03.02.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Petäjävedelle saatiin kolme uutta lähiluonnon tarkkailuun sopivaa kohdetta, kun Petäjäveden Luonto ry asensi sekä lintujen että linnuista kiinnostuneiden kuntalaisten iloksi kolme Aake Ojalan tekemää, isoa lintujen ruokinta-automaattia paikoille, joissa lintuja pääsee tarkkailemaan helposti.
– Yksi ruokinta-automaateista on Halkokankaalla, vanhan ja uuden alueen välissä olevassa metsikössä, yksi Kettulanvuoren alueella ja yksi Kukkaronkylällä, Vehkolammesta Mansikkalahteen laskevan Rajapuron varrella, missä meillä on ollut lintujen ruokintaa jo aiemmin, Lauri Ijäs kertoo.
– Kaikki ruokinta-automaatit ovat polkujen varressa, ja niiden läheisyydessä saa vapaasti käydä tarkkailemassa lintuja. Rajapurolle järjestimme viime vuonna retkenkin. Pienempiä lintujen ruokinta-automaatteja meillä on edelleen myynnissä, mutta kaikkihan eivät voi laittaa lintulautaa omaan pihaansa. Näiden isojen ruokinta-automaattien luokse voi kuka tahansa mennä katselemaan lintuja, Ijäs toteaa.
Ijäksen mukaan todennäköisimmin ruokinta-automaateilla näkee tiaisia, talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi paikalle saattaa tulla hömötiaisia, töyhtötiaisia ja kuusitiaisia.
– Puukiipijäkin voi ruokinta-automaatille tulla ja ehkä myös pikkuvarpusia. Rajapurolla meillä on ollut ruokintaa aikaisemminkin, joten sen paikan linnut tietävät, mutta uskon, että uusillekin paikoille linnut löytävät, Ijäs sanoo.
Verkko pitää isot linnut poissa
Isoissa lintujen ruokinta-automaateissa on tilaa sekä auringonkukansiemenille että talipalloille, auringonkukansiemeniä laitteeseen mahtuu kaksi ämpärillistä. Ympärillä on verkko, josta tiaiset mahtuvat läpi, mutta närhet, harakat ja tikat eivät mahdu.
– Verkko on puutarhajätteiden kompostikehikkoa. Olen seurannut tässä omassa pihassani, kuinka tiaiset ovat oppineet lentämään sujuvasti verkon silmukasta läpi. Yksi orava on myös oppinut käymään verkon sisäpuolella, mutta isommat linnut eivät sinne pääse, Ojala kertoo.
Isoja ruokinta-automaatteja Ojala ei tee myyntiin, sen sijaan pienempiä ruokinta-automaatteja ja erikokoisia linnunpönttöjä hän on tehnyt Petäjäveden Luonto ry:lle myytäväksi todella paljon, vuosien ajan. Nytkin verstaassa on valmiina monenlaisia linnunpönttöjä.
– Myyntituotto menee Luonto-yhdistykselle, itse en ota mitään. Linnunpönttöjä olen nyt tehnyt myös haapapölleistä, jotka Ruhalan Pekka on sorvannut. Rakentelen ajan kuluksi, kun minulla on työkalut olemassa, Ojala sanoo.
Erilaisia lintujen ruokinta-automaatteja Ojalalla on myös omassa pihassaan. Puun oksalla riippuu esimerkiksi pieni talo, jonne saa auringonkukansiemeniä aukeavan katonlappeen kautta, viereisessä oksassa taas on sorvattu, vähän kukkaruukkua muistuttava puinen ruokinta-astia, jossa on koloja talipalloille.
– Talipallot pienenivät, minun piti ruveta tekemään pienempiä koloja. Ja vanhoihin koloihin piti asetella jotain tikkuja, että talipallot pysyivät paikoillaan, Ojala kertoo.
– Tässä on mukava seurata lintuja keittiön ikkunasta. Eniten tässä käy tiaisia, mutta myös närhet, harakat ja tikat löytävät paikalle. Ja oravia tässä on aina. Tiaiset ovat käyneet aika kesyiksikin, yksi kuusitiainen katseli minua puolen metrin päästä, kun vein paikalle lisää ruokaa. Talvella tässä käy eniten hömötiaisia ja sinitiaisia, pyrstötiaiset tulevat keväällä syömään vaahteran mahlaa.
Ojala tarjoaa linnuille talipalloja ja auringonkukansiemeniä.
– Joskus olen laittanut kauraakin, varpuset tykkäävät enemmän kaurasta, Ojala kertoo.
– Talviruokintaa on hyvä jatkaa koko talven. Ruokinta-automaatti on hyvä, kun siinä on katto päällä, niin siemenet eivät kastu ja jäädy. Ja putsatahan paikka pitäisi aina välillä.
27.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Mika Savolainen on Uuraisten vuoden yrittäjä 2025, jonka urapolku on onnellisten sattumusten summa – tai johdatusta. Yrittäjä itse on taipuvainen jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja suuntaa katseensa kiitollisena ylöspäin.
Toyotan ralliautojen luottomaalariksi ei kuitenkaan kelpaa kuka tahansa, vaan tarvitaan rautaista ammattitaitoa ja kykyä olla luottamuksen arvoinen. Savolaisen maalaamia rallin 2-sarjan autoja menee noin 130 maahan, ja viime vuonna ostaja sai jonottaa autoa jopa 18 kuukautta.
– Kun on hyvä auto, sitä on helppo myydä. Minulle tämä tarkoittaa töitä niin paljon kuin ehdin tehdä. Enempäänkin olisi mahdollisuuksia, mutta tilat eivät salli, Savolainen kertoo. Työntekijänä hänellä on toinen Mika, Määttä sukunimeltään.
Savolaisen työpiste on ulkoapäin tavallisen näköinen kaarihalli Uuraisilla. Sieltä hopeanväriset Toyotan rungot yleensä lähtevät eteenpäin tehtaalle, jossa niihin lisätään kaikki muu.
– Noin viikon kuluttua auto on valmis koeajettavaksi. Kun auto on asiakkaalla, lisätään teippaukset ja viimeistellään ulkoasu, Savolainen kertoo. Ihan jokaisen päristelijän kukkarossa ei tällaisen auton ostoon riitä valuutta. Hinta asettuu valmiina noin 300 000 euron tietämille.
Vuonna 2001 perustettu Uuraisten Autopelti ja -maalaus oli vielä muutama vuosi sitten tavallinen maalaispitäjän, kolarikorjauksiin keskittynyt yritys. Kokemusta alasta Savolaisella on jo vuodesta 1995. Muutos alkoi, kun ralliautoilija Tommi Mäkinen toi veljensä metsäkonelavetin maalattavaksi, ja siitä yhteistyö syveni. Seurasi N-ryhmän Subarujen ja Eero Räikkösen Citroënien maalausta.
– Siitä homma pikkuhiljaa eteni, ja viimeiset kaksi vuotta on pitänyt kieltäytyä kaikista muista töistä ja keskittyä pelkästään näihin Toyotoihin. Minusta työnjäljen pitää olla just eikä melkein, joten ehkä jotain on tullut tehtyä oikein, Savolainen tuumailee. Hän on itsekin vielä vähän hämmennyksissä, että on edennyt maailman suurimman autonvalmistajan yhteistyökumppaniksi.
– Meille Toyota Gazoo Racingilla on ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyökumppanimme jakavat samat arvot: tarkkuus, laatu, rehellisyys ja ylpeys omasta työstä. Mikassa nämä kaikki yhdistyvät luontevasti, totesi Toyota Gazoo Racing Oy:n Rally 2 puolen tuotannon johtaja Lasse Malinen vuoden yrittäjä -valinnan yhteydessä antamassaan lausunnossa.
Yhteistyökumppani on myös kiinnostunut maalaristaan. Kolme tai neljä kertaa vuodessa Mika Savolainen saa vieraita Japanista.
– Huonolla englannillani yritän selvitä, mutta ihan mukavia vierailuja ne ovat, Savolainen naurahtaa.
Vaikka Savolaisella on korkeat vaatimukset oman työnsä suhteen, pystyy hän paineen allakin toimimaan melko stressittömästi.
– Pyrin pitämään työviikot viisipäiväisinä ja työpäivien pituuden kohtuullisena. Ensiluokkaiset suojavarusteet ovat tietysti tässä työssä tärkeitä, vaikka ihan missä työssä tahansa voi altistua jollekin terveyttä vaarantavalle asialle. Käytän paineistettua maskia ja muita suojavarusteita. Huomenna menenkin työterveystarkastukseen, jossa tsekataan mahdolliset altistukset, Savolainen kertoo.
Työrintamalla kaikki on siis erinomaisesti, mutta yksityiselämän puolella viime vuodet ovat olleet surun sävyttämät. Puolison sairastuminen suhteellisen nuorena ja joutuminen hoitokotiin tuo hitaan menetyksen tuskan jokaiseen päivään.
– Työpuolella toivon vain, että saan jatkaa tällä samalla hyvällä tiellä, mutta yksityiselämässä haaveilen ja rukoilen, että eläisin vielä jonain päivänä onnellisessa parisuhteessa.
Yrittäjäjuhlaan hän suuntasi lauantaina, vaikka ei olekaan juhlaihminen.
– Onhan se sellainen once in a lifetime -kokemus.
Hanna Lahtinen
24.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraislainen Samuli Mattila on alle 30-vuotias yrittäjä ja vuoden 2025 Keski-Suomen nuori yrittäjä. Yritys on Mattilan Hoivapalvelut Oy. Myöskään yrityksen muut osakkaat, enemmän kiinteistöalalla vaikuttava Oskari Moisio ja Annika Määttä eivät ole iällä pilattuja.
– Ihan älyttömän kiitollinen olen ja todella yllättynyt, Samuli Mattila sanoo.
Perusteluiksi palkinnoille kerrotaan, että Mattilan halu kehittyä on kova, hänen visionsa tulevaisuudesta on selkeä ja hän etenee sitä kohden määrätietoisesti. Löytämällä oikeat ihmiset rinnalleen hän on saanut kasvatettua luotettavaa palvelua tuottavan yrityksen. Hänen asenteensa on positiivinen ja eteenpäin katsova.
Vuonna 2023 perustetun yrityksen kehityskaari onkin ollut huima. Alussa mukana ollut vuokratyövoiman välitys on kokonaan jäänyt, ja nyt yritys keskittyy pelkästään omaan palvelutuotantoon, mikä kattaa kotiin vietävät palvelut laajasti. Valikoimaan kuuluvat kotihoito ja tukipalvelut, joita voivat olla vaikkapa kotityö- tai asiointiapu, erilaiset palveluseteleillä saatavat palvelut sekä siivouspalvelut yksityisille ja yrityksille.
– Alusta alkaen tavoite on ollut kasvaa maakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi, ja sitä kohti on menty pienin askelin. Ensimmäinen tavoite oli työllistää itseni lisäksi joku toinen, ja tällä hetkellä työllistämme jo 55 työntekijää. Oskari Moisio toimii yrityksessä kehitysjohtajana ja Satu Sneck hoitotyön johtajana, henkilöstöstä ja taloudesta vastaa Annika Määttä.
Sekin palkinnon perusteluissa mainitaan, että Samuli on kannustava esihenkilö ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tähän varmasti vaikuttaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli itse vakituisesti hoivatyössä, esimerkiksi kolmivuorotyössä lastensuojelun erityisyksikössä. Myös kotona vipeltävät neljä pientä lasta pitävät toimitusjohtaja Mattilan jalat tiukasti maan pinnalla.
– Yrittäjyydessä on yllättänyt tulevaisuuden ennakoinnin vaikeus ja se, kuinka herkillä pitää olla aistimaan muutoksia. Yrittäjyys on matka ja jatkuvaa kasvua niin ihmisenä kuin työnantajanakin. Hyvinvointialueen kanssa tehtävän yhteistyön näen lähtökohtaisesti positiivisena, Mattila sanoo.
Yrittäjän ja perheenisän roolien lisäksi politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on iso osa Samuli Mattilan elämää. Aluevaltuustossa hän toimii yksilöasiain jaostossa. Kunnanhallituksen puheenjohtajuus taas on luottamustoimista se eniten aikaa vievä ja sitovin, mutta ainakin tällä hetkellä yhtälö toimii.
– Pystyn toimimaan yrittäjyyden lisäksi Uuraisten kunnanhallituksen puheenjohtajana täysipainoisesti. Verkostoista on korvaamaton apu ja hyöty monessa asiassa, lisäksi etätyö antaa valtavasti joustoa arkeen, hän sanoo.
Politiikassa Samuli Mattilan haave ja tavoite on ollut jo yli 10 vuotta kansanedustajuus. Yrityspuolella hän mainitsi vuonna 2023 sellaiseksi yhteisöllisen palveluasumisen yksikön, joka saattaakin olla toteutumassa jo lähitulevaisuudessa.
– Kokonaisvaltainen hoivapolku on se, mihin pyrimme.
teksti: Hanna Lahtinen
kuva: Timo Sillanpää
24.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Hieman puuseppä ja monitoimimies Pertti Humalajärvi, 81, ihmettelee valintaansa Vuoden toivakkalaiseksi yrittäjäksi, kun hänen Kurso Oy:nsä sellaisen palkinnon sai jo 1990. Mutta ehkä tälla kertaa palkinto on henkilökohtaisempi eikä niinkään yhtiökohtainen. Ansaittu joka tapauksessa.
Kurso Oy:llä on pitkä historia. Se perustettiin Helsingissä 1939 sodan melskeiden alla. Tuolloinkin yhtiö oli suuntautunut kansainvälisille markkinoille, kun Saksaan vietiin puukengänpohjallisia. Toinen merkittävä tuote oli pakkauslaatikot, joissa voitiin viedä koneenosia.
Kurso Oy on aina ollut pääosin perheyhtiö. Alkuunsa mukana oli Humalajärven isä ja eno. Isä joutui rintamalle viideksi vuodeksi, eno ei enää ikänsä puolesta tullut kutsutuksi. Noihin aikoihin yhtiö muutti Toivakkaan ja noissa samoissa tiloissa Humalajärvi toimii edelleen.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus ja taloudellinen nousukausi. Kysyntää oli kaikenlaiselle puutavaralle, kuten oville ja ikkunoille.
– Isä oli oikeasti metallityöläinen, jolla oli kunnan ainoa kaasuhitsauslaite.
Vähitellen yhtiöön jäivät enää Humalajärven isä ja Jukka Berg, jonka muutto Mikkeliin 1956 jätti yhtiön Humalajärven perheelle. Pertti lunasti yhtiön isältään 1984 ja nyt on takana 49 vuotta yrittäjyyttä.
– Ennen vanhaan paikalliset isännät toivat tukkinsa meille sahattavaksi. Nyt sen sijaan ostetaan valmispaketteja rautakaupoista, Humalajärvi sanoo.
Mutta puusepän hommat sellaisenaan eivät ole koko totuus Pertti Humalajärvestä ja Kurso Oy:stä. Kurso Oy nimittäin valmistaa ainoana ammattilaisena Suomessa haapavakkoja ja tarjottimia. Vakka ja tarjotin ovat uniikkeja lahjatavaroita, jotka soveltuvat sisustuksen lisäksi myös ihan päivittäiseen käyttöön, vaikkapa ompelutarvikkeiden säilytykseen. Sellaisen tuotteen (lankavakka) Humalajärvi kehitti tyttärensä kanssa.
– Kävin Petäjävedellä kurssin vakkojen tekemisestä 1985. Samalla tutkin Keski-Suomen Museossa keskisuomalaista vakkaperinnettä.
Tuotteet valmistetaan ammattitaidolla alusta alkaen valitsemalla parhaat raaka-aineet. Täysin käsityönä valmistetut tuotteet kestävät myös pitkäikäistä käyttöä. Löytyypä Humalajärven pajan hyllyistä puisia tuhkauurniakin.
Myynti tapahtuu moderniin tapaan verkkokaupan kautta mutta aina silloin tällöin pajallekin kuulemma putkahtaa asiakkaita. Ranskaan on yhteys ollut jo pitkään, uusina kauppamaina ovat tulleet Japani ja Kiina.
Miksi vakat, joita Humalajärvi valmistaa neljää eri kokoa, tehdään haapapuusta?
– Haapa on kevyttä mutta kovaa, se kestää kulutusta
Kurso Oy:n palveluihin kuuluvat edelleen myös sahaus ja höyläys sekä kevyet rautarakennetyöt tilaustyönä. Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Tarvittaessa Humalajärvi korjaa myös huonekaluja. Se hieman irrallisempi osa miehen kädentaitoja on sammuttimien tarkastus. Sammutinhuollon hän aloitti 1977.
– Kyllä se on leipä tästä pajasta lähtenyt. Mutta nyt kun olen eläkkeellä niin enemmän tämä on minulle enää harrastus, Pertti Humalajärvi sanoo.
Ja kun ollaan Toivakassa ja puhutaan vakoista, niin onko näillä asioilla jokin yhteys?
– Tarina kertoo, että kun täältä mentiin veneillä Jyväskylään, niin siellä toisessa päässä kukin löysin oman vakkansa, jossa oli vaatteita tai ruokaa, sanomalla, että toi vakka on mun.
Ja aiot osallistua yrittäjäjuhlaan, jossa plakaatin saat?
– Onhan se mentävä, vaikka en mikään bileihminen olekaan.
Teksti ja kuvat: Seppo Pänkäläinen
20.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Yrittäjäpariskunta Heli ja Matti Manerus rakensivat yhteisen kodin Uuraisille Pikku-Uuraisen rannalle muutama vuosi sitten.
Matti Manerus on osa-aikainen yrittäjä, päätyö hänellä on Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Sekä päätyö, että yrittäjyys ja lisäksi vielä harrastuskin liittyvät vahvasti autoihin.
– Vuonna 2009 ammattikuljettajilta alettiin vaatia ammattitaitoa ylläpitävää ja täydentävää jatkokoulutusta, viisi päivää viiden vuoden välein. Opiskelin liikenneopettajaksi ja perustin koulutusta antavan yrityksen, M-Motorsportin. Yrityksestä saamilleni tuloille oli alusta asti selkeä osoite. Niillä rahoitetaan ralliharrastusta, Matti Manerus kertoo.
Koulutustarve on jatkuvaa, sillä käytännössä jokaisen kuorma- ja linja-autonkuljettajan on kouluttauduttava keskimäärin yksi päivä vuodessa. Käytännössä koulutukset toteutetaan yleensä viiden päivän jaksoina. Opetuksen lisäksi Matti Manerukselta voi ostaa ajopalvelua ns keikkakuskina tarpeen mukaan.
– Alussa monella kokeneella kuskilla oli motivaatio-ongelmia lähteä koulunpenkille, mutta nyt käytäntö on jo niin vakiintunut, että muutosvastarinta on laantunut. Itselleni tärkeintä on tehdä koulutuksista niin mielenkiintoisia, että ne koetaan tarpeellisiksi. Ennakoiva, polttoainetta säästävä ajo on itselleni ollut opetuksessa aina sellainen ”lempilapsi”, sillä taloudellinen ajo on kuljetusyritysten elinehto Manerus jatkaa ja lisää, että ammattilaisten joukko yhdessä myös jakaa tärkeitä vinkkejä toisilleen.
Myös lisääntynyt tietotekniikan käyttö ja sähköautojen lisääntyminen raskaassa liikenteessä aiheuttaa luonnollisesti päivitystarvetta tietoihin ja taitoihin.
Ralliharrastus on tällä hetkellä pakollisella tauolla, sillä uuden auton rakentaminen on kesken.
– Olisi tehnyt mieli osallistua Uuraisten tulevaan ralliin, mutta valitettavasti ei nyt ole autoa, Matti Manerus harmittelee.
Kun auto saadaan valmiiksi, kartturin penkille istahtaa vaimo Heli Manerus, perheen toinen yrittäjä ja aivan täysipäiväinen sellainen, jolla on paljon kokemusta myös nelijalkaisista hevosvoimista.
Heli Manerus on työyhteisösovittelija, työhyvinvointivalmentaja ja työnohjaaja. Hän ajautui alalle syvällisten pohdintojen kautta ja tarpeesta tehdä työtä, joka tuo onnellisuutta elämään.
Jos puolisonsa yritykselle syntyi tarve lakimuutoksen kautta, myös työnohjauspalvelujen tarve on viime vuosina lisääntynyt ja onneksi myös kyky tunnistaa tarve. Hänen yrityksensä FreshMind tarjoaa työhyvinvointipalveluja yrityksille ja organisaatioille.
– Työnohjaus on sosiaalialalta pikkuhiljaa levinnyt muillekin aloille. Olen itse toiminut lastensuojelussa ja perhehoitajana niin sosiaalialan työnohjaus on itselleni läheisintä, mutta teen myös monien muiden alojen työnohjauksia.
Työnohjaus antaa turvallisen paikka käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja myös niitä hetkiä, jotka eivät ole helppoja tai kauniita.
– Työnohjausta voidaan tehdä yksilön kanssa tai ryhmänä, lähi- tai etätapaamisina. Se on keskusteluja ja erilaisia harjoituksia, mutta kotiläksyjä en anna. Työnohjauksessa pohditaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat työssä pinnalla. Jokainen ohjaus on omanlaisensa. Minulla voi olla hieno suunnitelma, mutta keskustelu lähteekin aivan eri suuntaan. Joskus ohjaus on vähän kuin stand uppia, tilanteisiin reagoimista.
Sellaiset sanat kuin säästöpaineet, henkilöstömitoitus, kustannustehokkuus sekä stressi ovat sanoja, jotka usein nousevat esiin keskusteluissa.
Heli Maneruksen tavoitteena on että ihmiset kokevat työnohjauksen merkitykselliseksi, saavat uusia näkökulmia työhönsä, lisää virtaa tai joskus se vasta käynnistää isompaa pohdintaa.
– Ihmisille on tärkeää saada puhua itseään koskevista asioita ja työnohjaus parantaa myös ryhmädynamiikkaa.
Työnohjausta järeämpi keino on työyhteisösovittelu ja sitä Heli Manerus toivoisi käytettävän enemmän.
– Usein työnantaja ostaa työnohjausta, koska se kuulostaa kivammalta, mutta restoratiivinen, eli korjaava työyhteisösovittelu on sellaista toimintaa, mikä voi oikeasti tuoda yritykselle konkreettisia säästöjä. Sovittelussa mennään selkeämmän kaavan mukaan ja kokoonnutaan konkreettisesti sovittelupöydän ääreen.
Työyhteisösovittelu on perusteellinen, nopea ja kustannustehokas keino ratkaista työpaikan ristiriitoja ennen kuin ne eskaloituvat sairauspoissaoloiksi, irtisanomisiksi tai pitkittyneeksi huonoksi ilmapiiriksi. Kriisin osapuolten on usein huomattavasti helpompi osallistua sovitteluun, kun sovittelija on organisaation ulkopuolelta. Ulkopuolinen ammattilainen tuo puolueettomuutta, luottamusta ja turvallisen tilan keskustelulle.
– Ja vaikka sovittelun lopputulos päättyisi siihen, että osapuolet lähtevät eri suuntiin, on sovittelusta ollut hyötyä kun osallisten konfliktinratkaisutaidot paranevat ja he suuntaavat avoimin mielin ja kaunaa tuntematta eteenpäin, eivätkä vie pulmia aiheuttanutta käyttäytymismallia seuraavaan työpaikaansa, Manerus sanoo.
– Työyhteisösovittelun järjestäminen on osoitus työnantajan rohkeudesta ja halusta suojella henkilöstönsä hyvinvointia sekä varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden.
Heli Manerus kokee olevansa unelma-ammatissaan ja pitää itsestään selvänä, että työstä pitää nauttia. Hän käyttää myös itse työnohjausta, jossa voi purkaa tuntoja, kehittyä sekä jäsennellä ajatuksia.
– Työ on niin iso osa useimpien ihmisten elämää, että töissä viihtyä, hän päättää.
Työnohjaus on näinä päivinä erityisen ajankohtaista, sillä valtakunnallista työnohjauksen päivää vietetään ensi viikolla. Keski-Suomen työnohjaajat järjestävät Jyväskylän pääkirjastolla Työnohjauksen päivänä eli tiistaina 27.1.2026 Työnohjauksesta tukea hyvinvointiin -tapahtuman. Tapahtuman tavoitteena on tehdä työnohjausta näkyväksi ja tarjota mahdollisuus kokea ja kokeilla työnohjausta. lltapäivän aikana voi seurata näytöstyönohjauksia, kuunnella työnohjausta saaneiden ihmisten kokemuksia sekä päästä itse kokeilemaan maksutonta popup-työnohjausta.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
