Mies voi lähteä Toivakasta mutta Toivakka ei lähde miehestä.
Näin voi sanoa professori emeritus Pertti Ahosesta (syntynyt Toivakassa 23.12.1952). Edelleen toivakkalaisena hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaajakosken yhteiskoulusta, lähti opiskelemaan Helsinkiin ja päätyi työuralle valtiovarainministeriön hallinnonalalle, Helsingin ja Tampereen yliopistoihin ja hieman ulkomaillekin. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1983.
Ahonen kertoo, ettei halunnut mihinkään kaikkein kunniallisimmista ammateista. Hänen isänsä oli Toivakan kunnanlääkäri, äiti miltei valmis farmaseutti.
– Pikkuneronahan ne tytöt minua koulussa taisivat pitää, mutta enpä saanut patalappua aikaan. Minulla on Trivial Pursuit -muisti ja opin kieliäkin varsin helposti. Kädentaitoni kehittyivät myöhemmin, ja nykyään selviän monista nikkarinkin hommista.
– Älykkyyttä on monenlaista, eikä minulla ollut koululaisena ruumiin älykkyyttä. Osasin tosin kiivetä köyttä pitkin kattoon, mutta voimistelutelineet olivat kauhistus. Suunnistus oli vahvin lajini, Ahonen kertoo.
Ahonen on ollut ja on edelleen politiikan, hallinnon ja organisaatioiden tutkija.
– Valitsin Helsingin yliopiston, koska vanhempani olivat siellä opiskelleet. Helsinki sijaitsi lisäksi verrattain kaukana kotoani. Kävin kyllä usein Keski-Suomessa, mutta viihdyin muuallakin.
Yksi Ahosen mielestä erikoisimpia hänen kansainvälisiä julkaisujaan koskee ortodoksiluostareiden organisaatiota. Luostareita on perinteisesti kahdenlaisia, niitä, joissa munkit elävät suurena yhteisönä ja niitä, joissa heidät on hajautettu.
– Jommalla kummalla tavallahan se tuppaa olemaan myös elämässä yleensä, Ahonen sanoo.
Tähän väliin on hyvä kysyä, mitä professori ajattelee Suomen hallituksen tavasta kurmoottaa yhdistyksiä vähentämällä rahoitusta.
– Päätöksiä tehdään ideologisin perustein. Jotta tietyiltä tahoilta voidaan ottaa, otetaan monilta muiltakin. Samassa pesuvedessä kun kylvetetään monenlaisia lapsia.
– Organisaatioissa tehdään monia asioita ritualistisesti, koskapa niin on tullut tavaksi. Eräs kollegani nimesi erään tuollaisen tavan ”johtajuudellisuudeksi”. Sen mukaan tarvitaan runsaasti johtajia ja johtamista, koska uskotaan, että juuri siitä sitä koituu hyvää.
– Minullahan on myös kauppatieteellinen koulutus, ja vuosien 2022-26 aikana suoritin filosofian maisterin tutkinnon tieteenalana kirjallisuus. Olen erityisen kiinnostunut runoudesta. Olen tehnyt rauhan 1950-luvun modernistien, kuten Haavikon, Mannerin ja Saarikosken kanssa, vaikka muuten keskityn modernismin jälkeiseen runouteen. Sen myötä on herätelty henkiin myös vanhempaa muotosidonnaista runoutta, Ahonen sanoo.
Mitä mieltä olet suomalaisesta politiikasta, josta on sanottu, että se on mennyt rikki?
– Suomi on maailmassa harvoja todellisia demokratioita. Monet mittarit kertovat, että sijoitumme viiden etummaisen maan joukkoon. En ole turhautunut politiikkaan, ja äänestän aina vaaleissa. Etsin vakaata keskilinjaa, joskin asetelmat voivat muuttua. Itse esimerkiksi omaksuin yhdessä yössä myönteisen Nato-kannan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Nyt asutat sekä Toivakkaa että Jyväskylää.
– Aiemmin kävin Toivakassa lähinnä hautausmaalla, mutta sittemmin tapahtui lähentymistä. Eläköidyttyäni koronaepidemian loppuvaiheessa etsiskelin Toivakasta kiinteistöä. Osallistuin huutokauppaan, kun Toivakan seurakunta myi 1960-luvun alussa valmistunutta niin sanottua uutta pappilaa kirkonkylästä järven rannalta. Jäin kolmanneksi. Nykyinen Toivakan-koti löytyi pari kuukautta myöhemmin. Talo valitsi minut ja puolisoni.
– Minulta kysytään usein, olenko toivakkalainen vai jyväskyläläinen, kun meillä on asunto myös Jyväskylässä. Sanoisin, että suhteessa 50-50. Jyväskylässä on paljon kulttuuri- ja kaupallista tarjontaa. Ja jos tulee vieraita, heitä voi majoittaa niin sinne kuin Toivakkaan. Osallistun Toivakassa kolmen järjestön toimintaan hallituksen jäsenenä.
Lopuksi akateemisen viisaita sanoja meille kaikille?
– Ihmiskunnan monet parhaat saavutukset syntyvät ilman, että puristetaan hampaat irvessä, jopa jokseenkin sattumalta. Olen vastustanut teini-ikäisestä saakka välineellistymistä, ja siksikin olen iloinen, että voin eläkkeellä tehdä jokseenkin mitä haluan, tutkia ja kirjoittaa, hoitaa puutarhaa ja seurata sekä seuraavan että sitä seuraavan polven elämää, Pertti Ahonen sanoo.
Pertti Ahosen CV
• Vanhemmat: Kari Kullervo Ahonen ja Raili Tellervo Laukkanen.
• Perhe: Naimisissa, kaksi lasta ja kolme lastenlasta.
• Tutkinnot ja oppiarvot: Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden/kirjoittamisen opintosuunta, filosofian maisteri 2026, Helsingin yliopistossa yleinen valtio-oppi, valtiotieteen tohtorin arvo 1984, Helsingin kauppakorkeakoulussa laskentatoimi, kauppatieteiden maisterin arvo 1978.
Työkokemus: 2021 alkaen professorin emeritussopimus Helsingin yliopistossa, jossa 2010-20 yleisen valtio-opin professori, 1990-2010 julkishallinnon professori Tampereen yliopistossa, 1986-1990 hallinto-opin apulaisprofessori Helsingin yliopistossa, dosentuurit Tampereen, Vaasan ja Jyväskylän yliopistoissa.
• Hallintotehtäviä: Varadekaanina, laitoksen määräaikaisena johtajana ja varajohtajana, tiedekuntaneuvoston ja laitosneuvoston jäsenenä, tutkimuslaitoksen hallintoelimen jäsenenä, neuvottelukuntien jäsenenä sekä kahden valtion komitean sihteerinä.
• Julkaisuja: Tieteellisiä julkaisuja arviolta 250, muita julkaisuja arviolta 100.
Pääohjaaja noin 20:lle tohtoriksi väitelleelle.
• Viestintärooleja: Tieteellisen aikakauslehden päätoimittajuus, muutaman tieteellisen lehden toimituksen tai toimituskunnan jäsenyys.
• Kielitaito: Äidinkieli suomi, työkielet myös englanti, ruotsi, ranska ja saksa sekä portugalin, espanjan ja italian lukutaito, venäjän auttava luku- ja puhetaito.
Seppo Pänkäläinen
