03.09.2025 | Toivakka
Huikon Helmen 35-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 23.8. aurinkoisessa, vaikkakin hieman viileässä säässä noin 150 vieraan voimin.
Pala Huikon Helmen perustamishistoriaa Tapio Mynttisen puheesta poimittuna: Elettiin 1980-luvun loppua, kun tuli tieto, että vuonna 1990 alkaa Huikontien maantien parantaminen. Samalla kävi ilmi, että Tielaitos lunastaisi Salmenniemen sillan kupeessa, Urakkalahden ja Maunosen välissä sijaitsevan ns. Jeren harjun itselleen. Paikan omisti tuolloin Aarne Häkkinen puolisoineen.
Syksyllä 1989 Häkkisen tyttärenpojan Tapio Mynttisen (kuva) puoliso Irma sai idean kesäkahvilan perustamisesta ja hyvän idean saikin. Lupa myönnettiin, ja rakentaminen alkoi sekä ammattilaisten että talkoolaisten voimin. Aikataulu oli tiukka, mutta niin vain kesäkahvila Huikon Helmi avattiin suunnitelmien mukaisesti kauniina aurinkoisena päivänä lauantaina 5.5.1990, noin 500 vieraan todistaessa avajaisia. Parhaiksi myyntiartikkeleiksi muodostuivat omatekoiset munkit kahvin kera sekä irtojäätelö.
Mynttiset pitivät kahvilaa seitsemän kesän ajan. Vuodesta 1997 eteenpäin kahvila on palvellut asiakkaita joka kesä useiden eri yrittäjien toimesta. Kesän 2025 ajan kahvilaa on luotsannut meille kaikille jo viime kesänä Helmen työntekijänä tutuksi tullut ja tämän juhlan iloksemme järjestänyt upea ja aina ystävällinen asiakaspalvelun ammattilainen Noora Piitulainen.
Kahvilasta on vuosien mittaan muodostunut kyläläisten ja ohikulkijoiden kesäolohuone, helmi, josta toivottavasti saamme nauttia jatkossakin.
Maarit Kovanen
26.08.2025 | Uurainen
Kaj Kunnas saapuu Uuraisille 15.9. ja pitää kolme luentoa koulukiusaamisesta – kaksi koulukeskuksella ja yhden, kaikille avoimen, Nuokkarilla.
Kaj Kunnas on tunnettu ja pidetty suomalainen urheilutoimittaja, joka on tehnyt pitkän uran Yleisradiossa ja Discovery Eurosportilla. Hän on selostanut yli 7300 tuntia urheilua, osallistunut 15 olympialaisiin ja 24 jääkiekon MM-kisoihin. Vuonna 2011 hänet valittiin Vuoden urheilutoimittajaksi.
Vuonna 2016 Kunnas sai aivoinfarktin, mutta säilytti positiivisen elämänasenteensa ja toipui. Samana vuonna hänet valittiin myös Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Kokemustensa myötä hän on korostanut läsnäolon, asenteen ja hetkessä elämisen merkitystä, kiteyttäen elämänfilosofiansa ajatukseen: ”Tänään on maailman tärkein päivä.”
Kaj on kantanut olympiatulta Pyeongchangin kisoissa 2018 ja julkaissut kaksi Kohtaaminen-kirjaa (2017, 2020), joissa hän pohtii elämää yhdessä tunnettujen suomalaisten kanssa.
Kaj Kunnas on myös itse ollut koulukiusattu. Vaikka kipeistä kokemuksista on jo yli 50 vuotta, ne eivät ole unohtuneet.
Pasi Haarala puolestaan on Uuraisten kunnan nuorisotyöntekijä. Nykyisessä tehtävässään hän on toiminut viime keväästä lähtien, mutta monille Uuraisten nuorille hän on tuttu jo entuudestaan. Moni tuntee hänet salibandy-ympyröistä – hän on yksi tekijä siihen, että lajin harrastaminen Uuraisilla on niin suosittua ja järjestäytynyttä.
Yli 15 vuoden ajan Pasi toimi ohjaajana Salmikuukan perhekodissa ja oli rakentamassa turvallisen arjen edellytyksiä niille lapsille ja nuorille, joilta se oli syystä tai toisesta kadonnut.
Hänellä on myös oma yritys, joka tarjoaa ammatillista tukihenkilöpalvelua lapsille ja nuorille, joilla on elämässään erityinen tuen tarve. Yritys on tällä hetkellä ainakin osittain tauolla, sillä hyvinvointialueen resurssit jälkihuollon rahoitukseen ovat vähentyneet.
Viime vuosina Pasin ja samanhenkisten kavereiden tempauksia ovat olleet Huhti-Hulinat ja Touko-Tohinat. Vuonna 2024 hyväntekeväisyystempauksessa pelattiin salibandyä, ja tänä vuonna jalkapalloa. Pasilla on erityislahjakkuus, jota hän itse kutsuu sitekeydeksi, houkutella nuoria kiinnostavia julkkiksia Uuraisille kisailemaan hyvän asian puolesta. Viime vuonna HuhtiHulinoiden yli 3000 euron tuotolla hankittiin välineitä, pelejä ja tarvikkeita Nuokkarille, ja tänä vuonna ToukoTohinat mahdollistaa Kaj Kunnaksen saapumisen Uuraisille puhumaan koulukiusaamisesta.
– Kiusaamisesta ei ikinä päästä kokonaan eroon, mutta se ei tarkoita, etteikö koko ajan pitäisi tehdä mahdollisimman paljon sen estämiseksi. Ei saa lamaantua ja nostaa käsiä pystyyn, Pasi Haarala sanoo ja kiittelee myös noin vuoden takaista keskustelua erään S-marketin työntekijän kanssa.
– Silloin ajatus lähti itämään, että jotain aion osaltani tehdä.
Nuokkarin somekanavissa ovat syksyn mittaan myös ToukoTohinoiden julkkispelaajat VenkkuH, Leevi Ikävalko, Onkka ja Anton Häkkinen, sekä maailmanympärikävelijä Taina Liekari ovat jo käyneet muistuttamassa kiusaamisen totaalisesta tyhmyydestä ja lisääkin saattaa olla tulossa.
Somealustat ovat keskeinen osa nuorisotyötä. On tärkeää näkyä ja tiedottaa TikTokissa, Snapchatissa ja Instagramissa, mutta Uuraisten Nuorisotalo on näkyvästi esillä myös ”boomerikanava” Facebookissa, vaikka sen käyttäjäkunnan keski-ikä on huomattavan korkea.
– Haluan, että nuorisotyö tulee näkyväksi myös heille, joita se ei henkilökohtaisesti kosketa. Lisäksi nuoret saattavat kertoa kotona joskus vähän valikoitua totuutta. Yritän tiedottaa niin hyvistä kuin huonommistakin asioista. Esimerkiksi ilkivaltaa ja erilaista pöljäilyä on nykyään aika paljon, eikä se vähene vaikenemalla. Asioiden puheeksi ottaminen on tärkeää, sillä pohjimmiltaan kyse on avunhuudoista.
Nuoriso voi Haaralan mukaan pääsääntöisesti hyvin, mutta ääripäät loittonevat.
– On nuoria, joilla menee entistä paremmin, ja nuoria, jotka voivat aina vain huonommin. Oireilu näkyy esimerkiksi juuri ilkivaltana. Myös henkinen väkivalta ja arkinen kielenkäyttö ovat mielestäni rajumpia kuin ennen, hän sanoo ja myöntää, että ammattilaisenkin on välillä vaikea erottaa, mikä on keskinäistä läpänheittoa ja mikä kiusaamista.
– Ja vaikka siinä läpässä olisikin mukana, voi se silti satuttaa. Jos näillä kampanjoilla saa pienenkin myönteisen ajatuksen nuoren aivoissa syttymään, se on jo melkein lottovoitto. Katsotaan, miten käy – toivottavasti luennolle tulee myös mahdollisimman paljon vanhempia ja muita nuorten parissa työskenteleviä.
Jotain Pasi Haarala on jo onnistunut tekemään oikein, sillä Nuokkarin kävijämäärät ovat huomattavasti lisääntyneet.
– Aidot kohtaamiset nuorten kanssa ja asialliset, vaikkapa viestien avulla käydyt keskustelut ovat tämän työn kohokohtia.
26.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Toivakan kirjastossa on elokuun ajan saanut ihastella jyväskyläläisen Jukka Parkkisen erikoista ja värikästä kokoelmaa Marilyn Monroe -aiheisia esineitä. Näyttely kantaa nimeä Marilyn Kissed Me@41660, ja postinumero vaihtuu aina paikkakunnan mukaan.
– Aika monta postinumeroa on tullut, pitkälti toistakymmentä. Keski-Suomesta olisi jäljellä enää Uurainen sekä Karstula, Parkkinen toteaa. Onpa näyttely vieraillut jopa kaksi kuukautta Lieksassa saakka. Näyttelyn nimi, Marilyn Kissed Me, liittyy Marilynin mainostamaan lasipulloiseen Coca Colaan.
Ensimmäinen Marilyn-näyttely oli Keltinmäen kylätalolla loppuvuodesta 2020. Parkkisen linkki Toivakkaan on Leppälahdessa, jossa hän nuoruutensa vietti. Pysyvää näyttelyä hänellä ei ole vielä ollut.
– Kun Toivakan näyttely loppuu, vien esineistön Ylä-Muuratjärven kylätalolle. Kun näyttely ei ole aktiivinen, se voi olla siellä esillä. Maakuntakirjastoon en ole vielä kysynyt, kun olen syönyt vähän kuin puuroa lautaselta – ensin reunoilta, ja voisilmä on sitten siinä keskellä, Parkkinen virnistää.
Noin sadan esineen kokoelmassa on monenlaista tavaraa, mm. Marilyn-aiheisia sateenvarjoja, tyynyjä, tauluja, matkalaukkuja ja jopa jääkaappi. Mielenkiintoisimpiin tavaroihin liittyy yleensä jokin tarina, ja onpa kokoelmassa myös joitakin aivan uniikkeja esineitä, kuten jyväskyläläisen taiteilija Päivi Soikkelin tekemät Marilyn-aiheiset jakkara, laukku sekä tarjotin.
– Päivin tekemä tarjotin on ollut näyttelyissä aina kunniapaikalla siitä asti, kun olen sen saanut. Näyttelyiden rakentamisessa minua kiehtoo se, että jokainen paikka on erilainen ja esillepano rakennetaan aina tilan mukaan.
– Toivakassa haasteena oli tilan pienuus, ja mielestäni voitin haasteen aika hyvin. Tulee onnistumisen fiilis, kun saa näyttelyn rakennettua. Muuramen kirjaston näyttelyssä oli imartelevaa, kun eräs nainen ei voinut uskoa, että pitkälle ikkunaseinälle aseteltu näyttely oli minun tekemäni; hän luuli, että nainen oli tehnyt sen.
Työkseen rekkaa ajava Parkkinen ei ole koristellut rekkaansa Marilyn-aiheella, mutta on toki asiaa miettinyt.
– Voisi työnantajalta kysyä, saisiko Volvon kupeisiin laittaa printit. Muuramessa olisi paikka, Barasmainos, jossa sen voisi teettää.
Lopuksi Parkkinen toteaa: – Kiitoksia, Toivakka, että pääsin käymään täällä, koska olen Toivakkaa vierestä nähnyt pienen ikäni!
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Jokihaarassa sijaitseva Nauttiainen-järvi on vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Aiemmin matala, kirkasvetinen ja hiekkarantojen reunustama järvi on nykyään selvästi tummempi, ja monet entisistä uimarannoista ovat kadonneet. Veden laadun heikkeneminen on herättänyt huolta niin mökkiläisten kuin paikallisten asukkaiden keskuudessa ja joitain toimenpiteitä on aiemminkin tehty.
– Höytiäntien puoleista lahtea on joskus ruopattu, mutta poistettu aines on varmaankin valunut jo takaisin järveen, Aki Lähteenmäki muistelee.
Kaksi vuotta sitten käynnistettiin Uuraisten kunnan toimesta valuma-alueeseen perustuvan vesienhoitohankkeen esiselvitys, jonka tavoitteena oli selvittää veden tummumisen taustalla olevat syyt ja suunnitella tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Nyt selvitys on valmistunut ja sitä esiteltiin kunnanvirastolla tiistaina.
Yllätys ei ollut, että eniten humusta järveen valuu ojitetulta Isosuolta.
Vesienhallinnan esiselvitys tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia alueen vesistöjen tilan parantamiseksi. KVVY Tutkimus Oy:n laatima raportti esittelee yli 30 kohdetta, joissa voidaan toteuttaa erilaisia vesienhallintarakenteita, kuten kosteikkoja, patorakenteita ja suon ennallistamista.
Raportti toimii lähtökohtana jatkokeskusteluille maanomistajien kanssa ja tarkemmille maastoselvityksille.
– Kaikki toimenpiteet ovat ehdotuksia ja on täysin maanomistajien päätettävissä, haluavatko he niihin ryhtyä, korosti selvitystä esitellyt Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen.
Selvityksen mukaan vesienhallinta ei ainoastaan paranna vesistöjen ekologista tilaa, vaan tuo hyötyjä myös metsätaloudelle ja viljelyksille. Esimerkiksi kosteikot voivat vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa peltojen kuivavaraa, kun taas suon ennallistaminen voi pienentää hiilipäästöjä ja parantaa vedenpidätyskykyä. Vesienhallinta kannattaa aloittaa latvavesiltä, jolloin rakenteet tukevat toistensa toimintaa koko valuma-alueella. Tällöin myös itse järvessä tehtävät toimenpiteet, kuten tehokalastus, ruoppaus ja kaislojen niitto tuottavat pysyvämpiä tuloksia.
Raportissa esitellyt rakenteet on jaoteltu viiteen päätyyppiin. Kosteikot hidastavat veden virtausta ja pidättävät kiintoainetta ja ravinteita. Patorakenteet, kuten putkipadot ja settipadot, säätelevät veden virtausta. Virtauksen hidastaminen pohjakynnyksillä ja rankanipuilla vähentää eroosiota.
Suon ennallistaminen ojien täytöllä ja puuston vähentämisellä palauttaa suon luonnontilaa. Uomankunnostus kaksitasouomilla ja uoman uudelleen linjauksella parantaa veden laatua ja vähentää tulvariskiä.
– Esimerkiksi rankaniput ovat hyvin edullinen, mutta varsin tehokas tapa pidättää kiintoainetta ja ne toimivat myös erinomaisena kasvualustana pieneliöstölle, joka käyttää ravintonaan soilta valuvaa pinta-ainesta ja näin osaltaan estää sen pääsyn järveen saakka, kertoi suunnittelija Riku Huuskola.
Kalliimpien rakenteiden kustannukset vaihtelevat kohteen mukaan. Esimerkiksi kosteikon perustaminen kaivamalla voi maksaa 25 000–50 000 euroa hehtaarilta, kun taas suon ojien täyttö maksaa noin 500–1000 euroa hehtaarilta. Rahoitusta voi hakea muun muassa Helmi- ja METSO-ohjelmista sekä ELY-keskuksen ei-tuotannollisten investointien tuesta.
Yksittäisillä rakenteilla ei ole suurta merkitystä, mutta yhdessä ne muodostavat vaikuttavan ja pysyvän kokonaisuuden, raportissa korostetaan.
– Todennäköistä myös on, että jos mitään ei tehdä ja vaikka valumat eivät lisääntyisi, niin järven tila tulee huononemaan. Tähän vaikuttaa ilmastonmuutos ja keskilämpötilojen nousu. Suomen järvien tulevaisuus on huolestuttava, sillä järvien lämpeneminen lisää muun muassa niissä esiintyviä leväkukintoja. Tämä lisää puolestaan järvien metaanipäästöjä ja edelleen happikatoa. Seurauksena voi olla itseään ruokkiva kierre ja järven ”kuoleminen”, Laitinen kertoi.
– Myös suojavyöhykkeet ovat erittäin tärkeitä ja olisi hyvä jos jokainen maanomistaja huolehtisi, että omalla rannalla ovat suojavyöhykkeet mieluummin hieman suurempia kuin minimivaatimus viisi metriä, lisäsi Jokihaarassa asuva ympäristötutkija Päivi Tiiva. Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä vyöhykettä, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.
– Raportissa oli tosi hyviä nostoja. Toivon, että asia menee nyt tekniseen lautakuntaan ja kunnan johdolla lähdetään selvittämään rahoitus ja ryhdytään toimenpiteisiin, totesi illan päätteeksi Nauttiaisen mökkiläinen ja kunnanvaltuutettu Anne Pihl.
Hanna Lahtinen
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Auringon matka kulkee Aittovuoren kuusikon yli keväisin aina pidemmälle Koulukeskuksen suuntaan. Syksyisin kaari lyhenee päivä päivältä. Jo vuosikymmeniä Kerttu Vihavainen on sitä kotinsa ikkunasta katsellut. Näön hämärtyessä hän edelleen iloitsee voidessaan seurata, mihin kohtaan aurinko milloinkin laskee. Lintujen liikkeen hän näkee, punatulkun tunnistaakin. Se on iso ilo.
Vaikka näkö himmenee ja lähimuistikin huolettaa, monet menneiden vuosikymmenten tapahtumat ja tunnelmat ovat kirkkaina muistissa.
Sisarensa kolmea poikaa hän aikanaan tuli Uuraisille hoitamaan. Eikä hän sitten koskaan Uuraisilta lähtenyt. Moneen seikkailuun ja kujeeseen pojat tätinsä haastoivatkin. Esikoisen kertoman mukaan nykyisen koulukeskuksen vanhinta osaa rakennettaessa pojat vaativat tätiään kiipeämään tikkaita katolle Lannevettä katsomaan. Jotta järven olisi nähnyt, olisi pitänyt nousta savupiipun päälle. Sinne ei sentään kiivetty. Toiset olivat säännöt ja suojaukset rakennustyömailla noina aikoina. Kertun kärsivällisyys ja huumori riittivät monenlaiseen.
Vierto Vanhan Kuntalan lähistöllä on yksi rakas paikka Uuraisilla. Sinne Kerttu pyörän tarakalla toi herukkapensaita Koskisilta kirkkolaakson takaa 1950-luvulla. Yhteisöllisyys ja naapuriapu olivat arvossaan. Noiden pensaiden marjoja kävimme elokuun puolivälissä poimimassa. Portailla istuen pidimme lepotaukoa ja juttelimme. Kerttu muisti, kuinka hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta, kun oli käymässä sisarensa perheessä Uuraisilla. Lankonsa vanhempien luo he menivät Minkkilän torppaan Koskelaan katsomaan auringonpimennystä. Ilmiö oli hämmentävä, kun luonto hiljeni. Kesken muistelun iski epävarmuus muistin pitävyydestä. Kerttu mietti, että pitää jotakuta pyytää katsomaan tietokoneelta varmistus asiaan. Kaivoin puhelimen taskusta. Tekoäly kertoi heti, että kyllä vain, täydellinen auringonpimennys on ollut 10.7.1945 iltapäivällä ja sitä on voinut Uuraisilla seurata. Pimennyksen linja kulki Kokkolasta Kerimäelle.
Lapset ovat olleet Kertun suuri rakkaus perhepäivähoitajana ja seurakunnan parissa. Pyhäkoulussa ja leirillä sadat lapset ovat saaneet osansa Kertun huomiosta ja välittämisestä. Itsekin muistan jo 1970- ja 80-luvuilta hänet hymyilevänä ohjaajana. Hiljalleen hän siirsi viestikapulan nuoremmille aikansa rinnalla vielä tukien. Runonkin hän on tästä sukupolvenvaihdoksesta kirjoittanut kirjaan, jonka neljä uuraislaista runoilevaa naista teki. (Polun varrelta, omakustanne 1997)
Seurakunta on ollut rakas ja tärkeä yhteisö koko aikuisiän. Lasten ohella erityinen rakkaus on kohdistunut lähetystyöhön ja ilosanoman, evankeliumin kertomiseen. Itse hän ei niinkään ole ollut eturivissä tai äänessä, enemmänkin tukijoukoissa ja taustalla tukena rukoillen ja palvellen. Polkupyörällä, kuorma-auton lavalla ja tuttavien kyydissä on taitettu matkaa teltta- ja kyläkokouksiin eri puolille Uuraista. Edelleen hän usein osallistuu sunnuntaisin Uuraisten Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Nyt matka rollaattorin kanssa on jo liian pitkä ja vaivalloinen, mutta ystävät palvelevat tarjoamalla autokyydin.
Elokuun alussa seurakunta sai nauttia Kertun tarjoamat täytekakkukahvit ja karjalaista pullarinkeliä. Hiitolasta kahteen kertaan evakkona lähteneen Kertun ohjeet pullan letityksestä olivat yksityiskohtaiset. Hyvin näytti kranssin siivut jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntaväelle maistuvan, vaikka eivät tienneetkään tilaisuuteen tullessaan pääsevänsä 100-vuotiskahveille. Jo aiemmin heinäkuussa, oikeana syntymäpäivänä, Kertun sisarusten lapset perheineen kokoontuivat juhlistamaan lempeää ja kiitollista tätiä. Nuorempi sukupolvi hoiti järjestelyt keitosta makeisiin herkkuihin. Muistoja ja kiitoksia jaettiin tädistä ja tädille. Samaisella koulukeskuksella, jonka katolle Kerttu kiipesi, työskentelee nykyään hänen sisarenpojan tytär. Hän ilahdutti viulunsoitollaan työkavereidensa kanssa juhlaväkeä Konsta Jylhän sävellyksillä. Sisarentytär luki edellä mainitun runon Sukupolvenvaihdos juhlavieraille.
1930-luvun lopulla Kerttu oli teini-iän kynnyksellä. Hän muistaa kirkkaasti uutiset, tapahtumat ja yleisen ilmapiirin. Hän muistaa sanomalehden pilapiirroksen, jossa mies lentää takinliepeet lepattaen salkku kädessään. Kuvatekstissä luki: ”Diplomaatit lentelevät maasta maahan sopimuksia salkuissaan.”
Nyt liki 90 vuotta myöhemmin vallitsevassa maailmantilanteessa on paljon samaa. Muistot ja niiden nostama kehotus on hyvin tähänkin aikaan sopiva: Jumala ei hylkää, siihen luota vaan. Talvisodan ihme tapahtui, kun kansa rukoili. Siihen voi nytkin tarttua ja toivonsa asettaa. Kertun varmin turva on Jumalassa.
Sankarilla oli kolme toivetta juhlaansa, ja ne kaikki olivat lauluja.
Niin virsikirjasta kuin hengellisestä laulukirjastakin löytyvä Kiitos sulle Jumalani kertoo siitä asenteesta, jolla Kerttu elämään haluaa suhtautua. Suomalaisen messun laululistasta rinnalle pääsivät korkean iän tunnelmaa kuvaava Viimeiset veneet ja nytkin ajankohtainen Laulu Suomelle. Painavimmin juuri tällä hetkellä Kerttu haluaa itselleen, läheisilleen ja kaikille suomalaisille sanoa tämän laulun sanoin:
Miksi Suomi olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet,
älä pelkää,
Jumala ei hylkää,
siihen luota vaan.
Vesi virtaa alla routamaan.
Nouse salkoon
lippu valkoinen!
Piirrä pilviin risti sininen!
Se on kallein
aarre isänmaamme,
merkki Kuninkaamme,
liitto ikuinen.
Nouse salkoon,
toivo sydänten!
Nouse salkoon,
risti Jeesuksen!
Päivi Paananen
