Kauppa

Jokainen kylä ansaitsee ikioman kauppansa, jonka koko on suhteutettu kunnan ostovoimaan ja kävijämäärään. Kaupan käynnin yksinkertainen perussääntö on, että ostetaan sopuhinnalla tuottajalta tavaraa sisälle kauppaan ja myydään sitä sitten kalliimmalla hinnalla ulos kuluttajalle.
Toisen nälkä on toisen palkka, mutta toisen palkka ei saisi olla koskaan tuottaa nälän tunnetta. Kauppoja tehdessä täytyy ottaa huomioon ruuantuottajien tärkeys, ilman heidän panostaan tuotannossa marketeissa myytäisiin pelkkää peltiä. Kunnon korvaus tehdystä työstä kuuluu myös sen alkulähteille. Asiakkaita hemmotellaan silloin tällöin tarjouksilla, mutta aina ei voi olla ”Sulo Vilenin päivä.” Sen vihreäpipoisen miehen, joka osti, kun halavalla sai.
Kaupassa käynti on monelle myös sosiaalinen tapahtuma. Päivää piristävä kohtaaminen tutun myyjän pakeilla, jolle saattaa kertoa kuulumiset ostoksiensa ohessa. Asiakkaan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että myyjä olisi aina väärässä. Sopuisa kompromissi tässäkin asiassa lisää asiakassuhdetta ja luo pohjaa tulevaan. Ihmisiä tässä ollaan kassan kummallakin puolella, toisinaan hieman nälkäkiukkuisia ja toisinaan hyvinkin nauruherkkiä.
Vanhat kauppakiinteistöt tulevat ajan saatossa tiensä päähän ja käyvät ahtaiksi käyttäjilleen. Silloin tulee aika investoida ja luoda asiakkaille lisää liikkumatilaa. Ettei heidän tarvitsisi enää jatkossa turvautua siihen kuuluisaan pelkkään ”sopuun” kyynärpäilleen ja ostoskärryilleen tilaa etsiessään. Neliöiden ja hyllytilojen kasvettua tarpeensa täyttäviksi myös työntekijöiden arki helpottuu. Enää ei tarvitse siirtää ensin paria tavaralavaa tieltä pois päästäkseen käsiksi tarvitsemaansa.
Uuraisille valmistui uusi uljas S-marketti Saarijärventien varteen. Harmaa laatikko pitää sisällään kaikkea hyvää, millä jääkaappinsa täyttää. Heti kaupan sisälle astuttaessa asiakas havaitsee heviosaston olevan pullollaan eksoottista etelän hedelmää ostoskoriin poimittavaksi. Lihahyllyltä löytyy paksun paksua makkaraa ja maitokaapista ultraraskasta rahkaa. Asiakas voi tasa-arvon nimissä toivoa hyllyyn veljenmakkaraa siihen siskonmakkaran rinnalle. Toiveita täytellään mahdollisuuksien mukaan.
Enää ei tarvitse uuraislaisen Emilian, Sulon, Juhanan tai Ullan lorottaa alvariinsa tankkia täyteen, eikä haikailla merta edemmäs kalaan, kun oma kalatiski sijaitsee siinä ihan kävelymatkan päässä täynnä ”kampelaa” ja ”nieriää.” Ajakoon muut vuorostaan tänne päin, ulkomaille Uuraisille. Täällä Jaffa paistaa ja ”myötämielestä” päin tuulee.