Seppo Pänkäläinen
Tätä ei helpolla uskoisi löytävänsä Petäjäveden perämettistä. 100-vuotias punainen tupa on tuttu näky mutta pihapiirin muu rekvisiitta ei. Syynä on Paavo Slazenger alias Antti Veijonen, 64, joka on taikuri. Veijonen asuu Mikkelissä mutta vanhempiensa perintönä tullut mökki tulee kesäisin miehelle tutuksi ja tekee hänestä kesäpetäjävetisen.
Opettajan ja rehtorin virasta muutama vuosi sitten eläköitynyt taikuri tekee keikan noin kerran kuukaudessa. Koulut, päiväkodit, lastenjuhlat, firmojen bileet ja yksityistilaisuudet ovat tulleet miehelle tutuiksi. Nytkin hän harjoittelee yksiä syntymäpäiviä varten ja toimittaja saa kokea, millaista aito taikuus on.
Slazenger pyytää toimittajaa valitsemaan korttipakasta yhden kortin. Toimittaja valitsee patakakkosen ja hetken kuluttua kyseinen kortti ilmestyy QR-koodilla varustetun kännykän näyttöön. Turha edes kysyä, kuinka temppu tehtiin, koska taikurit eivät paljasta salaisuuuksiaan.
-Kerran kävi niin, että yleisön joukosta yksi mies tuli kyselemään minulta tempuista. Kysyin, pystytkö pitämään salaisuuden? Mies vastasi, että kyllä. Sitten sanoin hänelle, että niin minäkin. Taisi hieman mies tuohtua vastauksesta, Veijonen sanoo ja hymyilee.
Vaikka Slazengerin tehtävänä on viihdyttää ihmisiä, hänen uransa alkuun liittyvät tapahtumat ovat traagisia.
-Aloitin 10-vuotiaana esiintymisen. Olen tällä tontilla muun muassa sahannut siskoni kahtia. Yksi esikuvistani oli Aimo Leikas, Haukivuoren Houdini, joka kuoli traagisesti Hartolassa venäläiseen rulettiin. Olikin jäänyt oikea pati aseeseen. Muita esikuvia ovat olleet Solmu Mäkelä ja Markku Purho.
-Muistan, kun olin katsomassa Leikaksen ja Purhon giljotiiniesitystä, jossa Leikakselta katkaistiin pää. Oli 13 lamppua, jotka sammuivat yksitellen. Sen verran Leikaksella oli aikaa vapautua kahleista. Kun viimeinen lamppu oli sammunut, Purho haastatteli Leikasta, jonka pää oli ikään kuin vadilla irrallaan kropasta. Purho kysyi Leikaksen vointia ja tämä vastasi, että muutoin hyvä mutta kurkku on hieman karhea.
Taikuus perustuu moneen asiaan, ennen kaikkea kovaan harjoitteluun. Temput vaativat sorminäppäryyttä, oikeaa ajoitusta sekä oikeita välineitä. Yleisöä harhautetaan sopivasti, siksi pakasta vedettävä korttitemppu onnistuu aina. Myös silloin, kun Slazenger oli luvannut tuhat euroa, jos hän ei löydä pakasta oikeaa korttia. Noh, oikeaa korttia ei ensin löytynyt, ei ennen kuin Slazenger pyysi yleisön joukosta poimittua avustajaa lukemaan annetut säännöt. Ja sen listan mukana roikkui tietenkin se oikea kortti.
-Siinä tapauksessa avustanut nainen suuttui tosissaan, kun luuli jo saaneensa tuhat euroa, Slazenger sanoo ja hymyilee.
Muutoin Slazengerin lähtökohta on, että avustajia tai yleisöä ei nolata.
-Tosin saatan sanoa lavalle tulevalle avustajalle, että ei syytä huoleen. Mutta nyt et ole enää yleisöä vaan esiintyjä.
Slazenger-Veijonen tietää, että taikuuteen liittyy paljon epäilyksiä. Siksi hänellä on yleensä esityksessä vähintään yksi Skepsis-kommentti.
Skepsis on tieteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Yhdistyksen mukaan kiisteltyjä tai erityisen poikkeuksellisia väitteitä tulisi tarkastella tieteen keinoin. Ja siihenhän ei taikuus taivu.
-Ihmiset voi jakaa kahteen leiriin. Nauttijoihin, jotka eivät vaivaa päätään esityksillä. Ja niihin, jotka pyrkivät saamaan selville, miten kaikki tapahtuu.
Taikureille esiintymistaito on kaiken a ja o. Slazenger käyttää mauttomia silmälaseja, puhuu tankeroenglantia ja käyttää taikasanana ranskankieliistä sanaa höröplöö. Tämä kaikki on rekvisiittaa, jolla on tarkoituksensa.
Petäjävedestä Veijosella on pelkästään miellyttäviä muistoja, vaikka punaista tupaa ei ole siunattu juoksevalla vedellä.
-Noh, aina täältä pääsee Mikkeliin juoksevan veden ääreen. Hyvin olen viihtynyt. Kesäteatterissa on käyty, uimaranta on lähellä ja S-Markettiin on lyhyt matka.
-Erityisen hyvin muistan 1980-luvun kesät Petäjäveden Mikkolan kesäsiirtolassa. Kuusi kesää siellä oltiin aina samalla porukalla. Meillä oli hauskaa keskenämme.
Ja onhan sekin vielä kysyttävä, että mistä taiteilijanimi Paavo Slazenger tulee?
-Tunnetun lastenkirjailijan Timo Parvelan kanssa esiinnyttiin aikoinaan. Piti keksiä meille taiteilijanimet. Siinä oli lähellä tenniskamaa, niinpä sanoin Timolle, että ole sinä Mike Dunlop, minä olen Paavo Slazenger.
Vaan vieläkään ei toimittajaa päästetä lähtemään vaan edessä on yhdelle katsojalle järjestetty synttärishowharjoitus, jossa musiikki toimii viihdyttäjänä. Ja tietenkin shown lopuksi Paavo Slazenger hävittää musiikin lähteenä olleen ison radion pöydältä. Puhdasta taikuutta.
Paavo Slazenger ei ole koskaan esiintynyt Petäjävedellä. Ehkä tämän jutun myötä tuokin asia korjaantuu.
