Tiina Lamminaho
Petäjävedelle saatiin kolme uutta lähiluonnon tarkkailuun sopivaa kohdetta, kun Petäjäveden Luonto ry asensi sekä lintujen että linnuista kiinnostuneiden kuntalaisten iloksi kolme Aake Ojalan tekemää, isoa lintujen ruokinta-automaattia paikoille, joissa lintuja pääsee tarkkailemaan helposti.
– Yksi ruokinta-automaateista on Halkokankaalla, vanhan ja uuden alueen välissä olevassa metsikössä, yksi Kettulanvuoren alueella ja yksi Kukkaronkylällä, Vehkolammesta Mansikkalahteen laskevan Rajapuron varrella, missä meillä on ollut lintujen ruokintaa jo aiemmin, Lauri Ijäs kertoo.
– Kaikki ruokinta-automaatit ovat polkujen varressa, ja niiden läheisyydessä saa vapaasti käydä tarkkailemassa lintuja. Rajapurolle järjestimme viime vuonna retkenkin. Pienempiä lintujen ruokinta-automaatteja meillä on edelleen myynnissä, mutta kaikkihan eivät voi laittaa lintulautaa omaan pihaansa. Näiden isojen ruokinta-automaattien luokse voi kuka tahansa mennä katselemaan lintuja, Ijäs toteaa.
Ijäksen mukaan todennäköisimmin ruokinta-automaateilla näkee tiaisia, talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi paikalle saattaa tulla hömötiaisia, töyhtötiaisia ja kuusitiaisia.
– Puukiipijäkin voi ruokinta-automaatille tulla ja ehkä myös pikkuvarpusia. Rajapurolla meillä on ollut ruokintaa aikaisemminkin, joten sen paikan linnut tietävät, mutta uskon, että uusillekin paikoille linnut löytävät, Ijäs sanoo.
Verkko pitää isot linnut poissa
Isoissa lintujen ruokinta-automaateissa on tilaa sekä auringonkukansiemenille että talipalloille, auringonkukansiemeniä laitteeseen mahtuu kaksi ämpärillistä. Ympärillä on verkko, josta tiaiset mahtuvat läpi, mutta närhet, harakat ja tikat eivät mahdu.
– Verkko on puutarhajätteiden kompostikehikkoa. Olen seurannut tässä omassa pihassani, kuinka tiaiset ovat oppineet lentämään sujuvasti verkon silmukasta läpi. Yksi orava on myös oppinut käymään verkon sisäpuolella, mutta isommat linnut eivät sinne pääse, Ojala kertoo.
Isoja ruokinta-automaatteja Ojala ei tee myyntiin, sen sijaan pienempiä ruokinta-automaatteja ja erikokoisia linnunpönttöjä hän on tehnyt Petäjäveden Luonto ry:lle myytäväksi todella paljon, vuosien ajan. Nytkin verstaassa on valmiina monenlaisia linnunpönttöjä.
– Myyntituotto menee Luonto-yhdistykselle, itse en ota mitään. Linnunpönttöjä olen nyt tehnyt myös haapapölleistä, jotka Ruhalan Pekka on sorvannut. Rakentelen ajan kuluksi, kun minulla on työkalut olemassa, Ojala sanoo.
Erilaisia lintujen ruokinta-automaatteja Ojalalla on myös omassa pihassaan. Puun oksalla riippuu esimerkiksi pieni talo, jonne saa auringonkukansiemeniä aukeavan katonlappeen kautta, viereisessä oksassa taas on sorvattu, vähän kukkaruukkua muistuttava puinen ruokinta-astia, jossa on koloja talipalloille.
– Talipallot pienenivät, minun piti ruveta tekemään pienempiä koloja. Ja vanhoihin koloihin piti asetella jotain tikkuja, että talipallot pysyivät paikoillaan, Ojala kertoo.
– Tässä on mukava seurata lintuja keittiön ikkunasta. Eniten tässä käy tiaisia, mutta myös närhet, harakat ja tikat löytävät paikalle. Ja oravia tässä on aina. Tiaiset ovat käyneet aika kesyiksikin, yksi kuusitiainen katseli minua puolen metrin päästä, kun vein paikalle lisää ruokaa. Talvella tässä käy eniten hömötiaisia ja sinitiaisia, pyrstötiaiset tulevat keväällä syömään vaahteran mahlaa.
Ojala tarjoaa linnuille talipalloja ja auringonkukansiemeniä.
– Joskus olen laittanut kauraakin, varpuset tykkäävät enemmän kaurasta, Ojala kertoo.
– Talviruokintaa on hyvä jatkaa koko talven. Ruokinta-automaatti on hyvä, kun siinä on katto päällä, niin siemenet eivät kastu ja jäädy. Ja putsatahan paikka pitäisi aina välillä.
