– Siunaus on kantanut minua elämässä koko ajan eteenpäin. Elämäni olisi voinut mennä täysin toisinkin, 90 vuotta perjantaina 10. lokakuuta täyttävä Hellin Torkki toteaa ja kertoo, että menetti vanhempansa varhain.
– Jäin 16-vuotiaana täysorvoksi. Kinnulasta ei ollut helppoa päästä opiskelemaan, mutta paikallinen kauppias auttoi minua eteenpäin. Hän hommasi minulle oppikirjat ja välineet, minä sain työskennellä lomilla hänen kaupassaan, Hellin Torkki kertoo.
Korpilahdelle Hellin ja Hannes Torkki muuttivat vuonna 1965 Helsingistä.
– Meidän oli tarkoitus asettua Helsinkiin, Hannes oli yliopistouralla ja minä töissä Hesperiassa. Olin nuoriso-osastolla, nuoret olivat levottomia, ja Helsingissä oli huumeongelmia; rupesimme katselemaan muita paikkoja, koska halusimme kasvattaa lapsemme paremmassa ympäristössä, Hellin Torkki kertoo.
– Etsimme työpaikkoja nimenomaan Keski-Suomesta. Korpilahdelle pääsimme molemmat töihin, minä kunnanlääkäriksi ja Hannes uskonnonopettajaksi.
Hellin Torkin mukaan korpilahtelaiset ottivat perheen hyvin vastaan, nuoren naispuolisen kunnanlääkärinkin.
– Edeltäjäni Edit Veijo oli hyvin pidetty kunnanlääkäri, korpilahtelaiset olivat evästäneet päättäjiä, että uudeksikin kunnanlääkäriksi pitää ottaa nainen. Ja päättämässä olleet miehet tottelivat, Hellin Torkki naurahtaa.
– Kyllä minua aluksi joskus luultiin sairaanhoitajaksi, mutta aika pian ihmiset oppivat luottamaan.
Kun Hellin Torkki aloitti Korpilahdella, hän oli nimenomaan kunnanlääkäri, terveyskeskuslääkärit tulivat vasta vuonna 1972 uuden kansanterveyslain tultua voimaan.
– Kunnanlääkärinä työtä sai tehdä itsenäisesti, tarpeen mukaan. Edit Veijo oli luonut kotikäyntisysteemin, ja Korpilahdella haluttiin usein, että lääkäri tulee kotiin. Hannes oli kesäisin lomalla opettajantyöstään, me kuljimme yhdessä kotikäynneillä. Siinä tulivat ihmiset ja pitäjä tutuiksi. Vespuolelle mentiin lossilla, ja me ihastelimme korpilahtelaista maisemaa, kun joka puolella oli vettä, Hellin Torkki muistelee.
– Siihen aikaan ei annettu lääkäriaikoja, vaan ihmiset tulivat vastaanotolle jonottamaan. Odotushuone saattoi olla täynnä ihmisiä, mutta kellään ei ollut kiire mihinkään, ihmiset nauttivat, kun saivat seurustella toistensa kanssa.
Neuvolavastaanottoja Hellin Torkki kiersi pitämässä kylillä kätilön ja terveyssisaren kanssa.
– Siihen aikaan Korpilahdella oli 18 koulua, neuvolaa pidettiin kouluilla. Taksikuski, joka oli kuskannut jo Edit Veijoa, kuskasi meitä koululta toiselle. Neuvola-asiakkaita saattoi olla yksi tai kaksi, ja sitten me joimme opettajan kanssa pullakahvit, ne olivat mukavia matkoja, Hellin Torkki sanoo.
– Kunta suhtautui minuun hyvin, sain muun muassa vastaanottoapulaisenkin, kun pyysin. Kunta oli erittäin myötämielinen kaikkien hankintojen suhteen.
Yöaikaan Hellin Torkki joutui lähtemään sairaskäynnille melko harvoin, mutta päivät venyivät.
– Onneksi meillä oli hyviä kotiapulaisia, jotka tekivät töitä niin kauan kuin tarvittiin ja minä sain venyttää vastaanottopäiviä, Hellin Torkki toteaa. Kun Torkit muuttivat Korpilahdelle, heillä oli kaksi lasta, Korpilahdella lapsia syntyi vielä kuusi lisää.
Kun uusi kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972, kunnanlääkärijärjestelmä vaihtui terveyskeskusjärjestelmään.
– Siihen asti töitä oli tehty tarpeen mukaan ja innokkaasti, tunteja laskematta. Uusi laki laittoi tunti- ja viikkoraamit, ja samalla se vei innon. Aiemmin teimme töitä ryhmänä terveyssisaren ja kätilön kanssa ja järjestimme itse työmme, uuden lain tultua sitä ruvettiin järjestelemään ulkoa päin, Hellin Torkki kertoo.
– Kunnanlääkärin työssä viehätti nimenomaan itsenäisyys, siinä ei tarvinnut katsoa kellosta, paljonko aikaa saa olla potilaan kanssa. Kun kansanterveyslaki tuli voimaan, monet kunnanlääkärit lähtivät töihin työterveyshuoltoon.
Hellin Torkki työskenteli vielä kolmisen vuotta terveyskeskuslääkärinä Korpilahdella, sitten hän irtisanoutui.
– Aloitin yksityisvastaanoton keväällä 1975, ajattelin, että kyllä minulle riittää potilaita. Sitten Jyväskylässä tuli haettavaksi työterveyslääkärin virka. Hain sitä ja pääsin virkaan, yksityisvastaanottoa ehdin pitää vain muutaman kuukauden. Työterveyslääkärinä Jyväskylässä olin sitten 22 vuotta, eläkkeelle jäämiseeni asti.
1970-80-luvuilla Hellin Torkki oli kaksi kautta Korpilahden kunnanvaltuustossa ja kolme kautta kirkkovaltuustossa. Kun Korpilahti liittyi Jyväskylään, Hellin Torkki oli ensimmäisen kuntaliitoksen jälkeisen kauden Jyväskylän kaupunginvaltuustossa.
– Hannes oli ensin Korpilahden kunnanvaltuustossa, ja minä sitten, kun hän jäi pois. Sen minä muistan, kun valtuustossa päätettiin siitä, anotaanko Korpilahdelle Alkoa. Minä olin vastaan, kun olin nähnyt, kuinka paljon pahaa keskioluen vapautuminen oli tuonut, monet entiset alkoholistit retkahtivat uudestaan, ja kylänraitilla notkui humalaisia. Valtuusto päätti suurella enemmistöllä anoa Alkoa, mutta Alko ei sitten kuitenkaan Korpilahdelle myymälää laittanut, Hellin Torkki muistelee.
– Jyväskylän valtuustoon jouduin yllättäen. Minua pyydettiin ehdokkaaksi, ja suostuin, kun ajattelin, että listoilla on paljon minua pätevämpiä poliitikkoja, joten en tule valituksi. Kun minut sitten kuitenkin valittiin, olin valtuuston vanhin ja jouduin vielä avaamaan sen historiallisen kokouksen, mutta kyllä siitäkin selvittiin, Hellin Torkki naurahtaa.
– Se oli hyvä nelivuotiskausi. Minä opin paljon pitkän tähtäimen ajattelua. Valtuustotyöskentely oli myös mukavaa, silloin täällä ei riidelty. Olin mukana myös aluelautakunnassa; entisen Korpilahden kunnanjohtajan Timo Rusasen vetämä aluelautakunta oli Korpilahden pelastus, Korpilahti sai äänensä ihan eri tavalla kuuluviin kuin entinen maalaiskunta.
Yhden suuren terveydenhuollon uudistuksen nähneenä Hellin Torkki ei suhtautunut kovin luottavaisesti tämänkertaiseen sote-uudistukseen.
– Vuoden 1972 kansanterveyslaki oli susi, pelkäsin, käykö tässä samalla tavalla, Hellin Torkki toteaa.
– Nyt minusta tuntuu, että työntekijöitä ei ole tässäkään uudistuksessa kuunneltu riittävästi. Ihmisille on tärkeää, että he saavat itse vaikuttaa työhönsä, ja jos into työhön säilyy, jaksaa tehdä raskastakin työtä. Mutta jos työntekijät menettävät motivaationsa, he eivät anna täyttä panostaan työhönsä. Yksi ongelma ovat turhat työt, esimerkiksi lääkäreiltä menee paljon työaikaa toimistotyöhön. Systeemissä olisi paljon muutettavaa rakenteellisesti.
Nykyään Hellin Torkki asuu Jyväskylän keskustassa.
– Muutin tänne vuonna 2020, ehdin asua Korpilahdella 55 vuotta. Kyllä Korpilahti on minulle toinen kotipitäjä, Kinnulan lisäksi, Hellin Torkki toteaa.
Syntymäpäiväänsä Hellin Torkki juhliin lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa kanssa. Torkin perhe järjestää ’Kiitollisuus elämän lahjoista’ -musiikkihartauden Korpilahden kirkossa lauantai-iltana 11. lokakuuta kello 18 ja musiikkihartauden jälkeen tarjotaan kirkkokahvit seurakuntatalolla.
– Se ei ole minun syntymäpäiväjuhlani, vaan kiitollisuuden juhla. Minun elämässäni on ollut paljon hyviä asioita. Yksi on se, että olen saanut pitkän, terveen elämän, ja sitten ovat kaikki muut lahjat, lapset, miniät ja lastenlapset sekä lastenlastenlapset. Elämässäni on ollut murhetta, mutta vastapainona on ollut hyviä päiviä ja niitä on ollut paljon enemmän, Hellin Torkki sanoo.
Tiina Lamminaho
