19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Jokihaarassa sijaitseva Nauttiainen-järvi on vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Aiemmin matala, kirkasvetinen ja hiekkarantojen reunustama järvi on nykyään selvästi tummempi, ja monet entisistä uimarannoista ovat kadonneet. Veden laadun heikkeneminen on herättänyt huolta niin mökkiläisten kuin paikallisten asukkaiden keskuudessa ja joitain toimenpiteitä on aiemminkin tehty.
– Höytiäntien puoleista lahtea on joskus ruopattu, mutta poistettu aines on varmaankin valunut jo takaisin järveen, Aki Lähteenmäki muistelee.
Kaksi vuotta sitten käynnistettiin Uuraisten kunnan toimesta valuma-alueeseen perustuvan vesienhoitohankkeen esiselvitys, jonka tavoitteena oli selvittää veden tummumisen taustalla olevat syyt ja suunnitella tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Nyt selvitys on valmistunut ja sitä esiteltiin kunnanvirastolla tiistaina.
Yllätys ei ollut, että eniten humusta järveen valuu ojitetulta Isosuolta.
Vesienhallinnan esiselvitys tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia alueen vesistöjen tilan parantamiseksi. KVVY Tutkimus Oy:n laatima raportti esittelee yli 30 kohdetta, joissa voidaan toteuttaa erilaisia vesienhallintarakenteita, kuten kosteikkoja, patorakenteita ja suon ennallistamista.
Raportti toimii lähtökohtana jatkokeskusteluille maanomistajien kanssa ja tarkemmille maastoselvityksille.
– Kaikki toimenpiteet ovat ehdotuksia ja on täysin maanomistajien päätettävissä, haluavatko he niihin ryhtyä, korosti selvitystä esitellyt Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen.
Selvityksen mukaan vesienhallinta ei ainoastaan paranna vesistöjen ekologista tilaa, vaan tuo hyötyjä myös metsätaloudelle ja viljelyksille. Esimerkiksi kosteikot voivat vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa peltojen kuivavaraa, kun taas suon ennallistaminen voi pienentää hiilipäästöjä ja parantaa vedenpidätyskykyä. Vesienhallinta kannattaa aloittaa latvavesiltä, jolloin rakenteet tukevat toistensa toimintaa koko valuma-alueella. Tällöin myös itse järvessä tehtävät toimenpiteet, kuten tehokalastus, ruoppaus ja kaislojen niitto tuottavat pysyvämpiä tuloksia.
Raportissa esitellyt rakenteet on jaoteltu viiteen päätyyppiin. Kosteikot hidastavat veden virtausta ja pidättävät kiintoainetta ja ravinteita. Patorakenteet, kuten putkipadot ja settipadot, säätelevät veden virtausta. Virtauksen hidastaminen pohjakynnyksillä ja rankanipuilla vähentää eroosiota.
Suon ennallistaminen ojien täytöllä ja puuston vähentämisellä palauttaa suon luonnontilaa. Uomankunnostus kaksitasouomilla ja uoman uudelleen linjauksella parantaa veden laatua ja vähentää tulvariskiä.
– Esimerkiksi rankaniput ovat hyvin edullinen, mutta varsin tehokas tapa pidättää kiintoainetta ja ne toimivat myös erinomaisena kasvualustana pieneliöstölle, joka käyttää ravintonaan soilta valuvaa pinta-ainesta ja näin osaltaan estää sen pääsyn järveen saakka, kertoi suunnittelija Riku Huuskola.
Kalliimpien rakenteiden kustannukset vaihtelevat kohteen mukaan. Esimerkiksi kosteikon perustaminen kaivamalla voi maksaa 25 000–50 000 euroa hehtaarilta, kun taas suon ojien täyttö maksaa noin 500–1000 euroa hehtaarilta. Rahoitusta voi hakea muun muassa Helmi- ja METSO-ohjelmista sekä ELY-keskuksen ei-tuotannollisten investointien tuesta.
Yksittäisillä rakenteilla ei ole suurta merkitystä, mutta yhdessä ne muodostavat vaikuttavan ja pysyvän kokonaisuuden, raportissa korostetaan.
– Todennäköistä myös on, että jos mitään ei tehdä ja vaikka valumat eivät lisääntyisi, niin järven tila tulee huononemaan. Tähän vaikuttaa ilmastonmuutos ja keskilämpötilojen nousu. Suomen järvien tulevaisuus on huolestuttava, sillä järvien lämpeneminen lisää muun muassa niissä esiintyviä leväkukintoja. Tämä lisää puolestaan järvien metaanipäästöjä ja edelleen happikatoa. Seurauksena voi olla itseään ruokkiva kierre ja järven ”kuoleminen”, Laitinen kertoi.
– Myös suojavyöhykkeet ovat erittäin tärkeitä ja olisi hyvä jos jokainen maanomistaja huolehtisi, että omalla rannalla ovat suojavyöhykkeet mieluummin hieman suurempia kuin minimivaatimus viisi metriä, lisäsi Jokihaarassa asuva ympäristötutkija Päivi Tiiva. Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä vyöhykettä, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.
– Raportissa oli tosi hyviä nostoja. Toivon, että asia menee nyt tekniseen lautakuntaan ja kunnan johdolla lähdetään selvittämään rahoitus ja ryhdytään toimenpiteisiin, totesi illan päätteeksi Nauttiaisen mökkiläinen ja kunnanvaltuutettu Anne Pihl.
Hanna Lahtinen
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Auringon matka kulkee Aittovuoren kuusikon yli keväisin aina pidemmälle Koulukeskuksen suuntaan. Syksyisin kaari lyhenee päivä päivältä. Jo vuosikymmeniä Kerttu Vihavainen on sitä kotinsa ikkunasta katsellut. Näön hämärtyessä hän edelleen iloitsee voidessaan seurata, mihin kohtaan aurinko milloinkin laskee. Lintujen liikkeen hän näkee, punatulkun tunnistaakin. Se on iso ilo.
Vaikka näkö himmenee ja lähimuistikin huolettaa, monet menneiden vuosikymmenten tapahtumat ja tunnelmat ovat kirkkaina muistissa.
Sisarensa kolmea poikaa hän aikanaan tuli Uuraisille hoitamaan. Eikä hän sitten koskaan Uuraisilta lähtenyt. Moneen seikkailuun ja kujeeseen pojat tätinsä haastoivatkin. Esikoisen kertoman mukaan nykyisen koulukeskuksen vanhinta osaa rakennettaessa pojat vaativat tätiään kiipeämään tikkaita katolle Lannevettä katsomaan. Jotta järven olisi nähnyt, olisi pitänyt nousta savupiipun päälle. Sinne ei sentään kiivetty. Toiset olivat säännöt ja suojaukset rakennustyömailla noina aikoina. Kertun kärsivällisyys ja huumori riittivät monenlaiseen.
Vierto Vanhan Kuntalan lähistöllä on yksi rakas paikka Uuraisilla. Sinne Kerttu pyörän tarakalla toi herukkapensaita Koskisilta kirkkolaakson takaa 1950-luvulla. Yhteisöllisyys ja naapuriapu olivat arvossaan. Noiden pensaiden marjoja kävimme elokuun puolivälissä poimimassa. Portailla istuen pidimme lepotaukoa ja juttelimme. Kerttu muisti, kuinka hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta, kun oli käymässä sisarensa perheessä Uuraisilla. Lankonsa vanhempien luo he menivät Minkkilän torppaan Koskelaan katsomaan auringonpimennystä. Ilmiö oli hämmentävä, kun luonto hiljeni. Kesken muistelun iski epävarmuus muistin pitävyydestä. Kerttu mietti, että pitää jotakuta pyytää katsomaan tietokoneelta varmistus asiaan. Kaivoin puhelimen taskusta. Tekoäly kertoi heti, että kyllä vain, täydellinen auringonpimennys on ollut 10.7.1945 iltapäivällä ja sitä on voinut Uuraisilla seurata. Pimennyksen linja kulki Kokkolasta Kerimäelle.
Lapset ovat olleet Kertun suuri rakkaus perhepäivähoitajana ja seurakunnan parissa. Pyhäkoulussa ja leirillä sadat lapset ovat saaneet osansa Kertun huomiosta ja välittämisestä. Itsekin muistan jo 1970- ja 80-luvuilta hänet hymyilevänä ohjaajana. Hiljalleen hän siirsi viestikapulan nuoremmille aikansa rinnalla vielä tukien. Runonkin hän on tästä sukupolvenvaihdoksesta kirjoittanut kirjaan, jonka neljä uuraislaista runoilevaa naista teki. (Polun varrelta, omakustanne 1997)
Seurakunta on ollut rakas ja tärkeä yhteisö koko aikuisiän. Lasten ohella erityinen rakkaus on kohdistunut lähetystyöhön ja ilosanoman, evankeliumin kertomiseen. Itse hän ei niinkään ole ollut eturivissä tai äänessä, enemmänkin tukijoukoissa ja taustalla tukena rukoillen ja palvellen. Polkupyörällä, kuorma-auton lavalla ja tuttavien kyydissä on taitettu matkaa teltta- ja kyläkokouksiin eri puolille Uuraista. Edelleen hän usein osallistuu sunnuntaisin Uuraisten Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Nyt matka rollaattorin kanssa on jo liian pitkä ja vaivalloinen, mutta ystävät palvelevat tarjoamalla autokyydin.
Elokuun alussa seurakunta sai nauttia Kertun tarjoamat täytekakkukahvit ja karjalaista pullarinkeliä. Hiitolasta kahteen kertaan evakkona lähteneen Kertun ohjeet pullan letityksestä olivat yksityiskohtaiset. Hyvin näytti kranssin siivut jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntaväelle maistuvan, vaikka eivät tienneetkään tilaisuuteen tullessaan pääsevänsä 100-vuotiskahveille. Jo aiemmin heinäkuussa, oikeana syntymäpäivänä, Kertun sisarusten lapset perheineen kokoontuivat juhlistamaan lempeää ja kiitollista tätiä. Nuorempi sukupolvi hoiti järjestelyt keitosta makeisiin herkkuihin. Muistoja ja kiitoksia jaettiin tädistä ja tädille. Samaisella koulukeskuksella, jonka katolle Kerttu kiipesi, työskentelee nykyään hänen sisarenpojan tytär. Hän ilahdutti viulunsoitollaan työkavereidensa kanssa juhlaväkeä Konsta Jylhän sävellyksillä. Sisarentytär luki edellä mainitun runon Sukupolvenvaihdos juhlavieraille.
1930-luvun lopulla Kerttu oli teini-iän kynnyksellä. Hän muistaa kirkkaasti uutiset, tapahtumat ja yleisen ilmapiirin. Hän muistaa sanomalehden pilapiirroksen, jossa mies lentää takinliepeet lepattaen salkku kädessään. Kuvatekstissä luki: ”Diplomaatit lentelevät maasta maahan sopimuksia salkuissaan.”
Nyt liki 90 vuotta myöhemmin vallitsevassa maailmantilanteessa on paljon samaa. Muistot ja niiden nostama kehotus on hyvin tähänkin aikaan sopiva: Jumala ei hylkää, siihen luota vaan. Talvisodan ihme tapahtui, kun kansa rukoili. Siihen voi nytkin tarttua ja toivonsa asettaa. Kertun varmin turva on Jumalassa.
Sankarilla oli kolme toivetta juhlaansa, ja ne kaikki olivat lauluja.
Niin virsikirjasta kuin hengellisestä laulukirjastakin löytyvä Kiitos sulle Jumalani kertoo siitä asenteesta, jolla Kerttu elämään haluaa suhtautua. Suomalaisen messun laululistasta rinnalle pääsivät korkean iän tunnelmaa kuvaava Viimeiset veneet ja nytkin ajankohtainen Laulu Suomelle. Painavimmin juuri tällä hetkellä Kerttu haluaa itselleen, läheisilleen ja kaikille suomalaisille sanoa tämän laulun sanoin:
Miksi Suomi olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet,
älä pelkää,
Jumala ei hylkää,
siihen luota vaan.
Vesi virtaa alla routamaan.
Nouse salkoon
lippu valkoinen!
Piirrä pilviin risti sininen!
Se on kallein
aarre isänmaamme,
merkki Kuninkaamme,
liitto ikuinen.
Nouse salkoon,
toivo sydänten!
Nouse salkoon,
risti Jeesuksen!
Päivi Paananen
19.08.2025 | Tilaajille, Toivakka
Rutalahden Letkaliiteri sai perjantaina 8.8. vastaanottaa noin 180 miestä eri puolilta Keski-Suomea. Monet tunsivat toisensa jo aiemmilta miesten illoilta. Tapahtuman järjestäjänä toimi Lions Club Toivakan aktiivinen miesjoukko.
Illan ohjelman pääpaino oli erikoislääkäri Heikki Janhusen puheessa. Hänen lisäkseen puhujina esiintyivät Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto sekä kappalainen Panu Partanen. Musiikista vastasivat Usko Lahtinen, Mirja ja Pentti Könnö sekä Usko Palonen. Laulupuolen hoiti Trio Impressionne: Pekka Pöyry, Veli Vihinen, Veijo Heinonen ja Isto Liimatainen.
Perinteisesti miesten ilta alkoi grillimakkara- ja voileipätarjoilulla. Pian illan juontaja Martti Herman Pisto kutsui väen istuimille ja antoi puheenvuoron erikoislääkäri Heikki Janhuselle. Janhunen aloitti katsauksella terveydenhuollon nykytilaan kysymyksellä: ”Lääkärit Suomessa – riittääkö mikään?”
– Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882. Vuoden 1910 alussa Suomessa oli jo 159 kunnanlääkäriä, ja 1960-luvun alussa heitä oli 445. Vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki merkitsi kunnanlääkärijärjestelmän loppua.
Janhunen kertoi, että vuonna 1988, jolloin hän valmistui, Suomessa oli reilut 10 000 lääkäriä. Hän kuvasi nykyjärjestelmää, jossa hoidon tarpeen arviointi ja pääsy terveyskeskuslääkärille ovat vaikeutuneet. Hän kysyi, mihin terveydenhuollon varat hupenevat, kun palvelut käyvät yhä vaikeammin saavutettaviksi.
– Keski-Suomen hyvinvointialue on nyt arviointimenettelyssä. Hyvinvointialueella on 60 miljoonan euron alijäämä – ei ihme, että terveysasemia suljetaan. Mihin rahat katoavat?
Janhunen nosti esiin myös ns. ”mummorallin”, eli maakuntamatkailun hoidon saamiseksi.
– Tähän on saatava loppu. Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveysalaa, mutta pysyykö osaaminen mukana? Itse haluan kohdata potilaan kasvotusten.
Hyviäkin uutisia oli luvassa:
– Syyskuun alusta yli 65-vuotiaat pääsevät yksityiselle yleislääkärille julkisen hinnalla.
Janhunen siirtyi puhumaan vatsavaivoista, jotka ovat yksi yleisimmistä syistä lääkärikäyntiin. Hän kuvasi suolistoa viemäriksi, joka ei ole suora vaan monimutkainen – ja jota on kutsuttu ihmisen toisiksi aivoiksi.
– Hyvinvointi ja ahdistuneisuus vaikuttavat suolen toimintaan, mutta nyt tiedetään, että informaatio kulkee myös toiseen suuntaan. Suoliston mikrobit – bakteerit, sienet ja hiivat – ovat tärkeitä aivoille.
Janhunen kertoi tutkimusmenetelmistä, kuten tähystyksistä, joita hän on tehnyt yli 30 000.
– Ihminen on putki, ja suolisto on pitkä ja merkityksellinen elin.
Hän esitteli myös ultraääni-, tietokone- ja magneettitutkimuksia sekä kapselikuvauksen, jossa kapseli sisältää videokameran. Kapselikuvauksen haittapuolena on, ettei sillä saada koepalaa.
Miehet saivat kattavan katsauksen vatsa- ja suolistosairauksista, niiden hoidosta ja hoitotuloksista.
– Vuonna 2022 aloitettiin suolistosyövän seulonta 60–70-vuotiaille kahden vuoden välein. Vuodesta 2031 alkaen seulonta laajenee 56–74-vuotiaille.
Illan toinen puhuja, kunnanjohtaja Touko Aalto, puhui ajatuksesta ja ajattelemisesta.
– Uskon, että kaikkea toimintaa ohjaa jokin ajatus – visio. Ajattelu on ajatuksen operatiivista johtamista. Tulevaisuus rakentuu toiminnasta, osallistumisesta ja omistautumisesta. Emme olisi täällä tänään, elleivät nuoret miehet olisi 50 vuotta sitten toimineet, osallistuneet ja omistautuneet.
– Kannustan teitä kaikkia tulevaisuustekoihin. Onko sinulla idea, joka lisäisi kunnan elinvoimaa? Osaamista, jota kunta voisi hyödyntää? Ajatus tapahtumasta, joka tulisi järjestää?
Illan päätti kappalainen Panu Partanen puhuen hengellisistä muutoksista.
– Mitä hengellisessä mielessä muutosten tuulet merkitsevät? Toivakan kirkossa on taiteilija Pellervo Lukumiehen maalauksia, joissa Jeesuksella on punaiset housut – hän kuvitteli Jeesuksen 1970-luvun asussa. Jumalan sana ei kuitenkaan muutu, mutta sanoma on tuotava esiin ajassa.
Partanen viittasi Roomalaiskirjeen 12:2 jakeeseen:
”Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta.”
– Älkää paetko uusia ajatuksia, vaan tutkikaa niitä. Joskus polvemme pettävät, emme jaksa. Jeesuskin kaatui ristinsä painon alla. Me tarvitsemme apua – ja onnemme on siinä, että elämämme ankkuri on laskettu Taivasten valtakunnan rantaan.
Ilta päättyi lauluun Päivä vain ja hetki kerrallansa…
Veikko Ripatti
19.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mirka Ahmavuo-Väisänen harrastaa Taekwon-Doa neljättä vuotta.
– Aloitimme tyttären kanssa vuonna 2022 perheryhmässä hänen ollessa seitsemänvuotias. Matalan kynnyksen perheryhmässä lapset ja vanhemmat pääsevät harrastamaan yhdessä.
Lajin pariin äiti ja tytär päätyivät, kun televisiosta tuli lähetyksiä olympialaisista.
-Tytär katseli kisoja ja sanoi, että hän haluaa harrastaa tuota. Sitten ryhdyimme etsimään seuraa ja löysimme Jyväskylän ITF Taekwon-Do -seuran. Tämä on laji, joka kyllä vie mennessään. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän haluat tehdä sitä. On paljon teoriapohjaa ja historiaa, mikä myös koukuttaa.
Ahmavuo-Väisänen sanoo, että treenaamiseen olisi mahdollisuus vaikka joka päivä.
-Meille tulee syksyllä harjoituksia kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Lisäksi on mahdollisuus osallistua esimerkiksi leireille.
Taekwon-Do on Koreasta kotoisin oleva taistelulaji, jonka perustaja kenraali Choi Hong Hi on kehittänyt mukaillen vanhoja korealaisia kamppailulajeja sekä Shotokan Karatea. Laji on virallistettu 1955 ja tuotu Suomeen 1979.
-Taekwon-Do tarkoittaa jalan ja käden tie. Lajiin kuuluu viisi osa-aluetta: perustekniikka, liikesarjat, ottelu, laite- ja kovetusharjoittelu sekä itsepuolustus. Alkeiskurssilla lähdetään liikkeelle siitä, että opetellaan Taekwon-Don periaatteet, jotka sitten johdattelevat koko lajin saloihin. Lähdetään kehittämään liikkuvuutta ja peruskuntoa perusliikkeillä ja lyhyillä liikesarjoilla. Myöhemmin tulee erilaisia asentoja ja tekniikoita.
-Jyväskylän ITF Taekwon-Do juhlii ensi vuonna 20-vuotissynttäreitään.
-Harrastajia seurassa noin 160, joista merkittävä osa on junioreita. Toimintaa on tällä hetkellä Joutsassa, Jyväskylässä Vasarakadulla, Säynätsalossa sekä nyt uutena Korpilahdella.
Korpilahdella alkeiskurssi käynnistyy keskiviikkona 3.9. klo 18 Yhtenäiskoulun peilisalissa.
-Opettajana toimii minun lisäkseni Jarmo Vähä, joka on aloittanut vuonna 2000. Hän ohjaa myös Jämsässä WT Taekwondoa.
Alaikäraja alkeiskurssille on 10 vuotta; yläikärajaa ei ole.
-Seuran tavoitteena on olla matalan kynnyksen liikuntamahdollisuus kaikille. Vanhimmat harrastajat tällä hetkellä yli 80-vuotiaita, Harmonia-ryhmäläisiä. Nuorimmille löytyy ryhmä Jyväskylästä eli seikkailu-ja kamppailukoulu.
Maarit Nurminen
18.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen iloista iltapäivää vietettiin Alkio-opistolla viime viikolla.
Ohjelmassa oli mukavaa yhdessä oloa ja vähän asiaakin; Hellin Torkin esitelmän aiheena oli ”tarvitsemme toisiamme”.
– Runoilija Eeva Kontiokarin sanoin ennen jaettiin elämä perheen, suvun ja kylän kanssa, se oli välittämistä ilman korulauseita. Minäkin muistan, kuinka lämpimän ja ystävällisen vastaanoton saimme, kun muutimme Korpilahdelle 60 vuotta sitten, Hellin Torkki totesi.
– Ajat muuttuvat, ja nykyään on paljon yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Jo ennen pandemiaa puhuttiin ihmisnälästä. Täällä ei kukaan kuole nälkään, mutta yhteyttä toisiin ihmisiin kaipaa moni. Yksinäisyyttä on kaiken ikäisillä ja siitä puhutaan jo kansantautina.
Hellin Torkin mukaan on tutkittu, että yksinäisyys näkyy aivoissa samassa paikassa kuin kipu.
– Yksinäisyys on psyykkistä kipua, ja se voi aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia. Ihminen on luotu elämään toisten ihmisten kanssa, Torkki totesi.
– Tarvitsemme sitä, että meidät noteerataan, tarvitsemme rakkautta ja läsnäoloa. Elämään tuo mielekkyyttä se, että kuulumme jollekin, ja kuulumme johonkin, johon liittyy ryhmähenki. Lisäksi ihminen kaipaa yhteyttä johonkin suurempaan.
Yksi asia, joka saa meidät unohtamaan yhteydenpidon ystäviin, on kiire.
– Eeva Kontiokarin runoa mukaillen ennen kateus vei kalat vedestä, nykyään kiire vie ystävät. Ajan kuva on yksilökeskeinen, oman elämän kuviot pyörittävät ihmisiä niin, ettei ystäville jää aikaa, Hellin Torkki sanoi.
– Ja sitten on tietenkin tämä hyvä ja paha some. Älylaitteita tarvitaan moneen asiaan, mutta ne myös hajottavat vuorovaikutusta ja estävät aitoa kohtaamista. Olen nähnyt, kuinka perheessä vietetään aikaa kaikki omalla puhelimellaan. Joskus meille aikuisillekin pitäisi laittaa kännykkärajoituksia samoin kuin nykyään kouluissa.
Hellin Torkki kertoi itse tervehtivänsä tuntemattomiakin ihmisiä.
– Toisten tervehtiminen voi saada aikaan pitemmänkin juttutuokion, Torkki totesi.
– Yksinäisyyden torjunta vaatii aktiivisuutta myös itseltä. Moni valittaa yksinäisyyttä neljän seinän sisällä, mutta ei uskalla lähteä etsimään muita ihmisiä. Toiset taas saattavat pelätä lähestyä esimerkiksi suuren surun kohdannutta ihmistä, mutta kohtaamisessa ei aina tarvita sanoja, riittää, kun on oma itsensä, läsnä ja kuuntelee.
Eläkeliiton Korpilahden yhdistys on viettänyt iloista iltapäivää vuosittain jo lähes 20 vuoden ajan.
– Perinne alkoi Suojakallion iltapäivätansseista, puheenjohtaja Annikki Mäkinen kertoo.
– Ohjelmassa on yhdessä oloa, yhteislaulua ja monesti joku esitelmäkin, esimerkiksi maalaislääkärinä tunnettu Tapani Kiminkinen on käynyt puhumassa meille.
Iloista iltapäivää on ollut viettämässä viime aikoina Annikki Mäkisen mukaan nelisenkymmentä eläkeliittolaista, aiemmin väkeä oli enemmänkin, jopa yhdeksisenkymmentä henkeä.
– Iloista iltapäivää vietämme kerran vuodessa, samoin vuosittain meillä on pikkujoulut. Säännöllisesti pidämme yhteislaulutilaisuuksia, kokouksia meillä on kerran kuukaudessa ja retkiä teemme myös säännöllisesti, Annikki Mäkinen kertoo.
– Tällä hetkellä meillä on noin 180 jäsentä, joskus jäseniä on ollut yli 200. Tämän vuoden aikana olemme saaneet jo 18 uutta jäsentä.
Tiina Lamminaho
15.08.2025 | Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto maalailee positiivista tulevaisuutta Korpilahden kaupunginosalle.
– On kaupungille eduksi, että on erilaisia alueita. Meillä on ydinkeskusta, lähialueet kuten Palokka ja Keljonkangas, aluekeskukset kuten Tikkakoski ja Säynätsalo sekä Korpilahti, jossa on myös vahvasti maaseutumaista aluetta. Taisi olla niin, että kun maalaiskunta ja Korpilahti liittyivät Jyväskylään 2009, maatiloja ei kaupungin alueella ollut monta, Koivisto sanoo Korpilahti-lehden haastattelussa.
Koivisto tuntee Korpilahden integroitumisen Jyväskylään hyvin, koska oli rakentamassa liitosta virkamiestyöryhmässä. Kaupunginjohtajana hän on ollut vuodesta 2015.
– Muistan, kun käytiin silloisen kaupunginjohtajan Markku Anderssonin kanssa Helsingissä ministeriössä neuvottelemassa liitoksesta. Silloin haettiin ratkaisua Jyväskylän ja Korpilahden maayhteyteen. Ongelma poistui, kun Jyväskylän maalaiskunta tuli mukaan liitosneuvotteluihin ja tarjosi sen maayhteyden. Tietenkin, kun mukaan tuli 35 000 asukkaan maalaiskunta (Korpilahden asukasmäärä on noin 5 000), se vaikeutti neuvotteluja ja lisäsi työtä, mutta loppujen lopuksi saatiin hyvä lopputulos ja palveluille uusi rakenne.
– Mielestäni integraatio Korpilahden kanssa on mennyt hyvin. Toiveissa oli silloin, että tuplaisimme Korpilahden asukasmäärän, mutta se ei ole toteutunut. Ja varmasti on niitäkin, jotka ovat loppuun asti korpilahtelaisia ja jotka haluavat pitää yllä Korpilahti-näkökulmaa. Se on ihan luonnollista, sillä jokainen meistä on kotoisin jostain. Palautetta Korpilahdelta tulee vähän, mutta korpilahtelaiset valtuuston jäsenet tuovat aika ajoin terveisiä. Ja hyvä niin.
– Terveisiä myös korpilahtelaisille näin lehden välityksellä; puolustakaa etujanne ja olkaa yhteydessä, Koivisto sanoo.
Ja sitten tulee niitä hyviä uutisia.
Vireillä on useita kaavamuutoksia. Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaava tulee vireille syksyllä. Osayleiskaavan tavoitteena on lisätä vakituisen asumisen mahdollisuuksia Kärkisten ja Iloniemen ranta-alueilla.
Yritystontteja, joita Korpilahti on kaivannut, tulee valtatie 9:n länsipuolelle Korpilahden kohdalle.
– Kaavoittamisen ja tonttien kysynnän osalta on usein kyse muna vai kana -efektistä, kumpi synnyttää kumpaa. Jos kysyntää on, vastataan siihen kaavoittamisellakin. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä kertoa, että korpilahtelaiset yrittäjäyhteisöt ovat olleet aktiivisia ja erittäin merkittävässä roolissa Korpilahden kehittäjinä.
– Mielestäni Korpilahti on kehittynyt hyvin. Siellä on monipuoliset palvelut ja ydinkeskustaa on kehitetty hyvin. Keskimaa investoi S-Marketiin ja satama on varmasti yksi Päijänteen hienoimmista. Korpilahti on elinvoimainen ja erityisyytensä säilyttänyt, ja siksi tärkeä Jyväskylälle.
– Mehän emme tiedä, mikä se mahdollinen vaihtoehtoinen tulevaisuus ilman kuntaliitosta olisi ollut. Kunnan talous oli kuitenkin niin huonossa kunnossa ennen liitosta, että vaikeaa olisi ollut. Mielestäni kuntaliitos oli kaikin puolin järkevä ja oikea ratkaisu. Kouluja on toki lakkautettu kaupunkialueella, mutta Korpilahdella on yhä yhtenäiskoulu ja Tikkalan päiväkotikoulu. On myös Mehiläisen terveyspalvelut ja apteekki. Peruspalvelut toimivat.
Ja mikä on Jyväskylän kaupungin taloustilanne?
– Kaupungin talous on kohtuullisessa kunnossa. Olemme toteuttaneet talouden tasapainotustoimet, jotka monella isolla kaupungilla vasta ovat edessä. Tällä valtuustokaudella emme siis pyöri talouden ympärillä vaan keskitymme työllisyyteen ja elinvoimaan.
Ja viimeinen kysymys: onko tullut maistettua Korpilahden pitäjäruokaa veripalttua?
– Pakko myöntää, että ei.
Seppo Pänkäläinen
