismo Natri iloitsee, on tuleva fysioterapiapalvelujen verovähennysoikeus. Ehdotus kuntoutuksen kotitalousvähennyksestä koskee kotona tai vapaa-ajan asunnolla tuotettua fysio- tai toimintaterapiaa. Oikeus kotitalousvähennykseen koskisi kaiken ikäisiä kansalaisia. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2024 alusta.
Ismo Natri on aina ollut sitä mieltä, että asiakasta ei hoideta pelkästään hoitopöydällä, vaan että aktiivisuudella arkielämässä on suuri merkitys. Tämä ajatus on nykyään vallitseva, mutta ei ole ollut sitä aina.
– Syy miksi fysioterapiaan usein tullaan, on yleensä kipu ja sen hoitaminen on ensimmäinen asia. Itse olen kokenut aina olevani suurelta osin myös valmentaja, mutta sellaiselle asenteelle melkeinpä naurettiin muutama vuosikymmen sitten. Toisaalta nyt on menty tavallaan toiseen ääripäähän ja markkinoidaan erilaisia verkkovalmennuksia paljon. Ajattelen kuitenkin, että varsinkin alkuvaiheessa oikeasti läsnä oleva ammatti-ihminen motivoi parhaiten, sekä katsoo, että esimerkiksi harjoitteet tehdään oikein, Natri sanoo.
Koko yhteiskunnan muutos näkyy myös fysioterapeutin työssä. Ennen liikuttiin enemmän ilman kuntoiluajatusta.
-Esimerkiksi autokuski hyppäsi usein ulos ja teki monenlaisia asioita manuaalisesti, nyt kopista tarvitsee poistua paljon harvemmin. Hiihtämään tai lenkille lähdettiin ennen kotoa, nyt ajetaan ladulle tai kuntoilemaan. Suuri osa ihmisistä liikkuu nykyään liian vähän, vaikka mahdollisuuksia on paljon ja hyötyliikunta on yhä usein parasta ja monipuolisinta liikuntaa. Tämä näkyy tuki- ja liikuntaelinten ongelmissa, niitä on ollut aina, mutta syntymekanismi on paljolti muuttunut ja ongelmat jopa pahentuneet, hän miettii. Oiva tarjoaa myös personal trainer -palveluja.
Suomalaisten keski-ikä nousee ja se on johtanut siihen, että tavoitteena on, että ikäihminen pärjää kotona mahdollisimman pitkään. Monelle oma koti onkin paras paikka vanheta. Fysioterapiapalvelujen tarjoaminen kotona on yhteiskunnalle erinomainen ja halpa tapa siirtää laitosasumiseen siirtymistä.
Liikunnan terveyshyödyistäkin tarjotaan ristiriitaista tietoa. Usein mainitaan, että vasta puolen tunnin yhtäjaksoisesta liikkumisesta olisi terveyshyötyjä, mutta lyhytkin hengästymishetki on aina hyödyksi.
Hengästymishetki on luvassa myös 11.11. kolmea vuosikymmentä ja vielä kolmea vuotta päälle juhlitaan Toivolan työväentalolla Lievestuoreella. Kakkukahvien ja yleisen juhlahumun jälkeen pistetään jalalla koreasti Minna Äikäs bändin tahtiin.
– Tanssihan on ihan parasta liikuntaa, siinä yhdistyy liike, tasapaino, koordinaatio, näkö ja kuulo. Tervetuloa kaikki, etukäteisilmoittautuminen olisi mukavaa, jotta vähän osataan varautua, Ismo Natri päättää.
Friday Night Cafe, eli FNC on Toivakan nuorten mahdollisuus kokoontua yhteen Toivakan helluntaiseurakunnan tiloihin perjantai-iltaisin. Tarjolla on iltapalaa, kavereita ja aikuisia silmä- ja varsinkin korvapareja muutamat. Tervetulleita ovat 13-18-vuotiaat nuoret. Iltojen suosio on suuri. – Kyllä me melkein aina täällä käydään silloin kun tämä on auki, nuoret kertovat ja vinkkaavat, että hinnaston hirmuisia hintojakin voisi käydä ihmettelemässä. Tytöt istuvat sohvalla nenä tiukasti kännykässä. Syysloma on alkanut ja suunnitelmissa ainakin kylpylässä käynti. – Täällä on kivaa ja näkee muita, ei kotona jaksa aina nyhjätä, tytöt kertovat. Kasiluokkalaisella Aarolla on asiaa. – Minut valittiin nuorisovaltuustoon, hän kertoo ylpeänä ja osaa heti myös kertoa, mitä aikoo nuorisovaltuustossa tehdä: – Vaikuttaa! –Tammikuussa tulee 11 vuotta täyteen, ensin olimme Perälän talossa ja nykyään täällä, vastuuhenkilö Mikko Paljakka kertoo. Kolme muuta aikuista perjantain 13. päivän iltana ovat nuorisotyöntekijä Teemu Minkkinen, Henrikki Salmi ja keittiössä häärivä Marja-Liisa Paljakka Tarjolla on lämpimiä voileipiä ja mustikkapiirakkaa. Helluntaiseurakunnan Betania ja varsinkin sen alakerta näyttää juuri sellaiselta kuin hyvän nuorisotilan pitääkin. Ei liian steriili tai valkoinen, vaan riittävän hämyisä ja sopivan pehmeiksi istuttuja sohvia täynnä. On lautapelejä, biljardia ja muutakin tekemistä, sekä tietenkin kavereita. Kynnys on matalalla, eikä ainakaan nuoria haittaa, että kyseessä on helluntaiseurakunnan tila. – Evankeliumi on meille numero yksi, mutta ketään ei täällä lyödä raamatulla päähän, Teemu Minkkinen sanoo. Ovi käy tiuhaan, välillä käydään kaupassa tai muuten kylillä pyörimässä ja tullaan taas takaisin. Osalla porukasta on jo mopon tai auton ajo-oikeus ja pihallakin porukkaa riittää. – Se on hyvä merkki, että toivakkalaiset nuoret tuovat myös muualla asuvia kavereitaan käymään täällä, sen huomaa erityisesti näin lomien aikaan, Minkkinen kertoo. Nuoruuteen kuuluu rajojen etsiminen ja välillä niihin törmäillään myös FNC:llä – mutta turvallisesti. – Hattua täytyy nostaa toivakkalaisille nuorille, että aina asioista on pystytty keskustelemaan, Minkkinen ja Paljakka kertovat. He kiittelevät myös hyvää yhteistyötä kaikkien Toivakan nuorten parissa toimivien tahojen, kuten koulun, kunnan nuorisotyön ja luterilaisen seurakunnan kesken. – Tapaamme säännöllisesti ja juttelemme missä mennään. Meillä on näköala nuorten vapaa-aikaan ja se voi olla aivan erilainen kuin esimerkiksi koulun näköala, Minkkinen kertoo.
FNC:n aikuisilla on vielä tuoreessa muistissa korona-aika. Eristäytyminen otti koville aikuisellekin, mutta nuorelle ihmiselle, jonka mielessä tapahtuu valtavan paljon asioita lyhyessä ajassa, poikkeustila vaikutti vielä paljon enemmän. – Osa nuorista kärsii selkeästi vieläkin, vaikka he eivät sitä ehkä itse osaa sanoittaa. Kun koko yhteiskunta käski, että nyt pitää jäädä kotiin, saattoi se joillekin nuorille olla jopa kohtalokasta. Korona-aikanakin pyrimme pitämään tätä aina auki kuin mahdollista ja kerran jopa roudasimme sohvat ulos ja pidimme kahvilaa siellä, Teemu Minkkinen kertoo. Nuorten hyvinvoinnin hän uskoo olevan hyvin paljon kiinni siitä, kuinka perheet voivat. – Ei toki aina, nuori voi oireilla, vaikka kotona kaikki olisi hyvin. Nuori voi mennä rikki hyvin monesta syystä. Rikkinäiset nuoret yhdessä ei ole yleensä kovin hyvä asia, vaan siitä voi muodostua ikävä kierre, hän miettii. Nuoria illan mittaan kahvilalla poikkea useita kymmeniä, eikä vastuuaikuisia ole tällä hetkellä ainakaan liikaa. Resurssit eivät ole suuren suuret, pääosin toimintaa pyöritetään rakkaudesta lajiin. Toisaalta Teemu Minkkinen uskoo, että sellaista ilmapiiriä ja merkitystä, mikä FNC:llä nyt on toivakkalaisille nuorille, ei edes isolla määrällä rahaa saataisi synnytettyä, ellei työtä tehtäisi sydämellä. – Olisi kiva, että aikuisia olisi vähän useampia, että ehtisi juttelemaan ja tutustumaan nuoriin paremmin. Nyt pitää olla aika skarppina ja kierrellä, koska porukkaa on välillä tosi paljon, hän sanoo ja toivottaa asiasta kiinnostuneet aikuiset juttusille. Työssä nuorten parissa on haasteensa, mutta paljon se myös antaa. – Jokainen nuori on omanlaisensa ja kovinkin jätkä on sisältä pehmeä. Nuoret ovat tosi aitoja ja se on ihan parasta. Kun joku nuori sanoo, että olet ensimmäinen aikuinen, kenelle uskallan tämän asian kertoa, niin kyllähän se koskettaa, Teemu Minkkinen sanoo. Hänestä itsestään piti tulla bisnesmies, joka käärii rahaa taskuun maailmalla, mutta sen sijaan hän kuuntelee nuoria perjantai-iltana Toivakassa ja kokee olevansa täydellisen oikeassa paikassa. Erityisen palkitsevaa on, kun nuori hiukan aikuistuttuaan ja mahdollisesti muualle muutettuaan tulee käymään FNC:llä ja kertoo kuulumisiaan. Marja-Liisa Paljakkakaan ei sanojaan säästele. – Minä rakastan noita nuoria. Haluan vaikuttaa, että jokaisen elämä kulkisi hyvään suuntaan. Tänäkin aamuna autoin erästä nuorta miestä koulutehtävissä ja sen jälkeen käytiin kääntämässä vene minun mökillä. Molemmille tuli hyvä mieli.
Väärämäen päällä Toivakan-Kangasniementien varrella kasvoi aikansa komea mänty. Useat toivakkalaiset ovat kertoneet pitäneensä kyseistä mäntyä retkeilykohteena ja käyneet sen juurella eväitään syömässä. Mänty kaatui tänä keväänä myrskyn pauhatessa. Männyn ikä lienee ollut noin 500 vuotta. Yrittäjä Mikko Kuusela sai idean hankkia puusta pätkä Toivakan keskustaan niin paikallisten kuin matkailijainkin nähtäväksi. Kuusela kyseli asiaa Metsähallitukselta ja kun lupa saatiin, käytiin paikanpäällä mittaamassa noin viiden metrin pätkä männyn tyviosasta. Puun ympärysmitta on katkaisukohdastakin 2,85 metriä ja halkaisija 88 senttiä. – Metsähallituksessa meidän tuli selvittää se, saako luonnonsuojelulailla rauhoitettuun puuhun sen kaaduttuakaan koskea. Vastauksena saimme, että nyt kun puu on kaatunut, on myös sen rauhoitus päättynyt ja näin halusimme luovuttaa osan puusta toivakkalaisten nähtävyydeksi. Katkaistun viisimetrisen tyviosan arvioitu tilavuus on viitisen kuutiota ja paino saattaa olla noin 3000 kiloa, arvioi Metsähallituksen metsäasiantuntija Mikko Kinnunen, joka osallistui puun tyviosan katkaisuun huhtikuussa 2023.
Pauli Särkkä sahasi ehkä elämänsä paksuimman puunrungon poikki 88 cm:n terälaipalla varustetulla Stihlillä. Hyvin saha puri eikä teräkään jumittunut suuren puun sisuksiin. Mikko Kuusela ehti olla mukana puun katkaisussa, mutta hänen elämänsä täällä ajassa päättyi ennen kuin puu saatiin siirrettyä kylälle. Ennen kuolemaansa Kuusela halusi kiittää yrittäjiä ja muita toimijoita, jotka lupasivat hoitaa tämän projektin loppuun vaikka hän ei itse sitä päivää enää näkisikään. Toivakan kunnan osuutena oli sijoituspaikan osoittaminen ja puun alle tulevan maasta puun erottavan alustan valmistelu. Kunnasta osoitettiin puunrungolle mainio paikka Toivakkatalon viheriölle mainostaulun viereltä.
Edesmenneen Kuuselan toivomus toteutettiin lauantaina 28.10.2023. Jukka ja Jere Mynttinen, Reijo Ojonen, Martti Herman Pisto, Mika Mäkelä ja Topi Saarelainen hoitivat puun siirron mallikkaasti Toivakkatalon pihapiiriin. Pauli Särkän osuutena oli raivata siirtoaukko metsärinteeseen. Puuhamiehenä toimineen Martti Herman Piston ajatuksena on saada vielä katos puunähtävyyden päälle. – Tarkoitus on teettää puun suojaamiseksi kaunis katos esittelytauluineen. Katoksen tekijää on alustavasti jo kaavailtu, mutta sen teko varmistetaan vielä paikalliselta toimijalta, kertoo Pisto.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
