Avantouinti, kylmävesiuinti tai ympärivuotinen uinti on nostanut huimasti suosiotaan viime vuosina. Liki parikymmentä vuotta sitten avantouimareita sanottiin olevan Suomessa reilusti yli 100 000. Kylmäaltistuksen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Kaksi suomalaista avantouintia harrastavaa psykoterapeuttia tutkivat parhaillaan kylmäaltistuksen vaikutusta mielenterveyteen. Kylmävesiuinti kannattaa aloittaa harkiten ja suunnitelmallisesti. Toivakkalainen Minna-Mari Kivimäki aloitti kylmäuinnin keväällä, kun järvessä oli vielä jäätä. – Omassa elämässäni oli tuolloin raskaampi vaihe ja mietin, olisiko kylmäuinnista apua. Luin paljon terveysvaikutuksista ja monet puhuivat siitä. Aluksi tein kylmään veteen nopeita pyrähdyksiä, Kivimäki kertoo. Korpilahtelainen Miia Soranto kertoo tehneensä avantouinnin aloittamisessa monta virhettä. – Aloitin avantouinnon kylmiltään keskellä talvea ilman asteittaista kehon sopeuttamista kylmään. Toki aloitin harrastuksen niin, että aluksi vain kastauduin, sitten pidensin vedessäoloaikaa vähitellen. Mitään varusteita minulla ei ollut, tossut hankin myöhemmin. Lähtökohtani aloittamiseen olivat kuitenkin aika kuormittuneet univajeen vuoksi, joten jos nyt aloittaisin uudelleen, huomioisin muutaman asian. Soranto neuvoo aloittamaan kylmään totuttelun asteittain. – Esimerkiksi kylmät suihkut ovat osa omaa arkea ympäri vuoden, näin pidän yllä kehon toleranssia kylmälle. Kylmä suihku aamuisin piristää, se vapauttaa kehon mielihyvähormoni dopamiinia, olo on energisempi, mieliala parempi, se vahvistaa immuniteettia ja kaunistaa ihoa. Kylmät suihkutkin on hyvä aloittaa asteittain, esimerkiksi 15 sekuntia kylmää lämpöisen suihkun päätteeksi. Tätä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.
Maisema on miljoonan harmaan, valkoisen ja sinisen sävyn täyttämä. Keltaisia lehtiä veden pinnalla. Lumi eristää äänet. On hiljaista. Vesi on kylmää. Mietin jokaista askelta, hengen vetoa. Keskityn tähän hetkeen. Retkeen itseeni. Kylmyys ympärilläni määrittelee rajani. Mistä alan ja mihin lopun. Pesee iholta jäljet, joita en olisi siihen halunnut piirrettävän. Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni.
Satu Pakkalén, korpilahtelainen, joka ui läpi vuoden.
Minna-Mari Kivimäki jatkoi keväisten pyrähdysten jälkeisen kesän uinteja syksyyn. – Kun ensimmäisen kerran oli riitettä, ei se vesi tuntunut sen kylmemmältä kuin aikaisemminkaan. Koukutuin kylmäuintiin niin paljon, että kävin usein kaksi kertaa päivässä uimassa. Yhtenä päivänä tuli kolmaskin kerta. Se oli melkein pakkomielteistä. Jos joskus oli päivä, etten päässyt uimaan lainkaan, tuli huono omatunto asiasta. Siitä on harrastus rauhoittunut. Kivimäki sanoo, että hän pystyy retkeilyharrastuksen myötä sietämään talvista kylmyyttä. – Harrastan retkeilyä talvellakin ja opiskelen parhaillaan luonto-ohjaajaksi. Kylmässä toimiminen on ollut tuttua siis jo ennestään. Miia Soranto puolestaan kertoo inhoavansa kylmää ja kosteaa säätä. – En ui Suomessa edes kesällä, mutta nautin kylmävesiuinnista. Se on aivan erilainen tuntemus, jota ei saa mistään muualta. Soranto kertoo, että kylmäaltistus on parantanut muun muassa verenkiertoa. – Olen todella vilukissa, mutta avannosta noustessa palelu loppuu kuin seinään. Olen myös monesti sanonut, että avannosta ei voi koskaan tulla huonolla tuulella pois, se pelastaa huononkin päivän. Lisäksi kylmäaltistus on lisännyt kykyäni sietää epämukavuutta ja epämukavia tunteita kuten ahdistusta. Kivimäki kertoo vedessä vietetyn ajan vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan. – Kylmäaltistuksen hyödyn sanotaan tulevan jo noin 30 sekunnista minuuttiin pituisena aikana. Uin joka säässä, useitakin minuutteja. En ole mitannut aikoja, koska en halua avantouinnin olevan suorittamista. Minulle kylmäuinti on hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen hetki. Miia Soranto opastaa menemään lämpimillä lihaksilla avantoon. – Mene aina lämpöisillä lihaksilla avantoon, mutta ei heti kovan treenin jälkeen. On totta, että jos elimistössä on lihaskipua/arkuutta ja tulehdusta, kylmä usein helpottaa. Moni reumaa sairastava on saanut apua kipuihinsa avannosta, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että liika kylmä heti harjoittelun jälkeen voisi jopa haitata lihaskasvua, sekä kestävyysharjoittelusta palautumista. Jos taas vaikka varpaat ja sormet ovat valmiiksi kylmät, voi tuntua siltä, etteivät ne sula uinnin jälkeen koko päivänä. Yleensä teen itse kevyen lenkin, kotiaskareita tai muuta ennen avantoon menoa, jotta keho on lämmin. Kokemuskin on näin miellyttävämpi. Kivimäki kävelee avantouintipaikalle kotoaan noin kilometrin verran. – Uinnin jälkeinen kävely laittaa veren heti kiertämään. Joskus menen autollakin, toisinaan potkukelkalla tai villasukilla. Kivimäki sanoo, että lempisää kylmäuinnissa on auringon paiste ja pakkanen. – Parikymmentä astetta pakkasta ja auringonpaiste. Mitä enemmän on pakkasta, sitä lämpimämmältä vesi tuntuu. Toisaalta tämän harrastuksen myötä on oppinut löytämään joka kelistä nautinnon aiheita. Ja kyllä siinä myrskysäässä uimisessa on sitä jotain!
Huomioi kehon sen hetkinen stressitila ja kokonaiskuormitus. Kylmäaltistus on aina stressitila elimistölle, niin kuin liikuntakin. Sen tarkoitus on aiheuttaa meille niin sanottua eustressiä. Se on myönteistä stressiä, joka vahvistaa meitä. Myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä. Ja jos olet jo valmiiksi stressaantunut ja kuormittunut tai kärsit univajeesta, kylmäaltistus voi kuormittaa liikaa ja vaikeuttaa palautumista entisestään. Jos sinulla on taipumusta ahdistukseen (moni varsinkin uniongelmainen kärsii tästä) äkillinen kylmäshokki voi laukaista vaikka paniikkikohtauksen. Avantoon ei kannata mennä myöskään flunssaisena tai muuten sairaana. Aloita harrastus jo syksyllä vesien viiletessä tai talvella kylmillä suihkuilla. Siirry kylmään veteen aina rauhallisesti hengitellen. Avantouinnin aloittamisessa on minusta tärkeä opetella tietoisesti samaan aikaan rentouttamaan kehoa, sinne ei mennä henkeä pidätellen ja tulla kiljuen pois. Kun laskeudut veteen, puhalla hitaasti nenän tai suun kautta ulos, esimerkiksi suuta supistaen. Laske hartiat alas korvista ja rentouta kehoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Suihkulla aloittamisessa on se hyvä puoli, että olet itse koko ajan kontrollissa, voti säädellä lämpötilaa ja poistua milloin tahansa, mutta valitset olla poistumatta. Opetat elimistöäsi ja hermostoasi aluksi sietämään kylmää ja vähän ajan kuluttua ehkä jopa nauttimaan kokemuksesta.
Jouko Asikainen on pienen Nyrölän kylän suuri mies, joka on Asikkalan talosta – kotoisammin Asikasta – monta kertaa lähtenyt yhteisiä asioita ajamaan ja aina palannut Marjatan ja perheen luokse. Perinteisten arvojen kannattaja ei ole jämähtänyt menneeseen, vaan elää yhä ajan hermolla. Nyt Asikan katolla energiaa keräävät aurinkopaneelit, joskus aikoinaan pihassa oli tuulimyllykin. Ja on se Nyrölän puolustaminenkin ollut joskus melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nyt 80 vuotta täyttävä Jouko Asikainen on syntymärohkea, seitsemästä lapsesta nuorimmainen, joka 18.6.1962 vielä alaikäisenä osti tilan vanhemmiltaan. Uskottuna miehenä toimi serkku Martti Veijonen naapurikylästä Höytiältä. Samasta kylästä löytyi myös paria vuotta myöhemmin emäntä Asikkaan, Välimäen tyttö, Marjatta Piesanen. tytär Sirpa syntyi vuonna 1966 ja pojat Markku ja Risto hieman myöhemmin.
– Kaksi miljoonaa oli velkaa ja aika alkeellinen talo, ei tullut edes vettä sisälle tai navettaan, vaan se haettiin lähteestä. Hevoselle ei tarvinnut edes suitsia laittaa, kun se osasi kävellä lähteelle veden hakuun. Minun armeija-aikana sitten vedettiin vesijohdot, Jouko muistelee. Sisarosuuslainan saamisen kanssakin oli aluksi ongelmia, mutta lopulta se irtosi. – Kyllä poika konkurssin teet, sanoi Suonieminenkin, mutta enpäs tehnyt, Jouko virnistää. – Olihan se alussa tiukkaa, joskus piti pyytää maitotilistä ennakkoa, että pärjättiin, lisää vaimo Marjatta. Ahkeruus ja rohkeus kannatti. Metsätöistä irtosi sen verran rahaa, että Jouko sai ostettua ensimmäisen kaivurinsa vuonna 1967. Sukkelalle kaivinkoneyrittäjälle riitti hommia vuosikymmeniksi ja velat saatiin maksettua ja kotitila kunnostettua. Marjatalle koti on aina ollut tärkein ja sen eteen hän on tehnyt töitä, tuloksen huomaa yhä edelleen esimerkiksi hyvin hoidetusta pihasta. Hän myöntää, että avioliitossa vastakohdat ovat täydentäneet toisiaan. – Jouko ei ole kova huolehtimaan, mutta kyllä minä huomaan, jos hänellä on stressiä. Hän on silloin vähän hiljaisempi ja omissa oloissaan kunnes on saanut asiat omassa päässään järjestykseen, Marjatta Asikainen kertoo.
1980-luvulla Jouko Asikaisella alkoi olla aikaa myös yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Sosiaalilautakunnan varajäsenyydestä alkoi pitkä ura. Vuonna 1992 hän tuli valituksi Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuustoon. Jo alusta asti oli selvää, että kotikylä Nyrölä ja muutkin maalaiskunnan sivukylät olivat niitä, joiden etuja Asikainen halusi olla ajamassa. Lähes 30 vuoden kunnanvaltuustoura poiki lukuisia muita luottamustoimia, valtuuston varapuheenjohtajuuden ja jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia teknisessä ja sosiaalilautakunnassa, yhteistyötoimikunnassa, tiejaostossa ja kaksi kautta maakuntaliitossa. Tärkeäksi vaikuttamisen paikaksi Jouko Asikainen kokee myös jäsenyyden Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamon hallituksessa. – Kävimme usein ulkomaillakin tutustumassa paikallisiin järjestelmiin, se oli hyvin avartavaa. Esimerkiksi sellainen on jäänyt mieleen, kuinka Mannheimissa Saksassa valmistettiin jätemassasta sementtiä, hän kertoo.
Jyväskylän maalaiskunta oli reikäleivän mallinen usean taajaman kunta Jyväskylän kaupungin ympärillä. – Kaihomielellä muistan Jyväskylän maalaiskuntaa. 90-luvulla alkoi kaupungin puolelta tulla ehdotuksia kuntaliitoksesta, silloin olin vahvasti vastaan liitosta, Jouko Asikainen kertoo. Aika kuitenkin muuttui ja kehitys kulki siihen suuntaan, että yhdistyminen alkoi olla ainoa vaihtoehto. Vuonna 2009 Jyväskylään liitettiin lähes kriisikunta Korpilahti ja taloudellisesti hyvinvoiva Jyväskylän maalaiskunta. Nyrölästä tuli osa kaupunkia, mutta Jouko Asikaisesta ei tullut kaupunkilaista, vaikka hän vaikuttikin kaupunginvaltuustossa, tulevaisuuslautakunnassa, tiejaostossa, rakennelautakunnassa ja joukkoliikennejaostossa, sekä toimi kiinteistöyhtiö Education Facilities Oy:n hallituksen puheenjohtajana. – Ei se yhdistyminen ihan hienosti mennyt. Entisiä maalaiskunnan työntekijöitä kohdeltiin vähän huonosti ja kyllä me kunnan laitaosat, kuten Nyrölä, saimme aika nopeasti kokea, että Jyväskylän keskusta edellä tässä mennään.
Keskustapuolue on ollut maanviljelijälle luonteva valinta ja monesti Jouko Asikainen on ollut puolueelle ääniharava. Juuri nyt välit eivät omaan puolueeseen ole kovin lämpimät, sillä keskustan poliitikot tekivät alkuvuodesta kunnallisjärjestön johtokunnassa päätöksen Asikaisen erottamisesta Sotainvalidien sairaskotisäätiön hallituksesta. Kaupunginhallitus ei päätöstä hyväksynyt, joten hän jatkaa hallituksessa todennäköisesti niin kauan kuin viimeinenkin sotainvalidi on kunnialla hoidettu loppuun saakka eikä sairaskotisäätiötä enää tarvita. Mutta sellaisen kuprun keskustalaisten peliliike Asikaisen ja puolueen väleihin sai, ettei keskustapuolueen aktiiveille kutsuja 80-vuotisjuhliin lähtenyt. – Tuntui aika kiittämättömältä toiminnalta. Olen kuitenkin jo kaksi kautta hallituksessa toiminut ja tunnen säätiön toiminnan hyvin. Sotainvalideja ei ole enää montaa jäljellä, joten Kypärämäen Sotainvalidien Sairaskodin hoito- ja kuntoutustoiminta on päättynyt ja viimeiset asiakkaat siirtyneet kotikuntiensa palvelujen piiriin. Mielelläni jatkan asioiden hoitoa säätiön loppuun saakka, Asikainen sanoo.
Oman kylän asioihin Jouko on ollut vaikuttamassa luontevasti myös kyläyhdistyksen puheenjohtajana yli 20 vuotta, tästä virasta hän luopui muutama vuosi sitten. Vuonna 2009 Nyrölä valittiin Keski-Suomen Vuoden kyläksi ja valtakunnan kisassa kylä sijoittui toiseksi. Kylästä on kirjoitettu myös kaksi paksua kirjaa ja Asikainen on vaikuttanut kirjatoimikunnissa. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja alettiin perustaa leader-ryhmiä, oli Asikainen luomassa JyväsRiihi-ryhmää. Muutama taisto on päättynyt karvaaseen tappioon kuten Nyrölän koulun kohtalo, mutta myrskyn jälkeen yleensä paistaa aurinko. Kun paras vaihtoehto, eli kyläkoulun säilyttäminen ei onnistunut, niin toiseksi paras kuitenkin. Koululla on nyt vastuulliset ja yhteisössä aktiivisesti toimivat omistajat, jotka kunnostavat koulua ja järjestävät siellä paljon toimintaa. 80-vuotisjuhliakin juhlitaan Nyrölätalolla 26.11. Myös Nyrölän luontopolku vetää vuodesta toiseen suuria määriä retkeilijöitä.
Kaikista ansioistaan Jouko Asikainen palkittiin viime vuonna kotiseutuneuvoksen arvonimellä. – Hienolta tuntui saada arvonimi näin syrjäkylän vaikuttajana, hän myöntää. 80 on jo sellainen lukema, että pitkän iän salaisuuttakin voi kysyä. – En ole polttanut tupakkia, enkä juonut viinaa. Ulkona olen ollut aika paljon ja kotona on aina ollut lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä pöytään katettuna, Jouko sanoo ja katsoo Marjattaa kiitollisena. Myöskään peruutuspeiliin hän ei ole paljoa katsellut vaan enempi aina eteenpäin. Tulevaisuudelle on vain yksi toive. – Kun saisi elää terveenä. Arvonimien lisäksi matkan varrelta on löytynyt monta ystävää. Myös monta sellaista, joiden aatemaailma saattaa omasta poiketa huomattavastikin. Haastatteluhetken lopuksi Jouko Asikainen istahtaa pianon ääreen ja soittaa itselleen tärkeän kappaleen – Ystävän laulun. Se lauletaan myös juhlassa.
Alkio-opiston maahanmuuttajakoulutuksessa on opiskellut syksyn ajan kymmenen eri maista tullutta, eri-ikäistä maahanmuuttajaa, kevätlukukaudeksi joukkoon tulee vielä kaksi opiskelijaa lisää. Maahanmuuttajakoulutuksessa opiskellaan suomen kieltä, Suomen historiaa ja kulttuuria, suomalaista arkea ja yhteiskuntaa sekä työelämätietoa, lukuvuoden mittaiseen koulutukseen kuuluu myös kaksi kahden viikon työssäoppimisjaksoa. Lisäksi oppilaat voivat liittää omaan lukujärjestykseensä muita Alkio-opiston tarjoamia oppiaineita.
– Maahanmuuttajakoulutuksessa mukana olevilla on kaikilla erilainen koulutustausta ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, täällä heidän on mahdollista osallistua itseään kiinnostavaan koulutukseen. Osalla on lukujärjestyksessään yhteisten tuntien lisäksi matematiikkaa, osalla kauppatieteiden opintoja, osalla englantia, osalla sosiaali- ja terveysalan opintoja, maahanmuuttajakoulutuksen linjanjohtaja Tiia Savela kertoo.
– Pääasia opetuksessa on suomen kielen oppiminen. Ihan alkeista tämä koulutus ei lähde, vaan pääsyvaatimuksena on tietty suomen kielen lähtötaso. Suomea opiskellaan myös silloin, kun lukujärjestyksessä on vaikkapa Suomen historiaa; me puhumme kaikilla tunneilla suomea. Opiskelijat ovat tulleet tänne oppiakseen mahdollisimman hyvin suomea, niin että he voivat tämän koulutuksen jälkeen hakeutua opiskelemaan tai työskentelemään Suomessa.
Alkio-opisto tarjoaa kahta maahanmuuttajakoulutusta, Akateemisesti Suomessa -kotoutumiskoulutusta sekä Suomiloikka-kielikoulutusta.
– Käytännössä näitä opiskellaan yhdessä ryhmässä. Meillä on hyvin kansainvälinen ryhmä, opiskelijoita on Thaimaasta, Iranista, Meksikosta, Ukrainasta, Venäjältä, Intiasta, Sri Lankasta ja Afganistanista. Osa on ollut Suomessa lyhyemmän aikaa, osa jo vuosia. Jotkut ovat varmasti tulleet Suomeen turvapaikanhakijana, jotkut taas ovat naimisissa suomalaisen kanssa. Opiskelijoilla on jokaisella oma tarinansa, mutta sillä ei ole merkitystä koulutuksen kannalta. Minä en kysy keneltäkään, miksi hän on Suomessa, Tiia Savela kertoo.
– Meillä on hyvä ryhmähenki. Meillä on paljon yhteisiä tunteja, teemme paljon pari- ja ryhmätöitä ja kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa. Oppituntien lisäksi meillä on muutakin yhteistä tekemistä, olemme muun muassa käyneet retkellä Jyväskylässä tutustumassa museoihin, syksyllä meillä oli yhteinen sieniretki. Vapaamuotoinen yhdessä tekeminen kasvattaa myös ryhmähenkeä, ja samalla opitaan suomea, Savela sanoo ja kertoo, että opiskelijoilla ei ole muuta yhteistä kieltä kuin suomi.
– Toiset osaavat erittäin hyvin englantia, mutta toiset eivät, joten suomi on koko ryhmän yhteinen kieli.
Maahanmuuttajakoulutuksen opiskelijat ovat kaikki aikuisia, ikähaarukka on parikymppisistä lähes viisikymppisiin. Joku asuu Alkio-opiston asuntolassa, joku Korpilahdella, osa kulkee Jyväskylästä, osa Jämsästä tai Muuramesta.
– Opiskelijat ovat hyvin erilaisia, meillä on tosi mukava ryhmä. Keskustelemme paljon muun muassa eri kulttuureista, se on mielenkiintoista ja siinä oppii itsekin, Tiia Savela toteaa ja kertoo, että oppitunneilla muun muassa katsotaan uutisia selkosuomeksi.
– Tutustumme myös suomalaiseen kirjallisuuteen. Oppilaat lukevat selkosuomeksi kirjoitettua kirjaa, ja minä olen nyt lukenut heille Mauri Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä.
Iranilainen lääkäri Parivash kehuu Alkio-opiston maahanmuuttajakoulutusta hyvin järjestetyksi.
– Omaan lukujärjestykseeni olen saanut minua kiinnostavia aineita, kuten matematiikkaa ja kemiaa. Ekstrakurssilla suomalaisten terveydestä ja sairauksista olen oppinut etenkin oman alani sanastoa. Maahanmuuttajakoulutus opettaa myös ymmärtämään suomalaista kulttuuria ja tutustuttaa muun muassa suomalaisiin juhlaperinteisiin, Parivash kertoo.
– Olen löytänyt ystäviä ja täällä on rauhallinen ympäristö opiskella. Ensi syksynä haluaisin jatkaa suomen kielen opintoja ja samaan aikaan opiskella täällä lääketieteen opintoja. Jossain vaiheessa haluaisin jatkaa opiskeluja Suomessa yliopistossa, mutta ensin minun on opittava suomen kieli.
Ensimmäinen Korpilahden Joulu -lehti ilmestyi 60 vuotta sitten. Silloin lehden teosta vastasi Korpilahden yhteiskoulun kannatusyhdistys.
– Korpilahden yhteiskouluhan oli yksityinen oppikoulu, jota ylläpiti yhteiskoulun kannatusyhdistys. Valtionavun ja lukukausimaksujen lisäksi tarvittiin muutakin tuloa, Korpilahden Joulu -lehden nykyinen vastaava toimittaja Markku Lahti toteaa.
Korpilahden yhteiskoulu oli perustettu vuonna 1949, ja tuloja oli hankittu monenlaisilla talkoilla ja tempauksilla. Korpilahden Joulu -lehti tuli yhdeksi tulonhankkimiskeinoksi vuonna 1963.
– Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen tekemät joululehdet olivat hyvin samanlaisia kuin Korpilahden Joulu -lehti nykyään. Niissä oli kirjoituksia kuntalaisilta, virkamiehiltä, opettajilta ja oppilailta. Nyt meillä on enemmän koululaisten kirjoituksia ja piirustuksia kuin silloin vanhoissa lehdissä oli, yhteiskoulun kannatusyhdistyksen aikaiset lehdet olivat nykyisiä vakavamielisempiä, Lahti kertoo.
– Vanhat lehdet olivat huolella tehtyjä ja korkeatasoisia. Niistä välittyi myös kotiseutuhenki, olihan mukana lehtiä tekemässä monia kotiseutuhenkisiä ihmisiä.
Markku Lahden mukaan yhteiskoulun kannatusyhdistyksen tekemien joululehtien kantavia voimia olivat muun muassa Jussi Punamäki, Erkki A. Merisalo, Juhani Raitala, Lauri Teittinen ja Yrjö Ratia.
– Vuonna 1974 tuli peruskoulu ja yhteiskoulu yksityisenä oppikouluna siirtyi historiaan. Korpilahden Joulu -lehden teko loppui moneksi vuodeksi, Lahti kertoo.
Korpilahden Joulu -lehti heräsi henkiin vuonna 1987, kun Korpilahden Lionsklubi päätti alkaa tehdä sitä.
– Siitä alkaen joululehti on ilmestynyt joka vuosi, Markku Lahti toteaa.
– Vuodesta 1987 lehti on kyllä kehittynyt paljon. Nykyään siinä on värikuviakin.
Korpilahden Joulu -lehti on Korpilahden leijonien suurin yksittäinen tulonlähde. Lehti tehdään talkoilla, ilmoitus- ja myyntituloista vähennetään ainoastaan painokustannukset, tuoton leijonat jakavat kokonaisuudessaan eteenpäin.
– Osa tuotosta jaetaan stipendeinä yhtenäiskoulussa ja Tikkalan koulussa, osa menee avustuksia johonkin tiettyyn kohteeseen pyytäneille. Olemme tukeneet esimerkiksi Pyrinnön lentopalloilijoiden Unkarin-matkaa ja toimintakeskuksen laatikkoviljelyä, Lahti kertoo.
– Nyt, kun kaupunkikin säästää kaikesta, tukea kolmannelle sektorille tarvitaan entistä enemmän. Leijonienkin tuki esimerkiksi urheiluseuroille on hyvänä lisänä.
Aineistoa leijonat ovat Lahden mukaan saaneet lehteen hyvin, ilmoittajatkin ovat lähteneet kiitettävästi mukaan.
– Yhteistyö koulun kanssa on mukavaa; kun saamme lehteen koululaisten kirjoituksia, pysymme itsekin vähän kärryillä siitä, mitä nuoret ajattelevat, Lahti toteaa ja kertoo, että koululaisten kirjoituksia ja piirustuksia on tarjolla paljon, eikä niitä kaikkia saa valitettavasti mahtumaan lehteen.
– Kotiseutuyhdistyksen kanssa teemme myös yhteistyötä, sekä lehdenteon tiimoilta että muutenkin. Leijonat on esimerkiksi ollut paljon talkoissa vanhalla myllyllä, Lahti kertoo.
– Kyllähän lehden tekeminen voimainponnistus on, se on samalla yhteistä tekemistä. Aika lailla meillä on ollut samanlainen kaava lehdessä vuodesta toiseen, mutta en tiedä, pitäisikö sitä väkisin yrittää muuttaakaan. Tekijät vaihtuvat pikku hiljaa, sitä kautta varmaan lehteenkin tulee muutosta.
Tämänvuotinen Korpilahden Joulu -lehti on jo painossa, hieman viimevuotisia tukevampi, 44-sivuinen lukupaketti tulee myyntiin Korpilahden joulunavaukseen joulukuun alkuun. Toimituskunnassa ovat tänä vuonna Markku Lahden lisäksi Mikko Strang, Pekka Autio, Matti Puurula, Olli Weijo, Kari Vaara ja Hannu Kaski.
Covid-19-tauti ei enää ole yleisvaarallinen tartuntatauti, eikä rajoitustoimia ole enää käytössä. Moni on taudin tänä syksynä jo sairastanut ja kokonaistartuntojen määrä on lähellä aikaisempia huipputasoja. Perusterveelle korona ei ole välttämättä normiflunssaa pahempi, mutta riskiryhmäläisille mahdollisesti vaarallinen ja siksi rokotus on suositeltava. Keski-Suomen hyvinvointialueen rokotusrumba ei pyörähtänyt kovin sujuvasti käyntiin. Esimerkiksi tiedotus on kompuroinut ja seonnut tahdista. Sairaanhoitopiirin aikaan ohje lähes kaikkeen oli, että ehdottomasti aina kaikissa asioissa ensin yhteys omaan terveysasemaan, nyt ohje on keikahtanut päälaelleen, sillä esimerkiksi koronarokotuksia pyritään keskittämään sairaala Novaan. Influenssa- ja koronarokotuksia annetaan maksuttomiin influenssa- ja koronarokotuksiin oikeutetuille riskiryhmäläisille, kuten yli 65-vuotiaille, ensisijaisesti ajanvarauksettomilla rokotuspäivillä marraskuusta alkaen niissä kunnissa, joissa ajanvarauksettomia rokotuspäiviä järjestetään. Uuraisilla tai Toivakassa näitä päiviä ei ole. Rokotuksia saa osassa kuntia myös ajanvarauksen kautta, mutta varsinkin alkuvaiheessa moni riskiryhmäläinen sai esimerkiksi Uuraisilla kuulla, että jos häneltä löytyy ajokortti, niin rokotusta ei kotikunnasta saa, vaan se pitää hakea Jyväskylästä tai Saarijärveltä. Saarijärvellä oli viime torstaina ensimmäinen ajanvaraukseton rokotuspäivä ja tilanne ruuhkautui täysin. Moni paikalle ajanut joutui kääntymään ilman rokotusta pois. Ymmärrettävästi myöskään Novan parkkitalossa seikkailu ei senioriautoilijoita innosta. Maalaisjärjellä ajateltuna myös tartuntariski on suurempi, jos rokotusta jonottaa paljon ihmisiä samassa tilassa. -En ymmärrä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi oman terveysaseman henkilökunta ei saa rokottaa, tai miksei vaikka sieltä Novasta voi yksi ihminen ajaa rokottamaan Uuraisten mummot ja papat, sen sijaan, että täältä yritetään ajella ties kuinka monella autolla sinne, puhisi Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja ja hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen Mariitta Kuitunen reilu viikko sitten. Hän toi myös kantansa vahvasti esille hyvinvointialueen päättävissä elimissä. Sittemmin maalaisjärki voitti ja nyt riskiryhmäläiset saavat Uuraisilla koronarokotteen ajanvarauksella – niin kauan kuin aikoja riittää. Uuraisten peruspalvelujohtaja ja aluevaltuutettu ja aluehallituksen varajäsen Jouko Nykänen ymmärtää Mariittan ja muiden ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvien huolen. – Alkuperäisajatus oli, että vain liikuntarajoitteiset saisivat rokotuksen Uuraisilla, mutta onneksi siihen saatiin muutos. On mielestäni kohtuutonta, että jos täällä pystytään rokottamaan, niin miksei terveysaseman henkilökunnalle anneta lupaa rokottaa, vaan ikäihmisiä ajatetaan muualle. Perusajatus pitäisi olla, että kuunnellaan paikallisia työntekijöitä, tässäkin asiassa terveysaseman henkilökunta joutui sijaiskärsijäksi, Nykänen ihmettelee. – Valitettavasti aikoja on ollut liian vähän antaa, koska lisäresurssia rokotuksiin ei ole juurikaan saatu. Lisäresurssista on lähetetty pyyntö esimiestahoille ja tähän pyyntöön odotetaan nyt vastausta.
Rokotuksiin on nyt saatu joku tolkku, mutta itse perusongelma on yhä olemassa. Nykänen pelkäsi jo kun hyvinvointialueita luotiin, että rakenne siiloutuu ja suorittavan portaan yhteistyö sektorirajojen yli vaikeutuu. Juuri näin on valitettavasti käynyt. – Hallinto on tosi moniportainen ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Mielestäni pitäisi nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä kuinka henkilöstöä voitaisiin kuulla paremmin. Organisaation pitäisi olla mahdollistava, eikä rajoittava tekijä, Jouko Nykänen sanoo. Kevättalvella päätöksentekoon tulee palveluverkkouudistus, mitä tarkoittaa ainakin joidenkin kiinteistöjen karsimista jo kunnon vuoksi. Tämä taas aiheuttaa pelkoa oman kylän terveysaseman puolesta. – On tosiasia, että hyvinvointialueen alijäämä on valtava, mutta nyt pitäisi pitää maltti, eikä tehdä sellaisia säästötoimia, jotka oikeasti eivät tuo säästöjä. Uuraisten kiinteistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa, ainakin keskeisten toimintojen tilat. Mikäli palveluverkkoa aletaan karsimaan myös muilla perusteilla, niin sitten pitää olla huolissaan. Toistaiseksi lähipalvelut on tarkoitus säilyttää, Nykänen kertoo. – Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla on pistetty yksikköjä kiinni lähes ilman selvityksiä, sellaista en usko kuitenkaan täällä käyvän.Nyt pitää meidän päättäjien olla silmät, korvat ja mieli avoimina ja aina kun epämiellyttäviä esityksiä tulee, niin pitää olla esittää vaihtoehtoja. Eräs erittäin kalliiksi osoittautunut asia on keikkalääkäreiden lisääntynyt käyttö. – Yksi ratkaisu voisi olla esimerkiksi ns. ammatinharjoittajamalli, joka olisi vähän pidemmälle viety omalääkärimalli. Siinä lääkäri ei olisi palkkasuhteessa vaan hänellä olisi suurempi mahdollisuus säädellä esimerkiksi omaa työaikaansa. Toki lääkäri tarvitsee myös tiimin ympärilleen. Tätä selvitellään yhtenä vaihtoehtona, Nykänen kertoo. Aluevaltuuston kokouksessa tällä viikolla onkin esillä valtuutettujen Matias Lahden ja Mauno Vanhalan valtuustoaloite, jossa ehdotetaan ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa Keski-Suomessa. – Huonokin malli voi tuottaa kohtuullisia tuloksia, jos työntekijöitä riittää. Toisaalta mikään malli ei voi toimia ilman työntekijöitä. Siksi nyt olisi ensiarvoisen tärkeää edistää sellaisten toimintatapojen käyttöönottoa, jotka toisivat perusterveydenhuoltoon tehtävään sitoutuneita ammattilaisia. Uskon, että ammatinharjoittajamallille olisi ammattilaisten puolelta kysyntää, ja siksikin sitä kannattaisi kokeilla, lääkäri Matias Lahti perustelee. Suuria ongelmat ovat raja- tai yhdyspinnoilla, nimenomaan vanhustyössä. Vastuuta yritetään työntää kunnille tai järjestöille ajatuksella, että kyse on pelkästään ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Jouko Nykänen on itse lyönyt nyrkkiä pöytään tuiki tärkeän Ukkokerhon puolesta, mutta nyt on vaarassa muukin päivätoiminta. – Vaarana on ollut jopa, että kuntouttava päivätoiminta siirretään Laukaaseen. Toivottavasti tähän ei mennä, sillä kuinka paljon ikäihminen kuntoutuu siinä, että hän istuu pari tuntia päivässä taksissa. Kuljetuksetkin maksavat käytännössä yhden työntekijän palkan. Vanhus- ja vammaisneuvostommekin on ottanut tähän voimakkaasti kantaa ja toivon todella, että järkiratkaisu saadaan aikaan. Jossain hyvinvointialueella on Nykäsenkin mielestä onnistuttu. – Digitaaliset palvelut ovat selvästi vahvistuneet, se on hyvä heidän kannalta, joille niiden käyttö on luontevaa. Myös perhekeskustoiminta näyttäisi ainakin täällä meillä Uuraisilla toimivan hyvin, Jouko Nykänen päättää.
Joukko Keski-Suomen hyvinvointialueen luottamushenkilöitä kuunteli vakavana, kun toivakkalaiset kertoivat kokemuksistaan terveyspalveluista Toivakassa. Keski-Suomen Vasemmiston aluevaltuustoryhmä oli kutsunut koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin pienten kuntien hyvinvointipalveluista Toivakan kirjastolla viime keskiviikkona. Suurimpana huolena on lääkäripula sekä se, että oma terveysasema lakkautettaisiin. Lääkärin vastaanotolle ja muun muassa verikokeisiin joutuu ajamaan pitkiäkin matkoja. Useissa puheenvuoroissa tuli esille epäilys, että iäkkäät ihmiset luovuttavat, eivätkä hakeudu lääkärin vastaanotolle tai mene verikokeisiin ajoissa. Eräs osallistuja sanoi kokevansa, että vanhukset on jätetty oman onnensa nojaan. Hyviäkin kokemuksia oli. Terveysaseman koettiin toimivan silloin, kun siellä oli oma lääkäri. Alueylilääkäri Kari-Pekka Vuori kertoo Toivakan terveysaseman lääkärin olevan virkavapaalla tammikuun loppuun saakka. – Tällä hetkellä Joutsasta käy lääkäri yhtenä päivänä viikossa ja palvelua on paikattu myös hyvinvointialueen etälääkäripalvelulla. Kohtalaisesti näin on pärjätty. Vuorella ei ollut vielä tietoa siitä, palaako virkavapaalla oleva lääkäri työhön Toivakan terveysasemalle. – Asia selviää marraskuun aikana. Jos lääkäri irtisanoutuu, virka laitetaan hakuun.
Keskustelutilaisuudessa suurena huolenaiheena koettiin oman terveysaseman säilyminen säästöpaineissa. Hyvinvointialueella on aloitettu palveluverkon selvitystyö, jossa käydään läpi myös terveysasemat. Toivakan kunnan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhosella on hyvä käsitys siitä, mitkä asiat kuntalaisia puhuttavat. – Pohditaan muun muassa sitä, mitä tarkoittavat ihmislähtöiset palvelut ja mikä on inhimillinen matka lähipalveluihin. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sinikka Jäntti sanoi, että Toivakassa tarvitaan oma terveysasema ja sen myötä apteekki sekä vanhusten päivätoiminta. – Olen vähän masentunut hyvinvointialueen asioiden kanssa. Puhutaan todella suurista summista. Onko päätöksenteko aina sitä, että pieniltä otetaan pois, kun suuremmilla alueilla on isompi joukko huutamassa kovempaa, Jäntti pohdiskeli. Aluevaltuutettu Marika Visakorpi-Kemppainen (KD) sanoi, ettei voi taata sitä, että jokainen terveys- ja sosiaalipalveluita tarjoava yksikkö säilyy. Toisaalta Keski-Suomen hyvinvointialueella tahtotila on ollut säilyttää mahdollisimman paljon lähipalveluita. Visakorpi-Kemppainen nosti esiin myös liikkuvat palvelut osana lähipalveluiden järjestämistä. Lääkäritilanteen lisäksi useissa puheenvuoroissa nousi esiin sähköisten palveluiden lisääntyminen. – Kaikki viedään sinne nettiin ja se asettaa ikäihmiset eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Jos ei osaa käyttää nettiä kunnolla, se altistaa myös hyväksikäytölle. Usein sanotaan myös, että jos ne lapset auttaisivat. Se ei ole mielestäni oikein. Heillä on omat perheet ja elämä. Hyväkuntoiset ikäihmiset haluavat hoitaa asiansa itse. Luottamushenkilöt olivat yhtä mieltä siitä, ettei näin saisi käydä. Palvelujen piiriin tulisi päästä, vaikka ei internetiä ja tietokonetta käytössä olisikaan. Keski-Suomen hyvinvointialueella on kehitetty voimakkaasti digitaalisia palveluita. Marika Visakorpi-Kemppainen totesi, että hyvinvointialueen linjauksissa on todettu digitaalisten palveluiden olevan täydentäviä palveluita. – Samalla on voimakkaasti todettu, etteivät lähipalvelut saa sen myötä kadota. Digitaaliset palvelut vapauttavat resurssia lähipalveluihin, kun digitaalisia palveluita käyttävät he, joille se sopii. Visakorpi-Kemppainen kannusti tutustumaan digitaalisiin palveluihin, jos siihen on mahdollisuus. – Oma K-S -palvelusta löytyy jo kymmeniä ammattilaisia. Näkisin, että digitaaliset palvelut tuovat lisää palveluita pieniin kuntiin. Keskiviikkoillassa puhuttiin myös palveluiden kehittämisestä. Vt. kunnanjohtaja Touko Aalto nosti esiin esimerkiksi apteekkien toimimisen terveyspalveluiden entistä tiiviimpänä kumppanina. – Apteekeissa työskentelee pitkälle koulutettua henkilökuntaa ja heidän kouluttamisensa esimerkiksi avuksi rokotuksiin ei paljoa vaadi. Aluevaltuutettu Ilkka Pernu (vas.) kertoi, että Keski-Suomen hyvinvointialueella ollaan kehittämässä niin sanottua omalääkärijärjestelmää. – Lääkärin ja hoitajien tiimi tuntisi näin asiakkaansa, eikä hoito pirstoudu. Illan aikana keskusteltiin myös siitä, miten hyvinvointialuetta koskeva tieto saavuttaa kuntalaiset, lääkäri- ja hoitajapulasta sekä hyvinvointialueen haasteellisesta taloustilanteesta.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
