Oli sopivan vilpakka talvikeli. kun sinisten ajatusten konklaavi kohtasi toisensa kesän jäljiltä yhteisissä pikkujouluissa. Lähestyvä juhla läikähteli iloisesti kaikkien sydänaloissa, jälleen näkemisen riemun ollessa sanoin kuvaamaton.
Siniset ajatukset vaihtuivat joulun kynnyksellä punasävytteisimmiksi ja entistä lämminhenkisimmiksi. Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen välinen demokratia tuoksui joulusuklaalle ja piparkakkutalolle.
Talvimetsä kimmelsi lumitimantein, kun pikkujoulujen auvoisa isäntä risti edessään seisovan tonttujoukkion Mariaksi ja kolmeksi viisaaksi tietäjäksi, pyytäen samalla vieraitaan astumaan tupansa lämpimän piisin äärelle.
Jänikset juoksivat pihamaalla porkkanahippaa, punatulkut nokkivat lumisilta oksilta pihlajanmarjoja ja hevoset hirnahtelivat haassa. Tunnelma oli kuin parhaassa Disney-jouluelokuvassa.
Illanvieton ohjelmaan kuuluivat pienten lahjojen jakamiset yli kuntarajojen. Uuraisten parrakas tietäjä ojensi oman pakettinsa Toivakan Marialle. Paketin sisältä paljastuivat liivit, joissa oli kupit. ”Ostin tullessani tuolta Päiviltä, Metkasta, sellaisella kämmentuntumalla.”
Pieni puna nousi Marian poskipäille ja hän muiskautti äkkimielteissään suudelman Kasparin poskelle. Revontulten leiskuntaa oli havaittavissa muuallakin, kuin Toivakan Mämminniemen poukamassa kirkkaana sydänyönä.
Tonttukonklaavin tanssiessa tip-tappia kuusen ympärillä tarttui petäjävetisen huopikas jakkaraan ja koko kuusi kaatui kumolleen rytäkän seurauksena. ”Olihan pettuvetisellä kuusenkaatolupa?” virnuiltiin viereltä. Pallot, pumpulit ja omenat kerättiin lattialta ja tähtilatva oli hetkessä taas oikeassa asennossa. Korpilahtelaisen otsaa koristi lattialla konttaamisen jäljiltä toffeetähti. “Nyt meillä on tiernapoikakin omasta takaa.” Kaspar riemuitsi näkemäänsä.
Pitopöydässä riitti naurun rätkettä ja riemun kiljahduksia. Korpilahden tietäjän paidannappinsa lensi ilmojen halki petäjävetisen riisipuurolautaselle. ”Manteliksi, herra Balthasar”, Melchior viisasteli taitellen serviettiä hytkyvän napansa peitoksi.
Aterioinnin yhteydessä julistettiin rauha, niin maan kansoille, kuin metsän eläimille. ”Rauha ennen kaikkea hänen sielulleen”, Maria muisti myös siunasi hopealautasella ikiuntaan makoilevan Putte Possun.
Pikkujoulujen päätteeksi Maria, Balthasar, Kaspar ja Melchior kiiruhtivat pihamaalle katselemaan tuhansin tähtösin tuikkivaa samettitaivasta. Joulupukin lennellessä Petterinsä perässä täysikuun editse, jättäen jälkeensä mirhamin tuoksua. ”Houdi,houdi,ho!” kaikui pitkän aikaa kuulakkaassa talvimaisemassa.
Tonttulakkipäinen sinisten ajatusten konklaavi tunsi lämpimän joulumielin valtaavan mielensopukat, metsän oravaisten ojennellessa toisilleen mistelin alla sydänkäpysiä.
Maria ja kolme viisasta tietäjää palasivat onnellisten tähtien alla takaisin koteihinsa. Mukanaan joulun punaisia ajatuksia jaettavaksi, niin kyläläisille, kuin koko maailman kansoille makusteltavaksi.
Hanna Lahtinen
