Syysleimut kukkivat valkoisena ja vaaleanpunaisena, puolen metrin korkuisena ”pensasaitana” ja portinpylväiden päässä tulijaa tervehtivät vaulat. Talon seinustalla kukkivat eri väriset daaliat, vanhan aitan kaiteen vieressä silmää ilahduttaa kirkkaan punaisena kukkiva ruusu. Talon sisäänkäynnin ympärillä kasvaa humalaa.
Heikkilän talon puutarha Heikkilänperällä on sekoitus vanhaa ja uudempaa.
– Syysleimut ja daaliat ovat kasvaneet täällä suurin piirtein samoilla paikoillaan kauan, ehkä sadan vuoden ajan. Daalian juuria lohkon, kun ne käyvät kovin suuriksi, ja lahjoitan ystävilleni. Ystävien kesken myös vaihtelemme eri värejä, Taina Heikkilä toteaa.
– Äitini oli erinomainen puutarhaihminen, häneltä onnistui puutarhanhoidossa kaikki. Ei isäkään puutarhanhoitoa vastaan ollut ja kyllä hän välillä auttoikin äitiä. Osan täällä olevista kasveista äiti toi tänne taimina lapsuudenkodistaan Putkilahdesta.
Ruusuja puutarhassa on monta lajiketta, on vanhoja Hansaa ja Valamoa, mutta myös uudempia lajikkeita.
– Vanhat lajikkeet ovat olleet täällä iät ja ajat. Kymmenisen vuotta sitten sain uuden suosikin, Ritausman. Sen kukka on kerronnainen, ja kestää siksi huonosti sadetta, mutta tänä kesänä se kukki komeasti usean viikon ajan, koska kukinta alkoi juuri hellekauden alkaessa, Taina Heikkilä kertoo.
Talon sisäänkäynnin luona kasvava humala on vanhaa lajiketta, ja nyt muutaman vuoden ajan se on maustanut jyväskyläläisen pienpanimon olutta.
– Panimo etsi olueensa nimenomaan vanhaa humalalajiketta. Panimon väki on nyt kolmena syksynä käynyt keräämässä humalan kukinnot. Humalan kävyt sisältävät lupuliinia, keltaista hartsia, joka tuo olueen sen katkeruuden ja aromin, Taina Heikkilä kertoo.
Syysleimut ovat kasvaneet samassa paikassa jo vuosikymmeniä. Noin vuonna 1970 otetussa kuvassa on Taina Heikkilän äiti Airi Heikkilä Taina- ja Tuula-tyttäriensä kanssa. (kuva: Taina Heikkilän kotialbumi)
Maatila tuo haasteita
Kukkien lisäksi Heikkilän puutarhassa kasvaa muun muassa saarni, lehmus, kyynelkoivu ja monen monta vaahteraa, pihatietä reunustaa vaahterakuja.
– Hevoskastanjasta minä haaveilen. Jospa saisin sen menestymään, koska sen kasvuvyöhyke siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi, Taina Heikkilä toteaa.
Toki puutarhasta löytyy myös omenapuita ja marjapensaita.
– Nekin ovat vanhoja. Omenapuita ja marjapensaitahan oli ennen jokaisen maatalon pihassa, Heikkilä sanoo.
Heikkilän tila on toimiva maatila lypsylehmineen ja se tuo Taina Heikkilän mukaan omat pikku vivahteensa puutarhanhoitoon ja aiheuttaa sydämentykytyksiä puutarhurille.
– Normaalien puutarhureita kohtaavien vaikeuksien lisäksi täällä on vielä haasteena maatilan toiminnan vaatima raskas liikenne ja esimerkiksi karkaavat eläimet. Kun lehmät pääsevät nurmikolle, nurmikko tulee kyllä ilmattua kunnolla, Taina Heikkilä naurahtaa ja kertoo, että samalla karkumatkalla nämä ”puutarhurit” hoitavat myös pensaiden leikkaamisen. Orvokit maistuvat myös erinomaisesti naudoille.
– Välillä pihaa on täytynyt kaivaa auki vesiputkien, kanaaleiden tai sähkökaapeleiden takia, ja apuna kaivamisessa ovat myös talon koira Rokki ja kissa Uljas, Taina Heikkilä sanoo.
Normaaleilla puutarhureita kohtaavilla haasteilla Heikkilä viittaa muun muassa erilaisiin tuholaisiin ja tauteihin, joita tulee entistä enemmän ilmaston muuttumisen takia.
– Myös myrskyt, lumituhot ja pitkät kuivat kaudet ovat lisääntyneet. Ennen sadettajaa tarvitsi vain silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka kesä, mutta nyt se pyörii joka kesä kuukauden verran yötä päivää. Meillä onneksi riittää omaa vettä, Taina Heikkilä sanoo.
Ruusuja Taina Heikkilän puutarhassa on monia lajikkeita.
Auringonpaistetta sieluun asti
Innostuksensa puutarhanhoitoon Taina Heikkilä epäilee perineensä äidiltään.
– Minulla on kaksi siskoa, Arja ja Tuula, ja uskon, että olemme kaikki saaneet jo äidinmaidossa innostuksen kasvien hoitoon, Heikkilä toteaa.
– Puutarhaa hoidan silloin, kun minulla on siihen aikaa. Se on harrastus, josta pidän, onhan se ihanaa hakea kukat kahvipöytään omasta kukkapenkistä. Maatilan työpäivät ovat pitkiä; jos ympäristö on toimiva ja vielä siisti ja kauniskin, töissäkin jaksaa paremmin. Vaikka puutarhassa on työtä, onnistumiset auttavat jaksamaan. Kun tulee onnistumisia, tuntuu kuin aurinko paistaisi sieluun asti.
Heikkilän talon puutarha levittäytyy laajalle alueelle tilan talousrakennusten lomaan.
– Hoidettavaa puutarhaa on hehtaarin verran. Kun tulee ikää lisää, osa kukkapenkeistä saa muuttua nurmikoksi, Taina Heikkilä toteaa.
– Se on minusta armollista, että kun ei itse jaksa enää hoitaa puutarhaa, luonto ottaa sen hoidettavakseen. Eihän sen kauniimpaa olekaan kuin luonnonniitty tai keto; se on vähän hassuakin, että sitä tekee puutarhassa paljon töitä ja sitten menee niitylle ja toteaa, että mikään ei ole kauniimpaa kuin Luojan luoma luonto.
Tiina Lamminaho
