17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
– Jyväskylän kirjastot saivat tälle vuodelle pitkästä aikaa hieman edellisvuosia isomman määrärahan aineiston hankintaan, kirjastonjohtaja Liina Mustonen-Luumi Korpilahden kirjastosta iloitsee. Aineistohankinnat tehdään keskitetysti, sillä kaikissa Jyväskylän kirjastoissa ja kirjastoautoissa on kelluva kokoelma eli aineistolla ei ole kotikirjastoa. Korpilahden kirjaston hyllyissä on tällä hetkellä vajaat 14 000 kirjaa.
– Uusilla kirjoilla on usein jo varausjono, joten kirjat lähtevät pyörimään varausten mukaisesti ja asiakkaat levittävät kirjat Jyväskylän eri kirjastoihin. Kelluvassa kokoelmassa kirja jää siihen kirjastoon, johon se palautetaan, jos siitä ei ole varausta, Liina Mustonen-Luumi selvittää.
Kirjojen varaaminen on suosittua, Mustonen-Luumin mukaan varausmäärät kasvavat koko ajan niin Korpilahdella kuin muuallakin Keskikirjastojen alueella.
– Varaaminen on maksutonta, ainoastaan noutamattomasta varauksesta peritään maksu. Kuljetukset tulevat meille maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin; jos kirja, jonka varaa, on hyllyssä jossain Jyväskylän kirjastossa, se tulee yleensä heti seuraavassa kuljetuksessa, mutta muista Keskikirjaston yksiköistä aineiston tuleminen voi kestää kauemmin, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että varukset koskevat lähinnä aikuisten kirjoja, lastenkirjoissa ei pääsääntöisesti ole isoja varausmääriä.
Asiakkaiden tekemien varausten lisäksi Korpilahdellekin tulee kirjoja kirjaston omien kellutusvarausten kautta.
– Jos havaitsemme, että meillä on melko vähän jonkun tietyn kirjailijan tai jonkin tietyn aihepiirin kirjoja ja ne ovat olleet kysyttyjä, voimme kelluttaa aineistoa tänne eli tehdä kirjastolle varauksen esimerkiksi täällä suositun kirjailijan kirjasta, jota meillä ei ole hyllyssä, Mustonen-Luumi kertoo.
Korpilahden kirjastosta tehtiin viime vuonna yhteensä 42 575 lainausta eli reilut 2000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Käyntien määrä sen sijaan hieman laski.
Lainatuimpien aikuisten kirjojen ykköseksi Korpilahden kirjastossa päätyi viime vuonna Minna Ronkaisen Kyläkaupan Katja. Seuraavana listalla olivat islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Repeämä, suomalaisen Nilla Kjellsdotterin dekkari Taivaankartano ja Enni Mustosen historiallinen romaani Kartanonrouva. Viidenneksi eniten lainattiin Marja Ahon rikosromaania Kuun kahdet kasvot, seuraavana tulivat Patricia Cornwellin dekkari Kalmankalpea ja Virpi Hämeen-Anttilan historiallinen romaani Sarastus.
Varatuimpien kirjojen listan kärkeä piti Korpilahdellakin Satu Rämö kirjallaan Tinna, varatuimpien listan kärkipäässä olivat myös Lisa Ridzenin Kurjet lentävät etelään, Kirsi Pehkosen Unelmien talo Jylhäsalmelta, Maija Kajannon Talvikaupungin valot sekä Minna Rytisalon Sylvia.
Lainatuimpien lastenkirjojen ykkönen oli Mestarietsivä Peppunen: hylätyn hotellin mysteeri. Saman sarjan toinen kirja, Mestarietsivä Peppunen: voittamaton rosvojoukko ylsi lainatuimpien sijalle neljä ja kolmas Mestarietsivä Peppunen -kirja, Kuuttoman yön jättiläinen, löytyi sijalta kahdeksan. Mestarietsivä Peppunen -kirjoja tekevät kirjailija Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa, jotka käyttävät yhteistä nimimerkkiä Troll. Suomalaisista kirjoista lasten luetuimpien kirjojen listalle pääsivät Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja viileä Venla ja Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu kesäleirillä. Sven Nordqvistin Viiru osaa pääsi sijalle kolme ja Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt sijalle viisi.
Nuorten kirjoissa ylivoimaisesti luetuin kirjailija oli Jeff Kinney; listalla on niin Neropatin päiväkirja -sarjaa kuin Maailman parhaan kaverin -sarjaa.
– Lasten ja nuorten aineistoa lainataan meiltä hieman enemmän kuin aikuisten aineistoa, mutta kovin isoa eroa lainamäärissä ei ole, Liina Mustonen-Luumi kertoo.
Lehtienlukutilaan tilattavien lehtien määrää Korpilahdellakin on Mustonen-Luumin mukaan jouduttu karsimaan. Sanomalehdistä Korpilahden kirjastoon tulevat edelleen Keskisuomalainen, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Korpilahti-lehti, Jämsän Seutu sekä Muuramelainen.
– Aikakauslehtiäkin meille tulee, mutta niitä on pitänyt karsia, kun lehtien tilausmaksuista on pitänyt säästää, mutta toisaalta lehtien hinnat ovat nousseet, Mustonen-Luumi sanoo.
– Olemme muun muassa vaihtaneet hyvin kalliita lehtiä useampaan edullisempaan. Täällä luetaan tosi paljon lehtiä. Meille on haasteellista miettiä, mitä lehtiä tilaamme tänne ja mitä jätämme pois, kun siitä ei ole mitään tilastoja, mitä lehtiä ihmiset lukevat täällä paikan päällä, Mustonen-Luumi sanoo ja kertoo, että myös aikakauslehtiä voi lainata ja niitä pystyy varaamaankin.
Kirjojen ja lehtien lisäksi Korpilahden kirjastosta voi lainata av-aineistoa ja lautapelejä.
17.02.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Maarit Nurminen
Jyväskylän kaupungin kaavoittajat jalkautuivat karttoineen ja muine aineistoineen Korpilahden yhtenäiskoulun ruokasaliin viime keskiviikkona. Esittelyssä oli monta kaavoituskohdetta. Asukkaat pääsivät katselemaan aineistoja, esittämään kysymyksiä ja huomioita suoraan kaavoittajille.
Esillä oli Jyväskylän kaupungin yleiskaava 2050, joka ei tuo suuria muutoksia Korpilahden alueelle.
-Saadun palautteen perusteella Raspio-Iloniemen kaava säilyy kokonaan voimassa entisellään. Teollisuusalue Petäjävedentien varressa palautettiin yleiskaavaluonnoksen toisessa ehdotuksessa saman laajuiseksi kuin mitä se on ollutkin. Oittila lisättiin kylähelmeksi saadun palautteen perusteella, yleiskaavasuunnittelija Jouni Mäkäräinen kertoi.
Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan muutos on tullut vireille.
-Tarkoituksena on muuttaa Päijänteen rantaosayleiskaavaa ja tarkastella samalla Iloniemen ranta-alueita. Kaavoituksessa Iloniemen osalta tutkitaan, onko sinne mahdollista osoittaa yksittäisiä rakennuspaikkoja. Muutoin kaavamuutoksen tarkoituksena on se, että voitaisiin muuttaa loma-asuntoja vakituisiksi asunnoiksi kyseisellä alueella.
Uusia rakennuspaikkoja kaava ei ole todennäköisesti mahdollistamassa Kärkisten pohjoisrannalle, koska alue on jo rakennettua.
-Kaavoituksessa määritetään ne ehdot, joilla vapaa-ajanasunto on muutettavissa pysyväksi asunnoksi, Outi Toikkanen sanoi.
-Tavoitteena on, että ehdotus yleiskaavasta 2050 valmistuisi tämän vuoden aikana. Parhaillaan uudistetaan alueiden käyttölakia ja odotamme sen valmistumista, jotta uusi yleiskaava olisi sen mukainen, Mäkäräinen totesi.
Jyväskylän yleiskaava 2050 toisen luonnoksen nähtävilläoloaika päättyi maanantaina.
Entisen Teletalon ja päiväkodin Teletiellä sijaitsevan tontin kaavaa ollaan myös muuttamassa. Kaavamuutoksella alueelle halutaan asumisen lisäksi mahdollistaa palveluasumista. Asiasta ei ole käyty neuvotteluja hyvinvointialueen kanssa ja kaavoitus lähti käyntiin kaupungin aloitteesta. Kaavoitusillassa todettiin kuitenkin, että palveluasumisen mahdollistavalle kaavalle voisi olla kysyntää tulevaisuudessa.
Pinta-alaltaan yhteensä noin 2,7 hehtaarin kokoinen suunnittelualue on Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Teletien kaavamuutoksesta on laadittu jo osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Siinä todetaan muun muassa, että maisema tulisi pitää avoimena ja suosia puurakentamista.
Kiinteistö Oy Riikankulma on hakenut kaavamuutosta, joka mahdollistaisi myös palveluasumista. Kaavamuutos ei ole tullut vielä vireille. Kaavoitusillassa kerrottiin, että kaavamuutoksen yhteydessä tutkitaan Postitien kohtaloa. Yksi mahdollisuus on sulkea tie moottoriliikenteeltä ja tehdä tiestä kevyenliikenteenväylä.
Päivänvarjontielle suunnitellaan kaavamuutosta, jolla myynnissä olevien omakotitonttien lukumäärä puolittuisi. Tonteista halutaan suurempia, jotta niille olisi helpompi rakentaa. Samassa yhteydessä tutkitaan myös esimerkiksi lisärakentamisen mahdollisuutta Tähtiniemen pihapiiriin.
Reiviläntiellä on alkanut asemakaavamuutos valtatie 9:lle suunniteltujen ohituskaistojen parantamisen vuoksi. Asemakaavamuutoksen tavoitteena on osoittaa rinnakkaistielinjaus tiesuunnitelmassa esitetyn mukaisesti sekä muuttaa ympäröivää asemakaava tarvittavilta osin.
17.02.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Petäjävesi-Seuran ja Petäjäveden Luonto ry:n yhteinen kirjahanke on saatu valmiiksi; ”Metsokiveltä Pirunkivelle – Petäjäveden albumi II” tuli painosta tammikuussa. Kirja esittelee monipuolisesti Petäjäveden luontoa ja siinä tapahtuneita muutoksia, kuvia teoksessa on paljon.
– Petäjävesi-Seura on tehnyt aina silloin tällöin painettuja julkaisuja, ”Petäjäveden albumi 1 – Karhunahtaalta Karikkoselälle” ilmestyi viitisentoista vuotta sitten. Selvittelimme, mitä maksaisi, jos ottaisimme siitä uusintapainoksen, ja totesimme, että se olisi tullut melkein samoihin hintoihin uuden kirjan kanssa, joten ajattelimme tehdä kokonaan uuden julkaisun, Petäjävesi-Seuran puheenjohtaja Eija Wilmi ja kirjatyöryhmässä mukana ollut Pentti Valkeajärvi Petäjäveden Luonto ry:stä kertovat.
– Petäjäveden albumi 1:ssä esiteltiin Petäjävettä kylien näkökulmasta ja siinä on enemmän kulttuuripainotusta ja rakennettua ympäristöä kuin tässä uudessa kirjassa. Nyt halusimme keskittyä luontoon. Luontohan on osa ihmisten elämää ja luonnon käytöllä on oma historiansa, Wilmi toteaa.
Lisää tarinoita nettisivuilla
Kirjan teksteistä, ja pääosin kuvistakin, vastaavat Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi Petäjäveden Luonto ry:stä.
– Kirjaa varten tehtiin paljon haastatteluja ja kerättiin tarinoita ja kuvia ihmisiltä. Yksi tuen myöntämisen perustekin oli yhteisöllisyys, eli petäjävetiset osallistuivat kirjan tekoon, Eija Wilmi ja Lauri Ijäs kertovat.
Kuvia kirjaan haluttiin monipuolisesti.
– Halusimme kirjaan monenlaisia lähiluonnon käyttöön liittyviä kuvia. Kävimme läpi varmaan tuhansia valokuvia, joista valitsimme noin 800, jotka esittelimme työryhmälle. Kirjaan valittiin noin 160 kuvaa, Pentti Valkeajärvi ja Lauri Ijäs toteavat. Ijäksen, Valkeajärven ja Wilmin lisäksi kirjatyöryhmään kuuluivat Annaleena Aira ja Päivi Koskenranta, englanninkieliset käännökset kirjaan on tehnyt Saana Ylinen.
Kirjassa on maisemakuvien lisäksi paljon kuvia, joissa on ihmisiä. Lajikuvia linnuista, perhosista, sudenkorennoista, nisäkkäistä ja kasveista on Valkeajärven ja Ijäksen mukaan nelisenkymmentä.
– Mukana on myös kahdeksan Jere Malilan droonilla ottamaa kuvaa. Yksittäisiä kuvia saimme lähes kahdeltakymmeneltä ihmiseltä, vanhoja kuvia on muun muassa Petäjävesi-lehden arkistosta, Lauri Ijäs kertoo.
Kirjassa esitellään kuvin ja tekstein parikymmentä petäjävetisen lähiluonnon aihepiiriä, yksittäisiä kohteita mainitaan 70 – 80, muutamista kerrotaan enemmän.
– Mukana on hieman muistelujakin, muun muassa Majaniemen leirielämästä sekä uimapaikoista ja uimakouluista. Kaikki tarinat, tieto ja kuvat eivät mahtuneet kirjaan, niitä on jo laitettu ja laitetaan lisää sekä Petäjäveden Luonto ry:n että Petäjävesi-Seuran nettisivuille, Lauri Ijäs kertoo.
– Me olisimme halunneet Laurin kanssa tehdä paljon isomman kirjan, mutta siihen eivät rahat riittäneet. Nettisivuille aineistoa mahtuu paljon, Pentti Valkeajärvi toteaa.
Eija Wilmin mukaan kaikki kirjanteossa hankittu aineisto on tallessa Petäjävesi-Seuran digitaalisessa arkistossa.
Tunnettuja ja tuntemattomampia kohteita
Kirjan nimi ”Metsokiveltä Pirunkivelle” kuvaa sitä, että kirjassa on käyty läpi koko Petäjävesi. Metsokivi on Petäjäveden, Multian ja Uuraisten rajakivi aivan Petäjäveden pohjoisimmassa kolkassa, Pirunkivi taas on pitäjän etelälaidalla.
– Kirjassa esitellään jo tunnettuja luontokohteita ja nostetaan esille tuntemattomampia kohteita, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi sanovat.
Kirjan tekemiseen on saatu avustusta sekä Petäjäveden Osuuspankilta että Vesuri-ryhmän kautta EU:n maaseudun kehittämisrahastosta.
– Osuuspankilta saamamme 1000 euron avustus siivitti meitä miettimään kirjahanketta tarkemmin ja selvittelemään, saisimmeko siihen avustusta Vesuri-ryhmän kautta. EU:n maaseudun kehittämisrahastosta saatu noin 7000 euron avustus oli ratkaisevan tärkeä siinä, että saimme kirjan tehtyä tällä aikataululla, Wilmi sanoo ja kertoo, että omarahoitusosuutena kirjan tekoon laskettiin muun muassa noin 800 tuntia talkootyötä.
– Talkootyötä tehtiin varmasti paljon enemmänkin, Wilmi toteaa.
Kirjan julkaisua juhlitaan kakkukahveilla Lemettilän tilalla torstaina 19. helmikuuta, tilaisuudessa esitellään kirjan syntyä ja kerrotaan sen tekemisestä.
17.02.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Palvalahti-Kintauden osayleiskaavan valmisteluvaiheen aineisto oli nähtävillä viime keväänä. Ehdotuksesta saadun palautteen perusteella on teetetty lisäselvityksiä koskien rakennusten ja alueiden kulttuurihistoriallisia arvoja, liikenteen aiheuttamaa melua ja tärinää sekä luontoarvoja.
Aineistosta saatiin seitsemän palautetta viranomaisilta ja 46 palautetta yksityisiltä. Kunnanhallitus asetti kaavaehdotuksen nähtäville kokouksessaan maanantaina.
Rakennuspaikkojen käyttötarkoituksia ja sijainteja on tarkistettu. Useita rakennuspaikkoja on poistettu kaavakartalta maanomistajatoiveiden mukaisesti.
Kaava-alueen rajausta on supistettu siten, että Varvikon alue kaavan länsiosassa valtatien eteläpuolella jää kaava-alueen ulkopuolelle.
Kaava-aineistoa on päivitetty uusien laadittujen maisema-, luonto- ja kulttuuriympäristön selvitysten ja inventointien perusteella.
Kunnan uimarannan alueelle on osoitettu myös venevalkama-merkintä, mikä mahdollistaa alueen kehittämisen myös venevalkama-alueena.
Pihlajaniemen aluetta on muutettu siten, että alueelle voidaan sijoittaa loma-asuntojen sijasta erillisiä saunarakennuksia. Lisäksi Pihlajaniemi ja Paloniemi nimiset tiet on yhdistetty olemassa olevalla ohjeellisella ulkoilu- ja virkistysreitillä.
Kintauden kalakerhon omistamalle kiinteistölle osoitettu venevalkama-alue on muutettu paremmin todellisuutta ja tulevaisuuden toiveita kuvaavaksi vapaa-ajan ja matkailun alueeksi.
Ranta-alueelle on osoitettu sekä loma-asumisen että vakituisen asumisen rakennuspaikkoja. Erityisesti ydinkylävyöhykkeellä rannoilla on käytetty kaavamerkintää, joka mahdollistaa joko vakituisen tai loma-asunnon rakentamisen. Ranta-alueiden ulkopuolelle on osoitettu rakennuspaikkoja vain vakituiseen asumiseen
Liki 300 rakennuspaikkaa
Kaava-alueella olemassa olevia rakennuspaikkoja on tällä hetkellä 327. Uusia rakennuspaikkoja muodostuu kaavalla 299, joista ranta-alueelle 62.
Määräykset rakennuspaikkojen rakennusoikeuden määrästä ja uusien rakennuspaikkojen pinta-alasta noudattavat pääosin kunnan nykyisiä rakennusjärjestyksen mukaisia määräyksiä.
Asuinrakentamiseen osoitetuille paikoilla rakentamisluvat voidaan myöntää yleiskaavan perusteella.
Palveluiden alueena kaavassa on osoitettu valtatien varrella Kipposen rannalla sijaitsevasta niemestä osa. Alueella sijaitsee nykyisin Route 23 Grill. Alueelle on mahdollista sijoittaa myös uutta palvelujen rakentamista.
Julkisten palvelujen ja hallinnon alueena on osoitettu Kintauden keskustan alueella sijaitseva koulun, päiväkodin, museon ja nuorisoseurantalon alue.
Teollisuusalueeksi on käytännössä osoitettu suunnittelualueella olemassa oleva pienteollisuustoiminta eli Koskensaaren naulatehtaan alue, autokorjaamotoimintaa Pellonpään – Tuomiston alueella, vedenpullotustoimintaa Riihelässä sekä teollisuustoimintaa Liisalantien varrella.
TY-1 merkinnällä on osoitettu Palvalahden asemakaavoitettu teollisuusalue sekä sen yhteydessä oleva uusi teollisuusalue, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia. Uusi teollisuusalue määrätään suunnittelutarvealueeksi, kunnes alue on asemakaavoitettu.
17.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Teivaalan Tupa on perinteikäs juhlatalo Kyynämöisillä.
Historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle. Räiliön verotalo nro 10:n ensimmäinen isäntä oli Taavetti Esaianpoika, ja hänen tyttärensä Magdalenan ja Sumiaisista haetun vävypojan Lauri Heikinpoika Pietiläisen aikaan koettiin nälkävuodet.
Sittemmin Teivaalassa ei ole nälkää nähty. Talo vaurastui ahkerien isäntien ja emäntien työn tuloksena, ja väkeä asui enimmillään pihapiirissä pitkälti toistakymmentä. Omistajasuvut vaihtuivat, ja nykyinen Piesalan sukukin ehti melkein vaihtaa talon Höytiän taloon 40 luvulla, mutta vaihto peruuntui.
Nykyinen vanhaisäntä Risto Piesala haki aikoinaan pikkukaupungista korkokenkätyttö Marjan emännäksi – ja kätevän emännän saikin. Kun suomalainen maatalous joutui murrokseen, Teivaalasta lähtivät lehmät, vaikka peltoviljelyä on jatkettu. Vuosituhannen vaihteessa syntyi Teivaalan Tupa, pitojen paikka, jossa on nautittu tuhansia lautasia hirvikeittoa ja muita suomalaisia perinneherkkuja.
– Hyvältä tuntuu, että olemme voineet säilyttää vanhaa ja näyttää, että nuoresta väestäkin on tulossa jatkajia työlle. Olemme yksi lenkki sukupolvien ketjussa, totesivat Marja ja Risto Piesala vuonna 2011.
Nyt nuori väki on oikeasti ottanut ohjat käsiinsä ja päättänyt, että he ovat se seuraava lenkki. Tilalla tehtiin äskettäin sukupolvenvaihdos, ja 1800 luvulta peräisin olevaan päärakennukseen muuttivat Ristomatti ja Suvi Piesala sekä heidän kaksi alle kouluikäistä lastaan.
Ristomatti on Piesalan sisarussarjan nuorin, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, jonka tähänastinen elämä on jakautunut puoliksi lapsuuskodin ja ”maailman” kesken. Pariskunnan häitä tanssittiin Teivaalassa vuonna 2019.
– Yli 10 vuotta on asiaa kypsytelty ja vähän ikään kuin sivulauseessa puhuttu Marjankin kanssa, että joskus. Nyt aika tuntui sopivalta, Ristomatti kertoo.
– Sekin vaikutti muuttopäätökseen, että maaseutu on kuitenkin lapsille paras paikka kasvaa, lisää Suvi, joka hänkin on viettänyt lapsuutensa Uuraisilla.
Molemmilla on yhä myös päivätyö: Ristomatti toimii hankintapäällikkönä Valtralla, ja sairaanhoitaja ja kuntoutuksen ohjaaja Suvi työskentelee sosiaaliasemalla. Yrittäjyys on ainakin toistaiseksi sivutoimista.
Toiminnan ydin on monta kertaa laajennetussa Pitoriihessä, jossa on tilat 100 ruokailijalle ja asianmukainen valmistuskeittiö. Sisustus ei ole minimalistinen, vaan herkullisen runsas ja kekseliäästi vanhaa ja uutta yhdistelevä. Yleisilme on ajaton ja kodikas, ja pakkaspäivänä tunnelmaa sekä lämpöä lisäävät kauniissa kaakeliuunissa ja rouheassa kivitakassa rätisevä tuli.
– Vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä ole. Onneksi Marja on vielä paljon apuna, sillä haluamme säilyttää Teivaalan Tuvan hyvän maineen ja vakiintuneen asiakaskunnan. Tavoite on palvella vanhoja asiakkaita entiseen tapaan ja toivottaa uudetkin tervetulleiksi. Vasta myöhemmin on aika miettiä, mihin suuntaan haluamme lähteä kehittämään yritystä, Suvi Piesala kertoo. Vanhassa maatalossa on yhä myös paljon maatalon töitä pelloilla ja metsissä sekä monenlaista kiinteistöjen ylläpitohommaa.
– Ristolla on paljon hiljaista tietoa, jota hän onneksi jakaa ja opastaa meitä talonpidossa.
Eniten Teivaalan Tuvalla järjestetään erilaisia perhejuhlia, syntymäpäiviä ja muistotilaisuuksia sekä hirvipeijaisia. Joulun aikaan on erilaisten yhteisöjen jouluruokailuja ja kesällä monenlaisia kokoontumisia.
– Meiltä toivotaan hyvin perinteisiä ruokia ja aitoja suomalaisia makuja. Moni myös toivoo esimerkiksi muistotilaisuuteen ihan selkeitä ehdotuksia. Asiakkaamme arvostavat laadukasta ja riittävää tarjoilua, ystävällistä, maalaishenkistä palvelua ja juhlajärjestämisen helppoutta, sitä että kaikki sujuu ja itse voi keskittyä aivan muuhun kuin juhlajärjestelyihin, Ristomatti ja Suvi kertovat.
Pitopalvelua tehdään jonkin verran myös muualle, esimerkiksi Uuraisten seurakuntakodille. Keskinäistä työnjakoa ei Ristomatilla ja Suvilla oikeastaan ole, vaan molemmilta sujuvat kaikki hommat. Ristomatti aikoo hyödyntää talouspuolen osaamistaan myös omassa yrityksessä.
Myös Ristomatti ja Suvi puhuvat sukupolvien ketjusta ja toivovat joskus siirtävänsä soppakauhan ja traktorin avaimet eteenpäin. Vaikka maailma muuttuu, oletettavaa on, että yhdessä syöminen ei aivan äkkiä tästä maailmasta lopu.
Hanna Lahtinen
10.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Kuka on Toivakan kansainvälisin asukas? Kuka tahansa toivakkalainen voi tämän haastaa mutta minä sanon, että se on Ahvo Taipale. Nykyisin Yhdysvaltain Minnesotassa asuva entinen yrittäjä ja hiihtovalmentaja, jota Minnesotan viimeaikaiset levottomuudet eivät ole häirinneet.
– Herään 5.30 ja lähden hiihtolenkille kello 7. Hiihdän 1,5 tuntia kerrallaan. Olen täysipäiväinen eläkeläinen nykyisin, Taipale vastaa PaikallisUutisten uteluihin puhelimitse.
Toivakassa syntynyt ja nuoruutensa siellä viettänyt Taipale loi pitkän ja menestyksekkään uran yrittäjänä Yhdysvaltain Minnesotassa. Hiljattain Finn-Sisu-nimisen urheiluvälinekaupan (perustettiin 1978) myynyt Taipale keskittyi yrittäjänä erityisesti kilpasuksiin mutta laajensi toiminnan myöhemmin myös tavan kansalaisten murtsikkasuksiin.
Hiihtomaailmassa Taipale tunnetaan ennen kaikkea USA:n kaikkien aikojen maastohiihtäjän, olympiavoittajan ja kaksinkertaisen maailmanmestarin Jessica Digginsin nuoruusaikojen valmentajana. Viimeksi kaksikko tapasi Rukan maailmancupin yhteydessä
– Jessie hyppäsi kaulaan ja vaihdettiin kuulumisia. Ystävyys on säilynyt läheisenä, Taipale, (helmikuun lopussa 80 vuotta), kertoo.
Noin 50 vuotta sitten Minnesotan St. Pauliin asettunut Taipale toimi talvisessa, Suomen olosuhteita muistuttavassa osavaltiossa (kunnon pakkaset ja lunta) hiihtovalmentajana ja lajikoulujen pyörittäjänä.
– Diggins oli kuin moni muukin nuori hiihtäjä. Nopea ja henkisesti vahva mutta kestävyys puuttui. Oppikouluikäisenä hän oli ikäistensä parhaita, toi aina viestin avausosuuden ykkösenä vaihtoon. Ensin tulee vauhti ja ketteryys, myöhemmin kestävyys, Taipale sanoo.
Yhdysvaltoihin Taipaleen vei suomalainen byrokratia.
– Suomessa minulla ei ollut muuta päättötodistusta kuin rippikoulusta. Kun olin aktiivinen 4H-harrastaja, helsinkiläinen tarkastaja tarjosi minulle mahdollisuutta hakea Yhdysvaltoihin vaihtoon Minnesotan yliopiston maatalouskouluun. Olin silloin Toivakan kyläkerhon johtaja ja tehnyt ilmeisen vaikutuksen tarkkailijaan. Suomesta ei töitä löytynyt, joten lähdin Yhdysvaltoihin.
Toivakassa kasvanut maatilan poika kävi USA:ssa 4H-toiminnan merkeissä 1960-luvulla ja asettui maahan pysyvästi 1970-luvulla.
– Olin Suomen 4H-edustaja USA:ssa 1967 puoli vuotta (South Dakotassa ja Arkansasissa). Sitten 1971 palasin Minnesotan yliopistoon, minkä jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa, joka hoiti minulle oleskeluluvan.
– Suomessa se pohja kuitenkin luotiin. Kun asui ja eli maatilalla, tehtiin lapsena maatilan töitä. Luotiin lantaa ja tehtiin heinää. Köyhyys ja ahkeruus olivat keskeisiä elämää määrittäneitä asioita, Saarisen rannalla Jankolan tilalla kasvanut, kuusilapsisen perheen jäsen Ahvo Taipale kertoo.
– Kouluun hiihdettiin ja väliajalla kisattiin. Kirkon ja hautausmaan vieressä oli sellainen 15 minuutin kisalatu. Mutta tuli sitä harrastettua muutakin kuin hiihtoa. Toivakan Rivakan väreissä yleisurheilua sekä lento- ja koripalloa. Särkän pellolla harrastettiin kaikenlaista urheilua 1960-luvulla.
Taipale ei ole unohtanut toivakkalaisia juuriaan. Äskettäin hän lahjotti 50 000 euroa Maria Taipaleen muistorahaston perustamiseksi. Maria Taipale oli Ahvo Taipaleen äiti, joka toimi opettajana Toivakassa 40 vuotta. Muistorahaston tarkoituksena on jakaa stipendejä Toivakan yhtenäiskoulun oppilaille, jotka ovat menestyneet erityisesti luonnontieteissä ja tietotekniikassa.
– Jos minä pystyn jotenkin tukemaan ja kannustamaan toivakkalaisia nuoria, teen sen mielelläni.
Taipaleella on amerikkalaisen vaimonsa kanssa kaksi tytärtä ja poika. Toinen tytär ja poika asuvat Amerikassa. Kolmas lapsi Ritva Mikkonen on liikuntatieteiden tohtori, joka opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Taipale omistaa talon Toivakassa, ja kotipaikka on hyvin rakas. Hän käy Suomessa kesäisin 2-5 kertaa. Tänä vuonna Ahvo-hiihdot kuitenkin jäävät väliin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ahvo Taipaleesta on juuri julkistettu kirja, joka kantaa nimeä Finn Sisu – Ahvo´s journey. Teoksen on kirjoittanut Doug Edmonson.
Seppo Pänkäläinen
Kuva: Ahvo Taipale on yhä tuttu näky Toivakassa, tässä Ahvo-hiihdoissa vuonna 2024. Liikunta yhdistää häntä ja kunnanjohtaja Touko Aaltoa. Kuva Veikko Ripatti.
