16.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Tiina Pokelan pihamaalta avautuu kaunis näkymä Kaijanjärvelle, jonka toinen ranta kuuluu Petäjäveden puolelle. Knuutila saattaa jonkun mielestä sijaita syrjässä, mutta Tiinan mielestä se on täydellinen paikka kodille. Hänellä on myös omakotitalo Köhniöllä, mutta eläkkeelle jäätyään hän on viihtynyt Höytiällä. Kovakuntoinen eläkeläinen pitää kuntoaan yllä arkiaskareilla, kuten puulämmitteisen talon lämmittämisellä ja puutarhanhoidolla. Tahvo-koira sekä hyvät ja avuliaat naapurit takaavat viihtymisen.
– Nautin olemisesta ja asumisesta täällä. Eläkkeelläkin olen viihtynyt, vaikka ihanaa työyhteisöä onkin ikävä, Tiina vakuuttaa.
Tiina ja Tahvo eivät oikeastaan asu edes kahdestaan, sillä kun hän helmikuussa lopetti työnsä 39 vuoden jälkeen Kyllön sairaalan vastaanotossa, muutti Knuutilaan yli satapäinen nalleseurue jo ennestään paikalla olleiden maalaisserkkujen seuraksi. Nyt nalleja on kaikkialla, minne vain katse osuu: yksi kurkkii ylhäällä ikkunassa, toinen nököttää kannon päällä, kolmas istuskelee maitotonkan päällä ja pandat kiipeilevät puissa. Sisällä sängyllä pötköttelee parikymmentä nallukkaa, ja itse isoherra, apulaisylilääkäri Otto Taavetti, isännöi kahvikutsuja kamarissa. Osa porukasta asustaa vielä muuton jäljiltä pahvilaatikkoväistötilassa.
Lapsena Tiina ei muista nalleilla erityisemmin leikkineensä, mutta nalleharrastus alkoi aikana, jolloin Tiimari tarjosi suomalaisille ihania pikkurihkaman ostoselämyksiä. Kun nallet alkoivat majailla työpaikalla erityisesti pienten asiakkaiden ilona, niiden määrä kasvoi nopeasti, myös työkaverit ja asiakkaat toivat niitä tuliaisina ulkomaanmatkoilta. Aluksi riitti avohylly, myöhemmin hankittiin vitriini. Nyt Australian nallukka pitää seuraa Thaimaan lajitoverille Knuutilassa.
– Nalle on leluna hyvin kansainvälinen, niitä löytyy ympäri maailmaa, Tiina kertoo. Erityisesti hän pitää ruotsalaisista Bukowskin nalleista, joilla kaikilla on tietysti myös nimi.
Ihmisen kokoinen Otto Taavetti on Tiinan 50-vuotislahja ja on tehnyt töitä suomalaisen terveydenhuollon hyväksi. Asianmukaiset vaatteet hänelle on valmistanut Pirkko Vuorinen.
– Otto Taavetti on ollut mukana ylilääkäri Sakari Ritalan kanssa seminaareissa Tampereella ja Kuopiossa houkuttelemassa nuoria lääkäriopintoihin. Ei hän turhaan ole saanut apulaisylilääkärin titteliä. Minä itsehän olen johtava aulaylilääkäri, Tiina kertoo. Tittelin, joka on Suomessa ainutlaatuinen, on hänelle antanut entinen ylilääkäri Jarmo J. Koski.
Otto Taavetti on sijaistanut useita lääkäreitä heidän kesälomillaan – jopa pappia. Kuuntelijana hän on väsymätön, eikä taatusti lipsu vaitiolovelvollisuudesta.
Kerran Kyllössä koettiin kaappausdraama, kun Simeoni-nalle kidnapattiin. Tapauksen takana olivat Kyllön fysioterapeutit ja apuvälinepalvelu, joilla oli vaatimus Simeonin vapauttamiseksi: neuvonnan ikkunassa tuli pitää viikon ajan lappua, jossa luki ”Kyllön fysioterapia ja apuvälinepalvelu ovat parasta A-ryhmää”. Sama porukka valmisti Tiinalle ja nalleille kalenterin eläkkeelle jäämisen kunniaksi, kuvissa nallet poseeraavat varsin salskeassa seurassa.
Sairaalan vastaanottoon tullaan usein kipeinä ja huolissaan. Vastassa olleet nallukat ovat pelkällä olemuksellaan lopettaneet monen lapsen itkun. Viime vuosina vastaanoton tilanteet ovat muuttuneet yhä haastavammiksi, jopa uhkaaviksi.
Ei Tiina Pokelan oma elämäkään ole ollut pelkkää nalleleikkiä. Hän on kokenut monta kipeää menetystä, viimeisimpänä reilu vuosi sitten, kun puoliso Raimo menehtyi kotona. Elämää ei silti hänen mielestään voi elää surussa velloen, ilo pitää repiä pienistä hyvistä asioista, vaikka vähän väkisin.
Hanna Lahtinen
16.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
iisarimäen kyläkoulu ja kylä nelostien varrella on elänyt hiljaiseloa monien vuosien ajan. Kylällä on toki ollut toimintaa, mutta suuri yleisö ei ole niistä tullut tietoiseksi. Nyt kylällä on herännyt tarve koota kylätietoutta kirjoihin ja kansiin. Kylälle aikanaan muuttanut Jaska Temisevä on ollut perustamassa Viisarimäen perinneyhdistystä.
– Perustimme viime keväänä Viisarimäen Perinneyhdistys ry:n. Mukana toiminnassa on historianharrastajia ja keräilijöitä laajemminkin. Tämän seurauksena päätimme alkaa järjestää myös rompetoripäiviä Viisarimäen vanhalla kyläkoululla, kertoo Temisevä.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan kerätä, tallentaa ja jakaa tietoa Viisarimäen vanhasta koulusta ja sen historiasta, sekä laajemmin paikallis-, kulttuuri- ja sotahistoriasta sekä muusta aiheeseen liittyvästä.
– Tarkoituksemme on harjoittaa ja tukea keräilyllistä ja museaalista toimintaa katsomallamme sopivalla tavalla, sekä järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia ja osallistua muiden järjestämiin tilaisuuksiin, jotka tukevat Viisarimäen vanhan kyläkoulun, kylän sekä Toivakan kunnan elävöittämistä.
Viisarimäen koululla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä koululla on vieraillut paljon entisiä oppilaita – aina koulun alkuvuosikymmeniltä 1950-luvulta 2000-luvun vaihteeseen. Tästä onkin herännyt Temisevällä ajatus järjestää koululla jossain vaiheessa entisille oppilaille avoimien ovien päivä, jossa he voisivat tavata toisiaan ja muistella menneitä. Näitä muisteloita, mahdollisia kuvatallenteita ja muuta aiheeseen liittyvää olisi tarkoitus koota kyseisessä tapahtumassa.
– Olisi mielenkiintoista saada nämä koottua laajemmin jonkinlaiseksi historiantallenteeksi, joka olisi yleisesti saatavilla, visioi Temisevä.
Seuraava rompetori grillikahvioineen järjestetään Viisarimäen vanhalla koululla lauantaina 27.9., eli samana päivänä Rutalahden markkinoiden kanssa. On koettu, että nämä tapahtumat tukevat toisiaan, sillä ne ovat luonteeltaan sopivasti erilaisia. Koululle ovat kaikki myyjät tervetulleita, ja tarjolla on monenlaisia myyntipaikkoja – alkaen pihamaan ilmaisista peräkonttimyyntipaikoista.
Paikalle voi tuoda myös vanhoja tai keräilyllisiä kohteita, esimerkiksi numismatiikkaa tai filateliaa, militariaa, arvioitavaksi ja myyntiin. Temisevän lisäksi paikalla on jälleen aihepiiriensä asiantuntija Aulis Parviainen Keski-Suomen Numismaatikoista arvioimassa kohteita.
Veikko Ripatti
16.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Europarlamentaarikko Elsi Katainen vieraili viime perjantaina Uuraisilla avustajansa Toni Viljamaan kanssa. Vierailun teemana oli yrittäjyys, erityisesti maatalousyrittäjyys. Aamukahvien jälkeen vierailtiin Kangashäkissä Ala-Niinimäen tilalla (attikkelikuva) ja Kotix Oy:ssä – näistä tarkemmin tulevissa lehdissä.
Kolmatta kautta europarlamentissa toimivalla Elsi Kataisella on yhteinen menneisyys Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkaman kanssa, sillä hän toimi Pielaveden kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosituhannen alussa samaan aikaan, kun Valkama toimi siellä kunnanjohtajana. Katainen on myös itse ollut maatilayrittäjä, sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin joitakin vuosia sitten.
Uuraisten valtuustosali täyttyi lähes kokonaan virkamiehistä, valtuutetuista ja viljelijöistä. Tilaisuus alkoi Uuraisten kunnan esittelyvideolla. MTK Keski-Suomen varapuheenjohtaja, valtuuskunnan jäsen ja lypsykarjatilallinen Kyynämöisiltä, Tomi Ahonen, esitti tervehdyssanat ja toivoi tulevan ohjelmakauden valmisteluun europarlamentilta ymmärrystä siitä, että Euroopan itäisen laidan maatalouden tukeminen on tärkeä osa huoltovarmuutta.
– Maailmantilanne on sellainen, että Euroopan yhteinen puolustus vaatii nyt resursseja, mikä on aivan oikein. Meillä Suomessa pelkona on kuitenkin, että elintarviketuotanto vaarantuu vähenevien tukirahojen myötä. Toivoisin, että puolustussektorilta voitaisiin löytää jokin rahoitusinstrumentti tukemaan ainakin Euroopan itäisten laitojen maataloutta, Ahonen esitti.
Elsi Katainen piti ehdotusta hyvänä, mutta totesi, että valitettavasti huoltovarmuus osana kansallista turvallisuutta ymmärretään Suomessa huomattavasti paremmin kuin muualla Euroopassa.
Elsi Kataisen kotimaan avustaja Toni Viljamaa kuvaa Ala-Niinimäen karjaa.
Syyskuun alussa komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti tärkeän vuosittaisen linjapuheen.
– Aiemmin komission puheenjohtaja on puhunut vain vähän, jos ollenkaan, ruokapolitiikasta. Nyt hän korosti eurooppalaisten viljelijöiden ja ruuantuottajien reilun kilpailuaseman puolustamista. Komissiossa on tunnistettu, että ruokaketju on epätasapainossa, eikä tuottaja saa reilua hintaa tai voittoa. On hienoa, että komissiossa epäkohtiin on kiinnitetty huomiota, mutta samaan aikaan pidän puheita ristiriitaisina komission kesällä ehdottaman budjettiesityksen kanssa. Siinä komissio ehdottaa 20 prosentin leikkausta maatalouden rahoitukseen. Sanat ja teot eivät siis kohtaa, etenkään kun von der Leyen ei esittänyt tässäkään puheenvuorossa mitään konkreettista toimenpidettä ruuantuotannon vahvistamiseksi, Katainen totesi.
Uuraisilta Katainen jatkoi matkaansa biotuotetehtaalle Äänekoskelle.
Hanna Lahtinen
09.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Hirvaskankaalla asuvalle luontokuvaaja Sari Virenille tapahtui jokin aika sitten jotain melko uskomatonta. Hän sai puhelun tuntemattomasta numerosta.
– Koska olen tällä hetkellä työttömänä, vastaan myös tuntemattomiin numeroihin, hän kertoo.
Puhelimen toisessa päässä oleva nainen esitteli itsensä Kirsti Manniseksi ja kysyi, oliko Sari se, joka tekee niitä ihania luontovideoita YouTubeen. Varovaisesti Sari myönsi olevansa.
Sari Viren on harrastanut riistakameroilla kuvaamista jo 15 vuotta, ja sinä aikana ovat kehittyneet niin laitteet, taidot kuin luonnontuntemuskin.
– Kiinnostus luontoon juontaa juurensa jo lapsuudesta. Isä ja äiti veivät minut vanhalla keskimoottoriveneellä saareen ja antoivat ämpärin, johon piti kerätä marjoja. Vaelsimme myös paljon Lapissa, kertoo Säynätsalosta kotoisin oleva Sari.
Kirsti Manninen – filosofian tohtori, käsikirjoittaja ja tuottelias kirjailija, joka tunnetaan myös nimellä Enni Mustonen – ei ollut Sarille entuudestaan tuttu. Vasta puhelun jälkeen googlatessaan hänelle selvisi, millaisen merkkihenkilön kanssa oli juuri keskustellut.
Keskustelu eteni, ja Manninen kertoi käsikirjoittavansa pian avattavalle Finlandia-talolle näyttelyä. Kyseessä oli uusi pysyvä näyttely, joka kertoo Alvar, Aino ja Elissa Aallon elämäntyöstä ja luovuudesta sekä kuvaa suomalaisuutta ja suomalaisten metsä- ja luontosuhdetta. Tähän näyttelyyn Manninen halusi Sarin videoita.
– Kylmät väreet juoksivat selkärankaa pitkin ja kyyneleet valuivat. Olin ollut vuoden työttömänä, ja yhtäkkiä minulle tarjotaan tällaista. Se tuntui aivan uskomattomalta.
Finlandia-talon verkkosivuilla kerrotaan, että näyttely kuvaa tarinallisesti luovuutta, suomalaisuutta ja ihmisyyttä Aaltojen elämän ja teosten, Suomen historian tapahtumien sekä suomalaisen luonto- ja metsäsuhteen kautta. Finlandia-näyttely koostuu viidestä elämyksellisestä tilasta: Alkusoitto, Parantava valo, Metsien maa, Yhdessä ja MyAalto. Keskisuomalaisuus on esillä myös arkkitehtuurin kautta, esimerkiksi Muuratsalon koetalon savusaunan toisintona.
Juuri suomalaisen luonto- ja metsäsuhteen kuvaamiseen tarvittiin Sarin videoita. Manninen piti erityisenä vahvuutena niissä esiintyviä aitoja luonnon ääniä.
Asia eteni, ja pian Sari sai sähköpostia, jossa esitettiin toiveita näyttelyyn sopivista videoklipeistä. Yhteydenpito jatkui, muuttui ystävyydeksi, ja lopulta Kirsti Manninen saapui itse hakemaan materiaalit Hirvaskankaalta. Lopullisen editoinnin näyttelyyn teki hänen poikansa Kusti Manninen.
Kesäkuun alussa koitti näyttelyn avajaispäivä, ja Sari Viren huomasi olevansa kutsuvieraana arvovaltaisen joukon, kuten rouva Suzanne Innes-Stubbin, seurassa avaamassa näyttelyä yhdessä Suomen ikonisimmista rakennuksista.
Tiukkojen turvatoimien jälkeen Sari pääsi 300 vieraan joukosta harvojen kutsuttujen joukkoon, jotka oli valittu näyttelyn tekoon osallistuneista esiteltäviksi.
Vaikka Finlandia-talon näyttelyyn osallistuminen on suuri kunnia ja huikea kokemus, ei se ole suinkaan ainut kerta, kun Sari Virenin polku on risteytynyt Suomen presidenttiperheen kanssa. Mutta se onkin sitten aivan toinen tarina. Siitä ja luontokuvauksesta kerrotaan enemmän PaikallisUutisten joulunumerossa.
Sari Virenin riistakameralla kuvattuja luontovideoita voi ihailla paitsi hänen nimeään kantavalla YouTube-kanavalla, joka löytyy helposti googlaamalla, myös lokakuun 24. päivä järjestettävässä Valon kylä -tapahtumassa Uuraisten kirjastossa.
04.09.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan kirjaston salissa on avautunut uusi näyttely, jossa on esillä Toivakan päivätoiminnan asiakkaiden töitä.
– Kädentaitotöitä tehdään paljolti fiiliksen mukaan. Materiaaleihin ei ole paljon varoja, mutta olemme mahdottoman luovia. Sanomalehdet, vessapaperirullat ja langanjämät ovat ahkerassa käytössä. Olemme saaneet myös materiaaleja tosi paljon lahjoituksina, kiitos siitä kaikille, kertoo ohjaaja Elina Nikkonen, joka työskenteli aiemmin Joutsassa, jossa myös painotettiin käsillä tekemistä.
Työparina hänellä on Mari Pitkäaho, joka siirtyi kehitysvammatyöhön vanhalta palvelukeskukselta vuonna 2018. Hän on viihtynyt hyvin.
– Tämä työ on sellaista, että se vie mennessään, molemmat vakuuttavat.
Enimmillään päivätoiminnassa on mukana 12 henkilöä, ja jokaiselta on näyttelyssä esillä jotain. Askarteluhetkien lisäksi päivätoiminta on paljon muutakin.
– Ulkoillaan ja käydään kuntosalilla, täällä näyttelyissä tai kuntoportailla kuntoilemassa. Lisäksi meidän roskapartio pitää Toivakan tienpientareet siistinä. Joskus lähdetään ihan linja-autolla kaupungille humputtelemaan ja syömään.
