Toivakan ainoalla kyläkoululla vietettiin ulkotyöpäivää kuorikatetta levittäen, rikkaruohoja kitkien ja koulun pihaa kunnostaen. Samalla näkyväksi tuli se, mikä Kankaisten koulussa on monen mielestä olennaista: tekemällä oppiminen, yhteisöllisyys ja vahva kylähenki.
Kankaisten kyläkoulun pihalla käy perjantaina tavallista kovempi kuhina. Yksi porukka levittää kuorikatetta istutusten ympärille, toinen kitkee rikkaruohoja ja kolmas harjaa tekonurmea kivistä puhtaaksi.
Kyseessä on koulun ulkotyöpäivä, josta on luokanopettaja Taina Hoskarin mukaan tullut Kankaisilla jo jonkinlainen perinne.
– Kun aikuisia kannustetaan lähtemään toimistosta ulos työskentelemään päiväksi, niin me lähdemme luokasta kanssa päiväksi pihalle, Hoskari kertoo.
Kaikkina vuosina päivä ei ole ollut aivan näin työpainotteinen. Aiemmin oppilaat ovat muun muassa seikkailleet metsässä, ylittäneet jokea liina-avun turvin, köllötelleet riippumatoissa ja kiertäneet erilaisia tehtäväpisteitä.
– Nyt meillä on tällaista vähän klassisempaa pihanhoitohommaa: kuorikatetta, kitkemistä ja rikkakasvien kiskomista. Tämä on ehkä ensimmäinen tällainen ihan konkreettinen työpäivä, Hoskari sanoo.
Ulkotyöpäivää on Kankaisilla vietetty arviolta viitisen vuotta. Usein ajankohdaksi on valikoitunut helatorstain jälkeinen perjantai, joka on koulutyössä muutenkin hieman irrallinen päivä.
Tällä kertaa aivan koko päivää ei voitu viettää pihalla. Sisällä käytiin tekemässä muun muassa historiankokeita ja pitämässä englannin tuntia kolmos-nelosille.
Silti päivän pääpaino oli ulkona ja käsillä tekemisessä. Se sopii Hoskarin mukaan hyvin Kankaisten kyläkoulun toimintatapaan.
– Meillä on tällainen tekemällä oppimisen periaate. Kun lapset itse toimivat ja tekevät, niin kyllähän se on parasta hommaa, hän sanoo.
Päivän aikana koulun piha sai uutta ilmettä. Istutuksia siistittiin, kuorikatetta lisättiin ja piha-alueita kunnostettiin yhteisvoimin.
– Haluamme pitää pihasta hyvää huolta, kun tämä on hieno ja toimiva piha meille. Onhan tämä myös hyvää kasvatusta, tällaista ympäristökasvatusta omassakin pihassa, Hoskari sanoo.
Hoskarin mukaan talkoohenki on Kankaisilla vanha perinne.
– Täällä on kyllä perinteisesti ollut vahva talkoohenki. Muistan, että koulua on maalattukin talkoilla niin, että aikuiset ja lapset olivat kaikki siellä hääräämässä. Se on hyvä vanha perinne täällä päin.
Oppilailta päivä sai vaihtelevaa palautetta. Osa piti pihatyöpäivää mukavana vaihteluna tavalliseen koulupäivään, osa suhtautui työpainotteiseen päivään hieman varauksellisemmin.
Kuudesluokkalainen Saga Terimaa ja viidesluokkalainen Linnea Honkonen kertoivat päivän olleen paikoin vähän tylsä.
– Olemme laittaneet kuorikatetta ja kitkeneet rikkaruohoja, he kertoivat.
Rikkaruohojen kitkeminen ei noussut päivän suosikkipuuhaksi.
– Ärsyttävää, tytöt arvioivat ja purskahtivat nauruun.
Aiempien vuosien ulkopäivistä tytöille oli jäänyt mieleen erityisesti erilaiset tehtäväpisteet, tekeminen ja pelit.
Aivan ilman mukavia hetkiä tämäkään päivä ei kuitenkaan jäänyt. Tekonurmen harjaaminen oli oppilaiden mukaan ollut kivaa.
Viidesluokkalaiset Julia Bessolova ja Halla Piitulainen suhtautuivat päivään myönteisemmin.
– Ihan kiva, he totesivat.
Päivän aikana he olivat nyppineet rikkaruohoja, korjanneet vähän aitaa, jumpanneet ja pelanneet polttopalloa.
– Välillä oli jo kuuma, oppilaat sanoivat
Tavalliseen koulupäivään verrattuna ulkotyöpäivä oli heidän mielestään selvästi erilainen.
– On ollut enemmän liikkumista.
Liikkumista Kankaisten kyläkoulun pihalla tosiaan riittää. Haastattelun taustalla kuuluu lasten ääniä, ja pihalla käy jatkuva vilske. Osa oppilaista pelaa jalkapalloa kaukalossa, osa liikkuu välkkämetsän suunnalla.
Koulun ympäristö onkin Hoskarin mukaan yksi Kankaisten vahvuuksista. Pihassa on tilaa liikkua, ja vieressä oleva metsä on oppilaille tärkeä paikka.
– Tuossa on meidän majametsä, ja se on täynnä majoja. Kyllähän luonto varmaan voi luovuutta nostaa esiin, Hoskari pohtii.
Kankaisten kyläkoulussa on tällä hetkellä 43 oppilasta. Pienessä koulussa kaikki tuntevat toisensa, mikä tuo Hoskarin mukaan turvallisuutta arkeen.
– Opettajat tuntevat kaikki koulun lapset. Pienessä yksikössä on myös ketteryyttä. Me voimme muuttaa suunnitelmia lyhyelläkin ajalla ja tempaista tällaisia päiviä ilman valtavia järjestelyjä.
Hoskari näkee kyläkoululla edelleen vahvan paikan tämän päivän koulumaailmassa.
– Tällaisessa yksikössä kyläyhteisön, vanhempien ja kumppaneiden tuella saadaan paljon irti. Toimintaa voidaan kehittää todella hienosti.
Kankaisilla perinteitä on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Yksi Kankaisten koulun pitkäikäisistä perinteistä on yökoulu, jota järjestettiin jo 1990-luvulla. Avaruutta tutkittiin silloin, kun se oli luontevinta: pimeän aikaan.
– Eihän avaruutta voi tutkia muuten kuin silloin, kun on pimeää, Hoskari sanoo.
Perinne huomattiin aikanaan myös laajemmin. Hoskarin mukaan Kankaisten koulun yökoulusta tehtiin jo 1990-luvulla juttu Kymmenen uutisten loppukevennykseen.
Myös näytelmäperinne on koulussa vahva. Jouluksi ja kevääksi valmistetaan esityksiä, joissa oppilaat pääsevät esiintymään ja käyttämään mielikuvitustaan.
– Me olemme kirjoittaneet todella hyviä näytelmiä. Siinä kasvaa aina uutta näyttelijäsukupolvea. Joskus vanhat oppilaat ovat tulleet juhliin vetämään vanhoja näytelmäroolejaankin, Hoskari kertoo.
Haastattelun jälkeen Hoskari jäi vielä pohtimaan kysymystä kyläkoulun luovuudesta. Hänen mukaansa yksi selitys voi löytyä yhdysluokista.
– Vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia ja oppivat samalla itsekin. Oppilaat ovat usein myös omatoimisempia, kun opettaja ei ehdi heti auttaa, vaan neuvoo toista ikäluokkaa. Aivot saavat myös vähän lämmitellä jotakin matikan aihetta, kun oppilas vakoilee, mitä isommat luokassa puuhaavat, Hoskari kirjoitti myöhemmin.
Kankaisten ulkotyöpäivä ei ollut kaikille oppilaille pelkkää juhlaa, mutta ehkä juuri siksi se muistutti tavallista elämää. Välillä työ on kivaa, välillä kuumaa ja välillä vähän tylsääkin.
Mutta päivän päätteeksi pihalla näkyi oman työn jälki.
Ja se on oppitunti, jota ei aina löydy kirjasta.
Samuli Turunen
