06.06.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen, vuonna 2012 eläköitynyt Helsingin Sanomien toimittaja Timo Siukonen tunnetaan nykyään tietokirjailijana. Hän on kiinnostunut elämästä ja sen moninaisuudesta, ja tämän kiinnostuksen pohjalta hän perusti kotinsa pihapiiriin Filosofipuiston. Idea on peräisin hänen vuonna 2009 näkemästän esimerkist Turkin Avanosissa. Uuden puiston avajaisia vietettiin 24.5.2025.
– Hyvät ystävät. Tämän päivän otsikko löytyy Johanneksen evankeliumista: ”Henki on se, joka eläväksi tekee…” Te olette se henki, joka tämän nyt avattavan Filosofipuiston elävöittää, totesi Siukonen tervetulopuheessaan.
Siukosen puheen jälkeen paljastettiin Filosofipuiston logo. Logossa on keskellä avoin käsi, sen yläpuolella elämänpuuhun viittaava puu ja käden alla yliopistoa kuvaava rakennus. Näistä elementeistä syntyy ajatus filosofista, joka seuraa aikaansa ja ottaa avoimin käsin vastaan uutta tietoa. Puistologokyltin paljastivat Eija, Verna ja Laura Hesso. Tulen sytyttivät Antti, Heikki ja Markku Hesso – ystäväperheet Porista ja Mikkelistä.
Paikalle oli saapunut noin neljäkymmentä Siukoselle työn ja harrastusten kautta tuttua henkilöä ja sukulaista, joista suurin osa oli kotoisin pääkaupunkiseudulta ja Satakunnasta. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Tarmo Kunnas, joka pohti puheessaan, mitä filosofia on.
Puheensa aluksi Kunnas kertoi kreikkalaisesta luonnonfilosofista Thaleksesta:
– Thaleksesta kerrotaan, että kävellessään ulkona hän oli niin kiinnostunut tähtitaivaasta, ettei katsonut lainkaan maahan ja putosi kuoppaan. Paikalla ollut palvelustyttö pilkkasi häntä, koska hän ei huomioinut sitä, mikä oli lähimpänä, vaan tuijotti kaukaisuuteen. Ne, joita filosofia ei kiinnosta, voivat ajautua lähelle tämän palvelustytön asennetta. Filosofeihin on toisinaan suhtauduttu varauksellisesti, koska filosofia on vaikeaselkoista ja abstraktia – se voi vaikuttaa jopa turhanpäiväiseltä saivartelulta. Filosofiassa ei yleensä päästä yksimielisyyteen tai selkeisiin lopputuloksiin. Jokaisella suurella ajattelijalla on oma terminologiansa, ja merkittävät ajattelijat tuntuvat usein puhuvan toistensa ohi, totesi Kunnas.
Kunnas kertoi filosofian keskittyvän näkyvän ja meille tutun todellisuuden kartoitukseen, mutta myös kätketyn olemisen tutkimiseen. Aistimme ovat vajavaiset, ja eläinten maailma on hyvin erilainen kuin ihmisten – riippuen aistien laadusta. Tämä tarkoittaa, että ajattelijan on totuutta etsiessään tunkeuduttava syvemmälle kuin se, mikä näyttää objektiiviselta tai varmalta. Hän ei voi tyytyä vain siihen, mikä ihmisistä ja heidän vajavaisista aisteistaan käsin näyttää itsestään selvältä. Kunnas totesi, että filosofia on enemmän kuin tiede, joka usein käsittelee käsitteellisesti selkeitä ja helposti ymmärrettäviä elämänalueita.
Lopuksi Kunnas arvioi, että ajattelijalta vaaditaan samaa kuin taiteilijalta: kykyä nähdä asiat ja ilmiöt kuin ensimmäistä kertaa – uusina, suunnattoman ihmettelyn kohteina.
– Ihmistä, joka ei ole ajattelija, uhkaa tapa nähdä kaikki rutiinina, helppotajuisena ja itsestään selvänä – animaalisen ongelmattomana. Ihmisen todellinen olosija on kuitenkin äärettömyydessä, arvoituksellisuudessa, epävarmuudessa ja yllättävyydessä, joita ehkä taide tai jopa dogmittomat, mystiikkaan vivahtavat tunteet voivat parhaiten kuvata.
06.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten varhaiskasvatuksessa on juuri päättymässä Opetushallituksen rahoittama hanke nimeltä DigiVAKA – Digitaalisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa, joka on osa laajempaa Innovatiiviset oppimisympäristöt ja niiden edistäminen -kokonaisuutta.
Hankkeen nimi ei ehkä heti paljasta, kuinka innostavasta ja lasten sekä henkilöstön näkökulmasta hauskasta projektista on ollut kyse. Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista digitaalisuudesta varhaiskasvatuksessa on, että lapsille vain annetaan tabletit käteen ja laitetaan piirretyt pyörimään. Todellisuudessa kyse on kuitenkin aivan muusta.
– Kaikessa mennään pedagogiikka edellä. Olen tutustuttanut, innostanut ja opastanut sekä lapsia että aikuisia digiasioissa, kertoo hankevetäjä Anette Ahlfors. Hän on koulutukseltaan englannin ja tietotekniikan opettaja.
Digitaalisuus toimii työkaluna oppimisessa ja tunnekasvatuksessa. Sen avulla voidaan pohtia, mikä on totta, ja kehittää mediakriittisyyttä. Nurkan takana kurkistaa jo seuraava kehityksen askel: tekoäly, jota aikuiset ovat jo hetken ihmetelleet.
– Olen viime syksystä lähtien kiertänyt säännöllisesti kaikissa varhaiskasvatuksen yksiköissä ja eskariryhmissä pitäen digituokioita eri aiheista jokaiselle ryhmälle, Ahlfors kertoo.
Anette onkin ollut erityisen odotettu vieras, tietää Uuraisten varhaiskasvatusjohtaja Reetta Rutanen.
Digitalisaatio ei tarkoita pelkkiä laitehankintoja – vaikka niitäkin tarvitaan. Kaikissa Uuraisten yksiköissä on omat iPadit, ja varhaiskasvatuksessa kiertävät muun muassa FlySky-interaktiivinen lattiaprojektori, BlueBot-ohjelmoitavat robotit ja EasiScope-langaton mikroskooppi. Hanke on mahdollistanut poikkeuksellisen paljon myös laitehankintoja.
Digituokioiden teemat pohjautuvat varhaiskasvatussuunnitelman oppimisen alueisiin, kuten kielten rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn. Sisällöt ja kesto vaihtelevat ikäryhmittäin.
Hankkeen tavoitteena on tuoda digitaalisuus osaksi varhaiskasvatuksen arkea niin, että jokaisella lapsella on tasavertaiset mahdollisuudet tutustua erilaisiin laitteisiin ja digitaalisiin työkaluihin. Näin jokainen lapsi voi jatkaa varhaiskasvatuksessa aloitettua digipolkuaan sujuvasti perusopetuksen puolelle.
– Ohjelmointi on tullut lapsille tutuksi, ja olemme keskustelleet, mitä digilaitteita kotoa löytyy. QR-koodit ovat lasten suosikkeja – he bongailevat niitä ympäristöstään ja tietävät, että QR-koodi on ikkuna tietoon, Ahlfors kertoo ja kiittää henkilöstön innostusta uusien työkalujen käyttöönotossa.
– Jo ennen hanketta henkilöstöltä tuli toiveita perehdytyksestä, Rutanen lisää. Myös vanhemmilta on saatu positiivista palautetta.
Kirjat, paperit ja kynät säilyvät edelleen tärkeässä roolissa varhaiskasvatuksessa, digitaalisuus täydentää ja tuo lisää mahdollisuuksia.
– Lukeminen on yhä yhtä tärkeää kuin ennenkin, Rutanen vakuuttaa.
– Suurin digiloikka tapahtui perusopetuksessa noin kymmenen vuotta sitten. Varhaiskasvatukseen digitaalisuus on tullut hallitusti mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana, Ahlfors päättää.
Hanna Lahtinen
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kettulanvuoren luontopolut Petäjävedellä on saatu valmiiksi ja opastetaulut ovat paikoillaan, avajaisia vietetään maanantaina 16. kesäkuuta. Kettulanvuoren ulkokuntosalin vierestä lähtee kaksi kesäreittiä; 1,1 kilometrin mittainen Ketun kilsa ja 4,6 kilometrin mittainen Revon reitti. Molempien reittien varressa on opastetauluja, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja kasveista. Tauluissa esitellään muuttolintuja, paikkalintuja, nisäkkäitä, pikkunisäkkäitä, hyönteisiä, matelijoita ja sammakkoeläimiä sekä sieniä. Ihakkisuon kohdalla esitellään Ihakkisuon kasveja, toinen kasvitaulu on Hupelinmäellä.
– Opintoihini kuului projekti, ja sain yhdistettyä sen tähän hankkeeseen, jossa parannettiin reitistöjä. Luontopolkua oli kaavailtu jo aiemminkin, opastetauluhanketta vetänyt, ympäristökasvattajaksi opiskellut Pia Jussila kertoo.
– Teimme opastetauluja Lauri Ijäksen ja Leena Lahden kanssa, Tapani Nislin oli meidän kanssamme katsomassa, mihin opastetauluja kannattaa laittaa ja Pekka Kotamäen kanssa teimme tosi ison työn kuvien ja tekstien asettelussa.
Tauluissa on yhteensä kymmeniä kuvia.
– Ostimme kuvat kahdelta taiteilijalta, jotka ovat tehneet kuvia Suomen ympäristöopisto SYKLIn käyttöön, osa kuvista oli valmiina, mutta tilasimme myös joitakin uusia, kun halusimme tiettyjä lajeja, Pia Jussila kertoo.
– Karsintaa piti tehdä paljon, koska kaikkea ei saa opastetauluihin mahtumaan. Tauluissa on myös nettiosoitteita, joista löytyy lisää tietoa, Pia Jussila sanoo ja kertoo, että hanke kesti kaksi vuotta.
– Syksyllä olisi tarkoitus mennä koululaisten kanssa tutustumaan luontopolkuihin ja käyttää opastetaulujakin opetuksessa. Tosi hyvä, että valittavana on myös lyhyt reitti, luontopolulle pääsee pienempienkin lasten kanssa.
Polun varrella linnunpönttöjäkin
Tauluihin on valittu nimenomaan sellaisia lajeja, joita Kettulanvuoren luontopoluilla voi nähdä ja kuulla.
– Talvellahan reiteillä pääsee hiihtämään, joten tauluissa on myös lajeja, joita näkee talvellakin, kuten paikkalintuja ja nisäkkäitä. Talvella voi nähdä myös nisäkkäiden jälkiä, Petäjäveden Luonto ry:n puheenjohtaja Lauri Ijäs toteaa.
– Molempien reittien varrella on samat taulut, joten myös lyhyemmän reitin kiertämällä saa tietoa. Eläin- ja kasvitaulujen lisäksi polun varrella on tietoa alueen luonnon historiasta ja karttoja Itämeren rantaviivasta eri aikakausina. Välillä polku kulkee entistä Itämeren rantaa, välillä entistä merenpohjaa, Ijäs kertoo.
Opastetaulujen lisäksi polkujen varsille on asetettu linnunpönttöjä.
– Monissa pöntöissä onkin jo asukkaita, etenkin tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitetuissa pöntöissä, Lauri Ijäs kertoo.
– Linnunpönttöjä vietiin reittien varrelle viime syksynä yhteensä 35. Ne ovat eri kokoisia ja eri linnuille tarkoitettuja. Siellä on muun muassa tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitettuja pönttöjä, leppälinnuille, käenpiioille ja kottaraisille sopivia pönttöjä, puukiipijän pönttöjä ja pari helmipöllön sekä pari varpuspöllön pönttöä. Kaikki eivät näy polulle, mutta monet näkyvätkin. Poluilla kulkiessa voi kuunnella linnunlaulua ja kesällä nähdäkin, kun emot ruokkivat poikasiaan, Ijäs sanoo ja kertoo, että linnunpönttöjä on molempien reittien varrella.
Linnunpöntöt ovat Petäjäveden Luonto ry:n jäsenen Aake Ojalan tekemiä, pönttöjen ripustustalkoissa Luonto ry:n jäseniä oli enemmänkin.
Ison hankkeen viimeinen
Reitit on merkitty erivärisillä puukepeillä; Revon reitti violeteilla ja Ketun kilsa keltaisilla.
– Kettulanvuoren luontopolut ovat osa samaa leader-rahoitteista hanketta, jossa tehtiin Kettulanvuoren ulkokuntosali, Halkokankaan perhepuisto ja Litman esteetön luontopolku sekä kunnostettiin reittejä maastopyöräilyyn soveltuvaksi. Kaksivuotinen hanke päättyi viime vuoden loppuun. Lähes kaikki saatiinkin tehtyä vuoden vaihteeseen mennessä, iso opastetaulu hiihtoreittiopasteen viereen laitettiin tämän vuoden puolella, samoin reittimerkit, kunnan tekninen päällikkö Reija Laamanen kertoo.
– Kettulanvuoren luontopolut kulkevat latupohjalla. Reittiä on parannettu niin, että sitä pääsee kulkemaan maastopyörällä, myös Ihakkisuon kohdalla. Revon reitiltä menee nyt myös sorastettu polku Ihakkisuon yli Halkokankaalle. Litman esteetön luontopolku yhtyy Revon reitille, Litman esteettömän luontopolun nuotiopaikka on myös Revon reitin varrella, Laamanen sanoo.
Kettulanvuoren luontopolun avajaiset pidetään maanantai-iltana 16. kesäkuuta kello 18 alkaen.
– Ensin on lyhyitä puheita ja ulkokuntosalin käytön esittelyä, sitten pääsee kiertämään reiteille ja vastaamaan Lauri Ijäksen tekemiin kysymyksiin, joihin vastaukset löytyvät opastetauluista, Pia Jussila kertoo.
Tiina Lamminaho
05.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden teatterikesän aloittanut Rempallaan -näytelmä tempaisee katsojansa keskelle vastaperustetun uusperheen remonttielämää. Monelle tilanne voi olla aika tuttua juttua. Vaikka tilanteet ovat melko käsittämättömiä ja menevät niin sanotusti yli, näytelmän hahmoihin ja juonen kulkuun, taustalla vaikuttaviin tunteisiin ja toiveikkuuteen on helppo samaistua. Ja näin vanhan talon omistajalle komedia oli melkoisen kuumottava kokemus.
Roope Lipastin komediassa vastavihityt Timo ja Hanna ovat ostaneet uusperheelleen talon melkoisen vaaleanpunaiset lasit silmillään. Tilanne oli sen verran tuttu omasta menneisyydestä, jotta se nostatti vienon punan poskille.
Näytelmän ohjaaja Suvi Salomaa sanoo käsiohjelman tekstissään samaa. Hän löysi näytelmätekstistä paljon tuttua ajalta, kun hän rakensi miehensä kanssa talon. Salomaa kertoo paitsi nauraneensa myös itkeneensä lukiessaan tekstiä ensimmäistä kertaa.
Näytelmässä on paljon tuttua myös muusta kuin remontoinnista. Varsinainen röhönauru pääsi, kun kaavoituspäällikkö esitetään näytelmässä melkoisen kaikkivaltiaana viranhaltijana, jonka pakeille on liki mahdotonta päästä. Puhumattakaan, että kaavoituspäällikkö muuttaisi mielensä asiassa, joka virkamiesten päissä on syntynyt. Jos ei nyt ihan kaikkea laiteta kaavoituspäällikön piikkiin, tekstissä vihjataan myös kaavoituslautakunnan käyttävän melkoista valtaa.
Rempallaan on sopivan vauhdikas ja erilaisia käänteitä sisältävä näytelmä kesäteatteriin. Näyttelijöitä lavalla nähdään vain kolme, mutta rooleja sitten senkin edestä.
Eniten muuntautumiskykyä ja vauhtia vaaditaan Elias Seppiseltä, jolla on näytelmässä peräti 21 roolihahmoa. Seppinen onnistuu nopeissa vaihdoissa loistavasti ja hänellä on kyky muuttaa koko olemustaan sormia napsauttamalla. Mieliinpainuvimmat hahmot olivat kaavoituspäällikkö ja putkimies.
Aki Reinikainen nähdään Timon lisäksi Aantsina ja KaraåkeKattina. Reinikainen tekee vakuuttavaa työtä rakastuneena uusperheen isänä. Eeva-Liisa Tammi näyttelee Hannan roolin lisäksi Alinan ja anopin roolit. Tammen suoritus oli uskottavaa ja varmaa. Tekstissä miehen mielenmaisema saa enemmän tilaa; joskin stereotypioiden kautta.
Nopeatempoinen näytelmä on mukavaa seurattavaa, sillä vauhti on sopiva. Kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen näytelmässä on onnellinen loppu. Tarinassa käy, kuten elämässäkin usein; kaikki kyllä järjestyy.
Maarit Nurminen
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Taipaleen tilan navetassa asustaa reilut kolmekymmentä emolehmää. Kesällä vasikat laiduntavat tilalla emojensa kanssa.
– Vasikat ovat meillä puolisen vuotta, sitten suurin osa niistä lähtee eteenpäin jatkokasvatukseen. Osa hiehoista jää meille, Minna ja Hannu Taipale kertovat.
Naudanlihaa tilalta myydään suoraan asiakkaille.
– Lihan suoramyynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Myymme naudan pihvejä, paistilihaa ja jauhelihaa, Ida Taipale kertoo ja Minna Taipale kiittelee petäjävetisiä asiakkaita.
– Tosi kiva, että meidät on löydetty. Ihmiset tykkäävät, kun he saavat lihaa läheltä ja niin, että he tietävät, mistä liha tulee. Olemme löytäneet Saarijärveltä hyvän jatkokäsittelijän, joka leikkaa lihat ja pakkaa ne. Ketju toimii hyvin asiakkaille asti, Minna Taipale sanoo.
– Onneksi Jyväskylässä on vielä teurastamo, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas; pitkistä matkoista ne saisivat stressiä. Eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia niiden syntymästä kuolemaan asti. Niiden on saatava hyvää rehua ja hyvää hoitoa, ei riitä, että navetassa käydään kerran päivässä pikaisesti. Hyvään hoitoon kuuluu myös se, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas.
Investointeja odottamassa
Taipaleen tila on nyt kokonaan Hannu Taipaleen omistuksessa, Hannu ja Minna Taipaleen kanssa tilaa hoitaa heidän tyttärensä Ida Taipale. Hänen on myös tarkoitus jatkaa tilan pitoa.
– Kävin maatalousoppilaitoksen Saarijärvellä. Edelleen yritän opetella kaikkea, Ida Taipale sanoo. Tällä hetkellä hän on parturi-kampaajayrittäjänä R-salongissa Petäjävedellä, ja aikoo sitä työtä myös jatkaa.
– Tila vaatii paljon investointeja, ensimmäisenä pitää tehdä lantala, korjata navettaa ja uudistaa peltoja, Ida Taipale kertoo.
Tilan pellot ovat luomuviljelyssä, myös myytävä liha on luomua.
– Lantala täältä puuttuu ja se on säädösten mukaan oltava, joten se on tehtävä ensin. Siihen on jo piirustukset olemassa. Myös navetta vaatii remonttia, sille ei ole tehty vuosikausiin mitään. Pellot pitää saada luomuviljelykiertoon, osa onkin jo kunnossa, osa kasvaa vielä voikukkaa, Minna Taipale kertoo.
– Viime kesänä oli oikein ilo katsella peltoa, jossa kasvoi rehukauraa ja hernettä. Ne muodostavat yhdessä kauniin kasvuston ja herne parantaa maaperän kasvukuntoa. Maanparannuskasvit ovat luomuviljelyssä todella tärkeitä.
Majoituksesta lisätuloa
Emolehmät ja lihanmyynti ovat nyt Taipaleen tilan pääelinkeinot, lisätuloja saadaan majoitus- ja vuokraustoiminnasta.
– Meillä on aitoissa reilut kymmenen nukkumapaikkaa, lomamökkiin mahtuu kuusi henkeä. Päärakennuksen tiloja vuokraamme erilaisiin tilaisuuksiin, täällä voi pitää esimerkiksi kokouksia, juhlia tai tapahtumia, Minna Taipale kertoo.
– Ateriapalvelua meillä ei ole, mutta aamupalan teko onnistuu tarvittaessa. Juhliin voimme hommata tänne pitopalveluyrittäjän, tai asiakkaat voivat halutessaan itse hommata pitopalvelun tai tuoda tarjottavat tänne. Teemme tiiviisti yhteistyötä Hanna Hautamäen kanssa, Hanna on ohjannut meille asiakkaita ja me ohjaamme Hannalle asiakkaita.
Vuokrattavana on myös rantasauna, jonka kanssa käyttöönsä saa grillikatoksen. Saunamaakuntaviikon lauantaina eli 14. kesäkuuta sauna lämpiää kello 15 alkaen.
– Olemme tehneet yhteistyötä Visit Keski-Suomen kanssa, tämä saunamaakuntaviikon tapahtumakin on sieltä lähtöisin, Minna Taipale kertoo.
– Lisäelinkeinot ovat tärkeitä, jos meinaa kohtuudella pärjätä. Pitäisi olla tosi iso tila, että pärjäisi ilman lisäelinkeinoja.
– Tämä on 400 vuotta vanha tila. Halusimme, että tämä säilyy edelleen elinkelpoisena maatilana, Hannu Taipale toteaa.
Tiina Lamminaho
28.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomessakin näytti huhtikuussa siltä, että peltotöihin päästään ennätyksellisen aikaisin. Aikaisen lämpimän jakson jälkeen tuli kuitenkin kylmä jakso, eikä aikaisista peltotöistä tullutkaan mitään.
– Keski-Suomessa tehtiin ensimmäisiä kylvöjä äitienpäivän aikaan, ja sen jälkeen työt pelloilla ovat edenneet hyvin. Kylvöt on saatu Keski-Suomessa pääosin tehtyä toukokuun aikana, johtaja Vesa Laitinen ProAgria Keski-Suomesta kertoo.
– Keskimääräisestä kylvöajasta ollaan nyt joitakin päiviä myöhässä, mutta ei oleellisesti. Jos kesällä on normaalit sääolot, muutaman päivän keskimääräistä myöhemmällä kylvöllä ei ole merkitystä koko satokautta ajatellen.
Etelä-Suomessa osa viljelijöistä pääsi aloittamaan kylvöt jo huhtikuun lämpimän jakson aikana.
– Mutta sielläkin kylmä jakso keskeytti työt. Siellä on nyt ollut poikkeuksellisen pitkä kylvökausi, Laitinen toteaa.
Pellot kuivuivat Keski-Suomessa hyvin, joten kylvöt saatiin hyvin käyntiin, mutta sitten alkoi näyttää jo liiankin kuivalta.
– Nyt sade toi kaivattua kosteutta jo kylvetyille pelloille, Laitinen sanoo.
Syysviljat selvisivät talvesta hyvin
Syksyllä kylvettyjen viljojen osalta pelättiin talvivaurioita, kun lämpötila sahasi talvella nollan molemmin puolin.
– Syysviljat selvisivät Keski-Suomessa kuitenkin ilman isompia vaurioita. Keski-Suomen pelloista iso osa on rinnepeltoja, joihin vesi ei jää seisomaan ja vuoroin jäätymään, vuoroin sulamaan. Syysviljat näyttävät selvinneen täällä hyvin talvesta, Laitinen kertoo.
– Toukokuun kylmä jakso yöpakkasineen hidasti syysviljojen kehitystä, mutta jos kesäsää on normaali, syysviljojen sato-odotukset ovat hyvät.
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Keski-Suomessa oli viime vuonna käytössä olevaa maatalousmaata yhteensä reilut 90 000 hehtaaria, josta yli puolet eli noin 49 000 hehtaaria oli nurmea. Kauraa ja ohraa Keski-Suomessa viljellään kumpaakin noin 10 000 hehtaarilla, kauraa hieman enemmän kuin ohraa. Keski-Suomessa viljellystä viljasta iso osa menee rehuksi. Vehnää Keski-Suomessa viljeltiin Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan viime vuonna noin 2000 hehtaarilla, pääosin kevätvehnänä, ja ruista noin 200 hehtaarilla, joka oli kokonaan syysruista.
Petäjävedellä käytössä olevasta maatalousmaasta yli kaksi kolmasosaa oli Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan nurmea. Vuonna 2023 täällä viljeltiin kauraa 265 hehtaarilla, ohraa 126 hehtaarilla, ruista yhdeksällä hehtaarilla, samoin vehnää yhdeksällä hehtaarilla.
Tiina Lamminaho
