03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Lähes kaikissa Suomen maaseutumaisissa kunnissa kamppaillaan saman ongelman kanssa. Ikäluokat pienenevät ja se johtaa kouluverkon tarkasteluun.
– Valtakunnallisesti syntyvyys on kääntynyt laskuun viimeisen viiden vuoden aikana, ja peruskouluikäisten määrä on vähentynyt kymmenellä tuhannella, toteaa tuleva sivistysjohtaja Minna Vilenius.
Myös ikärakenteeltaan nuoren Uuraisten kunnan koulujen oppilasmääräennusteet ovat kääntyneet tasaisesti etenevään laskuun seuraavien seitsemän vuoden aikana. Tuoreen oppilasennusteen mukaan peruskoulujen yhteenlaskettu oppilasmäärä vähenee nykyisestä 575 oppilaasta (tilanne 10.10.2025) noin 479 oppilaaseen lukuvuoteen 2031–2032 mennessä. Tämä merkitsee yli 90 oppilaan vähennystä, mikä vastaa noin 16 prosentin laskua koko kunnan tasolla.
Nykyisen kouluverkon rajojen perusteella tarkasteltuna suurin oppilasmäärien väheneminen kohdistuu Koulukeskukseen. Sen tämänhetkinen 332 oppilaan kokonaismäärä laskee vuoteen 2031–2032 mennessä 264 oppilaaseen. Kehitys vaikuttaa erityisesti ylempien vuosiluokkien oppilasmääriin, jotka pienenevät tasaisesti tarkastelujakson aikana.
Kunnan kyläkouluista Hirvasen oppilasmäärä pysyy melko vakaana 124–148 oppilaan välillä, joskin lievää laskevaa trendiä on havaittavissa erityisesti kauden loppupuolella. Höytiän neliluokkaisen koulun oppilasmäärä vähenee ennustejaksolla 52 oppilaasta 38 oppilaaseen. Kyynämöisen kuusiluokkaisessa koulussa oppilasmäärä pysyy pienenä mutta tasaisena, vähennystä 10 oppilaan verran.
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos käyttöön otettaisiin lähikouluperiaate ja esimerkiksi oppilaskuljetuksista koulukeskuksen lähikoulualueelta Kyynämöisille luovuttaisiin. Silloin Koulukeskuksesta tulisi lähikoulu suurelle osalle Kyynämöisten ja myös joillekin Höytiän koulun oppilaille.
Koska kyseessä on ennuste, voi muuttujia olla muitakin. Kunnan nykyistä aktiivisemmasta tonttimarkkinoinnista on toivottu pelastajaa, mutta realistisesti sen varaan ei kovin paljoa voi laskea. Uurainen olisi voinut suoriutua markkinoinnissaan huomattavasti paljon huonomminkin, sillä kunta oli viime vuonnakin jälleen kerran yksi vain kolmesta kasvukunnasta Keski-Suomessa.
– Kyllä tonttimarkkinointia tehdään koko ajan ja kuntaan rakennetaan. Taloustilanne on kuitenkin epävarma niin yksityisillä ihmisillä kuin myös kuntatasolla. Uurainen sai esimerkiksi nyt alkuvuodesta odottamattomia ja ikäviä uutisia koskien opetustoimen valtionosuuksia, ja sillä on merkittävä negatiivinen vaikutus kunnan rahoituspohjaan, kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Viimeksi vastaava keskustelu käytiin keväällä 2024 ja se johti ehdotukseen Kyynämöisten koulun lakkauttamiseksi. Koulua puolustamaan nousi kansanliike ja lopettamispäätös peruttiin. Osasyynä olivat myös kunnan taloustilanteen hetkellinen kohentuminen ja kuntavaalien läheisyys. Vuosi 2024 oli myös syntyvyyden huippuvuosi, 52 lasta, josta on palattu ”normaaliin” reiluun 30 lapseen.
Itse ongelma ei kuitenkaan poistunut minnekään ja tänä keväänä ollaan tilanteessa, jolloin perusopetus ja varhaiskasvatus on jälleen otettava tarkasteluun. Edellisestä prosessista viisastuneena kunnassa halutaan toimia mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi.
– Kaikki mahdolliset vaihtoehdot käydään läpi, miten opetuspuolta sopeutetaan pienenevään lapsimäärään ja pienenevään rahoitukseen, peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen luettelee.
Kouluverkkoa tarkastellaan jossain määrin myös ylikunnallisesti.
– On toivottavasti lähdössä liikkeelle hankehaku, jossa selvitellään kuntien välisen kouluyhteistyön kehittämistä. Olen alustavasti ilmoittanut myös Uuraisten kunnan olevan kiinnostunut. Muita kuntia voisivat olla esimerkiksi Viitasaari, Äänekoski, Konnevesi, Laukaa ja Saarijärvi, Jouko Nykänen kertoo ja miettii, että toisiko neljäs yritys kouluyhteistyöstä tulosta Äänekosken kanssa Hirvaskankaan alueella.
Tosiasia on, että jotain on pakko tehdä. Koska sivistystoimi on kunnan kakusta niin iso siivu, on säästöjä muilta sektoreiltakin hyvin vaikea etsiä, varsinkin kun kunnassa on juuri käyty yt-neuvottelut.
– Strategiatyö etenee kevään mittaan kuukausittaisilla kokoontumisilla ja teemoilla. Mukana on johtoryhmän lisäksi kunnanhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä sivistyslautakunta kokonaisuudessaan. Lisäksi tehdään kuntalaiskysely nettiin ja pidetään jokaisella kylällä keskustelutilaisuudet sekä kuullaan henkilöstöä, Minna Vilenius kertoo.
– Toivon, että keskustelu ei nyt keskity mihinkään yksittäiseen kouluun, vaan että kuntalaiset laajasti osallistuvat ja esittävät näkemyksiään, Jouko Nykänen lisää.
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Anne Pihl tiedostaa tehtävän haasteellisuuden ja korostaa myös kuntalaisten ja henkilöstön kuulemisen tärkeyttä. Hän haluaa myös tarkastella tilannetta vähintäänkin vuoteen 2030 asti.
– Pari vuotta sitten asiaa käsiteltiin, mutta haluan, että asiaa lähestytään objektiivisesti ilman esioletuksia, kaikki vaihtoehdot huomioiden. Haluan myös korostaa yhtenä yksityiskohtana maanomistajien osuutta ja kartoittaa mahdolliset tonttimaat kylillä. Siitä ei varmasti ole erimielisyyttä, etteivätkö kyläkoulut ole kaikille äärimmäisen tärkeitä, hän päättää.
Hanna Lahtinen
03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Anita ja Jukka Pihlainen ovat luoneet 20 vuodessa Kuusirinteen viihtyisän ja yhteisöllisen kokonaisuuden keskelle Uuraista. Aikoinaan säästökassana ja apteekkina palvelleet Kuusirinteen punainen ja keltainen talo ovat kauniisti kunnostettuina ja siisteine ympäristöineen kauneinta osaa Kuukantietä.
Yhtä kaunista on sisälläkin. Yksi asunnoista on nimeltään MajaPaikka ja sitä Pihlaiset vuokraavat lyhyeen, vaikkapa vain yön tai parin majoittumiseen. Asunnossa on petipaikat neljälle ja kaikki valmiina, jopa aamupuurotarpeet. Hinnat eivät päätä huimaa, esimerkiksi perhepaketti 3–4 henkilöltä on vain 50 euroa vuorokaudelta. Jos esimerkiksi sukulaisia on tulossa yökylään ja tila uhkaa loppua, MajaPaikkaa voi tiedustella suoraan Pihlaisilta.
– Tämä on vähän erilainen kokemus kuin hotellihuone. Vanhoissa taloissa on sellainen henki, mikä uudesta puuttuu, Anita sanoo. Sitä henkeä Anita ja Jukka ovat vain vahvistaneet huutokauppa- ja kirpputoriostoksilla. Erityisesti hieman varttuneemmalle kulkijalle MajaPaikka on oikea muistojen aarreaitta, hyllystä löytyy juuri sellainen kahvipurkki kuin mummolassa tai emaliastia, jossa viili valmistui lapsuuskodissa. Asunto on kodikkaan värikäs ja erityisesti keittiötä hallitsevat punaisen, keltaisen ja oranssin aurinkoiset sävyt. Pihlaiset nauttivat yli kaiken sisustamisesta ja erityisesti Anita rakastaa retroa.
Kaikki alkoi 20 vuotta sitten. Pihlaiset asuivat uudessa talossaan Jokihaarassa, eivätkä oikein viihtyneet.
– Niihin aikoihin uutisissa alettiin puhua, että eläkkeet eivät tulevaisuudessa riitä ja koska olin sairauden vuoksi ollut pitkään poissa työelämästä, minulle ehti kertyä eläkettä varsin vähän. Aloin puhumaan Rautpohjassa valimolla työssä käyvälle Jukille, että jotain pitäisi tulevaisuuden varalle tehdä, Anita kertoo.
Usein ohi ajaessaan he miettivät, että kukahan Kuukantien vanhoissa taloissa asui. Jokin niissä viehätti, vaikka mitään varsinaista bisnesideaa ei vielä ollut.
Talot omisti tuolloin Uuraisilla monessa asiassa 90-luvulta alkaen vaikuttanut Sulo Suuntala ja niissä toimi Perhekoti Kardemumma. Alun perin talot rakennettiin apteekiksi ja säästökassan taloksi ja onpa toisessa niistä asunut entinen kunnanjohtaja Sirpa Rautiokin. Myös 62-vuotias Uuraisten helluntaiseurakunta toimi alkuaikoina keltaisessa talossa.
Kun taloista toinen sitten tuli myyntiin vuonna 2006, se oli menoa. Pankkilaina oli iso, mutta kuitenkin jo kauan sitten pois maksettu.
– Kun ostimme tämän Kuusirinteen punaisen talon, niin Sulo sanoi, että kyllä te vielä tuon toisenkin ostatte – ja niinhän siinä kolmen vuoden kuluttua kävi, Jukka kertoo.
– Ihan pystymetsästä lähdettiin, Juki oli käynyt rakentajakurssin ja minä olen aina tykännyt siivouksesta. Sulo oli tehnyt ison remontin ja jakanut talot pienemmiksi asunnoiksi, joissa oli jo vuokralaiset. Tutustuttiin taloihin ja opeteltiin vuokratalon pitämistä. Myöhemmin alettiin remontoimaan pikkuhiljaa. Alussa vaihtuvuus vuokralaisten suhteen oli melko suurta, mutta vuokrasuhteista on tullut koko ajan pidempiä. Usein uusi vuokralainen löytyy edellisen kautta.
Lyhytvuokraukseen tarkoitetun MajaPaikan käyttöaste voisi olla korkeampikin, mutta Pihlaiset ovat ilmoittelussa varovaisia. Lähinnä vuokrausmahdollisuudesta ilmoitellaan Facebookin Uurainen-ryhmässä ja se on toistaiseksi riittänyt.
– Tässä talossa asuu neljä vakituista vuokralaista ja tuossa viereisessä talossa viisi, niin haluamme taata, että heidän kotirauhansa ei järky, Anita sanoo.
Vuosien myötä Kuusirinteelle on syntynyt omanlaisensa kodikas yhteisöllisyys. Voittojen maksimoinnin sijaan Pihlaiset ovat pitäneet vuokrat kohtuullisina ja vuokralaisia on autettu monessa asiassa. Melkein kaikki mikä on viivan alle jäänyt, on sijoitettu talojen kunnostukseen, esimerkiksi ikkunat vaihdettiin vastikään. Viime kesänä kunnan putkiremontti tien toisella puolella toi vanhoja putkistoja pitkin hulevesiä Kuusirinteen toisen talon alakertaan ja salaojitukset oli uusittava. Kuukantien profiilia muutettiin rajusti 1960-luvulla, jolloin keltainen talo jäi tieltä katsoen monttuun.
Kiinteistöjen ostaminen ei jäänyt Kuusirinteeseen. Jokihaaran uusi talo vaihtui aikanaan entiseen lääkäritaloon Kostintiellä, jonne muutti myös Anitan isä viimeisiksi elinvuosikseen. Myöhemmin iso talo päätyi myyntiin. Nyt Pihlaiset asuvat Uuraisilla ollessaan Nevalasta hankitussa tilavassa yksiössä. Rakkain koti sijaitsee kuitenkin Anitan kotiseudulla Perhon Mökälässä. Lapsuudenkoti Tunkkari on kauniisti kunnostettu ja upean retrosti sisustettu sekin.
Kynnys asuntojen ostamiseen on madaltunut, mutta hutiloiden ei myöhemminkään kauppoja ole tehty. Hakatalon kerrostalo on hyvin hoidettu taloyhtiö ja siellä Pihlaisilla on kaksi asuntoa.
Kuusirinne ei ole ainut asia, millä Pihlaiset ovat lisänneet yhteisöllisyyttä Uuraisilla. 15 vuotta heidän elämässään isoa osaa näytteli Nuorisoseura bingoineen ja muine tapahtumineen.
Ja sitten on teatteri. Anita on kirjoittanut 13 näytelmää Suomen Näytelmäkirjailijaliiton listoille ja suurimman osan niistä ohjannut Kynkkälän näytelmäpiirin lavalle. Uusinta harjoitellaan parhaillaan. Aikoinaan Anita harrasti monta kertaa viikossa urheilua, kuntosalia, karatea ja lentopalloa. Niistä hän joutui luopumaan terveydellisistä syistä, mutta onneksi tilalle löytyi teatteri.
Nyt Anita ja Juki ovat eläkkeellä. Eläkepäiviksi suunniteltu turva omistusasunnoista ei ole tehnyt heistä rikkaita, ainakaan rahallisesti. Mutta valtavasti se on antanut sisältöä elämään.
– 20 vuoteen on mahtunut monenlaista vuokralaista ja elämäntarinaa, kaikkien kanssa on tultu toimeen. Vain kaksi kertaa on jouduttu päättämään vuokrasuhde, mutta nekin on tehty sovussa. Niin hyvältä tuntuu, kun joku on joskus sanonut tänne muuttaessaan, että on tullut ensimmäistä kertaa paikkaan, joka tuntuu oikeasti kodilta.
Hanna Lahtinen
03.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten vuoden 2025 Liikuntateosta palkittiin oikea urheilun grand old man, keväällä 82 vuotta täyttävä Reijo Länkinen, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä Uuraisilla monien eri lajien parissa jo 50-luvulta alkaen.
Reijo on ahkera harjoittelija ja erinomainen esikuva myös omalla urheilu-urallaan, joka viime vuosina on painottunut menestyksekkäästi kenttälajien aikuisurheiluun ja tuonut Reijon palkintokaappiin lukuisia SM-mitaleita. Omaa osaamistaan hän on jakanut eteenpäin esimerkiksi yleisurheilukouluissa.
Reijo hallitsee erinomaisesti myös sellaiset lajit kuin lentopallo, keilailu ja jousiammunta ja juontaa ammattimaiseen tyyliinsä erilaisia urheilutapahtumia.
27.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Mika Savolainen on Uuraisten vuoden yrittäjä 2025, jonka urapolku on onnellisten sattumusten summa – tai johdatusta. Yrittäjä itse on taipuvainen jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja suuntaa katseensa kiitollisena ylöspäin.
Toyotan ralliautojen luottomaalariksi ei kuitenkaan kelpaa kuka tahansa, vaan tarvitaan rautaista ammattitaitoa ja kykyä olla luottamuksen arvoinen. Savolaisen maalaamia rallin 2-sarjan autoja menee noin 130 maahan, ja viime vuonna ostaja sai jonottaa autoa jopa 18 kuukautta.
– Kun on hyvä auto, sitä on helppo myydä. Minulle tämä tarkoittaa töitä niin paljon kuin ehdin tehdä. Enempäänkin olisi mahdollisuuksia, mutta tilat eivät salli, Savolainen kertoo. Työntekijänä hänellä on toinen Mika, Määttä sukunimeltään.
Savolaisen työpiste on ulkoapäin tavallisen näköinen kaarihalli Uuraisilla. Sieltä hopeanväriset Toyotan rungot yleensä lähtevät eteenpäin tehtaalle, jossa niihin lisätään kaikki muu.
– Noin viikon kuluttua auto on valmis koeajettavaksi. Kun auto on asiakkaalla, lisätään teippaukset ja viimeistellään ulkoasu, Savolainen kertoo. Ihan jokaisen päristelijän kukkarossa ei tällaisen auton ostoon riitä valuutta. Hinta asettuu valmiina noin 300 000 euron tietämille.
Vuonna 2001 perustettu Uuraisten Autopelti ja -maalaus oli vielä muutama vuosi sitten tavallinen maalaispitäjän, kolarikorjauksiin keskittynyt yritys. Kokemusta alasta Savolaisella on jo vuodesta 1995. Muutos alkoi, kun ralliautoilija Tommi Mäkinen toi veljensä metsäkonelavetin maalattavaksi, ja siitä yhteistyö syveni. Seurasi N-ryhmän Subarujen ja Eero Räikkösen Citroënien maalausta.
– Siitä homma pikkuhiljaa eteni, ja viimeiset kaksi vuotta on pitänyt kieltäytyä kaikista muista töistä ja keskittyä pelkästään näihin Toyotoihin. Minusta työnjäljen pitää olla just eikä melkein, joten ehkä jotain on tullut tehtyä oikein, Savolainen tuumailee. Hän on itsekin vielä vähän hämmennyksissä, että on edennyt maailman suurimman autonvalmistajan yhteistyökumppaniksi.
– Meille Toyota Gazoo Racingilla on ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyökumppanimme jakavat samat arvot: tarkkuus, laatu, rehellisyys ja ylpeys omasta työstä. Mikassa nämä kaikki yhdistyvät luontevasti, totesi Toyota Gazoo Racing Oy:n Rally 2 puolen tuotannon johtaja Lasse Malinen vuoden yrittäjä -valinnan yhteydessä antamassaan lausunnossa.
Yhteistyökumppani on myös kiinnostunut maalaristaan. Kolme tai neljä kertaa vuodessa Mika Savolainen saa vieraita Japanista.
– Huonolla englannillani yritän selvitä, mutta ihan mukavia vierailuja ne ovat, Savolainen naurahtaa.
Vaikka Savolaisella on korkeat vaatimukset oman työnsä suhteen, pystyy hän paineen allakin toimimaan melko stressittömästi.
– Pyrin pitämään työviikot viisipäiväisinä ja työpäivien pituuden kohtuullisena. Ensiluokkaiset suojavarusteet ovat tietysti tässä työssä tärkeitä, vaikka ihan missä työssä tahansa voi altistua jollekin terveyttä vaarantavalle asialle. Käytän paineistettua maskia ja muita suojavarusteita. Huomenna menenkin työterveystarkastukseen, jossa tsekataan mahdolliset altistukset, Savolainen kertoo.
Työrintamalla kaikki on siis erinomaisesti, mutta yksityiselämän puolella viime vuodet ovat olleet surun sävyttämät. Puolison sairastuminen suhteellisen nuorena ja joutuminen hoitokotiin tuo hitaan menetyksen tuskan jokaiseen päivään.
– Työpuolella toivon vain, että saan jatkaa tällä samalla hyvällä tiellä, mutta yksityiselämässä haaveilen ja rukoilen, että eläisin vielä jonain päivänä onnellisessa parisuhteessa.
Yrittäjäjuhlaan hän suuntasi lauantaina, vaikka ei olekaan juhlaihminen.
– Onhan se sellainen once in a lifetime -kokemus.
Hanna Lahtinen
24.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraislainen Samuli Mattila on alle 30-vuotias yrittäjä ja vuoden 2025 Keski-Suomen nuori yrittäjä. Yritys on Mattilan Hoivapalvelut Oy. Myöskään yrityksen muut osakkaat, enemmän kiinteistöalalla vaikuttava Oskari Moisio ja Annika Määttä eivät ole iällä pilattuja.
– Ihan älyttömän kiitollinen olen ja todella yllättynyt, Samuli Mattila sanoo.
Perusteluiksi palkinnoille kerrotaan, että Mattilan halu kehittyä on kova, hänen visionsa tulevaisuudesta on selkeä ja hän etenee sitä kohden määrätietoisesti. Löytämällä oikeat ihmiset rinnalleen hän on saanut kasvatettua luotettavaa palvelua tuottavan yrityksen. Hänen asenteensa on positiivinen ja eteenpäin katsova.
Vuonna 2023 perustetun yrityksen kehityskaari onkin ollut huima. Alussa mukana ollut vuokratyövoiman välitys on kokonaan jäänyt, ja nyt yritys keskittyy pelkästään omaan palvelutuotantoon, mikä kattaa kotiin vietävät palvelut laajasti. Valikoimaan kuuluvat kotihoito ja tukipalvelut, joita voivat olla vaikkapa kotityö- tai asiointiapu, erilaiset palveluseteleillä saatavat palvelut sekä siivouspalvelut yksityisille ja yrityksille.
– Alusta alkaen tavoite on ollut kasvaa maakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi, ja sitä kohti on menty pienin askelin. Ensimmäinen tavoite oli työllistää itseni lisäksi joku toinen, ja tällä hetkellä työllistämme jo 55 työntekijää. Oskari Moisio toimii yrityksessä kehitysjohtajana ja Satu Sneck hoitotyön johtajana, henkilöstöstä ja taloudesta vastaa Annika Määttä.
Sekin palkinnon perusteluissa mainitaan, että Samuli on kannustava esihenkilö ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tähän varmasti vaikuttaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli itse vakituisesti hoivatyössä, esimerkiksi kolmivuorotyössä lastensuojelun erityisyksikössä. Myös kotona vipeltävät neljä pientä lasta pitävät toimitusjohtaja Mattilan jalat tiukasti maan pinnalla.
– Yrittäjyydessä on yllättänyt tulevaisuuden ennakoinnin vaikeus ja se, kuinka herkillä pitää olla aistimaan muutoksia. Yrittäjyys on matka ja jatkuvaa kasvua niin ihmisenä kuin työnantajanakin. Hyvinvointialueen kanssa tehtävän yhteistyön näen lähtökohtaisesti positiivisena, Mattila sanoo.
Yrittäjän ja perheenisän roolien lisäksi politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on iso osa Samuli Mattilan elämää. Aluevaltuustossa hän toimii yksilöasiain jaostossa. Kunnanhallituksen puheenjohtajuus taas on luottamustoimista se eniten aikaa vievä ja sitovin, mutta ainakin tällä hetkellä yhtälö toimii.
– Pystyn toimimaan yrittäjyyden lisäksi Uuraisten kunnanhallituksen puheenjohtajana täysipainoisesti. Verkostoista on korvaamaton apu ja hyöty monessa asiassa, lisäksi etätyö antaa valtavasti joustoa arkeen, hän sanoo.
Politiikassa Samuli Mattilan haave ja tavoite on ollut jo yli 10 vuotta kansanedustajuus. Yrityspuolella hän mainitsi vuonna 2023 sellaiseksi yhteisöllisen palveluasumisen yksikön, joka saattaakin olla toteutumassa jo lähitulevaisuudessa.
– Kokonaisvaltainen hoivapolku on se, mihin pyrimme.
teksti: Hanna Lahtinen
kuva: Timo Sillanpää
20.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Yrittäjäpariskunta Heli ja Matti Manerus rakensivat yhteisen kodin Uuraisille Pikku-Uuraisen rannalle muutama vuosi sitten.
Matti Manerus on osa-aikainen yrittäjä, päätyö hänellä on Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Sekä päätyö, että yrittäjyys ja lisäksi vielä harrastuskin liittyvät vahvasti autoihin.
– Vuonna 2009 ammattikuljettajilta alettiin vaatia ammattitaitoa ylläpitävää ja täydentävää jatkokoulutusta, viisi päivää viiden vuoden välein. Opiskelin liikenneopettajaksi ja perustin koulutusta antavan yrityksen, M-Motorsportin. Yrityksestä saamilleni tuloille oli alusta asti selkeä osoite. Niillä rahoitetaan ralliharrastusta, Matti Manerus kertoo.
Koulutustarve on jatkuvaa, sillä käytännössä jokaisen kuorma- ja linja-autonkuljettajan on kouluttauduttava keskimäärin yksi päivä vuodessa. Käytännössä koulutukset toteutetaan yleensä viiden päivän jaksoina. Opetuksen lisäksi Matti Manerukselta voi ostaa ajopalvelua ns keikkakuskina tarpeen mukaan.
– Alussa monella kokeneella kuskilla oli motivaatio-ongelmia lähteä koulunpenkille, mutta nyt käytäntö on jo niin vakiintunut, että muutosvastarinta on laantunut. Itselleni tärkeintä on tehdä koulutuksista niin mielenkiintoisia, että ne koetaan tarpeellisiksi. Ennakoiva, polttoainetta säästävä ajo on itselleni ollut opetuksessa aina sellainen ”lempilapsi”, sillä taloudellinen ajo on kuljetusyritysten elinehto Manerus jatkaa ja lisää, että ammattilaisten joukko yhdessä myös jakaa tärkeitä vinkkejä toisilleen.
Myös lisääntynyt tietotekniikan käyttö ja sähköautojen lisääntyminen raskaassa liikenteessä aiheuttaa luonnollisesti päivitystarvetta tietoihin ja taitoihin.
Ralliharrastus on tällä hetkellä pakollisella tauolla, sillä uuden auton rakentaminen on kesken.
– Olisi tehnyt mieli osallistua Uuraisten tulevaan ralliin, mutta valitettavasti ei nyt ole autoa, Matti Manerus harmittelee.
Kun auto saadaan valmiiksi, kartturin penkille istahtaa vaimo Heli Manerus, perheen toinen yrittäjä ja aivan täysipäiväinen sellainen, jolla on paljon kokemusta myös nelijalkaisista hevosvoimista.
Heli Manerus on työyhteisösovittelija, työhyvinvointivalmentaja ja työnohjaaja. Hän ajautui alalle syvällisten pohdintojen kautta ja tarpeesta tehdä työtä, joka tuo onnellisuutta elämään.
Jos puolisonsa yritykselle syntyi tarve lakimuutoksen kautta, myös työnohjauspalvelujen tarve on viime vuosina lisääntynyt ja onneksi myös kyky tunnistaa tarve. Hänen yrityksensä FreshMind tarjoaa työhyvinvointipalveluja yrityksille ja organisaatioille.
– Työnohjaus on sosiaalialalta pikkuhiljaa levinnyt muillekin aloille. Olen itse toiminut lastensuojelussa ja perhehoitajana niin sosiaalialan työnohjaus on itselleni läheisintä, mutta teen myös monien muiden alojen työnohjauksia.
Työnohjaus antaa turvallisen paikka käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja myös niitä hetkiä, jotka eivät ole helppoja tai kauniita.
– Työnohjausta voidaan tehdä yksilön kanssa tai ryhmänä, lähi- tai etätapaamisina. Se on keskusteluja ja erilaisia harjoituksia, mutta kotiläksyjä en anna. Työnohjauksessa pohditaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat työssä pinnalla. Jokainen ohjaus on omanlaisensa. Minulla voi olla hieno suunnitelma, mutta keskustelu lähteekin aivan eri suuntaan. Joskus ohjaus on vähän kuin stand uppia, tilanteisiin reagoimista.
Sellaiset sanat kuin säästöpaineet, henkilöstömitoitus, kustannustehokkuus sekä stressi ovat sanoja, jotka usein nousevat esiin keskusteluissa.
Heli Maneruksen tavoitteena on että ihmiset kokevat työnohjauksen merkitykselliseksi, saavat uusia näkökulmia työhönsä, lisää virtaa tai joskus se vasta käynnistää isompaa pohdintaa.
– Ihmisille on tärkeää saada puhua itseään koskevista asioita ja työnohjaus parantaa myös ryhmädynamiikkaa.
Työnohjausta järeämpi keino on työyhteisösovittelu ja sitä Heli Manerus toivoisi käytettävän enemmän.
– Usein työnantaja ostaa työnohjausta, koska se kuulostaa kivammalta, mutta restoratiivinen, eli korjaava työyhteisösovittelu on sellaista toimintaa, mikä voi oikeasti tuoda yritykselle konkreettisia säästöjä. Sovittelussa mennään selkeämmän kaavan mukaan ja kokoonnutaan konkreettisesti sovittelupöydän ääreen.
Työyhteisösovittelu on perusteellinen, nopea ja kustannustehokas keino ratkaista työpaikan ristiriitoja ennen kuin ne eskaloituvat sairauspoissaoloiksi, irtisanomisiksi tai pitkittyneeksi huonoksi ilmapiiriksi. Kriisin osapuolten on usein huomattavasti helpompi osallistua sovitteluun, kun sovittelija on organisaation ulkopuolelta. Ulkopuolinen ammattilainen tuo puolueettomuutta, luottamusta ja turvallisen tilan keskustelulle.
– Ja vaikka sovittelun lopputulos päättyisi siihen, että osapuolet lähtevät eri suuntiin, on sovittelusta ollut hyötyä kun osallisten konfliktinratkaisutaidot paranevat ja he suuntaavat avoimin mielin ja kaunaa tuntematta eteenpäin, eivätkä vie pulmia aiheuttanutta käyttäytymismallia seuraavaan työpaikaansa, Manerus sanoo.
– Työyhteisösovittelun järjestäminen on osoitus työnantajan rohkeudesta ja halusta suojella henkilöstönsä hyvinvointia sekä varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden.
Heli Manerus kokee olevansa unelma-ammatissaan ja pitää itsestään selvänä, että työstä pitää nauttia. Hän käyttää myös itse työnohjausta, jossa voi purkaa tuntoja, kehittyä sekä jäsennellä ajatuksia.
– Työ on niin iso osa useimpien ihmisten elämää, että töissä viihtyä, hän päättää.
Työnohjaus on näinä päivinä erityisen ajankohtaista, sillä valtakunnallista työnohjauksen päivää vietetään ensi viikolla. Keski-Suomen työnohjaajat järjestävät Jyväskylän pääkirjastolla Työnohjauksen päivänä eli tiistaina 27.1.2026 Työnohjauksesta tukea hyvinvointiin -tapahtuman. Tapahtuman tavoitteena on tehdä työnohjausta näkyväksi ja tarjota mahdollisuus kokea ja kokeilla työnohjausta. lltapäivän aikana voi seurata näytöstyönohjauksia, kuunnella työnohjausta saaneiden ihmisten kokemuksia sekä päästä itse kokeilemaan maksutonta popup-työnohjausta.
Hanna Lahtinen
