Sunnuntain juhlassa juhlittiin 10-vuotiasta seurakuntakotia ja koettiin monta iloista kohtaamista. Kuvassa Marttojen kahvipöytään juuri saapuva Uuraisten edellinen kirkkoherra Antti Heinola halaa pöydän yli Sirpa Mäkelää, nykyinen kirkkoherra Antti Toivio lastaa kakkua lautaselle ja Raija Pihlainen kaataa kahvia Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäelle.
Uuraisten seurakuntakodin tarina alkaa odotuksesta. Ennen kuin päästiin juhlimaan uutta ja toimivaa taloa, seurakunnan tilakysymykset olivat pitkään keskeneräisiä. Vuonna 2008 seurakunnan toiminta siirtyi Lähikuukkaan Multiantien pappilan sisäilmaongelmien vuoksi. Alusta asti ajateltiin, että ratkaisu olisi väliaikainen.
Väliaikaisuus venyi kuitenkin pitkäksi odotukseksi. Nuorisotyö, diakonia ja lapsityö toimivat vuoroin Kettusen talossa, Lähivakuutuksen tiloissa ja muissa väliaikaisratkaisuissa. Työntekijät vaihtuivat, seurakunnan johtamisessa elettiin vaikeita vaiheita, ja talouden sekä kiinteistöjen tulevaisuutta jouduttiin pohtimaan yhä uudelleen.
Kahdeksan vuoden ajan seurakunnassa kannettiin yhteistä toivoa: vielä joskus saadaan puhtaat, toimivat ja yhteiset tilat. Tähän vaiheeseen liittyi myös Marjoniemen pappilan tulevaisuuden pohdinta. Keskustelujen ja epävarmuuden keskellä Antti Heinolan rauhallinen viesti jäi monen mieleen: me selviämme tästä. Samalla vahvistui ajatus seurakuntakodista yhteisenä olohuoneena.
Tie uuteen seurakuntakotiin ei ollut suoraviivainen. Päätöksiä koeteltiin, ja matka kulki lopulta myös Korkeimman hallinto-oikeuden kautta. Rakentamisen aikana työntekijät saivat kertoa näkemyksiään siitä, millaisia tiloja seurakunnan arki tarvitsee. Heidän sitoutumisensa kannatteli seurakunnan elämää myös keskeneräisyyden vuosina.
Kun seurakuntakoti valmistui, moni ulkopuolinenkin on ihastellut, kuinka onnistunut siitä tuli. Se ei ole ollut vain rakennus, vaan paikka, joka elää käyttäjiensä mukana. Siitä on tullut koko kylän olohuone, jossa voidaan kokoontua, juhlia, surra, laulaa, rukoilla, keskustella ja kohdata.
Näiden vuosien aikana seurakuntakodissa on järjestetty jumalanpalveluksia, perhetapahtumia, konsertteja, kasteita, syntymäpäiviä, muistotilaisuuksia, kerhoja, kokouksia ja juhlia. Talo on palvellut sekä seurakunnan omaa toimintaa että laajemmin uuraislaisten elämää. Koodiovi on osoittautunut käytännölliseksi ratkaisuksi, ja toisinaan saman katon alla kokoontuu useita ryhmiä yhtä aikaa. Hyvin on mahduttu!
Yksi seurakuntakodin suurista vahvuuksista on se, että monet toiminnot ovat saman katon alla. Vaikka joskus on puhuttu leikillisesti myös ”uimahalli-ikkunasta” ja pohdittu tilojen erillisyyttä, kokonaisuutena talo on koettu toimivaksi. Se mahdollistaa niin rauhalliset kohtaamiset kuin suuremmat juhlatkin, hiljaiset hetket ja lasten temppuradat.
Seurakuntakoti on osoittautunut muuntautumiskykyiseksi. Sen ansiosta on voitu kehittää uutta ja vahvistaa vanhaa. Kuorotoiminta on laajentunut, yhteiset aamut ovat löytäneet paikkansa, nuoret tulevat taloon mielellään, perhetoiminta on saanut tilaa leikkiin ja liikkeeseen, ja nyt helluntaiseurakunnan kanssa yhteistyönä alkava alakouluikäisten KaMuLa tuo taloon jälleen uudenlaista elämää. Pomppulinnaakin sovitellaan sisälle.
Kymmenen vuoden kohdalla on hyvä pysähtyä kiittämään niitä, jotka jaksoivat kantaa epävarmuuden vuosina. Kiitoksen ansaitsevat työntekijät, luottamushenkilöt, suunnittelijat, rakentajat, vapaaehtoiset ja seurakuntalaiset. Seurakuntakoti ei jäänyt vain seiniksi ja katoksi, vaan siitä tuli elävä paikka.
Samalla 10-vuotisjuhla suuntaa katseen eteenpäin. Hyvät, puhtaat ja toimivat tilat ovat tärkeitä, mutta hienoimmatkaan tilat eivät ole mitään ilman ihmisiä. Seurakuntakodin tulevaisuus riippuu siitä, miten täällä kohdataan: kokeeko ihminen olevansa tervetullut, saako hän tulla omana itsenään ja löytyykö täältä tilaa ilolle, surulle, rukoukselle ja yhteydelle. Uuraisten seurakunta on saanut palautetta siitä, että ihmiset otetaan hyvin vastaan. Se on arvokas osa seurakunnan identiteettiä ja samalla kutsu jatkaa samaa työtä.
Parhaimmillaan seurakuntakoti ei ole vain talo tai rakennus. Se on kaikkien yhteinen koti, paikka, jonne ihmisten on hyvä tulla ja jossa on hyvä olla.
Pia Jylhä
Uuraisten seurakunta
