Tiina Lamminaho
Tarinaillassa Metsäkulmalla muisteltiin merkittäviä metsäkulmalaisia henkilöitä. Tapio Kokkonen kertoi ensin kahdesta 1800-luvun puolella syntyneestä miehestä, G. F. Oksasesta ja K. H. Karikosta.
– Vuonna 1845 Padasjoella syntynyt G. F. Oksanen tuli vuonna 1866 Petäjäveden lukkariurkuriksi ja hoiti sitä virkaa 62 vuotta, kuolemaansa asti, Kokkonen kertoi.
– Oksanen oli opiskellut itse ja osasi myös ruotsia. Hän auttoi ja neuvoi muita, toimi kirjurina ja oli monissa luottamustoimissa, muun muassa kuntakokouksessa ja kirkkoneuvostossa. Vuonna 1874 Oksanen oli perustamassa kansakoulua Petäjävedelle. Lukkariurkurin työnsä lisäksi Oksanen toimi Karikkokosken sahan hoitajana. Hän asui Pohkalanmäellä siihen asti, kunnes muutti Siltaniemeen kanttorin uuteen asuntoon. Pohkalanmäeltä kirkkoon on matkaa 15 kilometriä, Oksanen käveli sen joka sunnuntai 18 vuoden ajan, Kokkonen kertoi.
Lukkariurkuri G. F. Oksanen asui Pohkalanmäellä ennen kuin muutti Siltaniemeen. (Tapio Kokkosen tekoälyllä korjailema kuva, alkuperäinen kuva julkaistu vuonna 1928 Sisä-Suomi -lehdessä)
G. F. Oksanen oli myös puuseppä, tarinaillassa paikalla olleet metsäkulmalaiset totesivat, että hänen tekemiään huonekaluja löytyy vieläkin monesta talosta.
– K. H. Karikko oli tukkipoika, joka tuli isännäksi Karikon taloon vuonna 1870. Hän oli edistyksellinen maanviljelijä ja hän kasvatti myös hevosia; Karikon omistama Hurra oli aikoinaan Suomen juoksijakuningas. Karikko oli myös perustamassa Keski-Suomen maamiesseuraa, ja toinen keskeinen henkilö G. F. Oksasen lisäksi kansakoulun perustamisessa Petäjävedelle, Kokkonen kertoi.
Myös K. H. Karikko toimi kuntakokouksessa, ja Karikkokosken sahan isännöitsijänä, myöhemmin hän osti Karikkokosken sahan.
– Minun mielestäni K. H. Karikon paras saavutus Petäjäveden kehityksen kannalta oli Jyväskylästä Vaasaan menevän radan linjaukseen vaikuttaminen siten, että rata tehtiin kulkemaan Petäjäveden kautta, Kokkonen totesi.
Karikon saha oli perustettu Könkköjokeen vuonna 1837.
– Se oli yksi Suomen ensimmäisiä ulkomaille puutavaraa lähettäviä sahoja, Tapio Kokkonen kertoi.
– Alkuaikoina toiminta oli pienimuotoista, vuodessa sahattiin 1000 – 3000 runkoa. Sahalla oli useita omistajia, muun muassa loviisalaisia kauppiaita ja heidän jälkeensä porvoolaisia kauppiaita. Vuonna 1859 saha uusittiin kokonaan, K. H. Karikko tuli sahan omistajaksi vuonna 1890. Liiketoiminta loppui vuonna 1902, sen jälkeen Karikkokosken saha toimi vielä kotitarvesahana vuoteen 1925. Saha purettiin vuonna 1927, vain purukasat jäivät jäljelle.
Kokkosen mukaan Karikkokosken sahalta ajettiin lautakuormia Muurameen Päijänteen rannalle, ensin vetoeläiminä käytettiin härkiä sitten heviosia. Päijännettä pitkin laudat vietiin etelään, välissä oli vielä pätkä kuljetusta maitse, ennen kuin laudat olivat meren rannalla satamassa, valmiina vietäväksi ulkomaille.
– Kuormat vietiin Karikkokoskelta Muurameen Naulasuon, Naulakankaan ja Patajärven kautta. Reittiä käytettiin vain talvisin, kun pääsi jäitä pitkin, iltaan osallistuneet tiesivät ja joku pohti, olisiko Muuramen Härköpohja saanut nimensä vetoeläiminä käytetyistä häristä.
– Petäjävedellä on ollut myös muita sahoja, koskista saatiin vesivoimaa, Kokkonen totesi.
K. H. Karikko oli monessa mukana. (Tapio Kokkosen tekoälyllä korjailema kuva, alkuperäinen kuva julkaistu vuonna 1928 Sisä-Suomi -lehdessä)
ITE-taiteilija Imppu muistetaan
1800-luvulla syntyneiden miesten tarinoiden jälkeen mietittiin metsäkulmalaisia merkkihenkilöitä vähän lähempää nykyaikaa. Eniten puhetta riitti ITE-taiteilija Ilmari Salmisesta ja hänen Imppulandiastaan.
– ITE-taiteilijat ovat ihan mahtavia joka puolella Suomea, Aira Kivelä totesi.
– Karhu-kirppiksellä kerran amerikkalainen pariskunta kyseli Imppulandiaa, ja he puhuivat Impusta suurena taiteilijana, Päivi Romula muisteli.
Tarinaillassa paikalla olleista moni muisteli käyntejään Kojolassa eli Imppulandiassa, jotkut veivät sinne vieraitaankin. Impun taidetta on myös Metsäkulma koululla, samoin monen tarinaillassa olleen kotona.
– Ja kyllä Imppu ostikin paljon tusseja, ne eivät kauaa kestäneet, Arja Järvinen muisteli.
Ilmari Salmisen lisäksi tarinaillassa mainittiin Halla-Otto, jonka kuolemasta on 70 vuotta, myös putkimiehenä Metsäkulmalla toiminutta Pumppu-Kustaata muisteltiin. Lopuksi Tapio Kokkonen näytti vanhoja valokuvia, ja vähän uudempiakin, Petäjävedeltä. Sata vuotta sitten kuvia oli ottanut valokuvaaja Emil Brask, Tapio Kokkonen kuvasi samoja paikkoja vuonna 2010.
– Sata vuotta sitten maisemat olivat avarampia, muun muassa vanhalta kirkolta näkyi uudelle kirkolle. Nyt välissä on niin paljon puita, etteivät kirkot enää ke
