10.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Rakennus Rentola Oy on Kari Rentolan ulkomaalaukseen ja remontointiin keskittyvä pari vuotta sitten perustettu yritys. Ja kyllä, hän on niitä Rentoloita, samaa veljessarjaa, joiden yritykset LVI-Rentola ja Sähkötyö Rentola ovat erityisesti uuraislaisille tulleet tutuiksi ammattitaitoisesta ja luotettavasta työstä sekä ystävällisestä palvelusta. Rakennus Rentolan kotipaikka on Puuppola, mutta työkeikat suuntautuvat useimmiten juuri Uuraisten ja Saarijärven suuntaan.
– Nimestä on kieltämättä hyötyä esimerkiksi viime aikoina, kun olen kierrellyt Uuraisilla. Aika moni tietää, millaisia miehiä Rentolat ovat ja että ihan oikealla asialla ollaan, Kari Rentola kertoo ja sanoo kädentaitojen olevan myös geeneissä.
Ovikellon rimpauttaminen ei ole maaseudulla ihan jokapäiväistä, ja moni on oikeutetustikin aluksi epäluuloinen, sillä myös huijareita on liikenteessä.
– Siksi aina esittelen itseni ja jätän myös käyntikortin. Mitään en ryhdy väkisin myymään, vaan kerron, mitä teen, ja jos tarvetta on tai myöhemmin ilmenee, niin sitten jatketaan keskustelua. Etenkin, jos kyseessä vanhemman sukupolven edustaja, niin toivoisinkin, että lapset tai joku muu läheinen on mukana kaupanteossa tai remontin suunnittelussa. Tosin usein keskustelu jatkuu muutenkin ja aivan muista asioista, sillä monella yksinasuvalla ei ole montaa juttukumppania päivässä. Niin kiire minulla ei ole, ettenkö ehdi jutella, jos huomaan, että se piristää, Rentola kertoo.
Huijariosasto on Rentolan yrittäjille valitettavasti tullut tutuksi netin puolelta, sillä googlaus tarjoaa usein rentola.fi- tai rentola.com-sivuja, jotka markkinoivat vuokra-asuntoja maailmanlaajuisesti. Näillä sivuilla ei ole mitään tekemistä kenenkään keskisuomalaisen Rentola-nimisen yrittäjän kanssa, ja niiden luotettavuus on vähintäänkin epävarmaa. Varsinkin rekisteröitymistä näille sivuille pitää ehdottomasti välttää, ettei joudu identiteettivarkauden tai muun huijauksen uhriksi.
Vaikka Rakennus Rentola on vielä suhteellisen nuori yritys, Kari Rentolalla on noin 20 vuoden kokemus maalaus- ja rakennustöistä sekä myös myyntityöstä.
– Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet rakennusalalla hiljaisia ja maailmantilannekin mietityttää monia. Urakoita on silti riittänyt ja uskon, että riittää tulevaisuudessakin. Uskon vahvasti taloudelliseen nousuun ja siihen, että ”pato murtuu” uudis- ja korjausrakennusalalla jo lähiaikoina. Pääasiallisesti teen kesäaikana julkisivumaalauksia ja muina aikoina julkisivu- ja kattoremontteja sekä myös sisäremontteja.
Päätöstä ryhtyä yrittäjäksi hän ei ole hetkeäkään katunut.
– Tietyn tasapainon löytäminen on vielä vähän etsinnässä. Välillä töitä on liikaakin ja sitten on ollut hiljaisempia kausia. Ulkomaalauksia ei luonnollisestikaan voi tehdä talvella, mutta julkisivu- ja kattoremontit onnistuvat lähes ympäri vuoden.
Vaikka maalatessa työskennellään telineillä, yrittäjänä Rentola kuvailee itseään hyvin jalat maassa pitäväksi.
– Tavoittelen yrittäjänä vakaata tilannetta ja sitten, kun sellaisen saavutan, on aika miettiä ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Oma jälkikasvu onkin kesätöissä ollut jo maalaamassa.
Ulkoverhousten maalaustyöt ovat tällä hetkellä Rakennus Rentolan pääasiallinen palvelu. Ulkomaalauksen voi toki tehdä itsekin, mutta pitää olla tarkkana, millä ja miten maalaa. Kauniimpaan ja kestävämpään lopputulokseen pääsee ammattilaisen avulla.
Maalaustöiden hinta määräytyy työn laajuuden, tarvittavien pohjatöiden ja käytettävien materiaalien mukaan. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka kauan edellisestä maalauksesta on kulunut ja missä kunnossa maalattavat pinnat ovat – mitä enemmän pohjatöitä tarvitaan, sitä enemmän työhön menee aikaa ja materiaaleja.
– Neuvojia on usein paljon ja neuvot keskenään ristiriitaisia. Omia isovanhempia tai kylän vanhaa maalaria ei yleensä kannata kuunnella, sillä maalit kehittyvät koko ajan. Usein törmään siihen, että uusi maalaus on tehty väärällä tuotteella. Itse käytän eniten Teknoksen Nordica-sarjaa; hirsipinnalle suosin Visa- tai Visa Premiumia – niissä on pitkä huoltoväli. Kuultaville hirsipinnoille suosin Teknoksen Woodex Premiumia. Näihin tuotteisiin olen päätynyt yli 800 maalatun talon kokemuksella.
Museokohteissa projekti aloitetaan ottamalla näyte vanhasta maalipinnasta ja analysoimalla se laboratoriossa.
– Haluan aina käydä ennakkoon paikan päällä, vaikka asiakas osaisi kertoa neliöt ja kunnon hyvinkin tarkkaan. Paikan päällä pystyn varmistamaan aikaisemman maalipinnan ja myös laskemaan työn määrän, mitä esimerkiksi parvekkeet lisäävät. On myös paljon kohteita, joihin ei kannata enää maalausta suorittaa vaan pitkällä tähtäimellä järkevämpi vaihtoehto on uusia ulkoverhous kokonaan. Pitkä työkokemus alalta auttaa arvioimaan, mitä kohteelle kannattaa tehdä. Usein törmään myös käsitykseen, että huoltomaalauksen aika on, kun maali alkaa irtoilemaan. Tällöin ollaan jo myöhässä. Edullisin vaihtoehto olisi tehdä huoltomaalaus riittävän ajoissa.
Dokumentoiminen on nykypäivänä onneksi helppoa ja siinä Kari Rentola on tarkkana.
– Otan joka työvaiheesta useita kuvia ja niistä on helppo myöhemminkin tarkistaa työn vaiheet ja sen, mitä pinnan alta löytyy.
Tulevaisuuden Kari Rentola näkee valoisana. Rakennus Rentolan urakat voivat olla pienistä muutaman tunnin urakoista useampaan viikkoon.
– Kolmessa tunnissa ehtii vaikka vaihtamaan oven. Tähän kevättalveen toivoisin ulkoverhousurakoita, nyt olisi hyvä aika tehdä niitä.
Esimerkiksi rintamamiestalon ulkoverhousremontissa vanha puretaan ensin pois ja sitten tarkastetaan lisäeristyksen tarve.
– Ympärivuotiseen asuntoon suosittelen vähintään paksumman tuulensuojalevyn lisäämistä, usein myös koolataan ja lisätään puukuitueristettä, mikä sopii hyvin vanhan talon rakenteisiin. Jokainen kohde on omanlaisensa, mutta lähtökohtaisesti rintamamiestalot ovat yhä hyviä ja terveitä taloja, Kari Rentola sanoo.
Hanna Lahtinen
03.03.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Vuoden alussa on tapana tehdä ryhtiliike monellakin elämänalueella: kuntosali kutsuu ja jääkaappi vihertää. Moni innostuu myös järjestämään kotia perusteellisemmin joulukoristeita pois pakatessaan.
Näin on tehty myös Mari Vanhalan perheessä jo ennen kuin hänestä tuli ammattijärjestäjä ja perusti Marikon-yrityksensä. Yrityksen somen kautta Mari on lanseerannut Karsintakarnevaalit laajempaan tietoisuuteen. Aikaisempina vuosina perheessä on esimerkiksi karsittu tammikuun ajan joka päivä päivämäärän osoittaman luvun verran tavaroita.
– Siitä tulee vajaa 500 poisheivattua tavaraa, ja koko perhe on osallistunut siihen mielellään. Usein karnevaaleja on jatkettu helmikuussakin, kunnes joku kevättalven tauti on katkaissut karsinnat.
Tänä vuonna vuorossa oli Siivous- ja järjestämishaaste, jonka idean antoi ja erinomaisena toteuttajana on toiminut perheen kuopus, 9-vuotias Pulla (virallisesti Regina). 13‑vuotias Pika eli Rebekka puolestaan innosti äidin ottamaan TikTokin haltuun Instagramin ja Facebookin ohella.
Seurauksena oli someilmiö.
Siivous- ja järjestämishaasteessa joka päivä valitaan yksi alue, joka siivotaan, järjestetään ja josta karsitaan turhat tavarat pois. Kun aikaa ja voimia riittää, alue voi olla kokonainen vaatekaappi tai vaikka kokonainen huone, mutta toisina päivinä haasteeksi riittää yksi pieni kori.
Mari kuvaa ja selostaa projektin, ja videoissa on aina jokin pieni hauska koukku, josta vastaa yleensä Pulla.
– Jo ensimmäisen päivän peilipöytähaaste keräsi runsaasti katselukertoja, tykkäyksiä ja kommentteja, mutta varsinaisesti potin räjäytti Pullan selostama pehmoleluhaaste viides tammikuuta. Tilin katselumäärä nousi tammikuussa jo yli miljoonaan.
Lyhyet videot, reelsit, ovat paitsi erityisen viihdyttäviä myös lohdullisia ja inspiroivia. Ammattijärjestäjälläkään kaikki ei ole aina tiptop, vaan paljon harrastavan lapsiperheen elämä näkyy kodissa. Mutta kun ottaa pienen alueen kerrallaan ja laittaa kuntoon, sotku vähenee pikkuhiljaa ja kokonaisuus selkiytyy. Ja kun homma tehdään yhdessä, kukaan ei stressaannu ja hauskaakin tuppaa olemaan.
Kun Mari perusti Marikonin, hän varasi nimen Marikonoy kaikille alustoille, mutta TikTok tuntui aluksi vieraalta eikä rahkeetkaan riittäneet.
– Katsojakunta on aika erilaista eri alustoilla, ja esimerkiksi tämän haasteen sisältöä on ollut helppo jakaa kaikkialle samanlaisena. Facebookissa ja Instagramissa olen tottunut lähes pelkästään myönteiseen palautteeseen, mutta TikTokin puolella on tullut vähän ikävääkin. Kriittinen keskustelu ja kommentointi ovat tietenkin aivan ok, kunhan säilyy asiallisena, Mari kertoo.
Marikonin näkyvyys alkaa olla sellaista, että kaupallisille yhteistöillekin olisi jo saumaa.
– Totta kai olen kiinnostunut alaan ja omiin arvoihini sopivista yhteistyökuvioista. Minulle somen tekeminen on tosi luontevaa, enkä ole koskaan kokenut sitä stressaavana. Olen nopea kuvaamaan ja haluan tehdä oman näköistä sisältöä, tekoälyä mieluummin vältän. Saatan editoida autossa samalla, kun odotan lapsia harrastuksista, Mari kertoo.
Kolmen lapsen harrastusrumban ja epäsäännöllistä yrittäjäarkea viettävän puolison vuoksi Mari Vanhala oitää siitä, että ammattijärjestäjän työn lisäksi ehtii tekemään paljon muutakin.
– Arvostan yrittäjyyden monipuolisia mahdollisuuksia. Ammattijärjestäjän tutkinto on hyvä startti moneen asiaan. Minulla on muutamia siivousasiakkaita, pidän luentoja ja workshoppeja ja erilaisia yhteistyökuvioita on kehitteillä. Teen myös graafista suunnittelua ja juhlasuunnittelua, varsinkin lasten juhlajärjestelyistä minulla on vahva kokemus. Lisäksi meillä on Airbnb-asunto Tikkakoskella, joka on lähes koko ajan buukattu. Sen ylläpito vie oman aikansa, hän luettelee ja lisää iloitsevansa myös Keski-Suomen ammattijärjestäjien hyvästä yhteishengestä.
Yksi Marin lempiaiheista on kotihäpeää vastaan taisteleminen, ja siihenkin järjestely- ja siivoushaaste on toiminut erinomaisesti. On paljon hauskempaa katsoa tavallisen sotkuisen nurkan siistiytymistä kuin sisustuslehtimäisen steriiliä kulissikotia.
– Jokainen koti on omanlaisensa, ja jokaisella on erilaiset toiveet. Jotkut kuormittuvat valtavasti visuaalisesta hälystä tai sotkusta, jotkut eivät edes näe sitä. Tärkeintä on, että kaikki viihtyvät kotona, Mari Vanhala päättää.
Tästä pääset Marikonin Facebook-sivulle:
Facebook
Hanna Lahtinen
24.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Sukututkimus on harrastus, johon on helppo hurahtaa. Se on myös harrastus, joka on kokenut melkoisen mullistuksen digitalisoitumisen, DNA‑tutkimuksen ja muun teknisen kehityksen myötä.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi ovat uuraislaisia sukututkimuksen harrastajia. Heillä on hiukan erilainen lähestymiskulma asioihin, mutta kummallekin perehtyminen oman suvun aikaisempiin sukupolviin on antanut valtavasti perspektiiviä myös omaan elämään 2020‑luvulla.
– Olin ennen eläkkeelle jäämistä tosi stressaantunut, sukututkimus on tuonut elämääni jonkinlaista rauhaa. On ihanaa uppoutua johonkin näin täysillä, opettajana toiminut Kristiina kertoo. Hän on aina ollut kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta vuonna 1997 alkoi oma aktiivisempi harrastus ja nyt se saattaa olla jo jotain enemmän. Viikosta torstaipäivät on pyhitetty kokonaan tutkimukselle.
– Silloin vuonna -97 äidin serkku teki äidin isälinjasta kartoituksen, joka alkoi Riekon talosta Saarijärven Onnenlaaksosta, Kristiina kertoo ja näyttää suurta paperia, jossa sukupolvet seuraavat toisiaan. Hän on vienyt kaikki kartoituksen tiedot käyttämäänsä sukututkimussivustolle Geniin ja sukeltanut vielä huomattavasti syvemmälle ja laajemmalle sukunsa historiaan. Sukupuussa on nyt noin 12 000 henkilöä.
– Olen myös tehnyt DNA‑testin, ja sen mukaan tunnistettuja verisukulaisia on noin 15 000, eli ainakin 3000 vielä puuttuu sukupuusta, hän kertoo.
Kristiina on päässyt muutamassa sukuhaarassa jopa yli ajanlaskun alun. Nämä tiedot ovat kuitenkin varsin epävarmoja. 1500-luvulle asti kuitenkin molemmilla on tietoja.
Geni on digitaalisista tietokannoista Kristiinan ja Sarin mielestä luotettavin.
Aika nopeasti sieltä selviää, että Kristiina ja Sari ovat kolmansia serkkuja kolmen sukupolven takaa. Myös tämän jutun kirjoittaja paljastuu sukulaiseksi.
Saarijärveltä kotoisin olevaa Kristiina Hiekkalaa kiinnostaa historian ajanjaksoista eniten Suomen sodan (1808–1809) aika, joka on koko Suomenkin historiassa erittäin merkittävä, sillä silloin päättyi pitkä Ruotsin kuninkaan palveleminen ja Suomi liitettiin Venäjään. Syntyi Suomen suuriruhtinaskunta ja Suomen kansallinen identiteetti alkoi kehittyä.
Hän on myös löytänyt tutkimuksissaan sotaan osallistuneita.
– Perhossa on Bror Schönemanin hautamuistomerkki, hän on minun isoisoenoni. Schöneman kuoli Kokkonevan taistelussa 1808. Brorin veli, Jyväskylän kaupunginsaarnaaja pastori Gustaf Oskar Schöneman, puolestaan on kirjoittanut Joulupuu on rakennettu -laulun sanat ja suomentanut Jouluyö, juhlayö -sävelmän sanat, Kristiina kertoo. Toki itse Runebergkin on hänen sukulaisensa. Hänen isänsä puolen kantaisä on puolestaan 1700-luvulla elänyt ruotsalainen ruotusotilas Björkqvist, joka asettui Kangashäkkiin.
Hyvin yleistä on, että suvusta löytyy joku, joka on lähtenyt koettamaan onneaan Ameriikan maille noin 100–150 vuotta sitten, ja moni sinne jäikin.
Kristiinan pappa kävi kaksi kertaa töissä Pennsylvanian hiilikaivoksilla.
Jyväskylässä syntyneen, mutta uuraislaiset sukujuuret omaavan Sari Rimmin pappa Ismael Lähteinen lähti isosiskonsa Ainon perään Michiganiin Greenin kylään.
– Hän oli reissulla melkein 20 vuotta maa‑ ja metsätöissä. Palattuaan hän kertoi vain hyvin vähän keveitä tarinoita ajasta Amerikassa. Serkkujen kanssa olemme yrittäneet selvittää, millaista oli siirtolaisen elämä 1900‑luvun alussa, Sari kertoo.
Sarin pappa palasi 1929 ja osti Itäkummun tilan. Hauska sattuma on, että nyt Itäkummussa toimii East Hill Ranch, lännenratsastukseen erikoistunut hevostila.
Sari on koulutukseltaan sosiologi ja se näkyy myös hänen lähestymiskulmassaan. Hän miettii syitä ja seurauksia ja myös piirtää mielellään historian hämärästä esiin nousseita persoonia.
– Ennen oli sukusalaisuuksia, joita varjeltiin viimeiseen saakka. Nykyään erilaiset moraalisäännöt ovat huomattavasti löystyneet. Minäkin suorastaan odotan, että suvusta löytyy jotain solmukohtia, vaikka se sitten olisikin ollut aikoinaan paheksuttavaa, hän sanoo.
Hänelle on tärkeää myös kotiseutu ja paikat.
– Oman sukututkimusharrastuksen ja kotiseututuntemuksen tähtihetkiä oli kadonneen Kylmälän pihapiirin, eli äidin mummolan löytyminen, sen paikallistuminen Uuraisten Kummunkylän ja Pirttimäentien väliseen maastoon. Paikka oli täysin metsittynyt, enää löytyi paikalta vain sammaleen peittämiä rakennuksen peruskivilinjoja ja pari esinettä: pannukoukku, kengänpohja ja vanha iso naula. Pihapiiristä ei ole säilynyt meillä kuvia, niin saattoi nyt edes kuvitella. Ihmisten ja tapahtumien ankkuroiminen todellisiin paikkoihin on minulle merkityksellistä: ollaan sukulaisten kanssa kesähuviksi ajeltukin sukupaikkoja paikallistamassa paitsi Uuraisilla, myös mm. Laukaassa ja Vesangassa, hän kertoo.
Molemmat ovat huomanneet, että kirkon vallasta huolimatta elämä on ollut ennenkin värikästä. Pontikka pisti puukkohippasille, mutta toimi myös kauppatavarana. Elämä saattoi olla taloudellisesti köyhempää, mutta huomattavasti yhteisöllisempää.
– Kun ei ollut muunlaisesta tietoa, niin eri tapahtumat, pääsiäisvalkeat, kyläilykierrokset tai sadonkorjuujuhlat toivat sisältöä elämään. Ajattelen, että elämä on ennenkin ollut ihan mukavaa ja elettiin myös vanhoiksi, vaikka väestön keski‑ikää laskikin runsas lapsikuolleisuus ja epidemiat, Kristiina sanoo.
Sukua voi tutkia loputtomiin, mutta eri aineistojen tarjoama tieto on usein kuitenkin lähinnä vuosilukuja, syntymiä ja kuolemia – joskus sentään rikoksiakin. Paljon jää siksi mielikuvituksen varaan.
– He ovat minun sukulaisiani, saan kuvitella ja kuvittaa heidät sellaisiksi kuin haluan. Jos saan lisää tietoa, niin kuvitelmaa voi muuttaa, Sari sanoo ja näyttää tekemäänsä piirustusta Heta Gabrielintytär Lindistä (s.1817), joka oli todennäköisesti kotoisin Nyrölästä eli Soukkajärveltä.
– Hetan nuoruusvuosissa on arvoituksia. Emme ole serkkujen kanssa saaneet selville minne päin Suomea lähti yksin, nuorena neiti-ihmisenä töihin, ehkä piikomaan. Kunnes sitten muutaman vuoden päästä palasi yksin takaisin kotiseudulle taaperoikäisen tyttärensä kanssa, joka oli yksi esiäideistäni. Maria-tyttären isä tai täsmällinen syntymäaika ei ole tiedossamme. Äiti ja tytär elivät sitten loppuikänsä näillä seuduin, Sari kertoo.
– Minulle tärkeä henkilö on 1800-luvun alussa elänyt esiäiti Anna Susanna Salin Laukaan Hytölästä. Hän lähti saattamaan 4-vuotiasta pikkuveljeään Pietarsaareen lapsettomalle pariskunnalle ottolapseksi ja jäi itse samalle reissulle seuraneidiksi, myöhemmin hän avioitui lukkarin kanssa ja leskeksi jäätyään muutti Saarijärvelle tyttärensä luokse. Hänessä on jotain hyvin kiehtovaa, Kristiina kertoo.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi eivät ole ainoita uuraislaisia suku- ja kotiseutututkijoita.
– Olisi mukava jutella muidenkin asiasta kiinnostuneiden kanssa ja perustaa vaikka lukupiiri‑tyyppinen. Saa ottaa yhteyttä, naiset vinkkaavat.
Hanna Lahtinen
17.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Teivaalan Tupa on perinteikäs juhlatalo Kyynämöisillä.
Historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle. Räiliön verotalo nro 10:n ensimmäinen isäntä oli Taavetti Esaianpoika, ja hänen tyttärensä Magdalenan ja Sumiaisista haetun vävypojan Lauri Heikinpoika Pietiläisen aikaan koettiin nälkävuodet.
Sittemmin Teivaalassa ei ole nälkää nähty. Talo vaurastui ahkerien isäntien ja emäntien työn tuloksena, ja väkeä asui enimmillään pihapiirissä pitkälti toistakymmentä. Omistajasuvut vaihtuivat, ja nykyinen Piesalan sukukin ehti melkein vaihtaa talon Höytiän taloon 40 luvulla, mutta vaihto peruuntui.
Nykyinen vanhaisäntä Risto Piesala haki aikoinaan pikkukaupungista korkokenkätyttö Marjan emännäksi – ja kätevän emännän saikin. Kun suomalainen maatalous joutui murrokseen, Teivaalasta lähtivät lehmät, vaikka peltoviljelyä on jatkettu. Vuosituhannen vaihteessa syntyi Teivaalan Tupa, pitojen paikka, jossa on nautittu tuhansia lautasia hirvikeittoa ja muita suomalaisia perinneherkkuja.
– Hyvältä tuntuu, että olemme voineet säilyttää vanhaa ja näyttää, että nuoresta väestäkin on tulossa jatkajia työlle. Olemme yksi lenkki sukupolvien ketjussa, totesivat Marja ja Risto Piesala vuonna 2011.
Nyt nuori väki on oikeasti ottanut ohjat käsiinsä ja päättänyt, että he ovat se seuraava lenkki. Tilalla tehtiin äskettäin sukupolvenvaihdos, ja 1800 luvulta peräisin olevaan päärakennukseen muuttivat Ristomatti ja Suvi Piesala sekä heidän kaksi alle kouluikäistä lastaan.
Ristomatti on Piesalan sisarussarjan nuorin, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, jonka tähänastinen elämä on jakautunut puoliksi lapsuuskodin ja ”maailman” kesken. Pariskunnan häitä tanssittiin Teivaalassa vuonna 2019.
– Yli 10 vuotta on asiaa kypsytelty ja vähän ikään kuin sivulauseessa puhuttu Marjankin kanssa, että joskus. Nyt aika tuntui sopivalta, Ristomatti kertoo.
– Sekin vaikutti muuttopäätökseen, että maaseutu on kuitenkin lapsille paras paikka kasvaa, lisää Suvi, joka hänkin on viettänyt lapsuutensa Uuraisilla.
Molemmilla on yhä myös päivätyö: Ristomatti toimii hankintapäällikkönä Valtralla, ja sairaanhoitaja ja kuntoutuksen ohjaaja Suvi työskentelee sosiaaliasemalla. Yrittäjyys on ainakin toistaiseksi sivutoimista.
Toiminnan ydin on monta kertaa laajennetussa Pitoriihessä, jossa on tilat 100 ruokailijalle ja asianmukainen valmistuskeittiö. Sisustus ei ole minimalistinen, vaan herkullisen runsas ja kekseliäästi vanhaa ja uutta yhdistelevä. Yleisilme on ajaton ja kodikas, ja pakkaspäivänä tunnelmaa sekä lämpöä lisäävät kauniissa kaakeliuunissa ja rouheassa kivitakassa rätisevä tuli.
– Vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä ole. Onneksi Marja on vielä paljon apuna, sillä haluamme säilyttää Teivaalan Tuvan hyvän maineen ja vakiintuneen asiakaskunnan. Tavoite on palvella vanhoja asiakkaita entiseen tapaan ja toivottaa uudetkin tervetulleiksi. Vasta myöhemmin on aika miettiä, mihin suuntaan haluamme lähteä kehittämään yritystä, Suvi Piesala kertoo. Vanhassa maatalossa on yhä myös paljon maatalon töitä pelloilla ja metsissä sekä monenlaista kiinteistöjen ylläpitohommaa.
– Ristolla on paljon hiljaista tietoa, jota hän onneksi jakaa ja opastaa meitä talonpidossa.
Eniten Teivaalan Tuvalla järjestetään erilaisia perhejuhlia, syntymäpäiviä ja muistotilaisuuksia sekä hirvipeijaisia. Joulun aikaan on erilaisten yhteisöjen jouluruokailuja ja kesällä monenlaisia kokoontumisia.
– Meiltä toivotaan hyvin perinteisiä ruokia ja aitoja suomalaisia makuja. Moni myös toivoo esimerkiksi muistotilaisuuteen ihan selkeitä ehdotuksia. Asiakkaamme arvostavat laadukasta ja riittävää tarjoilua, ystävällistä, maalaishenkistä palvelua ja juhlajärjestämisen helppoutta, sitä että kaikki sujuu ja itse voi keskittyä aivan muuhun kuin juhlajärjestelyihin, Ristomatti ja Suvi kertovat.
Pitopalvelua tehdään jonkin verran myös muualle, esimerkiksi Uuraisten seurakuntakodille. Keskinäistä työnjakoa ei Ristomatilla ja Suvilla oikeastaan ole, vaan molemmilta sujuvat kaikki hommat. Ristomatti aikoo hyödyntää talouspuolen osaamistaan myös omassa yrityksessä.
Myös Ristomatti ja Suvi puhuvat sukupolvien ketjusta ja toivovat joskus siirtävänsä soppakauhan ja traktorin avaimet eteenpäin. Vaikka maailma muuttuu, oletettavaa on, että yhdessä syöminen ei aivan äkkiä tästä maailmasta lopu.
Hanna Lahtinen
10.02.2026 | Uurainen
Kauhistuttaako energian hinta ja kulutus? Onko viimeaikainen pörssisähkön heilahtelu aiheuttanut stressipiikin ja pistänyt talouden tiukille? Uuraisilla Selma-tilassa järjestetään ensi keskiviikkoiltana kaikille avoin ja maksuton kestävien energiaratkaisujen teematilaisuus.
– Tilaisuus on suunnattu ensisijaisesti kylä- ja yhteisötoimijoille, jotka pohtivat esimerkiksi oman kylätalon energiaremontin tarpeita ja mahdollisuuksia. Tilaisuuteen ovat kuitenkin ehdottoman tervetulleita kaikki, joita teema kiinnostaa! Esimerkiksi omakotitaloasuja voi saada illasta erinomaisia vinkkejä kestäviin energiaratkaisuihin, kertoo kyläkehittäjä Nora Purojärvi Keski-Suomen Kestävät kylät -hankkeesta.
Vierailevina tähtinä kuullaan energia-asiantuntija Jouni Järvistä, jolle Uurainen tuli tutuksi, kun hän laati kunnalle ilmastosuunnitelman, sekä hankeasiantuntija Eeva Arpalaa Leader JyväsRiihestä.
Kylätalot ovat usein kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja voimaannuttavia toiminnan keskuksia, mutta vain harvoin erityisen energiatehokkaita tai eristykseltään huipputiiviitä. Vapaaehtoisvoimin kylät pyörittävät monenlaista toimintaa ja pitävät huolta taloistaan, mutta on ymmärrettävästi turhauttavaa, jos suurin osa kaikesta hankitusta rahasta kuluu talon lämpimänä pitämiseen.
– Myös kyläyhteisö voi saada kestävistä energiaratkaisuista merkittäviä säästöjä, kun ratkaisut suunnitellaan ammattilaisen avulla rakennuksen käyttö ja kunto huomioiden. Säästöjä voi syntyä esimerkiksi lämmitysmuodon vaihdosta, aurinkosähkön hyödyntämisestä, energiankäytön optimoinnista sekä rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta. Ilta tarjoaa vinkkejä näihin kaikkiin!
Kestävät Kylät on Maaseudun Sivistysliiton koostama toimenpidekokonaisuus, jota toteutetaan useassa maakunnassa Itä-Suomessa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Maaseudun Sivistysliitto haluaa nostaa hiiliviisautta, kestävää kehitystä ja konkreettisia ympäristötekoja kyläyhteisöjen ja maaseutualueiden vahvuudeksi ja vetovoimatekijäksi.
– Keski-Suomen Kestävät kylät -hankkeessa käynnistyi juuri viimeinen hankevuosi, ja tunnelma on yhä innostunut! Olemme saaneet toteuttaa monipuolisia ympäristötekoja lukuisien keskisuomalaisten kyläyhteisöjen kanssa, ja osallisuuden, innostuksen sekä yhteisöllisyyden määrä on ilahduttanut joka kerta! Jokunen uusikin kyläyhteisö mahtuu vielä hankkeeseemme mukaan. Erityisen mielellämme tarjoamme tänä vuonna ekosparrausta esimerkiksi kyläyhteisöjen omien kestävyyshankkeiden ideointiin ja rahoituksen hakuun, Nora Purojärvi päättää.
Energiaillassa tarjotaan pullakahvit, joiden vuoksi ennakkoilmoittautuminen on toivottavaa osoitteeseen nora.purojarvi@msl.fi
10.02.2026 | Petäjävesi, Tilaajille, Uurainen
Tiina Lamminaho
Pasi Lievonen aloitti Petäjäveden kunnan talouspäällikkönä helmikuun alussa. Ennen Petäjävedelle tuloaan Lievonen työskenteli kuusi vuotta Uuraisilla, ensin talous- ja hallintopäällikkönä ja sitten hallinto- ja HR-asiantuntijana.
– Yhteensä minulla on kokemusta kunta-alalta 23 vuotta, siitä suurimman osan olen ollut Vesannon kunnan palveluksessa, kunnansihteerinä ja yksitoista vuotta kunnanjohtajana, Lievonen kertoo.
– Neljä vuotta kävin Vesannolla töissä Palokasta, jossa perheemme asuu. Lähempänä oleva Uurainen oli parempi työkunta perhetilanteen kannalta, samoin on Petäjävesi, Lievonen toteaa.
– Petäjäveden talouspäällikön virkaa hain saadakseni uusia haasteita.
Koulutukseltaan Lievonen on yo-merkonomi ja hallintotieteiden maisteri. Hallintotieteiden maisteriksi hän valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1997.
– Petäjävedellä työhöni kuuluu myös yleishallinnon pyörittämistä, ei pelkkiä talousasioita. Uskon, että yhteistyö ja työnjako uuden kunnanjohtajan kanssa löytyy luontevasti. Pienessä kunnassa on pienet resurssit ja paljon asioita, joten työnjakoa tarvitaan, Lievonen sanoo.
– Petäjäveden hallinnon organisaatio näyttää minusta tällä hetkellä hyvältä.
Petäjäveden talouspäälliköksi Lievonen tuli kesken kunnan talouden tervehdyttämistä.
– Yksi ihminen ei pysty kunnan taloudellista tilannetta muuttamaan, mutta yhteistyössä viranhaltijoiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa meillä on hyviä mahdollisuuksia kääntää taloustilannetta parempaan suuntaan. Suunnitelmallisella työllä saadaan taloutta tervehdytettyä, Lievonen sanoo ja lisää, että elinvoima-asioissa toki varmaankin löytyy aina kehitettävää.
– Kunnat eivät ole yksin, vaan osa yhteiskuntaa. Kuntatalouteen vaikuttaa paljon se, miten yleinen taloudellinen tilanne kehittyy, omilla toimillaan kunta ei voi kaikkea ratkaista. Jos valtion taloudellinen tilanne jatkuu huonona, vaarana on valtionosuuksien leikkaus. Myös työttömyys vaikuttaa kuntatalouteen, Lievonen toteaa.
– Petäjävedellä on kuitenkin vahvuutena sijaintinsa Jyväskylän naapurikuntana. Maakuntakeskukset kasvavat, ja Petäjäveden sijainti on erinomainen.
